Mitä elitistit katsovat?

088. useita:

All the Invisible Children (2005) 8/10

Hyvä. Moni pätkä nostaa kyyneleet silmiin. Muutamissa tarinoissa lyhyen keston aiheuttama sisällöttömyys jättää hieman kylmäksi, mutta pääasiallisesti asiallista settiä. Jordan ja Ridley Scottin osuus on visuaalisesti kaunis, mutta muuten ontoin.



089. Chan-wook Park: Oldboy (2003) 8/10

Uusintakatselu ei toimi läheskään yhtä hyvin kuin ensimmäinen. Uutuudenviehätys ja mielenkiinto on häipynyt, ja pienet itsetarkoitukselliset/teennäiset pointit nousevat esiin. Hyvä silti: ellei ole nähnyt, kannattaa katsoa.



090. Nicolas Roeg: Walkabout (1971) 9/10

Taas. Tällä kertaa päähuomio kiinnittyi eniten kauniiseen visuaaliseen kerrontaan.



+yritin katsoa Meirellesin Blindnessia, mutta oli liian kuuma, olin liian väsynyt, ja vaikutti siltä ettei hankala lähdemateriaali ole kääntynyt läheskään ongelmitta elokuvaksi. En ehkä aio yrittää uudelleen.

Sato:

New Tokyo Decadence: The Slave **½

Mielenkiintoinen henkilöhahmovetoinen pink-draama. Paljon kunnianhimoa, mutta loppujen lopuksi elokuva etenee liian nopeasti. Tekijöillä on myös enemmän hienoja visuaalisia ideoita kuin ymmärrystä miten toteuttaa ne mahdollisimman tehokkaasti. En kuitenkaan mene varmuudella sanomaan, etteikö Satosta voisi vielä joku päivä kuoriutua taitavaa arthouse / indie drama ohjaajaa Ryuichi Hirokin tyyliin. Nyt siihen on kuitenkin vielä matkaa. Pääosanesittäjä Rinako Hirasawan omiin kokemuksiin pohjaava elokuva ei liity Ryu Murakamin Tokyo Decadenceen (1992) muuten kuin teemansa osalta. Leffan traileri.



Hasebe: Stray Cat Rock: Machine Animal ****

Jonkin käsittämättömän Tapani Maskula –syndrooman kourissa olen antanut tälle elokuvalle viime kerralla vain kolme pinnaa. Kyseessähän on sarjan paras elokuva, loputtoman cool (hieman höpsö) ja hyväntuulinen jengileffa, jossa Kaji on tyylikkäimmillään. Eiji Go on hyvä prätkäpahis, ja Sex Hunterissa raivonnut Tatsuya Fuji ilahduttaa täysin päinvastaisessa hiljaisen miehen roolissa (eikä muutes naura). Ääniraidalla kuullaan mm. Zoo Nee Voon kappale Hitori no kanashimi, jonka sävelmää käyttää myös Ozaki Kiyohikon mahtava klassikko Until We Meet Again (Mata au hi made).



Charles: Brüno ****

En ole Borattia katsonut, sillä en pidä myötähäpeää aiheuttavista elokuvista. Ehkä pitäisi, sillä Brünon näytöksestä poistuessa kasvoihin sattui kaiken sen nauramisen jälkeen. Hillittömän hauska ja överi hahmo, jonka kommelluksiin oikeiden ihmisten reaktiot tuovat ainostaan oman lisänsä. Musiikinkäyttö on paikoitellen loistavaa.



Charles: Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan *

Ei olisi pitänyt sittenkään. Mielettömän tylsä Borat-hahmo leikkii idioottia ja tallentaa ihmisten reaktioita. Vaivaannutavaa seurattavaa. Toki mukana on muutama minuutti kultaakin, mutta ei maksa vaivaa.



Romero: Creepshow **½

Kauhu toimii, komedia ei niinkään. Hyvin epätasainen.

