Mitä elitistit katsovat?

Candidate (1972) ***

Robert Redford esittää nuorta senaattorikandidaattia, joka yrittää haastaa epätoivoisesti kokeneempaa ja oikeistosiipeä edustavaa ehdokasta. Ihan Ok, mutta

elokuvan lopullinen sanoma jää hiukan epäselväksi, eikä muutenkaan kyseessä ole mikään erityisen inspiroiva elokuva. Ohjaus paikoitellen mainiota.



Bridge Too Far (1977) ***½

All-star casting ei ole valitettavasti tällä kertaa tekijöidensä summa. Toki muuten vankkaa sotajermuilua. Myös hieman ylipitkä kestoltaan ja näin aika raskas kokonaisuus.

Brown:

Anna Karenina ***

– Tolstoin Anna Karenina sovitettuna puoleentoistatuntiin on tuhoon tuomittu yritys. Maureen O'Sullivan vastasi jotensakin mielikuvaani Kittystä, muutoin casting oli pielessä. Garbon Anna oli aivan liian synkeä hahmo verrattuna alkup. tekstiin. Kai koko elokuvaa voi kutsua lähinnä raiskaukseksi.

Losey: Modesty Blaze, teatteri *½

– No huh.

Lynch:

Inland Empire (Leffassa), Lost Highway>Inland E.>Mulholland dr. Ei niin päräyttävä ja "selkeä" kuin LH, mutta johdonmukaisesti oudompi kuin MD. Pitkä ja raskas, mutta toisaalta kauttaaltaan kiehtova. Minkäänlaista tulkintaa tai edes juoniselostetta en lähde antamaan, mutta yllättävän hyvin jaksoin keksittyä loppuun asti. Plussaa ajoittain todella hienosta painostavasta ilmapiiristä. Mutta missä oli Rammstein? ****



Lyne: Jacob's Ladder (DVD- projektio), Aukkojen paikkailua. Maineensa veroinen paranoia- kuvaus, jonka vahvuus on moniselitteinen loppuratkaisu. Hienoa, haastavaa Hollywood- laatuelokuvaa taitaen tehtynä. Sinänsä tietty elokuvasta huokuva "New Hollywood"- paranoia- tribuuttimaisuus ei haittaa, koska visuaalisesti Lynen leffa on oman aikansa lapsi. Mutta silti Dede Allenin kuuluisan Bonnie & Clyde- leikkauksen olis voinu tiputtaa poiskin... *****



Chabrol: Merci pour le Chocolat (DVD- projektio), Tätä muistaakseni hehkutettiin Chabrolin paluuna huipulle, mutta ainakin näin ensikatsomalta kyseessä on piinaavan (eikä siis positiivisessa mielessä) tylsä ja ennenkaikkea tylsännäköinen "jännäri", jonka ainoa toimiva asia on Isabelle Huppert. Kässäri kusee joka tasolla big time. *1/2



Lean: Brief Encounter (DVD- projektio), Tämä taas meitsin projektia tsekata omat suosikit tykiltä koulun leffateatterissa. BE on edelleen täysin ainutlaatuinen kuvaus traagisesta rakkaudesta. Mikään muu elokuva (lukuunottamatta ehkä Cherbourgin sateenvarjoja) ei tavoita "aitoa tunnetta" samalla tavalla. Kyse on tietenkin henkilökohtaisesta suhteesta elokuvaan, mutta itse olen aina katsonut BE:tä ns "haavi auki" ja ihmetellen. Käsikirjoituskin on aivan helmi... Edes muutama aikaa kärsinyt sivujuoni ei tätä pilaa. *****



Fincher: Zodiac (Leffassa), Ihan OK. Toiminnaton ja jännityksetön jännäri. Hyvät näyttelijät ja muut muotoseikat pitävät tätä kyllä pinnalla, mutta minkäänlaista draivia tämä lähes kolmetuntinen vonkale tavoittaa vain hyvin harvoin. Vähän kuin JFK ilman salaliittoteoriaa... **1/2

Rollin: "Levres de sang" – muutama loistava jakso öisillä ja vampyyreita kuhisevilla kaduilla. Etenee jopa vielä nopeammin ja hallitummin kuin muut parhaimmista Rollinieista. Lähes jokaisesta Rollinista jää mieleen yksityiskohtina hienosti valaistuja tai irrationaalisia kuvia.

