Mitä elitistit katsovat?

Tykkään Cameron Diazista koska siinä on jotain kiehtovaa viattomuutta (silmät, suu jne.) Tämä sopii Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa hissikohtaukseen (cameo) aika pökerryttävän hyvin.

Artisan ( 5.1.2007 17:25)

Kyllähän Hillary päihittää Scarlettin myös ulkonäöllä, jos se nyt on joku kriteeri.

Artisan on aika yössä tällä kertaa.

Äitinne eivät osanneet näytellä, kun teitä tekivät.

Näyttivät kuitenkin hyviltä.

Artisan ( 5.1.2007 15:35)

Scarlettissa ei vaan kerta kaikkiaan ole mitään kiinnostavaa. Täällä meidän kylilläkin asuu kymmenittäin viehättävämpiä naisihmisiä. Olen kyllä aina ihmetellyt mihin muijan suosio perustuu, kun ei tämä näyttelijänäkään ole oikein mistään kotoisin.



edit: Muita samanlaisia mysteerejä ovat Natalie Portman ja Cameron Diaz. Eivät osaa näytellä eivätkä näytä miltään.

Minä kyllä niin tykkään Portmanista. Se on niin nätti, että aijai.

Diaz on kyllä mielestäni aika kaukana viattomasti, ja sais hankkia vähän enemmän lihaa luidensa päälle.

Johanssonista ei oo muuta mielipidettä, kun että sillä on yleensä liikaa meikkiä elokuvien ulkopuolella gaaloissa yms.

Roeg:

Don`t Look Now

Jos ymmärtäisin puoletkin elokuvan tarjoamasta symboliikasta olisi hyvä mutta näinkin elokuva tarjoaa valtaisan elämyksen. Varsinaista kauhua ei näy missään vaiheessa mutta sen jatkuva läsnäolo pakottaa adrenaliinin myötä aistit ylikierroksille. Elokuva pelotti paljon jo TV:stä nähtynä alaluokilla mutta nyt kypsemmässä iässä kauhulle ja peloille ovat vallan uudet merkitykset. Henkilökohtaisesti arvostan jopa enemmän, kuin saman vuoden The Wicker Man elokuvaa. Mielestäni nainen rakastelukohtauksissa liikkuu oikein.



Donner: Maverick

Yhdeksänkymmentä luvun ikisuosikkejani. Valitettavasti täydellisyyden pilaa vain aina yhtä ärsyttävä Jodie Foster.



Hopkins: Blown Away

Muutamat hienot yksityiskohdat pelastavat paljon muutoin kovin perusviihteeltä. U2:n käyttö ja oikeat biisivalinnat tekevät parista kohtauksesta varsin nerokkaita. Bändi lienee Bridgesin suosikkeja sillä ei liene sattumaa, että miehen edellisessä Fearless elokuvassakin soi Bonon orkesteri. Kaikesta tasapaksuudestaan huolimatta pesee saman vuoden toisen räjähde-elokuvan Speed.



Sutherland: Truth or Consequences, N.M.

Paljon toimintaa mutta ilman päämäärää. Kiefer ottaa roolistaan kaiken irti ja se riittää. Martin Sheenin rooli on myös yliveto.



Cronenberg: The Dead Zone

Ei ole vanhentunut tippaakaan. Pitää erinomaisesti kauhu/scifi/jännitys klassikon mainesta kynsin ja hampain kiinni. Elokuva tarjoilee nykypäivänä hienoja sattumia. Elokuvan alussa luetaan koulussa The Legend of Sleepy Hollow kirjaa, jonka elokuvaversiossa Christopher Walken on mukana 16 vuotta myöhemmin. Martin Sheenin Greg Stillson sanoo, että hänellä on tunne olla jonain päivänä presidentti ja Sheen on West Wingin kautta jo toista kertaa. Tom Skerritt harjoittelee tässä sheriffin roolia johon palaa 10 vuoden päästä kuudeksi vuodeksi Picket Fences sarjaan vai pitäisikö sanoa Rooman sheriffiksi.

Goose ( 6.1.2007 17:50)

Martin Sheenin Greg Stillson sanoo, että hänellä on tunne olla jonain päivänä presidentti ja Sheen on West Wingin kautta jo toista kertaa.

