Mitä Elitisti-forumin väki katsoo 2017

Jeremias Rahunen (1.4.2017 13:48)

Brian De Palma : Body Double (1984) ****

Kummatkin De Palman elokuvat uusintana ja tällä kertaa sinisäteeltä.

Leffa on päivityshankintalistalla, joten minkälaatuinen BD mielestäsi oli? Kannattaako maksaa suolaista hintaa, vai odottaa vain alelaariin päätymistä?

MiR (4.4.2017 14:29)

Jeremias Rahunen (1.4.2017 13:48)

Brian De Palma : Body Double (1984) ****



Kummatkin De Palman elokuvat uusintana ja tällä kertaa sinisäteeltä.

Leffa on päivityshankintalistalla, joten minkälaatuinen BD mielestäsi oli? Kannattaako maksaa suolaista hintaa, vai odottaa vain alelaariin päätymistä?

Tällä hetkellä teknisesti laadukkaimmat julkaisut leffasta on brittiläisen Powerhouse Films:in Indicator ‑sarjaa oleva combopainos sekä jo loppuunmyyty aluekooditon Twilight Time ‑julkaisu jenkkilästä. Lisäksi Ranskalainen Charlotta Films ‑julkaisu on huomionarvoinen, jota tosin verottanee korkeampi hinta koska mukana seuraa myös 200-sivuinen kirja.

43- A. Ray: The Thirteenth Guest (Kovo), A.Christie- tyypin tyhjänpäiväinen ja kankea murhamysteeri 30-luvun alkupuolelta joka kiinnostaa pelkästään pre-Top Hat Ginger Rogersin takia. Ginger OK, leffa kuraa. *1/2

44- Fukasaku: Street Mobster (DVD), Ihan OK 70-l japsicrime. Itsepäinen ja itsenäinen pikkugangsteri pääsee linnasta ja yrittää sopeutua muuttuneeseen alamaailmaan samalla tasapainoillen menneisyyden painolastin kanssa. Sinänsä toimiva cocktail on kuitenkin lopulta hieman vähemmän kuin osiensa summa, mutta yksittäisissä kohtauksissa on ideaa ja imua. Paras näistä lienee se, missä päähenkilö tapaa ensi kertaa aikoinaan raiskaamansa teinitytön, josta on nyttemmin tullut kokenut ammattihuora. Meno on kauttaaltaan energistä mutta loppupuolella mennään hieman melodramaattisille linjauksille. ***1/2

45- Losey: Blind Date (Kovo), Joseph Losey teki maanpakoon jouduttuaan Britanniassa joukon vähemmän tunnettuja draamoja, osan salanimellä, ennekuin aloitti uransa ehtoopuolen huippukauden. Tämä oli niitä välitöitä. Sinänsä siedettävästä halpismysteeristä jää mieleen sellainen maku että Losey yrittää venyttää kässärin materiaalia omiin poliittisiin tarkoituksiinsa. Simppelissä whodunnit- tarinassa Hardy Krugerin hollantilaisteiteilijaa epäillään mesenaattinsa murhasta, mutta todellisuus on tietysti monimutkaisempi. Itse rikosjuoni on sinänsä nokkela mutta se ei tunnu Loseytä kiinnostavan. Sen sijaan Losey yrittää puristaa kässäristä esiin jännitteitä luokkaristiriitojen varjolla: duunarimaalari ja duunaripoliisi vastaan ylempien luokkien korruptio ja moraalinen mädännäisyys. Kaikesta kiinnostavuudestaan huolimatta leffasta jää kokolailla puolivillainen maku. Ilopilkkuna kuitenkin mainittakoon toisen kuuluisan kommarin Stanley Bakerin suoritus suorasukaisena poliisitarkastajana. **1/2

46- Paolo Solway (Luigi Batzella): Django's Cut Price Corpses (Anche per Django le carogne hanno un prezzo) (Kovo), Halpisluokan spagu, joka kahlaa valitsemaansa genren keskitietä ilman mainittavampia meriittejä. Tylsä kässäri, karismattomat roolitukset, halpa tuotanto ja mielikuvitukseton ohjaus raahaavat tämän spagun kuraan oikopäätä. Plussaa kuitenkin Luis Bacalovin musiikeista. Silti, kivahan näitä on katsella... **

