Mitä elitistit katsovat?

Mann:

Miami Vice

Asiaa.



McTeigue:

V for Vendetta



Ogigami:

Ruokala Lokki

Symppis.



Penn:

Indian Runner

Pätevä draama.



Rodriguez:

Once Upon a Time in Mexico

Vain osittain. Ei napannut oikeastaan yhtään.

Paul Verhoeven:

Spetters ****

Ei tämä ole mitään sekundaa. Näkökulmasta riippuen hauskat tai "hauskat" sleaze-arvot (kolmen tyypin runkkaus ringissä sen selvittämiseksi, kenellä on isoin --> pääsee bylsimään Renee Soutendijkia; miehen suorittama hc-suihinotto; outo joukkohomoraiskaus, jonka päätteeksi uhri löytää seksuaalisen identiteettinsä) ovat jonkin verran etualalla ja nuoriso- & kilpaprätkäilyteeman vuoksi ei ole ihme, ettei tätä lasketa Verhoevenin vakavasti otettaviin proggiksiin. Leffassa on onneksi kuitenkin Verhoevenille tyypillisesti vauhti koko ajan päällä ja Rotterdamissa käyneenä on tietty mukava ihailla kaupungin nuhjuista glorifointia yöaikaan. Rutgerilla ja Jeroen Krabbella on sivuroolit, kummatkin näyttelevät oivasti mulkkuja elittityyppejä. Vähän miinusta kököstä alkumusiikista ja loppukuvan siirappisuudesta, muuten tässä on nuorisoelokuvaksi about kaikki kohdallaan.

Dirty Pretty Things: Enemmän likainen kuin kaunis. Ihan toimiva ja sai taas ajattelemaan. Ei mikään todella erikoinen suoritus. Onnistunut kuitenkin.



The Happines of the Katakuris: No joo. Tämä oli jo tosi fucked up. Hiton tylsä ja nauratti vain harvoin.



Monty Python and the Holy Grail: Ihan hauska. Itse olen vaan niin paljon enemmän kiintynyt sarjaan, että nämä elokuvat eivät oikein pysty kilpailemaan.



Eyes Wide Shut: Tiedän, että monella nousee nyt karvat pystyyn, mutta minusta tämä on paras Kubrick. Ei välttämättä taiteellisesti, mutta henkilökohtaisella listalla tämä elokuva sijoittuu viiden kaikkein parhaimman elokuvan joukkoon. Eyes Wide Shut on niin tiivistunnelmainen, taitava ja mystinen, että se vie kielen mennessään joka kerta. Ja kyllä, syön tämän hyvällä ruokahalulla, vaikka elokuva onkin täynnä alastomia naisia ja alastomat miehet pidetään visusti piilossa. Jos jotain parannettavaa tässä elokuvassa on, niin näkisin ehkä miellään joskus (teoreettisesti) version, jossa olisi joku muu kuin Tom Cruise pääosassa. En väheksy Cruisen suoritusta, mutta en vain erityisemmin pidä hänestä.



Päivä Ilman Sotaa: Tässä oli monia elokuvallisia puuteita, mutta kyllä tämä silti minut sai liikuttumaan. Laulukohtauksissa erotui liian selvästi, että ääni ei ollu näyttelijöiden oma.



Jarhead: Tylsä, turha ja mitäänsanomaton. Tuli vaan koko ajan mieleen, että joku yrittää matkia Full Metal Jacketia. Yritin kyllä saada tästä jotain irti, mutta en oikein onnistunut.



Fawlty Towers (koko sarja): Tämä oli jo toinen kerta lyhyen ajan sisällä, kun katsoin tämän sarjan kokonaan. Tätä katsoessa on kyllä pakko nauraa ääneen. Yksi loistavimmista komediasarjoista ikinä (varmaan aika turha mainita, kun tämä on kuitenkin klassikko). Parhaimpia jaksoja on se, missä psykiatri tulee hoelliin ja se, missä on ruumis.



