Mitä elitistit katsovat?

Edmond ***½

Suht käsittämätön elokuva. William H. Macy on kyllästynyt, jättää vaimonsa ja kiertelee suurkaupungin katuja sekä vääntää kättä mm. siitä, miksi huora maksaa liikaa. Macy ostaa myöhemmin puukon ja ryhtyy toimenpiteisiin. Sisältää yhden pitkään aikaan rasistisemmista näkemistäni väkivaltakohtauksista. Williamin mesoaminen ei missään vaiheessa alita wtf-standardeja. Hämyimpiä David Mametin näytelmään / käsikseen perustuvia leffoja.



Prince of the City ****½

Aivan helvetin timmi rikoselokuva / poliisikorruptiokuvaus. Treat Williamsista olisi voinut todellakin tulla jotakin. Pituus voi olla snadisti liikaa, mutta yksittäisiä hyviä kohtauksia tulee kuin liukuhihnalta.



Running on Empty ****

Yllättävän liikuttava draama.



Equus ***½

Outo psykologinen draama, ei nykyään niin kohahduttava kuin mitä sen alunperin ehkä piti olla.

Carnahan:

Blood, Guts, Bullets and Octane

Kahden kaveruksen käytettyjen autojen firma alkaa olla konkurssikypsä, kunnes heidän diileri tuo 326cid varustetun convertible Pontiac LeMansin pihaan jota ei tarvitse edes myydä vaan säilyttää pihassa pari päivää ja rikastua 250.000$. Jätkille ei vaan kerrota, että auton mukana seuraa viikatemies, joka on jo niittänyt yli 30 ihmistä. Pikkuhiljaa uteliaisuus autoa kohtaan iskee ja viikatemies lähestyy myös kundeja.

Ohjaaja teki El Mariachit tekemällä tämän Hollywood käyntikortin vaivaisella 7300$ budjetilla. Lähes kokoajan Tarantinomaista konekivääri dialogia, jossa kuitenkin on paljon järkeä. Elokuvan nautittavuutta lisää paljon, jos on vähän tietoutta amerikkalaisesta autokulttuurista. Paljon insidevitsejä neekerijenkeistä ja koko kansan halveksimista kertakäyttöautoista. Harrastenäyttelijät tekevät hyvää ja uskottavaa työtä kameroiden edessä. LeMansin lisäksi elokuvassa näyttäytyvät convertible 1967 Pontiac Grand Prix, convertible 1967 Mustang & 1998 Chevy Camaro.



Ferrero: From Istanbul with Order to Kill

CIA:lla heroiiniongelma akselilla Istanbul-New York. Kartellin paljastamiseksi palkataan jo kartellin sisällä olevan gangsterin ilmetty kaksoisolento. Sillä välin, kun oikea mies on valtion huostassa.

Todella kankea elokuva. Jatkuvasti unohtuu, että tehdäänkö agenttielokuvaa vai matkailuvideota, jossa kuvataan turkkilaista kulttuuria. Tämän johdosta elokuvan tapahtumat pomppivat oudosti ja on vaikea päästä taas kärryille. Kunnioittaa genreä ainoastaan lukuisilla nyrkkitappeluilla, joissa viljellään kiitettävästi kämmensyrjälyöntejä kuten asiaan kuuluu.



Schlamme: Rowan Atkinson Live

Jos Mr. Bean kolisee ei tätäkään voi olla ohittamatta. Muutamat todelliset klassikot kruunaavat tämän. Esim. nukahtaminen kirkossa ja miehen vinkkelistä katsottuna ensitreffien onnistunut/epäonnistunut lukujärjestys.

Michael Caton-Jones:

Basic Instinct 2 (2006) *

Ohoh, jo sysipaska ensimmäinen kohtaus loi suunnan elokuvalle. Sharon Stonen näyttely koostuu pääasiassa hampaiden kiristelystä ja muukin cast on ihan paska. Seksikohtauksia on vähän ja nekin ovat huonoja, ja mitä pidemmälle elokuva etenee sitä vähemmän Stonen tisseistä haluaa nähdä. Päällimmäisenä jäi mieleen kaiken intensiteetin puute, Catharine Tramellin ja Michaelin (Catharinen "psykiatri") välinen eroottinen lataus oli lähinnä nolo yritys.



