Mitä elitistit katsovat?

Sidney Lumet :

Guilty as Sin (1993) **½

Lumetin ohjaama, Larry Cohenin käsikirjoittama ja Don Johnsonin, sekä Rebecca De Mornay tähdittämä "eroottinen" trilleri. Pääasiassa kuitenkin oikeussalissa tapahtuva draama. Johnson esittää naisten elättinä kiertävää playboyta jota epäillään vaimonsa murhasta. Tosin playboy itse väittää vaimonsa olleen sen verran mielisairas, että tämä itse hyppäsi kuolemaan lavastaakseen miehensä murhasta. Tämän lisäksi mieheltä löytyy jonkin asteinen alibi. Lisäksi tarjoillaan suhteen poikanen jossa tämä rikas playboy on iskenyt silmänsä kauniiseen ja urakiidossa olevaan asianajajaan, jonka haluaa hoitamaan juttuaan.

Ihmeellisen kliininen ja tasapaksu ohjaus Lumetilta ja sijouttuu miehen elokuvien häntäpäähän. Aivan loppu on jopa hieman kalkkunan makuinen. Johnson on ihan ok Miami Vicen Sonny Crockettina, mutta hänen elokuvaroolit noin yleensä eivät ole hirveästi itseäni koskaan vakuuttaneet.



Joel Gallen : Comedy Central Roast of William Shatner (2006) ***½

William Shatnerin julkkiskaverit ja kourallinen koomikoita "hiillostaa" illan kunniavierasta ja toisiaan eritasoisilla (mutta pääosin alatyylisillä) jutuilla. Välissä nähdään hauskoja inserttejä Shatnerin elokuvista ja tv-rooleista (mm. White Comanche vilahtaa välissä) sekä tietenkin musiikillisesta tuotannosta (mr. tambourine manin loppuhuuto on hieno). Pääosin hauskaa menoa ja tämän jälkeen tekisi heti mieli katsoa joku Shatnerin 60-70-luvun halpistuotantoelokuva. Muita huomioita roastista vielä sen verran, että Farrah Fawcett oli aika heikossa hapessa ja George Takei sai kuulla paljon homovitsejä ja pääsi niitä toki myös itse kertomaan.



Neil Jordan : Brave One (2007) **

Juuri niin vaivaannuttavaa menoa kuin täällä oli aikaisemmin sanottukin. Jodie Foster ryhtyy vigilanteksi sen jälkeen kun tämän miesystävä on kuollut väkivaltaisessa ja sattumanvaraisessa katunujakassa. Vaikka visuaalinen ilme ja jopa tunnelma ovat elokuvassa pääosin kunnossa, on tarina ja käänteet sen verran vaivaannuttavaa seurattavaa monessakin mielessä, että katsominen muuttuu jossain vaiheessa varsin tuskaiseksi.

068. David R. Ellis:

Snakes On A Plane (2006, digiboksi) *

Tylsä ja tarpeeton.



069. M. Night Shyamalan: The Happening (2008, dvd) *

M. Night Shyamalan vajoaa yhä syvemmälle suohon. Tämähän oli jopa kamalampi kuin Lady In The Water josta en uskonut että mies enää alemmas pääsee. Näyttelijöitä kävi hieman sääliksi kun katseli heidän rimpuiluaan onnettoman dialogin parissa. Mark Wahlberg oli koko porukan surkein. Mies näyttelee sieraimilla! Aikaisemmmat MSN:n leffat ovat olleet ainakin paikoin visuaalisesti aika hallittuja, mutta tämä oli totaalisen tylsää keskinkertaisuutta silläkin osastolla. Leikkauspuolella tehtiin ihan käsittämättömiä ratkaisuja jatkuvalla syötöllä. Kaiken kaikkiaan vaivaannuttavaa katseltavaa. Viihdyttävintä oli dvd-extrat. Shyamalan on aivan täpinöissään kun nyt tehdään niin rankkaa elokuvaa että katsojat traumatisoituvat loppuiäkseen eikä R-ratingkaan tahdo riittää kun verta on ruudulla niin roimasti. Ei jumalauta mikä jätkä. Odotan innolla luvassa olevaa fantasia-spektaakkeli The Last Of The Airbenderia. Takuuvarma kalkkun tulossa.



