Mitä elitistit katsovat?

078. Antonia Bird:

Ravenous – Erämaa syö miestä (1999) 8/10

En muistanutkaan että tämä oli näin vauhdikas ja komediallinen. Tyttökin tykkäsi!



079. King Hu: Come Drink with Me (1966) 8/10

Mukavan värikylläinen ja sympaattinen leffa. Taistelukohtaukset ehkä osin hieman nihkeitä... varsinkin pelätty Liao Kung on aika vitun väsynyt munkki. Tarina on hyvä ja seurattava, mutta lopussa puhti tuntuu hieman hiipuvan. Kuitenkin todella hyvä.



080. Liu Chia-Liang: Return to the 36th Chamber (1980) 7/10

Komediallinen jatko-osa 36th Chamber of Shaolinille, tosin juonellisesti ei jatketa samalla linjalla. Gordon Liu on messissä, muttei San Te:nä. Leffa lähtee käyntiin turhan hitaasti ja koulutusjakso on jälkikäteen ajateltuna pieni pettymys. Kuitenkin päähahmo Chun telineenrakentaja kung-fu on mielikuvituksekasta ja viihdyttävää. Harmi vain että hyvät taistelukohtaukset ajoittuvat aivan loppuhetkille.

Yoshua Ben Yosef ( 20.7.2009 20:11)

078. Antonia Bird: Ravenous – Erämaa syö miestä (1999) 8/10

En muistanutkaan että tämä oli näin vauhdikas ja komediallinen. Tyttökin tykkäsi!

En mä kyllä lapsen antaisi Ravenousia katsoa...

Norrin Radd ( 20.7.2009 20:23)

Yoshua Ben Yosef ( 20.7.2009 20:11)

078. Antonia Bird: Ravenous – Erämaa syö miestä (1999) 8/10

En muistanutkaan että tämä oli näin vauhdikas ja komediallinen. Tyttökin tykkäsi!

En mä kyllä lapsen antaisi Ravenousia katsoa...

Aivan. Nää on tietenkin aina määrittelykysymyksiä. 23v tyttö.

Yoshua Ben Yosef ( 20.7.2009 20:27)

Norrin Radd ( 20.7.2009 20:23)

Yoshua Ben Yosef ( 20.7.2009 20:11)

078. Antonia Bird: Ravenous – Erämaa syö miestä (1999) 8/10

En muistanutkaan että tämä oli näin vauhdikas ja komediallinen. Tyttökin tykkäsi!

En mä kyllä lapsen antaisi Ravenousia katsoa...

Aivan. Nää on tietenkin aina määrittelykysymyksiä. 23v tyttö.

No nyt asia selkis.



Mummonkaatajat

Niin pahuksen huono ääliökomedia, että oli pakko hirnahdella muutamaan otteeseen.

n. viikko:

Innerspace

Melko pöljä.



Synecdoche, New York

Tunsin olevani mielisairas. Pakko nähdä uudestaan!



From Beyond

Tällä kertaa vähän laahaavan tuntuinen, saattoi johtua nillittävästä katseluseurasta.



Hills Have Eyes remake

Tarpeeton ja naurettavan väkivaltainen.



Indecent Desires

Taattua Wishmania. Melko perusteellisesti kuvattuja tapahtumia. Hyviä tissejä ja huonoja peppuja.



The Incredible Shrinking Man

50-luvun scifien kovinta kärkeä, sanon minä.



Phase IV

Mestariteos.



Valerie and Her Week of Wonders

Kiva ja kaunis mutta tajunta ei posahtanut. Hekumallinen teini.



Fantastic Voyage

Viihdyttävä ja sopivan hönö.



Talented Mr. Ripley

Varsin ok.



Near Dark

Kreivi Kakkelsberg on noussut haudastaan. Kommentit vampyyritopikissa.



Re-Animator

Ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini syystä joka on: en tiedä. Tässähän on kaikkea mahtavaa mutta ei vaan lähde täysillä.



The Brood

Cronenbergilla homma hanskassa.



Reincarnation of Isabel

En tajunnu hevonvittua. Herkullisen psykedeelisiä värejä ja kuvia. Upeita naisia ja kuumottavia miehiä.



