Mitä elitistit katsovat?

Saw 4:

Huonoin näistä kaikista, eli siis todella huono.



Freaky Friday:

Tuli katseltua jotenkin vahingossa. En ymmärrä miten Jamie Lee Curtis voi saada rooleja elokuvista, sen verran törkeän näköinen eukko.



Die Hard 3:

Ajankulua. Yleensä tämän aina katsoo.



Italian Job:

Sama juttu.



Me Myself and Irene:

Muutamat hyvät venkoilut Carreylta.



The Godfather

The Godfather: Part 2

The Godfather: Part 3

Näistä voisi kirjoitella mutta lyhyesti virsi kaunis; elokuvataidetta parhaimmillaan ja kauneimmillaan. Tosin kolmas osa jää taakse.



Spider Man 3:

Melkein niin huono kuin muistelin, ei koskaan enää tätä.



Snakes on a Plane:

Melkein parempi kuin muistin, muutamat hyvät röhönaurut kirvoittaa. Mutta ei koskaan tätäkään enää.

Hiller:

Filofax

Useita onnistuneita vitsejä, jotka kolahtivat hyvin. Näyttelijävalinnoissa oli tehty napit. Charles Grodinin naama on, kuin luotu miehelle, joka käy paskallakin kellokortin ja muistion turvin. Kun taas Jimmy Belushin olemus on suoraan oppikirjan luvun kohdalta "rento & huoleton elämänkatsomus". Pomon vieteltävissä olevaa kuumaa tytärtä näyttelee Loryn Locklin ja tekee sen kuumasti. Elokuva kuuluu tuonne 80-luvun lopun ja 90-luvun alun vice versa-elokuvien buumiin. Belushin on ollut helppo samaistua Dworskin rooliin sillä hän on oikeasti die hard Chicago Cubsien fani. Elokuva olisi ansainnut järkevämmän nimen, kuin Filofax tai suomennettu Muisti hukassa.



Deck: Two Shades of Blue

Oikeasti niin huono ja epäuskottava elokuva, että on oikeasti hyvä. Sai innolla seurata pystytäänkö edellinen kohtaus paketoimaan vielä huonommin. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa yksi nuoruuden suosikkinäyttelijä Gary Busey vaikkakin tälläisen yhteydessä. Eric Roberts aika monennen kerran kovanaamaisena pahiksena. Kuitenkin ylivoimainen elokuvan suola oli odotella milloin Rod Stewartin ex-vaimo Rachel Hunter riisuu jumpperinsa ja kyllä hän sen riisui.

Couvelaire:

Michel Vaillant ***

Sujuvan tyhjänpäiväistä sarjakuvafilmatisointia ranskalaisittain.



Waters: Mean Girls **

Lupaava alku mutta ei siitä saada oikein mitään aikaiseksi. Satiiri on köyhää, ja loppu vie laskelmoivassa hattaruudessaan lopunkin mielenkiinnon. Heathersissa vara parempi.



Anderson: Resident Evil **½

Yhtä keskinkertainen kuin ennenkin.



Shore: Pauly Shore Is Dead *

Shoren kannattaisi jättää käsikirjoittaminen ja ohjaaminen muille ja keskittyä vain kameran edessä hölmöilyyn.



Sluizer: Spoorloos ****

Dvd:n kansitekstit lupasivat liikoja, mutta hyvinhän tämä piti kieroudellaan ja oveluudellaan pihdeissä.



Deutch: Some Kind of Wonderful ***

Guilty pleasure ‑nuorisokuvausta John Hughesilta. Liian vähän komediaa, mutta kyllähän tämän taas pitkästä aikaa katsoi.



Lynch: Twin Peaks: Fire Walk with Me ****½

Vaihteeksi teatterissa. Edelleen loistava.



Sekä Hurmeessa nähdyt, jotka kommentoitu jo omassa ketjussaan.

Badham:

Whose Life Is It Anyway?

32-vuotias kuvanveistäjä halvaantuu auto-onnettomuudessa kaulasta alaspäin. Puolen vuoden sairaalassa riutumisen jälkeen entisen elämän intohimot, luovuus, taide & elämänriemu alkavat kasvaa sisäänpäin vihaksi. Richard Dreyfussin Ken Harrison on hieno ja vaikea näyttelijän bravuuri. Elokuvan nimi kertoo olennaisen. Saako ihminen lopulta itse päättää kohtalostaan, jos elämän nälkä katoaa. Pirun tiukka pohdiskeluelokuva. Ohjaajalta mainio vakava elokuva ponnettoman Draculan jälkeen.