47- Siciliano: Overrun! (La lunga notte dei disertori – I 7 di Marsa Matruh) (Kovo), Italilaisen sotaleffasadon parhaimmistoa. Mikä ei vielä paljoa kerro... Ivan Rassimovin johdolla linjojen taakse jääneet brittigonat lähtevät kotimatkalle ja vastoinkäymisiä kyllä löytyy matkan varrelta. Mukaan lyöttäytyy tietty kuumia kissoja ja vastaan tulee beduiinejakin, eli aika perus aavikkosotaa tässä mennään. Siciliano kuitenkin vetää (ylipitkän) leffansa läpi rujolla vauhdilla ja tämän jaksaa katsoa aika kivuttomasti jopa yhdeltä istumalta. Viimeinen vartti kusee tässä pahiten, loppukliimaksi jää uupumaan ja loppukohtauksen "message"- meininki on kontekstiin nähden hieman kalkkunanmakuinen. **

Neon Maniac (3.4.2017 16:24)

JMustonen (3.4.2017 15:56)

MiR (3.4.2017 14:56)

58. Paul W.S. Anderson: Event Horizon (1997)

Tälläkin leffalla on sitten ikää mittarissa jo 20 vuotta, mutta eipä tuo juuri näy – muutamaa heikohkompaa avaruus-efektiä lukuunottamatta. Samoin Event Horizonilla leijuva roina on harmillisen monissa kohdin selvää CGI:tä. BD:n ääniraita jyräsi puolestaan juuri siten kuten osasi odottaakin, mutta kuvapuolella oli pientä ongelmaa etenkin em. efektien kanssa, sekä tummempien kohtien harmaudessa. Uusi tarkkuus kun ei ole aina niin armeliasta vanahlle materiaalille. Itse tarinahan on ensiluokkaista sci-fi kauhua, jossa pieni ihminen lingotaan suurempien voimien lihasilppuriin. Sam Neill on oma epävakaa itsensä, Jason Isaacs vetää osansa tyylillä ja suuren tohtorin poika Sean Pertwee saa olla se omantunnon omaava jokamies.

Tässä on tosiaan harmi, että kaikki ylimääräinen materiaali tuhottiin aikanaan. Olisi hienoa nähdä alkuperäinen Andersonin idea, joka oli ilmeisesti vielä paljon rajumpi.

Tämäkin tuli nostettua tapetille foorumilla ilmestyttyään.

Hienoa jos tästä jonkun julkaisun saisi. Itelle laadulla niin väliä, kunhan nyt edes vhs-tasoinen.

Anderssonin kommentti Dir cuttiin, kun kysyttiin tuleeko. Studiollakin lienisi halukkuutta.

PWSA: Never. That movie has become a great seller for Paramount. They asked me if I wanted to do a director’s cut. I investigated and unfortunately the material just isn’t available anymore. We shot that movie before the DVD revolution. DVDs gave movies a great afterlife. You had to generate more material for the DVD — behind-the-scenes stuff, deleted scenes, etc. Event Horizon came out just before that. Because the movie wasn’t a giant theatrical hit, the studio just didn’t keep the material. The footage doesn’t exist anymore to reinstate it in a director’s cut.

Tähän mystiseen viisi vuotta sitten löytyneeseen VHS-kasettiin (joka toisten huhujen mukaan pitää sisällään keskeneräisiä efektejä) Andersson ei ole vielä ehtinyt tutustua (kuukausi sitten kertoi näin)... Kertonee jotain...

Lloyd Levin, who was one of the producers has a VHS cassette…I’ve never managed to watch it, nor has he, because he moved to Spain. I travel so much and we’ve never been in the same country with a VHS player and him having the cassette in his hands, but I’m very excited about doing it at some point. I’d like to see what’s on that tape!

MiR (4.4.2017 14:29)

Jeremias Rahunen (1.4.2017 13:48)

Brian De Palma : Body Double (1984) ****

Kummatkin De Palman elokuvat uusintana ja tällä kertaa sinisäteeltä.

Leffa on päivityshankintalistalla, joten minkälaatuinen BD mielestäsi oli? Kannattaako maksaa suolaista hintaa, vai odottaa vain alelaariin päätymistä?

Täältä ainakin suositukset tuolle Indicatorin julkaisulle, tuskin tulee hetkeen tuon paremmalta näyttämään.

Cosmo Vittelli (7.4.2017 23:11)

MiR (4.4.2017 14:29)

Jeremias Rahunen (1.4.2017 13:48)

Brian De Palma : Body Double (1984) ****

Kummatkin De Palman elokuvat uusintana ja tällä kertaa sinisäteeltä.

