Mitä elitistit katsovat?

Artisan ( 10.10.2006 13:33)

Antti Tohka ( 10.10.2006 11:59)

(The Lukewarm.) ( 10.10.2006 09:58)

Tiedoksesi, että jos järjestäisin vilmivestareita jonnekkin niin en huolis noista kuin The Innocentsin ja Cachén. Sä taidat olla niin pihalla, ettet oo edes nähnyt Cachéta?

Ei sitä jaksa kaikenmaailman itävallanpellejen elokuvia katsoa.

Caché **

Nokitan kolmeen epärealistisen mutta nätisti tyylitellyn kurkunleikkauksen ansiosta. Muuten aika epis leffa.

(The Lukewarm.) ( 10.10.2006 13:06)

Tarkoitin teknisesti ja yllättävyyden tasolla. Montako tyyppiä oot nähnyt kuolevan, kun

Spoileri

ne on viiltäneet itseltään kurkun auki? Musta se oli jokseenkin realistinen.

Kyllähän noita on nähty. Yllättävyydestä kyllä täydet pisteet, yleisön reaktiot teatterissa oli hauskoja.

Esitysjärkässä: The Host, Snuff Movie, Friday the 13th Part 2, Pet Semetary, Frostbite, Master of Horror (landis, hooper, carpenter), Demons, Lie Still, Darklands, The Lost, The Torturer, Masters of Horror (Landis 'Family', Argento), Grizzly, Countess Dracula, MoH (Anderson, Miike), Night of the Living Dead, Surprise Film, Pan's Labyrinth, Cruel Jaws, Going to Pieces, Behind the Mask, The Devil Rides Out, Cello, Poltergeist

Vieraina: Anders Banke, Lamberto Bava, Andrew Deane, Julian Richards ja Rachel Belofsky

Hyvää settiä, mutta Suomessa vallitseva korkeampi taso alalla näkyykin siinä, että tärkeimmät noista onkin onneksi jo nähty täällä kankailla.



Grizzly? 30th anniversary? Whoa, enpä tiennyt että joku kokee leffan noin tärkeäksi. No on siinä sentään hyvä harmaakarhu vs. hevonen ‑nyrkkeilymatsi.



Demons + Lamberto Bava vieraana = rahalle vastinetta ******

JMustonen ( 10.10.2006 13:16)

Aika kaukana ollaan NV:n tasosta.

Heh joo =) Vähän kuin iso NV, johon on otettu hyvien lisäksi myös laimeita leffoja.

Aika kaukana ollaan tosiaan Dublinissa Night Visionsin monipuolisuudesta, genremerkkipaalujen ohella on kiinnostavien elitististen omituisuuksien sijasta tusinatavaraa. Tosin aiherajaus taitaa olla aika tiukasti kauhu.

Eikö The Grudge 2 ole tusinatavaraa?

Humphrey Bogart ( 10.10.2006 12:27)

Eikö The Grudge 2 ole tusinatavaraa?

No Grudgethan ovat klassikoita.

Menee ehkä vähän off-topiciksi, mutta tämä toivottavasti kiinnostaa ihmisiä:

Kuten aiemman viestini oli tarkoitus osoittaa, niin ylipäätään Dublinin elouvatarjonta ympäri vuoden on huomattavasti Helsinkiä heikompi. Ifi, eli paikallinen SEA, näyttää ehkä muutaman vanhan elokuvan kuukaudessa siinä missä SEA näyttää enemmän jo viikossa.



Kummallista kyllä kaikki (keskustan) teatterit on uusittuja, myös Arkisto. Eli kaikki muistuttaa enemmän tai vähemmän multipleksejä ympäri maailman. Kankaat on lähes poikkeuksettta turhan isoja salin kokoon nähden.



Tällä hetkellä pyörii kolme ei-englannin kielistä elokuvaa (ja ainoastaan yksi elokuva missä on Irlantilaista rahaa mukana, Loachin WTSB): Soy Cuba, L'Enfant ja Volver. Soy Cuba ei varmaan pyörisi, jos julisteessa ei lukisi Martin Scorsese and Francis Ford Coppola presents.



Paikallinen leffafestari on aika heikko. Sen lisäksi vuoden aikana on ainoastaan lyhäri-, homo/lesbo- ja toi Horrorthon-festarit.

