Mitä elitistit katsovat?

pintafilosofiset pohdinnat/monologit siitä miten "kaiken lopussa ihmistä on pakko odottaa jokin hyvä, eihän tässä muuten ole mitään järkeä" ovat naurettavia eivätkä kuulu elokuvaan, joka kuitenkin yrittää olla väkevä. Tuo fraasittelu vielä toistuu alussa ja lopussa, ohjaaja Gibson voisi pitää.

Kaverilta taitaa mennä Tsehov ja Mel Gibson sekaisin, mutta hyvä kun Vanja-enon pintafilosofisuus ja feikkiys viimein paljastui.

En tiedä mikä suomalaisia ohjaajia vaivaa, mutta tässäkään ei kameraa käytetä sinällään tarinan kertomiseen, ainoastaan tilan rajaamiseen.

Vaikka tykkään Pahiksesta en käsitä mistä se kuvaus-Jussi tuli, kun ehdolla olisi ollut myös (ainakin) visuaalisesti hieno Äideistä parhain.

Lauri Lehtinen ( 15.11.2006 12:46)

Kaverilta taitaa mennä Tsehov ja Mel Gibson sekaisin, mutta hyvä kun Vanja-enon pintafilosofisuus ja feikkiys viimein paljastui.

No ei tässä mitään paljastunut, touche. Myönnän että gibson-heittoni on turha ja lapsellinen (Mel herättää sellaisia impulsseja) ja en tosiaankaan tuntenut Pääkkösen fraasin alkuperää. Tuota samaa tarkoitan fraasin toimimattomuudella mitä Mustonen puhuu.

Fleder:

Runaway Jury DVD

Toimii toisellakin katselu kerralla aivan loistavasti. Pidän elokuvaa yhtenä kaikkien aikojen viihdyttävämpänä oikeussalielokuvana. John Cusack & Gene Hackman aivan mielettömiä.



Tannen: Flashpoint VHS

80-luvun unohdettuja klassikoita. Loistavan nerokas juoni, hyvät näyttelijät joista on erikseen kehuttava Kurtwood Smithiä, joka on itse pahuus.



Stone: JFK DVD

Huikea elokuva huikeasta aiheesta. Tulee katsottua melkein joka vuosi. Tommy Lee Jones & Joe Pesci olisivat molemmat ansainneet Oscarit rooleistaan.

Filmtown 7 pack:

The Descent:

Jopa parempi kuin ekalla kertaa, loppua kohden niin hurmeinen, että tuntuu puhdistavalta kokemukselta.



Bloodsport:

Kyllähän tän kattoi mutta Van Damme on tässä vaan niin helvetin nolo.



Catwomen:

Vapauta sisäinen kissanaisesi; voit 100min ajan viikata pyykkiä, tiskata, silittää, kahvitella, plärätä elitisti foorumia.



Kingdom of Heaven:

Mielestäni parhaimpia näistä historiallisista pläjäyksistä.



After the Sunset:

Tämä taas oli hauskempi kuin muistin, Woody Harrelson vois vetää enemmän näitä koomisia rooleja.



House of Wax:

Mainettaan parempi. Vaikka tässä onkin se kaikkien pissisten kuningatar, kauhean näköinen ja muutenkin ylenpalttisen huono ihminen Paris Hilton(tiedän, että jotkut ei voi siksi edes kuvitella katsovansa tätä)



Danny the Dog:

Mainettaan huonompi, meni ajoittain kuvakelailuksi.



TV:

Liar Liar



VHS:

The Way of the Dragon:

Se jossa Bruce matsaa Norrisin kanssa, ei ole pahaa sanottavaa tästä.

JMustonen ( 15.11.2006 11:44)

En tiedä mikä suomalaisia ohjaajia vaivaa, mutta tässäkään ei kameraa käytetä sinällään tarinan kertomiseen, ainoastaan tilan rajaamiseen.

Erittäin totta. Tuo saattaa ainakin osittain olla seurausta metodista, jolla Paha maa on tehty. Kuvasivat helvetisti matskua, antoivat näyttelijöille tilaa improvisoida ja kokeilla erilaisia juttuja kameran pyöriessä koko ajan. Matskusta sitten leikattiin parhaat pätkät leffaan mukaan. Tuollaista metodia on usein vaikea sulauttaa hyvään kuvakerrontaan.



HD:n tulo tuntuu lisänneen tämäntyyppisen kuvaustavan suosiota erityisesti Suomessa. (Filmituotannossa kellään ei olisi täällä varaa tuollaiseen, mutta videonauha on käytännössä ilmaista ja kasetit pitkiä.) Lienee tapauskohtaista, onko tämä sitten hyvä vai huono asia.

