Mitä elitistit katsovat?

G.P.O. ( 9.6.2009 11:26)

Schumacker: Tigerland

Näkemistäni Schumachereista tämä on ehdottomasti paras ja myös Colin Farrell taitaa olla parhaassa roolissaan. Korutonta ja samalla onnistuneesti lämminhenkistä bootcamp-draamaa.

Kyllä In Bruges on joka suhteessa Farrellin paras elokuva.

Laittomat

Ihanista ehkä ihanin Godard. Tanssikohtausta voisin katsella repeatilla 7/24.



Nainen on aina Nainen

Huomattavasti parempi kuin muistinkaan, en muistini mukaan digannut tästä juuri ollenkaan. No, nyt diggasin enemmän. Anna Karina on jälleen kerran niin ihana että.



Alphaville

Yksittäisiä nerokkaita juttuja (mm. uimahalli, kertojaääni), kokonaisuutena ei oikein uppoa.



Juomahemmo

Sandler loistovedossa ja loistava roolitus muutenkin.



Anger Management

2000-luvun aliarvostetuimpia komedioita. Pelkää kultaa alusta loppuun. Nicholsonilta 2000-luvun yksi parhaimmista duuneista ja Sandlerin ehkä jopa paras elokuva. Kilpailu on kyllä kovaa 50 First Datesin ja Wedding Singerin kanssa.



Yakuza Papers 3: Proxy war

Sarjan huonoin toistaiseksi. Tosin tarinaltaan päihittää selkeästi sekavan kakkososan. Suurin ongelma on finaali jota pohjustetaan koko elokuvan, mutta jota ei oikeastaan ikinä tule.



Brutal Tales of Chivalry 1-3

Trilogian ensimmäinen osa on yksi hienoimpia yakuzaelokuvia koskaan. Ken Takakuraa kuulimpaa yakuzaa ei ole olemassa! Kakkonen ja kolmonen eivät aivan yllä samalle tasolle.



Exponerad

Yläkoulunäytelmän tasoista ihmissuhdedraamaa, alakoulunätelmän tasoista näyttelemistä (Lindberg ja Heinz Hopf poikkeuksena), kiinnostavaa ajankuvaa 70-luvun svenssonilasta mutta tarpeellinen määrä paljasta lihaa. Christina Lindberg bondagekohtauksessa. Kolmesta tähdestä menisi kaksi Lindbergille ja yksi palavalle autolle.



Vampire Doll

Olen kuullut paljon hyvää tästä japanilaisesta "hammer" horrorista, mutta ei oikein lunastanut odotuksiani. Esikuviansa muistuttaa siinä että elokuvassa hiippaillaan vanhan talon pitkissä käytävissä ja pihamaalla. Ja hiippaillaan aika paljon. Mitään muuta ei sitten tapahdukaan. Hammereista elokuvan erottaa se että Hammer-tuotannoissa oli a-luokan näyttelijöitä ja pätevät ohjaajat.



Living Dead Girl

Lievästä kömpelyydestä huolimatta varsin hieno elokuva. Rollin on ennen muuta visuaalinen ohjaaja, joten tarinankerronnan töksäyttelevyys ja paikoin kehnohkot näyttelijäsuoritukset antaa helposti anteeksi kun kuvien asettelu on usein jumalaisen kaunista, aina vaikkapa tauluksi seinälle kelpaavaan loppukuvaan asti. Voi olla hyvin mahdollista että veripalttukohtauksista hevisti leikattu versio voisi tässä tapauksessa olla parempi kuin leikkaamaton.



The Bonnie Parker Story

William Whitneyn vähemmän tunnettu filmatisointi Bonnie ja Clyden tarinasta. Hiton hyvä napakka b-elokuva. Dorothy Provine on mainio Bonniena. Pitää tutustua ohjaajaan joskus enemmänkin.



The Cockfighter

Ns. unohdettuja helmiä 70-luvulta. Monte Hellmanin ohjaama Charles Willeford-filmatisointi kukkotappeluiden rujosta maailmasta. Willeford ite kässäsi ja heittää elokuvassa pienen cameonkin. En suosittele eläinaktivisteille. Warren Oates on vedossa miehenä joka ei puhu ja loistavaa supportia tulee mm. Ed Begley Jr:ltä, Harry Dean Stantonilta ja Robert Earl Jonesiltakin. Elokuva on muistutus kaikesta siitä hyvästä mitä amerikkalainen elokuva oli 70-luvulla hieman ennen kuin lucas ja muut pilasivat kaiken.