McLean: "Wolf Creek" – alkupuoli vähän hidas mutta ei liian häiritsevästi. Tunnelma ja äänimaailma toimivat hyvin samoin kuin loistava kuvaus.



Bornedal: "Nattevagten" – muuttuu jossain vaiheessa liian puheliaaksi sisältäen kuitenkin joitain huikeita jännitysmomentteja siihen yhteen huoneeseen liittyen.



Cuoarón: "Children of Men" – kuvauksen ja lavastuksen osalta loistomatskua, vaikka tarinan päätepiste onkin kovin ennakoitavissa oleva. Pitkät ajot ja ohjaajan halukkuus välttää leikkauksia tekevät tästä intensiivisen kokemuksen. Etenkin pari takaa-ajokohtausta näyttävät huikeilta. Perinteistä ammuskelua olisi myös voinut vähentää, sillä se alkaa puuduttaa nopeasti ja sen myötä myös tarinan sisältöpuoli alkaa paljastaa aukkojaan metelin alta.



Miike: "Fudoh" – edelleen parhaita Miikejä. Alkaa hyvin rauhallisesti, mutta muuttuu sitten hillittömien hahmojen ja tapahtumien sarjaksi yakuza-sotien sydämessä. Hillittömän mielipuolinen. Riki Fudohin jättiläismäinen koulukaveri on edelleen parhaita Miiken hahmoja.



Buttgereit: "Nekromantik" – tämäkin piti sitten katsoa Fudohin ja muiden ohella uudestaan, kun kaverit tahtoivat "jotain erilaista." Nekro toimii ja vetoaa kauniilla musiikillaan kuten aina. Tässä kuitenkin häiritsee ajoittain olematon valaisu (kasvot pimeässä jne.) sekä lopun muovipenis, joka näyttää auttamattoman typerältä tällaisessa elokuvassa. Äänimaailma on paikoin samanlainen kuin Vase de nocesissa, eli hyvin häiriintynyt ja irrationaalisuutta tavoitteleva. Sekä tämä että possuleffa ovat yhtäläisen tylyjä kuvauksia eristäytyneisyydestä ja maailman rajautumisesta yhden asian ympärille.



Frankenheimer: "The Train" – toisen maailmansodan ranskalaiskuvioihin sijoittuva junatarina 60-luvun parhaimpiin Hollywood-ohjaajiin lukeutuneelta tekijältä. Huikea toimintajännäri, jonka kuvaus hengästyttää ohjaajalle ominaisten radikaalien kuvakulmien ja junien mittasuhteiden ansiosta. Tässä on päräyttävämpiä ja graafisempia räjäytyksiä kuin yhdessäkään digiefektein valmistetussa elokuvassa nykyaikana. Samoin muutamat junastuntit ihmisnäyttelijöiden kera näyttävät hyvin vaarallisilta. Kauttaaltaan lähes parasta matskua mitä tämä ohjaaja teki, vaikka toki ne poliittisemmat trillerit ovat häiritsevämpiä. Frankenheimeriltä hankin seuraavaksi kyllä kaiken puuttuvan tuolta 60- ja 70-akselilta.



Di Leo: "Milano Calibro 9" – ei niinkään toimintaan vaan hahmoihin perustuva krimi, joka esittelee melkoista tylytystä juonenkäänteiden osalta. Loppua ei ainakaan voi syyttää samasta hillittömästä asioiden yksinkertaistamisesta tai rämäpäisyydestä kuin monia muita alan teoksia. Vakuuttavaa jälkeä ja mahtava soundtrack.



Jägerskog: "Hugo & Rosa" – ruotsalainen dokumentti kahdesta elinvoimaisesta, sataa vuotta lähenevästä vanhuksesta ja sisaresta (s. 1900 ja 1905), jotka ovat eläneet koko elämänsä yhdessä kotitalossaan ja joiden elämää dokumentaristi seurasi vuosikymmenen ajan. Vaikka hahmot höpöttävät välillä sellaisia asioita mitä moni satavuotias tekee eikä kirkkokaan ole sisaruksille ja ystäville kovin vieras paikka, on tämä aivan erityisen laadukasta työtä. Tämä kestää tunnin ja sisältää lopussa sellaista leikkauksellista ja kuvaukseltaan hienovaraista materiaalia, että vetää takuulla mietteliääksi. Kuolemaelokuvien kärkeä ja jonkinlainen dokumentaarinen vastine esim. Tarkovskin Peilille ja osittain myös Ozun Tokyo Storylle.



