Mitä elitistit katsovat?

Vaihteeksi DVD-katseluita.

Holofcener: Friends With Money

Keskeytys vähän reilun 20 minuutin jälkeen. Ei mitään mielenkiintoista.



Egoyan: Where the Truth Lies 7/10

Hyvä.



Milius: Red Dawn 10/10

Täydellistä! Yksi 1980-luvun avainteoksista.



Woo: A Better Tomorrow 7/10

Katsoin ensi kertaa yli 10 vuoteen, ja oli huomattavasti parempi kuin muistin.



Woo: A Better Tomorrow II 7/10

Typerämpi juoni kuin ykkösessä, mutta paremmat toimintakohtaukset.





edit: typo

Jadesoturi – ihan perseestä

Rob-B-Hood – Jackie Chanin uusin ei paljon naurattanut

Commando – Mithun Chakravorty kökköilee “kommandona”, tuskallista…

Adbhutha Dweepu – 300 kääpiötä samassa elokuvassa ja silti tylsä!

Ölüme Yalniz Gidilir – turkkilainen 70-luvun krimi, kyllä tän katto

Varsham – no nyt toimii kaikki, hienoa romanttista teluguactionia ja loistavat musakohtaukset

Enpä ole puoleentoista viikkoon katsonut muuta kuin meksikolaisen kasaritoimintapläjäyksen Yo, el ejecutor! Ekat 20 minuuttia ovat silkkaa nautintoa kun sankari ramboilee itsensä natsirikollisen päämajaan monotonisen ähinäkasaribiitin loopatessa taustalla. Kivoja stuntteja, pientä gorea, kömpelöä mutta sitäkin innokkaampaa kameratyöskentelyä, hillittömiä tappoja... Jäbä käyttää jopa tuulettimia ja Rambo-puukkonsa tulitikuja bodycountin nostamiseen 'voltti alas rantajyrkänteeltä ja pyörähdyksen aikana takaa-ajajan niittaava uzi-sarja' ‑tyylisistä muuveista nyt puhumattakaan. Seuraavat 50 minuuttia tylsää romantiikkaa, kesyä sleazyilyä ja käsittämätöntä höpinää espanjaksi, lopussa taas muutama hyvin asiallinen toimintakohtaus. Kokonaisuutena ummikkoversiolle 6/10.

Annaud:

Deux frères TV

En muista milloin elokuva on koskettanut minua näin paljon. Parissa kohtauksessa roska meni väkisinkin silmään. Olen vieläkin sanaton elokuvan jäljiltä. Ohjaajalla väkevä sanoma elokuvassa jonka voi kiteyttää teksteihin elokuvan lopussa. 1900-luvun alussa oli maailmassa n.100000 villinä elävää tiikeriä ja tänä päivänä n. 5000.



McTiernan: Predator DVD

Henkilökohtaisesti kuuluu Top 5 80-luvun parhaimpien elokuvien joukkoon. Vain Conan the Barbarianissa on enemmän maskuliinisuutta, kuin tässä.



Kramer: Running Scared DVD

Erottuu helposti edukseen tämän hetken tusina toimintaelokuvista. Köyhänmiehen Brad Pitt Paul Walkerkin näytti närhen munat heti, kun sai siihen tilaisuuden. Yllättävää oli, että elokuvasta on kai kuvattu aika suuri siivu Tsekeissä, kun kuitenkin elokuvassa häärätään New Yorkin osavaltiossa. Tähänkö on tultu, että Hollywood on kohta Euroopassa.



Hitchcock: Notorius DVD

Pohjois-Korean säätäminen pitää elokuvaa kuudenkymmenen vuoden jälkeenkin ajankohtaisena, mitä se sitten oli valmistuessaan. Ainakin sen, että ensi-ilta kiellettiin ennen Hiroshiman & Nagasakin pommeja. Grant & Hitch olivat verraton yhdistelmä.

Goose ( 17.10.2006 17:01)

Yllättävää oli, että elokuvasta on kai kuvattu aika suuri siivu Tsekeissä, kun kuitenkin elokuvassa häärätään New Yorkin osavaltiossa.

New Jerseyssäpäs!

Young Hova ( 17.10.2006 17:10)

Goose ( 17.10.2006 17:01)

Yllättävää oli, että elokuvasta on kai kuvattu aika suuri siivu Tsekeissä, kun kuitenkin elokuvassa häärätään New Yorkin osavaltiossa.