Lauri Lehtinen ( 15.11.2006 12:46)

Vaikka tykkään Pahiksesta en käsitä mistä se kuvaus-Jussi tuli, kun ehdolla olisi ollut myös (ainakin) visuaalisesti hieno Äideistä parhain.

Nyt kun sanot, niin Äideistä parhaimman kuvaajalla saattoi tosiaan olla joitain ihan hyviä ideoita. Itse vaan hädin tuskin kestin katsoa sitä hirveää digivärimäärittelyä; jotenkin vaikea missään määrin välittää kakarasta, jonka naama näyttää punavihreältä muovitahnalta. Ja tämmöinen näyttää nykyään olevan muotia... Toivottavasti noita digileluja opitaan vielä käyttämään vähän hillitymmin.



Pahassa maassa oli joitain mukavannäköisiä niukasti tai ei lainkaan valaistuja yökuvia, joissa ajeltiin pollariautolla. Liekö sitten vain uutuudenviehätystä. Tuontyyppinen kuva kun on juuri niitä juttuja, joissa HD:lla voidaan oikeasti tehdä jotain uutta – sen sijaan että yritetään vaan apinoida filmin jälkeä vaikka tiedetäänkin, ettei siinä voida täysin onnistua.

JMustonen ( 15.11.2006 13:44)

Onhan se nyt kumma, että Suomessa tehdään vielä 2000 ‑luvullakin kameralla D.W. Griffithiä, vaikkakaan ei läheskään yhtä hyvin ja yhtä voimakkaalla intensiteetillä. Ehkä tämä juontaa juurensa suomalaisen elokuvan mielikuvituksettomaan kasvualustaan, josta löytyy lähinnä kolme genreä: draama, romantiikka ja junttikomedia. Trilleri ja kauhu ovat esim. genrejä, jotka vapauttaisivat tekijöiden mielikuvitusta ja kerronnallisia oivalluksia puhumattakaan ekspressionismista, surrealismista, impressionismista tai mistään muusta elokuvataiteen kerronnan kehitykselle keskeisestä vaiheesta.

Yksipuolisuus ja näköalattomuus ei synny suomalaisten tyhmyydestä, vaan kulttuurisesta ehdollistumisesta (Aldous Huxleyn "paikallinen Pavlov"), siitä kuinka täkäläinen kulttuuri on vuosikymmenet palkinnut elokuva-alaa tietyntyyppisistä projekteista ja aiheista hyvällä vastaanotolla ja ehkä toisaalta toppuutellut ryhtymästä kokeilemaan mitään täkäläisittäin radikaalia. Kyllähän kaikenlaista kerronnan kehittämistä voi ainakin teoriassa yrittää vähän kuten kehitysmaiden kansatkin voivat yrittää kehittää elintasoaan, mutta sukupolvelta toiseen jatkuneen kansallisen näköalattomuuden ja kansainvälisistä virtauksista syrjäytymisen jälkeen tällaisilta pyrinnöiltä puuttuu vakuuttavuus. Kollektiivisen jumituksen ongelma on syvemmällä kuin siinä, satsataanko lajityyppiin A vai B. Palkkaa joku Ilkka Vanne tekemään trilleri tai kauhu niin tuskin näet mitään mielikuvituksen vapautumista.

"Palkkaa joku Ilkka Vanne tekemään trilleri tai kauhu niin tuskin näet mitään mielikuvituksen vapautumista."

Heh heh...



"onhan se nyt kumma, että Suomessa tehdään vielä 2000 ‑luvullakin kameralla D.W. Griffithiä, vaikkakaan ei läheskään yhtä hyvin ja yhtä voimakkaalla intensiteetillä"



Mun mielestä olet aika pahasti tässä asiassa yössä, sillä Griffithan nimenomaan osasi kertoa asioita myös visuaalisesti.



Tämä on todella off topic, enkä ole edes nähnyt vielä Valkoista Kaupunkia kankaalta, mutta olin siinä käsityksessä että se olisi kuvattu pd170:lla, ei HD:lla...



Muistelin myös, että Äideistä Parhain oli aika kivasti (siis tuki tarinaa) värimääritelty....

United 93: Järkyttävä. Välillä rupesi hieman ärsyttämään, että joka toisessa kodissa jollain tuntui olevan vauva sylissä, mutta kokonaisuutena elokuva oli toimiva. Eikö edes osoitteleterroristeja. Uskaltaisin veikata, että tämä on parempi 11/9 ‑filmatisointi, kuin WTC.



Marie Antoinette: Teki pukudraamalle sen, mitä sille olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Viihdyttävä. Tykkäsin.



Shaun of the death: Hauskempi, kun osasin odottaa. Johtuu paljolti siitä, että luulin elokuvan olevan jenkkitekoa, mutta vasta katsoessa se paljastuikin brittiläiseksi. Yllättävän veristä menoa komediaksi.