Alejandro Amenabar: Tesis (1996) ***1/2

Cría cuervosin jälkeen teki mieli katsoa Ana Torrentia vanhempana. Tesis on hyvä, muttei yhtä hyvä mitä muistin. Pienimuotoinen, mielenkiintoinen leffa, joka vaikuttaa loppua kohti hieman hajoavan (katsojaa yritetään sekoittaa ehkä turhan monesti), ei tosin pahasti missään nimessä.



Steve Carver: Lone Wolf McQuade (1983) ***1/2

Ja ala-aste/yläastemuistojen verestämistä. Chuck Norris on texas ranger J.J. McQuade, joka joutuu ottamaan väkivaltaisesti kantaa rikollispomo Rawley Wilkesin (David Carradine) toimintaan. Selkeästi niitä parempia Norris ‑elokuvia (ellei paras, en oikein muista Missing in Actionia), ei jää junnaamaan ja puuduttamaan missään vaiheessa. Vitun hyviä kohtauksia, kuten se, missä Chuck ja hänen uskollinen autonsa haudataan maahan. Länkkärihenkinen lähestyminen on ihan hauska myöskin, ja kaikki tarvittavat kliseet löytyvät varmasti.



edit. mitä enemmän asiaa ajattelee, niin McQuade saattaisi olla jopa ****

Heinäkuuta jo elellään joten listaillaanpa taas viime kuun saldo. Kesäkuu oli samalla kesälomaa koko kuukausi joten leffojakin ehti katsella aivan helvetisti. Leffat katsomisjärjestyksessä:

Baberellas *½

Pray for Power **

Redneck Zombies *½

Mosku – lajinsa viimeinen ***½

Extramarital **½

Rolls Royce Baby *

Lady Terminator ****½

Pirates ***

Helter Skelter (v:1976) ****

Erotic Witch Project 2: Book of Seduction *½

The Cool Surface *

Witchbabe: Erotic Witch Project III **

Wolf Creek ****½

Earth vs. the Spider **½

Lust in Space: The Erotic Witch Project IV **

Perikato *****

Underworld: Evolution ****

Going to Pieces: A Rise and Fall of the Slasher Film ***½

The Toxic Avenger ***½

The Toxic Avenger Part II **½

The Toxic Avenger Part III: The Last Temptation of Toxie **

Citizen Toxie: The Toxic Avenger IV ***½

Vetelehtijät (I Vitelloni) ****

Vegas, Baby **½

Critters ****

Critters 2 ***

Critters 3 **½

Critters 4 **

Lentävien tikarien talo ****

007: Casino Royale ****

Dead or Alive ***½

Dead or Alive 2: Birds ***½

Dead or Alive 3: Final ***½

Not of This Earth *½

Aamiainen Tiffanylla *****

Solaris *****

Peili *****

Stalker *****

Creep ***½

Intohimon verkossa (Spider's Web) **½

King of the Ants ***½

Submerged **

Bikini Summer *½

Bikini Summer 2 *

Bikini Summer 3 *

The Day the World Ended **½

How to Make a Monster **

Downtown **

Matti **

Puhumattakaan naisista ****

Saw III ***

Cigarette Burns (Masters of Horror) **

Singleton:

Four Brothers (tv) **

Scorsese: Alice Doesn't Live Here Anymore (dvd) ****

Breillat: À ma soeur! (tv) ***

Coen: Raising Arizona (dvd) **

Dahan: Crimson Rivers II (dvd) *

Peckinpah: “Cross of Iron” – rankka kuvaus sodan psykologisista vaikutuksista ja erilaisista osapuolista aina lojaalien kenttämiesten ja heidän johtajiensa kautta kaikkiin säälittäviin kunnian metsästäjiin ja myös pelkureihin. Olin täysin unohtanut miten uskomattoman hieno se loppu taas on, ja kuinka hienosti se on leikattu ja rytmitetty hidastusten osalta. Peckinpahin elokuvista aistii sen kulumattoman antaumuksen ja perfektionismin, millä ne tehtiin. Tämä pätee niihinkin projekteihin, joita muut tahot ovat ohjaajan näkemyksen vastaisesti muutelleet. Peckinpahin visuaalista ja leikkauksellista tyyliä on mahdoton kuvitella jäljiteltävän onnistuneesti. Suvantovaiheiden dialogeista tärkein ja vaikuttavin on James Coburnin ja hoitajattaren välinen keskustelu sairaalassa.

