Mitä Elitisti-forumin väki katsoo 2017

101- Sirk: Battle Hymn (Kovo), Sirkin kultakauden sotamelodraamassa on monta palikkaa kohdallaan; Rock Hudson hävittäjälentäjä-pappina, Russell Mettyn kuvaustyö, Dan Duryea velmuilevana gonapappana ja kaiken alla vellova syyllisyyden ja lunastuksen ilmapiiri. Mutta mutta, kaikesta huolimatta Battle Hymn ei nouse ihan Sirkkelin parhaiden tasolle, jotenkin sotakonteksti ja sen tuoma jäykkä patrioottinen ilmapiiri ei tunnu olevan suotuisa idätysalusta minkään kiinnostavan syntymiselle. Sujuva ja ajoittain hieno on tämäkin toki. ***1/2

102- Welles: The Lady from Shanghai (Nainen Shanghaista) (Kovo, Re-), Ensimmäinen uusintakatselu sitten teinivuosien, ja nyt kyllä osaa arvostaa Wellesin upeaa tapaa luoda tunnelmaa ja kerronnan sävyjä. Hieman tarantinolaiseen tapaa genrekonventioiden kanssa leikittelevä leffa on kiehtovaa metaelokuvaa. Wellesin ja Hayworthin kemia on "erikoinen", tuntuu kuin Welles tahallaan esittäisi rakkauskohtauksissa hahmoaan oudolla tavalla luodakseen vastaavan oudon tunnelman pakottaen katsojan katsomaan kohtauksen eri vinkkelistä. Vaikea tästä on täysosumaa löytää (etenkin kun studio taas teki lopputuloksesta omanlaisensa), mutta harva leffa on tätä kiehtovampi kokemus. ****1/2

103- Swift: Pollyanna (Kovo), Disneyn paras leffa? Pintatasolla söpö filmatisointi suositusta tyttökirjasta, mutta kiillon alla kuplii jonkinlainen Sirkläis- Lynchmäinen hurmeinen visio small town Americasta perversioineen, joiden keskelle Hayley Millsin orpotyttö tulee kuin Shane Etäisten laaksojen miehessä ja ratkaisee kaikkien ongelmat revolveria heiluttamatta. Feministinen luenta tästä olisi mielenkiintoinen, koska sekä päähyvis että pääpahis on molemmat naisia. Ihan vittu timanttia tämä!*****

104- Cassavetes: Faces (DVD), Cassavetesin kuuluisin (?) teos ei ollut nyt sorsimuksen mieleen. Tässä oli jo Shadowsissa nähty visuaalinen ote yhdistettynä aihemaailmaan, jonka Cassavetes vie pidemmälle myöhemmissä mestariteoksissaan. Toki näissä pitää aina olla "oikealla tuulella" katsellessa, mutta jotenkin nyt vaan tuntui, että Faces oli aika turha ja sisällötön veto muutamista huippuhetkistä huolimatta. **

105- Wajda: Sukupolvi (A Generation)(Pokolenie) (DVD Re-), IMDb: mukaan tämä oli uusintakatselu, mutta en muistanut tästä mitään katsellessa. Hmm, alkaa vanhalla muisti menemään. Sujuva, kiinnostava ja vahvasti omakohtaisiin kokemuksiin perustuva asialeffa kertoo puolalaisteinin kasvamisestä mieheksi saksalaismiehityksen alla. Taidokas leffa, mutta se viimeinen vaihde puuttuu minkä esim. Tuhkaa ja timanttia löytää. ****

106- Walker: Frightmare (Kovo), Pete Walkerin kuuluisin leffa on sujuva jännäri / "perhedraama", missä käsikirjoituksen harkittu tahditus ja Walkerille tyypillinen arkinen, mutta huolellisesti mietitty visuaalisuus paikkaavat budjetin pienuutta ja näyttelijöiden kankeutta. Viehättävä pikkukauhuilu, mutta epäilen täkäläisen TV version olleen aika lailla saksitun. ***