Father’s Day – 3/5

The Lonely Death of Jordy Verril – 1,5/5

Something to tide you Over – 3/5

The Crate – 4/5

They’re Creeping Up On You – 1/5



Edit: oho, arvostelin vahingossa lyhärit numeroilla tähtien (*) sijaan.

Intervista / Haastattelu (Federico Fellini, 1987) ***

Vera Drake (Mike Leigh, 2004) ****

Haarautuvan rakkauden talo (Mika Kaurismäki, 2009) **

Samaria / Samaritan Girl (Kim Ki-duk, 2004) **½

Germania anno zero / Saksa vuonna nolla (Roberto Rossellini, 1948) ****

Los abrazos rotos / Särkyneet syleilyt (Pedro Almodovar, 2009) **

Merhige: Suspect Zero – olipas melko tyhjänpäiväinen sarjamurhaaja-leffa. Ei oikein lähtenyt käyntiin missään vaiheessa. Lopussa hieman odotin jotain huipennusta Eckhartin ja Kingsleyn kohdatessa, mutta ei siitäkään oikein mitään saatu irti. **



Wincer: Harley Davidson & Marlboro Man – on mennyt jo pidempi aika kun viimeksi katsoin, tää on kuitenkin niin hyvin muistissa. Kyllä tää meni varmaan jo sinne kymmenennen katselukerran markille, ehkä enemmänkin. Eihän tää oo sen enempää eikä vähempää kuin yksi maailman tärkeimmistä elokuvista. Eihän tää mitään näyttävintä toimintaa ehkä sisällä, mutta se yleinen fiilis, rento meininki, legendaarinen onelineri toisensa jälkeen... Parhautta *****



Winner: Death Wish 2 • Bronson on Bronson. Samalla linjalla ja tasolla jatketaan kuin ykkönen, mutta ei nyt ehkä aivan yhtä kova kuitenkaan. Kiinnostava seikka ehkä se että ykkösosan raiskaajien joukossa Jeff Goldblum ja tässä kakkosessa Laurence Fishburne. Eli tulevia isoja nimiä suorittamassa uran alkutaivaltaan epäilyttävissä rooleissa... ***½



Herzog: Mein liebster Feind – Klaus Kinski ****



Darnell/McGrath: Madagascar 2 – Escape to Africa – pitää yrittää välillä ottaa haltuun animaatioitakin, vaikka eivät suurimpiin kiinnostuksen kohteisiin kuulukaan. Ihan kiva, ei sen kummempaa, samaa tasoa kuin eka. Kyllähän muutamat kohdat saa hymyilemään, ehkä jopa hieman ääneen hirnahtamaan. ***



Buechler: Friday the 13th Part VII: A New Blood – kyllä tämä meni niiden huonoimpien Jasonien joukkoon, jollei jopa huonoin. Vaikea sanoa kun sarjan tahkoamista tuli harrastettua keväällä enemmän ja nyt on jo tarkemmat muistikuvat hävinneet... Koska tapotkin ovat melko mielikuvituksettomia ja mikä pahinta tietysti niin verettömiä. Hahmot ovat tässäkin sarjassa harvinaisen mitäänsanomattomia ja typeriä. Ei hyvä, ei näin. **



Hedden: Friday the 13th Part VIII: Jason Takes Manhattan - kun taas tämä yllätti positiivisesti tai sitten edellinen oli vain niin huono. Joka tapauksessa noussee kolmososan jälkeisistä jatko-osista parhaimmaksi. Ympäristönvaihto tekee varsin hyvää Jasonille, ensin laivassa ja sitten New Yorkissa, vaikka siellä ollaankin aika vähän aikaa leffan nimen luvatessa muuta. Tapot eivät ole juuri sen verisempiä kuin edellisessäkään, mutta niitä tarjotaan paljon ja vaihtelevin keinoin. Näyttelijätkin tuntuvat keskimääräistä paremmilta ja hahmot sympaattisemmilta. Paljon muista yhteyksistä tuttuja naamoja on tarjolla, vaikka nimiltään ei ehkä niin tuttuja, paitsi Kelly Hu (ensimmäinen leffarooli). Muuten sellaisia "jossain oon ton tyypin nähnyt"-tv-kasvoja. Lopussa saadaan ihan jännitystäkin aikaiseksi viemäreissä hortoillessa. ***½