Analyze That: Parempi kuin ykkösosa. Rankempi ja rohkeampaa huumoria. Ihan jees.

Rang De Basanti *****

‑vuoden paras! Tästä voisivat Suomen anarkistitkin ottaa oppia, miten sitä systeemiä pitää vastustaa...



Baba Kartal ***1/2

‑Turkin Kummisetä? Joka tapauksessa kivikovaa Cüneyt Arkin-toimintaa.



Nayagan *****

‑Etelä-Intian Kummisetä ja maineensa veroinen Mani Ratnam-klassikko



Thalapathi *****

‑lisää klassista Mani Ratnam-gangsterielokuvaa



Do Shikari *

‑täysin ala-arvoisessa afrikkaseikkailussa etsitään kuningas Salomonin kaivoksia tai jotain. No tulipahan nähtyä läski intialainen Tarzan ja kuultua ”Vain muutaman dollarin tähden” –teemasta tehty bollywood biisi



Pokiri**1/2

‑menettelevää telugutoimintaa. Maitonaama Mahesh Babu ei kyllä edelleenkään pysty viemään tällaista kova kaveri-roolia uskottavasti läpi. Jään odottelemaan tamiliversiota, jossa on Vijay

De Palma: "Casualties of War" – uusintakatselu osoitti tämän säilyttäneen tehonsa ja painajaismaisen tunnelmansa. Morriconen musiikilla on yllättäen tärkeä rooli. Kyseinen elokuva saa allekirjoittaneen melko avuttomaksi ja hiljaiseksi, mikä on todellinen saavutus näinkin "myöhäisen" ajan Hollywoodilta. Philip Ridleyn Reflecting Skin (dramaturgisesti paljon kehnompi kuin De Palma) vaikuttaa jokseenkin samalla tavalla musiikista lähtien.

Peckinpah: "Bring Me the Head of Alfredo Garcia" – parhainta tässä on se godardmainen rauhallisuus ja päähenkilöiden (aurinkolaseista pitävä mies ja nainen) maltillinen kehittely tien päällä itse tarinan edetessä hitaasti ja enteilevästi. Jos käyttäisin sanaa cool, olisi tämä aivan ehdottomasti cool elokuva hahmoistaan ja maisemistaan lähtien. Loppu on peckinpahmaisen tyly ja rehellinen.



Gilliam: "Fear and Loathing in Las Vegas" – hieno suoritus kirjan filmaamiseksi. Paljon asioita jotka pakottavat palaamaan elokuvan pariin tasaisin väliajoin.



Reggio: "Baraka" – tärkeän Koyaanisqatsin kuvanneen Reggion oma ohjaus ja myös kuvaus. Samalla kokeellisella dokumenttilogiikalla edetään, mutta tässä eri maita on yli 20, mikä tarkoittaa melko täydellistä kartoitusta planeetta Maan sisällöstä ilman dialogia. Tämä on jopa upeampi ja lumoavampi kuin jo hyvin mestarillinen Koyaanisqatsi; nämä toimivat osittain eri tavoilla, sillä K:ssa vallitsee sama ja fantastinen musiikki sekä kiihtyvät nopeutukset, kun Baraka puolestaan on rauhallisempi ja hyödyntää useiden artistien musiikkia (mm. Dead Can Dance.) Barakaa on melko turha yrittää kuvailla sanoin, sillä se on koko ideaa vastaan. Epätodellisen hieno.