107- Lumet: Fail Safe (Kovo), Aukon paikkaus. Sidney Lumetin maineikas ydinuhkadraama on maineensa veroinen. Toisaalta on myös helppo ymmärtää niitä, joille tämä on "Outolempi ilman huumoria", niin samankaltaiset juonet leffoissa on. Lumet tekee heinää luomalla dokumentaarisia mausteita käyttäen painostavan ilmapiirin missä kokeneet näyttelijät saavat tilaa tuoda sävyjä aiheeseen liittyviin moraalisiin ja filosofisiin ongelmiin. Itselle Fail Safen suurin ongelma on epäuskottava loppuratkaisu ja sen ontuva perustelu leffassa, mutta kaikesta huolimatta Fail Safe on vakuuttava ja ajatuksia herättävä artefakti lähimenneisyydestä. ****

Kind Hearts And Coronets

Murhaelokuvien aatelia. Olisikohan peräti kaikkien aikojen coolein murhaaja-/kostajapäähenkilö?

Killer Constable

Vaikuttavin toimintaelokuva mitä olen nähnyt todella pitkään aikaan. Tyylikäs, väkivaltainen ja armoton. Vahvaa homagea tähän löytyy eräästä huomattavasti kuuluisammasta toimintaklassikosta.

Half Shot of Sunrise

Toka Wheeler & Woosley ‑leffa mitä olen nähnyt. Ei Diplomaniacsin tasoista nerokkuutta. Kohtalaisen moraaliton inttikomedia kumminkin. Wheeler omaa hienoa weirdo-karismaa, mutta Woosley jäi tällä kertaa koomikkona jonnekin Groucho Marxin ja Esa Pakarisen välimaastoon.

Black Mass

Puuduttava.

Irreversible

Parani uusintakatselulla. Jotenkin tyydyttäviä tälläiset imploosiorakenteen omaavat elokuvat.

John Wick 2

Settingi oli mukavan ruhtinaallinen ja leikkisä, mutta Keanu taas ei ollut.

3 Women

Yllättävän orgaaninen ja konstailematon näinkin kokeelliseksi elokuvaksi.

Oily Maniac

Ihan hupaisa supersankarihenkinen kauhuilu. Enkä vähän J P Simone ‑henkinen yhdistelmä lapsellista camp-henkisyyttä ja sleazea.

Baby Face (1977)

Leppoisaa ja rennosti irroittelevaa törkyä Alex de Renzyltä.

Insel der Verschollenen

Vuoden 1921 saksalainen puskakomediaversio Tohtori Moreaun saaresta.

Day for Night

Uusintakatselu 25 vuoden takaa. Ei ollut enää tylsä.

Man with Iron Fists 2

Jäi kesken.

Twin Peaks: Fire Walk with Me

Ei ihan älyttömästi avannut uuden sarjan ydinsienitripin kuvioita. Vai mitä mieltä muut?

Roman Scandals

Precode-leffa, jossa Eddie Cantor seikkailee muinaisessa Roomassa. Odotukset oli korkealla, mutta ei lunastanut. Yllättävän vähän törkyä tai hyviä vitsejä, ei Berkeleyn koreografioita ja Cantorin hahmo oli tylsä. Loppupuolella sentään parit hyvät biisit ja asiallisia nelivaljakko-gägejä.

Beastmaster

Coscarelli ei ohjaajana ole huipputasoa, mutta ideamiehenä kylläkin. Lopun kaksi kärppä-twistiä koskettivat enemmän kuin tuoreimman GoT-kauden tähänastiset Stark-kohtaukset yhteensä.

Spiritual Boxer 2

Aika perus-Shaw Brossia. Viihdearvot hyppyvampyyrileffana maltilliset.

Zoom Up: Beaver Book Girl

Hyvä pinku.

Stalingradin taistelu

Kolmetuntinen neukkuspektaakkeli vuodelta 1950. Noin eka tunti piiritystä, toka tunti Stalinin nerokkaiden strategioiden mukaisia puolustusvoittoja ja vastahyökkäyksiä ja kolmas natsien jahtaamista pitkin jäistä tundraa.


+ Fatty Arbuclen lyhäreitä. Helvetin hauskoja. Paljon kummallista flirttailua, kyttien muiluttamista, cross-dressingiä ja hyvällä tavalla päätöntä kohkaamista.