Pale Flower

Shinodan tunnelmallinen yakuza-rakkaustarina.



Sun's Burial

Oshiman varhainen mestariteos pikkurikollisista sodanjälkeisessä japanissa. Yakuzat eivät ole hienosti pukeutuvia klubbailijoita vaan rääsyläisiä jotka tienaavat rahansa verta myymällä. Kurosawan Dodeskaden tuli mieleen.



Almost Human

Aijjai. Helvetin hieno italorötös. Hipoo kyllä täydellisyyttä.



Love – Zero = Infinity

Vampyyrimytologian modernisointia ysäripinkun tyyliin. Diggasin.



A Colt is my Passport

Helvetin hieno yakuzapätkä. Tarina on perinteinen: petturuutta ja kunniakasta kaveruutta, toteutus erittäin viileä.



Brat

Ei ehkä aivan kaikkien kehujensa arvoinen, mutta kuitenkin vallan mainio Balabanovin rikoselokuva pikkugangsterista.



The Island

Bayn scifipljäys on kuvallisesti kyllä komea, mutta latistuu puolessa välissä epäkiinnostavaksi digitaalitoiminnaksi. Alkupuoli hyvä, loppuosa paskaa.



Gewalt! Gewalt: shojo geba-geba

Taattua 60-70-luvun vaihteen Wakamatsua. Hitto kun näitä näkisi joskus elämässä kankaalta.

Humphrey Bogart ( 9.6.2009 14:18)

G.P.O. ( 9.6.2009 11:26)

Schumacker: Tigerland

Näkemistäni Schumachereista tämä on ehdottomasti paras ja myös Colin Farrell taitaa olla parhaassa roolissaan. Korutonta ja samalla onnistuneesti lämminhenkistä bootcamp-draamaa.

Kyllä In Bruges on joka suhteessa Farrellin paras elokuva.

Ai joo, tuohan oli kyllä myös mainio. Pitäisikin hommata uusintakatseluun.

Schepisi:

Last Orders

Helvetin hyvä draama, eikä vähiten loistavien näyttelijöiden ansiosta. Brittilevyn tekstityksen puute häiritsi ajoittain.



Donner: The Conspiracy Theory

Menetteleehän tämä toimintaviihteenä, mutta luulisi että salaliittoteorioista olisi saanut tiukempaakin tavaraa aikaiseksi. Edes liskoihmisiä eivät olleet ottaneet mukaan.



Kaos: Ballistic: Ecks vs. Sever

Hyi saatana.



Harris: Cop

Cop ei tarjoa mitään uutta tai erilaista, mutta perustarinan nostaa keskitason yläpuolelle James Woodsin intensiivinen näyttelijänsuoritus.



Siegel: Escape From Alcatraz

Kelpo vankilapakoa, mutta ei juuri enempää.



Schumacher: Bad Company

Aika paska, silti hieman odottamaani parempi.



Becker: The Onion Field

Hyvä.



Cameron: Terminator 2 The Directors Cut

Tästä varmaan tulee sanomista, mutta T2 taitaa olla Terminator-sarjan huonoin osa. Ylitsevuotava sentimentaalisuus ja hölmö paisuttelu tekevät katselukokemuksesta vaivaannuttavan. Jos kaikenlaista söpöilyä olisi karsittu rankalla kädellä, eikä olisi tekemällä tehty Isoa Elokuvaa, olisi T2 paljon parempi. Toiminnan osaltahan tämä on mainiota tavaraa.



Hood: X-Men Origins: Wolverine

Häkellyttävän tasapaksusti alusta loppuun rullaavaa tusinaviihdettä. Elokuvassa ei ollut lainkaan huippu- tai suvantokohtia, ainoastaan tasaista tylsää putkea alusta loppuun. Edes loppukliimaksia eivät olleet saaneet aikaiseksi. Muutama nätti kuvasommitelma kuitenkin tuli vastaan.