Martin Sheen on taatusti eniten Yhdysvaltojen presidenttiä esittänyt näyttelijä. Pressan roolit löytyvät mainitsemiesi lisäksi ainakin näistä: Family Attraction (1998), Medusa's Child (1997), Kennedy (1983) (minisarja). Muitakin voi olla ja myös Robert Kennedyä Sheen on näytellyt. Ja Rob Reinerin "The American President" ‑leffassa Sheen oli Valkoisen talon henkilökunnan päällikkö.

Viikko:

Guillermo del Toro: Pan's Labyrinth (El Laberinto del Fauno)

Toinen kerta teatterissa. Edelleen ****



J. Michael Muro: Street Trash

Uusi Meltdown-edition on loistava julkaisu, vaikka siitä puuttuukin aiemman julkaisun coolit Viper-tarrat. ****



Teuvo Tulio: Levoton veri

Uusinta. ****+



Neil Marshall: Dog Soldiers

Tämäkin uusiksi. Aivan viihdyttävä ja oikeastaan selvästi parempi ihmissusileffa kuin muut nykypäivän vastaavat. ***½



Hin Sing 'Billy' Tang: Run and Kill (Wu syu)

Erinomainen alkupuoli, keskivaiheilla hieman junnaa, mutta loppu paisuu taas erinomaiseksi. Viihdyttävää CAT-III exploitaatiota. ***+



Shane Meadows: Dead Man's Shoes

Yksinkertainen idea toimii usein hyvin kuten tälläkin kertaa. Pieni kikkailun vähentäminen tai viilaus olisi silti tehnyt tälle vain hyvää. Kertakatseluna hyvä, varsinkin jos pitää näistä kostotarinoista. ***½



Robert Lieberman: Legend of Earthsea (Earthsea)

Huono tv-elokuva Ursula K. Le Guinin Maameren Tarinoista. Joku vaikkapa 6-tuntinen sarja olisi varmaan tämän tarinan kohdalla toiminut paremmin. Kolmeen tuntiin ei vain tunnu mahtuvan tarpeeksi. **½



Lisäksi Happy Tree Friendsejä, Azumanga Daiohia, Farscapeja ja Sopranosia.

John Huston:

The Night of the Iguana ****

Tässä elokuvassa ei heikkoja roolisuorituksia nähdä

ja suht. yksinkertaisessa juonessakin on yllättävän

paljon syvyyttä.



Joseph W. Sarno: Vild på sex ***

No tässä tarina on vieläkin yksinkertaisempi ja

aukot paikataan Marie Forsån seksikohtauksilla tai

kyllähän niillä muutakin merkitysta on. Sarnon

tuotantoa pitää katsoa lisää.



Tim Burton: Big Fish **

Elokuva ei tuntunut käynnistyvän missään vaiheessa.

Toiseksi huonoin näkemäni Burtonin elokuva.

Calamari Union (Aki Kaurismäki, 1985) *****

Edelleen mainio.



Valehtelija (Mika Kaurismäki, 1981) ****½

Suunnilleen saman lopputuloksen saisi, jos ranskalaiseen uuden aallon elokuvaan laitettaisiin Mike Leighin Nakedista aina sanavalmis Johnny.



Jackpot 2 (Mika Kaurismäki, 1982) **

Kummallinen ja epätasainen flipperielokuva uuden ajan anarkistisessa yhteiskunnassa. On tämä ainakin parempi kuin Kummeli Jackpot.



Adam´s Apples (Anders Thomas Jensen, 2005) ****½

Toimii edelleen paremmin kuin hyvin.



Un chien andalou (Luis Buñuel, 1929) ****



Toby Dammit (Federico Fellini, 1968) *****

Mainio!



The Adventures of Buckaroo Banzai Across the 8th Dimension (Richter, 1984) **½

Buckaroo Banzai ja avaruuskummajaiset. Kyllä tässä ehdottomasti hetkensä on.



Cleopatra Jones (Starrett, 1973) **½

Hieman tylsähkö. Tamara Dabson on kuitenkin aika namu!



