Mitä elitistit katsovat?

Selkkauksia viikolta:

Roman Vice (2005) (TV) Digiboksin kovo



Roomalaisten paheista kertovan dokumentin toinen osa.



Injeong sajeong bol geot eobtda (1999) Dvd R3/0



Korealaisten sateessa juoksu vain jatkuu. Tällä kertaa kyseessä on Myung-se Leen (mm Duelist) ohjaama rikos/toiminta rymistely. Aiheeltaan tuttu rosvojenjahtaamistarina, visuaalisesti kaunis mutta Leen ratkaisut tunuivat välillä melko tekotaiteellisilta. Kun elokuva todella tuntui rullaavaan, väliin tungettiin milloin pysäytyskuvia, hidastuksia, mustavalkoista kuvaa, milloin valokuvakollaaseja.

Sen sijaan korealainen poliisityöskentely vaikuttaa aina yhtä lupsakkaalta, jos ei tunnustus tule hyvällä niin se otetaan pahalla – pesismailalla.





Miami Golem (1985) Japani vhs



Alberto De Martinon huumoritoimintaelokuva. Huumori lienee tahatonta mutta välillä oli pakko nauraa ääneen.



Pääosassa on ulkoavaruudesta saatu biologinen eliö jonka rikollispomo (John Ireland) varastaa. Tarkoitus on kasvattaa eliö täysikasvuiseksi ja vallata maailma.

Kuvioihin ilmestyy kuitenkin atlantiksesta tullut Joanna jonka avulla elokuvan sankari, toimittaja Craig Milford (David Warbeck) laittaa pahiksille kapuloita rattaisiin.

Elokuvaan mahtuu älytön määrä idioottimaisuuksia mutta hauskin kohtaus lienee se missä Joanna teleppaattisilla kyvyillään ohjaa rikollispomon vasten tahtoaan jonnekin lentokentälle. Sattuneista syistä Joannan telepaattinen ..ööh signaali(?) kuitenkin katkeaa ja rikollispomo herää lentokentällä ja ärähtää:

– Mitä helvettiä me täällä tehdään?!?

Oli pakko katsoa kohtaus 5 kertaa uudestaan, niin hauska lausahdus tuo oli ottaen huomioon että kyseessä on maailmanvalloitukseen valmistautuva rikollispomo.

John Ireland veti kyllä roolin taidolla mutta hahmo muistutti välillä liikaa Viu-hah hah-tajan Johtaja Maaperää (Leo Lastumäki).



Palatakseni elokuvan pääaiheeseen, ulkoavaruuden eliöön, en usko että kyseistä hyytelöstä isopäiseksi örkiksi kasvavaa humanoidia olisi saanut naurettavammaksi. Kyseessä on Spider Labyrinthista tuttu mulkopäämutantti joka oli maalattu keltaiseksi.

Elokuvaan oli ängetty ideoita ja juonikuviota oikein olan takaa. Välillä tuntui siltä kuin tekijät eivät olisi olleet oikein perillä siitä mistä tekeleen piti kertoa tai mitä siinä oli tähän mennessä tapahtunut.

Kaikkia elokuvan "juonellisia" kuvioita on turha paljastaa, ne on vain koettava.





R-Point (2004) Dvd R2



Taas koreassa ja taas sadetta. Jos pitkistä ryömivistä peruukeista on päästy niin verta vuotavat silmät ovat näköjään tulleet jäädäkseen.

Ei erityisen pelottava, ei erityisen mitään. Kulutusroskaa niille joille aasialainen kauhu on pakkomielle, muut voinevat ohittaa tämän melko huoleti.



Old School (2003) Digiboksin kovo



Elokuva on pyörinyt esim. cd-wow:n alelaarin pohjalla melkein ilmaiseksi. Enää en ihmettele miksi.



Apachen (1973) Digiboksin kovo



Mitä saadaan kun elokuvatiimi vetää purkillisen rauhoittavia, näyttelijät tärkätään ja koko konkkaronkka lähetetään hiekkakuopille? DDRäläinen "spagu".