Moontide (1942)



***½



I lunghi capelli della morte / The Long Hair of Death (1964)



***½



Sei donne per l'assassino / Blood and Black Lace (1964)



***½



4 mosche di velluto grigio / Four Flies on Grey Velvet (1971)



***



The Changeling (1980)



***



The Killing of America (1982)

Yasuharu Hasebe :

Nora-neko rokku: Sekkusu hanta aka Stray Cat Rock: Sex Hunter (1970) ***

Varsin toimiva tyttöjengielokuva tälläkin kertaa. Tällä kertaa rotuteemalla varustettuna.



Ridley Scott : American Gangster (2007) ****

Melkein erinomainen elokuva, jonka ilmavasta tarinasta tulee tosin miinusta. 1970-luvun ja Vietnamin sodan ollessa taustalla käynnissä päättää eräs rikollinen alkaa tehdä röyhkeää huumeiden kuljetusta aasiasta Usaan armeijan kalustolla. Pääosissa olevat Russel Crowe ja Denzel Washington tekevät hyvät roolit + elokuvan puitteet ovat muutenkin kunnossa.



Arthur Hiller : Silver Streak (1976) ***

Komedia jossa mies sotkeutuu junamatkalla hämärään salaliittoon ja kauniiseen naiseen. Gene Wilder ja Richard Pryor mukana varsin mainiossa komediassa, joka ei kuitenkaan ole täysin tasaisen hyvä. Homma toimii koska näyttelijät vetävät hyvin ja koko ajan tapahtuu. Yllättävän verinen näin kevyeksi komediaksi.

Resurrection of Eve

Mielenkiintoinen mutta rakenteeltaan turhan kunnianhimoinen ja sekava. Pornoa oli säännöstelty maltillisesti. Paras kohtaus tuli heti alun takaumassa, jossa paha setä hyväksikäyttää "12½-vuotiasta" Eveä. Suihinotot olivat kauniita. Mälliä ei kauheasti lentänyt (elokuvassa). Tarpeetonta hippibändien musisointia piti kelata.



Bat Pussy

Aika pitkä 50-minuuttinen. Päihtyneen oloinen ja epäviehättävä pariskunta riitelee alasti sängyssä ja välillä harjoittaa oraaliseksiä. Bat Pussy pomppii kengurupallolla ja lopussa liittyy pariskunnan seuraan hysteeriseen kolmikkonaintiin. Kalkkuna-arvot ovat kiistämättömät mutta on tämä aika raskas kokemus.



Future-Kill

Alku on todella lupaava (hämmentävää sikailukomediaa + 80's scifikauhua = FUCK YEAH!) mutta lähtiessään käyntiin leffa taantuu paikoitellen tylsäksi säntäilyksi. Hyviä hetkiä.



Vase de noces

Kauniin minimalistinen ja tinkimätön visio!



Post-apokalyptinen lauantai-ilta:



2019: After the Fall of New York

Alan leffojen kirkkainta kärkeä. Parempi kuin Escape from New York.



The New Barbarians

Parempi kuin muistinkaan, melkein 2019:n tasoa. Miinusta hölmöstä penskasta, tylsähköstä hiekkakuoppamiljööstä sekä pahisten pukujen ja autojen kökköydestä. Mageen napakkaa editointia oli ripoteltu muutamiin kuumottavimpiin kohtiin.