Buñuel: "Viridiana" – nunnaelokuvan(kin) kohdalla Buñuel on niitä miehiä, jotka eivät voi epäonnistua. Loppupuolen "kestit" muuttavat hiljalleen ja surrealistisestikin tilanteen "päin helvettiä", ja eläimiä hyödynnetään jälleen hienosti yksityiskohdissa. Ympäristöltään ja joiltain yksityiskohdiltaan muistuttaa myös loistavaa Kamarineidon päiväkirjaa.

Bay: "Bad Boys 2" – ihmeellisen mielisairas elokuva, joka muutamista yhtäläisyyksistä huolimatta on edelleen kaukana Hong Kongin vastaavista. Muutamassa kohdassa ollaan aika lähellä "bigheatmäisyyttä", mutta pääosin kaunistellaan vielä liikaa. Tämä ei kuitenkaan haittaa, ja elokuva on melko oleellista materiaalia niille jotka pitävät runkkaamisesta sanan laajemmassa merkityksessä. Naurettava määrä leikkauksia, "energisiä bay-kuvakulmia", takaa-ajoja, sikailua (ruumiit kadulle, anyone?), Amsterdam-kliseitä, tarinaan liittymätöntä huumoria ja "huumoria" sekä useassa kohdassa homokysymyksen pohtimista. Täytyy olla myös melko runkkari jos ei huomaa, että kaikesta pinnallisuudestaan (siis edelleen hyvin lievä sana kuvaamaan elokuvaa) huolimatta etenkin alkupuolen pitkä takaa-ajokohtaus on aika mielettömän näköinen. Lopun Police Story ‑viittauskin pääsee lähelle. Nauroin aivan helvetisti muutamassa kohtauksessa, eli kyllä tämä oli aikamoinen. 140min kuulostaa omituiselta pituudelta toimintakomedialle, mutta täyteen kyseiset minuutit on saatu ahdettua, ja tämän avulla pääsee tosiaan hetkeksi pois normaalimaailmasta toteuttamaan itseään.



Stone: "JFK" – pitkä ja kattava kuvaus tästä kyseisestä murhasta ja politiikasta sitä ennen ja sen jälkeen. Toimii yhtä hyvin lähes pakulamaisena poliittisena vainoharhatrillerinä, dokumentaarisena kuvauksena ja elokuvakerronnallisena taidonnäytteenä. Yli kolme tuntia asiaa ilman pahempia rytmitysongelmia. Esimerkiksi Donald Sutherlandin X-hahmon ääripitkä yksinpuhelukohtaus toimii leikkauksellisesti aivan huomaamattomasti.



Kurosawa: "Rhapsody in August" – Nagasakin pommituksen muistelua Kurosawan toiseksi viimeisessä elokuvassa. Samantyylistä vanhenemisen kuvausta kuin Unissa ja Madadayossa. Rauhallinen ja visuaalisesti hillitty elokuva, jonka loppu venyy hieman liiallisuuksiin. Muistoihin perustuva loppu muistuttaa myös vastaavaa ahdingon näyttävää purkautumista Ranin päähenkilön kohdalla.

Sympathy for Lady Vengeance (DVD)

Lopetin kesken 31 minuutin kohdalla. Periaatteessa ihan näppärästi tehty, mutta jos elokuvasta ei tuossa ajassa löydy mitään kiinnostavaa, niin ei sitä varmaan silloin löydy jatkossakaan.



Adam and Eve (DVD)

Surkea National Lampoon –komedia.



Jackass Number Two (35 mm)

Tylsempi kuin ykkösosa.



The Squid and the Whale (DVD)

Hyvä.

Artisan ( 11.10.2006 19:52)

Sympathy for Lady Vengeance (DVD)

Lopetin kesken 31 minuutin kohdalla. Periaatteessa ihan näppärästi tehty, mutta jos elokuvasta ei tuossa ajassa löydy mitään kiinnostavaa, niin ei sitä varmaan silloin löydy jatkossakaan.



Adam and Eve (DVD)

Surkea National Lampoon –komedia.



Jackass Number Two (35 mm)

Tylsempi kuin ykkösosa.



