Mitä elitistit katsovat?

Petrie:

Grumpy Old Men

Koko ikänsä toisensa tunteneet papat ovat olleet toistensa kurkussa jo viisi vuosikymmentä. Riidan alkuperäisellä syyllä ei ole väliä, pääasia on vain jatkaa riitelyä. Tilannetta ei paranna, kun molempien naapuriksi muuttaa leski, johon molemmat tulisesti rakastuvat.

Lemmon & Matthau muuta ei tarvita! Elokuva sai jatko-osan pari vuotta myöhemmin.



Malle: Vie privée aka. A Very Private Affair

Ex-malli ja kohunäyttelijä saa julkisuuden tuomista paineista hermoromahduksen Pariisin loisteessa, jonka myötä lähtee kaikkea myös itseään pakoon kotiseudulle Geneveen. Kaikki alkaa näyttämään ruusuiselta uuden rakkauden ja leppoisan elämän myötä mutta paparazzit ja sopimusrikosta kyrpiintynyt elokuvatuottaja pääsevät pian jäljille ja rumba jatkuu aina traagiseen loppuun asti.

Brigitte Bardot ja muuta ei tarvita!

Juan Carlos Fresnadillo:

28 viikkoa myöhemmin



Jatkon toiminnallisuus etenkin sniperien ja tulipommittajien muodossa oli mahtavaa kankaalta nähtynä. Myös liekinheitinsolttujen käppäily toi hymyn huulille. Tjaah. Kyllä tämän lohduton eteenpäin puskeminen oli nautittavaa katseltavaa, mutta osittainen patetia, ongelmat kommunikaation puutteen kautta ja se yksi pakollinen amerikkalainen sankariteko laskivat tasoa yyberfiilistelyltä. Olisivat käyttäneet hitusen vähemmän sitä pauhaavaa kitaranrenkutusta. Helikopteri ja zombiet – dawnofthedeadstyle !



Kiekolta uudestaan, mutta nyt jäi niin hyvä maku että 7/10





Guy Ritchie: Revolver



Loppu oli ihan tolkutonta paskaa.

THaavisto ( 24.9.2007 14:12)

k-mikko ( 24.9.2007 00:19)

Nightmares Come At Night

...Soledad Mirandan rooli tosin liian pieni, enkä edes tajunnut miten liittyi pääjuoneen, tosin elokuva ei ole yllättäen juonivetoinen. ****

Lue Yotsuyan vanha arvostelu pääsivulta.

Enpäs muistanutkaan, että elokuva on arvosteltu sivustolla (vuonna 2004). Ihan tarkkaan en tosin, tiedä miksi kehotat arvostelun lukemaan, mutta aikalailla samaa mieltä Yotsuyan kanssa sillä erotuksella, että nautin elokuvasta enemmän.

¿Quién puede matar a un niño? (Who Can Kill a Child?) ****½

Tunnelmallista ja häiriintynyttä lapsikauhua.



300 ***

Alussa vaikutti ihan hirveältä teinikosiskelulta mutta löytyihän tästä sitä todellista munaakin. Piti oikein kuningatar saada näyttämään tissinsä ettei mene ihan pelkäksi homosteluksi vaikkei tätä hahmoa alkuperäisessä sarjakuvassa nähty kuin vilaukselta. Visuaalisesti tässä ei ollut juuri mitään uutta.



Johnson Vamily Vacation (Pähkähullu perheloma) (tv) ***

Ihan mukava komedia hyvillä huonoilla näyttelijöillä

k-mikko ( 24.9.2007 19:00)

THaavisto ( 24.9.2007 14:12)

k-mikko ( 24.9.2007 00:19)

Nightmares Come At Night

...Soledad Mirandan rooli tosin liian pieni, enkä edes tajunnut miten liittyi pääjuoneen, tosin elokuva ei ole yllättäen juonivetoinen. ****

Lue Yotsuyan vanha arvostelu pääsivulta.

Enpäs muistanutkaan, että elokuva on arvosteltu sivustolla (vuonna 2004). Ihan tarkkaan en tosin, tiedä miksi kehotat arvostelun lukemaan, mutta aikalailla samaa mieltä Yotsuyan kanssa sillä erotuksella, että nautin elokuvasta enemmän.

