Mitä elitistit katsovat?

Lazer ( 17.2.2007 14:05)

Lauri Lehtinen ( 17.2.2007 11:56)

Orionin tiedoista poiketen (joita olen kyllä yrittänyt saada korjattua) ei nähdä yli 140-minuuttista alkuperäisleikkausta vaan reilusti lyhyempi englanninkielinen versio, jääpähän ainakin baarissa istumiseen enemmän aikaa.

Ongo alkamisaika silti 20:45?

Näin uskon, soittakaa teatteriin jos haluatte varman tiedon.

Lauri Lehtinen ( 17.2.2007 12:56)

Orionin tiedoista poiketen (joita olen kyllä yrittänyt saada korjattua) ei nähdä yli 140-minuuttista alkuperäisleikkausta vaan reilusti lyhyempi englanninkielinen versio, jääpähän ainakin baarissa istumiseen enemmän aikaa.

Taisi tuo silti olla pidempi kuin espanja-dvd:llä oleva versio, joka on noin 120 minuuttia. Lisäksi elokuva kannattaa käydä katsomassa lopun Rory Calhounin naiseen liittyvän älyvapaan kommentin vuoksi, joka on huomattavasti hupaisampi kuin italiankielisessä versiossa.

Volonte ( 17.2.2007 20:30)

Lauri Lehtinen ( 17.2.2007 12:56)

Orionin tiedoista poiketen (joita olen kyllä yrittänyt saada korjattua) ei nähdä yli 140-minuuttista alkuperäisleikkausta vaan reilusti lyhyempi englanninkielinen versio, jääpähän ainakin baarissa istumiseen enemmän aikaa.

Taisi tuo silti olla pidempi kuin espanja-dvd:llä oleva versio, joka on noin 120 minuuttia.

Tai saksalainen dvd (e-m-s), 101 min ja vain saksankielistä sisältöä.

Duffy:

The Boondock Saints

Olisi varmaan pitänyt nähdä tuoreeltaan nyttemmin on nähty liian monta samantyylistä ja parempaakin elokuvaa. Lopulta mieleenpainuvimpina jää käteen Dafoen hinttietsivä. Kaiketi ohjaaja sai esikoisellaan paljon positiivista julkisuutta mutta siitä huolimatta muita ohjauksia ei ole syntynyt liki kymmeneen vuoteen.



Pearce: Threshold

Pääosin sairaaladraamaa, jossa Donald Sutherland on sydänkirurgina ja päättää tehdä ensimmäisen tekosydän siirronnaisen ihmishistoriassa. Katsoin wikipediasta taustoja joka kertoi tämän oikeasti tapahtuneen 1. joulukuuta 1982 ja elokuvan ensi-ilta oli 19. syyskuuta 1981 joten kai tässä on vähän scifiäkin.



Caiano: Il Mio nome è Shangai Joe



Campbell: Casino Royale



Haynes: Far from Heaven



Kaplan: The Slams

Alkaa lupaavasti verisellä keikalla mutta, kun päästään itse elokuvan ydinsisältöön linnassa lusimiseen muuttuu kovin puuduttavaksi ja väsyneeksi. Ei mielenkiintoisia vankilakundeja ja liian lepsua väkivaltaa. Vaikuttaa, että Jim Brownkaan ei usko elokuvaan, niin hengetön suoritus. Ilman muuta oli suuri pettymys.

Köyhä viikko, ensi viikolla petrataan kun avovaimo on toisaalla. Hongkong kiinnostaa taas pitkästä aikaa.

Yimou: Curse of the Golden Flower (2006) **



Kts. etusivu lähitulevaisuudessa.



Woo-Ping: The Magnificent Butcher (1979)



Bey Loganin kommenttiraidalla. Mielenkiintoisimmat jutut Kwan Tak Hingista. En myöskään tiennyt, että Golden Harvest ‑tuottaja Raymond Chow on ollut suoraan alenevassa polvessa Wong Fei Hungin kung fu ‑oppilas, silloin kun nuorempana lajia harjoitti.



To: PTU (2003) **



Pari hyvää juttua, ei kuitenkaan tarpeeksi. Yksiulotteiset hahmot ja tasapaksu rytmi pahimpia jarruja.



Woo: Hard Boiled (1992)



Woon & T. Changin kommenttiraidalla, ensimmäistä kertaa. Ehdotonta kuunneltavaa Woon ystäville. Toivottavasti Dragon Dynastyn tuleva tupla-dvd on definitiivinen julkaisu.

0502-1802

51. 50 First Dates – Ei kovin häävi. Plussaa loppuratkaisusta.