Miike: "Izo" – tämä on näkemistäni Miikeistä jakomielitautisin ja hajanaisin. Silti tarinan esittämisessä (eli ns. juonessa) ei ole mitään ristiriitaista luotuun maailmaan nähden. Izo nyt vain tipahtelee kohtauksiin ja välillä kuuluu käydä konkreettisesti siellä äärettömyydessä, mistä hahmot jossain toisaalla saattavat puhua. Johtuen ehkä pituudesta tämä ei ole (ainakaan näin länsimaisin silmin) aivan yhtä jykevän hallittu subjektiivinen paketti kuin Gozu, mutta toimii silti omassa irrationaalisessa tyylissään ja ainoan oikean miehen ohjaamana.

Miyazaki:

Majo no takkyûbin (35mm) ***

Halonen: Kuuban valloittajat (tv) **

Miike: Bird People in China (dvd) *****

Fleischer: The Pied Piper of Hützovina (tv) **

Fincher: Fight Club (dvd) ****

Tamahori: Once Were Warriors (dvd) *****

Kaye: American History X (dvd) *****

Lee: 25th Hour (dvd) *****

Weingartner:

Fetten Jahre sind vorbei **½

– Hyvä elokuva, surkea lopetus.

Medem:

Lucía y el sexo ***½

Medemin kolmen täysosuman sarjan ei saa tästä jatkoa, mutta varsin hyvä silti, vaikka sexoon keskitytään vähän liikaakin kaiken muun kustannuksella.



Aldrich: The Longest Yard ****

Amerikkalainen jalkapallo ei kiinnosta pätkääkään, mutta elokuva on klassikko.



Markle: Youngblood *

En muistanutkaan, että tämä on näin tyhmä. Mykistävän kauhea kasarinäkemys yksinkertaisten miesten yksinkertaisesta pelistä. Mutta miksei Rob Lowella ollut elokuvassa samanlaisia vatsalihaksia kuin julisteessa?



Bartel: Death Race 2000 ***

Ihan miellyttävä, mutta erilaisilla painotuksilla ja suuremmalla budjetilla tästä olisi voinut saada huikean.



Dieterle: Rope of Sand ***

Näppärä aavikkojännäri.



Craven: The Last House on the Left **½

Edelleen hyvä yritys, mutta leviää liikaa toimiakseen kunnolla.



De Palma: Hi, Mom! ***

Hajanainen, mutta sangen hauska.



Sollima: Città Violenta ****

Hienoja yksittäisiä kohtauksia, joiden tasolle kokonaisuus ei aivan yllä. Oikein hyvä kuitenkin.



Meyers: Something's Gotta Give **½

Jack Nicholson perse paljaana, siinä sitä on huumoria.



Spurlock: Super Size Me ****

Kokeilun lomassa luetellut luvut ovat varsin hulppeita.

Zombeilu jatkuu.

Anchor Bay-boksi tuli taloon, ja ei muuta kuin heti pyörimään Dawn of the Deadin Se Kolmas Versio, eli Romeron US Theatrical Cut. Boksi on erittäin suositeltava ostos, tämä elokuva ei ole koskaan näyttänyt näin hyvältä. Tietenkin versio on parempi kuin häthätää kyhätty pidempi raakile, mutta soundtrackin epätasaisuus on edelleen harmillisesti tallella. Romeron tätä versiota täytyy ehdottomasti kunnioittaa ohjaajan näkemyksenä, mutta näyttäisi siltä, että tulevaisuudessa tulen sittenkin vahtaamaan eniten Argenton leikkaamaa, tinkimätöntä, rupisempaa, splatterpitoisempaa euroversiota. 5/5