New Jerseyssäpäs!

Joo, en ole tarkistanut joten laitoin muistista. Mihinkäs osavaltioon Yersey sitten kuuluu?

Goose ( 17.10.2006 17:20)

Young Hova ( 17.10.2006 17:10)

Goose ( 17.10.2006 17:01)

Yllättävää oli, että elokuvasta on kai kuvattu aika suuri siivu Tsekeissä, kun kuitenkin elokuvassa häärätään New Yorkin osavaltiossa.

New Jerseyssäpäs!

Joo, en ole tarkistanut joten laitoin muistista. Mihinkäs osavaltioon Yersey sitten kuuluu?

Hyvä minä.

Goose ( 17.10.2006 17:01)

En muista milloin elokuva on koskettanut minua näin paljon. Parissa kohtauksessa roska meni väkisinkin silmään. Olen vieläkin sanaton elokuvan jäljiltä. Ohjaajalla väkevä sanoma elokuvassa

Pakko myöntää että oli samat fiilikset Red Dawnin kanssa.

Artisan ( 17.10.2006 17:47)

Goose ( 17.10.2006 17:01)

En muista milloin elokuva on koskettanut minua näin paljon. Parissa kohtauksessa roska meni väkisinkin silmään. Olen vieläkin sanaton elokuvan jäljiltä. Ohjaajalla väkevä sanoma elokuvassa

Pakko myöntää että oli samat fiilikset Red Dawnin kanssa.

Sulla vaan ehkä hieman toisista syistä.

Artisan ( 17.10.2006 17:47)

Goose ( 17.10.2006 17:01)

En muista milloin elokuva on koskettanut minua näin paljon. Parissa kohtauksessa roska meni väkisinkin silmään. Olen vieläkin sanaton elokuvan jäljiltä. Ohjaajalla väkevä sanoma elokuvassa

Pakko myöntää että oli samat fiilikset Red Dawnin kanssa.

Hyvä elokuva voi toimia niin monella tavalla.

Flaherty: "Nanook of the North" – elokuvahistoriallisesti legendaarinen dokumentti eskimoäijästä arkensa keskellä. Kerronta on toimivaa ja kokonaisuutta kantaa autenttisuuden tuntu yksityiskohdista lähtien. Täytynee katsoa jälleen kaikki Pää kylmänä, Nanookit.

Proyas: "The Crow" – ajoittain toimii hienosti kuvauksen, valaisun ja tunnelman osalta, ajoittain muuttuu taas korniksi ja nuorekkaan harkitsemattomaksi. Jotkut korkeat kamera-ajot sateessa ovat silkkaa Argentoa.



Spurlock: "Super Size Me" – humoristinen ja aika häiritsevä dokumentti eräästä ylipainoisuuden "huumaavasta" alkuperästä, pikaruoasta ja etenkin McDonaldsista. Michael Mooren tavoin Spurlock on itse koko ajan läsnä ja hyödyntää animaatiotakin luetellessaan hillittömiä faktoja kameralle. Muutamia loistavia leikkauksia ja kohtauksia, kuten epätoivoiset yritykset saada McDonaldsilta haastateltava tai suurfirman edustajan naamalle päätyvä freeze frame.



Pakula: "The Pelican Brief" – pitkähkö ylemmille valtaportaille johtava trilleri genren taiturilta ei pääse lähellekään mestariteoksia, mutta kantaa silti hyvin kuvattuna ja melko hyvin rytmitettynä kestonsa ajan. Silti liikaa "helppoutta" ja suoraviivaisuutta, josta olisi voinut karsia pituuden alle 120 minuuttiin.



Peckinpah: "Straw Dogs" – rankka, kaunistelematon ja realistinen tavallisen ("hyvän") miehen ympärille kehittyvä väkivaltakuvaus, joka on sekä henkisesti että fyysisesti niin tyly ja voimakas, ettei aikanaan syntynyt skandaali tunnu perusteettomalta. Peckinpahin elokuvat eivät tunnu menettävän mitään vuosikymmenten aikana; tämän elokuvan kerronta sekä hiljattain katsomani Alfredo Garcian uskomaton rauhallisuus tuntuvat tuoreemmilta ja tarpeellisemmilta kuin koskaan. Olkikoirat oli uusintakatselussa.



