Mitä elitistit katsovat?

C.W. Leadbeater ( 8.7.2009 23:47)

245. Okawara: Godzilla vs. Destroyah (tv/digiboksi) **½

Niin pitkäveteinen että keskivaihe meni pilkkien ja loput piti pistää suosiolla tallennukseen. Hirviöiden yhteenotot olivat Mothran vastaaviin verrattuna häiritsevän kömpelöitä.

Itse luovutin.



Nää Godzillat on monstereiden rähinäkohtauksia lukuunottamatta niin karmean tylsää ja vailla viihdearvoja etten oikein jaksa. Destroyahia yritin seurata, mutta en pystynyt.



074. James Watkins: Eden Lake (2008) 8/10

Todella hyvä. Painostava ja ahdistava tunnelma . Gorepornoon tai niihin ääniefekteihin ei tarvitse nojata, jos hommat hoidetaan muuten hienosti. Pisteet laskevat hieman lopun vuoksi, joka oli paha pettymys.



075. Godard: Le Petit Soldat – The Little Soldier (1960/1963) 5/10

Ihan ensikosketuksena Godardiin. Algerian sodan aikoihin sijoittuvassa elokuvassa Bruno on äärioikeiston agentti Genevessä. Hän rakastuu salaperäiseen venäläisnaiseen, ja hänen oma leirinsä alkaa epäillä miehen olevan kaksoisagentti. Testatakseen Brunon luotettavuutta hänet määrätään suorittamaan salamurha. Bruno kuitenkin kieltäytyy ja tämän jälkeen hänen perässään ovat arabien lisäksi oma leiri. Bruno ei kapinallisena voi palata Ranskaan, ja Genevekin tuntuu ahtaalta.



Alkupuolisko on ehkä 2/10, jälkimmäinen jo parempi. Rakenne on tosiaan epäkonventionaalinen... täysin pointittomilta tuntuvia kohtauksia, joiden ei tajuaisi kertovan tarinaa, ellei päähenkilö reflektoisi tapahtumia niiden edetessä. Välillä kamera heilahtelee, ilmeisesti tuoden katsojan lähemmäs päähenkilön maailmaa. Ajoittain täytyy tietenkin lukaista jokin runonpätkä, tai muu viisaus. Mielestäni suurin ongelma on tunteettomuus... elokuva ei herätä minkäänlaista emotionaalista reaktiota, enkä tajua kuinka voisikaan: pääosan Subor patsastelee samalla ilmeellään koko 88minuuttia, hänen sisäinen maailmansa ilmaistaan muutamalla satunnaisella kertojalauseella. Mulle tuli koko ajan sellainen olo, että tarina jota kerrotaan ja kuvat, joilla sitä kerrotaan ovat vain löysässä yhteydessä toisiinsa.

Yoshua Ben Yosef ( 9.7.2009 10:32)

C.W. Leadbeater ( 8.7.2009 23:47)

245. Okawara: Godzilla vs. Destroyah (tv/digiboksi) **½

Niin pitkäveteinen että keskivaihe meni pilkkien ja loput piti pistää suosiolla tallennukseen. Hirviöiden yhteenotot olivat Mothran vastaaviin verrattuna häiritsevän kömpelöitä.

Itse luovutin.



Nää Godzillat on monstereiden rähinäkohtauksia lukuunottamatta niin karmean tylsää ja vailla viihdearvoja etten oikein jaksa. Destroyahia yritin seurata, mutta en pystynyt.

Millennium-Godzillat ovat keskimäärin parempia kuin Heiseit – ekana kannattaa tsekata Godzilla, Mothra and King Ghidorah (GMK): Giant Monsters All-Out Attack (2001), joka on koko 28 elokuvan sarjassa vähintään top-5:ssä.

Itse erinäisistä syistä sain aikaiseksi katsottua noista Godzilloista tuon Destroyahin eli taisi huonoimpaan osua arpa. Oli kyllä todella unettavaa, miksi vitussa nää on pitänyt venyttää johonkin 1 h 45 minuuttiin, kun tunnin kohdalla olisi jo aika laittaa homma pakettiin. Ei nuo monsteritkaan jaksanut oikein hereillä pitää.

128.

