Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

Sergio Corbucci: Companeros (1970) ****

Uskomattoman hyvä Spaghetti Western alusta loppuun! Suosittelen!

Pari Britti Agenttileffa tuli katsottu:

Samuel Gallu: The Man Outside (1967) ** 1/2 (SFx VHS)

Michael Anderson: The Quiller Memorandum (1966)´*** 1/2 (UK DVD)



En kyllä tiedä mitä Goose näki tossa "The Man Outside" leffassa kun oli kerran antanut sille aikasemmin ****, mun mielestä se ei ollut sen arvoinen!

Robert Schwentke

Red (2010) *1/2

Aivan käsittämätömän tyhjänpäiväinen tekele. Elokuva ei oikein tiedä mikä se yrittää olla, komediaa vai toimintaa? Jokainen näyttelijä vetää alta lipan, tai niin pahasti yli että katsominen on tuskallista Leffa ei ole edes niin huono että menisi kalkkunasta. Rytmitys täysin hukassa, juoni on on huttua ja alkuperäiseen sarjakuvaan ei pahemmin perusteta. Bruce Willisen virnuilu alkaa todella pahasti käydä hermoille, John Malchovich vetää homman täysin kaoottiseksi ja Morgan Freeman on ilmeisesti yritetty saada tuomaan jonkunlaista uskotavuutta elokuvalle. Kaiken lisäksi Mary-Louise Parker, Williksen vastaparina seisoo taustalle ja virnuilee samaan tapaan kuin Willis. Ainoa pieni valopilkku on Karl Urbanin esittämä agentti Cooper, jossa on pientä mielenkiintoa.



Tarsem Singh The Fall (2006) *****

Olin missanut tämän ihan täysin. Visuaalisesti mahtava, tarina itketti ja nauratti. Aivan mieletön kokemus.



Edgar Wright Scott Pilgrim vs. the World (2010) ***1/2

Scotilla on tyttöystävä ongelma ja hän joutuu taistelemaan seitsemään pahaa exää vastaan. Visuaalista karkkia, mukavasti vauhtia hahmojen suhtauminen maailmaan oli hauskasti toteuttetu. Tarina ei itsessään ole kovin kummoinen. Ainoa valittamisen aihe oli ylipituus, melkein kaksi tuntia tätä alkaa turruttaa aisteja todella pahasti ja pieni tiivistäminen keskeltä ei ole ollut huono ratkaisu.



Jimmy Hayward Jonah Hex (2010) *

Taas yksi sarjakuva filmanisointi. Hyvä soundtrack (mastodon) ja siihen sitten hyvät puolet jäävätkin. Sarjakuvasta ei ole paljon muuta kuin nimi ja arpinen naama. "Juoni" on lapsellinen. Elokuvan aikana aloin miettiä että Wild wild west oli hyvä elokuva. Visuaalisesti aikalailla hirveää katsottavaa, lukuun ottamatta alkutekstejä. Sen jälkeen ainoa johdonmukainen ajatus leffassa onkin tasainen laskusuunta. Toden totta, leffa onnistuu olemaan huonompi minuutti minuutilla, mitä voidaan pitää aikamoisena saavutuksena. John Malchovich ja sarjakuva elokuvat eivät ilmeisesti ovi yhteen (vaikka elokuva koostuu muistakin huonoista asioista kuin John). Eikä myöskään sarjakuva elokuvien ikärajojen väkisin tipputtaminen sinne PG-13:sta.



J.S. Cardone Wicked Little Things (2006) **

Joskus 1900-luvun aluntienoilla, sortuu kaivos ja elävältä hautautuu joukko lapsityönteiöitä. Rauhaahan nämä eivät saa, vaan aina yöllä tulevat syömään paikallisia. Kaiken lisäksi, paikalle saapuu uusi perhe, vanhaan taloon. Leffassa mennään läpi jotakuinkin jokainen kauhuelokuva klisee mitä keksitään. Autot eivät käynnisty, kesken paon kaatuilaan, on mielikuvitus ystäviä jotka eivät olekkaan ihan mielikuvitusta. Gorea on jonkun verran, ja visuaalisesti leffa on ihan hieno, mutta liian siisti. Zombi ipanat ovat harmaita mustilla silmillä, muuten turhan fressin oloisia. Elokuva ei oikein onnistu pelottamaan missään vaiheessa mutta kyllä tuon nyt jotenkin jaksoi katsoa. Näyttelijä suoritukset heittelevät aikalailla, paremmin hit-girlinä tunnettu Chloe Moretz vetää ihan hyvin kliseistä pikkusiskon roolia. Elokuva on myös yllättävän huumorin tajuton (tai sitten en tajunnut vitsejä jos niitä oli) mikä ei auta pikku budjetin kauhu leffaan.