Eastwood: "Unforgiven" – käsikirjoituksellisesti enemmän ihmeteltävää kuin kymmenessä amerikkalaisessa ns. laatuelokuvassa. Vähäeleinen mutta intensiivinen tarina hahmottuu ristiriitaisen päähenkilön ja hänen menneisyytensä kautta. Clintin hahmo ajautuu täysin uskottavasti tilanteeseen, joka pakottaa menneisyyden esille ja joka kaiken lisäksi jättää hänet tilanteeseen yksin, ilman tilanteen käynnistänyttä hahmoa. Mitään valmista moraalikäsitystä ei tämä elokuva tyydy kierrättämään, vaan kaikki pistetään vakuuttavalle koetukselle lännenelokuvien tavoin tappamisesta ja "rangaistuksesta" lähtien.

Kaikki 35 mm:

Shimizu: The Grudge 2

Väsynyttä vanhan toistoa.



Charles: Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan

Hauska.



Louhimies: Riisuttu mies

OK, mutta ei mitenkään ihmeellinen.



De Palma: The Black Dahlia

Erittäin hyvä. Illalliskohtauksessa on jo pientä klassikon ainesta.



Burger: The Illusionist

Melko hyvä. Kannattaa välttää lukemasta tästä mitään etukäteen, spoilaantuu muuten helposti.

Viikko:

Tony Scott: The Hunger

Pitkästyttävä lähinnä. **½



Walerian Borowczyk: The Story of Sin (Dzieje grzechu)

Suorastaan eeppisen pitkä, mutta ei se mitään. Toimii. ***½



Gore Verbinski: Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl

Samaa vanhaa samaa vanhaa. Mukana nyt myös cgi! ***-



Isao Takahata: Grave of the Fireflies (Hotaru no haka)

****-



Michael Winterbottom: Tristram Shandy: A Cock and Bull Story

Huumori oli hyvää, mutta harvassa. Mikään muu ei sitten oikeastaan hyvää ollutkaan. **½



Michael Moore: Fahrenheit 9/11

***½



Sergio Martino: Suspected Death of a Minor (Morte sospetta di una minorenne)

Poikkeuksellisen huumoripitoinen giallo/crime. ***½



H. Tjut Djalil: Lady Terminator (Pembalasan ratu pantai selatan)

Todella toimiva kännileffa. ***½



Umberto Lenzi: Almost Human (Milano odia: la polizia non può sparare)

****



Lisäksi Sopranosia ja GiTS: SACia.

JaJa ( 6.10.2006 21:35)

Sergio Martino: Suspected Death of a Minor (Morte sospetta di una minorenne)

Poikkeuksellisen huumoripitoinen giallo/crime. ***½

Pistä pidempää kommenttia. Huumori sopii harvemmin gialloihin ja tuo julkaisukin on pirullisen kallis. Alkoi vähän mietityttämään tuon hankinta.



Omat katsotut, reilut 2 viikkoa.



Tony Scott: The Hunger (tv)



Renato Polselli: Rivelazioni di Uno Psichiatra sul Mondo Perverso del Sesso (dvd)



Augusto Caminito: Nosferatu A Venezia (vhs)

– Mitäköhän tässä mahtoi tapahtua? Tipuin kärryiltä jo ensimmäisen vartin jälkeen ja 25 minuutin kohdalla kärryt olivat jo kadonneet horisonttiin palaamatta enää koskaan takaisin. Joitain nerokkaita jaksoja mutta suurimmaksi osaksi aika Kinski Paganini goes Nosferatu.



Edoardo Mulargia: Don't Wait, Django, Shoot! (vhs)



Gordon Flemyng: Dr. Who and the Daleks (tv)

– Kivat lavasteet mutta vähän junnaava. Cushing ei ollut kovin kummoinen kelpo tohtorina.

THaavisto ( 7.10.2006 13:01)

JaJa ( 6.10.2006 21:35)

Sergio Martino: Suspected Death of a Minor (Morte sospetta di una minorenne)

Poikkeuksellisen huumoripitoinen giallo/crime. ***½

Pistä pidempää kommenttia. Huumori sopii harvemmin gialloihin ja tuo julkaisukin on pirullisen kallis. Alkoi vähän mietityttämään tuon hankinta.