Ei huono mutta koko elokuva on vedetty niin propagandamaisella naama peruslukemilla periaatteella että koko tekeleestä tulee komediaa. Kaikesta huolimatta Ylen:n kulttuuriteko näyttää nämä DDR spagut.

Aika hiljainen viikko:

Long Arm of the Law

• HK-paukuttelun kova klassikko, jolla aloitan nyt virallisesti kesäisen hongkong-matkani fiilistely. Viimeiset reilu 10 minuuttia on ehkä tiukinta matskua ikinä. Keskivaiheilla elokuva vähään laahaa, mikä kenties johtuu siitä ettei castissa ole ketään todella isoja starboja. Vaan vastapainoksi elokuvasta löytyy sitten ostoskeskuskohtauksen ja finaalin kaltaista HK-parhautta. Edelleen yksi isoimmista pyssyhonkkari suosikeistani. Päähenkilöt ovat todellisia mulkvisteja ja heti alussa katsojalle viestitetään ettei näistä jätkistä löydy mitään Woon roistojen sympaaattisuutta: yksi roistokoplan kalauttaa rautakapulalla koiraa päähän, ihan vaan huvikseen. Hitto, tämä pitäisi nähdä joskus kankaalta.



The Heart Is Deceitful Above All Things

Helvetin hyvä.



Top Gun

Tämä oli taisi olla eka kerta sitten 80-luvun kun katsoin elokuvan loppuun. Ja aikamoista hampaiden kiristelyä ja kieriskelyä se kokemuksena olikin. Lentokohtaukset ovat siistejä, mutta kaikki niiden välillä oleva... aarggh. Muutama hyvä näyttelijä tosin (tai ainakin Kilmer) mutta pahin ongelma on tämä naispäähenkilö jossa ei ole mitään viehätysvoimaa ja näyttelijäntyö on vailla minkäänlaista intensiteettiä. Jälkimmäinen ei välttämättä hänen vikansa, kun puhtaasta poseerauselokuvastahan tässä kuitenkin on kyse.



lisäksi: Miami Vicea 3-4 jaksoa (feat. Bruce Willis, Joe Dallesandro ja ties ketä!)

Red Right Hand ( 21.4.2007 13:00)

Aika hiljainen viikko:



Top Gun

mutta pahin ongelma on tämä naispäähenkilö jossa ei ole mitään viehätysvoimaa

Mitämitämitä?? Kelly McGillisissäkö ei yhtään viehätysvoimaa?

Otahan RRH nuo avatarissakin näkyvät mustat lasit silmiltä. Niistähän ei taida näkyä juuri läpi.

november ( 21.4.2007 15:03)

Red Right Hand ( 21.4.2007 13:00)

Aika hiljainen viikko:



Top Gun

mutta pahin ongelma on tämä naispäähenkilö jossa ei ole mitään viehätysvoimaa

Mitämitämitä?? Kelly McGillisissäkö ei yhtään viehätysvoimaa?

Otahan RRH nuo avatarissakin näkyvät mustat lasit silmiltä. Niistähän ei taida näkyä juuri läpi.

sry, en minäkään ihan jokaisesta hieman nätistä naisnäyttelijästä pidä (vaikka useimmista kyllä). Musta se vaan on helvetin kalsea, siis ainakin tässä elokuvassa. Tyhjä taulu.

november ( 21.4.2007 15:03)

Red Right Hand ( 21.4.2007 13:00)

Aika hiljainen viikko:



Top Gun

mutta pahin ongelma on tämä naispäähenkilö jossa ei ole mitään viehätysvoimaa

Mitämitämitä?? Kelly McGillisissäkö ei yhtään viehätysvoimaa?

Otahan RRH nuo avatarissakin näkyvät mustat lasit silmiltä. Niistähän ei taida näkyä juuri läpi.

Nimenomaan, älä ala RRH McGillisia solvaamaan, se on kiva. Ja äänikään ei ärsytä kuten joillakin muilla naisnäytteljöillä.

Red Right Hand ( 21.4.2007 14:57)

november ( 21.4.2007 15:03)

Red Right Hand ( 21.4.2007 13:00)

Aika hiljainen viikko:



Top Gun

mutta pahin ongelma on tämä naispäähenkilö jossa ei ole mitään viehätysvoimaa

Mitämitämitä?? Kelly McGillisissäkö ei yhtään viehätysvoimaa?