Schumacher: “Phone Booth” – pitää hyvin otteessaan ja säilyy jännittävänä, vaikka tapahtumapaikka onkin niin minimalistinen. Hyvää dialogia päähenkilön ja puhelimen välillä. Loppuylläri on vähän typerä ja tavanomainen, leffan olisi voinut lopettaa siihen paarien äärelle ilman että katsoja näkee mitä Farrell ja poliisit näkevät.



Evans: “My Little Eye” – alussa näytti, että tämä on todella väsähtänyt ja olemattomasti rytmitetty videotuotanto, mutta onneksi homma kiihtyy jännittäväksi ja odottamattomaksi alun jälkeen. Turvakamerakuvaus toimii ja näyttää uhkaavalta kaikessa kliinisyydessään ja liikkumattomuudessaan. Lopun mätöt aivan turhia. Internet-teema saa aikaan myös painostavan tunnelman.



Carnahan: “Narc” – yllättävän hyvä kyttätrilleri, jonka pahana poliisina pöhöttynyt ja massiivinen Ray Liotta tekee oikeasti mielettömän suorituksen. Katse niissä silmissä on melkoinen, ja Jason Patrickin astetta rauhallisempi kyttähahmo tuo tähän hyvää vastakkaisuutta. Erittäin hyvin kirjoitettu eikä täysin pinnalliseksi jäävä leffa, jossa melkoisen tylyä urbaanirikollisuuskuvastoa.



Kaurismäki: “Mies vailla menneisyyttä” – jälleen täysin hallittu ja pienimuotoisesta asetelmasta hyviin teemoihin pureutuva kaurismäki. On se dialogi ja “tarkoituksellinen pökkelömäisyys” aina yhtä jämäkkää näissä; ruudulta ei juuri kannata etsiä asioita, joiden ei pitäisi siellä olla. Muutama kohtaus on aivan hysteerisen hauska (byrokratia-pelleily poliisiasemalla jne.)



Fincher: “Seven” – tämä on yksi parhaimmista kässäri/oikea ohjaaja ‑kollaboraatioista kautta elokuvahistorian. Katsoin ehkä neljättä kertaa, ja edelleen havahduin jossain vaiheessa siihen, että olen syvällä elokuvan pirullisessa maailmassa. Tarina ja asetelma tällaisesta äärisadistisesta tappajasta on toteutettu intensiivisesti ja vihjailevasti eikä tätä oikein kannata verrata mihinkään muuhun elokuvaan. Sama tulee mieleen ainakin Liftarin aikana, ainutlaatuista ja visuaalisesti kunnianhimoista piinakerrontaa.



Rose: “Candyman” – loistava musiikki, hyvä kuvaus ja rohkeasti unimaisen puolella kulkeva tarina tekevät tästä erittäin kunnianhimoisen ysärikauhun. Jotkut kohtaukset eivät täysin toimi näyttelijätyön kannalta, mutta parhaimmat unijaksot ja painajaiskuvat ovat mahtavia. Etenkin muutamat aftermath-visiot epätietoisen päähenkilön näkeminä ovat groteskin painajaismaisia.



Moore: “Fahrenheit 9/11” – Mooren Bush-näkökulman suorapuheinen propagandaesitys, joka leikkaukseltaan on taas eloisa kuin mikä. Aihe on kiinnostava ja surullinen, mutta dokkari välillä vaikeuksissa pysytellä asiallisena puheenvuorona.



Trier: “Manderlay” – kokonaisuutena ei yhtä tyly ja painostavan intensiivinen kuin Dogville, mutta silti erittäin hyvä jatkumo sen käsittelemille teemoille. Trier osaa hienosti rakentaa tilanteita, joissa optimistisinkin päähenkilö joutuu alistumaan tosiasialle ihmisluonnon ja ihmisyhteisöjen (kuppikuntien) kusimaisuudesta. Tämä kulminoituu hienosti siinä “vanhan mummon äänestys” ‑jaksossa, jossa Grace saa karut faktat eteensä. Hienoa käsikirjoittamista.