Jake and the Fatman 1st season

Osa ensimmäisen kauden jaksoista. Sarja aikakaudelta jolloin Suomessa ei liiemmin sarjoilla juhlittu. Koira haudattuna edusti parhaimmistoa ja on edelleen hyvässä iskussa pitkälti William Conradin & Joe Pennyn karisman ansiosta. Sarjan on alunperin pitänyt jäädä yhteen tuotantokauteen mutta pelastajaksi oli tullut Magnum P.I, joka oli uransa loppusuoralla. Täten CBS:ltä olisi jäänyt kalliit lavasteet Havaijille tyhjänpantiksi. Näin ollen tuottajat siirsivät Jake Stylesin & J.L McCaben saarelle, joka oli ollut hyvä ratkaisu katsojalukujen perusteella ja sitä kautta poiki vielä viisi lisä kautta.

Allen:

Cassandra's Dream (35mm)

Vähän köykäisempi versio Match Pointista. Hyvä kyllä, mutta ei yhtä hieno kuin MP.



Parker: Team America: World Police (DVD)

2000-luvulla tehtyjen yhdysvaltalaisten komediaelokuvien parhaimmistoa.



Weitz: The Golden Compass (35mm)

Suurisuuntaista fantasiaa.



Soderbergh: Ocean's Eleven (Blu-ray)

Blu-ray oli niin mädäntynyt, että piti jättää se eilen illalla kesken. Kohta jatkan HD DVD:llä samasta kohdasta. Yhtä valkoisten pilkkujen vilkkumista melkein koko ajan. Mutta en yritä silti dissata nimenomaan blu-raytä, koska olen nyt löytänyt HD DVD ‑pinostakin samanlaista ilmiötä, viimeksi The Stingin jenkkilevy oli kanssa varsin mätä.

300

Ohjelmoidut lihakset! Taidan katsoa tän seuraavat pari viikkoa joka päivä. Välillä Commando ettei mielenterveys kärsi liikaa.

Tätä sunnuntaita vajaat kaksi viikkoa.

Cobra

En nähnyt tätä aikoinaan, mikä harmitti silloin kovasti, etenkin kun Suosikki kirjoitti elokuvasta runsaasti ja tarjoili jättilakanankin tms. Julkaistiinko tätä Suomessa videolla ollenkaan, kun en muista katsoneeni nauhaltakaan? Tosin tämä on syystäkin jäänyt vähemmälle huomiolle sittemmin kuin saman aikakauden muut, paremmat, toimintaelokuvat. Ei huono kuitenkaan, mutta kyllä tästä ainakaan ilman aitoa nostalgialisää lopullinen imu uupuu. Jokelan tapahtumat liipaisevat ehkä turhan läheltä esim. alkukohtausta. ***



Primitive Love

Tylsä Mansfieldista huolimatta. Mondot eivät ylipäätään ole mun juttu, muttei aloiteta siitä uudestaan. *1/2



Loaded Gun aka Colpo in canna

Tylsä tämäkin. Aika samalla linjoilla Elitistin tulevan arvostelun kanssa. Andress toki paljon esillä, mutta muuten turha. **



Aces High aka I quattro dell'Ave Maria

Ei ei ei. Ylipitkä ja huumori ei toimi. Eli Wallach nyt on ihan ok, ja Terence Hillin kasvot toimivat hyvin totisemmissa kohtauksissa. Mietin tätä, ja tulin siihen tulokseen, että ylipäätään huumori epäonnistuessaan pilaa aika tehokkaasti elokuvan mahdollisuudet toimia muuten. Vaivaannnuttava huumori ei paljon anna saumaa jännittää elokuvan mukana, mutta esim. lattea romanssi ei sinänsä ehkäise elokuvan mahdollisuutta toimia jännärinä jne. Yleistys toki, mutta aika moni honkkari tai italialainen elokuva olisi musta parempi jos ei edes yrittäisi hauskuuttaa. **



Sugar Colt

Hölmö nimi, mutta parempi elokuva. Jack Betts ehkä hivenen väärä valinta pääosaan. Soledad Miranda on kyllä Francon leffoissa aika paljon hotimpi, tässä suorastaan pettymys. **1/2