Lisäksi: jämät Seinfeld s6:sta ja s8 pari jaksoa skipaten. Kasissa merkittävä tason lasku aiempiin kausiin verrattuna, juonet alkavat olla liian yliampuvia, hahmot liian epämiellyttäviä ja huumori liian usein hanurista. Silti ok ja mukana hienoja hetkiä.

Juan Piquer Simón:

Pieces

Hienoa pilkkomistoimintaa. "Bad chop suey" ‑kohtaus on nerokas.



Mark L. Lester: Commando (dir. cut)

Erittäin asiallista menoa. "Pieces" ja "Cruising" mainittu.



John Peyser: The Centerfold Girls

Melko kuumottavaa katseltavaa, kun vieressä istuu murhaajaa muistuttava tyyppi jupisten "Haha! Siitäs sait, senkin moraaliton lutka!" Loistoelokuva kuitenkin.



Giulio Questi: Django Kill

Kova.



Stephen Sayadian: Cafe Flesh

Kreisi meininki.



Ed Hunt: Bloody Birthday

Hyvää tappamista ja tirkistelyä. Kaikkein pelottavinta oli dvd-kotelossa ollut juliste: leffa on oikea, asetelma sopii elokuvan tapahtumiin, mutta kuvassa olevat tyypit ovat täysin vieraita.



Fred Donaldson: Sometime Sweet Susan

Parisuhdepornoa. (Väsyttävää piehtarointia ja telmimistä niityllä.) Hulluus ja Jamie Gillis pelastavat.



Jess Franco: Count Dracula

Aika tyhjänpäiväinen.



Massimo Dallamano: What Have They Done to Solange?

Aika ihku.



Werner Herzog: Nosferatu – Phantom der Nacht

Drakula-leffojen kirkkainta kärkeä. Kinski <3



David Cronenberg: The Fly

Yksi osoitus siitä, ettei remaken ole pakko olla tarpeeton.



Radley Metzger: The Opening of Misty Beethoven

Jamie <3



Herk Harvey: Carnival of Souls

Mukava tunnelma.



Herschell Gordon Lewis: Gore Gore Girls

Helmi!



Ingmar Bergman: Jungfrukällan

Ai joku svedukin on tehnyt remaken Last House on the Leftistä. Ei mutta onhan tämä helvetin hieno.



Peter Yates: Krull

Kylläpä jotkut uivat syvällä.



Anthony Lucas: The Mysterious Geographic Explorations of Jasper Morello

Viehättävä animaatiolyhäri, joka saa tyylitellyn steampunk-ilmeensä takia anteeksi köyhän tarinan.



Matti Kassila: Sininen viikko

Ei paskempi, vaikkei moraaliton lutka saakaan puukkoa naamaan.



Mike Hodges: Flash Gordon

Aah jeah. Hienolla tavalla järjenvastainen. Parasta: viikingin, gladiaattorin ja tulkun sekasikiö sekä Queenin musat.



Marek Piestrak: Test pilota Pirxa

Hitaasta käynnistymisestään huolimatta hyvä leffa. Stanisław Lemiä on tainnut jotenkin vaivata ihmisyys käsitteenä.



Vidal Raski: Sinful Dwarf

Ihan ookoo, mutta käpsä olis saanut sikailla enemmän.



Richard C. Sarafian: Vanishing Point

Hyvää kaahailua ja loistava loppu.



Roger Vadim: Barbarella

Kiitettävän pumpuliaivoista ja panettavaa touhua. Tulee hyvä mieli.



Hal Needham: Megaforce

Mitähän vittua tässä tapahtui? Kiloittain korniutta ja tusinoittain wtf-hetkiä, kuten majurittaren 'mulla on pillu' ‑angstit ja lentävä mopo.



Jörn Donner: Miestä ei voi raiskata

Jörn Donneria ei voi raiskata. Miksi tässä sivuutetaan täysin yllätyspeppuseksi? Rasvaan sträppärin.



Jaromil Jireš: Valerie a týden divů

Joku slaavi on katsonut Seitsemännen sinetin ja siirtänyt siitä kuvastoa silokkipäissään tekemäänsä leffaan. Upeasti kuvattu: melkein missä tahansa kohdassa voi painaa pausea ja ruutuun jäävä kuva kelpaisi julisteeksi seinälle. Miten tšekin saa kuulostamaan noin paljon japanilta? Seksuaalinen herääminen lienee tän pointti.