Otahan RRH nuo avatarissakin näkyvät mustat lasit silmiltä. Niistähän ei taida näkyä juuri läpi.

sry, en minäkään ihan jokaisesta hieman nätistä naisnäyttelijästä pidä (vaikka useimmista kyllä). Musta se vaan on helvetin kalsea, siis ainakin tässä elokuvassa. Tyhjä taulu.

Pakko kompata. Kelly McGillis on kuin tehosekoittimessa vatkattu muovailuvahapallo.

Kelly McGillis on Top Gunissa kalsea muovailuvahapallo, mutta koska kyseessä on 80-luvun kovin homoleffa, McGillisin kalseus on tässä tapauksessa tarkoituksen mukaista ja toimii elokuvan kontekstissa oikein.

Davis:

The Fugitive

Yhdeksänkymmentä luvun kiistattomia mestariteoksia. Jännitys käsinkosketeltavaa alusta loppuun, kuten tältä voi odottaakin.

Dr. Richard Kimblen hyppy bussin katolta ennen junan törmäämistä kuuluu jo nyt elokuvahistorian muistettavimpien kohtauksien joukkoon. Rupesinkin miettimään milloin viimeksi olin katsonut tämän ja jouduin toteamaan, että ensi-illassa ‑93. Kylläpä se aika rientää!



Mitchell: Ski School 2

Ainoastaan Meatballs & Screwballs die hard faneille, no ehkä hieman laskettelusta kiinnostuneillekin. Elokuvan kovimmaksi meriitiksi jää ylivoimaisesti Playboy- typy Wendy Hamilton ja hänen roolinsa Lola Schnitzelbankina. Hän on alaston maalari ei alastonmalli! Sinänsä hienot laskettelukohtaukset on kuvattu tulevassa vuoden 2010 olympialaiskaupunki Vancouverissa.



Roddam: The Bride

Sting on ollut loistava valinta paroni Frankensteinin rooliin. Nothing Like the Sun- albumin mukainen pitkätukka kalman kalpeine kasvoineen tekevät oikeutta homeisiin kylmiin linnamaisemiin. Elokuvan lukuisat elämän ja kuoleman teemat koskettavat aina. Kääpiö Rinaldon ja hirviö Victorin välille on luotu hieno ja uskottava ystävyyssuhde. Ulkokohtauksen on kuvattu upeissa Ranskan maalaismaisemissa.

Thing From Another World (1951) ***½

Ihan pätevä genrensä klassikko. Toisaalta uudempi Carpenterin versio on pelottavampi ja näin ollen parempi.



Last Mercenary aka Grosse Treibjagd (1968) ***

Eurotoimintaa 60-luvulta. Kahden palkkasoturikaveruksen kohtaaminen myöhemmin eri puolilla. Ohjauksessa välillä lähes taide-elokuvamaisia piirteitä. Tunnelma jopa koskettava välillä. Tarina sinänsä moneen kertaan nähty. Suomi VHS:n etukansi valehtelee täysin itse elokuvasta.



Predator (1987) ***½

80-luvun machotoiminnan ylistys. Carl "Apollo Creed" Weathers näyttelee Arskan suohon. Tyylikkäitä aseita ja hienoja räiskintä- / toimintakohtauksia.



Django, Kill... If You Live, Shoot! aka Se sei vivo spara (1967) ***½

Aluksi keskityin juoneen, mutta kun tajusin että se ei ole elokuvan vahvin alue, keskityin elokuvan tunnelmaan. Hieman ylipitkä ja tarinaltaan aika absurdi spagu. Väkivaltaa ja tyyliä oli silti ihan mukavasti.



Cape Fear (1991) ***½

Scorseselta lievästi automaattiohjauksella suoritettu ohjaus. Näyttelijät ok, mutta tarina välillä, vaikka tiukka onkin, on silti kliseinen. Ylipitkässä lopputaistelussa tämä vain korostuu.