070. Alex Gibney: Gonzo: The Life and Work of Dr. Hunter S. Thompson (2008, digiboksi) ***½

Mielenkiintoinen ja pätevästi kuvitettu dokumentti Hunter S. Thompsonista.



071. McG: Terminator Salvation (2009, elokuvateatteri) **½

Kova rytinä tässä on päällä kokoajan, mutta eipä mikään oikein jaksanut kiinnostaa. McG yrittää epätoivoisesti otsa kurtussa tehdä vakavaa elokuvaa, mutta eihän sellaisesta mitään ilman sisältöä tule. Christian Bale tuntuu tylsistyvän kuoliaaksi pökkelössä roolissaan. Kahdesta ekasta Terminatorista tämä on kaikilta osiltaan todella kaukana ja jopa T3 kaikessa urpoudessaan oli hieman viihdyttävämpi. Sinänsä ihan fiksua hylätä tässä vaiheessa Terminator-elokuvien peruskaava, mutta ei tämä sotaelokuvan suuntaan siirtyminen lopulta kovin onnistunut veto ollut.



072. Jim Gillespie: D-Tox (2002, digiboksi) *

Mitätön Stallonen sarjamurhaaja-trilleri. Tom Berengerillä oli aivan käsittämättömän nolo talkkarin rooli tässä. Harlinin pari vuotta myöhemmin ilmestyneessä Mindhuntersissa taisi muuten olla melkein sama juoni kuin tässä. Se oli sentään hieman viihdyttävämpi.



073. Aki Kaurismäki: Tulitikkutehtaan tyttö (1990, digiboksi) **

Olipas jotenkin tosi mitäänsanomaton. "Ota toukka pois" oli kyllä huippuläppä.



074. Lars von Trier: Antichrist (2009, elokuvateatteri) ***

Taide-elokuva kohtaa gornon. Antichrist on vuoronperään mielenkiintoinen, vastenmielinen, tylsä ja nerokas. Kovin epätasainen katselukokemus. Tässä oli muutamia visuaalisesti todella upeita hetkiä. Mukavaa että von Trier on jättänyt dogma-perseilyt taakseen. Todella hienosta prologista tuli mieleen Tarsemin The Fallin visuaalisesti saman henkinen aloitusjakso. Itseasiassa sisällöllinen yhteyskin löytyy, kummatkin kun päättyvät putoamiseen...

KCrimso ( 11.6.2009 21:36)

070. Alex Gibney: Gonzo: The Life and Work of Dr. Hunter S. Thompson (2008, digiboksi) ***½

Mielenkiintoinen ja pätevästi kuvitettu dokumentti Hunter S. Thompsonista.

Hemmetti, tuliko tuo vastikään telvisiosta?

Janne Timonen ( 11.6.2009 22:27)

KCrimso ( 11.6.2009 21:36)

070. Alex Gibney: Gonzo: The Life and Work of Dr. Hunter S. Thompson (2008, digiboksi) ***½

Mielenkiintoinen ja pätevästi kuvitettu dokumentti Hunter S. Thompsonista.

Hemmetti, tuliko tuo vastikään telvisiosta?

En nyt ole ihan varma, mutta luulisin että toi homehtui mulla boksilla pari kuukautta.



Teemalta tuli siis. Luonnollisesti.

Pitäis vissiin tarkkailla ohjelmatietoja paremmin. Tuon olisi katsellut mielellään uudestaan.