Cosmatos: Cassandra Crossing

Menettelee.

Spiritual Boxer ( 9.6.2009 13:59)

Ai niin, Mothra. Näistä on jo aikaa mutta jotain tähän tyyliin:



Godzilla 1985 **

Godzilla vs. Biollante ***+ (iso parannus edelliseen – tosin monet ei tästä tunnu jostain syystä pitävän)

Godzilla vs. King Ghidorah *** (tässä siis hyvä on todella hyvää ja huono todella huonoa)

Godzilla vs. Mothra **½

Godzilla vs. Mechagodzilla II ****-

Godzilla vs. SpaceGodzilla **

Godzilla vs. Destroyah ***-

Eli siis näin



Godzilla 1985 **½

Godzilla vs. Biollante ***

Godzilla vs. King Ghidorah **** (tässä ei ole oikeastaan mitään huonoa... hauskaa scifiä, söpö lentävä elukka, upea loppurymistys)

Godzilla vs. Mothra ***

Godzilla vs. Destroyah ***

Red Right Hand ( 9.6.2009 14:20)

Brutal Tales of Chivalry 1-3

Trilogian ensimmäinen osa on yksi hienoimpia yakuzaelokuvia koskaan. Ken Takakuraa kuulimpaa yakuzaa ei ole olemassa! Kakkonen ja kolmonen eivät aivan yllä samalle tasolle.

Eli siis näin



Brutal Tales of Chivalry I ****

Brutal Tales of Chivalry II ****½ (Red Peony 5&8 ohella hienoin näkemäni ninkyo-yakuza)

Brutal Tales of Chivalry III **½ (aika keskinkertainen suurimman osan ajasta)

Red Right Hand ( 9.6.2009 14:20)

A Colt is my Passport

Helvetin hieno yakuzapätkä. Tarina on perinteinen: petturuutta ja kunniakasta kaveruutta, toteutus erittäin viileä.

Criterionin Nikkatsu-boksissa elokuussa. Jes.

Hung Fist ( 9.6.2009 15:13)

Godzilla vs. King Ghidorah **** (tässä ei ole oikeastaan mitään huonoa... hauskaa scifiä, söpö lentävä elukka, upea loppurymistys)

Hee, nyt kun kokemusta puntaroin niin muistinkin että olen katsonut Ghidorahin ainoastaan dubattuna (britti)kassulta, jolloin kaikki dialogi ja etenkin sen Jeff Danielsin näyttelemän kyborgin edesottamukset aiheuttivat todellista myötähäpeää. Pitääkin siis tsekata Teeman esitys vähintään tästä...

Reynolds:

187

Tämä ei onnistu olemaan vigilantea sen enempää kuin vakavaa draamaakaan, jääden muutenkin puolivillaiseksi.



Jackson: Death Train

Melko yhdentekevä junajännäri.



Scherfig: Naboer

Elitistin arvostelun perusteella ostin tämän ja eivätpä menneet rahat hukkaan. Todella hienosti tehty jännäri, joka säilyttää tyylinsä loppuun saakka.



Woods: Little Fish

Ihan kiva jännitysdraama.



Shadyac: Bruce Almighty

Ihan turha ja typerä.



Reitman: My Super Ex-girlfriend

Varsin ok. Aineksia olisi toki ollut paljon enempäänkin, mutta kyllä tämä vaikkapa Hancockin päihittää kevyesti.



McTiernan: Nomads

Vähän turhan kasaria ajoittain, mutta mielenkiintoinen tunnelma piti otteessaan.



Hardy: The Wicker Man The Director's Cut

Loistava, mutta hieman pelkään, etten enää koskaan pysty nauttimaan tästä täysillä kotiruudulta katsoessani. Muutaman vuoden takainen Iik!-esitys oli niin upeaa katsottavaa.



LaBute: The Wicker Man The Director's Cut

Oliko tämän tagline "This time it's personal"? Kamala, eikä edes kovin mielenkiintoisella tavalla.



Stiller: The Cable Guy

Liekö paras Jim Carrey-leffa ikinä? Helvetin hyvä joka tapauksessa.

Tannen:

The Cutter

Chuck Norris tyhjänpäiväisessä jännärissä, joka tuo mieleen keskinkertaisen saksalaisen tv-dekkarin.



