Mitä elitistit katsovat?

Control **



Siitä lähtien kun joku NME:n toimittaja vastasi lukijan kysymykseen “Why did Ian Curtis kill himself?” että ”He discovered that homosexuality was incurable” olen pitänyt Curtisia homona, mutta ei se sitten tainnut ollakaan... Vai onko joku peittelyoperaatio menossa? Mikä on totuus?



Beowulf **1/2



Kiinnosti sikäli kun tuli luettua Beowulf-suomennos aiemmin tänä vuonna. Vähän pökkelyä menoa mutta kyllähän tämä jonkun 300:n hakkaa mennen tullen.



Six Assassins(Shaw Bros) ***1/2



Lakshyam ***1/2



Bhool Bulaiyaa *1/2



Seven Unutmaz ***



Cetin Inancin hillitön musikaali-melodraama. Traileri (huom! silmänpuhkaisukohtaus kohdassa 3:07) : http://www.youtube.com/watch?v=T6H_u4axGqI

Wrong Turn ***½ Varsin sujuvaa metsäkauhua. Ei tässä todellakaan pyörää keksitä uudelleen, mutta oikein hyvin viihdytti.

Bird with a crystal plumage ***½ Perusvarmaa varhais-Argentoa.



Beyond Re-animator *** Surkeasta Westin sidekickistä huolimatta tykkäsin tästä yllättävän paljon, parempi jatko-osa kuin Bride.



Dagon ***½ Hemmetti, tykkäsin tästä myös. Lovecraftin lukemisesta on pitkälti toistakymmentä vuotta, mutta kyllä tässä oltiin mielestäni muutamaa turhaa huumorihetkeä lukuunottamatta aika uskollisisssa tunnelmissa.



+ loput League of gentlemenin ykköskaudesta. Toimii.

Jan Egleson :

A Shock to the System (1990) ***½

Michael Cainelta tuntuu löytyvän näitä pieniä suuria elokuvia kun vaan jaksaa tonkia. Tässä Caine esittää mainostoimiston pikkupomoa, joka ei saa itsensä ja vaimonsa odottamaa ylennystä firmassaan. Sen sijaan hän työntää suutuspäissään vahingossa pummin metron alle ja hoksaa että murhaamalla ihmisiä hän saattaisi saada oman elämänsä paremmalle tolalle. Nautittava komediallinen trilleri.



Luis Llosa : The Specialist (1994) **

Syltty spesialistina eli pommimiehenä, joka heittää keikkaa maksusta. Hän sotkeutuu kuvioihin joissa pyörii kaunis nainen, sadistinen poliisi ja mafia. Kuuluu Syltyn 90-luvun vaisuihin esiintymisiin. Ainoa kiinnostava henkilö elokuvassa on James Woods jolta irtoaa kohtuullisen viihdyttävä roolisuoritus. Tarina on loppupeleissä aika köykäinen.

Soderbergh:

Kafka

Elokuvassa kaikki on viimeisen päälle hiotun näköistä, uskomatonta tyylistelyä alusta loppuun. Kafkaa katsoessa tuli väkisinkin mieleen toinen mestariteos Von Trierin Europa. Molemmat mustavalkoisia, samana vuonna valmistuneita, hämärän mystistä jännitystä & ei petä korkeita ennakko-odotuksia.



Duigan: The Parole Officer

Ehdonalaisvalvoja lavastetaan murhaan ja vieläpä virkavallan toimesta. Pienen virkamiehen on otettava käyttöönsä kaikki apu mitä irtoaa selvitäkseen kusesta. Työn suomat etuudet on siis hyödynnettävä ja kavereitahan löytyy asiakkaiden joukoista ja vieläpä alan ammattilaisia.

Steve Coogan on vallan mainio valvojana. Elokuvan vitsit eivät aivan kanna kiitettävästi puolitoista tuntista mutta tarjoaa silti monet hyvät naurut siinä ajassa.