Leffa on päivityshankintalistalla, joten minkälaatuinen BD mielestäsi oli? Kannattaako maksaa suolaista hintaa, vai odottaa vain alelaariin päätymistä?

Täältä ainakin suositukset tuolle Indicatorin julkaisulle, tuskin tulee hetkeen tuon paremmalta näyttämään.

Leffa on loistava, mutta on kyllä hintakin suolainen.

MiR (8.4.2017 13:19)

Cosmo Vittelli (7.4.2017 23:11)

MiR (4.4.2017 14:29)

Jeremias Rahunen (1.4.2017 13:48)

Brian De Palma : Body Double (1984) ****

Kummatkin De Palman elokuvat uusintana ja tällä kertaa sinisäteeltä.

Leffa on päivityshankintalistalla, joten minkälaatuinen BD mielestäsi oli? Kannattaako maksaa suolaista hintaa, vai odottaa vain alelaariin päätymistä?

Täältä ainakin suositukset tuolle Indicatorin julkaisulle, tuskin tulee hetkeen tuon paremmalta näyttämään.

Leffa on loistava, mutta on kyllä hintakin suolainen.

Omani on Umbrellan julkaisu. Taisi olla sellaista keskitasoa kuvanlaadultaan.

MiR (8.4.2017 13:19)

Cosmo Vittelli (7.4.2017 23:11)

MiR (4.4.2017 14:29)

Jeremias Rahunen (1.4.2017 13:48)

Brian De Palma : Body Double (1984) ****



Kummatkin De Palman elokuvat uusintana ja tällä kertaa sinisäteeltä.

Leffa on päivityshankintalistalla, joten minkälaatuinen BD mielestäsi oli? Kannattaako maksaa suolaista hintaa, vai odottaa vain alelaariin päätymistä?

Täältä ainakin suositukset tuolle Indicatorin julkaisulle, tuskin tulee hetkeen tuon paremmalta näyttämään.

Leffa on loistava, mutta on kyllä hintakin suolainen.

Amazon.uk £13,42 + VAT + postit= n.20€. Ei mielestäni nyt ihan hirveä hinta. Samalla kun ostaa jonkin muun leffan, ei nuo postikulut tuotetta kohden kauhean isot ole.

Jeremias Rahunen (9.4.2017 18:46)

MiR (8.4.2017 13:19)

Cosmo Vittelli (7.4.2017 23:11)

MiR (4.4.2017 14:29)

Jeremias Rahunen (1.4.2017 13:48)

cut

cut

cut

cut

Omani on Umbrellan julkaisu. Taisi olla sellaista keskitasoa kuvanlaadultaan.

Itsellä myös kyseinen, tekniseltä toteutukseltaan alle "keskitasoinen" aussijulkaisu. Puolituttu manasi omassa kappaleessaan olleen takkuilua käynnistyksen yhteydessä, mikä viittaa jonkin sortin ongelmaan levyn autoroinnissa, josta tosin ainakaan omassa yksilössä en joutunut kärsimään.

Neon Maniac (9.4.2017 20:34)

Jeremias Rahunen (9.4.2017 18:46)

MiR (8.4.2017 13:19)

Cosmo Vittelli (7.4.2017 23:11)

MiR (4.4.2017 14:29)

Jeremias Rahunen (1.4.2017 13:48)

cut

cut

cut

cut

Omani on Umbrellan julkaisu. Taisi olla sellaista keskitasoa kuvanlaadultaan.

Itsellä myös kyseinen, tekniseltä toteutukseltaan alle "keskitasoinen" aussijulkaisu. Puolituttu manasi omassa kappaleessaan olleen takkuilua käynnistyksen yhteydessä, mikä viittaa jonkin sortin ongelmaan levyn autoroinnissa, josta tosin ainakaan omassa yksilössä en joutunut kärsimään.

Eipä tosin Arrowinkaan De Palma-elokuvat Blow Out ja Dressed To Kill juhlineet kuvanlaadullaan. Parannusta toki aikaisempiin omistamiini DVD-julkaisuihin, mutta eivät nuo vielä näyttäneet erityisen hyviltä blu raylla. Voi olla että tuo Umbrellan Body Double on alle keskitason, jos vertaa uusiin elokuviin ja paremmin remasteroituihin yksilöihin.