The Hughes: “Dead Presidents” – lisää 90-luvun suosikkien kertausta. Vietnam-visiot ovat raa'an tehokkaita ja visuaalisesti maalauksellisen painajaismaisia (taustalla pystyssä palavat puut). Urbaani epätoivo-meininki etenkin elokuvan lopussa on toteutettu hienolla nostalgialla ja autenttisuuden tunnulla, musiikin käyttö muistuttaa ajoittain jopa Tarantinoa. Väkivaltaisen vimmainen ja kunnianhimoinen nigga-elokuva, jossa vaikeuksiin ajautuvat muutkin kuin “huonoista kodeista/lähtökohdista” tulevat nuoret aikuiset.

Terry Gilliam: Time Bandits (DVD) -- **

Ei pahemmin muistoja aikaisemmista katselukerroista, mutta nyt oli aika... sekavaa. Ärsyttävä kekara kohkaa kääpiöiden kanssa aikakaudesta toiseen hillittömällä temmolla. Ihan hienoa Gilliamia aina välillä, mutta onko tässä mitään järkeä? Plussaa kääpiöistä ja varsinkin lopun linnoituksesta.





Peter Jackson: Bad Taste (DVD) -- ****½



Tää taitaa olla semmone kult? Rakkaan kämppikseni sanoin: "Tätä Jackson teki ennenko tuli uskoon."





edit:



Don Chaffey: Jason and the Argonauts (TV) -- *****



Näin se seikkailu tehdään! Pieni poika pienessä pojassa on innoissaan aina, kun tämän näkee! Mytologiaa, sankaruutta, ei niin hirveästi homoilua, ja käsintehtyjä tehosteita! Lopun luurankelot säväyttävät aina. Koko ajan riittää jännättävää ja nähtävää, pakkokatsottavaa kaikille niille pienille pojille, jotka asuvat TEISSÄ.

Walker:

The Comeback

Nyt on vihdoin Pete Walker ‑boxi koluttu läpi. Tämäkin oli ihan hyvä ‑osastoa ja paljon tuttuja elementtejä. Comebackia tekevä laulaja on hämäävästi Dannyn näköinen, ja mysteeristä löytyy mahdollisia muita hulluja epäiltyjä roppakaupalla, mm. Walker-vakio Sheila Keith. Ei välttämättä olisi kovin paljon erilainen, vaikka olisikin tehty Italiassa ja tällä kertaa goreakin on (tosin ei paljoa, mutta hommia ei hoideta offscreen). ***



Jackson: King Kong

Olihan tämä aika turvoksissa, mutta en sitten tiedä mistä olisi kannattanut alkaa lyhentämään. Pääkallosaarelle olisi voitu päätyä nopeammin, Kongin ja tytsyn yhdessäelosta ei järkevästi olisi voinut poistaa kuin muutaman minuutin esim. lapsellisesta, mutta ihan hauskasta kohtauksesta New Yorkissa jäällä. Kokonaan olisi juonen kannalta tietty voinut heittää roskikseen efektirellestystä saarelta, esim. dinosaurustakaa-ajon, mutta Jurassic Park ‑fanina ei sitäkään olisi halunnut tehdä. Itse asiassa tämä oli musta yllätävänkin hyvä, oikeastaan ainoa pettymys oli saapuminen saarelle. Traileri antoi tästä hienomman kuvan. Efektit olivat todellakin upeita, ainoastaan merellä soutelu näytti vähän kököltä ja toukasta plussaa kanssa multakin kuin myös sumatralaisesta rotta-apinasta. Ötökkäkohtauksessa musiikinkäyttö oli loistavan vähäeleistä muuten kaikkea muuta kuin vähäeleisessä elokuvassa. ****



Goram&Globus: Operation Thunderbolt

En kyllä ihan täydellä tarkkuudella seurannut. Liian dokumentaarinen, että kunnolla olisi päästy mehustelemaan israelilaisten urheudella, vaikka höhlää läppää kuultiinkin esim. saksalaisten ja israelilaisten suhteesta ja naapuripenkin arabia epäilevän pojan toimesta. Tylsähkö kuitenkin, Idi Amin ei pärjännyt Fall and Risen vastaavalle, vaikka siinäkin nähtiin tämä tapahtuma. Danning ja Kinski hyviä. **