The Squid and the Whale (DVD)

Hyvä.

Jaksoit sitten kuitenkin katsoa Adam and Even ja Jackass Number Twon?

Itse asiassa Adam and Evekin taisi jäädä kesken suunnilleen samassa ajassa, hyppäsin kuitenkin loppuun katsomaan saiko se sitä pesää vai ei.

Jackass oli teatterissa pakko katsoa.

Illan ja aamun kuraa:

The Fast and the Furious: Tokyo Drift. Metsään mentiin, kahva edellä, kirjaimellisesti.

Shadow Man. 1.30h tuntuu kestävän loputtomiin, Seagalilla on taas joku sukulainen hukassa.

Weir:

Witness DVD

Harrison Fordin yksi parhaista rooleista etsivä John Bookina. Ei varmasti ole ollut helpoin lähtökohta tehdä jännitystä amish-yhteisöstä ja tavalla vielä miten tässä on onnistuttu. Fordin & McGillisin kielletyn hedelmän kiusaukset tuovat hyvin lisä jännitystä itse murharikoksen ohella. Harrison saa näyttää elokuvassa myös alkuperäisen ammattinsa taitojaan. 80-luvun klassikoita.



Coppola: Lost in Translation DVD

Toimi henkilökohtaisesti todella hyvin. Viimeaikoina tullut katsottua useita rakkauselokuvia jotka ovat olleet poikkeuksetta hyviä tässä vaikeassa genressä. Murrayn Bob Harris heittää karaokessa tyylikkäästi Roxy Musicia. Charlotte & Harris eivät varmasti pysty unohtamaan tunteitaan vaan jatkavat yhteyden pitoaan. Niin minä ainakin tekisin.



Miller: Midnight Lace TV

Kovin laimeaksi jäävä jännäri amerikkalaisesta naisesta joka miehensä mukana on muutanut Lontooseen, jossa häntä rupeaa mies ääni vainoamaan puhelimen välityksellä. Muutamat oikeasti ahdistavat kohtaukset ja kieltämättä onnistunut loppu eivät kannattele reilua puolitoista tuntia tarpeeksi kestävästi.



Hickox: Blast! TV

Under Siege meets Die Hard. Sankarina toimii Eddie Griffin, joka ei ole mikään Wesley Snipes saatika Denzel Washington mutta hoitaa hommansa yllättävän hyvin tämän tasoiseksi elokuvaksi. Elokuvan kuitenkin tekee mielenkiintoiseksi kaunotar Nadine Velazquez, joka on listattu joissakin piireissä maailman kauneimpien naisten joukkoon, mielestäni ei suotta. Muita mainitsemisen arvoisia ovat Vinnie Jones pahiksena ja Vivica A. Fox CIA agenttina.

Viime aikojen paskaa:

Tsui Hark: Double Team: *

Aivan yhtä huono kuin Knock off. Hark pelleilee kameransa kanssa vähintään yhtä kyvyttömästi kuin Uwe Böll, ja käsikirjoittaja taitaa olla jopa 12-vuotias. Lopun lentävät kokisautomaatit pistivät nauramaan.



Ringo Lam: Maximum risk: ****

Jampen parhaita, brutaalia väkivaltaa, tiukasti ohjattu, plus Natasha Henstridgen tissit



Philip Roth: Interceptor force: **

Toimivin näkemäni Olivier Gruner-elokuva. Tosin se nyt ei paljon sano.



Joku mitättömyys: Water's edge: *

Needs more boobs.



Stuart Gordon: Edmond: ***

Mielenkiintoinen tapaus. En oikein osaa päättää vihaanko vai diggailenko. Vaatii uusintakatselun.



Don E. Fauntleroy: Mercenary for justice: *

Huonoin Seagal sitten Out for a killin. Väkivalta on tylsää ammuskelua ja se ainoa turpamatsi on huonoin miesmuistiin. Fauntleroylla ei ole hajuakaan toimivasta tarinankerronnasta joten katsoja jää rannalle ihmettelemään että mitäköhän vittua elokuvassa taas kohkataan.