Daniel Liljefors ( 31.10.2010 04:30)

Pari Britti Agenttileffa tuli katsottu:



Samuel Gallu: The Man Outside (1967) ** 1/2 (SFx VHS)

Michael Anderson: The Quiller Memorandum (1966)´*** 1/2 (UK DVD)



En kyllä tiedä mitä Goose näki tossa "The Man Outside" leffassa kun oli kerran antanut sille aikasemmin ****, mun mielestä se oli ei ollut sen arvoinen!

No eihän minun sanani mikään absoluuttinen totuus ole mutta ei tämän kaltaisia laadukkaita agenttielokuvia olla tehty enää vuosiin. Muutoin perusteluni löytyy täältä.



http://www.elitisti.net/forum/topic/5654-hyvaeae-eurovakoilua-fixeinae/

Mokoma ( 31.10.2010 14:05)

Tarsem Singh The Fall (2006) *****

Olin missanut tämän ihan täysin. Visuaalisesti mahtava, tarina itketti ja nauratti. Aivan mieletön kokemus.

Kyllä! Aliarvostettu helmi.

Eric Forsberg

Mega Piranha (TV2010) elokuvana – kalkkuna *****+

Ripoff Piranha leffasta, oikeastaan vain sillä että samat kalat ovat jokseenkin pääosissa. Amerikkalais tiedemiehet tekevät kokeita noilla fisuilla jossain etelä-amerikan sotilas juntassa. Homma pissii reisille ja nuo alkavat kasvaa loputtomasti. Onneksi paikalle lähetään ex-seal, nykyinen superagentti Jason Fitch. Loppuaika sitten juostaan päättömästi keksimässä keinoja kalojen tuhoamiseen tai paeten kenraalia.Juoni on täysin idiootimainen ja mahdoton selittää mitenkään ymmärrettävästi. Loppuratkaisu hakee typeryydellään vertaista jopa kunnon kalkkunapätkistä. Näytteliä työ on aikalailla olematonta, esimerkkiksi alussa tiedemiehet pitävät järkyttäviä taukoja vastatakseen toisten reploihin. Ilmeisesti kässärin piteliä oli printannut paperit liian pienellä fontilla, koska näin messevää keskusteluahan ei voi päntätä päähänsä. Gorea on aika vähän, eikä alastomuutta ollenkaan (joskin ainoa mimmi leffassa on aika tuhdissa kunnossa joten eipä siinä mitään menetäkkään). Digitaali kalat näyttävät mutaisessa vedessä ihan siedettäviltä (niitä ei juuri näy) mutta kasvaessa ja hyppiessä kaupunkien pilvenpiirtäjiin alkaa hymykuoppia pakottaa. Kerran taidetaan saada joku kala pois vedestäkin ja tämä on ilmeisesti väännetty autorenkaasta pökäleen näköiseksi. Hauskaa oli tämän kanssa, taattua laatua Syfyltä jopa ylittäen normaali tuotannon.

Married Life (2007) – Avioelämää **



– Perus lässy.





Cars (2006) – Autot ***



– Hyvin tehty ja näyttävä. Ei parasta Disneytä.





À Bout De Souffle (1960) – Viimeiseen Hengenvetoon ****



– Selvästi parhaita Godardin leffoja.





Duck Soup (1933) – Neljä Naurettavaa Naapuria *



– Hirveätä paskaa. Yksi tähtikin liikaa. Kyllä sentään Chaplin ja Keaton on eri planeetalta.





Nikki, Wild Dog of the North (1961) – Voimakaksikko Nikki Ja Andre ***



– Hyvin kuvattu luontoa ja eläimiä.