Hughes:

Planes, Trains & Automobiles *****

Candy, Martin & Hughes oli ylitsepääsemättömässä vedossa. Elokuva sisältää lukuisia legendaarisia vitsejä mm. miesten yhteinen hotelli yö ja lievä vuodatus autovuokraamon tädille. Parastahan on, että ne eivät edes jää irrallisiksi vaan ne ovat kaikki palvelemassa huikaisevaa kokonaisuutta. John Hughes on myös mestarillisesti ottanut tarinaan mukaan pari vakavaa teemaa, jotka myös pidetään sellaisena.

I Can Take Anything



Dragoti: The Man with One Red Shoe ***

Jos elokuvaa pitää oikeasti paskana, niinkuin yleensä arvosteluissa on kirjoitettu. Mielestäni se kertoo ainoastaan asenneongelmasta hömppäajan Hanks elokuvia kohtaan tai mieheen ylipäänsä. Punainen kenkä on positiivisesti hauska useissa kohtauksissa, eikä kokonaisuuttakaan ole moittiminen. Lisäksi James Belushi on taas mies paikallaan ja tekee sen mitä parhaiten osaa antamalla hervotonta taustatukea omalla koomisella panoksellaan. Myöskään alkuperäisen Le grand blond avec une chaussure noire taakse on turha piiloutua, kun sitä ei oikeasti ole kukaan nähnytkään.

Maddock:

Tremors 3: Back To Perfection

Tremorsin kolmas osa jatkaa samaan malliin toisen osan kanssa, mitä nyt huumoria on lisätty entisestään. Kyllähän tämänkin kivutta katsoo, ei siinä mitään, mutta hienovaraisempi ote toimisi kyllä paljon paremmin kuin tällainen kreisikomedia. Ei se ensimmäinenkään osa mikään vakava elokuva ollut, mutta vitsit eivät tuntuneet näin päälleliimatuilta ja väkinäisiltä. Tremors 4 on myös olemassa, sekä Australiaan sijoittuva viides osa tulossa ja noiden lisäksi on vielä tv-sarja. En kyllä käsitä miten sinänsä ihan näppärä aavikkomatoilu on poikinut tällaisen tuoteperheen.



Pasolini: Il Decameron

Parhaimmillaan Decameronen tarinat ovat riemukkaita, huonoimmillaan hieman yhdentekeviä, mutta eipä liene voi odottaakaan että 1300-luvulla kirjoitetut tarinat vetoaisivat kaikilta osin nykyihmiseen. Tylsempienkin tarinoiden aikana Decameronen visuaalinen tyylikkyys miellyttää ja elokuva näyttää juuri niin korealta ja/tai paskaiselta kuin pitääkin. Liekö jo alkuperäistekstissä piikitelty kirkkoa näin railakkaasti, vai kuinka paljon on Pasolinin omaa lisäystä.



Kay: Get Carter

Vaikka tätä uusioversiota yrittäisi katsoa kuinka avoimin mielin, ei tästä positiivista sanottavaa löydy. Alkuperäinen Get Carter on hieno elokuva ja tämä Stallone-remake ihan helvetin turha tapaus. Koskapa remake noudattelee samaa juonta suht uskollisesti, tulee elokuvia vertailtua keskenään tahtomattaankin, mikä nyt ei ainakaan ole tälle eduksi. Isoin ongelma on munattomaksi kirjoitettu Carter-hahmo, jota on vaikea uskoa minkään sortin kovapintaiseksi rikolliseksi. Stallonen näyttelemisessä ei ole mitään vikaa, mutta kässärin puitteissa Carterista on luotu hahmo, joka muistuttaa lähinnä katu-uskottavuuttaan pönkittävää nuoriso-ohjaajaa. Katollakyynelehtimiskohtaus on ihan helvetin nolo. Musiikki on alkutekstien aikana soivaa Get Carter-teemaa lukuunottamatta elokuvan sävyyn sopimatonta diskojumputusta, poikkeuksena hissitappelun aikana soiva hissimusiikki, mikä on todella paska idea. Kun elokuvan kuvakieli on vielä täynnä nykivää leikkausta, hidastuksia ja nopeutuksia, tuloksena on pelkkä vitutusta.



