Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

The Whistle Blower – Ilmianto (1987) ***

Harry Palmer jälkihuumassa tehty vakoilujännäri. Perus kamaa, mutta katsottava.





The Boat That Rocked – Merirosvoradio (2009) ****



Todella hyvä. Huumori napakkaa ja osuvaa. Leffasta tuli mieleen Transpotting.





Tian tang kou – Blood Brothers (2007) **



Jaa, tämä aihe on varmaan filmattu sata kertaa. Tasapaksua taaperrusta.





La notte di San Lorenzo – Tähtikirkas Yö (1982) ****



Miksi nykyään ei tehdä tälläisiä leffoja? Syytä olisi. Loistava!

Elokuvien katselu on hyytynyt omalta osalta lähes täysin kesän myötä.

74. James McTeigue: Ninja Assassin (bd, 2009) **

Tässä typerässä ninja-elokuvassa oli muutama hieno taistelukohtaus (tai oikeastaan muutaman taistelukohtauksen sisällä oli pari yksittäistä hyvää hetkeä). Useimmiten mati oli pilattu vetämällä ne aivan överiksi ja lutraamalla cgi-verellä täysin naurettavalla tavalla. Käsikirjoituksessa oli harvinaisen vähän järkeä.



75. Rupert Edwards: Totally Bill Hicks (dvd, 1994) ****½

Dokumentti stand-up koomikko Bill Hicksistä sekä miehen viimeinen show. Erittäin hyvää läppää.



76. Dennis Dugan: You Don't Mess with the Zohan (dvd, 2008) **½

Melkoisen urpo ja kai (mulla on aika paljon aukkoja Sandler-filmografian suhteen...) keskimääräistä roisimpi Adam Sandler komedia joka onnistuu jopa paikoin naurattamaan. Lieneekö sitten Judd Apatowin ansiota joka on yksi käsikirjoittajista.



77. Sylvester Stallone: Rambo (digiboksi, 2008) ***

Uusintakatselu. Neljäs Rambo elokuva tarjoaa tylsiä hahmoja, myötähäpeää herättävää dialogia, lähes olemattoman käsikirjoituksen ja tietenkin läjäpäin väkivaltaa. Onneksi Stallone kuitenkin ohjaa toimintakohtaukset varsin tehokkaasti ja etenkin koomisuuteen asti ultraväkivaltaiseksi viritetty lopputaistelu on viihdyttävää katseltavaa. Rambo möllöttää koko taistelun ajan yhdessä paikassa konekiväärin takana ja tappaa mahtiasemastaan varmaan 200 ihmistä. Katsojalle ei kertaakaan näytetä laajassa kuvassa missä Rambon asema oikeastaan on, mutta ilmeisesti sieltä pystyy ampumaan kaikkiin ilman suuntiin pysyen samalla kuitenkin mystisesti turvassa vihollisen tulelta.

Erle C. Kenton:

House of Frankenstein **

Hölmöhän tämä oli, tosin eipä voinut muuta odottaakaan. Karloff häärii tiedemiehenä, Lon Chaney jr. ihmissutena, John Carradine Draculana, Lionel Atwill poliisina... Eipä tarvinne katsoa uudelleen (varsinkaan, kun Lugosi puuttui koko elokuvasta).



Michael Curtiz: Angels with Dirty Faces ***½

Kaksi kaverusta rötöstelee nuorukaisina. Toinen joutuu vankilaan, mutta ei vasikoi ja näin toinen säästyy. Vuosien saatossa linnakundi vapautuu ja palaa kotikulmilleen, jossa entinen rikostoveri toimii pappina. James Cagneyn esittämä linnakundi alkaa kerätä ympärilleen uutta rosvojoukkoja kulmakunnan nuorista, joita Pat O'Brienin pappi koittaa puolestaan houkutella lain oikealle puolelle. Cagney on tuttuun tapaansa pätevä ja Humphrey Bogart ilahduttaa kierona lakimiehenä, mutta muuten tästä jää jotain puuttumaan. Enemmän toimintaa?



