Happy Together (Wong Kar-wai, 1997) ****
Eastern Promises (David Cronenberg, 2007) ***
Witness for the Prosecution (Billy Wilder, 1957) ****
Alone in the Dark
Roth: "Hostel II" – ensimmäinen tunti toimii aika hyvin kun tyttöjen matkaa ja taustalla häärivää kidutusrinkiä alustellaan ja asioita kerrotaan sopivan rauhallisesti ja vihjaillen. Päähenkilötytöt eivät ole liian alleviivatusti kirjoitettuja, mutta silti heidän erilaiset luonteensa käyvät erinomaisesti ilmi. Samoin kahden ensikertalais(?)-asiakkaan seuraaminen pitkin lähestyvää kidutusleikkiä toimii kiinnostavasti. Näiltä osin Rothin käsikirjoittaminen muistuttaa Tarantinoa. Tällaisena varmasti kumpikin Hostel-leffa olisi paljon antoisampi, sillä gorepornon räjähtäessä käyntiin muuttuu kaikki eräänlaiseksi sarjamaiseksi anti-kliimaksiksi, jonka taustalla häärii innostunut, karismaattinen, nuori ja Cabin Feverin todistamana lahjakas sadetakkimies. Meininki muuttuu sadistiseksi ja Tarantinon uudempia leffoja muistuttavaksi kovaääniseksi fantasiaksi, johon katsojan tulisi osallistua täysillä. En saanut muutamaa yksittäistä ideaa lukuuottamatta ekasta Hostelista minkäänlaista tyydytystä. Se oli sikaileva ja raaka, mutta ei tehokas sillä tavalla kuin toivoisin elokuvien olevan. Lisäksi pidin sen huumoria etupäässä vaivaannuttavana "vapaamielinen Eurooppa" ‑kierrätyksenä. Hostel II tarjoaa hieman enemmän kerronnallista lahjakkuutta ja irvokkuutta (italialaiset junassa jne.) päätyen loppuaan kohden kuitenkin vyörytykseksi, joka luottaa pintaan ja kipeisiin ideoihin sellaisinaan toteutettuina. Kaipaisin tämän tyylisuunnan elokuviin esimerkiksi lisää jonkinlaista "älykkäämpää" ja monipuolisempaa huumoria kuten se Ruggero Deodaton kohtaus. Se on kuvattu hyvällä kuvakoolla, joka lisää sen totaalista kipeyttä, absurdisuutta ja itseironisuutta. "Gorno" tuntuu olevan sitä rasittavampaa mitä graafisemmaksi se pyrkii yltämään enkä kykene osallistumaan siihen samalla tavalla katsojana/runkkaajana kuin normaaliin pornoon. Kaikki jää pinnallisten ideoiden tasolle (mitä toki runkkauskin on), vaikka juuri voimakkaimmat vietit – seksi ja väkivalta – vaativat konkreettisen tyydytyksen, muuten syntyy anti-kliimaksi. Ohjaaja Roth yllättäen tiedostaa lausunnoissaan itsekin tekevänsä faneilleen "torture porn" ‑viihdettä, jossa "everyone wants to see people get fucked up really bad." Toivon että Roth päätyy tekemään vielä jotain fantastisempaa, sielukkaampaa ja selittämättömämpää Cabin Feverin tyyliin. Vastaavasti toivon että esim. Darren Lynn Boussmann lopettaisi kokonaan elokuvien tekemisen.
En saanut muutamaa yksittäistä ideaa lukuuottamatta ekasta Hostelista minkäänlaista tyydytystä. Se oli sikaileva ja raaka, mutta ei tehokas sillä tavalla kuin toivoisin elokuvien olevan. Lisäksi pidin sen huumoria etupäässä vaivaannuttavana "vapaamielinen Eurooppa" ‑kierrätyksenä. (...) Toivon että Roth päätyy tekemään vielä jotain fantastisempaa, sielukkaampaa ja selittämättömämpää Cabin Feverin tyyliin.
Hostel I:sen amerikkalaisen (tässä: kulttuurieroja käsittämätön) teini-ikäinen "vapaamielinen Eurooppa"-ihmettely teki minulle mahdottomaksi ottaa sitä mitenkään tosissaan – Miiken yllättävää popsahtamista lukuunottamatta.
Hostel I:sen amerikkalaisen (tässä: kulttuurieroja käsittämätön) teini-ikäinen "vapaamielinen Eurooppa"-ihmettely teki minulle mahdottomaksi ottaa sitä mitenkään tosissaan – Miiken yllättävää popsahtamista lukuunottamatta.
Minullekin oli mahdotonta ottaa sitä tosissaan, jos nyt puhut Hostel-elokuvasta. Diggasin silti ja myös siksi aika paljon. En nyt ehkä ihan ymmärrä miksi ja mikä olisi pitänytkään ottaa tosissaan gorella höystetyssä sadussa.
Nää on varmaankin jauhettu jo moneen kertaan siellä vanhassa ketjussa, mutta kyseessä Ei ole kulttuurillinen tai maantieteellinen dokumentti. Valtaosa amerikkalaisista ei tietenkään tiedä että Slovakia-niminen maa on olemassa, saati millaista siellä mahtaakaan olla, joten onhan nää nyt sitten aika arveluttavia elokuvia...
Minäkään en edelleen ymmärrä, miten Hostelin Eurooppa-kuva pilaa elokuvan niin monelta elitistiltä. Ihan niin kuin joku Death Wish 3:n aattellisuus haittaisi siitä nauttimista. Molemmat ovat hyvää viihdettä ja niitä on hauska katsoa. Kummankaan tosissaan ottaminen on perin häiriintynyttä.
ja ainakaan itse en ensimmäisen puoliskon aikana osannut arvata kuka tytöistä selviää.
Minä ainakin katsoin ensimmäistä Hostellia hieman samaan tapaan kuin vanhoja hyviä exploitaatio elokuvia; sisällön puolivakavasti ottaen ja elokuvalle nauramatta, mutta silti usein pieni virne kasvoilla. Hostellissa Eurooppa-kuva edusti juuri tätä osastoa.
Hostelin eurooppa-autenttisuudesta keskusteltaessa tulee mieleen, että voi vain kuvitella millainen kritisointi kävi 70-luvulla Amazonin viidakoissa italialaisten kannibaalinäkemyksissä olleiden mahdollisten epätarkkuuksien johdosta.
Brian De Palma :
Dressed to Kill (1980) ****½De Palma on tehnyt 80-luvulla komedian nimeltä Wise Guys, joka kamppailee kovasti Mission to Marsin kanssa myös.
Ei Mission to Mars ole edes kovin huono, ainakin parempi kuin Femme Fatale.