Mitä elitistit katsovat?

k-mikko ( 3.7.2009 16:32)

KCrimso ( 3.7.2009 14:59)

089. Michael Mann: Miami Vice (Director's cut, 2006, dvd) ****½

Oli fiksu veto tehdä elokuvasta tv-sarjaa (joka nykypäivänä tuntuu suurelta osin melko naurettavalta) autenttisempi, rosoisempi ja vakavampi.

Tämä naurettavuus voi olla itsestään selvää, mutta kerro nyt kuitenkin. (Dvd-uusintakatseluilla olen itse jumahtanut ekan kauden puoleen väliin, mutta syy ei ole sarjan naurettavuudessa tai ylipäätään sarjassa.)

No ainakin nämä tulee mieleen:

– Äärimmäisen yksinkertaiset ja jopa lapselliset juonet

– Crockettin ja Tubbsin "hauska" sanailu

– Koomiset ja "värikkäät" sivuhahmot ja pahikset

– Crockettin vaatteet

– Hirveä kasari-pop

– Kömpelöt toimintakohtaukset



Kyllähän Miami Vice oli kovempi kuin suurin osa aikalaisistaan ja lapsena rakastin sarjaa, mutta ei se minua jaksa enää tänä päivänä viehättää. Täytyy tosin myöntää että olen uusintakatselut viime vuosina vain ykköskauden. En muista että paraneeko meno siitä, mutta epäilen vahvasti.

KCrimso ( 3.7.2009 19:04)

No ainakin nämä tulee mieleen:

– Äärimmäisen yksinkertaiset ja jopa lapselliset juonet

– Crockettin ja Tubbsin "hauska" sanailu

– Koomiset ja "värikkäät" sivuhahmot ja pahikset

– Crockettin vaatteet

– Hirveä kasari-pop

– Kömpelöt toimintakohtaukset

Olen samaa mieltä vain Crockettin vaatteista.

KCrimso ( 3.7.2009 19:04)

No ainakin nämä tulee mieleen:

– Äärimmäisen yksinkertaiset ja jopa lapselliset juonet

– Crockettin ja Tubbsin "hauska" sanailu

– Koomiset ja "värikkäät" sivuhahmot ja pahikset

– Crockettin vaatteet

– Hirveä kasari-pop

– Kömpelöt toimintakohtaukset

Ookoo. Mietitäänpä. Koomisten sivuhahmojen kuuluukin olla naurettavia, mutta ehkä ne naurattavat vasta nykypäivänä. Varmaan myös hauska sanailu. Crockettin kasari-vaatteet ja hirveä kasari-pop olisikin ollut naurettavaa ja aika yllättävä veto (tai no, musiikki olisi voinut mennä ihan hyvin), mikäli ne toistuisivat samana 2000-luvulle sijoittuvassa Miami Vice ‑elokuvassa. Jotenkin Miami Vicen muodille nauraminen on vaan niin itsestään selvää heko-hekoa. Tottakai siellä on ylilyöntejä, mutta en mä nyt väittäisi suurinta osaa 70-luvun elokuvistakaan naurettaviksi.



Yksi Miami Vice jakso kestää 40 minuuttia, elokuva 2h. Tällä saattaa olla vaikutusta juoneen, ja budjetilla toimintakohtauksiin ja ylipäätään 80-luvun tv-sarjoissa tuppasi olemaan toisenlaisia toimintakohtauksia kuin 2000-luvun ison budjetin elokuvissa (mikä kieltämättä oli elokuvassa erinomaista). Mulle Miami Vicen jaksot nimenomaan toimivat nauramisen sijaan, koska 40 minuutissa kerrotaan oleellinen ja ollaan takaisin lähtöruudussa ilman nykytv-sarjoille vaadittua jatkuvaa juonta. Enkä toiminnalta oleta elokuvatasoa, joten ei se mulle sitä naurettavaksi tee.



Eli: a) olen eri mieltä naurettavuudesta, ja b) olisi ollut todella kummallista, jos muutama mainitsemistasi asioista olisi toistunut elokuvassakin. Vaikea mennä sanomaan, että olisiko elokuva ollut parempi, mikäli olisi ollut hivenen kevyempi tai sijoittunut 80-luvulle.

k-mikko ( 3.7.2009 20:25)

Tottakai siellä on ylilyöntejä, mutta en mä nyt väittäisi suurinta osaa 70-luvun elokuvistakaan naurettaviksi.