Rats: Night of Terror

Höh, onhan tää mainettaan parempi vaikkakin liian pitkä (97 min). Ei sen kalkkunaisempi kuin joku Fulcin kasarileffa. Post-apokalyptiset elementit jäivät aika vähäisiksi. En myöskään bongannut maalattua marsua vaikka ne muistetaan mainita jokaisessa arvostelussa. Kreisit goret. Tissit, tussu ja pippeli. Ai saatana mikä loppu. Bruno rules!



+ Simpsonien vitoskautta edelleen: nerokkuutta ja sarjan kultaisinta aikaa.

Kesän elokuvat:

Wise: The Body Snatcher (1945), u ****(½)

Mamoulian: Dr. Jekyll and Mr. Hyde (1931) ****(½)

– Molemmat tunnelmallista, klassista kauhua. Marchin Dr. Jekyll pieksi inhottavuudessaan monet nyky läträilyt + seksuaaliset viittaukset olivat aikas rohkaita, olkoonkin että kyseessä oli pre-code ‑ajan elokuva.



Frankenheimer: The Train (1964) ****(½)

– Kaksi vuotta ennen Secondsia valmistunut näyttävä toimintajännäri. Allegoriat olivat mielenkiintoisia, joskin suoraviivaisia. Junarunkkareiden märkä uni.



Cronenberg: Videodrome (1983), u ****

Lubitsch: The Shop Around the Corner (1940) ****

Iñárritu: Babel (2006) ****

– Muutoin hieno elokuva upposi Cate Blanchettin hengettömään roolisuoritukseen.



Gansel: Die Welle (2008) ***½

– Hauska idea, laiska käsikirjoitus.



Corbucci: Chi trova un amico, trova un tesoro (Banaanipojat hula-hula saarella, 1981), u ***½

Nyby: The Thing from Another World, u (1951) ***½

Carpenter: The Fog (1980), u ***½

Curtiz: Mystery of the Wax Museum (1933) ***½

Whale: Bride of Frankenstein (1935), u ***½

Hasebe: Nora-neko rokku: Onna banchô (Kulkukissarock, 1970) ***

Hill: The Driver (1978) ***

Hunt: Gold (1974), u ***

Milestone: Mutiny on the Bounty (1962), u ***

Schlesinger: Pacific Heights (1990) **½

Dahl: Kill Me Again (1989) **½

MacDonald: Mansfield Park (2007) **½

Gibson: The Satanic Rites of Dracula (1973), u **



110/30

Banlieue 13 – Ultimatum



Cyril Raffaelli ja David Belle vauhdissa taas. Itse asiassa parempi kuin eka Banlieue 13. Yksinkertainen mutta ok juonikuvio ja stuntit ja martial artsit taas huippuluokkaa. Vuoden 2009 paras toimintaelokuva.

willberg ( 16.8.2009 15:17)

Resurrection of Eve

Mielenkiintoinen mutta rakenteeltaan turhan kunnianhimoinen ja sekava. Pornoa oli säännöstelty maltillisesti. Paras kohtaus tuli heti alun takaumassa, jossa paha setä hyväksikäyttää "12½-vuotiasta" Eveä. Suihinotot olivat kauniita. Mälliä ei kauheasti lentänyt (elokuvassa). Tarpeetonta hippibändien musisointia piti kelata.

Joo ja jos mun orgioihin yrittais tulla yksikin toogaan pukeutunut, naamansa hopeamaalilla sotkenut hippi, se hakattaisiin veriseksi klimpiksi.

290. Wiseman:

Underworld (digiboksi) **

Beckinsale näyttää ihan kivalta, mutta onhan tämä aika hölmö. Erityismaininta heikosta osumatarkkuudesta, jonka vuoksi toimintakohtaukset ovat melkeinpä ampumista ampumisen vuoksi.



291. Richter: Mogadischu (digiboksi) ***½

Kiperä kaappausdraama.



292. Hasebe: Stray Cat Rock: Sex Hunter (digiboksi) ***½

Näppärää jännitteen kohottamista huipentuen karuun loppuratkaisuun. Isän maan puollustamisen perustelut ja metodit ovat ja pysyvät näköjään samoina riippumatta ajasta ja paikasta. Mitähän Coca-Cola Companylla on tuumattu räväkästä tuotesijoittelusta?