52. The Illusionist – Ihan siedettävää viihdettä.

53. Unknown – Hohhoijaa.

54. Flushed Away – Ihan kiva. Hyvät hahmot.

55. Man of the Year • Mitä mainion premissi ja hyvä cast uhrataan lässytyksen alttarilla tupakoinnin vaarallisuudesta saarnaamiseen ja umpitökeröön romanssiin.

56. Casino Royale – Aika hiton hyvä.

57. Tenacious D: The Pick of Destiny – Ok.

58. Stranger Than Fiction – Kohtalainen.



+ Masters of Horros S2, Rome S2, My Name is Earl S2, Heroes, Lost S3, Prison Break S2

Ijäs:

Kolme suudelmaa (tv) **

Chukrai: Ballada o soldate (dvd) ***

Whedon: Serenity (tv) **

Hadzihalilovic: Innocence (dvd) *****

Burton & Johnson: Corpse Bride (dvd) ***

Hamilton: Goldfinger (tv) ***

Vaala: Vaimoke (tv) ***

Sagan: Mädchen in Uniform (tv) ***

Klushantsev:

Mars (35 mm) ***

Hiukkasen hupsu, mitä selostuksen suomidubbaus vain korosti, mutta tehosteet olivat hienot ja kosmonauttikoira sympaattinen.



Smith: Rock & Rule (35 mm) ***

Tarina oli mitä oli, mutta näytti ja kuulosti oikein hyvältä.



Fontaine: Nathalie... (tv) **

Pitkäveteistä jaarittelua. Hyvät näyttelijät tosin.



Bonito: The Marine (dvd) *****

Painisankari John Cena, WWE Films ja PG-luokitus ovat erittäin epäilyttävä yhtälö, mutta mitä vielä – unrated-versio on valehtelematta vuosikymmenen kovimpia toimintafilmejä. Täysin överiksi vedettyä rymistelyä, paljon räjähdyksiä, tolkutonta dialogia ja vielä Robert Patrickin totaalisen kieli poskessa näytelty pahis. Onneksi tällaistakin osataan vielä tehdä.



Keusch: Attack Force (dvd) *

Ja takaisin maan pinnalle Steven Seagalin seurassa. "There are two things you need to know about Marshall Lawson (!). He's a bad motherfucker and he's a bad motherfucker." Enempää ei tarvitse tietää elokuvastakaan.



Jonze: Adaptation. (tv) ****



Koch: Snow Day (tv) **½

Ikään kuin lantrattu versio Savage Steve Hollandin ensimmäisistä elokuvista. Yllättävän ok.



Mann: Bend of the River (tv) ***½

Fincher: Fight Club (dvd) *****

C.W. Leadbeater ( 19.2.2007 15:58)

"There are two things you need to know about Marshall Lawson (!). He's a bad motherfucker and he's a bad motherfucker."

Yllättävää, että elokuva jolla on noinkin hyvä synopsis, on sitten kuitenkin huono.



35 mm:

Shainberg: Fur

Forman: Goya's Ghosts



HD DVD:

Gaghan: Syriana

Loncraine: Firewall



DVD:

Penn: Little Big Man

Louhimies: Valkoinen kaupunki



Lisäksi 42 minuuttia Salon Kittyn director's cuttia ennen kuin piti keskeyttää, pitää katsoa ehtisikö tuon illalla katsoa loppuun.

Lonesome Jim (Steve Buscemi, 2005) **

Mars (Pavel Klushantsev, 1968) ***

Rock & Rule (Clive A. Smith, 1983) *

Grizzly Man (Werner Herzog, 2005) ****½

Dreamgirls (Bill Condon, 2006) *

Persona (Ingmar Bergman, 1966) *****

Miracolo a Milano / Milanon ihme (Vittorio de Sica, 1951) ****½

Providence (Alain Resnais, 1977) *****

Le Grand jeu / Suuri peli (Jacques Feyder, 1934) **

Mädchen in Uniform / Murrosiässä (Leontine Sagan, 1931) **½

Father Goose (Ralph Nelson, 1964) **½

Le Souffle au coeur / Rakas sydän (Louis Malle, 1971) ****½

Takhté siah / Liitutaulut (Samira Makhmalbaf, 2000) ***

Calamari Union (Aki Kaurismäki, 1985) ****

C.W. Leadbeater ( 19.2.2007 15:58)

Keusch: Attack Force (dvd) *

Ja takaisin maan pinnalle Steven Seagalin seurassa. "There are two things you need to know about Marshall Lawson (!). He's a bad motherfucker and he's a bad motherfucker." Enempää ei tarvitse tietää elokuvastakaan.

Siis tämähän on oikeasti helvetin hauska elokuva. Nauroin vielä puoli tuntia lopputekstien jälkeenkin.