Alfred Hitchcock: Champagne *½

Hitchcockin huonoin mykkäelokuva. Tylsä kuin mikä.



Kenji Mizoguchi: Sanshô dayû ****

Komean näköinen, mutta hieman pitkäveteinen. Tai sitten ajankohta tällaiselle Mizoguchin esittämälle kärsimysnäytelmälle ei ollut oikea. Pitää jossain vaiheessa katsoa uudelleen.



Bennett Cohn: Midnight Faces *½

Erittäin heikkotasoinen jännityselokuva, jossa nuori mies muuttaa kummitustaloon. Vaikka elokuva on valmistunut 1926, on toteutus alkeellisempaa kuin Griffithin Biograph-elokuvissa. Onneksi kestoa ei ole kuin tunnin verran.



Jacques Tourneur: I Walked with a Zombie ***

Panttasin tämän katsomista vaikka kuinka kauan, mutta hienoiseksi pettymykseksi tämä muodostui. Tunnelmallinen ja todella komean näköinen, mutta muuten vähän ontto.



Frank Borzage: Lazybones ****½

Borzagen Foxille ohjaamat mykkäelokuvat ovat poikkeuksetta todella hienoja teoksia eikä tämäkään ole poikkeus. Tarina pikkukaupungin laiskurista, josta tulee epäonnekkaiden sattumien vuoksi sijaisisä, on napakasti ja uskottavasti kerrottu.



Tämän lisäksi koko joukko Buster Keatonin lyhäreitä sekä sokerina pohjalla Lahden Sibeliustalolla esitetty Chaplinin Kultakuume, joka oli todella hieno kokemus.

Tulipa pitkästä aikaa katseltua jotain maratonina parin kaverin kanssa ni voisi laittaa lyhyen tilannekatsauksen siitä tänne.

1. päivä



Ishtar (Elaine May) *

Oli muuten aivan tajuttoman tylsä. Sääli, kun odotti jotain aliarvostettuu ja piilotettuu komedian klassikkoo. Tai ei odottanut, toivoi. No, oli se toisaalta ihan kiva katella kuinka näinkin mainiot näyttelijät oli saatu koheltamaan tällaiseen ääliömäisyyteen.



Casper (Brad Sieberling) **

Kyl mä tän sukulaiskakaroille voisin näyttää ja huumori on parin paikoin sen verran mustaakin, et aikuista ei täysin vituta. On niitä koheltavampiakin ja ärsyttävämpiäkin tapauksia. Ja onhan täs The Goddess of Doom.



Johnny Tsunami (Steve Boyum) *½

Cary-Hiroyuki Tagawa vetämäs Goofy holleria surffaamisesta kertovassa tv-elokuvassa lapsille. Ei vituttanut sillä tapaa ku odotin, tai oikeastaan ollenkaan, vaikkei tää nyt hyväkään ollut. Jahuhuuuuii!



Antaa heittää (Enzo Barboni) ***

Kivaa Hill & Spencerii. Muistettavia kohtauksia on monia ja kaikki kaksikon peruselementit joista nauttii (tai "nauttii", riippuen mielentilasta) ovat mukana.



Son of the Mask (Lawrence Guterman) *

Minkähän ikäisille tää on tarkoitettu? Ku Johnny Tsunami ja Casper eivät vituttaneet ni tää hoiti sitten senkin niiden puolesta ja kaksinverroin.



One-Eyed Monster (Adam Fields) ***

Tääkin leffa ylitti odotukset, itseasiassa. Mukava kerran tai ehkä toistekin katsottava komedia pornoelokuvien maailmasta.



Yesterday (Yun-su Yeon) *½

Koreassa tunnutaan tekevän paljon keskinkertaisia trillereitä ja jotkut niistä ovat sitten sen verran keskinkertaisia, että alkaa oikeastaan vituttaa. Näin tälläkin kertaa.