Yotsuya (16.8.2017 21:09)

Killer Constable

Tyylikäs, väkivaltainen ja armoton. Vahvaa homagea tähän löytyy eräästä huomattavasti kuuluisammasta toimintaklassikosta.

Killer Constable pitäisi uudelleenkatsoa, mutta Imdb:ssä näköjään viitataan Woon Killeriin, sitäkö tarkoitit?

Matti Erholtz (20.8.2017 15:59)

Yotsuya (16.8.2017 21:09)

Killer Constable

Tyylikäs, väkivaltainen ja armoton. Vahvaa homagea tähän löytyy eräästä huomattavasti kuuluisammasta toimintaklassikosta.

Killer Constable pitäisi uudelleenkatsoa, mutta Imdb:ssä näköjään viitataan Woon Killeriin, sitäkö tarkoitit?

Lukaisin tuon sevenhooksin postauksen ja aika yliampuvaa on tämän mainitseminen inspiraationa. No, yhdessä kohtauksessa on samankaltaisuutta mutta lähtökohdat erilaiset...Mieshahmoja ei saa oikein mitenkään natsaamaan killeriin joten tässä tapauksessa(hakemisesta puoliväkisin yhtymäkohtaa killeriin) pitäisi ajatella poliisilla on säpinää tytön kanssa. No, ku fengin osaltahan ajatus olisi mahdoton


Tästä on olemassa korealainen vhs julkaisu jossa loppu on onnellisempi...

Army of Darkness (Sam Raimi, 1992) [Hulu] **

En muistanut tämän olevan väin laahaava. Mini-Brucet on hauskoja ja luurankoarmeija siisti, mutta muuten aika tasapaksu, paikoin tylsä. Johtuneekohan osittain siitä, että katsoin Dir. Cutin? Vartin pidempi, joka välissä kohtauksia pidennetty 10-15 sekuntia. Teatteriversiossa saattoi olla sutjakampi tahti.

End of Days (Peter Hyams, 1999) [Hulu] ***½

Katsoin ekaa kertaa sitten 2000-luvun taitteen. Tämähän oli yllättävän hyvä kauhutoiminta. Saatanan ihmismuotoon olisi toivonut enemmän järkeä (tässä olisi ollut aineksia hyvään body horror / splatter ‑henkiseen kuvastoon ja logiikkaan) mutta muuten oikein viihdyttävä. Hauskaa vuosituhannen taitteen pelottelua, hyvät tuotantoarvot, Arska karismaattinen, Gabriel Byrne on hyvä paholainen ja tissejäkin oli mukana. Parani vieläpä edetessään.

Baby Driver (Edgar Wright, 2017) [DCP] ***

Puoliksi viihdyttävä autokaahauselokuva, puoliksi ärsyttävä hipsterileffa. Täysin katsottava, mutta heikkenee loppua kohden ja sisältää turhaa kikkailua. Ajokohtauksissa olisi voinut keskittyä enemmän ajamiseen ja vähemmän sen esittämiseen mahdollisimman coolilla tavalla. Tuntui paikoin Driven teiniversiolta. Edgar Wright on kyllä maailman yliarvostetuimpia ohjaajia.

John Wick: Chapter 2 (Chad Stahelski, 2017) [DCP] **½

Hyvä, mutta ei ensimmäisen osan veroinen. Fantasiamaailma alkaa tuntua jo hieman toistolta, ja Wickin perässä roikkuvia persoonattomia ammattitappajia on liikkaa. Koreografiat ovat hienosti kohdallaan, mutta kuvaus + leikkaus on hämmentävän huonoa. Kuvakulma leikkaa jatkuvasti sattumanvaraisiin suuntiin, minkä takia silmän pitää toiminnan tiimellyksessä aina ensiksi etsiä hahmot kuvasta ja järkeillä ilmansuunnat. Myrkkyä varsinkin ammuskelujaksoissa, joissa roistot räiskivät / ilmaantuvat kuvan ulkopuolelta.

olutsika (20.8.2017 16:21)

Matti Erholtz (20.8.2017 15:59)

Yotsuya (16.8.2017 21:09)

Killer Constable

Tyylikäs, väkivaltainen ja armoton. Vahvaa homagea tähän löytyy eräästä huomattavasti kuuluisammasta toimintaklassikosta.