En minäkään.

k-mikko ( 3.7.2009 20:25)

Eli: a) olen eri mieltä naurettavuudesta, ja b) olisi ollut todella kummallista, jos muutama mainitsemistasi asioista olisi toistunut elokuvassakin.

Totta kai se olisi ollut kummallista jos nuo listaamani naurettavat seikat olisivat olleet suoraan elokuvassa. En mä ole missään vaiheessa edes viitannut sellaiseen mahdollisuuteen. En ymmärrä miksi nostat tuollaista asiaa edes esiin.

KCrimso ( 3.7.2009 21:30)

k-mikko ( 3.7.2009 20:25)

Eli: a) olen eri mieltä naurettavuudesta, ja b) olisi ollut todella kummallista, jos muutama mainitsemistasi asioista olisi toistunut elokuvassakin.

Totta kai se olisi ollut kummallista jos nuo listaamani naurettavat seikat olisivat olleet suoraan elokuvassa. En mä ole missään vaiheessa edes viitannut sellaiseen mahdollisuuteen. En ymmärrä miksi nostat tuollaista asiaa edes esiin.

"Oli fiksu veto tehdä elokuvasta tv-sarjaa (joka nykypäivänä tuntuu suurelta osin melko naurettavalta) autenttisempi, rosoisempi ja vakavampi."



En mäkään tarkkaan ymmärtänyt, liittyikö naurettavuus tuohon fiksuun vetoon tehdä elokuvasta autenttisempi, rosoisempi ja vakavampi, vai oliko se vain irtototeamus keskellä. Jos jälkimmäinen, niin sitten et. Eikä mun alkuperäinen tarkoituskaan ollut kuin kysellä niitä melko naurettavia juttuja, mutta mainitsemissasi asioissa oli geneerisiä (80-luvun) tv-sarjan piirteitä, jotka tuntuvat vähän turhilta vertailtessa yksittäistä elokuvaa yksittäiseen tv-sarjaan. Edit: tai ei välttämättä turhilta, mutta ei mitenkään asioina, joihin hirveästi voi vaikuttaa.

069. Paul Verhoeven:

Starship Troopers (1997) 9/10



070. Cheh Chang: Invincible Shaolin (1978) 9/10

Qing-dynastian (ilmeisesti) aikana keisari kieltää taistelulajien harjoittamisen kaikilta, Manchu-sotilaita ja Shaolinin luostarin edustajia lukuunottamatta. Yhteiset juuret omaava Shaolin Kung Fu on jakautunut pohjoiseen ja eteläiseen suuntaukseen, jotka ovat osin eriytyneet toisistaan. Shaolinin munkit ovat lupautuneet vastineeksi erioikeuksistaan kouluttamaan Manchu-sotilaita taistelemaan paremmin. Keisari kuitenkin kokee Shaolinin uhaksi vallalleen, ja haluaa päästä ongelmasta jotenkin eroon. Katala Manchu-kenraali kutsuu molemmista Shaolin leireistä kolme kung fu ‑taitajaa luokseen, joista pätevämmästä kolmikosta tulisi kouluttajia hänen joukoilleen. Taustamotiivina on kuitenkin usuttaa eteläinen ja pohjoinen Shaolin toistensa kimppuun. Pohjoisen edustajat osoittautuvat huomattavasti kyvykkäämmiksi ja voittavat etelän ehdokkaat taistelussa. Tämän jälkeen Kenraali murhaa tappion kokeneet kokelaat ja lavastaa pohjoisen Shaolinin kouluttajat syyllisiksi. Juoni agitoi eteläisen Shaolinin mestarin Mai Qin koston tielle, ja hän lähettää kolme lupaavaa oppilastaan hakemaan jatkokoulutusta, jotta heistä olisi vastusta Pohjoisten kouluttajien ylivoimaisille kung fu ‑tyyleille.



Five Venoms on kuuluisampi, mutta Invincible Shaolin on parempi. Juoni on seurattavampi ja dynaamisempi, koulutuskohtaukset ovat hauskoja, kekseliäitä ja sympaattisia, taistelut ovat vauhdikkaampia ja tiheämmässä... myös mestarien tyylit ovat jotenkin uskottavampia ja eriytyvät toisistaan paremmin. Tarina lisäksi synnyttää paljon enemmän jännitteitä kuin Five Venoms. Itse asiassa tämä on ainakin yhtä hyvä kuin 36th Chamber of Shaolin. En kuitenkaan ole aivan varma pidinkö lopetuksesta, mielestäni siitä jäi hieman hölmö maku suuhun.