Joku:

Geom-eun Gip – Black House

Kohtalainen trilleri, joka alkaa kuivan oloisella vakuutuspetostutkimuksella, mutta muuntuu vähitellen psykopaatti/stalker/kauhuelokuvaksi, jossa mukana pari mukavaa äklökohtausta ja sopivasti juoniylläreitä. Valitettavasti osan käänteistä osaa aavistaa ennen niiden tulemista, joka tietysti syö niiden tehoa eikä elokuva siksi oikein nouse perustrilleriä korkeammalle. 2,5/5



Taas joku: Gidam – Epitaph (The Last Breath)

Visuaalisesti upea ja surrealistinen art house ‑kummitteluelokuva Koreasta, jonka kolme tarinaa samassa sairaalassa samaan aikaan vuonna 1942 kietoutuvat vähitellen ja yllättävästikin yhteen samojen henkilöiden kautta, jotka ovat kokemassa näitä tapahtumia. Tämäkin elokuva, kuten A Tale of Two Sisters, on niitä, joka jakaa katsojat kahtia, niihin jotka pitävät ja niihin jotka vihaavat tämmöistä artsytavaraa. 4/5



Hideyuki Hirayama: Shaberedomo shaberedomo – Talk, Talk, Talk

Katsottava draama/komedia huonosta Rakugoka ‑esiintyjästä, jolla ei ole kunnon lahjoja ja vielä joutuu opettamaan kolmea oppilastaan, joilla on erilaisia ongelmia puheensa kanssa. 3-/5



Oz: Death at a Funeral

Hyvä brittisekoilu ja kääpiöstä plussaa. 3,5/5



Montiel: A Guide to Recognizing Your Saints

Ihan ok kasvutarina ja välillä voimakasta draamaakin hyvillä nuorilla näyttelijöillä, mutta Robert Downey Jr. on väärässä elokuvassa. 3/5



Joku: The Railroad

Ei oikein säväyttänyt. Välillä hyvää fiilistelyä metrotunnelissa ja junassa, mutta kokonaisuutena ei jaksanut kiinnostaa, kun näyttelijätkään eivät oikein päässeet kunnon fiilisteilyihin. 2,5/5

Laitetaas vaihteeksi jotain katsottuja tänne.

Beowulf

Odotuksiin nähden yllättävän hyvä, mikä ei silti tarkoita, että Beowulf olisi varsinaisesti hyvä elokuva. Elottomat cgi-hahmot jättävät kylmäksi ja ulkoasu on muutenkin juuri niin hengetön kuin odottaa sopii, mutta sopivan mahtipontinen ja laadukas ääninäyttely pelastaa paljon. John Malkovich tosin on aivan pihalla.



Atonement

Tykkäsin paljon, mutta kaiken kuulemani ennakkosuitsutuksen jälkeen silti pieni pettymys. Luultavasti toisella katselukerralla iskee paremmin. Keira Knightley on roolissaan mainio, mitä en olisi piraattileffojen perusteella odottanut. Kirjaa en ole lukenut, joten olin siinä suhteessa onnellisessa asemassa elokuvaa katsoessani.



Children of Men

Osoittautui uusintakatselun myötä paremmaksi kuin muistinkaan. Elokuvan pitkiä kamera-ajoja ja pitkiä otoksia ei voi kehua liikaa.



The Brave One

Kaikessa tyhmyydessään tavallaan viihdyttävä, mutta melkoinen rimanalitus Jordanilta ja Fosterilta. Jospa Kevin Baconin Death Sentence olisi kaikista saamistaan haukuista huolimatta valopilkkuna tässä kovin köykäisissä merkeissä etenevässä vigilante-revivalissa. Ei se ainakaan tätä huonompi voi olla.



Eastern Promises

Cronenberg sen kun paranee vanhetessaan. Ovathan nämä miehen tuoreemmat elokuvat toki "normaalimpia" kuin varhaiset scifi-painajaiset, mutta samalla ne ovat myös huomattavasti eheämpiä kokonaisuuksia. Eastern Promises sisälsi yllättävän vähän toimintaa, mutta väkivallan ilmapiiri oli läsnä lähes jatkuvasti.



30 Days of Night

Käsittämättömän ylihehkutettua vampyyrihuttua. Elokuva on kyllä tyylikäs ja alussa tunnelmallinenkin, mutta lupaavan alun jälkeen touhusta katoaa jännite eikä elokuva pysy kasassa. Surkea loppu pilaa nekin fiilikset mitä vielä tuossa vaiheessa oli jäljellä. Sama juttu kuin 28 Weeks Laterin kanssa: Tyyliä piisaa, mutta epäloogisuudet ja typeryydet pilaavat kokonaisuuden.

sud ( 14.12.2007 17:11)

Cravenin kädenjälki näkyy sinänsä aika keskinkertaisessa kässärissä

Millä tavoin? Craven on suurimman osan uraansa ollut aika huono käsikirjoittaja. Tämä perustuu japanilaiseen elokuvaan, hanki ja katso se ja heitä tämä remake-paska menemään.