Alkupuoli oli lupaavan tuntuista gialloa, mutta meininki muuttui sitten aika nopeasti enemmän crimeksi tai oikeastaan paremminkin poliziescoksi pääosan undercoverkytän Claudio Cassinellin (mm. Murderock ja What Have They Done to Your Daughters?) jäljittäessä murhaajaa. Alun herkullisen murhan jälkeen leffa olikin juuri enemmän jotain muuta kuin gialloa ja huumori oli välillä aika suuressa osassa ja pahimmillaan todella vaivaannuttavaa (ainakin minun mielestäni oli todella erikoista että tällaisessa leffassa on näinkin slapstick-tyylistä huumoria). Jostain kumman syystä huumori on parissa kohtaa samanlaista kuin Argenton samana vuonna tehdyssä mestariteoksessa Profondo Rosso. Leffan loppupuolella siirryttiin taas hieman giallompaan suuntaan.



Kaikesta huolimatta elokuva eteni erittäin sujuvasti ja viihdytti koko kestonsa ajan. Luciano Michelinin musiikki oli erinomaista ja julkaisun laadustakaan ei voi mitään pahaa sanoa. Extroihin en ehtinyt vielä tutustumaan.

Tuli katsottua pois tieltä hyllyyn kerääntynyttä tauhkaa anttiloiden aleista sun muista.

Argenton Tenebre (halpa-dvd) erottuu edukseen discopoljentoisten musiikkiensa ja yllättävän juohevan kerrontansa voimin. Ovathan Argentot silti korneja pätkiä: moniko voi ottaa tosissaan esim. kymmenen minuutin kohtausta, jossa dobermanni ajaa takaa sivusivusivuhenkilö-muijaa. "Se on se tunnelma joka ratkaisee", sanovat useat. Tottakai. Kuitenkin ko. tunnelmasta tulevat mieleen ne lapsuuden joulut. Toisaalta, näissä varmaan mättää myös se, ettei murhamysteeri genrenä jaksa kovin paljoa innostaa. Se on sitä murhaajan arvailua, ja lopussa on sitten se väkinäinen "yllätys". 3/5



Kaikkien aikojen elokuvaviikonlopun keskiössä oli Koivusalon Sibelius (VHS). Aiheen ja musiikin takia tämän jaksoi katsoa. Hemmetti kun voi olla näin kömpelöä ohjaustyötä 2000-luvun Suomessa, jossa koulutetaan ihan oikeitakin ohjaajia. Nähdäkseni Koivusalon elokuvakkeiden ongelma on se, että niiden kerronta on vanhentunutta, alleviivattua suomifilmi-kerrontaa. Naurettavan typerät kohtaukset ja kornit repliikit jotenkuten kestäisi, mutta elokuvan anteeksiantamattomin ongelma on se, kun puolet ajasta käytetään kirjeitä lukemalla. Janne tai Aino pitää kirjettä kädessä, ja kertojaääni lukee katsojalle ko. kirjeen. On kuin Tawaststjerna-äänikirja. Ei hemmetti! 2/5



Loputkin aivosolut tuhoutuivat League of Extraordinary Gentlemenillä (VHS), johon oli saatu jollain ihme tavalla huijattua mukaan Sean Connery. Näin munaton ja yhdentekevä kerronta niin loistavasta lähdemateriaalista on sekä saavutus että rikos. Yksinkertaisesti kaikki oli irrallaan kaikesta muusta. Efektipelleily ja lavasteiden murskaaminen oli onneksi sentään saatu mahdutettua 100 minuuttiin. 2/5



Onneksi viiden tunnin päästä pääsee katsomaan turkkilaisia supersankarielokuvia.

Uusintakatselin kämppiksen Kauhukoirasta parit helmet.