Boris Sagal: The Omega Man

Kaunis tulevaisuudennäkymä. Hestonille ei ryppyillä.

(Katsoin tän Orionin uusinnassa, jonne oli saostunut elokuvateatterikävijöiden pohjasakkaa. Salissa oli tsägällä 20 ihmistä, jotka kuitenkin onnistuivat rapisemaan, haisemaan safkalta ja räkättämään kuin ensimmäistä kertaa pajauttavat teinit melkoisen epänaurettavissa kohdissa.)

Farrelly Brothers:

Dumb & Dumber *****

Toimi edelleen täysillä. Täynnä upean älyttömiä vitsejä jotka saavat vielä lisäpontta Carreyn & Danielsin myötä. Elokuvalla on myös oma merkitys omassa historiikissa, joka lisää tunnetta ja arvoa elokuvaa kohtaan. Ensi-ilta katsottiin armeijan harmaissa komennuskeikalla Savon Prikaatissa erittäin vittumaisten ryynäypäivien päätteeksi. En varmaan koskaan todista sitä naurun määrää, joka silloin lähti parista sadasta väsyneestä kanssa toverista.



Törhönen: Ameriikan raitti. **½

Onhan tämä melkoisen epäonnistunut lähtökohtiin nähden. Pitäisi ainakin olla Tuurin romaani hallussa, sillä elokuva jättää aivan liian paljon aukkoja ja kysymysmerkkejä. Varsinkin amerikan päässä käydyt huumebisnekset eivät sovi elokuvaan ollenkaan. Mulle jäi ainakin epäselväksi mitä ihmettä Hakala ja Tapani puhuivat epäonnistuneen diilin jälkeen. Onhan tässä kuitenkin perin suomalaista stereotypiaa. Akat marisevat, istuvat ja lihovat minkä juoruamiselta kerkiävät, kun äijät ryyppäävät muistellen ryyppääkö kun akka nalkuttaa vai nalkuttaako kun ryyppää.

Don Siegel :

Two Mules for Sister Sara (1970) ***½

Clintin ja Shirley MacLainen tähdittämä spagutyylinen jenkkiwestern. Muistan kuinka tämän suomenkielinen nimi Kourallinen dynamiittia aiheutti aikanaan päänvaivaa kun sen sotki Duck, You Suckeriin joka tunnettiin myös nimellä A Fistful of Dynamite. Two Mules For Sister Sara on Clintin aikaisempia westerneitä keveämpi, joten tämän suora vertailu esim. dollaritrilogian elokuviin ei ole välttämättä järkevää. Viihdyttävä ja välillä huvittava. MacLaine on mielestäni ihan hyvä roolissaan ja onhan tässä myös paljon peruswesterntoimintaa. Hitusen liian pitkä kestoltaan, enkä ole koskaan digannut Clintin yrityksistä tehdä komediaa.



Enzo G. Castellari : Quel maledetto treno blindato aka Inglorious bastards (1978) ***½

Varmasti parhaita halpissotaelokuvia. Italian "Likainen tusina", eli kertomus liittoutuneiden sotavangeista jotka päätyvät suorittamaan hengenvaarallista tehtävää. Hyvää viihdettä kesäiltaan ja tosiaan, resurssit huomioon ottaen varsin onnistunut kokonaisuus.



Caspar Wrede : Ransom aka Terrorists (1976) ***

Sean Connery panttivankijännärissä, jossa Skandinaavia nimisessä valtiossa tapahtuu lentokoneen kaappaus. Conneryn esittämä mies joutuu neuvottelemaan ja keksimään tavan hoitaa tilanne ettei ruumita synny ja lentokone räjähdä kaapparien toimesta. Kokonaisuutena sellainen keskikastin jännäri, jossa Conneryn murteella puhuma englanti on välillä huvittavaa kuultavaa.



Clint Eastwood : Flags of Our Fathers (2006) ***

Sotaelokuvaa ja draamaa yhdistävä, kolmessa aikatasossa pomppiva Eastwoodin ohjaama elokuva. Tarinassa pääosissa Iwo Jiman taistelussa amerikan lipun vallatulle alueelle nostaneet sotilaat. Konservatiivisesti kerrottu tarina joka ei tarjoile suuria yllätyksiä. Maihinnousu on kuvattu komeasti ja katsoja vakuutetaan siitä että maihinnousu linnottautunutta vihollista vastaan on varmasti ollut v-mäistä hommaa. Elokuvan draamapuoli onkin sitten sellaista peruskonservatiivista kerrontaa, joka alkaa etenkin aivan lopussa jo puuduttamaan. Tuo kolmessa ajassa pomppiminen on myös paikoin rasittavaa. Silti ihan ok kokonaisuus.