Vohrer: Die Blaue Hand

Lisää Kinskiä, nyt Edgar Wallace ‑krimissä identtisinä kaksosina, joista toinen tuomitaan murhasta mielisairaalaan. "Onpa monimutkaista", joka on elokuvan toiseksi viimeinen repliikki ennen seuraavaa EW-elokuvan mainostusta, summaa kuvion aika hyvin. Plussaa Peter Thomasin(?) svengaavista musiikeista, sumuisista "lontoolais"-miljöistä, kekseliäästä esi-Elm Street-murha-aseesta ja kuvauksesta (subjektiivinen kamera ylösalaisin, zoomailuja tirkistelyaukoista näkyviin silmiin jne). Huumori ei "yllättäen" oikein toiminut. Ai niin, mielisairaala, jossa on toistuvasti itseään riisuva ja pukeva strippari, on parhaimpia ideoita ikinä! Hienoimmassa ja tunnelmallisimmassa kohtauksessa mustiin pukeutunut sininen käsi ilmestyy silkkiverhojen takaa ja repii hanskallaan verhot rikki. ***1/2

Juhannuksen jälkeen jotain tällaista:

Arsnorofski: The Fountain



Ei olisi ikinä toiminut muutoin kuin juuri juhannuksen neljän päivän ryyppämisen jälkeisessä totaalisen kammottavassa henkisessä (mutta jotenkin pakahduttavalla tavalla romanttisessa) yksinäisessä masennuskrapulassa, jossa jo silkasta ahdistuksesta uhkasi puhjeta itkemään ilman mitään syytä. Siinä tilassa The Fountain tuntui hienolta ja kauniilta elokuvalta. Pöhkö ja sinänsä yksinkertainen, ettei ole tullut tarvetta nähdä toiste siltä varalta, että joitain merkityksiä olisi jäänyt ymmärtämättä, mutta puutteineenkin kannatettavan omalaatuista työtä. Kummastuttaa, miten kuplassa lootusasennossa avaruudessa leijuva, kalju Jackman ei tuntunut naurettavalta näyltä. Syytän oloani. Myös musiikkien muistan vedonneen tuolloin, soundtrackin voisi hankkia vastaisuuden morkkiksia varten.



Gibson: The Passion of the Christ



Lisää täsmävalikotua kankkuslääkettä. Jos edellisestä tuli hyvä olo siitä, ettei vaimoni ole kuollut, niin tässä siitä, ettei kukaan oikeasti ruoskinut ruumistani vaikka siltä tuntui. Ei oikeastaan ollenkaan paska, ja muutamat kohtaukset (kuten ristiinnaulitseminen) tuskin voisivat olla parempia.



Kitamura: Godzilla Final Wars



Hyi vittu. Pitää varmaan mennä pikaisesti katsomaan Transformers, jos se huuhtoisi tän jättämän paskan maun suusta.



Ishii: Yakuza's Law



Joku norjalainen: Factotum



Ok. Dillon on varsin pätevä Chinaski, mutta eivät Bukowskin tekstit ole näin viipyileviä. Jutut myös onnistuvat aina naurattamaan ääneen, tämä sovitus ei.



Kaurismäet: Saimaa-ilmiö



Ehdotonta kotimaista kesäkatseltavaa. Snadisti liian pitkä, loppuneljänneksellä piti jo kelailla muutamaa esitystä. Olisi ollut hauska jos yleisöäkin oltaisiin kuvattu, varsinkin kun suurin osa konserteista ovat surkuhupaisissa sisätiloissa, joissa koko yleisö istuu kiltisti tuoleillaan, vaikka esitykset edellyttäisivät vähintään tasapainotonta humalaista pogoilua.



Ploworordski: My Summer of Love



Tuskin olisin älynnyt napata kirjastosta ilman viime vuoden (?) R&A-kävijöiden kehuja, ja siellä yritin tätä typerästi vältellä kun ei ennakkotietojen perusteella kiinnostanut. Oikein erinomainen elokuva, suosittelen kaikille.

Davis: White Ghost **

Endfield: Mysterious Island ***

Smith: Jersey Girl **½

Smith Clerks II *****

Mäkelä: Lain ulkopuolella ***½

Fellini: Giulietta degli spiriti ***½

Siegel: Dirty Harry *****

Starrett: Cleopatra Jones ***

Santell: Breakfast for Two ***

Jennings: The Hitchhiker's Guide to the Galaxy ***

Oblowitz: Foreigner *

Järvi-Laturi: Kotia päin **½

Figgis: Cold Creek Manor *

Schumacher: Falling Down ****

Yamaguchi:

Delinquent Girl Boss: Worthless to Confess ****

Söötti Reiko Oshida ihastuttaa lähinnä draamaan ja komediaan keskittyvässä tyttöjengileffassa. Lopun teurastus on kyllä mahtava.