Menshov: "Moscow Does Not Believe in Tears" – elämänmyönteinen ja hauska venäläiselokuva ihmisten kohtaamisista ja kasvamisesta Moskovassa, jonka raskaalle työmaailmalle tarjoaa helpotusta ihmisten sosiaalisuus. Todella hyvä ja pitkän kestonsa ansaitseva.



Hanson: "LA Confidential" – potenatiaalista "scorsese-materiaalia" ja hyvää ajankuvaa, mutta silti lopulta liian harmiton ja lopetukseltaan korostetun onnellinen, lattea. Käsikirjoitus sisältää hyvää dialogia ja muutaman aidosti yllättävän juonenkäänteen, ja Hollywood-starat tietenkin hoitavat työnsä vakuuttavasti. Ikkuna-aukon kautta kuvattu kadulta käynnistyvä poliisien rynnäkkö on kuvallisesti ehkä hienoin oivallus.



Cronenberg: "Spider" – hillitty, vähäeleinen ja rauhallinen kuvaus vaikeasta aiheesta, mielisairaudesta ja todellisuutta sekoittavasta traumasta. Cronenberg hallitsee Fiennesin "paitamiehen" jokaisen eleen ja asennon, ja lopputulos on pakostakin melankolisen tyhjentävä.



Moore: "Roger & Me" – loistava tehdasdokumentti Mooren omasta kotikaupungista on Columbineen ja Fahrenheitiin verrattuna hillitympi ja "asiallisempi", ja näistä kolmesta ehkä myös paras. Mooren avainkyky on sinnitellä rauhallisella (ja massiivisella) lippisolemuksellaan portsarien, sihteerien ja vastaavien esteiden edessä niin pitkään, että vastapuoli päätyy puhumaan itsensä ristiriitaan ja paljastamaan täten jo riittävästi käsiteltävän aiheen vastahakoisuudesta. On huvittavaa kuinka hankalaa haastattelun saaminen tässäkin elokuvassa on, ja siitä koostuu myös dokumentin parhain aines.

Nyt täytyy jo alkuviikosta pistää listaa esiin, koska on tullut sen verran miehekästä settia katsottua VM:ää varten, kaikki deeveedeelt:

Art of War. Ei ollenkaan niin paska, kuin olisi huhupuheiden perusteella kuvitella. Paikoin ihan iskevää b-toimintaa. En kyllä ymmärrä, miksi tätä on tuotu alunperin leffateattereihin.



US Seals. Uskomattoman ankeeta Bulgariassa kuvattua paskaa. Imdb- user commentit olivat ainoa hyvä asia leffaan liittyen.



Sweeper. Varmasti Merhin paras elokuva. Paikkapaikoin melkoisen kunnianhimoisia kohtauksia.



Viper. Lorenzo Lamas rekkakuskina! Paikoitellen niin hirveää kamaa, ettei oikein kykene, paikoitellen täyskultaa.



Tyttöystävä lähti syyslomaksi kotikonnuilleen ja voin rauhassa keskittyä ties mihin hirvittävään machoshittiin.

Gabriel Range:

Death of a President



Eli tämä jenkeissä kohua herättänyt pseudodokumentti. Syynä kohuun ovat varmaankin Kennedystä ja Lincolnista juontuvat traumat.

Mitenkään erityisen anti-Bushilainen tämä nyt ei varsinaisesti ole. Itseasiassa Bushista annettu kuva on aika positiivinen. Patriot act-laki kyllä saa kritiikkiä osakseen.

Aika hiljanen viikko telkkaria ja dvd:tä:

High Sierra

– Huhh. Vielä parempi kuin muistin.



Maltan Haukka

– Astetta köykäisempi kuin muistin.



Wonderland

– kohtuullisen hyvä arkidraama, sanoisin.



Rappin'

– voehan nenä. Suhteellisen hilpeä ghettomusikaalirapelokuva. Harmi ettei tullut katsottua kankaalta silloin joskus kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Olisi varmaan mennyt kivasti kaltsun kanssa.



Reefer Madness

– Helvetin hauska toisenkin kerran.

Antti Tohka ( 18.10.2006 14:47)

US Seals. Uskomattoman ankeeta Bulgariassa kuvattua paskaa. Imdb- user commentit olivat ainoa hyvä asia leffaan liittyen.

Kannattaa tsekata Iisac Florentinen ohjaama kakkososa, joka on hyvinkin viihdyttävää miekkailu/gore/kalkkunatoimintaa