2. päivä



Excessive Force 2 (Jonathan Winfrey) **½

Vähän pettymys mainion ykkösosan jälkeen. Muutamia tosi piristävän yliampuvia toimintakohtauksia oli, mutta niitä oli turhan vähän ja täs ei ollut Tony Toddin kaltaista muistettavaa pahista vaan joku douchebag-pallinaama. Sen lisäks tässä oli tylsiä yhyhyhnyyhnyyh-yrityksiä ku päähenkilöllä on luoti päässä ja ongelmia parisuhteessa ja blablabla.



Robowar (Bruno Mattei) ***½

Tästä leffasta jäi mieleen erityisesti vetävä electro/rock-soundtrack, joka soi kovaa silloin kun sotilaat kävelevät viidakossa ja hiljempaa silloin kun Robo tarkkailee heitä. Mistä tuli väkisin mielikuva, että ilmeisesti nämä sotilaat kuuntelevat sitten viidakossa tepastellessaan tätä musaa. Jopa ripoff-tasolla niin vammainen ja härski Predator-apinointi, et väkisinkin on nostettava peukkua.



Extreme Prejudice (Walter Hill) ****

Aivan mahtava näyttelijäkaarti (Nolte, Ironside, Forsythe, Torn, Brown, Boothe...). "Tiny" Lister näyttää siltä ku olis tunkenut sieraimiinsa litran tabascoa ja suuhun seitsemän sitruunaa eli parasta yrmyy aikoihin. Ihan vitun jees Miesten Elokuva kaikkine Wild Bunch ‑kumarruksineen, vaikkei ole edes Hillin parhaimmistoa.



Wild Search (Ringo Lam) **

En tiedä olinko jotenkin väärässä mielentilassa edellisten leffojen jälkeen, mut tällainen vakavampi honkkaridraamastelu ei kyl toiminut. CYF ja Cherie Chung toki ensiluokkaisia niin kuin aina, mutta jotenkin leffa polki vähän liikaa paikallaan eikä onnistunut tällöin edes hirveästi luomaan tunnelmaa. Sen lisäks en oo oikein koskaan aivan täysin tajunnut Ringo Lamin mainetta (Full Contact on tosin erittäin jees).



Killpoint (Frank Harris) ****

Ihan tajuttoman jees. Päähenkilö on sieluton kiinalainen, jonka taistelumuuvssit ovat öhöhöhöö, sisältö on aika asiallisen törkeää kautta linjan ja Stack Pierce on mainio ilmestys vetämässä kunnon ilmeetöntä tappajaroolia. Sivullisia uhreja tulee jotain viistuhatta ja leffa on teknisesti tehty niin kädelleen, joskin täysin vailla suvantovaiheita ettei tätä voi kuin rakastaa. Endless fun. Julistekin niin hieno, et pitäis saada omalle seinälle killumaan.



Party Animal (David Beaird) *

Höh. Aluksi kiintoisalla tavalla vajaa ja sit vaan puuduttavan paska.



White Ghost (BJ Davis) ***

Lopuksi viihdyttävää ja nautittavaa viidakkotoimintaa. Uusintakatselu jossain vaiheessa taattu. Nams.

Under Hellgate Bridge – Quensin Veljekset (2000) **



Leffa yritti olla riipaiseva kuvaus veljeksistä, jotka sekoilivat huumeiden kanssa. Katsottava.





Shopping (1994) **



Paul W.S. Andersonin ensimmäinen ohjaustyö. Jude Law ensimmäississä rooleissaan. Law ei ole uskottava roolissaan.





Frost/Nixon (2008) ****



Odotus arvoihin nähden, loistava. Hyvin piti otteessaa, vaikka lopputulos oli selvä.





Gran Torino (2008) *****



Clintti paranee, kuin viini vanhetessaan. Mielestäni ehein Clintin tuotos. Suositeltavaa katseltavaa!





Small Town Folk (2007)



Yksi tähtikin liikaa. Hirveätä shaissea.





The Spirit (2008) ***



Ylitti odotusarvot reilusti. Mielstäni turhaan dissattu tätä leffaa.





Eloïse (2009) ***



Vaimon kautta törmää mitä erikoisempiin leffoihin. Tämä yllätti postiivisesti.