Michael Keusch: Shadow man: **

Steven! Taas huonossa elokuvassa, tosin se ei enää pahemmin yllätä. Kuitenkin astetta parempi kuin Fauntleroyn ohjaamat räpellykset, tästä löytyy sentään muutama vanhan ajan Seagalien henkinen vittumaisuuskohtaus, Seagal ampuu mummon, bitchslappaa baarimikkoa ja tekee haulikon putkista ja ruokatarvikkeista. Vastapainoksi juoni on yhdentekevää sontaa, CGI:t kusevat ja kameratyöskentely on amatööritasoa.



Adrian Rudomin: Day of wrath: ***½

Ilja on kyllä ihan yössä tämän kanssa. Hyvähän tämä on, salaliittoa, tissejä, gorea ja Christopher Lambert. Budjettiakin tuntuu olleen reilusti perus-DTV-kuraa enemmän. Hyamsmaisen nopea leikkaustahti tosin ärsyttää.



Joku pelle: Day of the dead: Contagium: *

Hyi vittu, ei näin.



Frank Harris: Killpoint **(***)

Nuhjuista paskaa, niinkuin Ville Lähde sanoi. "Kunnon väkivaltaa" ja aivan hillittömiä WTF-hetkiä, "Mene vessaan, se oli vain .22 luoti."



Kurt Wimmer: Equilibrium: ****

Olin jostain saanut sellaisen käsityksen että tämä olisi aivan paska. Hyvähän se oli. Gun-Kata (tai mikälie) näytti tosin hillittömän kornilta.



Roland Emmerich: Patriot: **

Täälläkin käytyjen (?) keskustelujen jälkeen päätin vihdoin katsoa kuukausitolkulla hyllyllä pölyttyneen Extended-version. Huhhuh. Oli kyllä melkoista siirappia. Lopun "juoksen amerikan lippu kädessä" ‑kohtaus irroitti kunnon huutonaurut. Pelottaa ajatus että tätä tehdessä porukka on luullut tehneensä tosi taidetta.



James Glickenhaus: The Soldier AKA Codename soldier: *****

Kylmän sodan tuotetta ihastuttavimmillaan, tästä ei elokuvataide parane. Alkutekstit huutavat demokratiaa ja heti sen jälkeen Ruotsin lipuilla varustettu limusiini ajaa ryssäagentin päältä. Tämä on taidetta.



Kaverien kanssa pidetty Albert Pyun-piinailta:



Cyborg: *½

Jampen look nauratti hetken, sitten itketti.



Nemesis 2: **

Ei tästä oikein viitsisi myöntää pitävänsä, mutta...



Mean Guns: ***½

Paras näkemäni Pyun. Todella viihdyttävä elokuva, muutenkin kuin kalkkunana. Mambo-soundtrack oli parhautta.



Wrecking crew: *

Illan viimeinen, tämän myötä saatiin aikaan hyvin kehittävä keskustelu gangstaniggasien naurettavuudesta. Leffahan itsessään on paskaa.



plus kolme levyllistä Happy tree friendsejä ja iso läjä PM:n DTV-actionleffoja...

Viikko:

John Polson: Hide and Seek

Varmanpäälle pelaavaa tusinatuotantoa. Ei siis mitään totaalisen huonoa, mutta kaukana mistään erityisestä. **½



Oliver Hirschbiegel: Der Untergang

Bruno Ganz oli oivallinen hitleri. ****-



Yilmaz Atadeniz: Killing in Istanbul (Kilink Istanbul'da)

Tykkäsin yllättävän paljon ja jatko-osa(t?) on pakko saada vähintään katsottavaksi jostain. ***½



Yilmaz Atadeniz: Deathless Devil (Yilmayan seytan)

Tylsähkö aika monin paikoin, mutta ***+



T. Fikret Uçak: 3 Mighty Men (3 dev adam)

Aivot kääntyivät ympäri jo ensimmäisten minuuttien aikana ja tuli huono olo liiasta nauramisesta. Kapteeni Amerikka ja Santo vs. Hämähäkkimies!!!!!!!!! ****+



Tinto Brass: Salon Kitty

Helvetisti paljasta pintaa, mutta pirullisen tylsä nazizydeemeistä ja Teresa Ann Savoysta huolimatta. Helmut Berger oli loistava. (Tämä ilmeisesti kiinnostaa jotain: Tässä oli myös todella suuri määrä peniksiä ja myös kohtaus, jossa alaston mies hyppi hyppynarulla peniksen läiskähdellessä vatsaa vasten...) **½



Takashi Miike: N-Girls Vs Vampire (Tennen shôjo Man next: Yokohama hyaku-ya hen)

Kesken jäi. Paska.