Cronenberg: The Brood (1979) ****1/2

Todella hyvä. Tunnelma on elokuvan alusta alkaen odottava ja ahdistava... jopa klaustrofobinen. Hiljaisuuden rikkovat vihan purkautumiskohtaukset ovat upean friikkejä.



del Toro: El espinazo del diablo (2001) ****1/2

Loistava fantasiakauhuilu. Lapsinäyttelijät(kin) hyviä. Tarina herättää oikeita tunteita ja tempaa mukaansa. Erittäin mielenkiintoinen tapahtumaympäristö. Pelottava ja tyylikäs aave. Pidän elokuvan tavasta kasvattaa jännitystä koko ajan; tiedetään että jotain tulee tapahtumaan, mutta mitä tapahtuu ja milloin on täysin hämärän peitossa. Ja lisäksi Espanjan kieli kuullostaa upealta.

0108-0810

Nato Commando – Olis voinut tiivistää aavistuksen verran. Ihan hilpeää tavaraa kuitenkin.

Female COnvict Scorpion Beast Stable – Meni aika ohi, mieleen jäi: irtokäsi ja koira, insestiä ja retardin abortointi.

She-Man – Aivan uskomattoman paska.

A Bloody Aria – Ohjaajalla pysyy homma hanskassa loppuun asti, mutta olisin kyllä harkinnut viimeisen juonenkäänteen tarpeellisuutta aika helvetin paljon pidempään. Hyvä elokuva tämä kuitenkin on.

Kurtar Vadisi Irak – Tässä elokuvassa Turkkilaiset ja Irakilaiset ovat oikeamielisiä ja hyviä. Kurdit saastaisia Amerikkalaisten kanssa vehkeilijöitä. Amerikkalaiset mielisairaita, Jumalan asialla olevia teurastajia. Väkivaltaa on paljon, Gary Buseyn roolista lienee suurin osa leikkaamon lattialla ja Billy Zane on Billy Zane. Suositellaan.

Silent Hill – Paska

En Kärleks Histori • Todella hieno elokuva. Jos ei tästä diggaa, ei ymmärrä mistään mitään.

Rampe & Naukkis – Jotain ihan muuta. Diggasin.

Slither – Kaikin puolin viihdyttävää ja onnistunutta b-luokan goreilua.

Re-Cycle – Herrat Pangien uutukainen on kuvastoltaan mielettömän siisti mutta lässähtää surkeaan käsikirjoitukseen ja reiluun ylipituuteen. Paljon hukattua potentiaalia. Olisi varmaan toiminut paremmin seikkailupelinä.

Cadaveri Eccellenti • Pääosin aika laiskasti etenevä mutta onneksi sisältö oli kuitenkin sen verran kiinnostavaa että jaksoi katsoa loppuunasti.

X3-The Last Stand • Ihan kivaa viihdyketta.

Da Vinci Code – Kts. edellinen.

The Host – Jos nyt ei ihan erinomainen niin ainakin vitun hyvä. Diggailin.

The City of Violence – Muutamia taistelukohtauksia lukuunottamatta surkeaa työtä.

Science of Sleep – Vuoden paras? Ehkä, ainakin hiton lähellä.

Pan's Labyrinth – Jotain ihan muuta kuin odotin ja hyvä niin. Science of Sleepin ohella vuoden parasta.

Fakiiri • Tämä nyt oli taas täysin turha. Keskitason kuvausta ja heikko tarina.

Ice Pirates • Ei thyvä.



Uusintakierroksella:



Napoleon Dynamite, Tonari No Totoro



TV:



24 S2 – Toimi edelleen, vaikka jännitteen luomiseen käytetyt ratkaisut ovat välillä hyvinkin ärsyttäviä.

24 S3 – Kolmas kausi olikin sitten aika paljon heikompi kuin aiemmat.

24 S4 – Huomattavasti parempi kuin kolmoskausi.

Cracker – Nine Eleven – Erittäin pätevää työtä mutta ei tämä kyllä aiempien kausien tasolle pääse.

