Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

Mikke1975 ( 6.10.2010 09:48)

Orgazmo (1997) – Orgazmo – Seksin Supersankari *****



– Aivan uskomaton leffa! Pelkästään juonesta 3 tähteä ja musiikki tajunnan räjäyttävää...

What makes a man, is it the woman in his hands / Just 'cause she's got big titties / Is it the way he fights every day / Naw, it's probably the titties / Now you're a man, (hey) a man, a man, a man / Now you're a man, man, (hey) a man, a man, a man, /Now you're a man, man, (hey) an M-A-N man, man, man, man / Now you're a man



Hubaa, tosin ei ole enää niin hauska viiden katselukerran jälkeen:)

Higuchi, Gluck:

Lorelei **

Sinänsä hyvin keksitty II. maailmansodan sci-fi henkinen elokuva saksalaisesta sukellusveneestä, jonka Kolmas valtakunta lahjoitti japanilaisille juuri ennen romahtamistaan. Sukellusvene piti sisällään sellaisen aseistuksen, jonka myötä jo polvillaan olevan keisarin Japanin piti laittaa uutta vastarintaa hävityssä Tyynenmeren sodassa. Hyvä todiste, että tietokoneet eivät kyllä korvaa näyttävyydessä pienoismalleja.



Addis: Poor White Trash ****

2000-luvun unohdettuja klassikoita. William Devane & Sean Young ilmiömäisen vakuuttavia ja erinomaisia. Myös seksipommi Jaime Pressly on hotimpi, kuin Pamela parhaina Baywatch aikoina. Mustaa komediaa parhaimmillaan.



Amenábar: Mar adentro

No onhan se vaikuttava ja vakuuttava elokuva mutta arvosteltavana mahdoton. Harvoin mulla on fiilikset jolloin voisi nauttia näin synkästä elokuvasta, vaikka kyseessä olisikin näin hyvin tehty. Sama kuvitelma, kuin soittaisi omissa häissä jotain surumarsseja.



Schmid: Requim ****

Tosi elämästä löytyvät pahimmat pelot ja painajaiset. Hyvä esimerkki väkevästä draamasta, joka itseasiassa on pelottavampi, kuin 2000-luvun olevinaan kauheat lastenkauhuelokuvat.

Steinmann:

Savage Streets – Liian vähän vigilante-toimintaa, liian paljon ärsyttävää girlpoweria ja noloja kissatappeluita. Tissejä oli kyllä paljon, mm. itse Blair loikoili ilkosillaan erittäin tarpeettomassa kylpykohtauksessa. Ihan hauska kökkelö kalkkuna.

***



Heffron: Futureworld – No mitä helvettiä? Kansitaiteessa komeilee Yul Brynnerin pärstä isolla, mutta missä hän on itse leffassa? Ai niin siinä helvetin typerässä ja järjettömässä unikohtauksessa randomina Blythe Dannerin fantasiapanona! Leffa on muutenkin unettavaa hiiviskelyä ja salaliittoilua joka menee lopulta älyttömästi överiksi. Toisaalta konsepti jo alkujaankin kärsii lievästi sanottuna uskottavuusongelmista.

**

148.

Crows Zero II ***½ (R&A-näytös)

Samaa tasoa kuin eka, samat hyvät puolet (riittävästi hyvin editoitua mättöä; graffiteja täyteen tuherrettu koulu, jossa ei näy yhden yhtä opettajaa..) ja samat huonot puolet (jotain paskaa r'n'b:tä tungettu väliin ja muutamia pateettisia vuodatusdialogeja, etenkin sairaalakohtaus). Lopun massiivinen turpajuhla oli kuvattu hienosti, yleensä tuollaiset massatappelut degeneroituvat epämääräiseksi meuhkaamiseksi ja salamaleikkauksiksi, mutta tästä sai jotain selvääkin.



149. Lumekuninganna / The Snow Queen ***+ (R&A-näytös)

Erikoislaatuinen ja kiero Lumikuningatar-tulkinta Eestistä. Leffa luisteli aivan omia ratojaan eikä muistuttanut juuri mitään aiemmin näkemääni, josta suuri plussa. Järven jään alainen näky oli vaikuttava ja kylmäävä..