Transformers 2 *½

Oletan, että tästä pitäneet elitistit ovat erityisen päteviä itsepetoksessa. Siis, c'mon... ykkönen oli jo huono, mutta se muuttui sietämättömäksi vasta puolivälissä. "Kaatuneiden kosto" (onko nimi camppiä, stupiditeettiä vai mitä.. vaikea sanoa) sen sijaan alkaa heti samalta tasottomuuden tasolta maksimaalisen epäselvällä ja paskalla rymistelyllä. Ainiin, sitä ennen on myös jonkinlainen 2001-tyylin introjakso. Michael Bay tekee tässä kaikkien aikojen elokuvaa selvästi. Cloverfieldin palvonta sopii kyllä kuvaan hyvin, siinä on toinen yhtä tyhjänpäiväinen katsojien vedätys, mutta sentään koherentti teos omassa lajissaan. Transformers 2 on täyttä adhd:ta alusta loppuun, ainoa siedettävä jakso oli tv-sarjamainen college-vaihe "nerokkaine" vitseineen. Lopussa alkoi batistini-kävelyt, toistuvat hidastetut meganfoxit juoksemassa kameraa päin, loputtomat helikopterit yms. rassaamaan pahasti vaikka yksittäisinä kohtauksina olisivat ehkä toimineetkin.



Väitän, että vaikken olisikaan Transformers-fanboy, niin leffa olisi silti ahdistanut pahasti. Hetken jopa pelkäsin tulleeni Liian Vanhaksi, kun jatkuva metelöinti, villisti pyörivä kamera ja tunnistamattomat cgi-fiaskot mätkimässä toisiaan ei oikein innostanut, mutta harva nuorempikaan tästä tuntuu pitävän. Ehkä se K-11 olisi pitänyt olla yläikäraja. Alkuperäisen piirretyn parissa kasvaneen fanin näkökulmasta tästä on tietenkin täysin mahdoton pitää: Soundwave on muuteltu tunnistamattomaksi, etenkin ääni, alkuperäinen cooli vocodattu ääni kun oli koko robotin "ydin"; Devastatorissa oli jo yritystä, mutta koko homma tuupertui kuvaajan, tai luultavimmin Michael Bayn kykenemättömyyteen ymmärtää yhtään mitään. Voin antaa vinkin: Jos haluaa antaa kuvan jostakin massiivisesta, kannattaa rauhoittaa kuvaa hetkeksi, kuvata alaviistosta.. EI pyöritellä kameraa, leikata sekunnin välein ja kuvata jostain helikopterista alaspäin. Voijeesus. Siis eihän TF2 voi ollakaan tosissaan tehty, mutta 2,5 tuntia paskaa vitsiä on vähän liikaa. Jos olisin maksanut lipusta, olisin rynnännyt kadulle kirkumaan ja repimään Kampin kauppakeskuksen istutuksia irti.



Efektitkään eivät tunnu oikein missään jos niitä annostellaan michaelbay-kauhalla. Jos haluan nähdä jotain vaikuttavia big bucks ‑efektejä, katson mieluummin repeatilla 2,5 tuntia Roland Emmerichin 2012 ‑traileria. Siinä on toinen täysi aasi, mutta tajuaa sentään jotain alkeellista efektien käytöstä.



Juoni oli väsyttävä. Joitakin juonenkäänteitä oli jopa otettukin animesta, kuten poliitikkojen päätös karkottaa Transformerit planeetalta, mutta koska horkkatautinen leffa ei pystynyt keskittymään yhtään mihinkään, ei tuotakaan ideaa viety yhtä kohtausta pidemmälle.



Olihan tässä jotain hyvääkin, Megan Foxista ja tästä out-foxaaja tsubusta voin antaa yhden tähden, puolikas lisää kohtauksesta

"I'm just trying to find a tighter shirt for you. ‑there is no tighter shirt. ‑we looked."



129. Freddy vs. Jason ***

Ei lainkaan niin paska kuin muistin, mutta en vielä kehumaankaan menisi. Sillyconeja.



130. Unmasked Part 25 a.k.a. Hand of Death, Part 25: Jackson's Back ***½

Olipa erikoinen näkökulma Friday the 13th ‑tyyppiseen sarjamurhailuun. Hypnoottista tunnelmaa loivat Jacksonin huolitellun teatraalinen puhe, melodramaattinen musiikki ja hieno Lontoon post-punk (?) ajankuva. Harvinaisen onnistuneet ja vastenmieliset gore-efektit. Thumbs up!