Lumet: Find Me Guilty

Jumalauta, enpä olisi uskonut että Vin Diesel osaa näytellä muutakin kuin toimintarooleja. Hieno rooli kertakaikkiaan. Sidney Lumet saa tämän parintuntisen oikeussalidraaman menemään siivillä.



Twohy: Pitch Black

Mainiota b-scifikauhua.



Twohy: The Chronicles of Riddick The Director's Cut

Menetteleehän tämä, mutta ohjaajanversiossa on tyhjänpäiväistä tieteismystiikkaa ihan liikaa, kun se on muutenkin elokuvan heikoin lenkki.



Twohy: The Arrival

Arrival oli muistikuvissani kelpo b-scifiä, mutta eipä tämä enää uudelleen katsottaessa kovin kummoiselta tuntunut.



Donner: The Omen

Ok, mutta loppujen lopuksi aika tylsä kokoelma erilaisia kuolintapoja. Jerry Goldsmithin musiikit ovat toki upeat.



Chappell: Phantoms

Hyvää kauhuroskaa.



Spierig Brothers: Undead

Ilman Felicity Masonia tätä ei viitsisi edes katsoa.



Baxley: Stone Cold

Yksi kaikkein kirkkaimpia helmiä mitä tyhjäpäiseen toimintaan tulee. Klassikko sarallaan.



Shadyac: Evan Almighty

Tässä jatko-osassa meni jesseily jo sellaisiin sfääreihin että alkoi oksettaa, mutta tulipahan nähtyä komedia joka ei edes yritä (osaa?) olla hauska.

200. Torkel & Mårten Knutsson:

Naken (dvd) *

Haha-hauska ruotsalainen polttari/hää-kreisikomedia sekoilu, joka on kuin jonkun huonon suomalaisen ysäri sketsisarjan liian pitkäksi venytetty läppä. Kotivideo tasoa, ei naurata edes pajareissa.



201. Yuen Woo-Ping: Wing Chun (dvd) ***

Ihan viihdyttävää Yuen Woo-Ping –temppuilua.



202. Peter Greenaway: The Pillow Book (dvd) **½

Ei oikein kolahtanut. Muutamia aivan hemmetin kauniita yksittäisiä kohtauksia.



203. Jeff Nichols: Shotgun Stories (dvd) ***½

Muutamista festaripalkinnoista huolimatta turhan pienelle huomiolle jäänyt parin vuoden takainen jenkki-indie. Näin tän toissa vuonna R&A:ssa ja silloin muistan olleeni tästä jopa aika fiiliksissä, nyt tokalla kerralla ei iskenyt enää niin lujaa, vaikka aivan mainio tapaus onkin kyseessä. Hidastempoinen ja kauniisti kuvattu, syvään etelään perustuva kostotarina, jota tukee hieno ääniraita (semmosta eteeristä maalailua, josta tulee etäisesti Cinematic Orchestra / Boards Of Canada –meiningit mieleen). Vähän tää kaipailisi potkua henkilöhahmoihin, tai näyttelijäpuolelle. Olis siistiä nähdä tältä ohjaajalta vielä tulevaisuudessa jotain lisää.



204. George A. Romero: The Crazies (dvd) ***

Pienehkö pettymys.



205. Don Henderson: Weekend With The Babysitter (dvd) **

Tylsä eksploitaatiodraama 70-luvun alusta.



206. Visa Mäkinen: Yön Saalistajat (dvd) ****

No niin vihdoinkin tuli nähtyä, eikä pettänyt odotuksia lainkaan. KPM-musasta ja mm. Johnny Pearsonin Thunderbird ‑biisistä plussaa (vaikka se soikin elokuvassa about kyllästymiseen asti). “Ilman minua sinä olet pelkkä satakiloinen PASKA!” Tätä tulee jatkossa katsottua useita kertoja uudestaan.



207. Paul Madden: Summer Job (vhs) *½

Seksikomedia 80-luvun lopusta. Olihan tässä tissejä, aurinkoa ja hiekkarantoja, mutta kaikilla muilla osa-alueilla varsin epäviihdyttävä tapaus.