Killer Constable pitäisi uudelleenkatsoa, mutta Imdb:ssä näköjään viitataan Woon Killeriin, sitäkö tarkoitit?

Lukaisin tuon sevenhooksin postauksen ja aika yliampuvaa on tämän mainitseminen inspiraationa. No, yhdessä kohtauksessa on samankaltaisuutta mutta lähtökohdat erilaiset...Mieshahmoja ei saa oikein mitenkään natsaamaan killeriin joten tässä tapauksessa(hakemisesta puoliväkisin yhtymäkohtaa killeriin) pitäisi ajatella poliisilla on säpinää tytön kanssa. No, ku fengin osaltahan ajatus olisi mahdoton

Tästä on olemassa korealainen vhs julkaisu jossa loppu on onnellisempi...

Killerin näkemisestä on aikaa, mutta onhan yhtäläisyydet aivan ilmeiset eivätkä rajoitu yhteen kohtaukseen. Katsoin elokuvan ilman mitään ennakkotietoa sisällöstä ja noi jutut pomppasivat täysin ilmeisinä silmille.

Yotsuya (21.8.2017 12:39)

olutsika (20.8.2017 16:21)

Matti Erholtz (20.8.2017 15:59)

Yotsuya (16.8.2017 21:09)

Killer Constable

Tyylikäs, väkivaltainen ja armoton. Vahvaa homagea tähän löytyy eräästä huomattavasti kuuluisammasta toimintaklassikosta.

Killer Constable pitäisi uudelleenkatsoa, mutta Imdb:ssä näköjään viitataan Woon Killeriin, sitäkö tarkoitit?

Lukaisin tuon sevenhooksin postauksen ja aika yliampuvaa on tämän mainitseminen inspiraationa. No, yhdessä kohtauksessa on samankaltaisuutta mutta lähtökohdat erilaiset...Mieshahmoja ei saa oikein mitenkään natsaamaan killeriin joten tässä tapauksessa(hakemisesta puoliväkisin yhtymäkohtaa killeriin) pitäisi ajatella poliisilla on säpinää tytön kanssa. No, ku fengin osaltahan ajatus olisi mahdoton

Tästä on olemassa korealainen vhs julkaisu jossa loppu on onnellisempi...

Killerin näkemisestä on aikaa, mutta onhan yhtäläisyydet aivan ilmeiset eivätkä rajoitu yhteen kohtaukseen.

Spoileri

Esimerkiksi molemmissa elokuvissa loppuratkaisu on identtinen, eli kosto pistetään etusijalle ja sokea tyttö jää yksin. Killer Constablessa poliisi päätyy taistelemaan lain toiselle puolelle kun taas Killerissä palkkatappaja hyvisten puolelle. Molemmissa tollainen taistelukumppanuudesta syntyvä ammattimiesten kunnialiitto.

Katsoin elokuvan ilman mitään ennakkotietoa sisällöstä ja noi jutut pomppasivat täysin ilmeisinä silmille.

Sokea tyttö ‑kohtaushan esiintyi alunperin suhteellisen vähälle huomiolle jääneessä Chang Cheh ‑leffassa Invincible Fist (1969), joka muutenkin on Killer Constablen ilmeinen esikuva. Invincible Fistissä sokean tytön rooli oli tärkeämpi kuin Killer Constablessa, jossa hän jää jotenkin irralliseksi detaljiksi. Hauska yksityiskohta on tuo sateenvarjo: Invincible Fistissä se oli ryöstäjien johtajan (ja siis sokean tytön isän) pääase, Killer Constablen tyttö taas valmisti työkseen sateenvarjoja. Poliisin ja pääpahiksen välinen male bonding oli Invincible Fistissä jo vahvaa. Vaikea sanoa kummasta leffasta Woo on enemmän vaikutteita ottanut, mutta ajattelisin, että ainakin se Chow Yun-Fatin vuorosana, jossa hän sanoo että "kaikilla ihmisillä on oikeus elää" tulee Killer Constablesta.