Yamashita:

Linda Linda Linda ****

En muistanutkaan, että tämä on näin loistava. Yamashita on onnistunut sisällyttämään paljon itseään ensimmäiseen studioelokuvaansa. Nerokas veto oli myös laittaa korealainen Bae Doo-na laulamaan The Blue Heartsin kappaleita. Viime vuosien parhaita ja hyväntuulisimpia mieleen tulevia crowd pleasereita.



Sawai: W's Tragedy ****

Japanin Oscar ehdokkuus oli ehkäpä hieman liioiteltua, mutta kyllä Hiroko Yakushimaru osaa näytellä vaikka (super)idoli onkin. Elokuvassa Hiroko esittää näyttelijää, jonka omasta elämästä tulee hänen tähdittämänsä näytelmän toisinto. Nokkelana miehenä Sawai ohjaa teatraalisesti, mikä hämmentää soppaa entisestään.



Kataoka: Subway Serial Rape: Uniform Hunting *

Alkuperäinen Subway Serial Rape oli vigilante- ja yakuzaviboineen kohtuullisen hyvä elokuva. Tällä kertaa Kataoka menee kuitenkin metsään. Samat elementit toistuvat liian pienissä määrin, eikä elokuvassa ole hyvää soundtrackiä tai tyylikkäitä kuvia. Seksiä löytyy senkin edestä. Valitettavan tylsä tapaus.



Sekimoto: Shojo kankin ***

Odottamattoman pätevä psykologinen eksploitaatiodraama Ikuo Sekimotolta. Kuvaaja tirkistelee vastapäisen talon tyttöä, kunnes päättää lopulta toimia. Sekimoto soittaa runsaasti lainattua musiikkia, Naoya Ban tekee hyvän roolin sääliä herättävänä luuseripsykopaattina, ja elokuva on paljon velkaa Hitchcockille.



Ida: 3 Seconds Before Explosion ***½

Vakoojia, helikoptereita ja konepistooleja. Hauska, paikoin hölmö ja aina vauhdikas Nikkatsu Action-elokuva.

071. Meng Hua Ho:

Shaolin Handlock (1978) 4/10

Mestari Li on juuri saanut opetettua pojalleen Cheng-yinglle kehittämänsä ja lähes voittamattoman Shaolin Handlockin tekniikan. Hieman tämän jälkeen salaperäinen vieras saapuu tapaamaan mestaria ja surmaa tämän. Cheng-ying seuraa pakenevaa murhaajaa Thaimaaseen, jossa selviää että tapon on tilannut paikallinen suurmies Ling Hao. Cheng-ying soluttautuu Lingin joukkoihin saadakseen kostettua isänsä kohtalon, mutta joutuu ensin voittamaan uuden pomonsa luottamuksen.



Vaikka ollaankin tehty kuvausmatka Thaimaaseen, niin aikamoista tusina kung-futa tämä on; eikä tilannetta auta yhtään todella persoonaton casting... Cheh Changin sympaattisia naamoja täynnä olevasta joukosta ei ole tietoakaan. Ja se Shaolin Handlock. Tekniikan ainoa piirre on se, että käyttäjä loikkaa vastustajansa taakse ja ottaa tämän pään takaapäin käsilukkoon (yleensä sillä seurauksella että niskat naksahtavat poikki päästäen aukeavaa pullonkorkkia muistuttavan äänen). Onko ehkä paskin taistelutekniikka ikinä? Shaolin Handlock ei ole aivan paska elokuva, muttei paljon muutakaan.



EDIT. ainiin, ja tissit.



072. Chia-Liang Liu: Disciples of the 36th Chamber (1985) 6/10

Ärsyttävyyteen asti komediallinen kung-fu ‑pätkä. Suurin ongelma on päähenkilö Fong Sai-Yuk, joka on ehkä rasittavin elokuvahahmo, johon olen törmännyt. Aivan kuin joku AD/HD-kehitysvammainen, ja olisinkin alusta asti kovasti toivonut päähahmon välitöntä ja kivuliasta kuolemaa. Jos päähahmo herättää vain vitutusta, niin jossain on vikaa. Kuitenkin Sai-Yukin stressaavuuden lomasta nousee oikeasti mielikuvituksellisia, humoristisia ja hyviä kung fu ‑kohtauksia, ja myös toimiva tarina.

Olipa laadukas elokuvaviikonloppu. Lisää tällaisia!