208. Jonathan Mostow: Breakdown (dvd) ***½

Kova.

Hunter:

Mutant Chronicles

Onko tämä julkaistu keskeneräisin efektein? Elokuvan tolkuttoman törkeää CGI:tä on ainakin hyvin hankala uskoa viimeistellyksi, mutta samapa tuo, Mutant Chronicles on myös tolkuttoman huono elokuva olivat efektit millaiset tahansa. Albert Puyn-tason tekele.



Taylor: Damien : Omen II

Ideana teini-ikäisen antikristuksen identiteettikriisi kuulostaa hyvältä, mutta eivät ole saaneet sitä elokuvaksi asti onnistuneesti vietyä vaan homma sivuutetaan aika kevyesti. Teemoiltaan tämä olisi oikein toteutettuna kiinnostavampi kuin ensimmäinen osa.



Levy: Night at the Museum

Tällaisia ei liiemmin tule katsottua, mutta kyllä Night at the Museum on juuri sellainen kuin satuelokuvan pitää ollakin.



Chandrasekhar: The Dukes of Hazzard

Alkukohtaus toimii hienosti, sen jälkeen ei oikein mikään. Tämä Jessica Simpson ei ainakaan osaa näytellä pätkääkään.



Aldrich: Too Late the Hero

Kelpo sotajännäri.



Levy: Night at the Museum: Battle of the Smithsonian

Sitä samaa kuin ensimmäinenkin, tosin ei ihan yhtä hyvä.



Abascal: Paparazzi

Elokuvana ei kovin kummoinen, mutta asenteeltaan sen verran härski, että täytyy nostaa hattua.



McG: Terminator Salvation

Paljon parempi kuin odotin ja ihan kelvollinen lisäys Terminator-saagaan. Toiminta on hyvää, mutta juonenkuljetus tökkii pahasti puolenvälin jälkeen. Meno on synkkää, eikä turhaan tunteiluun sorruta, älyttömän noloa loppukohtausta lukuunottamatta. Alunperin lopun piti olla McG:n kertoman mukaan ihan vitun kova:

Cokliss: Malone

Ok toimintaa, mutta muistelin paljon paremmaksi.



Baker: The Final Conflict

Nolo lopetus Damien-trilogialle, joka ei muutenkaan kokonaisuutena ole juuri keskinkertaista kummempi. "They're all god's children"-heitto taitaa olla tämän elokuvan ainoita hyviä hetkiä. Sam Neill sopii kyllä aikuisen Damienin rooliin hienosti.

Viime aikoina on tullut katsottua lähinnä sarjoja.

Space: 1999, S1 (1975)

– Avaruusasema Alfan ensimmäinen kausi piti sisällään muutaman hyvän jakson, mutta suurin osa oli aika keskinkertaista avaruusviihdettä. Etenkin Star Trek ‑tyyliset jaksot, jotka nojaavat vieraiden kulttuurien löytymiseen olivat aika huonosti kirjoitettuja. Osa jaksojen keskinkertaisuudesta selittynee sillä, että pääkolmikon henkilökemia ei oikein toimi eivätkä hahmot itsessään ole kovinkaan kiinnostavia. Ajoittain sarjasta välittyi silti siisti kylmän avaruuden tunnelma, joten kai se kakkoskausikin pitää hommata.



The Persuaders! (1971)

– Kolme ensimmäistä jaksoa takana. Täyttä rautaa ja jopa parempi kuin muistin. John Barryn luoma teemahan on (tunnetusti) huikean hieno.

Miller:

Silent Rage

Elokuvan tagline "Science created him. Now Chuck Norris must destroy him" on parempi kuin itse elokuva.



Florentine: Undisputed 2

Draamaosiot ovat todella onnettomia, mutta tappelut vastaavasti helvetin hyviä, ärsyttävistä hidastuksista huolimatta. Jospa tuloillaan oleva Undisputed 3 jättäisi tyhjänpäiväiset fiilistelyt sikseen ja keskittyisi olennaiseen.



Konchalovsky: Tango & Cash

Onhan tässä jotain hauskaa sanailua, mutta muuten melkoista ajanhaaskausta.



Mostow: U-571

Varsin menevä sukellusvenejännäri, tälläisiä ei ole koskaan liikaa.