Dog Day Afternoon (Lumet, 1975) ****

Toimivia nämä Lumetin pieneen tilaan sijoittuvat elokuvat.



Germinal (Allégret, 1963) ***

Ok, mutta ei mitään muuta.

Vuosi so far:

Robert Vince: Air Buddies *



Kuudes elokuva superlahjakkaasta kultaisesta noutajasta, joka on tällä kertaa lisääntynyt. 80 minuuttia aikaa miettiä syitä, miksi antaa elämänsä valua hukkaan juuri tämän äärellä. Kuin katsoisi pornoa ilman seksiä tai Ernestiä ilman Ernestiä, joka tapauksessa loppujen lopuksi voi syyttää vain itseään ja sadomasokistisia ystäviään. Kyllä tällainen pitäisi kieltää lailla sivistysvaltioissa.



Useita: Lovecracked! The Movie *



Auttamattoman tökerö indiekauhukomediaepisodielokuva, jossa on vaikutteita Monty Pythonista Lovecraftiin, mutta lahjakkuutta vain Ed Woodista taidekoulu-Al Adamsoniin.



Jean Cocteau: Kaunotar ja hirviö/La belle et la bête *****



Täydellisen unenomaisen kaunista. Taidolla kuvattu mustavalkoisuus on kauniimpaa kuin värifilmi, eikä yhtään haittaa että sisältökin on suurimmaksi osaksi käsittämättömän upeaa. Disneyllä lienee töllötetty tätä kerran jos pari 90-luvulla, ja Herrasmiesliigan leffasta avautui taas yksi hämmentävä viittaus lisää.



Lauri Törhönen: Insiders *



Kun Miami Vice kohtaa Uuno Turhapuron. Kuvallisesti Törhösen juppispektaakkelin seuraaminen on vähän kuin Spede olisi päättänyt tehdä vaihteeksi elokuvan jossa on yksi valo auringon lisäksikin. Sisällöllisesti se on vähän kuin Juan Piquer Simon sovittamassa Amerikan psykoa elokuvaksi. Alkupuolen kesätoimittajapäähenkilö näyttää aika lailla samalta kuin Jukka Rasilan Berner-kyttä Studio Julmahuvista. Dialogi on niin surkuhupaisan köyhää että välillä on vaikeuksia päättää nauraako sille vai näyttelijöiden surkeudelle enemmän. No, alkupuolen nuhjuinen juppimeno on joka tapauksessa hauskempaa kuin lopun murhaselvittely. Saattaa sisältää elokuvahistorian huonoimman poliisikuulustelujakson.



John McTiernan: Rollerball *



Määrittele turhuus.



Tony Scott: Domino **



Sarjassamme elokuvia joita ei koskaan ajatellut katsovansa uudestaan. Jossain määrin uskomatonta miten paljon vaivaa käsikirjoittaja Kelly on nähnyt peittääkseen sekavalla kronologialla ja kaikille paitsi ohikulkijoille annetuilla taustatarinoilla sen, että tarinaa riittäisi noin 15 minuutiksi. Tony Scottin pitäisi oikeasti joskus tehdä elokuva adhd-vaivaisen näkökulmasta, ihan vain saadakseen sisällöllisen tekosyyn kameratemppuilulleen. Keira Knightley ei ole näyttelijä.



Stephen Frears: The Queen ** 1/2



Pätevä draama prinsessa Dianan kuoleman vaikutuksista kuninkaalliseen perheeseen ja juuri pääministeriksi valittuun Tony Blairiin kärsii hieman televisioelokuvamaisuudesta. Parasta on Helen Mirren kuningatar Elisabetina. Blair esitetään melko lailla kokonaisvaltaisen positiivisessa valossa hämmentävissä määrin.



Kim Ki-duk: Hetki lyö/Time** ½



Kim on lähtenyt tekemään täyspitkää lyhärieväin. Sisältö ei vain riitä, vaikka hahmojen vimmaisten pakkomielteiden luulisi olevan Kimille peruskauraa.