Ernesto Gastaldi: La lunga spiaggia fredda (1971, SWx VHS) *** 1/2

Suositelen, tuli vähän mieleen Sam Peckinpahin: Olkikoiraat tästä leffasta!



Mario Caiano: L'occhio nel labirinto (1972, SWx VHS) ** 1/2

Ihan katsottava Giallo mutta olisi voinut olla paljon parempi!

108. Pierre Morel:

From Paris with Love (2010) 3/10



Ei jösses mikä kalkkuna! Morelin läpimurtoleffa Taken oli tyylikästä ja asiaansa keskittyvää no-bullshit-asennetta alusta loppuun: otsa kurtussa pykivä yksinäinen susi Liam Neeson tappaa kaikki pelastaessaan tytärtään parittajaringin kynsistä. Olisin odottanut jonkinasteista jatkumoa myös seuraavaan leffaan, mut vertauskohdat ovat vähissä.



FPwL ei ole tarina synkästä kostajasta, vaan komediallinen buddy-elokuva. Kyynaamainen Jonathan Rhys Meyers esittää USA:n Pariisin suurlähettilään avustajaa James Reeceä, joka haaveilee enemmästä. Kova palkka, uusi city maasturi, alexanderstubbmaisen tyylikäs ulkonäkö ja seksikäs ranskalaismuija eivät riitä, vaan 007-romanttinen, toiminnallisempi agenttielämä kiinnostaa. Mahdollisuus tähän tarjoutuu kun nimetön USA:laishallinon taho, ilmeisesti joku salainen organisaatio CIA:n sisällä, nimittää Jamesin maahan erikoistehtävällä saapuvan agentin, JOHNTRAVOLTAN, pariksi. Tehtävänä on hakea mies lentokentältä ja avustaa tuntemattoman, ja perkeleen tärkeän tehtävän suorittamisessa.



JOHNTRAVOLTA on esimiesten mukaan metodeiltaan hieman erikoinen, mutta hän hoitaa homman, eli Jamesin on annettava hänelle kaikki tukensa. JOHNTRAVOLTAN kehuttu metodi koostuu kaikkien vastaantulevien rikollisten, eli käytännössä maahanmuuttajataustaisten, tappamisesta. Tappaminen tapahtuu kuulustelematta ja kyselemättä, JOHNTRAVOLTA tietää kuka ansaitsee kuolla, ja minne sen jälkeen pitää mennä. James ei tätä tiedä, eikä katsoja. James tai katsoja eivät myöskään tiedä sitä miksi juostaan ympäriinsä tappamassa kiinalaisia ja arabeja, ennen kuin JOHNTRAVOLTA päättää viimein huutaa sen ääneen: kaupungissa on terroristeja, joiden isku pitää estää!!



Aluksi virkamiesmäinen James järkyttyy JOHNTRAVOLTAN väkivaltaisuudesta, mutta pienten konfliktien jälkeen hän huomaa raakalaismaisuuden olevan vain pintaa. Aina kun JOHNTRAVOLTA vaikuttaa olevan vitun juntti tai pihalla tai tarpeettoman brutaali, hän osoittaakin että taustalla on piinkova ammattilainen, joka ei ole koskaan väärässä (miten voisikaan olla väärässä, jos tietää mitä käsikirjoituksessa lukee?). Lopussa parivaljakko on jo kasvanut äijämäisen toverillisesti yhteen. Myös male bonding kohtaus löytyy, ja sekin on huono.



Tällaisten parivaljakko-actionien konventioissa ei sinällään ole mitään vikaa, Tappavat Aseet ja Viimeiset Partiopojat lähtee tietenkin, mutta tässä kaikki on perseellään. Rhys Meyers on jo lähtökohtaisesti vitun epäcool ja epäuskottava lintunaama (tai kyynaama); Travoltan USA-turistin kulttuurikäsityksellä varustetun tappokoneen konfliktiensävyttämä kohellus ei ole hauskaa vaan surkuhupaisaa; turruttava kohellus jättää jalkoihinsa pienenkin johdonmukaisuuden tai punaisen langan elokuvasta; ja samaa kaavaa noudattaen kaksikon metsästämä terroristisolu typistyy vain muutamiin yhdentekeviin kasvoihin ilman minkäänlaista persoonaa, motiivia tai uhan tuntua.