293. Hasebe: Stray Cat Rock: Machine Animal (tv) ****

Toistaiseksi tiivisrakenteisin Haseben rajut mimmit vastaan paskat jätkät ‑jännäreistä. Mopedien kipaiseminen Hondan liikkeestä koeajoon oli hieno temppu.



294. Losey: Eva (digiboksi) ***½

Hitusen paikallaan polkeva, mutta tasaisen kiinnostava kohtaaminen kahden valheellisen identiteetin taakse kätkeytyvän onnenonkijan välillä.



295. Epstein: The Times of Harvey Milk (tv) ****

Hallittu henkilö- ja aikakausidokumentti.



296. Vidor: Bird of Paradise (digiboksi) ***

Hupsuksi vanhentunut merimiesseikkailu Etelämeren natiivien keskuudessa. Odottamattoman rankka lopetus paikkasi tarinan kaavamaisuutta, ja Dolores del Rion pitkälliset pre-code ‑naku-uinnit hämmästyttivät muuten vaan.



297. Rantasila: Pieniä eroja (digiboksi) **½

Tyttöjen elokuva. On tavallaan hyvä, että väijymis- ja sekaantumiskuviot maltetaan jättää vihjailun tasolle, mutta toisaalta tapahtumien realistinen kulku on hivenen tylsää seurattavaa.



298. Firstenberg: Avenging Force (dvd) *

Kommentit omassa ketjussaan.



299. Fly: Drabet (digiboksi) ***

Hiukan etäiseksi jäävä, mutta ajatuksia herättävä pohdinta syyllisyydestä, vastuusta, oikeudenmukaisuudesta ja aktivismin rajoista.



300. Corley & Königstein: Letzter Tanz (tv) **

Kokonaisuutena hajanainen diskomuistelu. Haastattelut ovat ihan ok, mutta kalsarimallijannun ympärille kyhätyt näytellyt pätkät ovat ihan käsittämätön veto surkeudessaan.

104. Bernardo Bertolucci:

Last Tango in Paris (digiboksi, 1973) ***

Brando loistaa epäsympaattisessa roolissa. Kokonaisuutan aika epätasainen, muodoton ja jopa hieman tylsä.



105. Michael Mann: Manhunter (dvd, 1986) *****

Uusintakatselu. Yksi Michael Mannin hienoimmista elokuvista. Tyylitelty, mutta silti riittävän uskottavan oloinen. Se7enin ohella ehkä paras sarjamurhaaja-elokuva edelleen.



106. Tony Scott: The Taking Of Pelham 1 2 3 (elokuvateatteri, 2009) **½

Tuttua kertakatselu huttua Tony Scottilta. Ei vihastuttanut, muttei ihastuttanutkaan.



107. Paul McGuigan: Push (bd, 2009) **

Pitkästyttävä supersankari/agentti-sekasotku. Plussaa miljööstä (Hong Kong) jota oli käytetty kohtuu mukavan näköisesti.



108. Fernando Meirelles: The Constant Gardener (digiboksi, 2005) ***½

Laatudraama pariskunnasta joka joutuu Afrikassa keskelle lääketehtaiden armotonta juonittelua. Ralph Fiennes näyttelee pääroolin ihailtavan hillitysti ja hienovaraisesti.



109. John Woo: Red Cliff (dvd, 2008) **

Ontto, täynnä puuduttavaa patsastelua täynnä oleva historiallinen spektaakkeli John Woolta. Tarina on äärimmäisen sekava ja pitkästyttävä eikä yhdellekään valtavasta henkilökaartista ole vaivauduttu keksimään minkäänlaista persoonaa. Woo loihtii toki näyttäviä kuvia ja pitkissä taistelukohtauksissa on hetkensä, mutta kokonaisuutena tämä 140 minuuttia on varsin masentavaa melodraamaa. Heikoksi jäi tämä Woon "paluu".