Argentosta saa mainion aasinsillan Fulcin The Beyondiin (dvd). Elokuvan pölöydellä ja substanssin puutteella ei oikeastaan ollut hirveämmin merkitystä, koska harvoin näkee näin intensiivistä ja tiivistunnelmaista horror-elokuvaa. Tosin peläytys- ja kirkunakohtauksia oli muutama liikaa. Mutta loppu oli tutun säälimätöntä settiä. Vaikkei italialaisista muuten niin kummemmin välittäisi, niin kyllä ainakin heidän elokuvakulttuuristaan on kosolti ammennettavaa. 3/5



Entäs sitten Bianchin The Zombie Dead, jonka leikkaamaton Vipco-lätty tuli checkattua uudelleen. Tämä oli paaljon parempi kuin muistin. Kaikki on kohdallaan: siistejä zombieita, jonkinasteinen kääpiö, epätoivoa, nänninpurentaa, ääliömäisiä repliikkejä, hyvää sadismia, melkeinpä makro-objektiivilla kuvattua ihmissuolien seisovaapöytää! Myös kroonisen tuntuisat analogisyntikka-ilmavaivat ääniraijalla manifestoivat kaikessa herkullisuudessaan hepin päähän precome-tipan jos toisenkin! Oivaa (kalsari)känniviihdettä, se on 4/5.



Vaan mitenkä kesti William Hinzmanin Zombie Nosh uusintavahtauksen? Valitettavasti ei kovin hyvin. Elokuva kun koostuu selvästi niistä ihankivoista, kotikutoisista splatter-pätkistä sekä täyte-bullshit ‑kohtauksista. No, katsoja tajutaan pitää hereillä tissipareja vilauttamalla, näyttelijäntyöstä myös pitkä miinus-plus. Kengännauhabudgettiin nähden oikein entusiasistista kamaa, ja on jännää, miten 1988 tehty elokuva voikin näyttää näin paljon 10 vuotta aiemmin tehdyltä! Jostain kumman syystä mieleen tulivat ne ruotsalaiset, sairaalassa kuvatut Michael Myers- ja Jason ‑fanikotivideot, muistatteko? 3/5



Romeron Day of the Dead on todella loistava elokuva, kun ei vain odota mitään Dawn of the Deadin toisintoa. Mainio asetelma, hyvä käsikirjoitus, Tapio Hämäläinen ‑ylinäyttelypalkinto menee iisisti kappari Rhodesia näyttelevälle Joseph Pilatolle. Ensikatselulla lähinnä järkytyin loppuratkaisusta: "Nyt niiltä on loppunut budjetti". Mutta kyllä se toimii tälläkin mättömäärällä. Mahtava allegoria siitä, miten koko maailmanhistoriaa on kautta aikain ohjannut palikkapäinen sotilaskasti. 4/5



Loppukevennyksenä Allenin Match Point. Sai huokailemaan, että hemmetti, onneksi nykyään jotkut tekevät vielä järkeviä ja hyviä elokuvia. Varmaan muuten Allenin pisin pätkä? Ei kuitenkaan siitä huolimatta polje tyhjää missään vaiheessa. Perinteinen kolmio-ooppera ottaa askeleen Hitchcockin suuntaan, mutta myös viittaukset Dostojevskiin ovat vavahduttavan upeita. "Epäallenmaisen" elokuvan ohjaajan tunnistanee viimeistään siinä vaiheessa, kun kuolleet henkilöt pannaan puhumaan. Jos ei alkutekstejä lasketa. Toivottavasti Allen pitää elokuviensa alkutekstit tuttuina ja turvallisina loppuun asti. Mikähän se fontti niissä on? Täytyy vielä allekirjoittaa osapuilleen omalla verellä Allenin toteamus, että Scarlett Johansson on rikollisen seksikäs. Välillä on piristävää, että mainion elokuvan voi tehdä myös ilman alituista fuck-sanojen oksentelua ja tissiparien heiluttelua horisontaalipositiossa. 4/5

QCine ( 30.5.2007 23:05)

Välillä on piristävää, että mainion elokuvan voi tehdä myös ilman alituista fuck-sanojen oksentelua ja tissiparien heiluttelua horisontaalipositiossa. 4/5

Tuota jälkimmäistähän amerikkalaiset elokuvat ovatkin aivan tupaten täynnä nykyään.

Chen:

Shuang tong aka. Double Vision

Joku tai jokin havittelee vanhan Taolaisen kultin mukaista kuolemattomuutta viiden helvetin kautta, joka vaatii uhrit jää, tuli, mahanleikkaus, sydämmenrepimis- ja kielenleikkaus uhrimenojen toteuttamista.