Beverly Hills Cop 5/10



Confissions of a Police Captain 8/10



Street Law 8/10



Jigoku (60-l) 8/10

Helvettijakson alkamista sai odottaa yllättävän kauan mutta ihan vangitseva leffa silti.



Thirsty for Love Sex and Murder ?/10

Giallojen ystäville aika pakkokatsottava kalkkuna.



Departed 3/10

Viimeisimmät 2,5 tuntia seniiliä paskaa Scorseselta. Erityisesti inhosin melkein kaikkia roolisuorituksia.



Art School Confidential 4/10

Pikakelauskynnyksen ylittävää skeidaa.



Fat City 6/10

Hyvä mutta päähenkilön alkkisnaisystävää olisi riittänyt pienempikin annos.



Race with the Devil 5/10

Saatananpalvojamaajussit yrittävät pysäyttää Peter Fondan ja Warren Oatesin kymmenmetristä mobile homea Mad Max 2:een varmasti vaikuttaneessa finaalissa, muuten tylsä.



Strange Circus

Eleganttiin outouteen pyrkivä kornisti visuaalikikkaileva insestiseksploitaatiohäröily Suicide Clubin ohjaajalta. En jaksanut katsoa loppuun.

Jeremias Rahunen ( 22.4.2007 19:55)

Django, Kill... If You Live, Shoot! aka Se sei vivo spara (1967) ***½

Aluksi keskityin juoneen, mutta kun tajusin että se ei ole elokuvan vahvin alue, keskityin elokuvan tunnelmaan. Hieman ylipitkä ja tarinaltaan aika absurdi spagu. Väkivaltaa ja tyyliä oli silti ihan mukavasti.

Ironiaa, sarkasmia tai jotain?

Onko sulla Yotsuya toi Fat City dvd:llä vai voiko sitä kenties nähdä oikein teatterissa. Tekisi kovasti mieli nähdä toi.

Young Hova ( 22.4.2007 20:13)

Jeremias Rahunen ( 22.4.2007 19:55)

Django, Kill... If You Live, Shoot! aka Se sei vivo spara (1967) ***½

Aluksi keskityin juoneen, mutta kun tajusin että se ei ole elokuvan vahvin alue, keskityin elokuvan tunnelmaan. Hieman ylipitkä ja tarinaltaan aika absurdi spagu. Väkivaltaa ja tyyliä oli silti ihan mukavasti.

Ironiaa, sarkasmia tai jotain?

Ei vaan ensikertalaisuutta. Näin tuon vasta nyt ensimmäistä kertaa ja en tiennyt tarkalleen mitä odottaa. Olin vain lukenut että Django sisältää hämäriä kauhuelementtejä ja surrealistisia kohtauksia, mutta en lukemaani juuri edes muistanut kun tätä katsoin. Ajattelin että tulossa on ihan perinteinen genrensä edustaja. Joo oli se hitusen erilainen spagu.

Inglorious Bastards (1977)

Kovia rokuja nää Williamson ja Svenson.



Auch Zwerge haben klein angefangen/Maasta se kääpiökin...(1970)

Sarja hämmentäviä ja surrealistisia episodeja kääpiökapinallisista voisi tosiaan olla katsomiskokemus extraordinaire joidenkin stimulanttien vaikutuksen alaisena.



The Constant Gardener (2005)

Kyl mä diggasin tästä edelleen kohtuullisen paljon. Rakkaustarina ja jännitysmomentit on paketoitu komeasti balanssiin.



Magnum Force (1973)

En muistanutkaan että Harry on tämän jatko-osan eräissäkin kohtauksissa suorastaan kohtelias ja sulavapuheinen, verrattuna Dirty Harryilyt aloittaneen, tätä edeltävän elokuvan vittupäähän. Hieman ylipitkä.

Lalo Schifrinin jazzyt, välillä fuusioon vivahtavat Dirty Harry ‑musat ovat aina kolahtaneet ja svengaavat jälleen kuin hirvi. Olikohan se nyt ”Sudden Impact” jossa ne kolisivat aivan ehdottoman kybällä.