Jeremias Rahunen (10.4.2017 07:56)

Neon Maniac (9.4.2017 20:34)

Jeremias Rahunen (9.4.2017 18:46)

MiR (8.4.2017 13:19)

Cosmo Vittelli (7.4.2017 23:11)

MiR (4.4.2017 14:29)

Jeremias Rahunen (1.4.2017 13:48)

cut

cut

cut

cut

Omani on Umbrellan julkaisu. Taisi olla sellaista keskitasoa kuvanlaadultaan.

Itsellä myös kyseinen, tekniseltä toteutukseltaan alle "keskitasoinen" aussijulkaisu. Puolituttu manasi omassa kappaleessaan olleen takkuilua käynnistyksen yhteydessä, mikä viittaa jonkin sortin ongelmaan levyn autoroinnissa, josta tosin ainakaan omassa yksilössä en joutunut kärsimään.

Eipä tosin Arrowinkaan De Palma-elokuvat Blow Out ja Dressed To Kill juhlineet kuvanlaadullaan. Parannusta toki aikaisempiin omistamiini DVD-julkaisuihin, mutta eivät nuo vielä näyttäneet erityisen hyviltä blu raylla.

Se ei ole monen kirjava määrä sinisädejulkaisuja, jotka "erityisen hyvältä" näyttää vielä edes herran vuonna 2017, vaikka tekniikka onkin jo toisella vuosikymmenellä. Tilanteeseen vaikuttaa yhä liian monta hyvin tiedossa olevaa tekijää, joitten osalta tokkopa tulla näkemään suuria harppauksia konkreettisesti parempaan tulevaisuudessakaan, pois lukien uusien tekniikoitten kuten 4K ja tuloaan tekevän 8K:n muodollinen kehitys.


Arrow:n julkaiseman Dressed To Kill blu-ray:n kuvanlaadulliset edut aiempiin dvd-painoksiin on kelvolliset, joskin etäällä loistavasta. Tosin tietynlaista täyteläisyyttä synnyttävänä tehokeinona käytetty kuvaan lisätty valo pehmentää yleisvaikutelmaa tarkoituksella, esitettävästä formaatista riippumatta. Jos halajaa leffasta toistaiseksi parasta mahdollista blu-ray:ta, niin kannattaa suosiolla tähdätä Criterion ‑julkaisun korjattuun painokseen. Tuottivat oman 4K skannauksen negatiiveista, ja kohtauksissa missä negatiivi oli liian heikkolaatuista, turvautuivat interpositiiviin. Värimäärittely, syvyysterävyys ja kuvarajaus muuttuivat peruuttamattomasti suhteessa vanhempaan MGM:n interpositiivista tuotettuun HD skannaukseen, johon Arrow ym. julkaisut perustuu.

Henenlotter: Bad Biology (Bad Biology – kieroutunutta kemiaa, 2008) Ei sekään sitten vaan riitä, että on ohjannut aikoinaan Basket Casen ja että yhdessä sivuosassa on Exterminatorin ohjaaja. Perverssihän tämä on kuin perkele, ja alakuloisia lukasmoodysson-mujujakin onnistutaan kutittelemaan parin kieltämättä hauskan kohtauksen lomassa, mutta hämmentävän munattomaksi (no pun intended), pornoelokuvamaisella syvyydellä kerrotuksi tarinantyngäksi tämä jää. Vaikuttavia fullfrontaali-naisia sekä spontaania kielenkäyttöä on tarjolla, ja myös jonkinlaisen tekemisen ilon haistaa, mutta laimeaa on silti. Muutamakin isompi, yuznaisa giger-vaihde olisi vaadittu. Mutanttivehkeet kunnolla näkyviin ja eritepajatsot tyhjäksi, niin kyllähän olisi saavutettu vaikka mitä. Ehkäpä myös Frank Henenlotterille olisi pitänyt antaa jokunen miljoona enemmän budjettivaroja. Harmillisen huono comeback. **

Coen, Coen: Hail, Caesar! (2016) Ei tämä nyt niin huono ollut. Väittäisin jopa, että perustana velloo biglebowskimainen pohjavire, jonka siivittämänä seuraavassa kohtauksessa voi tapahtua vaikka mitä. Ja kyllähän nytkin tapahtuu, juonen hauraus vain karkottanee monet. Kertojaäänestä lähtien tämä teos taitaa olla Coenien piruilevaa hauskanpitoa, mutta komeaa ja sujuvaa katseltavaa: tämmöinen Technicolor-sävyinen nostalgia onnistuu vetoamaan. Brolin ja Clooney ovat kannattamaan riittävän karismaattisia, sivuosavierailijat pitävät vaivatta hereillä.