Sci-fi- toiminta- kauhuelokuvien ystäville verrattain piristävä elokuva, varsinkin, jos ei vierasta aasialaista väkivaltaa.

Onneksi Suomeen tuotu versio on tuo NR joka sisältää yli 30 äijän teurastuksen. Miekat viuhuvat, ruuti savuaa, irtoraajoja, puolikkaita päitä lentelee ym. mukavaa. Yli 190cm pitkä David Morse antaa mukavan piristyksen Taipein katukuvaan ja on hyvä kuten lähes aina.



Salomé: Arsène Lupin

En ymmärrä miksi ranskalaiset itse ovat pilanneet sankarinsa näin huonolla elokuvalla. Onneksi on takataskussa sentään pienet muistot tuosta sarjasta joka pyöri 80-luvun jälkipuoliskolla. En ole mikään Lupin asiantuntija mutta luulisin miehen olevan noin nelissäkymmenissä ja todellinen herrasmiesvaras eikä parikymppinen ja pelkästään herrasmiehen tavoin pukeutuva kuten elokuva antaa olettaa.

Paha pettymys.



Lumet: A Stranger Among Us

Kaikkea paskaa sitä tuleekin katsottua! Järkyttävää, tästä en toivu pitkään aikaan.

QCine ( 30.5.2007 23:05)

Entäs sitten Bianchin The Zombie Dead, jonka leikkaamaton Vipco-lätty tuli checkattua uudelleen. Tämä oli paaljon parempi kuin muistin. Kaikki on kohdallaan: siistejä zombieita, jonkinasteinen kääpiö, epätoivoa, nänninpurentaa...

Se on sen naisen lapsi eikä mikään kääpiö! Harvinaisen ruma lapsi kyllä.

Useimmat lapset ovat jonkinasteisia kääpiöitä pituutensa puolesta (esim. Linnanmäen henkilökunta ei tee eroa lasten ja muuten vaan lyhyiden välille katsoessaan ketkä pääsee laitteisiin) ja ehkä "jonkinasteinen kääpiö" olisi hyvä synonyymi sanalle lapsi. "Leikkikentällä on kolme jonkinasteista kääpiötä", jne.

Rebecca (1940) ****



Andromeda Strain (1971) ***½

Lauri Lehtinen ( 1.6.2007 15:02)

Useimmat lapset ovat jonkinasteisia kääpiöitä pituutensa puolesta (esim. Linnanmäen henkilökunta ei tee eroa lasten ja muuten vaan lyhyiden välille katsoessaan ketkä pääsee laitteisiin) ja ehkä "jonkinasteinen kääpiö" olisi hyvä synonyymi sanalle lapsi. "Leikkikentällä on kolme jonkinasteista kääpiötä", jne.

Lapselliset persoonat ovat älykääpiöitä?

Toukokuu tuli sitten lusittua läpi seuraavanlaisten liikkuvien kuvien kera:

Unelmatyttö (Whirlygirl) **½

Unelmista totta-Jos Luoja suo *****

Lolan häät (Frivolous Lola) **

Feed *½

Pimeyden ruhtinas: tositarina Draculasta **

Ice Age 2: Jäätikkö sulaa ***½

Karvinen 2 **½

9. Komppania ****

Pelastakaa pressa (2001: A Space Travesty) *½

The Touch *

Night of the Living Dead (Savini)*

Trippi ***

Psych-Out ****

Rent *

Game Over **

Henkien kätkemä ****

Fantom Killer **½

Fantom Killer 2 *

Borat ****

Honey **

Deer Woman (Masters of Horror) **

Dawn of the Dead (remake) ****

Return to Savage Beach **

The Erotic With Project **

Dog Eat Dog! *

Death to the Supermodels **

License to Drive ***½

Polyester ****

Sinkkuuden huuma (Russian Dolls) ****

Sano että rakastat mua ***

Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu ***

Ghoulies *½

Ghoulies II ***



Että näin. Paljon keskinkertaista/huonoa paskaa (valtaosa leffoista kirjastosta lainattua kamaa), yksi erinomainen elokuva ja kohtalainen määrä hyviä leffoja, siinäpä se.