Eden Lake

Toimi. Toimi kuin potku munille. Ohjaajan / käsikirjoittajan (jonka My Little Eye oli paska) kuningasidea olla millään tavalla peittelemättä henkilöitä toimii, ja tekee elokuvasta kouriintuntuvan realistisen painajaisen. Tottakai tässäkin on vähemmän aitoja juttuja, mutta elokuvahan tämä on anyway. Ei huumoria, joten mistään Hostelista ei ole kyse. Ei halpoja ääniefektisäikkyjä. Aiempi tämän genren suosikki oli Wolf Creek, mutta tämä oli vielä kovempi. Kerrankin elokuvakokemus, jonka positiivisella tavalla toivoisi pian loppuvan. 2000-luvun parhaita kauhuelokuvia. *****



Ils aka Them aka Uhka

Tuli katsottua väärään saumaan heti Eden Laken perään, joten rima oli korkealla. Alku kuitenkin toimii, vaikkakin sillä säikyttelyosastolla. Lyhyestä kestostaan huolimatta muuttuu vähän itseään toistavaksi, ja vaikka teema olikin hivenen sama kuin Eden Lakessa, niin kyllä se oli siinä paljon kylmäävämpi, vaikka Ils enemmän siihen pyrkiikin. ***



The Hangover

Jatkuvasti ääneen naurattava, ja koko ajan hymyn suupielillä pitävä. Erittäin hyvä. 2000-luvun parhaita komedioita. Lopun kuvakollaasi nostaa tämän täysiin pisteisiin *****



Lake Placid 2

Eka osa oli kumman siedettävä b-kauhu, eikä tämäkään ihan surkea ole. Täysin kieli poskessa väännetty, mutta suht genretietoisesti. Liki ainutlaatuista, että CGI huvittaa kökköydellään klassisen b-elokuvan tavoin. Yleensähän se lähinnä vituttaa. John Schneider oli kyllä pääosassa kamala. Sekä mies- että naistissejä. **



Halloween (Zombie remake)

Tykkäsin, vaikka olikin ylipitkä, ja lopun slashervaihe oli vähän puiseva. Silti kokonaisuutena positiivinen, ja jo pelkästään näyttelijöillään kiinnostava. Musta Zombie on kuitenkin kehittynyt elokuvantekijänä, joten jos H2:n jälkeen vuorossa olisi jotain, mikä yhdistäisi nykyisen tason ja miehen omat visiot, tulos voisi olla jo todella kova, kunhan joku pitää homman kompaktina. ****

Project Viper (2002)

Marsin olosuhteisiin muokattu käärme-mikälie pääsee tutkimuslaboratoriosta erinäisten sattumusten vuoksi pikkukaupungin lähimaastoon aiheuttamaan tuhoa.

Theresa Russell on tiedenaisena HOT. Tavattoman koomisia CGI-tehosteita jotka kummallista kyllä, eivät latistaneet surkuhupaisuutta vitutukseksi. Onkohan näitä halpa-scifejä tullut katsottua jo liikaa?



Salem Witch Trials (2002)

Kuuluisaa noitaoikeudenkäyntiä hieman laajempiin ympyröihin yhdistävä (vrt. The Crucible) ja huolella tehty minisarja. Ja aihehan on mitä ajankohtaisin; iltapäivälehdistön verkkosivuja silmäillessä sitä odottaa milloin seuraava kouluammuskelu tai vastaava saa kollektiivisessa kriisissä (muoti-ilmiö tämän päivän suomessa) olevat kansalaiset tarttumaan soihtuihin ja talikoihin jahdatakseen tietokonepelien pelaajia ja hevareita.



Sam's Lake (2005)

Viisi nuorta aikuista (ei kikattavia teinejä tällä kertaa) matkaavat viikonlopuksi syrjäiselle mökille. Alkupuolella syvennetään henkilöhahmoja ja nautitaan syrjäseudun kauniista maisemista. Toimii ihan hyvin ja ilmassa on pientä uhkaa. Viimeisellä kolmanneksella pistetään metsässä juoksu käyntiin ja loppu tarjoaa niin tematiikaltaan kuin kuvastoltaankin pari mielenkiintoista visiota. Nousee täten hieman keskivertoslashereiden yläpuolelle.

Olin muuten katsoessani tätä varma, että kuvauspaikkana olisi bulgaria tai romania, mutta ihan kanadassa purkitettu.

Chen:

Wu ji aka. The Promise **

Kuin seuraisi puolitoista tuntia valmiiksi pelattua tietokonepeliä. Hekumaallisista tunteista aina veriseen toimintaan kaikki on tekotaiteellista ja kylmää.