Plussan puolelle jäädään mielestäni yksinkertaisesti siksi, että tämä elokuva onnistuu olemaan jotain muuta nykytarjonnassa: vinoa, sujuvaa mosaiikkiviihdettä. Ja plussa tulee myös kiroilemattomuudesta sekä väkivallattomuudesta, okei, muutama läpsäys, muttei muuta. Näin onnistunut puhtoilu tänä päivänä on freesiä ja ammattitaitoista. ***

Allen: Magic in the Moonlight (2014) En uusimmilta Alleneilta tämän kummempaa osaa vaatia tai odottaa. Pieni, sympaattinen, kaunis, 20-luvun tunnelman ketterästi johdattelema tarina, erinomaisen Colin Firthin lähestulkoon soolo. Taikuuden ja toden pohdinnat sujuvat Allenilta totutun leppoisasti, joskin huumorin mustin terä lie jätetty asemuseoon jo jokunen tovi sitten. Mielestäni Allenilla olisi ollut varaa lopettaa tämänkertainen tarinansa toisinkin, mutta eiköhän pieni hömpöttely anneta anteeksi. Olletikin, kun toisenlaistakin hömpöttelyä löytyy: minuutin kestoinen simppeli serenadiversio vuoden 1917 melankolisesta vaudeville-standardista I'm Always Chasing Rainbows viiltyi mukavasti ihon alle kaikessa yleiskiteyttävyydessään. Magiccia tuokin. ***1/2

Allen: Irrational Man (2015) Joaquin Phoenixin filosofianopettaja on lähtökohdiltaan erittäin mielenkiintoinen rikkinäinen hahmo, jota tekee elokuvan alkuvaiheessa mieli lähteä parittamaan Woody Allenin aiemman napakympin, Blue Jasminen (2013) kanssa. Simppelille, juonimosaiikkinsa paloilla taitavasti jonglööraavalle tarinalle lämpiää kertojaäänistä huolimatta. Ne ovat tällä kertaa sangen hyödyttömiä, mikä on sinänsä mielenkiintoinen ratkaisu Allenilta. Kenties hän on tietoisesti halunnut tehdä "mahdollisimman helpon filosofisen elokuvan"?

Mysteerin auetessa elokuva kuitenkin liudentuu harmillisen yhdentekevälle "ihan ok"-tasolle, ja viimeinen kohtaus on jopa häkellyttävän pliisu kiteytys älykköohjaajalta. Kun musiikkiraitakin polkee paikallaan, jää tästä pikkunäppärän välityön maku. Enkä hirveämmin myöskään Allenin tuoreimmasta pääosanuorikko-hoidosta Emma Stonesta perusta, koska hän on selvästi enemmän farrow kuin keaton, jota taas Scarlett Johansson, jonka Perse varasti Lost In Translationissa (2003) show'n, oli. ***

Reed: Ant-Man (2015) Sentään jotain helmiä näissä Marvel-tuotteissakin. Edgar Wrightin kässäröintiote on pirteää, silppuleikkaukset pysyvät aisoissa, ja Michael Douglasia on todella freesiä nähdä pitkästä aikaa. Muutenkin näyttelijävalinnat ovat kauttaaltaan onnistuneita. Ehkä tämä on nyt semmoinen "varttuneemmalle Marvel-yleisölle" suunnattu, mutta ihan sama, kun vain toimii. Vaikka kestoa olikin hiven turhalti, vallitsi elokuvassa semmoinen samanlainen letkeä, hyvän musiikin säestämä perussympaattisuus kuin joskus kasarilla esim. Back to the Futuressa. Henkilöistä jopa välittää, mikä tuo omanlaisiaan kicksejä, jotka jo hukkuneiksi omaan nihilismimereensä ehkäpä luuli.

Pidin siitä, että Ant-Man toimi omana erillisleffanaan, eikä jatko-osaakaan pedattu liiaksi. Tällaista tullaan kaihoamaan, kun supersankarielokuvien intertekstuaaliverkko on sulautunut yhdentekeväksi tippaleiväksi. Tiijä sitten onko jo, kas kun aion kiinnostua supersankarigenrestä vasta kun se Lobo tulee.