OK, mutta siis se vähä mitä tuossa on hyvää on aika varmasti peräisin sieltä alkuperäisestä versiosta.

Artisan ( 14.12.2007 19:39)

sud ( 14.12.2007 17:11)

Cravenin kädenjälki näkyy sinänsä aika keskinkertaisessa kässärissä

Millä tavoin? Craven on suurimman osan uraansa ollut aika huono käsikirjoittaja. Tämä perustuu japanilaiseen elokuvaan, hanki ja katso te ja heitä tämä remake-paska menemään.

Millä tavalla eroaa alkuperäisestä, miksi huonompi? Arvostelujen mukaan tähän on lisätty jotain mukamas-loogista selittelyä, koska alkuperäisen selittämättömät käänteet olisivat todennäköisesti alkaneet ahdistamaan normaalia jenkkiyleisiöä...

Miami Vice(pilottijakso v.1984 “Brother's Keeper”)

Tästä on hämäriä muistikuvia ensi katsannosta, kun tämä kovan mainnonan saattelemana näytettiin. Jonkin verran muuten löytyy yhtäläisyyksiä uuteen elokuvaan, vaikka sitä ei ehkä olisikaan haettu. Sarja olikin tosiaan alkuaikoina tarkoituksellisen humoristinen mutta sääli, että myöhäisemmät joita Subilta on nähnyt, ovat olleet kovin synkkämielisiä ja vakavia.



Whisper

Epämääräinen joukkio laitapuolen kulkijoita kidnappaa pienen pojan. Poika kykenee tunkeutumaan ihmisten mieliin ja manipuloimaan heitä. Ei tarvitse katsoa toiste, vaikkei ihan hutikaan ollut.



A Man from Earth

Mielenkiintoinen pikku-scifi miehestä joka kertoo läksiäisissään olevansa 40.000v. ikäinen. Elokuva tapahtuu yhdessä huoneessa.



Mr and Mrs Smith

Tässä on samanlaista veijariactionia kuin mm. True Lies:ssa. Muutama kunnon hörönauru ja Vince Vaughnin parodinen sivuhahmo. Prad Pittkin muuten alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään. Jolien naamanvääntely ja keikistely ei ole yhtään sen kiinnostavampaa.



Barb Wire

Kulltiklassikko, vai mitä?



Eastern Promises

No mitä tästä? Eipä paljon mitään varsinkaan kun...



Jack Ketchum`s. The Girl Next Door

Vielä illalla katsoin tämän perään. Brutaali, epämielyttävä, inhorealistinen, sadistinen jne. kuvaus psykopaattitädistä joka alistaa sukulaistyttönsä. Nuorien poikien ja osin vielä lasten mukana ollessa tapahtumat menevät liian pitkälle, kovin pitkälle. Paha olo, jopa minulla joka olen elokuvien suhteen aika paksunahkainen. Aamulla mietti vielä esim. sitä, että tämäkin perustui tositapahtumiin.

THaavisto ( 14.12.2007 18:03)

Artisan ( 14.12.2007 19:39)

sud ( 14.12.2007 17:11)

Cravenin kädenjälki näkyy sinänsä aika keskinkertaisessa kässärissä

Millä tavoin? Craven on suurimman osan uraansa ollut aika huono käsikirjoittaja. Tämä perustuu japanilaiseen elokuvaan, hanki ja katso te ja heitä tämä remake-paska menemään.

Millä tavalla eroaa alkuperäisestä, miksi huonompi?

No mitäs luulisit, pääosissa on lauma ihan saatanan ärsyttäviä jenkkiteinejä. Lopetin kesken jo noin varttitunnin kohdalla, jonka perusteella yksi tähti. Alkuperäinen on tietysti neljä.

