foorumit  »  Elokuvat  »  Mitä Elitisti-forumin väki katsoo 2017

Mitä Elitisti-forumin väki katsoo 2017

Marienbad 6.1.2018 00:15
Bo Diddling (5.1.2018 17:46)

Miksi Suomessa täytyy tehdä puolivillaisia näytelmäelokuvia kun aihe selvästi huutaa dokumenttia taakseen.


Mulle tuli tuosta lauseesta mieleen Selänne-dokumentti. Teos on vielä näkemättä, enkä usko tilanteen muuttuvan lähiaikoina.

Yotsuya 6.1.2018 18:38
Marienbad (6.1.2018 00:15)

Bo Diddling (5.1.2018 17:46)


Miksi Suomessa täytyy tehdä puolivillaisia näytelmäelokuvia kun aihe selvästi huutaa dokumenttia taakseen.




Mulle tuli tuosta lauseesta mieleen Selänne-dokumentti. Teos on vielä näkemättä, enkä usko tilanteen muuttuvan lähiaikoina.

Itselleni tuli lauseesta mieleen, että opin muutama päivä sitten, että Suomesta tehtiin Sweaden Heaven And Hellin jälkimainingeissa mondo-dokkari Dove non e peccato eli vapaasti suomennettuna Maa jossa ”se” ei ole syntiä. http://www.imdb.com/title/tt0169795/
Yotsuya 7.1.2018 09:58
Bo Diddling (6.1.2018 23:44)

Yotsuya (6.1.2018 18:38)


Marienbad (6.1.2018 00:15)


Bo Diddling (5.1.2018 17:46)


Miksi Suomessa täytyy tehdä puolivillaisia näytelmäelokuvia kun aihe selvästi huutaa dokumenttia taakseen.




Mulle tuli tuosta lauseesta mieleen Selänne-dokumentti. Teos on vielä näkemättä, enkä usko tilanteen muuttuvan lähiaikoina.

Itselleni tuli lauseesta mieleen, että opin muutama päivä sitten, että Suomesta tehtiin Sweaden Heaven And Hellin jälkimainingeissa mondo-dokkari Dove non e peccato eli vapaasti suomennettuna Maa jossa ”se” ei ole syntiä. http://www.imdb.com/title/tt0169795/



Mitä hauskaa/vittuiltavaa siinä on jos haluaa hyvin taustoitetun ja asiassa pysyvän koosteen aiheesta kuin aiheesta. Toi Sel8nne ‑dokkari on aika huono esimerkki aihetta käsittelevistä dokumenteista, nostaisin enemmän Ylellä pyörivän Urheilu-Suomi ‑sarjan jossa on jotain faktaakin ja aikakaudesta toiseen hyvin soljuvaa kerrontaa. Sel8nne on MTV3:n tyyliin tehty ylipitkä mainosvideo. 



Hyviä musadokkareita on myös tehty viime aikoina esim. Jarmuschin Gimme Danger (The Stooges), Black Sabbathin The End of the End, Looking For Johnny (Johnny Thunders). Tom of Finlandista on tehty lyhyehkö dokumentti 90-luvun alussa, mutta nyt joukkorahoitusaikakaudella siitä pitäisi tehdä kattava, kaikki elossa olevat asianosaiset haastatteleva, koko kuvittajan kehityskaari kehdosta hautaan jne. Toisaalta eihän edes mestari Drew Struzanista ole mitään kunnon dokumenttia tehty. Se "Man Behind the Poster" (2013) on pelkkää selkään taputtelua Frank Darabontilta, Thomas Janelta, Guillermo del Torolta. Tosin vika tossa Struzan ‑dokkarissa on että siinä ei ole kunnon rakennetta. Esim. mainitsematta jää, että Struzanin tyyli oli 70-luvulla paljon velkaa J.C. Leyendeckerille ja muille, Amerikkalaisille mestari ‑tason kuvittajille. Myöskään Struzanin aikalaisia/kollegoita/kilpailijoita ei mainita edes nimeltä. Richard Amsel, John Alvin, Bob Peak, Tom Chantrell jne. Tietoa onneksi löytyy aiheesta kuin aiheesta jos sitä vaan haluaa etsiä.

Oma kommentti oli puhtaasti ot, eli tulipahan vaan mieleen sanoista Suomi ja dokumentit.
Jakel 7.1.2018 12:33

Oletko Yotsuya nähnyt tuon mainitsemasi dokumentin (Dove non è peccato) ?

Yotsuya 7.1.2018 13:52
Jakel (7.1.2018 12:33)

Oletko Yotsuya nähnyt tuon mainitsemasi dokumentin (Dove non è peccato) ?