Matthias Glasner: Der Freie Wille (2006)

Kylmäävä pätkä. Kruunasi hienosti oman "hyvän mielen kesäelokuvat"-putken Fassbinderin Marthan, Pasolinin Salòn ja Trierin Antichristin jälkeen.



Mike Leigh: Grown Ups (1980), Kiss of Death (1977), Home Sweet Home (1982), Hard Labour (1973)

Näistä Play for Today ‑leffoista löytyy Leighin myöhemmistä leffoista tuttuja elementtejä. Näitä voisi käyttää divaisatun elokuvanteon oppimateriaalina.



The Jam

Jos en olisi lomalla niin voisin jaksaa etsiä tähän lainauksen Freudin "Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan"-kirjasta. Tällä DVD:llä on muuten huikeat extrat.



Brass Eye

Briljanttia dadaa ja takuulla tarpeeksi nopeata huumoria hitaalle ihmiselle. Täytyy ne loputkin Morrisit vissiin pistää tilaukseen.



T.L.P. Swicegood: The Undertaker and His Pals (1966)

Jopa oli hidas leffa. Tästä on näköjään arvostelukin. Tuota "tausta"musiikkia ei kyllä voi olla huomaamatta – tosi hämmentävää kamaa. Oli tästä jotain hyötyäkin, koska innoitti uusintakatsomaan Herman Yaun Ihmislihapullat.

Antti Vanhala ( 3.5.2009 21:58)

Goose ( 3.5.2009 10:19)

Aika outoa, jos kuluvan vuoden aikana ei ilmestyisi jotain 50th Anniversary julkaisua DVD/Blu-ray muodossa.

Vaarallisen romanssin Blu-rayta työstetään kuulemma koko ajan, näin ainakin muistan lukeneeni mutta en ole varma oliko luvattu ilmestyvän tänä vuonna.

Varmistettu nyt ilmestyvän 3.11.



Warner's North by Northwest: 50th Anniversary Edition on Blu-ray (11/3) digitalbits.com

Kissaihmiset – vahvatunnelmainen jännäri jota ei olisi pitänyt katsoa suorana lähetyksenä. Nukahdin täysillä lopussa.



Kulkukissarock – loistava 70-lukulainen tyttöjengielokuva täynnä psykedelistä symboliikkaa. Jos autot edustavat perinteisesti miehistä fallosta, on tämän elokuvan lesbosankaritaren moottoripyörä vertauskuvallinen sträppäri.

Reilun viikon ajalta:

239. Gregg Araki: Smiley Face (dvd) ****

Todella kova yllätys lähes nollissa olleiden odotusten jälkeen. Menee helposti onnistuneimpien ja oivaltavimpien pajari-komedioiden joukkoon. Anna Farisin sekoilua on ilo katsella ja se on roolissaan hauskempi, kuin keskiverto stoner-jäbä. Silmät punaisenahan tätä tuli katsottua, mutta uskoisin pitäväni tästä ihan yhtä paljon mieli kristallin kirkkaana. Tilannekomiikka on veitsenterävää ja Faris on vainoineen onnistuneesti kiinni asian ytimessä. Äh, ois tääkin pitänyt nähdä R&A:ssa, eikä silloin uskoa tylsimysten haukkuja.



240. Lars Von Trier: Antichrist (35mm) ****½

Vuoden hienoin näkemäni elokuva tähän mennessä. Tinkimättömän huuruinen visio Trieriltä, joka leffaa duunatessaan on ollut melkoisen Tarkovsky-päissään (hyvä niin). Jo pelkästään audiovisuaalisena kokemuksena tämä on hypnoottista katseltavaa ja kaikki muu sen ympärillä niin mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää tavaraa, että tää pitää ehdottomasti nähdä uudestaan lähiaikoina. Willem Dafoe porskuttaa edelleen lempinäyttelijöiden joukossa. CHAOS REIGNS.