Jos luovat voimat elokuvan taustalla olisivat olleet USA:laisia, olisi tätä täytynyt pitää suoraan aivovammaisena, mutta koska kirjoittajat ja ohjaaja ovat ranskalaisia, tekee mieleni lukea elokuvaan jonkinlaista vittuilua amerikkalaisten suuntaan. Miksi muuten ranskalaiset olisivat kirjoittaneet tarinan, jossa ranskalaiset itse eivät saa terrorismiongelmaansa, tai mitään muutakaan, hoidettua, vaan hommaan tarvitaan JOHNTRAVOLTA... ja hän on vielä tyyppi, joka vaikuttaa oikealta USA:laisen perusjuntin stereotyypiltä. Pakkohan sen on olla ironiaa. Tai sit ei ole, ja patongit ovat pyrkineet puhtaasti luomaan USA:laistyyppistä viihdetoimintaa, epäonnistuen.



edit. ainiin



109. Henry Selick: The Nightmare Before Christmas (1993) 8/10

Yhä kova, mutta alkaa jo nää musikaalinumerot kiristelemään, niitä on hieman liikaa. Hyvä joulu- tai halloweenelokuva.

The Last House on the Left (2009) – Viimeinen Talo Vasemmalla ****



– Ylitti kaikki odotukset. Harvinaisen hyvin oli säilyttänyt alkupeäisen tunnelman.





East L.A. Warriors (1989) *



– Kökkö tekele.





Napapiirin sankarit (2010) ***



– Traileri antoi odottaa enemmän. Jokivarren murre oli väkinäisen oloista.

155.

Reindeerspotting ?



156. Irma Vep **

Eihän tässä edelleenkään ole yhtään mitään mieltä. Olen aivan varma, että kyseessä oli vain Olivier Assayasin hatusta vetämä (erittäin menestyksekäs) juoni saada tehdä töitä Maggie Cheungin kanssa ja samalla yrittää pokata tätä.



157. The Colour of Magic **½

Noh, oikeastaan jaksoin katsoa vain puoliväliin. Christopher Lee Kuoleman äänenä toimii, samoin Tim Curry, ja onhan tässä ihan semihauskaa huumoriakin.



158. Winter's Bone *****

Se veneretki oli kuumottavimpia kohtauksia missään leffassa ikinä.



---- NV setti alkaa -------------------



159. Devil ****-

Toimi! Siis tottakai loppu oli hieman, noh, perseestä, mutta ei niin pahasti kuin yleensä Shyamalantaläjän kirjoittamasta tarinasta voisi odottaa. Hieman harmillisesti tästä näki monesta kohtaa että tilaisuus todella piinaavaan pelotteluun oli olemassa, mutta sitä ei käytetty. Kuvailtiin turvallisesti ulkopuolista valoisaa maailmaa aivan liikaa, kun olisi pitänyt keskittyä hissiin, kellariin yms. Eniveis, erittäin nautinnollista riivaus-murhamysteeriä loppumetreille asti. Parempi kuin yksikään Saw, se on varma.



160. Harmagedon ****+

Hullun kova juttu nähdä tämä teatterissa, ja elokuva ikään kuin jatkui suoraan Parviaisen tullessa lavalle Juskan takki yllään kertoilemaan hämmästyttäviä tarinoitaan. Yotsuya jo sanoikin irl että Seijun Suzuki olisi kateellinen kohtauksesta, jossa Juska seisoo katolla ja ampuu valkoisella haulikollaan naisen ikkunan läpi. Niin totta. Sääli ettei Suomessa ole miltei 20 vuoteen enää tehty mitään tällaista undergroundimpaa avantgardekamaa, poikkeuksena ehkäpä Jari Halosen tuotokset, mutta sekin jässikkä on hyytymään päin. Täällä on tehty pelkkää Hollywoodia apinoivaa vihjeetöntä paskaa!