No voi hyvät hyssykät! Rautalangalle on taas käyttöä:

Francofiili

Pulp-elementtien integroiminen armottomaan seksuaalipsykodraamaan on jäänyt pahasti puolitiehen ja Soledad Mirandan kohtaukset on kiusallisen ilmeisesti taltioitu alun perin jotain ihan muuta tarkoitusta varten.

Francofiili

Aina yhtä kiehtovan Soledad Mirandan ja Andrés Mojalesin kohtaukset haiskahtavat uusiksi dubatulta Eugenie de Saden koekuvausmateriaalilta. Heidän sänkynsä yllä seinällä Francon elämänfilosofian julistava "Life is all shit" ‑graffitikin sopisi paremmin Eugenien rakastajana toimineen jazz-muusikon kuin rikastumisesta haaveilevan kriminaalipariskunnan rekvisiittaan.

Eikö tämä kerro jotain siitä, miksi Mirandan kohtaukset eivät tunnu liittyvän juoneen; eivät ne liitykään, Franco on vain halunnut Mirandan mukaan tavalla tai toisella leffan markkina-arvoa nostamaan.

THaavisto ( 25.9.2007 13:09)

No voi hyvät hyssykät! Rautalangalle on taas käyttöä:

Francofiili

Pulp-elementtien integroiminen armottomaan seksuaalipsykodraamaan on jäänyt pahasti puolitiehen ja Soledad Mirandan kohtaukset on kiusallisen ilmeisesti taltioitu alun perin jotain ihan muuta tarkoitusta varten.

Francofiili

Aina yhtä kiehtovan Soledad Mirandan ja Andrés Mojalesin kohtaukset haiskahtavat uusiksi dubatulta Eugenie de Saden koekuvausmateriaalilta. Heidän sänkynsä yllä seinällä Francon elämänfilosofian julistava "Life is all shit" ‑graffitikin sopisi paremmin Eugenien rakastajana toimineen jazz-muusikon kuin rikastumisesta haaveilevan kriminaalipariskunnan rekvisiittaan.

Eikö tämä kerro jotain siitä, miksi Mirandan kohtaukset eivät tunnu liittyvän juoneen; eivät ne liitykään, Franco on vain halunnut Mirandan mukaan tavalla tai toisella leffan markkina-arvoa nostamaan.

No voi hyvät hyssykät. Ei tuon tietämiseen tarvinnut lukea tuota arvostelua tai levyn liner noteseja. Kysymys onkin siitä, onko noita kohtauksia yritettykään liittää pääjuoneen ja jos on, niin en tajunnut miten.



Jos jostain toisesta elokuvasta on poimittu pätkiä, ne yritetään yleensä enemmän tai vähemmän onnistuneesti saada osaksi uutta elokuvaa. Jos Franco halusi vain laittaa sattuman varaisia kohtauksia sekaan, miksi dubata kohtauksia uudestaan(?) ja leikata ne niin, että ne muka liittyisivät ympäröiviin tapahtumiin. Jesus on suuri mysteeri.

Merhi:

Night of the Wilding

Kaksi menestynyttä vastapuolen asianajajaa nokikkain. Molemmilla on kovat panokset sillä kumpikaan ei ole vielä urallaan kokenut tappiota oikeussalissa.

B/C luokan tuotannoksi alku on yllättävän toimivaa Matlockia mutta onneksi loppu romuttaa kaiken. Jenkki DVD lupailee pidennettyä pahoinpitely/raiskauskohtausta mutta FI-kasetilla joudumme tyytymään kevyempään versioon.



Scott: Black Rain

Harrikka jepari, Yakuza & Japani.

Loistava kuvaus ja soundtrack. Michael Douglas oli 80-90 lukujen taitteessa aivan yliveto. Elokuva kuuluu samoihin henkilökohtaisiin klassikoihin kuin Road House, Tango & Cash, Days of Thunder, Another 48 Hrs., The Running Man ja Johnny Handsome. Jotain mysteeriä tuossa 14-15 vuoden iässä on ollut, koska kaikki elokuvat ovat edelleen hyvin rakkaita tai silloin yksinkertaisesti teatterissa oli vain noin pirun kovia elokuvia!

Goose ( 26.9.2007 16:58)

Scott: Black Rain

Harrikka jepari, Yakuza & Japani.