241. Sam Raimi: Drag Me To Hell (35mm) ***

Ihan jees. Piristävää nähdä Raimilta vielä jotain tämänkaltaista, vaikka eihän tää nyt ihan vanhan veroista ole. Oisin odottanut snadisti enemmän gorea ja vähemmän rumaa CGI:tä. Oltaisiin nyt vaan uskallettu mennä enemmän old-school-linjalle, kun se kerran oli tarkoituskin. Silti oikein viihdyttävä ja sopivan älyvapaa kokonaisuus. Kyllä Raimi edelleen juttunsa hallitsee. Taisi olla muuten levottomin Tennispalatsin näytös, missä olen koskaan ollut.



242. Mika Kaurismäki: Zombie Ja Kummitusjuna (dvd) ****

Paras näkemäni Mika Kaurismäen elokuva. Sitä samaa vieraantuneisuuskuvaa ja vaeltelua, kuin monissa muissakin veljesten elokuvissa, mutta tämä menee ihan onnistuneimpien saavutusten joukkoon. Zombie on samalla mitä tuhkamunaisin tumpelo, kuin riipaisevan traaginen hahmo, jonka kohtalosta oikeasti välittää ja se tekee kipeää.



243. Menahem Golan: Enter The Ninja (dvd) ***

Franco Nero ninjana. Kömpelöitä flaidiksia ja kokonaisuudessaan pöhköä meininkiä. Ei kuitenkaan ihan Golan-Globus ‑tuotannon parhaimmistoa.



244. Wes Craven: The Hills Have Eyes Part II (dvd) **½

Ei niin heikko kuin odotin. Erämaa-miljöö ja tunnelmointi toimii hyvin tässäkin, tosin juoneltaan tämä on turhan paljon edeltäjänsä kaltainen ja mukana on masentavan paljon vanhan kuvamateriaalin kierrätystä. Muutamia ihan kivoja tappokohtauksia.



245. Paolo & Vittorio Taviani: Padre Padrone (dvd) ****

Tässä pannaan aaseja pyllyyn. Mitäpä parempaakaan tekemistä Sardinian maaseudulla voisi olla. Hidastempoinen ja sydäntä murskaavan karu kuvaus italialaisen paimenpojan elämän vaiheista, jossa ei turhia sorruta herkistelemään. Kuvien ja musiikin komeaa vuoropuhelua.



246. Agnès Varda: Cléo de 5 à 7 (35mm) ****

Erinomainen. Kello-teema/tekniikka pysyy mielenkiintoisena loppuun asti, tosin loppuratkaisu jätti jotenkin kylmäksi. Kauniita Pariisin katuja ja rakennuksia.



247. Duncan Tucker: Transamerica (dvd) ***

Pikkukivaa jenkki-indietä / road-elokuvaa, joka ei mielenkiintoisesta aiheestaan huolimatta tarjoile ihmeempiä yllätyksiä, eikä onnistu olemaan tarpeeksi omaperäinen. Felicity Huffman on onnistunut bongaus päärooliin.



248. Jean-Luc Godard: Pierrot le fou (dvd) ****

Kyllähän tätä Godardin aivomyrskyä hymyillen jatkuvasti katsoo. Sisältää lukuisia yksittäisiä kohtauksia, jotka menevät helposti ohjaajan kekseliäimpien saavutuksien joukkoon.



249. Don Edmonds: Ilsa, Harem Keeper Of The Oil Sheiks (dvd) ***½

Olipas herkullisen viihdyttävää sleazea. Sadismia, tissejä, mielikuvituksekkaita leluja ja ylipäänsä täysin kajahtanutta meininkiä. Enpä oo muuten muita Ilsoja edes nähnyt, eli pitääpä ottaa katseluun.

Disco Studd ( 22.7.2009 04:43)

Kissaihmiset – vahvatunnelmainen jännäri jota ei olisi pitänyt katsoa suorana lähetyksenä. Nukahdin täysillä lopussa.

Juuh, harvemmin elokuvia tulee katsottua suorana lähetyksenä.

081. Cheh Chang, Hsueh Li Pao:

Boxer from Shantung (1972) 6/10

Ok Shaw. Vakava rise and fall ‑tyyppinen tarina Masta, joka saapuu keskelle Shanghain jengien valtataisteluita toiveenaan parempi tulevaisuus. Nyrkkiensä ja suoran selkärankansa ansiosta Ma saavuttaa mainetta ja vähitellen asemaakin, mutta kuinka säilyttää oma kunniallisuus korruptoituneessa ja kyynisessä maailmassa?