Young: Thunderball

Kelpo Bond, muttei ihan suurimpia suosikkejani.



Moore: Max Payne

Sujuvaa mitäänsanomattomuutta. Vuorokausi elokuvan katsomisen jälkeen ei meinannut enää muistua mieleen, että mitäs tässä nyt tapahtuikaan. DVD:n kuvanlaatu oli paska. Julkaisevatko ne nykyään huonolaatuisia DVD:tä saadakseen teräväpiirtomatskun paremmin liikkeelle?



Bruckner, Bush, Gentry: The Signal

Ensimmäinen näytös toimii hienosti, mutta sitten menee ihan perseelleen kun ruvetaan viemään elokuvaa kauhukomedian puolelle. Kaksi viimeistä näytöstä ovatkin läpeensä kyvytöntä settiä.



Stone: Talk Radio

Yksi parhaista Oliver Stonen elokuvista. Eric Bogosian on roolissaan loistava.



Underwood: Tremors

Tremors on hölmö elokuva, mutta kaikessa hölmöydessään se toimii varsin mainiosti.



Wilson: Tremors II: Aftershocks

Ei aivan paska tämä jatko-osakaan, mutta menee jo turhan paljon komedian puolelle.

G.P.O. ( 10.6.2009 08:49)

Miller: Silent Rage

Elokuvan tagline "Science created him. Now Chuck Norris must destroy him" on parempi kuin itse elokuva.

Todella vaikeatahan toisinpäin olisi ollakin.

k-mikko ( 10.6.2009 08:53)

G.P.O. ( 10.6.2009 08:49)

Miller: Silent Rage

Elokuvan tagline "Science created him. Now Chuck Norris must destroy him" on parempi kuin itse elokuva.

Todella vaikeatahan toisinpäin olisi ollakin.

Just meinasin samaa sanoa.

Faiman:

Crocodile Dundee ****

No olihan se edelleen aika helvetin hauska elokuva. Paul Hoganin Mick Dundee teki Australialle sen mitä kaikkien maiden matkajärjestäjät voivat ainostaan vain uneksia. Luhrmann yritti uusia valtavalla rahalla ja kuumilla näyttelijöillä päästäkseen edes lähelle samaa mutta taisi käydä aika kehnosti tällä erää? Siis Dundee oli maksanut alle 10 miljoonaa aussi taalaa ja tuottanut maailman laajuisesti yli 360 miljoonaa USD:tä, tällä lukemalla on pakko olla jonkun ennätyslistan Top 10. Crocodile Dundee on hienosti jakautunut kahtia Down Under jakson ja The Big Applen myötä. Molemmilla on vielä uskomattoman hienot teemat, Australialla on mystistä ja hieman pelottavaa kitarointia, kun taas New Yorkilla on nopea disko-biitti juppien ja rahan hajun mukaisesti. Elokuvan myötä Paul Hoganhan sai maineen ja mammonan lisäksi myös elämänkumppanin, kun rakkaus roihahti Ms. Kozlowskin kanssa myös kameroiden ulkopuolella. Sen myös muistan elokuvan tiimoilta, että kaikki halusivat puhua englantia aussimurteella mallia G'day, mate! Showtimen Krokotiilimies vuokrakasetti oli niitä ensimmäisiä kasetteja, jossa oli käytössä kopiointisuoja ja hyvä sellainen olikin. Elokuvan hengessä aussi poppia, joka myös kuului New York bileissä M.A.A – Live It Up.



Murphy: Lost Things **½

Odottelin veristä mutta hieman erilaista teini slasheria, kuin Hollywood tarjoilee. Australian vastine olikin aivan kaikkea muuta, kuin slasher. Pienen pettymyksen jälkeen tästä todellakin löytyi jotain erilaista. Ei herkuteltu verellä, ei liiemmin paljaalla pinnalla vaan päähuomion vei vanha kunnon psykologinen kauhu. Elokuvan kaunokainen Lenka Kripac oli hämmästyttävän samannäköinen kuin ex missimme Satu Tuomisto. Nainen nimestään huolimatta näkyy olevan kuitenkin syntyperäinen aussi. Elokuvan suomenkielinen nimi on Painajainen rannalla.