161. New French Horror *½

Täysin turha tuotos, aiheessa ei ole yhtään mitään dokumentoimisen arvoista. Ainoa erikoisuus oli että Fabrice du Welz vaikutti tyhmemmältä kuin leffoistaan uskoisi: harmitteli että Ranskassa ei tehdä omaperäistä kauhua kuten Espanjassa – esimerkkinä Orpokoti / El Orfanato ?! Jotain plussaa ehkä siitä että dokkari eteni niin maanisella vauhdilla että välähdyksenomaiset leffaklipit eivät varmaankaan onnistuneet spoilaamaan kenellekään mitään.



162. Caged ***

Tässä elokuvassa ei ollut YHTÄKÄÄN omaa ideaa. Ei yhden yhtä. Caged oli kuitenkin hyvin ohjattu, ja lopun takaa-ajo meininki oli piti adrenaliinitason ylhäällä. Suosittelen tämän sijaan kertaamaan Hostelit tai katsomaan Turistasin.



163. A Serbian Film ******+

Kuukausi sitten olin pohjalla. Toivo oli menetetty. Selaimessa oli A Serbian Film streami, ja klikkasin elokuvan pyörimään. Puolen minuutin jälkeen suljin ikkunan. "EI. Minun on nähtävä tämä teatterissa." Ja näin tapahtui! Maailman massiivisin hypetyskään ei voinut estää elokuvaa moukaroimasta aivojani muusiksi. Olen nähnyt hirvittävät määrät kaikenlaista supersairasta nihilististä paskaa, mutta tämä oli jotain aivan muuta, Srpski Film oli ERINOMAISESTI TEHTY. Kaikesta, musiikista, kuvauksesta, Serbiasta huokui että nyt on vanhat jutut romutettu ja uusi aikakausi alkanut. Jose Mojica Marinsin näköisen Vukmirin jutuissa oli pointtia! Todellinen hyvän mielen elokuva, oikeasti.



164. The Horde ***-

En nyt käsitä miksi tätä olivat muutamat lytänneet noin yhden tähden kamaksi. Okei, täysin peruskauraahan The Horde oli, mutta tuotantoarvot olivat riittävät ja kokonaisuus parempi kuin esim. REC – tässä oli sentään asenne kohdallaan. Kaikki hahmot olivat kuumaverisiä kusipäitä tai muuten vaan hulluja. Huvittavasti zombie-epidemian syitä ei ehtinyt miettiä sen ihmeemmin katsoja kuin elokuvan hahmotkaan, kun meno yltyi yllättäen maaniseksi ja pysyi sellaisena. Jonkinlaisia positiivisia Demons 2 ‑viboja syntyi myös monessa vaiheessa, vaikka lopussa näytti siltä että innoittajana on ollut enemmänkin Dead Rising ‑peli.



165. Alien vs. Ninja ****-

Toimi erinomaisesti festarileffana, yleisö taputti tyyliin seitsemän kertaa. Lisäksi katsomiskokemusta buustasi yleisössä ollut Nauraja. Kohta tarkemmin etusivulla.



166. Hitch-Hike ****

Harvoin näkee Franco Neroa näin kusipäisenä, ja David Hess toisaalta oli totuttua leppoisampi. Loistokamaa.



167. Machete ****+

Herkullista matskua. Tulee vielä katsottua monta kertaa, mutta jotenkin köykäiseksihän tämä jäi, kuten oikeastaan kaikki Rodriguezin leffat. En osaa juuri nyt sanoa mistä johtuu, mutta ainakin Lindsay Lohanin mukaan ottaminen oli kyllä todella huono siirto. Jessica Alba mulle heti nyt. LA ONDA!



168. Brain Damage ****+



169. Due Date ***

Mildly amusing, ainoastaan seepra-läppä nauratti kunnolla. Miksi näiden kaikkien komedioiden pitää yrittää olla jotain kasvutarinoita tai muuta arvokasta, ei kerta kaikkiaan kiinnosta! Joku Borat on täyttä timanttia alusta loppuun ilman turhia vetistelyjaksoja.



170. Mutant Girls Squad ***

Parhaiten itselleni toimi Tak Sakaguchin humoristinen alkujakso. Kiinnostavinta MGS:ssä oli lopun androgyyni Astro Boy ‑friikki, jota ei liiemmin selitelty.