Lisäksi GiTS: SAC ensimmäinen kausi loppuun (****½), South Parkia ja Sopranosin ensimmäinen kausi (***+). Ai niin vielä Artavazd Peleshianin lyhäri Inhabitants (***½), joka oli aika vaikuttava.

Le Journal d'une femme de chambre – Kamarineidon päiväkirja (Luis Bunuel, 1964) ***** – 35 mm

Kamarineidon päiväkirja on edelleen loistava. Oma suosikkini Bunuelin tuotannossa yhdessä Viridianan kanssa.



Limelight – Parrasvalot (Charles Chaplin, 1952) ****½ – dvd

Ensikatselulla Parrasvalot vaikutti väsyneelle. Tuntui siltä, että Chaplin oli esitellyt jo parhaat palansa aikaisemmissa elokuvissa, mutta uusi katsominen paljasti siitä aivan uusia sävyjä. Kohdat, jotka eivät ole hauskoja, no… niiden ei tulekaan olla hauskoja, vaan ne kertovat päähenkilöstä ja hänen haaveistaan ja taas päinvastoin vastakkaista ilmaisevasta todellisuudesta. Chaplinin Yhdysvalloissa valmistuneissa äänielokuvissa yhdistyy varhaisempien Chaplinien komiikka inhimilliseen, jopa filosofisia sävyjä saavaan, dialogiin.



Garpastum (Aleksei German Jr., 2005) ***½ – 35 mm

Garpastum on äärimmäisen mielenkiintoinen elokuva etenkin ajankuvana, mutta myös elokuvallisessa mielessä. Se on kuvattu kauniisti, musiikit ja näyttelijät ovat juuri sopivia, elokuva esittää venäläistä yhteiskuntaa 1910-luvulla mielenkiintoisesti ja ennen kaikkea tarinassa se on tavallaan säälimätön, mutta ei kuitenkaan masentava. Elokuva kuvaa vuosia 1914-18 kahden veljeksen näkökulmasta seilaten aristokraattisesta salonkimaailmasta katujen jalkapallo-otteluihin.



Zvezda – Tähti (Nikolai Lebedev, 2002) ** – 35 mm

Lebedevin sotaelokuva olisi huomattavasti mainiompi, jos siitä olisi jätetty kokonaan musiikit pois ja muutamat välähdyksenomaiset leikkaukset lähikuviin olisi myös eliminoitu. Sotakuvanahan elokuva on ihan pätevää ja taattua laatua, mutta voiko enää väkinäisemmin saada kuvattua miehen ja naisen välistä suhdetta. Hivenen tästä myös paistaa venäläinen paatoksellisuus. Paikoitellen elokuva saa tahattoman hymyn huulille, kun taas toisinaan tiivis sodan kuvaus pitää otteessaan.



Moy svodnyy brat Frankensteyn – Velipuoleni Frankenstein (Valeri Todorovsky, 2004) ***½ – 35 mm

Jostain syystä elokuva saa aikaan melko samanlaisia tuntemuksia kuin vuotta aiemmin valmistunut Good Bye Lenin!, vaikka Todorovskyn elokuva onkin pohjavireeltään hieman alakuloisempi ja vakavampi etenkin loppua kohti. Ehkä Leninissä äidin tietämättömyys Berliinin muurin murtumisesta yhdistyy tässä Pavelin elämiseen Tshetsenian sodan päivissä, minkä lisäksi mustan komedian yhdistäminen vakavampaan aiheeseen on yhtenäistä. Velipuoleni Frankenstein –elokuvassa Pavel on palannut sodasta loukkaantuneena; hän on menettänyt toisen silmänsä ja haluaa itsepintaisesti tilalle timantin, koska tytöt tykkäävät siitä. Toisaalta hän on mieleltään jäänyt sodan päiviin ja yrittää pitää uuden perheensä turvassa ”viholliselta”, joka vaanii joka puolella.