Taistelut ovat ihan hyvää tasoa, ei mitään koreografian juhlaa, mutta kuitenkin viihdyttäviä ja kunnioitettavan tylyjä. Lopputaistelun voi nostaa esille erikseen, se on sen verran kova. Pääasiallinen ongelma on pieni tylsyys: asiallisesta yrityksestä huolimatta leffassa ei ole riittävästi syvyyttä ja mielenkiintoa parituntiseen kestoonsa. Kuan Tai Chen on aika neutraali pääroolissaan, ei missään nimessä huono muttei nyt voi lähteä kehumaankaan. Shaolin Handlockissa vaivaannuttanut David Chiang taas on mies paikallaan mestari Tan Szenä.



082. Jean-Luc Godard: Le Mépris – Contempt (1963) 8/10

Paul Javal on käsikirjoittaja, joka saa tehtävän uudelleenkirjoittaa kohtauksia tekeillä olevaan Odysseus-elokuvaan. Työtehtävä osoittautuu kuitenkin kohtalokkaaksi hänen parisuhteensa kannalta, kun kaunis vaimo Camille alkaa jostain syystä yht'äkkiä halveksumaan miestään. Loppuelokuva sitten setvitään tätä äkillistä tunteiden muutosta, jonka kanssa myös film-in-a-film ‑sisältö käy dialogia.



Godardin Bardot-elokuva, joka jatkaa samaa miehen ja naisen yhteiselon ongelmallisuuden käsittelyä kuin 'A Woman Is a Woman', mutta siinä missä aikaisempi on komediallisen kevyt, on Le Mépris iloton ja painostava. Camillen tunteet muuttuvat rakastavasta halveksivaksi yhdessä hetkessä, eikä katsojalle tarjota minkäänlaista loogista selitystä tai kehityskulkua: ensin asiat ovat tietyllä tavalla, ja yhdessä silmänräpäyksessä toisin. Mutta toisaalta, on kyseenalaista onko mitään järjellistä selitystä edes mahdollista löytää. Paulin ahdistus on käsinkosketeltavaa, ja vähitellen myös vaimon rasittavan tuuliviirimäiseltä tuntunut käytös alkaa osoittaa syvyyttä. Hieno, puhutteleva ja vakuuttava elokuva.



edit. Ja 30 min Wall-E:tä, sen jälkeen pilkkien loppuun. alku on todella hyvä ja sympaattinen seesteisessä otteessaan. Kun pätkittäin tuli seurattua loppuosaa, niin koko ajan tuntui olevan joku toimintakohtaus menossa. Sellaisesta kohkaamisesta en välttämättä pidä, mutta ei oikein ole varaa kritisoida kun ei tullut seurattua kunnolla.

Pari viikkoa ainakin:

56. Donner: Lethal Weapon (1987) [bd] ****

Viime jouluna (?) pienestä mökkitöllöstä ei mystisistä syistä hirveästi napannut, nyt ekaa kertaa kankaalta (tosin himassa) tuli onneksi todistettua olleeni vaan silloin jossain kummallisessa tilassa. Onhan tämä Hollywood-actionin superklassikoita.



57. Wuolijoki: Gourmet Club (2004) [dvd] ***

Yllättävän hyvä kotimaiseksi (komediaksi) muttei tästä paljoa käteen jäänyt.



58. Halonen: Aleksis Kiven elämä (2002) [dvd] ****

Todennäköisesti paras kotimainen elämäkertaelokuva.



59. Di Leo: Shoot First… Die Later (Il poliziotto è marcio, 1974) [dvd-r] ***½

Tästä etusivulla hieman myöhemmin.



60. Polanski: Oliver Twist (2005) [dvd] **

Ei sinänsä huono mutta tarpeeton (Polanskilla varmastikin ollut omat tarpeensa tehdä tämä) ja näkemykseltään tylsä. Lisäksi Ben Kingsley ärsytti huomattavasti: Fagin ei tuntunut niinkään hahmolta vaan ainoastaan Kingsleyltä (yli)näyttelemässä Faginiä tuhdissa maskissa. Taitaa päätyä omalla listallani kehnoimmaksi Polanskiksi – ei mitään kiinnostusta uusintakatseluun.