171. Sweatshop ***

Tämä se vasta oli merkillinen teos. Alkoi puolen tähden arvoisena, kaveriporukan kotivideotasoisena räpellyksenä, mutta joku porukasta osasikin tehdä huimia gore-efektejä! Myös Demons-leffan tyyliin maskeeratut.. oliot (?) olivat upeita. Ei niin mitään järkeä, mikä on ehdoton vahvuus. Jotenkin jäi niin hyvä underground-tekemisen fiilis lopulta, aihe on sydäntä lähellä ja elokuvan hahmot kummittelevat päässä vieläkin, joten saakoon kolme tähteä.



172. King Frat *

Nukuin/olin liian koomassa rekisteröidäkseni muuta kuin että olipa aika vitun ällöä. Joku vertasi Joysticksiin, häh? Joysticks on huimasti paljon parempi.



--------- NV setti loppuu -----------------



173. Lionman And the Witchqueen **½

Alkuperäinen vuoden 1975 Lionman (Aslan adam) on erittäin hieno elokuva. Tämä vuoden 1979 (vai 1983?) jatko-osa ei niinkään. Ensinnäkin originaalin stara Cüneyt Arkin on korvattu jollain puunaamalla, eikä leffassa ole kunnollisia kohokohtia. Siinä missä Cüneyt rusikoi verisesti vihollisten naamoja rautahanskoilla samalla raivosta irvistäen, sisältää jatkis vain puuduttavaa perusmenoa (trampoliinipomppimista noin tuhannesta turkkileffasta tutussa linnassa ja loputonta tappelua, jossa lyödään aina metrin ohi). Laihana lohtuna eräskin semikääpiö käyttää aseenaan ykkösestä tuttuja käsisirkkelinteriä ja toinen semikääpiö, yli 60-vuotias fabu, hyppii bäkkäreitä ja teloo vihollisia kaikenlaisilla akrobatialiikkeillä – ilman, että olisi käytetty stunttia. Niin ja Lionman viihdyttää vieraita Wilhelm Tell ‑tyylisesti ampumalla jousipyssyllä omenan pienen poikansa päästä, tosin niin, että omena on pään TAKANA, ja pojan velvollisuus on väistää viime sekunnilla, jottei omena ehdi tippua maahan. Juoni kertoo ajasta jolloin Lionman on Traakian kuningas, mutta kyllästyy hovipelleilyyn ja päättääkin hylätä valtakunnan ja perheensä ja lähteä takaisin Turkin leijonia kuhisevaan metsiin asumaan. Paha mutta seksikäs noitakuningatar viekoittelee porukkaa piinaamaan Lionmania. Superhuono enkkudubbi nauratti makeasti. Lopputeksteissä luvataan että Lionman palaa elokuvassa Lionman 3: The Ring of the Magus. Eipä ole kuulunut moista, sääli..

Devil **

Itselleni ei toiminut lainkaan. Homma on aikalailla selvää alkumetreiltä lähtien ja lopun jännitys koostui lähinnä siitä että toivottavasti tämä ei ihan näin lopu. Alkaa hyvin, ohjauksessa ei sinänsä mitään vikaa ole, siitä sentäs kaksi tähteä. Yritin kaiken lisäksi välttää mitään ennakotietoja. Mutta taas vaihteeksi twisti on heikko ja sen "paljastus" tapahtuu liian usean selityksen jälkeen mikä syö hommasta sen pienimmänkin yllätyksen. Nimineen kaikkineen tämä on vähän kuin pitäisi kättänsä jääkulhossa ja joku kysyisi onko se kylmää?

John Hughes:

Weird Science (1985) ***½

– Hyväntuulinen komedia teinipoikien naisen puutteesta. Kelly LeBrock on sexy ja toisen päähenkilön känninen tilitys mustille "veljille"

naisten petollisuudesta oli hauskaa katseltavaa. Bill Paxton jenkkisiileineen, erittäin vittumaisena isobroidina ja Vernon Wells, Mad Max 2 tuttu nahkahousu

olivat mukavaa katseltavaa.



Howard McCain: Outlander (2008) ***

– Avaruudesta maahan pudonnut heebo taistelee viikinkien kanssa avaruudesta maahan pudonnutta örkkiä vastaan.

Ron Perlmanin esittämän Gunnarin olisi pitänyt saada oma elokuva. Julman näköinen äijä!