Charles Martin Smith :

Fifty/Fifty (1992) **½

Toimintaelokuva kahdesta palkkasoturista, jotka pistävät tuulemaan Etelä-Amerikassa diktaattorin joukkoja vastaan. Peter Weller ja Robert Hays pääosissa. Elokuva on välillä toimintaelokuva ja välillä toimintakomedia eikä välillä osaa päättää mennäkkö kunnolla överiksi kuten lopussa vai ollakko sittenkin hienovaraisempi siten että huumori pidettäisi vain taustalla. Lopulta kyseessä on parodia kasaritoimintaleffoista, mutta juuri tuo linjattomuus syö elokuvan tehoja. Weller ja Hays hoitavat hommansa päärooleissa hyvin.



William Webb : Hit List (1993) **

Kuivahtanut tv-elokuva, jossa pääosassa nähtävä Jeff Fahey tekee niin katsojan etäännyttävän roolisuorituksen että hahmon edesottamuksien seuraamisesta katoaa viimeinenkin mielenkiinto kokonaan. Käsikirjoitus on kohtuullinen mutta toteutus todellista unilääkettä.



Steve Oedekerk : Ace Ventura: When Nature Calls (1995) **

En muistanutkaan tämän olevan näin huono. Jotenkin mielessä oli paremmat muistikuvat about 10 vuoden takaa kun viimeksi tämän katsoin. Muutama sinänsä hauska kohtaus, mutta kun Ace matkustaa Afrikkaan alkaa leffan vitsit maistua peruskauralta ja juoni tympeältä.

Fantomas ( 14.12.2007 20:21)

Miami Vice(pilottijakso v.1984 “Brother's Keeper”)



Sarja olikin tosiaan alkuaikoina tarkoituksellisen humoristinen mutta sääli, että myöhäisemmät joita Subilta on nähnyt, ovat olleet kovin synkkämielisiä ja vakavia.

Näinhän se pitääkin olla, turha huumori pois.

Southam:

Island of the Dead

En muista milloin viimeksi joku elokuva on jäänyt kesken. Tämän kohdalla se oli pakon sanelemaa puolentunnin sinnittelyn jälkeen. Vaikka mukana on yksi kauneimmista Bond-tytöistä Talisa Soto niin pakko mikä pakko.



Hall: Here Comes Mr. Jordan

Viikatemies noutaa nyrkkeilijä Joe Pendletonin taivaan porteille liian hätäisesti. Erhe korjataan paluulla maankamaralle mutta ongelmaksi muodostuu ystävien nopea toiminta ja kroppa on jo tuhkattu tuuleen. Alkaa korvaavan kehon etsiminen johon Pendleton voisi samaistua.

Alkuperäinen versio, josta on tehty ainakin kaksi remakea nimillä Heaven Can Wait. Kaikesta huolimatta oma suosikkini on Warren Beattyn versio.

Elokuvassa on hieno yksityiskohta, jossa kolme suomalaista on menossa matkalle lopullista päämäärää. Heille oli keksitty perin suomalaiset nimet William Abelius, Maria Caliga & Jan Purmi.



Caruso: Taking Lives

Alun crash boom bang kohtauksen myötä odotukset nousivat korkealle vaikka pääsääntöiseti olin kuullut ja lukenut elokuvasta pelkkää kuraa. Taso valitettavasti laskikin kovin vaatimattomaksi jo ennen puoltaväliä. Kuitenkin helppoa pikaruokaa Angelina Jolien merkeissä. Eniten elokuvassa kuitenkin harmitti Kieferin totaalinen missaaminen. Hänelle olisi pystynyt luomaan paljon tärkeämmän ja psykopaattisemman roolin, juuri sellaisen missä mies on parhaimmillaan.

Humphrey Bogart ( 15.12.2007 12:09)

Fantomas ( 14.12.2007 20:21)

Miami Vice(pilottijakso v.1984 “Brother's Keeper”)



Sarja olikin tosiaan alkuaikoina tarkoituksellisen humoristinen mutta sääli, että myöhäisemmät joita Subilta on nähnyt, ovat olleet kovin synkkämielisiä ja vakavia.

Näinhän se pitääkin olla, turha huumori pois.

En ole oikeastaan katsonut Miami Vicea juuri lainkaan sen jälkeen kun se alunperin tuli tv:stä, mutta muistikuvani ovat vastakkaiset. Eli että huumorin määrä lisääntyi mitä pidemmälle sarja eteni. Olenko aivan väärässä?



Pitäisi yrittää katsoa vihdoinkin toi hyllyssä odottava S1-boksi.