Kill Buljo

Tästä enemmän etusivulla joskus, mutta yllätyin positiivisesti, vaikkei tämä mikään mestariteos ole. ***



New Jack City

Tämä taidettiin julkaista dvd:llä leikattuna, mutta uudempi julkaisu leikkaamaton? Anyway, en ollut nähnyt aiemmin edellä mainitusta syystä. Ennen dvd-aikaa (<1999) tuli myös jostain syystä missattua. Kova, ja on hienoa, että tällainen tarina saadaan kompaktisti kerrottua 90 minuutissa. Se mitä eeppisyydessä menetetään, saadaan takaisin draivissa. ****1/2



Baba Yaga

Hieno tämäkin. Vähän turhan väsyneenä katsoin, mutta toimi silti. Häröilyä, tyylikkäitä sisustuksia, loistavaa kuvausta ja leikkausta sarjakuvailmeen saamiseksi. Ai niin, toki hyvät Piccionin musiikit. Brentwoodin päivitys Blue Undergroundiin tosiaan kannatti. ****

k-mikko ( 25.11.2007 12:16)

Cobra

En nähnyt tätä aikoinaan, mikä harmitti silloin kovasti, etenkin kun Suosikki kirjoitti elokuvasta runsaasti ja tarjoili jättilakanankin tms. Julkaistiinko tätä Suomessa videolla ollenkaan, kun en muista katsoneeni nauhaltakaan?

Toki. Hieman puleerattuna.

k-mikko ( 25.11.2007 12:16)

Cobra

Julkaistiinko tätä Suomessa videolla ollenkaan, kun en muista katsoneeni nauhaltakaan?

Kahteen otteeseen. Ensin vähän leikattuna K-18 versiona ja sittemmin vähän lisää positoja K-16 leiman kera.

Russ Meyer: Vixen (DVD)

Michele Massimo Tarantini: Gangsterit (VHS)

Elaine May: Mikey & Nicky (VHS)

Jonathan King: Black Sheep (DVD)

Rudolf Zehetgruber: Vihreät Koirat (VHS)

Werner Herzog: Grizzly Man (35mm)

Doug Liman: Bourne Identity (TV)

Paul Schrader: Hardcore (DVD)

Richard Linklater: Scanner Darkly (35mm)

Ettore Scola: Illallinen (35mm)

Lindsay Shonteff: Likainen Harriet (VHS)

Russ Meyer: Up! (DVD)

John Cassavetes: A Woman under Influence (DVD)

Francesco Rosi: Kuulutetun kuoleman kroniikka (35mm)

Jim Jarmusch: Permanent Vacation (TV)

David R. Ellis: Snakes on a Plane (DVD)

John Cassavetes: The Killing of A Chinese Bookie (35mm)

Jacques Deray: Katutappaja (VHS)

Susan Dynner: Punk's Not Dead (DVD)

Peter Sempel: Dandy (35 mm)

Anton Corbijn: Control (35 mm)

Peter Sempel: Lemmy (DVD)

Silvestre Jacobi: Roots Time (DVD)

Joseph Sargent: White Lightning (VHS)

Stuart Heisler: Lasiavain (TV)

Jess Franco: Count Dracula (35 mm)

Jack Hill: Switchblade Sisters (35 mm)

Kathryn Bigelow: Near Dark (35 mm)

Yuen Woo-ping: Snake in the Eagle's Shadow (35 mm)

Konstantin Lopushansky: Kuolleen miehen kirjeet (35 mm)



Lista purettu. Vois varmaan jatkossa tehdä tämän vähän tiheämmin, kun nyt en edes muista noita kaikkia. Mitähän noista vois sanoa. Viis viimeistä olivat kaikki aika asiallisia. Controlista pidin paljon. Sempel on ihan turha tyyppi. Jarmuschin eka oli vitun tylsä ja huono. Cassavetes on kova äijä. Up! paras näkemäni leffa Meyerilta.

Jouko Turkan Seitsemän veljestä.