Adam McKay: The Other Guys (2010) ***

– Mark Wahlbergin ja Will Ferrellin esittämä kyttäkaksikko sählää varsin viihdyttävässä toimintakomediassa. Ihmetystä aiheutti tosin Marky Markin jatkuva huutaminen.

Noh, ehkä se on tekijöiden mielestä sitä komediaa.



Rick Jacobson: Bitch Slap (2009) *

– Oho...Russ Myer on saanut jäljittelijän. Rick Jacobsonille olisi pitänyt antaa pari läpsyä naamaan jo leffan ideointi vaiheessa! VMP!



Jimmy Hayward: Jonah Hex (2010) *½

– Josh Brolinin esittämä reikänaama herättelee kuolleita henkiin, kyselee tyhmiä ja Megan Fox "näyttelee" huoraa. Perustuu ilmeisesti johonkin sarjakuvaan josta en ole koskaan kuullutkaan.

Hyvää oli vain oikeastaan se, että kesti vain hieman päälle tunnin.



Paul Weitz: Cirque du Freak: The Vampire's Assistant (2009) *½

– American Pien ohjaaja on keksinyt vampyyri Harry Potterin. Oli niin hyvä että piti katsoa kolmessa eri pätkässä. Eihän tälle tehdä jatkoa?...eihän?



Enzo G. Castellari: The New Barbarians (1982) ***

– Enzo C. on sitä mieltä että tulevaisuudessa läpinäkyvä muovi on kuuminta shittiä ikinä.

Kamalia tehosteita, naurettavia asusteita ja imurilta kuullostavia ajoneuvoja...hirveetä paskaa, mutta niin ihastuttavaa.



Robert Luketic: Killers (2010) **½

– Semi-ärsyttävä Ashton Kutcher ja Katherine Heigl hassuttelevat toimintakomediassa, jonka toimintakohtaukset olivat yllävänkin väkivaltaista touhua.

Mr. & Mrs. Smith on samanlainen mutta paljon parempi.



Mike Newell: Prince of Persia: The Sands of Time (2010) **

– Pelielokuva, jossa Jake Gyllenhaalin sikspäkki esittelee parkouria savimajojen katoilla.

Aikamoinen hoh-hoijaa leffa ja sitä paitsi naispääosanesittäjä oli ihan vitun ärsyttävä! Hienoja maisemia tosin...



François Desagnat, Thomas Sorriaux: Les 11 commandements (2004) *

– Ranskalaisten vastaus Jackass leffalle. Elokuvan muotoon tehty sekoilupätkä on erittäin epähauska ja tylsä.



Lauro Chartrand: Born to Raise Hell (2010) *½

– Seagalin uusin tuotos on samaa tasoa herran viimeisimpien leffojen kanssa. Romaniassa kuvattua tusina toimintaa.

Poikkeuksena muutamaan muuhun Seagalin elokuvaan, Steven näkyy muutamassa matsikohtauksessa kokovartalokuvassa!

Jakki ( 3.11.2010 19:47)

Enzo G. Castellari: The New Barbarians (1982) ***

– Enzo C. on sitä mieltä että tulevaisuudessa läpinäkyvä muovi on kuuminta shittiä ikinä.

Kamalia tehosteita, naurettavia asusteita ja imurilta kuullostavia ajoneuvoja...hirveetä paskaa, mutta niin ihastuttavaa.

Pitäis tääkin vihdoinkin katsoa. Viimeksi tais jäädä Pienen leffakaupan tiskille.

Nueraz ( 3.11.2010 20:30)

Jakki ( 3.11.2010 19:47)

Enzo G. Castellari: The New Barbarians (1982) ***

– Enzo C. on sitä mieltä että tulevaisuudessa läpinäkyvä muovi on kuuminta shittiä ikinä.

Kamalia tehosteita, naurettavia asusteita ja imurilta kuullostavia ajoneuvoja...hirveetä paskaa, mutta niin ihastuttavaa.

Pitäis tääkin vihdoinkin katsoa. Viimeksi tais jäädä Pienen leffakaupan tiskille.

Hieno arvostelu jos on jäänyt paitsioon.



http://www.elitisti.net/artikkeli/2005/11/006804/i_nuovi_barbari_1982_uudet_barbaarit.html