Nightmares and Dreamscapes S01E05-08 – Sarjan loppupuolisko on tasaisen varmaa työtä. Huomattavasti parempi

sarja kuin esim. Masters of Horror.

Eureka S0103-E12 – Hyvää ja hauskaa sci-fiä.

Jericho S01E01-03 – Hyvä.

My Name is Earl S2E01-03 – Toimii edelleen.

Boston Legal S03E01-03 – Ja sen kuin paranee. Neljättä seinää murskataan oikein kunnolla ja itseironinen ote

on piristävän freesiä. Diggailen.

Heroes S01E02 – Törkeän hyvää matskua.

Kindapped S01E01 – Hyvä

Rare Exports



United 93 6/10

Lennonjohtohorinat kuolettavan tylsiä, kaappaus hyvä.



Rabid Dogs 8/10

Tiukkaa saastaa.



Tokaido Yotsuya Kaidan (-59) 7/10

Alussa aika pitkään hiukan tylsää periodidraamaa, lopun kummitteluosio upeasti kuvattu ja houreinen. Ei tässä ketään Yotsuyaa ollutkaan.



Go, Go Second Time Virgin <_<

Eipä innostanut tämäkään, liikaa runoilua ja raiskauksia, pitää varmaan unohtaa nämä Wakamatsun leffat.



Murder a la Mod 7/10

Melkoinen WTF-paketti tämä Brian De Palman kokeellinen esikoisohjaus. Kerronnassa kerroksittaisia todelllisuuden ja fiktion tasoja ja rinnakkaisia näkökulmia samaan tapahtumaketjuun. Tuorreella tavalla 60-luvun lopun tuote ja tulevasta tuotannosta tuttuja elementtejä aika lailla eli ihan kiva kuriositeetti ohjaajan faneille.



V for Vendetta 4/10

Parit asialliset räjäytykset, hyvät dialoginpätkät ja ok toimintakohtaukset eivät oikein riitä oikeuttamaan yli kahta tuntia parhaimmillaankin keskinkertaista näytelemistä ja kerrontaa.



Duudsonit Elokuva



Blood Bath

Okkultismin vaaroja, kummittelua ja kung fua a la Joel M. Reed.



Synnin tarina 8/10

Angelicaa borowzykiläisittäin, ekat 45 min tosin vähän tylsät.



Brainiac 5/10

Mexihorrorkalkkuna jota voi suositella lähinnä juuri kalkkunaharrastajille. Hirviö yksi vammaisimmista ikinä.



Nine Lives of a Wet Pussucat

Ferraran pornoleffa, 70-luvun tekeleeksi ihan keskivertoa paremmin ohjattu ja Abelin oma rooli uskontotabuosastoa, haahmon pornoilu tosin varmaan inserttikamaa.



Night of the Demon 6/10



Pirates of...: Dead Man's Chest 6/10

Ei mitään turhaa maakrapuilua kuten ykkösessä vaan ihan kunnon meriseikkailua. Tarinan lisääminen olisi kuitenkin ollut aika olennaista että tästä jaksaisi innostua eikä tiivistäminenkään olisi haitannut, ekan tunnin jälkeen vasta alkoi meno maittamaan. Odotan kuitenkin jatkoa ihan iloisin mielin.



Menace II Society 8/10



The Cynic, the Rat and the Fist 7/10

Caper-osuus oli turha, muuten tiukkaa menoa.



Bowanga Bowanga 7/10

Ei DVD:ltä katsottuna vastannut ihan Night Visionsin viiden tähden muistikuvia.



Loves of Hercules 6/10

Hargitay hyvä kostonhimoisena Herculeksena, romanttiset osuudet eivät niinkään vakuuttaneet.

Perkele, kun taas ei muista oikein mitään, mutat yritetään:

35mm:



Pirates of Caribian II. Paljon kaikkee mageeta,mutta ihan liian pitkä.