Babel: Vuoden parhaita elokuvia. Ottaa aika paljon kantaa terroristivouhotukseen. Elokuvassa tapahtuu kyllä pahoja asioita, mutta loppujen lopuksi kukaan ei halunnut mitään pahaa. Muutamat juonelliset ratkaisut jäivät hiukan arveluttamaan, mutta ei niistä sen enempää. Kannattaa kyllä mennä leffateatteriin katsomaan, jos vaan kiinnostaa, sillä siellä elokuvan visuaalisuus ja loistava äänimaailma pääsevät oikeuksiinsa.

Super Snooper/Poliziotto superpiu/Superkyttä – ihan symppis elokuva. Edellinen katsomiskerta oli joskus silloin hamassa nuoruudessa, jolloin toki toimi paremmin. Aika oli ajanut ohi, mutta toimi silti ihan ok tai ehkä juuri sen takia. Efektit olivat sympaattisen kömpelöitä, mutta oli siellä ihan hyvinkin onnistuttu paikoitellen. Toimii alussa paremmin, kun Hill kokeilee voimiaan ja välillä hiukan naurattikin, loppua kohden tylsistyy homman keskittyessä roistojen kiinni saamiseen. Ilmeisesti tämä oli suoraan otettu DVD:lle VHS-materiaalista, ainakin laatu vaikutti sellaiselta. Lisäksi alussa elokuvan nimi oli suomennettu Apua, näen punaista! Niin, ja olihan tässä Ernest Borgnine. ***



Ninja III: The Domination – tästä jo tarpeeksi varsinaisessa topicissa. **½



The Grudge 2 – olipas aika heikko tekele. Japsiversio ja ensimmäinen amerikkalainen toimivat kummatkin mainiosti, mutta tässä oli jo pahasti väsähtänyt meininki. Ei minkäänlaista tunnelmaa oikein saatu aikaan, vaikka yritys oli kova. Kaikki on jo tässä niin ennalta-arvattavaa, ettei säikyttelykohtaukset enää millään toimi. Vaikka muissakin versioissa tarina on episodimainen niin tässä tuntui olevan vielä vähemmän järkeä. Amerikkalaisen perheen kohtalo oli täysin mitäänsanomaton eikä siihen muutenkaan paneuduttu kunnolla. Yhtäkkiä vaan perheen isä ja äiti alkavat skitsoilemaan, olisi siinä voinut vähän enemmän keskittyä taustaan. **



Hiroshima mon amour – no niin, tästä pitäisi tietysti jokaisen vakavasti otettavan elokuvaharrastajan digata täysillä, mutta sori vaan PvB, tämähän oli helvetin tylsä. Eipä paljon napannut seurata naisen vaeltelua paikasta toiseen miehen seuratessa perästä ja sitten taas jaaritellaan jotain tylsyyksiä. Väkisinkin alkoi nukuttaa. "Tiedän Hiroshiman". "Et tiedä siitä mitään" jne. jne plaa plaa plaa. Paikoitellen tässä oli jotain kiehtovaakin, jotta voi tästä *½ antaa. Elämää suurempi elokuva... hah.



Nightmare on Elm Street IV: The Dream Master – tämäkin oli ensimmäinen katsomiskerta sitten elokuvateatterissa käynnin. Eipä tietenkään enää kolahtanut niin hyvin, mutta kyllä tämän aivan kivuttomasti katsoi. Tokihan tämä meni huumorin puolelle, mutta elokuva sisälsi ihan hyviä kohtauksia. Alku oli tahmeaa, mutta loppua kohden vain parani joten ***.



Signs – rautaa edelleen. ****



Jeepers Creepers – ensimmäisen katsomiskerran jälkeen oli ****, mutta toisen jälkeen vaikutus ei ollut enää niin kova joten arvosana tipahti ***½. Kuitenkin aivan kohtuullisen hyvin toimiva teinikauhuilu, jossa pääosan esittäjätkään eivät juuri ärsyttäneet.

Dotcom ( 19.11.2006 17:25)

"onhan se nyt kumma, että Suomessa tehdään vielä 2000 ‑luvullakin kameralla D.W. Griffithiä, vaikkakaan ei läheskään yhtä hyvin ja yhtä voimakkaalla intensiteetillä"



sillä Griffithan nimenomaan osasi kertoa asioita myös visuaalisesti.

Niinpä.

Dotcom ( 19.11.2006 17:25)

Muistelin myös, että Äideistä Parhain oli aika kivasti (siis tuki tarinaa) värimääritelty....