131. Conflict

Tämä siis vuoden '88 bornoilu. En osaa arvostella näitä.



132. Fist of the North Star ***

Yllättävän uskollinenhan tämä on näinkin far-out kaman "Hollywood" versioksi. Gary Daniels on hyvä ja huono Kenshiro. OIkea habitus; voimakkaan näköinen, pitkät raajat joissa loistava liikkuvuus. Huonoa on heikot näyttelijänlahjat, kuten jatkuva tuijotus. Kenshiron kuuluu olla melko tylyn ilmeetön, eikä toljottaa epäuskoisena kaikkea kuin vastasyntynyt vauva. Costas Mandylor on onneksi täydellinen nappilöytö ylemmyyskompleksiseksi Shiniksi, ja Chris Penn on oivallinen Jagi. Malcolm McDowel onkin sitten kunnon koomisen huono miscast Ryuukenin roolissa, ja Juliaa näyttelevä Isako Washio muuten vaan hieman lattea ja ärsyttävähkö. Vapaapainijoita ja melvinvanpeeblesejä vilisevät roistojoukot ovat katu-uskottavia, mm. Tony Halmeen rooli on lyhyt, mutta muistettava.



133. Zebraman **

Alkupuoli ihan lupaava, etenkin sentai-fanille, mutta loppupuoli kusi; yhdentekevää, raskassoutuista uskoitseesi-paskaa ja liikaa vieraannuttavaa cgi:tä.



134. Forbidden Siren **

Surkeaa, että tällainen kahden tähden kamakin edustaa kuitenkin videopelifilmatisointien parhaimmistoa. Perustuu Siren 2 ‑peliin, joka taas perustuu löyhästi Junji Iton Village of the Sirens ‑mangaan, mistä on tallella miljöö ja tunnelmaa, mutta muuten juoni karkaa omille teilleen (kuten myös peleissä, joista olen tosin pelannut vain Siren: The Blood Cursea ekat kolme chapteria nyt) eikä uskalla toteuttaa mangan villeimpiä visioita. Sisältää hyvin vähän kauhua.



135. Calamari Wrestler ***-

Hieman parempi kuin saman ohjaajan Executive Koala. Hieno yllätys oli juontaja-cameossa Tokyo Shock Boys/Dengeki Networkin Nambu Torata!



136. Zombie Self-Defence Force ***

Huvittava nolla-budjetin Versus-ripoff. Suurin wtf-momentti on heti alussa: pitkä alkupuhe pelottavan hyvin ja asiallisesti kirjoitettua provosoivaa anti-usa propagandaa ja pro-japan army ränttäystä ("...Japanin taistelu rohkaisi Euroopan siirtomaita Aasiassa taistelemaan itsenäisyydestään..."), jota keventää vasta viimeiset lauseet ("...ja en halua vain puhua pahaa Yhdysvalloista, vihaan sotia joita he aloittavat, mutta pidän monista asioista heidän kulttuurissaan: hampurilaiset, rock, Hollywood-elokuvat... erityisesti George A. Romero, nero.") Sitten nähdäänkin jopa Plan 9:iä surkeampia ufotehosteita; jopa neljän sotilaan vahvuinen zombie puolustusarmeija; maanisesti naurava, lentävä ja ihmisiä napanuorallaan kuristava vauva zombi, sisälmyksiä, miekkailua, androideja, kummituksia... "täähän on ihan roskaa, suoraan sanottuna" – nainen, 26v



137. Flash Gordon *****½

Flääsh, a-aa! Enpä muistanutkaan miten täynnä kaksimielistä vihjailua leffa olikaan. Flesh Gordonit ovat sikäli tarpeettomia. Hyvä meno! Ällöttäviä efektejä ja olioita. Olisipa Artisan vielä foorumilla, niin voisi taas vähän näpäyttää (super)sankarisarjisfilmatisoinneista.



138. Hellström Chronicle ****

Yksi tähti pois eläinsnuffauksen vuoksi. Muuten täyttä timanttia. Tämä pitäisi julkaista nimellä Starship Troopers 0: The Beginning.