Mihori: Criminal Woman: Killing Melody ****

Pinky Violence boxin paras leffa. Lopetus on tyrmäävän tyylikäs, eikä Reiko Ike ei ole koskaan näyttänyt näin hyvältä. Myös soundtrack on hieno. Shinzo Hotta vilahtaa sivuosassa.



Suzuki: Terrifying Girls’ High School: Lynch Law Classroom ****

High School exploitaatiota. Eihän tästä voi olla tykkäämättä. Reiko Ikellä (sivuosassa) kasa mahtavia kohtauksia. Lisäksi Ema Ryokon paita repeää tappelussa.



Suzuki: Girl Boss Guerilla ****

Pieni pettymys ensimmäisellä kerralla, mutta osoittautui uusintakatselulla poikkeuksellisen hauskaksi elokuvaksi. Taas Ema Ryokon paita repeää tappelussa.



Suzuki: School of the Holy Beast ****

Erittäin tyylikäs ja komeasti kuvattu nunsploitaatio. Fumio Watanabella mukava sivurooli pappina.



Suzuki: Ooku jyuhakkei (Dolls of the Shogun’s Harem) ***

Muutamia todella säväyttäviä kohtauksia sekä napakan soundtrackin, mutta muuten tarina- ja draamapainotteisuutensa takia vähän vaikea seurattava ilman tekstejä. Käännösmateriaali lähti tosin jo tilaukseen, joten uusintakatselu ja –arvostelu sitten joskus.



Suzuki: Sex & Fury ****½

Visuaalisesti huipputyylikäs female yakuza leffa, joka sisältää yhden kaikkien aikojen hienoimmista miekkataisteluista.



Ishii: Female Yakuza Tale ****

Värikäs ja tarinaltaan täysin seinästä repäisty jatko Sex and Furylle. Loppuhuipennus on mieletön. Sisältää mm.



Ishii: Inferno of Torture ****

Harhaanjohtavan käännösnimen sijaan tatuointeihin keskittyvä pienoismestariteos. Hallittu visuaalinen kerronta muistuttaa enemmän joitain Norifumi Suzukin leffoja kuin perinteistä Ishii sekoilua.



Ishii: Porno jidaigeki: Bohanchi bushido ****½

Tetsuro Tamban jumalaisesti esittämä antisankari tappaa kaikki Lone Wolf and Cubin Teruo Ishii versiossa. Irtoraajoja, ninjoja, tissejä ja upea eeppinen lopetus. Visuaalinen ulosanti on myös vertaansa vailla.



Ishii: Blind Woman’s Curse ***½

Ishiin vierailu Toeita vähemmän loisteliaalle Nikkatsu studiolle tuotti nautittavan yhdistelmän kauhuaineksia ja old school yakuza elokuvaa. Räväkän exploitaation fanit saattavat kuitenkin pettyä. Kyseessä on Rising Dragon sarjan päätösosa.



Loput arviot joku toinen kerta, ei näitä muuten kukaan jaksa lukea.

sud ( 10.7.2007 15:53)

Sartana-Yksinäinen taistelija: Paha pettymys kovaan maineeseensa(ainakin keräilypuolella) nähden. Kuiva ja väsynyt tekele, unohtamatta epäkarismaattista pääosaa.. **

Melkein jo pelkäsin, että epäkarismaattinen pääosa unohtuisi, mutta epäkarismaattinen pääosa ei sittenkään unohtunut.

Heffron:

The California Kid

Pienimuotoinen TV:lle tehty elokuva, jossa lähes kaikki on kohdallaan. Kolmekymppinen Martin Sheen loistoveto yksinäiseksi ratsastajaksi, joka haluaa vain oikeutta pikkuveljen kuolemalle. Elokuvaan olisi hyvin sopinut The Man with No Name teema, kun muutoinkin ollaan niin lähellä western-henkeä.