Kuvaus tarinankerronnan osana tai kuvaus itsenäisenä attraktiona – vaikka Esko Salmisesta olisi määritelty vihreä mies, Äideistä parhain näyttäisi silti komeammalta ja perinteisessä mielessä elokuvamaisemmalta kuin Filmiauran kaikkien alojen suosikkiteos, joka ei ulkoisilta avuiltaan juuri poikkea jostain Vapaan pudotuksen jaksosta. Kyllä Pahan maankin rosoinen look tukee tarinaa, mutta Aku-setä ei näköjään saa aikaan visuaalisesti houkuttelevaa kerrontaa edes silloin kun kuvaajana on Mac Ahlberg. Se ei toki paljon poikkea suomalaisohjaajien perusmeiningistä.

Monster 6/10

Kaikenlaisesta naamanvääntelystä sitä Oscareita jaellaan.



Last Samurai 4/10

Ennalta-arvattavaa etnofiilistelyä. Realistisimman oloisessa toimintakohtauksessa oli ninjoja mikä kertoo meiningistä kohtalaisen paljon.



Lakeuden kutsu 7/10

Tallelokerokuvion pohjimmainen älyttömyys pudotti pojon pois.



Laitakaupungin valot 5/10

Hyvää tuijottelua ja kuvausta mutta pääosan esittäjä tylsääkin tylsempi. Hetkittäin meni niin monesti nähtyjen Kaurismäki-kaavojen mukaan että piti kelata.



Hell Is for Heroes 8/10

Hiton kovaa sotimista Siegeliltä ja McQueeniltä.



Rakkautta ennen auringonlaskua 8/10

Yleensä en jaksa näin puheliaita leffoja mutta tämä toimii.



9. Kompanja 4/10

Ihan liian pitkä.



Dog Day ‑Loukussa 7/10

Laatuviihdettä ranskalaisittain.



Orgazmo 7/10

Todella sympaattinen.



Mr. Vampire 4 6/10

Hyvää alan viihdettä vaikka Lam Ching Yingiä paikannut taolaispappi oli aika vaisu.

Tengoku to jigoku – Taivas ja helvetti (Akira Kurosawa, 1963) ***

Alfie (Lewis Gilbert, 1966) ****

Entr'acte (Rene Clair, 1924) ****½

Adams æbler – Adam´s Apples (Anders Thomas Jensen, 2005) ****½

De Grønne slagtere – The Green Butchers (Anders Thomas Jensen, 2003) ***

Duck Soup (Leo McCarey, 1933) ****½

Stromboli (Roberto Rossellini, 1950) ****

Martha (Erik Balling, 1967) ***

+

Louise Lumièren 22 filmiä vuosilta 1895-96 (tai 97?) sisältäen junia, lavastettua kissatappelua, daavid vs. goljat-"painia", työläisiä, kinastelevia lapsia, lievästi komediallisia sotilaskuvauksia jne.

Sian Sono:

Jisatsu saakuru (Suicide Club) ****

Ässähyvä japanilainen kauhurikoskomedia.



Greg Page: The Locals ***

Ylimääräiset puoli tähteä kömpelyyden sympaattisuudesta.



James Gunn: Slither *½

Todella mitätöntä vanhojen ideoiden kierrätystä.



Alex Chandon: Cradle of Fear ½

Kokonainen tähti tälle olisi liikaa.



Brett Leonard: Feed

Nukuin suurimman osan aikaa, se mitä näin vaikutti aika paskalta.



Osvaldo de Oliveira: Amazon Jail **½

Sympaattinen mutta silti toivottoman tylsä, kannattaa ennemmin katsoa Bare Behind Bars.



Conor McMahon: Dead Meat ***½

Hyvä.



George A. Romero: Creepshow *****

Täydellisyyttä.



Sergio Martino: The Violent Professionals **

Ikävystyttävää italocrimeä.



J. J. Abrams: Mission: Impossible III ***½

Sarjan ilman muuta paras elokuva.

Hiljainen viikko:

DVD:



Mr. Majestyk. En muistanutkaan, miten hyvä tämä on. Ronssonin hahmossa on paljon samaa kuin Gibsonin hahmossa Paybackissä (which is always good).



UMD:



Enter the Dragon. En ollut pitkään aikana nähnyt tätä ja muistelin, ettei tässä paljoa hurraamista olisi ollut. Tavallaan niin, mutta matseissa oli kuitenkin jotain hohtoa. Muu juoni olikin sitten aivan ööluokan bondeilua. Kyllä Ameriikassa sentään 70-luvulla ymmärrettiin asiat oikei: kiinalaiset syövät riisiä, neekerit kuuntelevat funkkia ja panevat kolmea naista yhtä aikaa ja englantilaiset juovat teetä. Keskimäärin Bruce Li elokuvat ovat parempia monella eri tasolla.