Python: "And Now For Something Completely Different" – ns. fiilistelyuusinta extempore-henkeen. Lähes täydellinen kokonaisuus kaikkea hienoa, julkeaa ja kiehtovaa, mutta osa sketseistä tuntuu toimivat paremmin alkuperäisessä muodossaan Sirkuksessa.

Bianchi: "Nude per l'assassino" – mukavan rento ja rehellinen sleaze-touhu, jossa sopivassa suhteessa hyvää kuvallista osaamista sekä matalaotsaisuutta.



Jordan: "The Company of Wolves" – mahtavan näköinen studiosatuelokuva, joka mässäilee jokaisella keksimällään kauniilla yksityiskohdalla tai idealla. Esimerkkeinä toimivat ainakin kaksi irtopään hidastettua lentoa, joista toinen päätyy suureen ja mehevään maitotynnyriin ja toinen hajoaa lumivalkeaksi hiusmaiseksi massaksi. Eipä siinä juuri mitään enää voi sanoa. Taitavan irkkuohjaajan ansiosta elokuva ei muutu tylsäksi pintatulitukseksi, vaan se kiehtoo ja elää koko kestonsa ajan. Häiritsevänä puolena mainittakoon muutamia Shaw-teoksiakin leimaava tosiasia, että lavasteista johtuen kovin laajoja kuvia elokuvassa ei pystytä näyttämään. Jordanin susielokuvassa poikkeuksena toimii ainakin vauhdikas alkutekstijakso.



Gallo: "Brown Bunny" – äärimmäisen henkilökohtainen ja utuinen roadmovie-kuvaus yliotteen saaneesta tunteesta. Pidän suuresti alituisesta päivänvalosta, joka on rajussa kontrastissa synkkyyden syövereissä kituvan päähenkilön tajunnan kanssa. Polanski hyödyntää samaa Pianistissaan, jonka julmuudet esiintyvät uudella, vetoavammalla tavalla elokuvaa vallitsevan auringonpaisteen läpi nähtyinä. Gallo on miettinyt tarkkaan hahmonsa (vähäiset) teot ja katsojalle hiljalleen selviävät motiivit. Esim. tytön vanhempien luona käyminen muuttaa hahmon matkan merkitystä paljon. Tämä on julma ja kivulias elokuva, lopun SE KOHTAUS korostaa hahmon vaipumista peruuttamattomaan tosiasian edessä. Onneksi elokuvassa puhutaan hyvin vähän.



Peckinpah: "Junior Bonner" – vanhan ajan rodeomestari kohtaa modernimman maailman viettelyksen ja oman ympäristönsä valinnat rahan ja perinteen välillä. Samoja teemoja kuin Hurjassa Joukossa, eli ei voi olla kovin huono lähtökohta. Rodeokohtaukset ja muut hidastukset toimivat jälleen älyttömän hyvin ja tyylikkäästi, Peckinpah on tällaisen (toiminta)tyylin ehdoton mestari. Joku auton käsijarrukäännös hidastettuna pölyisellä tiellä näyttää miehen ohjaamana saatanan upealta.



+



Svankmajerin kaksi lyhäriä The Flat ja A Game With Stones, kumpikin tietenkin mestarillisia. Asunto unimaisempi ja viekkaampi, Kivien peli hurjan leikkisä ja riemastuttava. Tapahtumien keskiönä toimii surrealistinen vesihana!



+



Angerin viisi lyhytelokuvaa Fantoman kulttuuri-dvd:n muodossa. Olin nähnyt useita Angerin elokuvia aikaisemmin vhs-kopiolta, jolloin ne tekivät visuaalisen ja virtaavan vaikutuksen, mutta samassa on myönnettävä että tietty tauko aiempien katselujen ja nyt tapahtuneiden uusintojen välillä teki hyvää tavalle "lähestyä" visionääriä. Musiikin uljas ja niin luonnollinen käyttö korostuu tavalla joka näkyy melko monen nykyohjaajan tyylissä, ja taidokkaasti musiikkia hyödyntäviä ohjaajiahan on vähän. Inaurugation of the Pleasure Dome ja Eaux d'artifice ovat upeimmat ja tunkeutuvimmat teokset. Ensiksi mainitun tunnelma ja kuvasto ovat täysin ainutlaatuiset, vertaisin sitä lähinnä (ja silti etäisesti) tsekkiläiseen Jirí Bartaan, jonka vaihtelevasti leikkisien ja äärimmäisen synkkien animaatioiden kulku johtaa usein vajoamiseen värien, muotojen tai vertauskuvien satumaiseen maailmaan. Toisaalta harva ohjaaja Bartan lisäksi on tehnyt niin totaalisen synkkiä visioita, millaisiksi en Angerin töitä kutsuisi. Fantoma julkaisee toivottavasti toisen volumen tätä "EKE-sarjaa" ilman kammottavia viivästyksiä.