John Sturges :

Magnificent Seven (1960) ****

Seitsemän rohkeata miestä oli nuorena yksi suosikkiwesterneistäni. Sinänsä aika selvää miksi, sillä varsin tyylikäs casting elokuvasta löytyy. Nyt nähtynä alkoivat puutteetkin iskeä silmään. Tarina on varsin heppoinen, sisältää ärsyttävän maitonaaman karskien äijien joukossa ja romanttinen sivujuoni on ajalleen tyypillinen ja nyt pahasti vanhentuneen makuinen. Silti pitää antaa neljä tähteä jo nostalgian takia ja tosiaan kun samassa elokuvassa on Brynner, Coburn, McQueen, Vaugh & Wallach yms. niin johan sillä jo päästään pitkälle.



Elliot Silverstein : Man Called Horse (1970) ***

Moderni western ja kuvaus brittiaristokraatista jonka metsästysporukka joutuu intiaanien iskun kohteeksi. Brittiherrasmies joutuu intiaanileiriyhteisön jäseneksi väkipakolla, ensin rooli on olla "hevonen" ja myöhemmin edetään hierarkiassa ja yhteisössä pidemmälle. Elokuvan ensimmäinen puolisko on paikoin puuduttava kun näytetetään miten intiaanit kaltoinkohtelevat valkoista miestä. Toinen puolisko toimii paremmin. Paikoin kaunista kuvallista kerrontaa. Ihan ok kokonaisuutena.

Brüno

Hauska, joskaan ei Boratin veroinen tai yhtä ehyt kokonaisuus. Ilmeisesti sama versio on myös Yhdysvalloissa levityksessä?

Drag Me to Hell (2009, Sam Raimi)****



Pitkästä aikaa piristävän vanhanaikainen kliseekimppu, joka mestarin käsittelyssä muuttui aivan hulvattomaksi spookykauhisteluksi. Enpä olekaan vähään aikaan näin iloisena elokuvista poistunut. Pakkohankinta kiekkona jossakin vaiheessa.



Mondo cane oggi (1986, Stelvio Massi)***



Koiran maailmaa nykyaikaistetumpana ja shokeeravampana kuin Paolo Cavaran ja Gualtiero Jacopettin alkuperäinen klassikko. Paikka paikoin ihan mieltäylentävän ilkeää kuvastoa tarjoillut kokonaisuus, jota katsoessa aika vierähti kuin siivillä. Paljosta mukaantungetusta turhasta vähän miinuspisteitä, mutta silti hyvinkin suositeltavaa katseltavaa vahvavatsaisille. Lappalaiset, jotka joivat verta suoraan tapetusta porosta potenssinsa kasvattamiseksi oli mukava kansallinen lisämauste keitokselle.



Ylpeys ja intohimo (The Pride and the Passion, 1957, Stanley Kramer)***



Hyvä perinteinen seikkailuelokuva Napoleonin ajalta. Ranskan joukot joutuvat vetäytyessään hylkäämään 7 metrisen tykin Espanjan alueelle, ja kun sana siitä leviää lähetetään englantilainen merikapteeni, jota esittää Cary Grant hakemaan tykkiä Englannin taisteluihin. Myöskään Ranskan ylempi johto ei sulata sitä, että tykki on hylätty, vaan lähettävät omat joukkonsa hakemaan sitä takaisin. Pääpaino elokuvassa on Frank Sinatran esittämän espanjalaisen vapaustaistelijan ja Grantin välisissä jännitteissä, joihin lisämausteen tuo vielä Sophia Lorenin esittämä kaunotar, johon molemmat miehistä ovat rakastuneet. Joukkokohtaukset ovat hienoja ja tykki on vaikuttava näky vielä tänäkin päivänä liikkuessaan Espanjan jylhissä maisemissa. Elokuva perustuu Hornblower-kirjailija C.S. Foresterin tekstiin ja oli näin ollen jo sitäkin kautta pakkohankinta itselleni. Parasta oli kuitenkin hinta 3,90 euroa uutena, varsinkaan kun en edes tiennyt moisen elokuvan olemassaolosta, ennen kuin sattumalta nappasin sen käteeni luotaantyöntävästä kannesta huolimatta. Olisin todennäköisesti tilannut tällaisen leffan rapakonkin takaa, mutta MGM:n suomijulkaisut pääsevät aina aika ajoin yllättämään positiivisesti.