Kirjaston kaseteilta katsottuna, kun tv:n ensi-illasta on vierähtänyt hieman aikaa. Tosin pikakelausta joutui käyttämään pitkästyttävissä puhekohdissa. Hikeä, verta, kyyneleitä, limaa, tervaa, viinaa, saunaa, ruoalla mässäilyä, naamanilmeitä, vilua, nälkää, ahdistusta, vitutusta. Kai Lehtisellä oli näköjään jo ennen Siivotonta juttua kokemusta suun täyteenahtamisesta ruoalla (tässä keitettyä nautakarjaa). Tero Jartilla oli perse kipeenä havuilla hakkaamisesta. Jarmo Mäkinen oli sarjan aikoihin jokseenkin atleettisessa kunnossa. Suosalolla oli jossain kohdassa liiankin puhtaat hampaat tapahtumien aikakauteen katsottuna. Toukolan väestä erottui mm. pitkätukkainen Risto Kaskilahti, Jari Halonen sekä "Aki ja Turo". Myös vanhan liiton staroja oli mukana useita, kuten Kalevi Kahra, Ahti Haljala, Sakari Jurkka ja Edvin "se on A" Laine, Paavo Liski ja Veikko Sinisalo. Onko kukaan näyttelijöistä tai itse Turkka antanut sarjasta kunnon tilitystä jossain haastattelussa tai kirjassa?

Parin viikon ajalta:

Deadly Bees: Mukava pikku elokuva. Ei tietystikään hirveästi kauhistuttanut saatikka jännittänyt, mutta ihan kiva tunnelma silti, kuten yleensä näissä brittileffoissa jotka sijoittuvat jonnekin pikku kylään jollain pikku saarella.



1408: Ei tämä sitten ollutkaan mikään ihan huippu King-filmatisointi, kohtuullisen keskikastiin kuitenkin pääsi. Muutamia onnistuneita säikkykohtauksia, mutta kokonaisuutena paikoin puuduttava. Eikä loppua kohden suuremmaksi kasvavat efektit oikein enää toimi. John Cusackin show, äijä hoiti kyllä roolinsa tyylillä. ***



Irreversible: Toimii, ahdistavuutta onnistuneimmillaan. Käänteinen kerrontatyyli toimii mainiosti, lopun (tai siis alun) kauniit kuvat ja onnelliset hetket tuntuvat tällä tavalla kerrottuna vielä lohduttomimmilta. Kuinka kaiken tuhoutuminen on pienistä valinnoista kiinni. Henkilöt saavat aivan uutta ulottuvuutta jos vertaa perinteiseen tarinankerrontaan, ei pelkästään Cassellin ja Belluccin kohdalla, vaan myös pariskunnan ystävän kohdalla. Vaahtosammutin-kohtaus iskee paljon kovemmin kuin tuhansien splatter-leffojen verenlennätykset, todella ilkeännäköisesti toteutettu. ****



Children of Men: Vaikuttava, todella intensiivinen elokuva, onnistuneimpia tulevaisuuskuvauksia, jossa ei kuitenkaan ole vajottu mihinkään "lentäviä autoja yms."-tyyliin, vaan pysytty melko "realistisina". Toimintakohtaukset on toteutettu todella iskevästi, kameratyöskentelystä voisi moni ottaa mallia näihin levottomiin action-leffoihin. Kamera on liikkeessä, mutta se ei heilu ja kiepu levottomasti, mutta silti tulee tunne että olisi lähes itse mukana levottomuuksissa. En ole hirveämmin Clive Owenista diggaillut, mutta tässä äijä on kyllä erinomainen. ****



La Cité des enfants perdus : Visuaalisesti toki hieno, mutta kun ei tarina sytytä niin ei sytytä. **



Atonement: Hyvä elokuva. En ole romaania lukenut, joten enpä sitten tiedä kuinka toimisi siihen verrattuna. Näyttelijät ovat iskussa (McAvoy lähinnä ärsytti Last King of Scotlandissa mutta onnistuu hyvin tässä), kirjoituskone-efekti musiikissa todellakin toimii, kaunista kuvausta, viipyilevää kerrontaa, aina mukava katsoa näitä elokuvia actioneitten välissä. Siltikään ei iskenyt ihan kympillä. En tiedä, mutta Keira Knightleysta tuli tässä koko ajan mieleen Natalie Portman! Taitaa olla kovaa kamaa Oscar-gaalassa. ***½