145. Scott Pilgrim vs. The World ***+

Tasapainoili ärsyttävyyden ja raikkauden välillä, putosi lopulta plussan puolelle. Luultavasti jos tästä ei pidä, on vain auttamattomasti liian vanha. Lukaisin sarjiksen ekan osan ja elokuva on tosiaankin hämmästyttävän uskollinen sille: näyttelijät ovat ehkäpä Michael Ceraa lukuunottamatta hiilikopioita sarjiksen sivuilta, ja mukaan oli keksitty mainioita henkeen sopivia yksityiskohtia, kuten Wallacen taito tekstailla juorut eteenpäin vaikka sammuneena. Dialogi vaihteli vaivaannuttavan ja nerokkaan välillä ("You made me swallow my gum! That's going to be in my digestive tract for seven years!"). Vegaanijamppa oli varsin vaikuttava näky. SP vs. TW = kuin Kick-Ass, mutta ei niin tiukkapipoinen.



151. Hitori kakurenbo: Gekijou-ban a.k.a. Creepy Hide'n'Seek 2 **

Piinaava alkukohtaus on onnistunut ja varsin creepy, mutta pikkuhiljaa elokuva hiidaaastuuuuu ja käy läpi about kaikki japanikauhukliseet mielikuvituksettomalla rutiinilla. Pöh. Onneksi tässä sentään neuvottiin selkeästi miten henkiä manataan ja miten niiltä suojaudutaan. Muistakaa lasillinen suolavettä!



152. Anatomia Extinction ****½

Todella kovan luokan Shinya Tsukamoton reseptiä kopioiva cyberpunk-tyylinen täräytys vuodelta 1995. Oikeastaan tämä pitäisi nimetä Tetsuo III:ksi ja unohtaa Bullet Man kokonaan! Tokyo Gore Policen alkupuolelle on periytynyt AE:sta muutamia hienoja kohtauksia, ja puna-sininen valaistus ja yleisilme saa koko homman näyttämään enemmän kasari- kuin ysärikamalta, mikä on tietenkin plussaa. Tetsuo + eXistenz + parimuutahyvääleffaa = AE



153. Marebito ****

Shinya Tsukamoto haahuilee Tokion alla sijaitsevaan maailmaan ja tuo sieltä mukanaan oudon olion. Tunnelmallinen taidepläjäys Takashi Shimizulta, juuri ennen kuin hän menetti touchinsa elokuvantekoon lopullisesti.



154. Phantom of the Regular Size ****+

Tsukamoton (väri)lyhäri, johon Tetsuo perustuu. Elementit ovat jo kohdallaan ja monet kohtaukset siirtyivät miltei sellaisinaan Tetsuoon. Musiikkikin kuulosti aivan selvästi Chu Ishikawan tuotokselta, vaikkei säveltäjää oltu kreditoitu.

Giorgio Ferroni: The Night of the Devils (1972, SWx, Videce, Uncut) ****

Tämä oli yllätävän hyvä Italia/Espanja Sleaze/kauhu pätkä!



SUOSITELEN!!!

Shocky ( 11.10.2010 00:51)

145. Scott Pilgrim vs. The World ***+

Dialogi vaihteli vaivaannuttavan ja nerokkaan välillä

"You once were a vegan, but now you will be gone."

126. Terry Jones:

Life Of Brian (dvd, 1979) ****½

Uusintakatselu. Monty Python-dokumenttisarjan innoittaman taas uudelleen. Onhan tämä ihan hemmetin hauska elokuva. Keskivaiheilla hieman laahaa.



127. Luc Besson: Les aventures extraordinaires d'Adèle Blanc-Sec (elokuvateatteri, 2010) **

Todella ärsyttävä tekele. Kuinka vihaankaan ranskalaishuumoria.



128. James Cameron: The Terminator (dvd, 1984) ****½

Uusintakatselu. Lapsuuden suosikki toimii yhä.