Verinen sotilas (Soldier Blue, 1970, Ralph Nelson)**½



Aika paljon oli tämäkin elokuva menettänyt tehojaan viime katsontakertaan verrattuna. Tuntui leffan jälkeen, että asian olisi voinut tiivistää paljon lyhyempäänkin aikaan tai tehdä keskivaiheen soutamisesta ja huopaamisesta edes jollakin tasolla kiinnostavampia. Ihan OK nyt, ei sen enempää.



Mandingo (1975, Richard Fleischer)****



Kelpo leffa etelävaltioiden orjakohtaloista ja rikkaista maanomistajista. Ei ollut enää yhtä vaikuttava kuin ensimmäisellä katselukerralla, mutta teki kuitenkin tehtävänsä. Studio Canalin suomikiekon pituus oli tosin merkitty yläkanttiin ainakin oman laitteeni mittarilla mitattuna ja jäi ihan sellainen vaikutelma kuin vanha Nordicin kasetti olisi ollut pidempi versio. En tosin jaksa käydä ainakaan heti tuota eroa mittailemaan, koska kyllähän tuon kiekon uskoisi leikkaamattoman olevan.

Kato:

Crazy for Love **

Kaikkien aikojen kolmas tai neljäs Nikkatsu roman porno-elokuva (1.12.1971 julkaisu. Ensimmäinen ja toinen julkaistiin viikkoa aiemmin). Jokseenkin toimivassa tarinassa merimies palaa kotia ja huomaa vaimonsa kadonneen jälkiä jättämättä. Kuvaus ok, rakenne lievästi kunnianhimoinen, ja pääossa ensimmäinen Nikkatsu erotica queen Kazuko Shirakawa, joka oli itseasiassa neitsyt.



Fujii: When Wives Get Wet *

Katsuhiko Fujii oli Nikkatsun Uwe Boll, paitsi paljon tylsempi. Näitä katselee (ekan kolmanneksen jälkeen pikakelailee) ihan siitä mielenkiinnosta, että saa selville onko mies koskaan ohjannut yhtään elokuvaa, joka ei ole täysmätä. Tämä pinkki ”ihmissuhdedraama” ei ainakaan ole sellainen.



Yamaguchi: Wandering Ginza Butterfly ****

Yamaguchi jatkaa Delinquent Girl Bossin positiivisesti latautuneilla laduilla, mutta vieläkin kepeämmällä asenteella. Johtunee käsikirjoittajasta (Takeshi Matsumoto, meriittilistassa mm. Brutal Tales of Chivalry) sekä Meiko Kajin elegantista olemuksesta, että tässä on edeltäjiään vahvemmat ninkyo-yakuza tunnelmat. Meikon minihameet luovat kontrastia. Toimintaa on luvassa ainoastaan loppuhuipennuksessa.



Yamaguchi: Wandering Ginza Butterfly 2 ****

Hieman edeltäjäänsä huonommin kasassa pysyvä elokuva, joka kuitenkin kompensoi puutteensa laadukkaiden irtoelementtien runsaudella. Ykkösesestä puuttunut Yukie Kagawa on mukana, Chiba ja Tooru Yuri tarjoilevat hillitöntä komediaa, uhkapeliä on paljon, diskomusaa myös, loppurytistys erinomainen jne.



Yamashita: Matsugane Potshot Affair ****

Tästä elokuvasta saa helposti väärän käsityksen, kun mainoskamppanja promoaa teininokkelaa dekkaria, ja joku kriitikko kutsuu japanilaiseksi Fargoksi. Ihan päin mäntyä molemmat väitteet. Kyseessä on puhdas Nobuhiro Yamashita / Kosuke Mukai-elokuva, joka perustuu idiosynkronisiin hahmoihin ja vienoon mustaan huumoriin. Aivan liian hidas ja hyvä mainstream-katsojille. Myös visuaalisesti nannaa. Parit capit 1, 2, 3 ja kansi.



Yamashita: Tennen kokekko ****

Yamashitan epätunnistettavin ja konventionaalisin elokuva, mutta silti varsin erinomainen. Kuvallisesti todella hieno. Parit capit 1, 2, 3.



Pieni mies tämä Yamashita. Tykää piirtämisestä, varsinkin itseään esittävien kuvien.