Down By Law: Ihan jees, hyvää äijäilyä, hyvää läppää, rento meininki. ***½



Musta jää: Tätä tulikin jo kommentoitua toisaalla. ***



Human Stain: Ns. muodollisesti pätevä draama pätevillä näyttelijöillä, ei suurempaa valittamista, mutta ei oikeastaan jättänyt minkäänlaista fiilistä jälkikäteen. Aihe mielenkiintoinen, mutta toteutuksena aika hajuton ja mauton. Hopkins silti osoitti jälleen kuinka hyvä näyttelijä äijä onkaan, kun on noi Lecterit viime vuosina painaneet muut suoritukset varjoon. ***



Showdown in Little Tokyo: Last but surely not least. Dolppa ja Brandon Lee. Tissejä, turhaa väkivaltaa, todella surkeita vitsejä ja kaikki ohi tunnissa ja vartissa. Paras mahdollinen valinta edellisen elokuvan jälkeen. Eli kompakti paketti. Ei mitään turhia lässytyksiä tai romanttisia sivujuonia, vaikka Dolppa Tia Carrerea käykin painamassa (ja tällä kertaa Carrerekin huomasi kun Dolppa tulee!!). Viihdyttävä kokonaisuus, vaikka Brandon Leen "näytteleminen" tuntuu olevan jopa kökömpää kuin Dolpan!! Edellinen katsomiskerta lähes tasan tarkkaan kymmenen vuotta sitten, kun tuli televisiosta. Ajattelin että onpa kökkö, mutta silloin taisikin allekirjoittaneella olla jokin aikuistumisvaihe, jolloin yritti jostain syystä ainakin osittain kasvaa ulos kaiken maailman toimintaleffoista. En tiedä mikä miestä vaivasi. ****

Viikko:

DVD:



Reikä sydämmessä. Liian pitkä ja välillä turhan sekava, muuten mainettaan parempi.



Zoolander. Ei huono, mutta ei myöskään mitenkään älyttömän hauska.



Diva. Ihan ok 80-luvun ranskaperseilyä.



13s Ghosts. *

George Erschbamer :

Snake Eater (1989) **

Kasaritoimintaa. Lorenzo Lamas – mies ilman karismaa – lähtee junttien perään jotka tappoivat hänen vanhempansa ja kidnappasivat tämän siskon. Elokuvan parasta antia on lopputaistelu juntteja vastaan. Muuten verrattain kankeaa katsottavaa.



Mike Nichols : Working Girl (1988) ***

Kohtuu viihdyttävä elokuva naisesta joka päättää kaapata naispomonsa bisnekset ja poikakaverin, kun pomo itse toipuu lasketteluonnettomuudesta. Hyviä rooleja ja ihan kiva genressään, jossa hiljainen hissukka päättää ottaa itseään niskasta kiinni ja päästä elämässään pitkälle.



Alfred Hitchcock : Torn Curtain (1966) ***½

Ei yllä Hitchin parhaitten töiden tasolle. Ongelmana on että elokuva on paikoitellen tylsä ja ylipitkä. Toisin paikoin taas kiitettävän tiukka, kuten esim. kohtaus jossa Stasimies ottaa veitsestä rintaansa. Julie Andrews jää yllättävän etäiseksi hahmoksi proffan tyttöystävänä.



William A. Wellman : Public Enemy (1931) ****

Klassikko, joka on monessa kohtauksessa aikaansa edellä (sisältää pari varmasti aikoinaan paheksuttua kohtausta). Elokuvan päärikollisen elämässä kostaminen saa lähes tragikoomisia piirteitä kun eräänä koston kohteena on hevonen. Toiminut innoittajana ainakin Martin Scorseselle.

0511-2511

220. 16 Blocks • Tylsähkö.

221. Superbad – Superok.

222. American Gangster – Ajoittain ihan hyvä.

223. Bloodsport – Postmodernin Dammen innoittamana.

224. TMNT – Surkea.

225. Transformers – Selkeästi parempi pieneltä ruudulta kuin kankaalta. Ei silti mikään Armageddon.

226. Ocean's 13 • Aika mitäänsanomaton.

227. Bender's Big Score – Yllättävän hauskana Futurama on säilynyt.

228. Your Vice is a Locked Door... – Hyvä.

229. The Case of Scorpion's Tail • Hyvä.

230. Zoolander• Uusinta.

231. Planes, Trains & Automobiles – Oikein hyvä.

232. Candyman – Hyvä.

233. Two Faces of My Girlfriend• Kehno.