Marc Forster: Aidosti outoa/Stranger Than Fiction***



Kaufman-liteksi kuvailtu komedia osoittautui varsin päteväksi kikkailuksi, vaikka ensimmäiset 10 minuuttia saivat aikaan kauhuntunteita väkinäisyydellään. Will Ferrell vakuuttaa verovirkailijahyssykkänä, joka saa selville olevansa kuuluisan kirjailijan uusin päähenkilö kuullessaan kertojanäänen päässään. Sujuva ja loppuun asti viihdyttävä, mutta ei koskaan nouse kivan kepeyden yläpuolelle. Lähtökohta on hyvä ja hahmot kantavat, mutta lopetus on turhan ilmeinen ja vailla varsinaista oivaltavuutta.



Marcos Siega: Pretty Persuasion*** 1/2



Osuva musta komedia teinitytöstä, joka on valmis tekemään mitä tahansa kovin vähäpätöisen tavoitteiden eteen. Näyttää hyvin, että huippuälykäs ja häikäilemätön teini on silti teini. Herkullisia tyypittelyjä James Woodsin niljakkaasta rasisti-isästä Ron Livingstonin oppilaitaan himoitsevaan äidinkielenopettajaan. Evan Rachel Woods osoittaa taas lahjansa pääosassa.

Golan:

Enter The Ninja (tv) ***

Curtiz: Passage to Marseille (tv) ****

Soderbergh: Ocean's Twelve (tv) *

Caton-Jones: Shooting Dogs (dvd) ***

Carpenter: Masters of Horror: Cigarette Burns (tv) ***

McTeigue: V For Vendetta (dvd) ****

0101-0701

1. Idiocracy • Uskomattoman väkinäistä "huumoria". Ei naurattanut.

2. Snakes on a Plane – Ei viihdyttänyt paskan vertaa.

3. Talladega Nights • Selkeitä ongelmia rytmityksen kanssa. Melkein jokainen kohtaus jatkui aivan liian pitkän.

4. Dead or Alive – Arvostelu tulossa.

5. A Scanner Darkly – Ihan kiva.

6. The Black Cauldron – Aika rankkaa kamaa Disney- tuotannoksi. Olispa vaan kivaa jos uskaltaisivat julkaista sensuroimattoman version joskus tulevaisuudessa.

7. Little Man – Ihan uskomattoman häiriintynyt elokuva. Suosittelen lämpimästi.

8. Miami Vice • Hyvä. HD- versiota odotellessa.

9. Crank – Kohtalaisen höyryistä meininkiä. Statham revittelee antaumuksella ja ohjaajat yrittävät parhaansa mukaan imitoida Guy Richie'e ja Tony Scottia.

10. You, Me and Dupree • Owen Wilson ei naurata vieläkään. Pitkäpiimäistä lässytystä alusta loppuun.

11. The Covenant • Teknisesti pätevää mitättömyyttä.

12. Little Miss Sunshine • Ihan kiva.

13. Air Buddies – Ernestin korvikkeeksi ei Air Budeista ole. Mahtaakohan extreme-apinasta olla vaativien saappaiden täyttäjiksi?

14. The Breed – Kammottavan ankea saarikauhuilu. Macholesbo Michelle Rodriquez hymyilee niin paljon että en ollut edes tunnistaa ko. puunaamahoroa.

15. Clerks 2 – Lähes yhtä hyvä kuin ensimmäinenkin.

16. Lovecracked The Movie – Kamalaa amatööripaskaa Ameriikasta. Hyi vittu. Vihaan sinua, Elias!

17. Beerfest • Kaksi tuntia on aivan liikaa yhden vitsin varaan rakennetulle elokuvalle. Olisi toiminut noin puolituntisena.

18. The Adventures of Prince Achmed – Hillittömän hieno animaatio. Kannattaa ehdottomasti tarkistaa jos tulee vastaan.

19. La Planete Sauvage – Nyt harmittaa etten ollut katsonut tätä aiemmin, vaan aina onnistunut lykkäämään katsomista myöhemmälle.