Slow Burn ****

Ray Liotta piirisyyttäjänä jonka naispuolinen alainen (Jolene Blalock) päästää raiskaajansa päiviltä. Tunnelmallinen, mielenkiinnon ylläpitävä eroottinen trilleri josta huokuu mukavasti jonkinmoinen 90-lukulainen öisen suurkaupungin atmosfääri. Jos ei oteta huomioon sitä, että tarinassa on paljonkin yhtäläisyyksiä "The Usual Suspects"-elokuvaan (tässä salaperäinen jengijohtaja/grynderi jonka henkilöllisyyttä kukaan ei tunnu tietävän ja joka liikuttaa elokuvan hahmoja marionettien lailla) niin kyseessä on todella ammattitaitoisesti tehty viihdyttävä B-elokuva.

Tyylikkään pinnan alta myös löytyy mielenkiintoinen rodullinen teema jota ei lyödä läskiksi.

Liotta on tietenkin aina Liotta, ja muukin kaarti tekee hyvää työtä. Edes kiintiöhiphoppari LL Cool J ei pääse enemmälti ärsyttämään. Yllätyshelmi leffaksi.



Where the Truth Lies ****

Toinen tunnelmallinen eroottissävytteinen mysteeri heti perään. Tarina kahdesta show-tähdestä joiden ura katkeaa 50-luvun lopulla, kun heidän hotellihuoneestaan löydetään kuollut nuori nainen. 15 vuotta myöhemmin, vuonna ‑72 nuori toimittaja (Alison Lohman) alkaa penkomaan tapausta mahdollisen jymypaljastuksen toivossa.

Uusissa elokuvissa esim. 70-luvun ilmapiirin loihtiminen valkokankaalle on taitolaji, tässä Atom Egoyan onnistuu mielestäni harvinaisen hyvin, mikään ei pomppaa suoraan silmille vaan homma on hoidettu tyylikkäästi. Myös 50-luvun TV-show-jaksot ovat toteutettu mallikkaasti.

Pillerien, ruohon ja viinan voimalla käyvien show-veikkojen rooleissa Bacon ja Firth tekevät hyvää työtä. Avoimet seksikohtaukset nostavat hymyn huulille, etenkin Lohmanin tutustuminen tyttöjen väliseen ystävyyteen.



Kaksi viihdyttävää, randomia poimintaa Anttilan alennuslaareista peräkkäin. Ei paha.

53- Bava:

La Frusta e il corpo (The Whip and the Body) (DVD), Huikean upean näköinen mutta armottoman tylsä goottihaahuilu. **



53- Phillips: The Hangover (Leffassa), Ihan OK. Alun rakentelu vähän ylipitkää, dagenefter loistavaa menoa hienoisin ylilyönnein, loppu odotettu. ***



54- Losey: The Damned (Leffassa), tästä lisää etusivulla pikapuolin. ****1/2



55- Hyung: D-War (DVD), Armottoman heikko. *



56- Braff: Garden State (DVD), Edelleen hieno, paranee joka kerralla. Vuosikymmenen parhaita. *****

Before Devil Knows You're Dead 8/10



Nightmare on Elmstreet 3 6/10

Monipuolista tehostetyöskentelyä.



The Stick

Etelä-afrikkalainen pienimuotoinen Angolaan sijoittuva sotaleffa. Jaksoin seurata vain puolella silmällä.



Dodgeball 8/10



Spermula

Ranskaksi. Veikkaisin arvosanaksi 8-9. Spermulan mestat oli komeet ja hovikampaaja kovassa vedossa.



Flash Gordon 8/10



Hellströmin kroniikka 8/10

Nerokas ja häiritsevä.



Mindscape of Alan Moore

Moore puhuu 10 minuuttia lapsuudestaan, toisen mokoman sarjiksista ja tunnin magiasta ja maailman metafyysisestä tilasta.



Megaforce 6/10

Havainnollisista ledibrieffeistä huolimatta kaikki sotilaalliset manooverit ja niiden sisältämä toiminta jäivät erittäin hämäriksi. Pojot Hunterille.



The Wire 3. kausi

Erinomainen.

076. Jean-Luc Godard:

Une Femme Est Une Femme – A Woman Is a Woman (1961) 8/10

Nuori strippari Angela haluaisi saada lapsen, mutta poikaystävä Émile on vastahakoinen. Tehdäkseen miehensä mustasukkaiseksi Angela alkaa liehittelemään Alfredia, Émilen tuttavaa. Tunnelmaltaan kevyen leikittelevä musikaalipastissi, joka keskittyy lähinnä leikkisän absurdiin pääosaparin henkien taistoon, naisten ja miesten eroihin. Mutta tietenkin uusi-aaltomaisella itsetietoisuudella höystettynä.