Pasolini: I Racconti di Canterbury

Tämä ei mielestäni ollut Decameronen veroinen, vaikka samankaltaisia elokuvia ovatkin, ihan siitä syystä että tarinat eivät ole yhtä kiinnostavia. Tyylillisesti yhtä hieno kuin Decameronekin ja loppupuolen helvettivisiot ovat hilpeää katsottavaa.



Emmerich: Day after tomorrow

Tämän ja The Patriotin perusteella Emmerich on kyllä jonkin asteinen nero. Aiheet ovat periaatteessa vakavia ja "arvokkaita", mutta Rolandin käsittelyn jäljiltä tuloksena on hienosti rullaavaa ja höyhenenkevyttä roskaviihdettä. Patriootissa Emmerich käytti sisällissotaa tekosyynä megabudjetin kostoelokuvalle ja nyt ilmastonmuutos aiheuttaa silmänräpäyksessä jääkauden puhtoisten päähenkilöiden selvittäväksi ja katsojien ihasteltavaksi. Niin sitä viihdettä taotaan ja hyvinhän tämä toimii, vaikka ensimmäinen tunti tuhokuvastoineen onkin huomattavasti jälkipuolen fiilistelyjä kovempaa settiä. Tosin onhan sinne toiselle tunnille saatu sentään susia mukaan sankarien koetteluksia lisäämään. Alun jäätikkö-CGI on aika kamalaa katsottavaa ja pelkäsin että efektit jatkaisivat samalla linjalla, mutta onneksi tehosteiden laatu parani sen jälkeen. Suosikkikohtaukseni ovat kun tyyppi lähtee pelastamaan tyttöystäväänsä suunnilleen naapurikorttelissa olevan jättihyökyaallon alta, sekä sankarien juostessa karkuun ympärillään pikavauhtia jäähtyvää ilmaa. Erinomaista viihdettä, mutta vakavampaa ekologista sanomaa halajavien kannattaa tsekata vaikka Seagalin On Deadly Ground.

Goose ( 12.6.2009 07:59)

Myöskään alkuperäisen Le grand blond avec une chaussure noire taakse on turha piiloutua, kun sitä ei oikeasti ole kukaan nähnytkään.

On tullut pari kertaa tv:stä. Olen nähnyt, mutta en Hanks-versiota...

The Fall **

Korea, ja pääosan mies & pikkutyttö tekevät hyvät roolisuoritukset. Vaan eipä auta kun elokuvassa ei ole sisältöä juuri nimeksikään, ja vähäinenkin juoni ontuu pahasti. Taitaa Tarsem olla pelkkä one trick pony.



Crank ***

No, olihan se ihan hauska, ainakin yhden kerran katseltuna.



Taken ****

Kaikessa yksinkertaisuudessaan pirun hyvä toimintafilmi. Etenee esimerkillisen tehokkaasti ja Liam Neeson on 100% oikea valinta päärooliin. Pahisten telomista seuratessa teki monesti mieli nousta seisomaan ja taputtamaan. Turhan poptähtisivujuonen olisi tosin voinut editoida pois.



Repo! The Genetic Opera **

Kovasti on yritetty kulttielokuvaa saada aikaan, mutta lopputulos on mitätön. Musiikkikin oli tylsää. Eipä ole Rocky Horrorin voittanutta.



Transsiberian ***

Brad Andersonin uutuus ei pääse Session 9:n tai Machinistin tasolle, vaikka onkin ihan pätevä ja katsottava trilleri. Parit epäuskottavat käänteet ja tarinan lievä tasapainottomuus tiputtavat pisteitä.



Death Race **

Paul WS Andersonin leffoista siedettävimmästä päästä, mutta normaaleilla mittapuilla arvioituna melko ankea kliseemälli. Pari kivaa kolaria ja Jason Stathamin äijäilyä.