Freeman: American Psycho II: All American Girl *

Mila Kunis, josta yksi tähti.



Bendixen: Bullfighter

Tuskin tulee katsottua tästä enää huonompaa tänä vuonna. Toivottavasti!

Orionissa:

To 2.7.2009: La Tête contre les murs / Pakkopaita (1958)



***½



Muita katsastettuja:



Korkein voitto (1929)



****



The Three Musketeers (1948)



****½



Caged (1950)



***½



Kdo chce zabít Jessii? / Who Killed Jessie? (1966)



***½



Iluminacja (1973)



****



Mil gritos tiene la noche / Pieces (1982)



****



Braddock: Missing in Action III (1988)



**



Bad Lieutenant (1992)



****

146. Duguay:

The Art of War (Tuntematon vihollinen) ***

Ihan hyvä toimintaleffa.



147. Rusnak: The Art of War II: Betrayal (Tuntematon vihollinen II: Petos) **

Heikompi jatko-osa.



148. Sciamma: La lengua asesina (Killer Tongue) *½

Nykyään lähinnä The O.C. sarjasta tunnettu Melinda Clarke ehti uransa alussa näytellä kahdessa kulttiroolissa. Tunnetumpi on Return of the Living Dead III:sen lävistetty zombiekaunotar ja hieman tuntemattomampi on tämä Killer Tongue jossa hän näyttelee jättimäisellä tappajakielellä varustettua alienia. Muissa rooleissa nähdään Jonathan Rhys Meyers ihmiseksi muuttuvana puudelina, Sydämen asialla sarjasta tuttu Jason Durr rikollisrenttuna ja itse Freddy Krueger eli Robert Englund vankilan julmana homojohtajana. Aikamoisen paska tämä kyllä oli.



149. Proyas: Knowing (Tieto) ***

Juuri sellaista kökköilyä mitä odotinkin. Nic Cage on viinaksia vaimonsa kuoleman takia hörppivä yliopistoproffa joka alkaa eräänä kosteana iltana tutkia poikansa saamaa paperia 50 vuotta sitten haudatusta aikakapselista. Nerokas proffa löytää heti tutun oloiset lukemat 91101 ja niitten perässä myös tarkka uhrilukema syyskuun 11. päivän WTC-tornien sortumasta. Yön aikana proffa löytää lisää samanlaisia numerosarjoja paperilta ja alkaa tietysti tutkimaan voiko paperi pitää paikkaansa ja ennustaa myös kolme tulevaa katastrofia. Entä keitä ovat metsän laidassa seisovat mustatakkiset kuiskivat albiinomiehet? Pysyykö Nic Cagen tukka kuosissa? Käveleekö Nic Cage hidastettuna savun keskellä? Kuolevatko kaikki vai katsotko vain elokuvaa? Oikein viihdyttävää kökköilyä ja katastrofikohtaukset olivat oikeasti hienoja.



150. Bartkowiak: Street Fighter: The Legend of Chun-Li *½

Huono. Jackie Chan oli paljon parempi Chun-Li City Hunterissa kuin Kristin Kreuk tässä.



151. Dunn & McFadyen: Iron Maiden: Flight 666 ****½

Dokumentti Iron Maidenin Somewhere Back in Time ‑maailmankiertueesta vuonna 2008. Bändillä oli käytössä Boeing 757-lentokone, jonka pilottina toimi kukapa muukaan kuin Bruce Dickinson ja jolla bändi ja roudarit sun muut taustatyypit matkasivat kuuden viikon aikana ympäri maailmaa. Hieno katsaus bändin jäseniin, sen taustatyyppeihin ja faneihin.



152. Snyder: Watchmen ****

Hyvä. Sarjakuvaa en ole lukenut ja aluksi tuntuikin vähän sekavalta elokuvalta kun ei tiennyt hahmoista eikä tarinasta yhtään mitään mutta lopulta varsin selkeä tarina ja mielenkiintoiset hahmot, varsinkin Jackie Earle Haleyn esittämä Rorschach.



153. Nispel: Friday the 13th (2009) (Extended) ***

Kerrankin extended-versio jossa on huomattavia eroja normaaliin teatteriversioon. Ei kuitenkaan hirveästi parempi ollut sen takia. Ihan ok teinikauhistelua.