Waterloo (1970) ***



Hyvä kuvaus Napoleonista ja Waterloon taistelusta.





Swing Time – Hääkarkuri (1936) ****



Mielestäni Fred Astairen paras tuotos. Suositeltavaa katseltavaa, jos pitää kevyestä huumorista.

Martin Campbell:

Edge of Darkness

Pettymys! Toimintakohtaukset oli ihan päräyttäviä mutta muuten koko juonenkuljetus oli pelkkää rautalangasta vääntämistä. Ennalta-arvattavaa kamaa alusta loppuun. Parhaita kohtia Gibsonin ja Winstonen muutamat keskustelut. Mutta Mel Gibsonin paluu ei siis ollutkaan niin kova juttu kuin annoin itseni ymmärtää.



**½ /5



Nicolas Winding Refn: Valhalla Rising

Vittu mitä tekotaiteellista patsastelua! Yksi tähti hienosta visuaalisesta ilmeestä ja raa' ahkosta väkivallasta joskin sitä on vähän ja CGI-veri on ihan perseestä. Mihin on kadonnut vanhan ajan käsityö? Toinen tähti pelkästään Mads Mikkselsenille joka on ihan äijä vaikka vaan tuijottelee eikä sano mitään.



** /5



Ti West: The House Of The Devil

Ihan jees tunnelmointia ja homagea mutta auttamattoman tylsä.



**+ /5



Ang Lee: Taking Woodstock

Aika vaisu tapaus Ang Leen leffaksi. Omaa siis aika vahvan välityön maun. Ihan mukava kuiteski!



*** /5



Jonas Åkerlund: Horsemen Of The Apocalypse

Raakuuksilla ratsastetaan ennalta-arvattavaan loppuhuipennukseen. Köyhän miehen Harrison Ford, Dennis Quaid, synkistelee pääosassa tuttuun tyyliinsä. Ei oikein Åkerlundin ura näytä urkenevan. Jos tällaisia keskinkertaisuuksia vääntää niin ei tarvitsekaan.



**- /5



John Milius: Dillinger

Vähän oli tätä kohtaan jonkunlaisia odotuksiakin mutta aika pettymys loppu peleissä. Warren Oates on ulkoiselta habitukseltaan ehkä lähempänä oikeaa Dillingeriä kuin Depp mutta muilta osin leffa ei oikein toimi. Oikeen minkäänlaista jännitettä ei tässä leffassa synny. Perstuntumalla tuli myös vähän sellanen fiilis että että tämä Miliuksen leffa ottaa huomattavasti enemmän vapauksia historian suhteen kuin Mannin Public Enemies.



**½ /5

78. Sean Penn:

Into The Wild (bd, 2007)****½

Uusintakatselu. Hemmetin hieno elokuva. Sean Penn on tällä hetkellä yksi Amerikan vahvimmista ohjaajista. Sen lisäksi että mestarinäyttelijänä hänellä on, ei ehkä niin yllättäen, vahva ote näyttelijäohjaamiseen on hänellä myös erittäin paljon visuaalista näkemystä. Harmi vaan että Penn ohjaa niin harvoin.



79. Ruben Fleischer: Zombieland (dvd, 2009) **½

Aika urpoa meininkiä, mutta viihdytti sentään kohtuullisesti. Bill Murrayn cameo oli hauska. Shaun Of The Dead oli parempi vaikka pidän kyllä sitäkin kovin yliarvostettuna.



80. John Webster: Pölynimurikauppiaat (digiboksi, 1993) ****

Tämä dokumentti ovelta ovelle kauppiaista lama-Suomessa tarjoilee rutkasti kuumottavia myötähäpeähetkiä.



81. Francis Ford Coppola: Rumble Fish (digiboksi, 1983) ****

Hieno, tyylitelty ja aika artsy "nuorisoelokuva". Rumble Fishin erikoisia kuvakulmia ja jyrkkiä varjoja hyödyntävä mustavalkokuvaus on upeaa katseltavaa. Stewart Copelandin poikkeuksellinen soundtrack antaa myös kivasti särmää. Hurja näyttelikatras muuten tässä: Dennis Hopper, Mickey Rourke, Matt Dillon, Nicolas Cage, Laurence Fishburne, Chris Penn...