Baader Meinhof Komplex **1/2

Ulkokohtaiseksi ja etäiseksi jäävä kuvaus mielenkiintoisesta aiheesta.



Låt den rätte komma in ****

Erittäin hyvä, vaikka kässäristä olisikin saanut karsia turhat rönsyt pois. Taas yksi esimerkki siitä miten Ruotsissa leffanteko osataan, Suomessa ei.



Images ***1/2

Ansiokkaan ahdistava järkkyneen mielen kuvaus.



Bolt ***

Ihan kiva ja kohtuuhauska piirretty.

Zodiac ( 12.6.2009 20:40)

Låt den rätte komma in ****

Erittäin hyvä, vaikka kässäristä olisikin saanut karsia turhat rönsyt pois. Taas yksi esimerkki siitä miten Ruotsissa leffanteko osataan, Suomessa ei.

Tämän hehkuttaminen tälläkin foorumilla hiukan hämmentää. Oli aika kovat odotukset, kun tällä viikolla tämän katsoin mutta melko vaisuksi esitykseksi jäi. Ei huono, mutta hengetön. Hahmot jäivät todella pinnallisiksi, vaikka esim. kirjaankin verrattuna yksi oleellinen sivuhahmo oli karsittu. Pääosapari näytteli hyvin, mutta lasten suhde jäi silti keskeneräiseksi, Elin taustatkin jäivät melko pimentoon. Olisi ehkä voinut karsia sivuhahmoja vieläkin enemmän ja keskittyä Oscariin ja Eliin. Juoppohahmot olivat melko turhia. Elin "huoltaja" ei ollut läheskään niin nihkeä ja vastenmielinen kuin kirjassa ja kohtalo jäi muutenkin keskeneräiseksi. Tuosta olisi saanut vaikka minkälaisen klassikkonilkin, mutta ei. Pukuhuone-kohtausta on hehkutettu, mutta todella vaisu oli sekin, ei minkäänlaista jännitystä saatu aikaan. Jännitys olikin aika oleellinen osa mikä leffasta myös puuttui. Lopun uimahalli-kohtaus oli kyllä ihan tyylikkäästi toteutettu. Kiusaajat olisivat ansainneet enemmän aikaa, jotta koulukiusaaminen olisi enemmän koskettanut. Kyllähän se tiedetään, että elokuva häviää useimmiten kirjalle mutta olisi tässä ollut ainesta parempaan. Oikeastaan voisi sanoa, että tämä oli kyllä liiankin uskollinen kirjalle. Olisi voinut enemmänkin ottaa vapauksia. Tässä oli lähinnä kirjan oleelliset kohtaukset siirretty filmille, mutta ne olivat lähinnä irrallisia kohtauksia peräkkäin ilman kunnollista draaman kaarta.



***

Humphrey Bogart ( 12.6.2009 21:34)

Zodiac ( 12.6.2009 20:40)

Låt den rätte komma in ****

Erittäin hyvä, vaikka kässäristä olisikin saanut karsia turhat rönsyt pois. Taas yksi esimerkki siitä miten Ruotsissa leffanteko osataan, Suomessa ei.