Matti Erholtz (22.8.2017 23:30)

Yotsuya (21.8.2017 12:39)

olutsika (20.8.2017 16:21)

Matti Erholtz (20.8.2017 15:59)

Yotsuya (16.8.2017 21:09)

Killer Constable

Tyylikäs, väkivaltainen ja armoton. Vahvaa homagea tähän löytyy eräästä huomattavasti kuuluisammasta toimintaklassikosta.

Killer Constable pitäisi uudelleenkatsoa, mutta Imdb:ssä näköjään viitataan Woon Killeriin, sitäkö tarkoitit?

Lukaisin tuon sevenhooksin postauksen ja aika yliampuvaa on tämän mainitseminen inspiraationa. No, yhdessä kohtauksessa on samankaltaisuutta mutta lähtökohdat erilaiset...Mieshahmoja ei saa oikein mitenkään natsaamaan killeriin joten tässä tapauksessa(hakemisesta puoliväkisin yhtymäkohtaa killeriin) pitäisi ajatella poliisilla on säpinää tytön kanssa. No, ku fengin osaltahan ajatus olisi mahdoton

Tästä on olemassa korealainen vhs julkaisu jossa loppu on onnellisempi...

Killerin näkemisestä on aikaa, mutta onhan yhtäläisyydet aivan ilmeiset eivätkä rajoitu yhteen kohtaukseen.

Spoileri

Esimerkiksi molemmissa elokuvissa loppuratkaisu on identtinen, eli kosto pistetään etusijalle ja sokea tyttö jää yksin. Killer Constablessa poliisi päätyy taistelemaan lain toiselle puolelle kun taas Killerissä palkkatappaja hyvisten puolelle. Molemmissa tollainen taistelukumppanuudesta syntyvä ammattimiesten kunnialiitto.

Katsoin elokuvan ilman mitään ennakkotietoa sisällöstä ja noi jutut pomppasivat täysin ilmeisinä silmille.

Sokea tyttö ‑kohtaushan esiintyi alunperin suhteellisen vähälle huomiolle jääneessä Chang Cheh ‑leffassa Invincible Fist (1969), joka muutenkin on Killer Constablen ilmeinen esikuva. Invincible Fistissä sokean tytön rooli oli tärkeämpi kuin Killer Constablessa, jossa hän jää jotenkin irralliseksi detaljiksi. Hauska yksityiskohta on tuo sateenvarjo: Invincible Fistissä se oli ryöstäjien johtajan (ja siis sokean tytön isän) pääase, Killer Constablen tyttö taas valmisti työkseen sateenvarjoja. Poliisin ja pääpahiksen välinen male bonding oli Invincible Fistissä jo vahvaa. Vaikea sanoa kummasta leffasta Woo on enemmän vaikutteita ottanut, mutta ajattelisin, että ainakin se Chow Yun-Fatin vuorosana, jossa hän sanoo että "kaikilla ihmisillä on oikeus elää" tulee Killer Constablesta.

Joo, en ihmettele vaikka Woo olisi ottanut vaikutteita molemmista. Voin hyvin kuvitella, että Chehillä äijäily on väkevää kun taas Killer Constablessa toiminta lähtee Woon tavoin tyylillisesti korkeampiin sfääreihin.

Alfred Hitchcock: To Catch a Thief (1955) ****

Huipputyylikäs leffa, hyvää sanailua Kellyn ja Grantin välillä.

Francois Truffaut: L'homme qui aimait les femmes (1977) ***

Leppoisa kuvaus ikääntyvästä naistenmiehestä. Truffaut oli kiltti ohjaaja, mikä on harvinainen ominaisuus nykyään.

Wong Jing: God of Gamblers III: Back to Shanghai (1991) ***

Oli se Stephen Chow hauska mies loistonsa päivinä.

Brian Gibson: Poltergeist II: The Other Side (1986) **

Ydinperheen puolustusta yliluonnollista mädätystä vastaan muinaisen intiaaniviisauden avulla, sweet.

32. Lights out (netflix) **** Suosittelusta katseluun ja kyllä toimi, yllättävänkin hyvin, vaikka kuten todettu, ei tässä nyt koko pyörää ole keksitty uudelleen. Mutta kotonakin rupesi varjoja katsomaan uusin silmin. Loppu oli myös varsin tiukka. Iso peukku tälle.