154. Salva: Jeepers Creepers ****

Uusintakatselu. Hyvää kauhua. Harmi ettei Gina Philips ole juuri näyttellyt missään tämän jälkeen. No kolmososa näyttää olevan tekeillä ja siinä neitonen nähdään jälleen.



155. Jeffs: Sunshine Cleaning ****

Mukava draamakomedia rahattomista sisaruksista (Amy Adams ja Emily Blunt) jotka alkavat siivoamaan rikospaikkoja tullakseen toimeen.



156. Wolff & Ohmuthi: Virus Undead *½

Kuvaus ja puitteet ovat suhteellisen hyvät mutta saksalaisten näyttelijöiden vääntämä englanti ei vaan toimi ja käsikirjoitus ja ohjaus oli aika onnetonta.



157. Soderbergh: Che: Part One (Che osa 1 – sankari) **½

Melkoisen tylsä. Loppu oli jo ihan hyvä.



158. Edel: Der Baader Meinhof Komplex (Baader Meinhof Complex) ****

Terroristijärjestö RAF teki lukuisia pommi-iskuja, pankkiryöstöjä, murhia ja kidnappauksia 60-70-lukujen taitteessa. Uli Edelin ohjaama draamaelokuva kertoo järjestöstä ja sen johtohahmoista, Andreas Baaderista, Ulrike Meinhofista ja Gudrun Ensslinistä. Saksassa on tehty viime vuosina lukuisia hyviä elokuvia joihin myös tämä lukeutuu.



159. Sauvaire: Johnny Mad Dog ****½

Melkoisen hullu elokuva afrikkalaisista lapsisotilaista.



What weapon is it?

An Uzi.

Chinese?

No, Israeli.

Chuck Norris used it in Delta Force.

So be careful!

The Israelis or Chuck Norris might be around.



160. Spielberg: E.T.: The Extra-Terrestrial *****

Kyllähän tästä löytyy sellaista maagista elokuvataikaa jota kovinkaan monesta uudemmasta koko perheen elokuvasta ei löydy. Tehosteetkin on sopivassa määrin kökköjä.

236. Fleischer:

Soylent Green (dvd) ****



237. Okawara: Godzilla vs. Mothra (tv) ***½

Alun kömpelön Indiana Jones ‑apinoinnin jälkeen kunnon kiihdytyksellä 80/90-Godzillojen keulille. Hyvää romutusta ja matsaamista, ja Mothrakin näytti täysikasvuisena upealta.



238. Illsley: Bookies (digiboksi) **½

Tavallaan ihan näppärä jännäri opiskelijapoikien vedonlyöntibisneksestä, mutta tutut ladut ja todellisten oivallusten puute rokottavat pistepottia.



239. Siegel: Telefon (tv) ***

Vähän heikompi kuin mitä muistin, mutta silti oikein katsottava.



240. Bresson: Un condamné à mort s'est échappé (digiboksi) ****

Minimalismissaan erinomaisen hiertävä pakoprosessin kuvaus.



241. Herzog: Herz aus Glas (tv) **½

Yksittäiset huippuhetket pitivät mielenkiinnon yllä, vaikka näyttelijöiden tokkuraisuus tarttui ruudun läpi.



242. Klapisch: Ni pour, ni contre (bien au contraire) (digiboksi) ***

Keikkakuvausta ja kevyttä moraalin koettelua ranskalaisittain.



243. Doyle: Chemical Wedding (dvd) **½

Ideoijana ja käsikirjoittajana kunnostautunut Bruce Dickinson tekee tästä kuriositeetin, jollaiseksi filmi valitettavasti jääkin. Aleister Crowley palaa haudan takaa hulinoimaan virtuaalitodellisuusohjelman avulla, mutta vähän kaikkea samaan nippuun sotkeva sillisalaatti ei toimi sen paremmin kauhuna kuin komedianakaan.



244. Mackendrick: Sweet Smell of Success (digiboksi) ****

Lehmanin häijy mediaoppitunti on edelleen voimissaan. Tony Curtis parhaimmillaan eikä Burt Lancasterissakaan ole moitteen sijaa.



245. Okawara: Godzilla vs. Destroyah (tv/digiboksi) **½

Niin pitkäveteinen että keskivaihe meni pilkkien ja loput piti pistää suosiolla tallennukseen. Hirviöiden yhteenotot olivat Mothran vastaaviin verrattuna häiritsevän kömpelöitä.



246. Santostefano: Bring It On Again (tv) *

Alkuperäisen elokuvan viat toistuvat tyhjänpäiväisessä jatko-osassa.