Uudelleenkatseluarvosta en tiedä, mutta valkokankaalta nähtynä tämä olisi kieltämättä ollut sangen huimaava. Jo dvd:ltä kolmekakkoselta stereoäänin ne kaikki oikeasti innovatiiviset muurahaismeiningit saivat aikaan monen monta spontaania "eihemmetti!":ä. Siistien detaljien seuratessa toisiaan aukenivat keski-iän tukkeuttamat sieraimet, ja haistoin danten, zemeckiin, varhais-spielbergiaanisen, nextinlevelin viihdyttävän hyvän. ****

Marienbad (11.2.2017 16:32)

Richard Kelly: Donnie Darko – The Director's Cut (USA, 2001) – suhtaudun vähän skeptisesti elokuviin, jonka nimi ”rimmaa”, sellainen on vähän lapsellista... Ja sellaisiksi oletan sellaiset elokuvat, minkä johdosta tekijät epäilemättä luonnehtisivat minua ilmaisulla kyyninen paska. Elokuva on rajusti ylipitkä (+120min?!) haahuilu, jossa yksittäisiä hyviä hetkiä ja dialogia, mutta ei mitään minkä johdosta tämän pariin olisi pakko palata enää koskaan. Teini-ikäisten jenkkijullien keskinäinen kisailu ja säntäily, väsyneiden uni- ja astrologiavisioiden viljely sekä keskiluokkaisen perhe-elämän teatraalinen, jopa nolottavasti ”eläydytty” esittely eivät ole asioita, joita olisin poikkeuksellisen vahvasti kiinnostunut tarkkailemaan. Toisten kiusaaminenkin btw tuntuu olevan elokuvan kaikista hahmoista ihan OK-juttu, mitä ”kaikkien kaveri” Gyllenhaal nyt käy välillä taputtelemassa tsemppaavasti olalle.

Donnie Darko on minulle 5/5-leffa, mutta en ole tuota hulppeat 20 minuuttia pidempää ohjaajan versiota koskaan katsonut kun se on haukuttu teatteriversiota reilusti huonommaksi joka paikassa. Tuskin katsonkaan koskaan, jos on mahdollista että se vesittää fiilikset koko leffaa kohtaan.

mr_bungle (11.4.2017 20:30)

Marienbad (11.2.2017 16:32)

Richard Kelly: Donnie Darko – The Director's Cut (USA, 2001) – suhtaudun vähän skeptisesti elokuviin, jonka nimi ”rimmaa”, sellainen on vähän lapsellista... Ja sellaisiksi oletan sellaiset elokuvat, minkä johdosta tekijät epäilemättä luonnehtisivat minua ilmaisulla kyyninen paska. Elokuva on rajusti ylipitkä (+120min?!) haahuilu, jossa yksittäisiä hyviä hetkiä ja dialogia, mutta ei mitään minkä johdosta tämän pariin olisi pakko palata enää koskaan. Teini-ikäisten jenkkijullien keskinäinen kisailu ja säntäily, väsyneiden uni- ja astrologiavisioiden viljely sekä keskiluokkaisen perhe-elämän teatraalinen, jopa nolottavasti ”eläydytty” esittely eivät ole asioita, joita olisin poikkeuksellisen vahvasti kiinnostunut tarkkailemaan. Toisten kiusaaminenkin btw tuntuu olevan elokuvan kaikista hahmoista ihan OK-juttu, mitä ”kaikkien kaveri” Gyllenhaal nyt käy välillä taputtelemassa tsemppaavasti olalle.

Donnie Darko on minulle 5/5-leffa, mutta en ole tuota hulppeat 20 minuuttia pidempää ohjaajan versiota koskaan katsonut kun se on haukuttu teatteriversiota reilusti huonommaksi joka paikassa. Tuskin katsonkaan koskaan, jos on mahdollista että se vesittää fiilikset koko leffaa kohtaan.

Tuossa tuli jokin aika sitten puhuttua Darkosta enemmänkin, oliko peräti tässä ketjussa? Joka tapauksessa osa puolusti leffaa niin sinnikkäästi, että pakko tuo on kaiketi katsoa uudestaan. Harmi että oma kopio on tullut myytyä vuonna nousukausi. Pitää varmaan lainata jostain, pyrkiä resetoimaan itsensä ja tutkia kuinka loistava/heikko/tavallinen tämä nyt sitten oli. Ja pitäisikö katsoa vielä kumpikin versio, jos ei muuta niin yleissivistyksen takia? Siinähän sitä olisi pääsiäiselle jo jotain ajankulua...