California kidin ratsuna toimii 34 Ford, joka on kiistatta yksi kauneimpia hotrod autoja. Pahamaineisena sheriffinä lähes aina yhtä veemäinen Vic Morrow väijyy ja aiheuttaa pelkoa vieraspaikkakuntalaisille 1957 Plymouth 2d Ht:n turvin, jonka konehuoneeseen on tehty kaikki mahdollinen.

Elokuvasta saisi oikeissa käsissä todella hyvän remaken. Olisi nastaa, jos Charlie Sheen olisi Kidin roolissa vaikka ikää on jo kertynyt kymmenen vuotta liikaa.



Mäkinen: Mitäs me sankarit

Rjähtävää actionia maalla, vesillä ja ilmassa a la maestro Mäkinen. Tyylikästä katukuvaa Porista vuonna 1980 & Porin Jazzista puhumattakaan. Molemmat ovat ilmeisesti muuttuneet täysin 27 vuoden aikana.

Klassikon todellista antia ovat Tenho Saurén vanhempana konstaapeli Jokke Hämäläisenä ja Leo Lastumäki koronkiskurina jonka nimi on yksinkertaisesti The Boss!

Elokuva sisältää lukuisia nerokkaita sutjautuksia kuten The Boss sanoi "Korko on prosentti! Per päivä!" ja ylikonstaapeli Hämäläinen " Tää Suami on niin piäni maa, ettei täällä suuria töppäyksiä voi tehräkään. Toista se on suuressa maailmassa".

En usko, että kukaan voi olla repeämättä, kun elokuvassa ensimmäistä kertaa näkyy pomon apuri Haka 'Harvahammas', jota näyttelee Seppo Mäkipää.

Voi olla ettei Pori kuitenkaan ole muuttunut 27 vuodessa juuri yhtään..

Koska olen katsonut viimeksi pari kehnohkoa elokuvaa voin yhtä hyvin lytätä ne julkisesti:



109. Godard: Notre musique / Meidän musiikkimme (2004)



Godardin toiseksi uusin elokuva jakautuu kolmeen osaan joista ensimmäinen on kollaasi vanhoja arkistopätkiä, keskimmäinen perinteistä kertovaa elokuvaa ja kolmas lyhyt epilogi joka päättää elokuvan. Noin kymmenminuuttinen alku on ehtaa taide-elokuvaa joka olisi toiminut yksinäänkin pätevänä lyhytelokuvana mutta sitä seuraava elokuvan pääosa on auttamatta liian hidas ja viipyilevä ilman sisältöä joka riittäisi täyttämään katsojan pään suvantokohdissa. Puhetta Palestiinasta ja Sarajevosta, konflikteista ja osapuolten vuoropuhelusta riittää mutta mitään uutta tai erityisen mielenkiintoista ne eivät tarjoa. Klassinen musiikki on ainoita toimivia osa-alueita, taustalta keskiöön nousee mm. Sibeliuksen säveliä. *½



110. Sundvall: I lagens namn / Lain nimessä (1986)



Tässäkin elokuvassa kuullaan suomalaista musiikkia nimittäin Porilaisten marssi muodostaa yhden johtolangoista joiden avulla poliisitarkastaja pyrkii selvittämään useiden rikollisten karua ja väkivaltaista kohtaloa. Söderin kaduilla ja huumepiireissä kiertää poliisin oma kuolemanpartio samalla kun Suomessa vielä naureskeltiin Reinikaista. Beck-tv-sarjaa sittemmin ohjanneen Kjell Sundvallin kuvaus on periaatteessa erittäin kiinnostavaa ja päräyttävää matskua mutta yksittäisiä toimivia kohtauksia ja ideoita lukuunottamatta tämä on kaukana mistään skandinaavisesta Violent Copista. Kuvanlaatu on erittäin tumma ja nuhjuinen, koko paketti on kuin suoraan tehty 80-luvun videomarkkinoille. Leffa muuten perustuu tositapahtumiin. **

Hung Fist ( 10.7.2007 20:50)

Ishii: Porno jidaigeki: Bohanchi bushido ****½

Tetsuro Tamban jumalaisesti esittämä antisankari tappaa kaikki Lone Wolf and Cubin Teruo Ishii versiossa. Irtoraajoja, ninjoja, tissejä ja upea eeppinen lopetus. Visuaalinen ulosanti on myös vertaansa vailla.

Tästä ei taida olla olemassa mitään tekstitettyä versiota, vai? ...edes epävirallisista lähteistä?