Tuntuu siltä että niitä mistään kotoisin olevia leffoja on vain tultu katsottua viimeaikoina. Mutta eihän sitä ikinä voi tietää ennenkuin katsoo. Useimmat jopa loppuun asti. Silmät verillä ja aivot käsikirjoituksen perään huutaen.

[left] Ruben Fleischer: Zombieland

No joo, ihan viihdyttävä. Hieman ennalta-arvattava, mutta alkoi erilaisesti. Vähän lässähti välillä, Bill Murray pelasti tuota hieman.



Peter Avanzino: Futurama: Into the Wild Green Yonder

Hyvä, moniulotteinen ja juonenkäänteiltään kohtuullisen villi. Viihdyttävä leffa mikä naurattaa aivan riittävästi. Muistaakseni pidin ihan vähän enemmän aikanaan ekasta leffasta. Ehkä. Pitää varmastikin tarkistaa asia katsomalla uudestaan kaikki. Putkeen.



Pierre Morel: From Paris with Love

Ärsyttävää uhoamista. Travoltan hahmo oli p**ka. Muuten ok leffa. Hyvä juonenkäänne, muttei kovinkaan erikoinen. Ihmiset kuolevat ja vitsiä väännetään. Kyllä leffassa ammuskella ja räjäytellä pitää, mutta tämä oli vain tylsää.



John Hillcoat: The Road

Synkkä, viihdyttävä, epätoivoinen. Elämä on karua. Hyvä leffa!



Ryûhei Kitamura: Azumi

Piiitkä, piitkä ja pitkä. En pidä pomppujen aikana lentelevistä ihmisistä, mutta kyllä, tämäkin tuli katsottua loppuun asti. Eli ok. Kai. Ei kestä uusintakatselua.



[/left]Guy Ritchie: Sherlock Holmes

Oikein hyvä, jos ei ota huomioon sitä että juoni olisi saanut olla monimutkaisempi, Sherlock ‑tyylisempi. Toimintaa oli, mutta juonenkäänteiden osalta tosiaan kaipasin vielä jotain vähän lisää.



Sturla Gunnarsson: Beowulf & Grendel

Paras versio Beowulfista. Onneksi säästin viimeiseksi. Harmi että Beowulf-saaga oli tässä vaiheessa jo käynyt kohtuullisen selväksi. Realistisin. Hyviä vuorosanoja liittyen oikein herkullisesti keskiajan varmastikin eniten päässä pyörineisiin ajatuksiin: viinatupaan ja lampaisiin. Naishahmoillakin oli mieli ja sen piteitä. Hyvä ja elämänmakuinen! Ihmisiä halkastaan ja raajoja revitään irti.



Robert Zemeckis: Beowulf

Tjaa. Juuri ja juuri katsoin loppuun. Kolmesta Beowulf ‑versiosta toiseksi paras. Animaatiohahmojen kasvot näyttävät muovisilta. Naishahmot yksiulotteisia. Plaah.



Graham Baker: Beowulf

Äh. Kamala! Cyberpunk ‑henkinen töttöröö-pläjäys. Christopher Lambert ei säväyttänyt. Naikkoshahmot pelkkiä naikkosia. Katsoin loppuun asti jotta olisi paremmin voinut haukkua ja soimata aivan kaikkea mahdollista mitä eteen töräytetään.