Loistava kuvaus ja soundtrack. Michael Douglas oli 80-90 lukujen taitteessa aivan yliveto. Elokuva kuuluu samoihin henkilökohtaisiin klassikoihin kuin Road House, Tango & Cash, Days of Thunder, Another 48 Hrs., The Running Man ja Johnny Handsome. Jotain mysteeriä tuossa 14-15 vuoden iässä on ollut, koska kaikki elokuvat ovat edelleen hyvin rakkaita tai silloin yksinkertaisesti teatterissa oli vain noin pirun kovia elokuvia!

Luulen, että tuon ajan elokuvissa oli kuitenkin vielä rapeaa käsityön tuntua mutta elokuvallistekninen kehitys jo kiitettävällä tasolla, jolloin saatiin aikaiseksi mielyttäviä, ja tietyn oloisia katseluelämyksiä. Lisää esim: Demolition Man, Rising Sun(kummassakin Snipes, tälläkin miehellä oli ura!)

Franklin J. Schaffner :

Boys from Brazil (1978) ***½

Natsit suunnittelevat uutta tulemista Etelä-Amerikasta käsin ja varsin omaperäisesti kloonausta hyväksikäyttäen. Välillä mennään hitusen överiksi, mutta ei niin että se pahemmin haittaisi. Elokuva onnistuu olemaan kerronnaltaan sopivan rauhallinen, joskin väkivaltakohtaukset tasaisin väliajoin nostattavat pulssia. Gregory Peck pahiksena.



Clint Eastwood : Heartbreak Ridge (1986) ***

Eastwood rumasanaisena intin kouluttajana, joka pistää härön joukkueen särmään kuntoon. Elokuva lepää aika pitkälti (ellei lähes kokonaan) Eastwoodin hahmon harteilla ja on osaltaan erittäin onnistunutta macho-bullshittiä ja osittain epätasaista kerrontaa. Etenkään Clintin roolihahmon ja tämän ex-naisen suhteen ruotiminen ei jaksa pidemmän päälle kiinnostaa. Onneksi sitten kasarmikohtaukset ovatkin Eastwoodia parhaimmillaan.

35 mm:

Davis: Shoot 'em Up **

Farrelly & Farrelly: The Heartbreak Kid ***½



Etenkin jälkimmäisessä selvästi huonompi kuva kuin HD-levyissä.

Artisan ( 26.9.2007 21:22)

35 mm:



Davis: Shoot 'em Up **

Farrelly & Farrelly: The Heartbreak Kid ***½



Etenkin jälkimmäisessä selvästi huonompi kuva kuin HD-levyissä.

Heh heh, HD- kuva parempaa kuin filmi. Kohta varmaan esität että suosimissasi mp3:sissa on paremmat soundit kuin cd-levyissä.

HD-kuva maltillisesti 50-tuumaisena on ilman muuta parempi kuin ylisuureksi paisutettu 35mm joka ei ole edes ihan focuksessa, kyllä.

sud ( 27.9.2007 00:00)

Tales from the crypt: demon knight: Pitää tarkistaa oliko se Bordello of blood sittenkin parempi kuin tämä...

Ei ole.

Artisan ( 27.9.2007 08:41)

sud ( 27.9.2007 00:00)

Tales from the crypt: demon knight: Pitää tarkistaa oliko se Bordello of blood sittenkin parempi kuin tämä...

Ei ole.

Ei niin.

Silverman:

The Simpsons Movie ***½

Parempi kuin sarjan viimeisimmät kaudet. Yllättävän ronskia menoa.



Rubin: Kasvot kuvastimessa **

Jäykkä ja kaavamainen moraalitarina.



Shyer: Alfie **

Puuduttavaa pörräämistä. Alkuperäistä en ole nähnyt.



Kennedy: The War Wagon ***½

Viihdyttävä kultaryöstölänkkäri tähtinään John Wayne ja Kirk Douglas.



Orko: Kyökin puolella ***½

Piika puhuu ranskaa kuin hevonen, ja Helena Kara on eri vekkuli likka.



Tarantino: Death Proof ***½

Kyllähän tämä kelpasi toistamiseenkin, vaikka heikkoudet paistoivat entistä selvemmin.



Jenkin: The Sleeping Dictionary ***

Siirtomaabisneksiä ja kiellettyä rakkautta kelvollisesti aseteltuna.



Stevens: Sin ***

Ex-kyttä Ving Rhames kostaa siskon nimissä huumediileri Gary Oldmanille. Tavanomainen muttei likikään niin huono kuin olisi voinut odottaa.