En ole eikä varmaan ole kovin moni muukaan. Se tuli aivan puskista. Jostain italialaisesta tietokannasta löytyi juoniselostus ja sen perusteella elokuva päättyy ”valtavaan suomalaisen urheiluhulluuden freskoon”.
Jakel 7.1.2018 20:54

IMDB-tieto on tosi niukkaa, mutta pienenä erikoisuutena tuolla oleva tag (ainoa sellainen) on Finland. Mahtaisikohan tosta löytää lisätietoa jostain italoelokuvia (tai mondodokkareita) käsittelevistä kirjoista). Joitain lyhyitä juonisynopseita löytyy italiaksi ja niitä google translaten kautta voi sitten yrittää tulkita... Mutta ei ihan saa kuvaa sisällöstä tarkemmin.

Matti Erholtz 7.1.2018 22:01

Michel Gondry: Eternal Sunshine of the Spotless Mind (2004) **


Tässäpä ultimaattinen 00-vuosikymmenen filmi. Kaufmanin käsikirjoituksessa on itua, mutta Gondry tekee kokonaisuudesta vetistä ihmissuhdemössöä ja henkilöhahmoista täysin mielenkiinnottomia kliseitä. Tietokonenörtti Stan: monessakohan sadassa elokuvassa tämäkin tyyppi on jo nähty? Ei jatkoon.


Frankie Chan: Burning Ambition (1989) ***½


Juoni oli juuri sellainen kuin voi odottaa, kun käsikirjoittajaksi on merkitty "Frankie's script-writing group", mutta se toiminta... Mistä Hongkongin kulta-ajan toiminnan vauhti ja täsmällisyys oikein kumpusi? Sen tietää jokainen joka on ollut hikipajamaisissa olosuhteissa töissä.


P. Vasu: Uzhaippali (1993) ***


Elokuvan alussa Rajinikanthin henkilöhahmo palkataan esittämään kuolleeksi oletettua tyyppiä, joka, kuten myöhemmin paljastuu, on hän itse. Tämän paljastuksen jälkeen hän esittää henkilöä, joka esittää henkilöä, joka on hän itse: postmodernia kierrettä siis juonesta löytyy! Eteläintialaiset ysärileffat ovat varmaan yksi maailman tuntemattomimmista taideaarteista.

Neon Maniac 9.1.2018 00:33
Hardcore (aka Hardcore Henry) (2015) En tiedä missä petrimaljassa tekijöitten luovuus on viljelty, mutta tulos on silkkaa viagraa väkivaltapornosta pitäville. Veikkaan, että leffaa editoidessa lienee maistunut hörppy väkevää jos toinen. Aivan ehdoton elokuva, jota on lähes velvoitettu suosittelemaan peitetarinan turvin joille kuille draama-arvoista aivopöhttyneille piruparoille, joilla ei ole käsitystäkään, mitä tuleman pitää. Ah, lisää tällaista, kiitos.
Yotsuya 9.1.2018 21:55
Jakel (7.1.2018 20:54)

IMDB-tieto on tosi niukkaa, mutta pienenä erikoisuutena tuolla oleva tag (ainoa sellainen) on Finland. Mahtaisikohan tosta löytää lisätietoa jostain italoelokuvia (tai mondodokkareita) käsittelevistä kirjoista). Joitain lyhyitä juonisynopseita löytyy italiaksi ja niitä google translaten kautta voi sitten yrittää tulkita... Mutta ei ihan saa kuvaa sisällöstä tarkemmin.



En usko että tätä on ainakaan enkunkielisissä kirjoissa noteerattu, koska leffan olemassaolo on paljastunut vasta nyt italoleffojen kovimmille suomalaisille tietäjille kuten Dodolle.
Neon Maniac 12.1.2018 00:48
Chi bi (aka Red Cliff) (2008) / Chi bi: Jue zhan tian xia (aka Red Cliff II) (2009) Eeppisiin mittoihin paisuva historiallinen sota-toiminta-draama edustaa ohjaaja John Woon ensimmäistä, täysin kiinalaisvoimin toteutettua tuotantoa sitten 90-luvun alun, ja kysyy katsojalta ainakin perslihaksia sekä myös hermoja englannin kielisen salamatekstityksen seuraamisen osalta. Näin ainakin oman importin kohdalla, joskin muilta osin kokoelmaa täydentävä Taiwan-julkaisu lienee laadukkain painos, joka leffasta on tätä kirjoittaessa levitetty, tarjoten filmauksesta tiettävästi ainoana mm. 1.78:1 open matte ‑kuvasuhteen korkealla bittivirralla, jonka hyödyntäminen myös välittyy liiketoistossa konkreettisesti. Lavastus, puvustus ja koko kuvaus kukoistaa kauttaaltaan tavalla, mikä ei anna pienintäkään syytä palata suljettuun alkuperäiseen cinemascope kuvasuhteeseen. Laajennetun version katsominen yhteen putkeen vihdoin, oli kaiken kaikkiaan pahuksen miellyttävä kokemus.


Elitistissä elokuvan arvostellut Piispanen referoi mielestäni elokuvan ehkä ne tärkeimmät vahvuudet ja Akilleen kantapäät, jos nyt joku ei muka vielä ole artikkelia sattunut lukemaan, joten sieltä vaikka lisää.