33. War Dogs (netflix) ** Vähän niin kuin Lord of Warin ja Wolf of Wall Streetin äpärälapsi, mutta ehkä siksi ei jaksa oikein sytyttää. Ihan sujuva mutta ei kovin muistettava, ehkä johtuu päähenkilön nössöydestä.

34. Starred up (netflix) ***½ Britit osaa kyllä vankiladraamat. Jack O’Connell on kyllä tehnyt itsestään nilkki-brittiteinin / nuoren stereotyypin jo Skins-sarjasta lähtien – ja miksipä ei, hyvin se sujuu.

35. It Comes at Night (teatteri) *** Öö, niin mikä tulee? Ihan tunnelmallinen pieni elokuva jossa koko ajan odottaa että leffa kunnolla käynnistyy – mutta sitten käynnistyvatkin lopputekstit. Ehkä olisi voinut vähän laajentaa ja antaa kontekstia hahmoille ja juonelle enemmän, tosin eihän se välttämättä olisi elokuvaa parantunut. Näin ihan katsottava mutta ei kovin mieleenjäävä. Tosin pirun synkkähän tämä on.

108- Swift: The Parent Trap (Ansa Vanhemmille) (Kovo Re-), Disneyn mestariteoksia. Notkeasti ohjattu teinikomedia, joka saa pontta taitavista näyttelijöistä, nuoren Hayley Millsin energisestä karismasta ja David Swiftin sävykkäästä ohjauksesta. Taitavaa kepeää viihdettä parhaimmillaan. *****

109- Ford: The Long Voyage Home (Kovo), Pintatasolla Ford/ Wayne merillä- osaston leffa, mutta tarkemmalla katselulla tässä on tarjolla Fordin taitavasti ohjaama Eugene O'Neillin näytelmään perustuva ja Gregg Tolandin todella upeasti kuvaama leffa missä Fordin vakiokaarti (nuori Wayne tässä sivuosassa, etenkin alkupuolella) tekee hyvät suoritukset monenkirjavana merimiesjoukkona kauppalaivastossa sodan varjossa. ****

110- Hitchcock: Lifeboat (Pelastusveve) (Kovo), Kuten monasti Hitchcockilla: Lifeboat on teknisesti (tapahtumien jaksotus, kliimaksit, katsojan tunnetilan manipulointi...) loisteliasta elokuvaa, mutta edelleen kuten monasti Hitchcockilla: onko tässä kuitenkaan mitään pureskeltavaa sisältöä? Variaationa "yhden huoneen elokuvasta", joka Hitchiä kiinnosti (The Rope, Rear Window, Dial M for Murder) tämä on ihan bueno ja pitää kyllä mielenkiinnon yllä. Tallulah Bankheadin suorituksesta vielä plussaa, mutta kokonaisuutena tämä on sellanen ***

111- Disneyn miehet: The Great Mouse Detective (Basil Hiiri, mestarietsivä) (Kovo), Laskukauden Disney- piirrettyjä tämä. Halvanoloinen nyky- ja klassikkostandardeilla. Kauttaaltaan jotenkin innottoman ja hutaistun oloinen. Parempi silti mitä Oliver & Co. **

112- McCarey: The Awful Truth (Rouvani Sulhanen) (DVD Re-), Klassikko screwball, missä Cary Grantin ja Irene Dunnen pariskunta juonittelee yhteenpaluuta suuntaan ja toiseen eroharkintakauden aikana. Kekseliästä sukupuolten sotaa sieltä syvällisemmästä päästä, kuten McCareyltä sopii odottaakin. Jokin vitosvaihde tästä puuttu vielä viiteen tähteen, olis se sitten tuotantokoodin rajoitukset revittelyssä tai aikakauden teknologian rasite, mutta ainahan tätä ilokseen katselee. ****

113- Carpenter: Big Trouble in Little China (Säpinää Chinatownissa) (Kovo), En ole nyt ihan varma oliko tämä uusintakatselu x+1 vuoden takaa vaiko ensimulklaisu, mutta riemukasta höttöähän tämä on kauttaaltaan. Carpenter on hyvä rytmittämään elokuvia kauhun puolella, ja samaa todistaa BTiLC:kin komediallisemmissa merkeissä. Miinuspuolella tässä on puitteiden (budjetin?) pienuus ja Kim Cattrallin heikohko naispääosa. ***1/2