DVD:



Poliisiopisto. Klassikko joka kestää aikaa.



Doom. Uskomattoman paska. Naurattaa, kun jengi jaksaa haukkua jotain Resident Evilileitä.



The Quest. Sii tää en se poikuudenmentäämisdokkari "Road Trip"- kansilla. Aivan paska.



Land of the Dead. Ihan ookoo. En kyllä odottanutkaan mitään.



The Island. Pääosin aika laadukasta kamaa.



Digipoksi:



An Assasination of Richard Nixon. Tylsä ja ikävä elokuva.



Adams æbler. Ehkä snadi pettymys odotuksiin nähden, mutta silti aivan mahtava.

Powell:

Peeping Tom

Alkaa iskevästi, mutta heikkenee kyllä sitten. Odotin varmaan liikoja, nyt parhaimmalta tuntui lähinnä kuvaus. Kaikki elokuvan naiset olivat aika rasittavia. ***



Roth: Hostel

Vihdoin näin. Kiitettävän tyly. Mikäköhän tuossa on, että juuri Bratislava on jenkkituotannoissa tämä köyhä itäblokin slummi. Tosiaan päähenkilöt olivat kaikki idiootteja, mikä on kyllä mielenkiintoinen ratkaisu. Cabin Feverin urpot eivät olleet mitään näiden rinnalla. Alku onkin rasittavaa, vaikkakin tarkoituksellisesti. Onneksi kidutukselle annettiin hauska syy, jonkin aikaa jo pelkäsin, että mitään syytä ei olisikaan: ihmisiä nyt vaan kidutetaan Itä-Euroopassa. Joku kohtaus tässä oli, joka sai nostalgisen niin yököttävää, että naurattaa ‑reaktion, mutten enää muista mikä. Anyway, Roth on onnistunut siinä kahdesti. ****



Moore: Fahrenheit 9/11

Pitkä, mutta mielenkiinto säilyy kiitettävästi. Keskittymiskyky oli sen verran herpaantunut, että näissä rahakuvioissa ei oikein kestänyt mukana, mutta nämä, joissa pistettiin peräkkäin ihmisten sanomisia parin vuoden ajalta Husseinin joukkotuhoaseista, olivat helmiä. Kauheasti ei sympatiaa jaksanut antaa tälle naiselle, jonka poika kuoli Irakissa aiempien horinoiden ja Irak-kuvien jälkeen. ****



Ratner: After The Sunset

Helppoa krapulaviihdettä Elmore Leonard ‑tyyliin, krapulassa Hayekin bodi liimaa katseet aika tehokkaasti. ***



Russell: Crimes of Passion

Sinänsä mielenkiintoinen seksidraama, mutta jotenkin liian näytelmällinen ja vielä mielestäni huonoilla näyttelysuorituksilla. Perkins yllättäen psykoilee, lopussa vielä aivan naurettavasti (liekö tarkoituksellista). Myyntiin lähtee. **



Argento: Cardplayer

Kyllähän tämän katsoi, vaikka olikin kaukana Argenton parhaista. Vaikkakin suunliikkeet osuivat kohdalleen, oli englanti-dubbaus silti aika heikko. Ainoastaan (itsensä "dubannut") irkku kuulosti aidolta. Tietokoneet ja Internet oli suht vähän vituttavasti saatu mukaan, ainoastaan virusten kanssa hölmöiltiin pikaisesti. Murhakohtaus joella oli lupaavan piinaava, lisägorella sekin olisi voinut olla helmi. Nyt sillä osastolla ei irroiteltu. Lisätodisteiden etsiminen ja löytäminen ruumishuoneella (kiitettävän inhoja raatoja lähikuvissa) oli juonellisesti täysspede ratkaisu, mutta luontevaa toki tällaiselle giallolle, jos tätä nyt sellaiseksi voi sanoa. Samoin onneksi pikaiset tietokonetehosteet lopussa. **1/2