Tämän hehkuttaminen tälläkin foorumilla hiukan hämmentää. Oli aika kovat odotukset, kun tällä viikolla tämän katsoin mutta melko vaisuksi esitykseksi jäi. Ei huono, mutta hengetön. Hahmot jäivät todella pinnallisiksi, vaikka esim. kirjaankin verrattuna yksi oleellinen sivuhahmo oli karsittu. Pääosapari näytteli hyvin, mutta lasten suhde jäi silti keskeneräiseksi, Elin taustatkin jäivät melko pimentoon. Olisi ehkä voinut karsia sivuhahmoja vieläkin enemmän ja keskittyä Oscariin ja Eliin. Juoppohahmot olivat melko turhia. Elin "huoltaja" ei ollut läheskään niin nihkeä ja vastenmielinen kuin kirjassa ja kohtalo jäi muutenkin keskeneräiseksi. Tuosta olisi saanut vaikka minkälaisen klassikkonilkin, mutta ei. Pukuhuone-kohtausta on hehkutettu, mutta todella vaisu oli sekin, ei minkäänlaista jännitystä saatu aikaan. Jännitys olikin aika oleellinen osa mikä leffasta myös puuttui. Lopun uimahalli-kohtaus oli kyllä ihan tyylikkäästi toteutettu. Kiusaajat olisivat ansainneet enemmän aikaa, jotta koulukiusaaminen olisi enemmän koskettanut. Kyllähän se tiedetään, että elokuva häviää useimmiten kirjalle mutta olisi tässä ollut ainesta parempaan. Oikeastaan voisi sanoa, että tämä oli kyllä liiankin uskollinen kirjalle. Olisi voinut enemmänkin ottaa vapauksia. Tässä oli lähinnä kirjan oleelliset kohtaukset siirretty filmille, mutta ne olivat lähinnä irrallisia kohtauksia peräkkäin ilman kunnollista draaman kaarta.



***

Sanotaanko näin, ettei Låt den rätte komma ole kauhusisällöltään mitenkään erityinen. Myös arkidraaman osalta se on puutteellinen: monet asiat, jotka olisivat vaatineet paneutumista, jätettiin vajaaksi. Kuitenkin itselle jäi salista poistumisen jälkeen hyvin vaikuttunut olo... vaikka tiedostaa puutteet, niin tuntuu että leffa on enemmän kuin noiden osiensa summa. Vittu, leffa yhdistää kaksi aika epätodennäköistä asetelmaa, ja saa maailmansa vaikuttamaan täysin luonnolliselta.

Zodiac ( 12.6.2009 20:40)

The Fall **

Korea, ja pääosan mies & pikkutyttö tekevät hyvät roolisuoritukset. Vaan eipä auta kun elokuvassa ei ole sisältöä juuri nimeksikään, ja vähäinenkin juoni ontuu pahasti. Taitaa Tarsem olla pelkkä one trick pony.

Pöh, The Fallin jokaisessa kuvassa on enemmän sisältöä kuin keskimääräisessä elokuvassa. Viiden tähden leffa.

The Fall on erittäin hyvin kuvattu, mutta todellakin ontto elokuva, niinkuin The Cellkin.

Dotcom ( 13.6.2009 14:45)

The Fall on erittäin hyvin kuvattu, mutta todellakin ontto elokuva, niinkuin The Cellkin.

Eipä toi nyt mikään syvällisyyden huipentuma ole, mutta ei The Fall toisaalta kyllä ole myöskään keskimääräistä elokuvaa millään lailla ontompi. Ilmeisesti jos elokuva on kauniin näköinen niin sitten pitäisi olla myös jotenkin erityisen painavaa sanottavaakin. En tajua. En minä jokaisesta taulustakaan jaksa väkisin "sisältöä" etsiä. Välillä pelkkä esteettinen miellyttävyys on ihan tarpeeksi.



Mitä sisältöä tai sanottavaa täällä ylistetyillä Rambolla ja Takenilla on? Miksei niin onttoudella ole mitään väliä?

Dotcom ( 13.6.2009 12:45)

The Fall on erittäin hyvin kuvattu, mutta todellakin ontto elokuva, niinkuin The Cellkin.

The Fall, loistava elokuva, kysymyshän on pikkutytön mielikuvituksesta ja kuinka hän näkee mielessään kerrotun tarinan, jota kertoo morfiiniriippuvainen halvaantunut potilas. Kuinka itse kuvittaisit n. 10 vuotiaan mielikuvitusmaailman täyttämällä sen syvällisillä ja filosofistisilla ajatuksilla esimerkiksi maailman vääryydestä, hyvän ja pahan eroista. Jos mielestäsi mielikuvitus on onttoa, kannattaisi katsoa peiliin.



edit: kirjoitusvirhe