114- Gilliam & Jones: Monty Python and The Holy Grail (Monty Pythonin Hullu Maailma) (DVD Re-), Pythoneiden paras, ei epäilystä. Kokeileva, anakronistinen ja kauttaaltaan kekseliäs kollasi on sarja klassikkokohtauksia. Kohtaukset ovat tässä melko itsenäisiä (vrt. Life of Brian, missä mennään enempi yhtenäisen juonen pakotteissa), mutta koko leffan sävy sitoo sketsit hienosti toisiinsa ja kokonaisuus on ihailtavan ehjä. *****

Aki Kaurismäki: Toivon tuolla puolen (2017) ****

Selvästi parempi kuin Akin kaksi edellistä.

Roy Andersson: En duva satt på en gren och funderade på tillvaron (2014) ***

Muutama kiistatta hauska sketsi.

Pao Hsueh-Li: The Inheritor of Kung Fu (1981) **

Ti Lung parka yrittää näytellä tosissaan keskellä taiwanilaista wuxia-sekoilua.

Chang Cheh: The Sword Stained with Royal Blood (1981) ****

Changin loppukauden laadukkaammaasta päästä. Onnistunut yhdistelmä synkkää perhemelodraamaa ja taiturimaisia taistelukohtauksia.

Eureka

Jännä leffa. Sääli että Roeg ei saanut kässäriä toimimaan. Varsinkin dialogi mättää.

Angst (1984)

Art house ‑tyylinen vankilasta vapautuneen himomurhaajan amok-juoksu. Olihan tämä aika morbidi. Monologit potutti, mutta kuvauksesta, miljööstä ja mäyräkoirasta tykkäsin.

She-Cat

Melankolinen ja lattea kasaripinku.

Permanent Midnight

Mm. Rinse Dream ‑leffoja ja Alfia kässänneen Jerry Stahlin narkkauselämänkertaelokuva. Ben Stiller pääosassa. Ihan ok.

Caltiki

Fredan ja Bavan mainio scifi-kauhu. Hienot hirviötehosteet ja genressään mukavan eksoottiset/goottilaiset settingit. Toki 50-luvun peruskuivakka fiilis on läsnä hyviksissä.

Fairy in a Cage

Kai tämä on japanilainen vastine natsidekadenssileffoille. Ainakin vuosi täsmää. Keisarillisen sotilaspoliisin päämajan johtoporras käyttää valta-asemaansa sikailuun eli lähinnä aika kuivakkaan bondageen ym. sadismiin. Mukana yksi upea idea eikä loppu ollut hullumpi.

Tokyo!

Gondryn episodi mainio, Caraxin huippu ja Bongin periaasialaista latteutta.

Vakoojien silta

Oikein mainio.

Logan

Kuten myös.

Descent 2

Hyvä tämäkin.

Evil Dead (remake)

Huono.

Shallows

Hyvä hai-survivalkauhu.

There's Always Tomorrow

Ei mikään yllätys, että Fred MacMurray ja Barbara Stanwyck istuvat paremmin Douglas Sirkin lelutehtailijamelodraamaan, kuin Wilderin noiriin (Double Indemnity). Sirkin ohjaukseksi hyvällä tapaa aika arkinen ja maanläheinen.

3:10 to Yuma

En muista nähneeni ennen näin huiman ilmavaa musta-valkokuvausta länkkärissä ja Glenn Ford on yksi parhaita Elmore Leonard ‑pahiksia.

Hard Boiled

Valkokangaselokuvana helvetin kova.

Dog Eat Dog

Pappa-ikäinen Schrader yrittää provoilla, mutta kömpelöksi pelleilyksi enimmäkseen menee. Voi johtua budjetista. Dafoe hyvä.

Pelko jäytää sielua

Positiivinen yllätys.

Kauppias kaiken aikaa

Aika hyvää Fassbinderia tämäkin. Hedelmäkauppiaan ankea elämä 70-luvun alun sääty-Saksassa. Epäilemättä hyvää ajankuvaa vassariperspektiivistä.