Mitäs näitä vanhoja leffoja pääkopasta enää sen enempää kaivelemaan, ihan pikamaininta pitää tehdä vielä seuraavista mistä olen tykännyt:

Alex Proyas: Dark City

Simon Hunter: Mutant Chronicles

Rob Bowman: Reign of Fire

Brad Anderson: The Machinist

Alfonso Cuarón: Children of Men

Kari Skogland: Riverworld (2003)

Lichtenstein:

Teeth (2007) *** 1/2



Itse asiassa todella hyvä. Ei lähellekään niin graafinen tai eksploitatiivinen kuin odotin, ei tehnyt edes pahaa katsella; enemmänkin musta kauhukomedia teinin Carriemaiseen kasvutarinaan verhottuna, jossa nyt vain napsitaan parit nakit. Weixler pääroolissa oli juuri sopivan enkelimäinen, mitä nyt lähes kaikki miehet oli kirjoitettu täysiksi ääliöiksi. Ehkä balanssi goreilun ja vakavan elokuvan välillä ei ollut ihan kohdillaan.



McKee: May (2002) ***



Ei ollut tullut katsottua, koska Bettis ei kuulu suosikkeihin. Samaa roolia veti tässäkin, mutta nyt se ei vaivaannuttanut jostain syystä. Loppupeleissä ihan symppis leffa, teemoistaan huolimatta. Loppugoreiluja lukuunottamatta tämä olisi voinut olla hassahtanut romanssileffa, aika vähän "kauhua". Argentoviittauksista plussaa.



Shimizu: Ju-On 2 (2003) **



Jopa alkuperäistä vähemmän juonta ja sekavampi. Sarja säikyttelyepisodeja; osa oli ihan jees, suurin osa tylsiä.



Coenit: Blood Simple (1984) *** 1/2



Hyvin pienen piirin leffa, mutta väkevästi kerrottu. Mainio musiikki ja mieleenpainuvat roolit Walshilta ja Hedayalta. Aina positiivista että en osannut arvata miten leffa tulisi päättymään.



Newell: Prince of Persia: the Sands of Time (2010) * 1/2



Ihan täyttä höpöhöpöä, mutta kertakatselu ei tuottanut suurempia tuskia. Ei kestänyt yli kahta tuntia, eikä ollut 3-D:nä, jees. Sinänsä hassua, että koko leffassa ei tainnut olla yhtäkään aitoa ähläminäyttelijää keskeisissä rooleissa.



Woo: Broken Arrow (1996) ** 1/2



Jotenkin hämärä leffa. Toimintakohtaukset olivat paikoin amatöörimäisen kömpelöitä ja pölhösti kuvattuja ja pienikin logiikka ihan kujalla. Sitten taas Travoltan pahishahmo on varsin veikeä, jopa liian hyvä tähän leffaan ja pari kohtausta ihan energisiä, sekä hyvä musa. Slater sitten taas on ihan pökkelö. Jokin perverssi viehätys tässä oli.

Federico Fellini:

8½(1963) ***



Loppunousu oli hyvä mutta muuten tämä oli pääsääntöisesti tylsää seurattavaa. Kolme tähteä kuitenkin urheasta yrityksestä.



Pierre Salvadori: Hors de Prix/Hinnasta viis(2006) ***



Onnistunut romanttinen komedia, jossa Audrey Tautoukaan ei ärsyttänyt.



VV Vinayak: Adurs(2010) ***



Andhra Pradeshin raivo härkä Nandamuri Taraka Ramarao Jr vauhdissa taas pahan auto-onnettomuutensa jälkeen. Kelpo väkivaltaviihdettä etelä-intian tyyliin juonen tietyistä puutteellisuuksista huolimatta.



Chan Ming Wa: My Blade, My Life(1982) ***



Pearl Chang Lingin melko perinteinen wuxia-eepos, jonka tehoja Vengeance Video-dvd:n neliskanttinen & huonolaatuinen kuva merkittävästi sabotoi.

Matti Erholtz ( 17.6.2010 21:09)

VV Vinayak: Adurs(2010) ***



Andhra Pradeshin raivo härkä Nandamuri Taraka Ramarao Jr vauhdissa taas pahan auto-onnettomuutensa jälkeen. Kelpo väkivaltaviihdettä etelä-intian tyyliin juonen tietyistä puutteellisuuksista huolimatta.

Tuli Erholtziin liittyen mieleen, että täällä Madridissa Lavapiésin kaupunginosassa on nettikahvila/bollywood-elokuvavuokraamo ja myymälä. Mestassa on satoja Bollywood-leffoja... mutta kunnon espanjalaiseen tyyliin tuskin yksikään on aito.