077. Brüno (2009) 9/10 (naurun määrään ja huumorin härskiyteen perustuva arvosana)

Cunningham:

Friday the 13th (dvd) ****

Miner: Friday the 13th part II (dvd) ***

Miner: Friday the 13th part III (dvd) ***

Savage: Sensitive New Age Killer (dvd) ****

Fuqua: Shooter (tv) ***

Greengrass: The Bourne Ultimatum (dvd) *****

Corbucci: Django (dvd) ****

Carpenter: Halloween (dvd) *****

Zombie: Halloweeen (dvd) ***

Singleton: Boyz n the Hood (dvd) ****

Kurosawa: Hidden Fortress (dvd) ****

Eipä ole tullut vähään aikaan kirjoiteltua tänne mitään ja tyydyn nytkin pelkkiin tähdityksiin, kun katseltuja leffoja on kuukauden aikana kertynyt isohko pino:

218. Monte Hellman: The Shooting (35mm) ****

219. Nicholaus Goossen: Grandma’s Boy (dvd) ***½

220. Michael Bay: Bad Boys II (dvd) ***

221. Stanley Kubrick: Eyes Wide Shut (dvd) ****

222. Andrew Niccol: S1mOne (tv) **

223. Jay Chandrasekhar: Super Troopers (dvd) **

224. Michael Mann: The Insider (dvd) ****

225. Mike Leigh: Naked (dvd) ***½

226. Shane Meadows: Dead Man’s Shoes (dvd) ***½

227. Adam McKay: Talladega Nights: The Ballad Of Ricky Bobby (dvd) ***

228. Oliver Stone: Comandante (tv) ****

229. Risto Jarva: Bensaa Suonissa (dvd) ***

230. John Carpenter: Escape From New York (35mm) ****

231. Art Linson: Where The Buffalo Roam (dvd) ****

232. Michael Cimino: The Deer Hunter (dvd) ****½

233. Ishirô Honda: The H-Man (Bijo to Ekitainingen) (35mm) **½

234. Larry Charles: Brüno (35mm) ***

235. Risto Jarva: Jäniksen Vuosi (dvd) ****½

236. Neal Israel: Bachelor Party (dvd) **½

237. Hal Needham: Megaforce (35mm) ***½

238. Jim Sheridan: Get Rich Or Die Tryin’ (dvd) **

John 'Bud' Cardos:

Act of Piracy ***½

Terroristit vittuilivat ja kaappasivat väärän miehen jahdin sekä lapset. Vietnamin veteraani ja ex- merijalkaväen spesiaalimies Ted Andrews ei jää odottelemaan miten hidasta ja neuvotonta virallinen viranomaisten vetämä linja on. Andrewsin henkilökohtainen terroristijahti vie miehen aina Zimbabwesta Kreikan saaristoon.

Gary Busey on aina ollut suosikkejani mutta en muistanutkaan miten härski äijä elokuvan toinen stara Ray Sharkey oli. Mies valitettavasti maksoi kovan hinnan ylenpalttisesta viinan ja huumeiden käytöstä ja kuoli AIDS:iin nelikymppisenä. Taisipa se Garylläkin olla ennen aikainen hengenlähtö lähellä useampaankin otteeseen milloin prätkäonnettomuuden milloin yliannostuksen seuraamuksena.

Act of Piracyn toiminta on asiallista, väkivaltaista ja veristä. Voisi jopa luulla, että tarkastamossa olisi tapahtunut jokin väärin käsitys ja elokuva olisi päässyt leikkaamattomana läpi. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että RoboCop ilmestyi samoihin aikoihin vuokraamoihin ja vielä saman julkaisijan toimesta.



Connolly/Stimpson: Beacon Hill ***

Kunnallis politiikkaa, seksuaalista kähmintää, hyvä-veli järjestelmää, kiristystä ja kaikkea siltä väliltä osoitteena Massachusetts, Boston. Tosin samoilla eväillä olisi voinut olla Kepu, Nova Group, Vanhanen & Korhonen.