Grauman: 633 Squadron (dvd) ***

Hamilton: Battle of Britain (dvd) ***½

Haskin: Robinson Crusoe on Mars (tv) ***

11'09"01 – September 11 (vhs) ***

Hanson: Wonder Boys (tv) ***½

Shadyac: Ace Ventura: Pet Detective (dvd) ****

Clark: Another Day in Paradise (tv/vhs) ***

Uusintakatselut dvd:ltä:

Polanski: Repulsion

Roman on suosikkiohjaajiani, mutta pakko myöntää, että tämä on liian taidetta meikäläisen makuun, vaikka säikyttikin kerran perinpohjaisesti (peili-kohtaus) ja pari muutakin vastaavaa kohtausta toimi, esim. käytävä. Hienoa kuvausta, kaikki muu paitsi Deneuve saadaan näyttämään rumalta. **1/2



Fulci: Zombie Flesh Eaters

Ihan täydellistä. Edellinen katselukerta päätyikin sammumiseen Bio Rexin penkille. Muutama loistava kauhu/gore-kohtaus (alku, Karlatos), pari osittain Frizzin hienon musiikin myötä upean hypnoottista kohtausta, joita voisi katsella loputtomiin (sukellus, espanjalaissotilaiden ylösnousu) ja ympäröivä elokuvakin rullaa ok pari irtonaurua tarjoten. ****1/2



enmuista: Stepfather

Slasher-parhaimmistoa ja sellaiseksi realistinen. Esim. kakkosnelosella piekseminen vaikuttaa kauhuelokuvaksi hyvinkin autenttiselta. Nykyslashereisa eroten muistetaan käydä suihkussa peseytymässä. Samaistuin pelottavasti perheeseensä friikkaavaan isäpuoleen. Paras kohtaus: "Mikäs nimi minulla täällä olikaan..." ****



D'Amato: Emanuelle and the Last Cannibals

Saastaa kansalle. On tämä kyllä älytön, ja itse asiassa parempi l. viihdyttävämpi kuin muistin. Kiitos elonetin, pystyin fiilistelemään millaista olisi olla syntynyt 25v aiemmin: "Mentäisiinkö illalla elokuviin? Esim Alfaromeossa menisi Emanuelle ja viimeiset kannibaalit." ***



Meyer: Lorna

**1/2



Ja ensikerrat dvd:ltä ja Black Dahlia teatterissa:



Aured: Curse of the Devil

Ne pari Naschyn ihmissusielokuvaa, jotka olen nähnyt, ovat jättäneet aika kylmäksi. Niin tämäkin. Alku, jossa Daninskyn suku kirotaan, on hieno, mutta pulskan naistenmiehen karvankasvun seuraaminen ei kiinnosta. Naisetkin kaikkea muuta kuin viehättävän näköisiä ja musiikkikin hanurista (no pun intended). **



Jack Hill: Fear Chamber

Boris Karloff tiedemiehenä, tulivuoresta löytyvä kivi johon kasvaa verta himoitseva kärsä ("antielämänmuoto"), Bava-lampuilla valaistu kummitusjunamainen kidutuskammio, alusvaatteisilleen riisuuntuvia meksikolaisnaisia, minimilastisen futuristinen laboratorio. Silti tylsä, ostakaa pois. *1/2



de Palma: Black Dahlia

Ei nyt huono, muttei hyväkään. Onkohan mulla joku keskittymishäiriö vai eivätkö vain nimet jää mieleen, mutta olin ainakin suurimman osan aikaa vähän pihalla, että kuka nyt tekikään jotain ja miksi. Voisi tietty kokeilla lukea kirjana. De Palma retostelee teknisesti vain yhdessä Wellesiä kopioivassa(?) otoksessa. En nyt tiedä castingin epäonnistumisesta, mitä nyt Hartnett oli vähän nuoren oloinen rooliinsa. Onkohan muuten tämä ja Sin City vain sattumaa? Johansson > Swank, mutta se nyt ei ole vielä paljoa. Onko näissä "uusissa" blondinäyttelijöissä yhtään viehättävää? **1/2



Tessari: Puzzle

Positiivinen ylläri. Tessari tekee aika päteviä elokuvia näiden parin perusteella, mitä olen nähnyt. Juoni pysyy kiinnostavana, J&B-pullo mukana ja maisemat mukavan kesälomamatkamaisina. Ja lopussa vähän irroitellaan. Merenda on ihan ok päähenkilö ja mainitaan nyt, että Berger > Johansson ainakin kasvoiltaan. ***1/2