Hiljainen viikko lähinnä matkan takia:

Paskutinis Škotijos karalius

eli Last King Of Scotland Vilnan tennispalatsissa. Oli kyllä hyvä. Whittakerille oscari hitto soikoon! Itäeurooppalaiseen tyyliin näytöksessä oli asiallinen perhe-elokuvameininki kun elokuvaa oli katsomassa mm. isä kahden alle 10 vuotiaan muksunsa kanssa. Yhtään tarhaikäistä ei sentään ollut kuten viime vuonna samassa teatterissa Grimmin veljeksiä katsomassa. Oikea asenne, stana – ikärajat vittuun!



Colosso di Rodi

Tämähän oli helvetin hyvä. Patsas oli komea. Peplumit ovat jääneet henk.koht aika vähiin joten valaiskaa vähän mihin tämä asettuu lajissaan? No, mä diggasin ainakin.

Macdonald:

The Last King of Scotland ****

– Positiivinen yllätys. Elokuvan käsittelemä ajanjaksohan on jo itsessään todella mielenkiintoinen. Lisäksi Macdonaldin kerronta piti pihdeissään koko parituntisen.

Valerii: Dallasin surmanluodit (Il prezzo del potere) ***½

Spielberg: War of the Worlds ***½

Giraldi: Sugar Colt ***(½)

Beleta: Los tarantos ***

– Beleta sai kerrontaansa kiihkeän flamencon omaisen rytmin, mutta varsinaiset tanssiesitykset jättivät ainakin allekirjoittaneen kylmäksi. Ehkä muistissa ovat vielä turhan hyvin Barcelonassa nähdyt live-esitykset. Elokuvan parasta antia oli Massimo Dallamanon komea kuvaus.

Fulci: Tempo di massacro **

Mäkelä: Matti **



Tulipa parin viime kuukauden aikana katsottua myös lähes kaikki Masters of Horror ‑sarjan 1. tuotantokauden jaksot. Cohenin, Landisin, Hooperin ja Garrisin jaksot ovat surkeinta ´kauhua´ mitä tällä vuosituhannella on vastaantullut. Muutama ihan ´ok´ jaksokin mahtui matkan varrelle. Esim. Argenton Jenifer oli varsin viihdyttävä goreilu. Ensimmäisiltä kahdeltatoista jaksolta veti kuitenkin maton jalkojen alta Miiken Imprint, jonka jälkeen kaikki muu vaikutti pikkupoikien puuhastelulta. Todella sadistinen jakso, ja vaikka en ole mikään Miiken suuri fani, niin tähän miehen harrastamat ylilyönnit sopivat kuin neula ikeneen, kirjaimellisesti.

Blake Edwards:

The Pink Panther

Onneksi tuli hankittua pantteriboksi, sillä tätäkään pientä mestariteosta ei ole tullut katsottua sitten VHS-vuosien. Edelleenkin yllättävän ajaton ja toimiva kokonaisuus. Ja kuten eräässä 36 vuotta myöhemmin tehdyssä elokuvassa jo viitataankin; nuori Robert Wagner muistuttaa melkoisesti Rob Lowea.



Blake Edwards: A Shot in the Dark

Etenkin nyt kun kaksi ensimmäistä pantteri-elokuvaa tuli katsottua peräkkäisinä päivinä, ero ensimmäisen osan hyväksi on silmiinpistävä. Itse tarinassa ei ole mitään sen kummepaa vikaa ja alun "kuka menee mistäkin ovesta ja minne" kikkailu on ihan oikeasti hauskaa katsottavaa. Sellers on tietenkin jälleen loistava, mutta silti tästä jäi puuttumaan jotain oleellista...



Domenico Paolella: Ercole contro i tiranni di Babilonia

Kivuliasta mutta samaan aikaan omalla tavallaan niin ilahduttavan viihdyttävää miekka & sandaali ‑viihdettä. Peter Lupus (joka esiintyi näihin aikoihin vielä nimellä Rock Stevens) pullistelee juuri niin kuin Herkuleksen pitääkin ja myöhempien aikojen Mission Impossible tähti onkin elokuvan parasta antia.



Michael Mann: Miami Vice

Aluksi oikein hyvältä näyttävä, mutta sittenkin aavistuksen ontolta vaikuttava teos. Kaikki oleellinen on toki kasassa ja ohjaajana Mann hallitsee tyylinsä milteipä täydellisesti. Liekö sitten se historian paino, vai mikä tätä oikein painaa mielessä alaspäin. Pitänee katsoa jossain vaiheessa lähiaikoina uudestaan.



John Huston: The Maltese Falcon

Kiistatta eräs kaikkien aikojen parhaista Bogart-elokuvista, mikä jo yksistään sanoo paljon.