82. Sam Dunn & Scot McFadyen:

Rush: Beyond the Lighted Stage (elokuvateatteri, 2010) ****

Erinomainen, huolella tehty ja erittäin viihdyttävä dokumentti veteraanibändi Rushista. Aika vekkuleita nuo Rush-ukot. Hienoa että tämän saattoi nähdä peräti elokuvateatterissa Suomessa.



83. Stanley Kubrick: The Shining (1980, bd) ****½

Uusintakatselu. Tämä ei ole suurimpia suosikkejani Kubrickilta, mutta tällä kertaa kolahti keskimääräistä katselukertaa paremmin. Ehkä varsin laadukkaalla bd-kuvalla/äänillä oli vaikutusta. Musiikinkäyttö teki erityisesti vaikutuksen tällä kertaa.



84. Greg Mottola: Superbad **** (dvd, 2007) ****

Uusintakatselu. Ei toiminut enää toisella katselulla yhtä hyvin kuin ensimmäisellä, mutta onhan tämä silti aika riemukasta sekoilua.



85. Joe Johnston: The Wolfman ** (dvd, 2010) **

Meh. Ei niin huono kuin pelkäsin, mutta varsin yhdentekevä elokuva silti. Hetkittäin hieno visuaalisesti, mutta siltäkin osin aika epätasaista työtä.



86. Fritz Lang: Metropolis (digiboksi, 1927) **½

Jos uusissa blockbuster-leffoissa ei ole usein järkeä niin ei tässä 20-luvun über-spektaakkelissakaan juuri tolkkua ollut. Muutamia hienoja visioita, mutta ei tämä oikein elokuvana kasassa pysy. Tälle varmaan kuuluisi antaa automaatiset viisi tähteä ja hehkuttaa visionäärisyydestä, mutta kun ei sykähdyttänyt niin ei. Harmillista sinänsä, olin kuitenkin odottanut innolla tämän näkemistä, öh muutaman vuosikymmenen ainakin.



87. Fritz Lang: M (digiboksi, 1931) ***½

Tyylikäs, tunnelmallinen ja monella tapaa innovatiivinen trilleri. Valitattavasti hetkittäin myös hieman puiseva.

Kuukauden ajalta.

Joseph H. Lewis: Gun Crazy ***½



G. W. Pabst: Geheimnisse einer Seele ***

Aiheeltaan mielenkiintoinen, mutta toteutukseltaan pitkäveteinen kertomus miehestä, joka alkaa tuntea sairaalloista kammoa veitsiä kohtaan. Hän pelkää tappavansa vaimonsa, joten hän hakeutuu psykiatrin juttusille (kukapa ei hakeutuisi tässä vaiheessa). Komeat unijaksot eivät pelasta kokonaisuutta.



Frank Borzage: The Circle ***

Nuori vaimo jättää perheensä rakastuttuaan aviomiehensä parhaaseen kaveriin. Vuosikymmenten kuluttua he tapaavat jälleen, mutta ovatko haavat arpeutuneet vai jäytääkö kauna hylättyä aviomiestä? Keskiverto melodraama, Joan Crawforin ensimmäisiä elokuvarooleja.



Ingmar Bergman: Sommaren med Monika ****½

Erittäin luonnollinen, komea ja hillitty. Parhaita näkemiäni Bergmaneja.



Nicholas Mastandrea: The Breed *

Viisi idioottia lähtee lomailemaan saarelle, jota asuttaa kokonainen lauma vesikauhuisia, armeijan salaisesta operaatiosta karanneita koiria. Typeriä hahmoja, typerä tarina ja typerääkin typerämpi loppu. Toisaalta, mitä muuta tällaiselta voi edes odottaa.



Paul Leni: The Cat and the Canary ****

Visuaalisesti komea kummitustaloelokuva, jonka kokonaistehoa syövät ainoastaan mukaan liitetty huumori sekä loppuratkaisu.