The Assignment

Kutkuttava kostoleffa Walter Hilliltä. *** ja lämmin mainstream-elitistinen suositus.

Exterminator 2

Eka puolituntinen lukeutuu Cannonin upeimpiin.

Nympho Divers: G-string Festival

Helmensulellusseksikomediat tuntuu olevan Japanin vastine saksalaiselle jodlausgenrelle. Ei oikein tämän tason junttiurpoilu vaan irtoa tarpeeksi luontevasti japanilaisilta.

115- O'Bannon: The Return of the Living Dead (DVD Re-), Bannonin kulttiklassikko on kiltti hybridi 50-luvun teinikökkösci-fikauhua ja zombiemeininkiä. Meininkin on kauttaaltaan vauhdikasta ja tapahtumat etenevät rivakkaa vauhtia, mutta pahin puute on aitojen kauhusävärien totaalinen puute. Hieman extrememmällä meiningillä olis paukkunu yks starba lisää. ***

116- Hawks: Hatari! (Kovo Re-), Lapsuuden suosikkileffoja ei aina kannata katsella uudelleen, mutta Hatari! oli siinä kategoriassa kestänyt kohtalaisen hyvin aikaa. Hawksille tyypillisen ammattimiesryhmän komedraamaahan tämä on ja parhaimmillaan edelleen herkullista katseltavaa hyvien näyttelijöiden ansiosta. Kokonaisuutena tässä on kuitenkin turhaa tyhjäkäyntiä (kokonaiskestokin on yli 2,5h) ja aikanaan vamasti hienot eläintenpyydystysjaksot ovat nykymittapuulla hitaita ja ulkokohtaisia. Plussaa kuitenkin aidoista Afrikan miljöistä. Nostalgialisällä: ****

117- Coen: Fargo (DVD Re-), Ensimmäinen uusintakatselu sitten ensi-iltakierroksen ja Fargo oli yhtä hyvä mitä muistelinkin. Joskaan ei ehkä ihan samoista syistä mitä aikanaan. Napakka lyhyt kesto, selkeä ja jouheva rakenne ja loistavat roolitukset olivat edelleen kohdillaan mutta näin 20v jälkeenpäin nyt päällimmäisenä huomion kiinnitti vahva tyylittely; arjesta irti oleva, melkein Tarantinomainen dialogi, Minnesotan hupaisa aksentti ja tylyt lumiset maisemat. Vahva esitys, ihan Coenien parhaita. *****

118- Donaldson: No Way Out (DVD), Sleeperin maineessa oleva poliittinen jännäri on samaan aikaan pöhkö ja jännä. Donaldsonin ohjauksessa on tiukkaa intensiivisyyttä ja samalla Costner maalaa tiukassa paikassa olevasta milkerosta ilahduttavan sympaattisen hahmon. Ja Sean "Blade Runner" Youngia on aina kiva nähdä. Jotenkin tuntuu, että tässä tapauksessa aika keskitason kässäristä on saatu muovattua paras mahdollinen lopputulos. Pöhköys tuli mainittua alussa, se johtuu lähinnä mielipiteet jakavasta loppuratkaisusta. ***

119- Kanin: My Favourite Wife (Lempivaimoni) (Kovo Re-), Edellisen postauksen Rouvani Sulhasen sisarleffa (samankaltainen juoni, molemmat Leo McCareyn ideoimia, samat starat...) on ripeämpi ja riehakkaampi mitä RS, mutta ei pääse (jos yrittääkään) aivan samalle tasolle parisuhde-analyysinä. Iso plussa Randolph Scottista komediaroolissa. Laadukasta vanhan ajan hykerryttävää Hollywood- herkkua tämäkin kuitenkin on. ***1/2

Ivan Reitman: Ghostbusters (1984) **

Tunnari on rautaa, itse leffa komediaksi harvinaisen epähauska.

Fritz Lang: Das Testament des Dr Mabuse (1933) ***½

Oikein hyvää saksalaista dekkarimeininkiä.

Richard Linklater: Before Sunset (2004) *

Elokuva jonka katsomiskokemus muistuttaa naistenlehden selailua hammaslääkärin odotushuoneessa.