Fräulein Doktor (1969)

Odotin kai jostakin syystä halpismeininkiä, mutta tähän oli selvästi panostettu sekä paalua että talenttia. Hieno katsomiskokemus, etenkin sodan mielettömyyden havainnollistavat kohtaukset oli toteutettu ja kuvattu komeasti. Mainostettu lesboerotiikka on aika pienessä roolissa.



Elvira, Mistress Of The Dark (1988)

Sori vaan, mutta jotakin sympaattista tässä pöhköilyssä edelleen on. Eikä vain se pari.



Slow Burn (2005)

Ohjaaja Wayne Beach (?) ohjaa tässä kokemattoman oloisesti Ray Liottaa ja LL Cool J:tä. Jos lopputwistien määrästä jaettaisiin pisteitä, olisi meillä tässä voittaja mutta kun ei. Olihan tässä hyvääkin, noirahtava, unenomainen tunnelma oli paikoitellen todella onnistunut ja Liotta saa useimmiten hölmöihinkin kertojaääniin jotakin otetta.



Borat

Hulvaton, niin kuin tiedätte.



Casino Royale

No joo, menihän se, välillä ihan kiitettävästikin. Paras Bond koskaan? Ei tosiaankaan. En ole koskaan ollut vilpittömän ihastunut koko Bond-konseptiin, mutta parhaiten toimivat edelleen ne pari Connery-ajan klassikkoa.



Richard Pryor...Here And Now (1983)

Pryor stagella joskus 1983. Ei ehkä ihan niin hillitöntä matskua kuin 70-luvun keikkataltioinnit, mutta osumia ihan riittävästi. Avainsanoja ovat tietenkin ’dick’, ’dick’ ja ’dick’ sekä luonnollisesti ’pussy’. Välissä traagisiakin sävyjä sisältävää omakohtaiselta kalskahtavaa kamaläppää. Seuraavaksi täytyy yrittää tsekata toi hyllyssä odottava Sunset Strip –live.



The Duel (1971)

Spielbergin varhainen TV-leffa on erinomaisesti kuvattu (13 päivässä!), jo nuorena miehenä taidokkaasti ohjattu ja kun vielä pääosan Dennis Weaver vaikuttaa oikeasti kuumottuneelta, ei tässä paljoa valittamista ole.





Madagascar (2005)

Potentiaalista nokkeluutta löytyi, mutta tämä on tasapäistetty liiallisen sovinnaisuuden ja kiltteyden nimissä. Miksei esim. brittimurretta puhuvia ja teetä juovia apinahahmoja hyödynnetty kunnolla?



TV-sarjat:

Against The Wind (1978)

Kaikki 13 osaa nyt katseltu, edellinen kerta oli joskus 80-luvulla. Irlannista Australiaan vietävien rangaistussiirtolavankien julmakin tarina toimii edelleen mukavasti ja pisteenä i:n päällähän on Jonathan Garrettin ja Mary Mulvanen kaunis rakkaustarina. Tarinan olisi ehkä voinut kertoa muutamaa jaksoa lyhyemmässäkin muodossa, mutta ei tässä pitkästymään pääse. Tunnaribiisi on tietenkin edelleen hieno, mutta voin vakuuttaa, että se tulee enemmän kuin tutuksi sarjan edetessä…

Valtaosan jaksoista on ohjannut viime aikoina äärimmäisen vähän työskennellyt George ”Mad Max” Miller.



Prime Suspect. The Final Act (2006)

Helen Mirrenin poliisihahmo Jane Tennyson lähti nyt lopullisesti eläkkeelle. Kylmänviileälle laatusarjalle sopivaan tyyliin, mutta kyllä aiempien vuosien ”Polttopisteissä” on parempia ja kutkuttavampiakin tarinoita nähty kuin tämä kaksiosainen päätös. En taida olla yhtäkään missannut. Happy retirement.

Dotcom ( 22.4.2007 20:35)

Onko sulla Yotsuya toi Fat City dvd:llä vai voiko sitä kenties nähdä oikein teatterissa. Tekisi kovasti mieli nähdä toi.

Katsoin fixin mutta on tosta jenkki-DVD:kin olemassa.