Roland West: The Bat *½

Westin kuuluisin mykkäelokuva on kaikkea sitä mitä Lenin teos ei ole: pitkäveteinen, tarinaltaan ontto ja toteutukseltaan teatterimainen.



Clyde Bruckman: Movie Crazy ***

Harold Lloyd esittää elokuvista ja näyttelemisestä kiinnostunutta nuorta miestä, joka saa väärinkäsityksen vuoksi vapaalipun Hollywoodiin ja jonka elämä on tästä eteenpäin yhtä sekamelskaa. Liian venytettyjä vitsejä ja aivan liikaa toistoa – olisi saattanut toimia paremmin mykkäelokuvana, joissa Lloydin kohellus ei häirinnyt yhtä paljon kuin tässä tapauksessa.



Jean Renoir: Partie de campagne *****

Maupassantin novelliin perustuva kertomus pariisilaisesta kauppiasperheestä ja tyhmästä vävykokelaasta, jotka tekevät matkan maaseudulle. Maalla ollessaan ryhmä tutustuu paikallisiin nuorukaisiin ja perheen tytär kokee lyhyen, mutta sitäkin unohtumattomamman romanssin. Erittäin kaunis elokuva, omasta mielestäni kirkkaasti Renoirin paras teos.



Yasujiro Ozu: The End of Summer ****



Fred Niblo: The Red Lily ****

Chaplinin Nainen Pariisista ‑elokuvaa mukaileva tarina nuorukaisista, jotka karkaavat Pariisiin mennäkseen siellä naimisiin. He joutuvat eroon toisistaan ja molemmat ajautuvat syrjäpoluille: tyttö prostituoiduksi ja poika pikkurikolliseksi. Yllättävän kaunistelematon ja kohtaus, jossa poika heittää tytön juopon rentun armoille, on aika kylmäävä. Loppu on silkkaa Hollywoodia, mutta toimii silti hyvin.



Mauritz Stiller: Johan ****½

Komea ja omaperäinen tulkinta klassisesta aiheesta. Jokainen näkemäni versio (1921, 1937 ja 1999) on erilainen, eikä mitään voi pitää selkeästi toisia parempana.



Roberto Rossellini: Rome, open city ****

Varsin järkyttävä kertomus toisen maailmansodan aikaisesta, natsien valtaamasta Roomasta ja sen asukkaista. Dvd:n piti olla hyvälaatuinen, mutta tekstityksien suhteen oli ainakin karsittu – noin puolet puuttui täysin. Olisi kiva nähdä tämä joskus ehyesti tekstitetyssä muodossa.

Wilson Yip:

Ip Man 2(2010)***



Turha jatko-osa mutta parit hyvät tappelut. Harmitti kun Shahlavilla oli hanskat mutta Ip Man löi paljaalla nyrkillä: epäreilua!



Joe Carnahan: The A-Team(2010)**



Toiminta pätevää, muuten hohhoijaa.



Louis Malle: Viva Maria!(1965)**



Ei parasta Mallea.



Surya Kiran: Sathyam(2003)***



Ok rakkaustarina.



Raghava Lawrence: Mass(2004)***



Hyvää massaa.



Woody Allen: Zelig(1983)***



Hauska.

Matti Erholtz ( 29.6.2010 20:46)

Joe Carnahan: The A-Team(2010)**



Toiminta pätevää, muuten hohhoijaa.

Toiminta olisi ollut vielä pätevämpää, jos siitä ei olisi tehty silppua lähikuvilla, tärinäkameroilla ja nopeilla leikkauksilla. Muuten A-Team miellytti enemmän kuin uskalsin odottaa. Juoni nyt ei suuria tarjonnut, kun ainoa käännekin oli kaikkea muuta kuin yllättävä, mutta sopivan överi asenne ja näpsäkkä roolijako viihdyttivät loppuun asti. Mr. T:tä on paha korvata, mutta Quinton Jackson suoriutui urakasta hyväksyttävästi, vaikka foolin viljelyä olisi voinut vähän rajoittaa. Keskivertoa onnistuneempi sesonkielokuva.