110. Alan Parker: Angelheart (dvd, 1987) ****

Uusintakatselu. Erittäin hyvä okkultisissa tunnelmissa liikkuva filmnoir. Muutamaa ylilyöntiä lukuunottamatta todella vahvaa työtä. Mickey Rourke on kovassa iskussa eikä De Niroakaan pienessä, mutta tärkeässä roolissaan voi moittia. Ja Liza Bonetilla on hyvät tissit. Mitä Alan Parkerkin niiden saamasta ruutuajasta päätellen osasi arvostaa.



111. Michael Mann: Public Enemies (elokuvateatteri, 2009) ****

Kommentointia leffan omassa ketjussa. Kyllä tämä pitää nähdä uudestaan.



+ Seinfeldin kahdeksas kausi. Larry Davidin lähtö sarjasta näkyy överimpiniä juonikuvioina, mutta onhan tämä hiton hauskaa katseltavaa silti.

KCrimso ( 17.8.2009 21:29)

109. John Woo: Red Cliff (dvd, 2008) **

Ontto, täynnä puuduttavaa patsastelua täynnä oleva historiallinen spektaakkeli John Woolta. Tarina on äärimmäisen sekava ja pitkästyttävä eikä yhdellekään valtavasta henkilökaartista ole vaivauduttu keksimään minkäänlaista persoonaa. Woo loihtii toki näyttäviä kuvia ja pitkissä taistelukohtauksissa on hetkensä, mutta kokonaisuutena tämä 140 minuuttia on varsin masentavaa melodraamaa. Heikoksi jäi tämä Woon "paluu".

Voisiko sekavuus ja persoonien puute mahdollisesti johtua siitä, että katsomaasi versiota on leikattu yli kaksi tuntia?

Hung Fist ( 17.8.2009 22:17)

KCrimso ( 17.8.2009 21:29)

109. John Woo: Red Cliff (dvd, 2008) **

Ontto, täynnä puuduttavaa patsastelua täynnä oleva historiallinen spektaakkeli John Woolta. Tarina on äärimmäisen sekava ja pitkästyttävä eikä yhdellekään valtavasta henkilökaartista ole vaivauduttu keksimään minkäänlaista persoonaa. Woo loihtii toki näyttäviä kuvia ja pitkissä taistelukohtauksissa on hetkensä, mutta kokonaisuutena tämä 140 minuuttia on varsin masentavaa melodraamaa. Heikoksi jäi tämä Woon "paluu".

Voisiko sekavuus ja persoonien puute mahdollisesti johtua siitä, että katsomaasi versiota on leikattu yli kaksi tuntia?

Voi. Mitä sitten?

KCrimso ( 17.8.2009 22:21)

Hung Fist ( 17.8.2009 22:17)

KCrimso ( 17.8.2009 21:29)

109. John Woo: Red Cliff (dvd, 2008) **

Ontto, täynnä puuduttavaa patsastelua täynnä oleva historiallinen spektaakkeli John Woolta. Tarina on äärimmäisen sekava ja pitkästyttävä eikä yhdellekään valtavasta henkilökaartista ole vaivauduttu keksimään minkäänlaista persoonaa. Woo loihtii toki näyttäviä kuvia ja pitkissä taistelukohtauksissa on hetkensä, mutta kokonaisuutena tämä 140 minuuttia on varsin masentavaa melodraamaa. Heikoksi jäi tämä Woon "paluu".

Voisiko sekavuus ja persoonien puute mahdollisesti johtua siitä, että katsomaasi versiota on leikattu yli kaksi tuntia?

Voi. Mitä sitten?

Ajattelin vaan, että onko kyseessä selvä peli molempien versioiden osalta, vaiko ainostaan kansainvälisen leikkauksen osalta. En ole leffaa nähnyt.