129. Edgar Wright: Scott Pilgrim vs. the World (elokuvateatteri, 2010) ***½

Hauska, nokkela, ärsyttävä, omaperäinen, visuaalisesti hieno ja ylipitkä.



130. Terry Gilliam & Terry Jones: Monty Python and the Holy Grail (dvd, 1975) ****

Uusintakatselu. Hauska mutta aika epätasainen.



131. Jim Sheridan: Brothers (bd, 2009) **½

Sinänsä laadukas draama joka ei kuitenkaan missään vaiheessa oikein sykähdytä.



132. Breck Eisner: The Crazies (dvd, 2010) **½

Kohtalainen kauhuleffa joka heikkenee tasaisesti loppua kohden.



133. Oliver Stone: Wall Street: Money Never Sleeps (elokuvateatteri, 2010) ***

Ei pärjää alkuperäiselle Wall Streetille (jota en sitäkään kyllä laske Oliver Stonen parhaiden elokuvien joukkoon), mutta on tämä kohtuullisen viihdyttävä elokuva. Tarina on suht mielenkiintoisesti liitetty 2008 pörssiromahdukseen. Valitettavasti elokuvan ihmissuhdekoukerot eivät oikein toimi ja itse Gordon Gekkoa nähdään turhan vähän. Michael Douglas on kyllä oikein hyvä tässä.

Speed

Erinomainen yhä edelleen, vaikka lopetus metrossa onkin tarpeeton. *****



Red Riding 1974 Red Riding 1980 & Red Riding 1983

Vaikeasti seurattava tekstityksestä huolimatta eli olisi vaatinut hyvän vireystason ja kaikkien kolmen katsomisen hyvin lähekkäin toisiaan. Olisin ehkä itse pitänyt parempana formaattina minisarjaa. Hyvä, muttei mikään mestariteos. Olisikohan kakkosjakso ollut paras, jos näitä nyt sitten itsenäisinä elokuvina miettii. ***



Observe and Report

Tämän hetken hauskin mies Seth Rogen menee täysin hukkaan Ostarin superstevarissa, joka ei onnistu naurattamaan juurikaan. Luulin, että Rogen ei voi epäonnistua, mutta olin näköjään väärässä. *



Little Odessa

Etusivulla



Fire Down Below

Ok luonnonsuojelu-Seagal, mutta oikeastaan ok seagalia viihdyttävämpi elokuva redneck-meiningillään ja Kristoffersonin roolin ansiosta. ***



Zombies! Zombies! Zombies! Aka Strippers vs Zombies

Ihan paskahan tämä oli ja Strippers vs Zombies olikin "suomennos". Osa goresta oli ihan siedettävää, osa umpikökköä-CGI:tä. Yllättäen silikoniprosentti oli aika alhainen, mutta eipä tässä alastomuttakaan hirveästi ollut. *



My Name is Bruce

Ei ihan surkea, mutta aika huono. Child's Playn jatko-osissa on onnistuneempaa itsensä esittämistä kuin tässä Campbellilta. **



Hangover

Erittäin hyvä uusinnallakin. Nerokasta on, että tässä ei ole isoja nimiä näyttelijöinä, vaikka selkeästihän tässä oli jo valmiit roolit esim. Stillerille, Ferrellille/Rogenille, miksei Vaughnille. *****



Trespass

Ok toimintatriller Walter Hilliltä. Ice-T:tä ja Ice Cubea olisi voitu hyödyntää enemmän aidomman ghettogangstameiningin aikaansaamiseksi. ***



Heavy Metal – Louder than Life

Itse asiassa sen yhden jäbän dokkarit – Headbanger's Story ja Global Metal – ovat ihan päteviä tähän verrattuna. Mitään omaperäistä ei onnistuta kertomaan, ei mitään hauskaakaan eikä koko hommassa ole selkeää punaista lankaa. Lisäksi haastateltavat on vähän kummallisesti valittuja. **



Miami Vice

Hyvähän tämä uusintanakin, yllättävän james bondmainen ja erittäin tyylikäs. ****



Mark of Cain

Teemalta tullut brittielokuva Irakin sodan vankien nöyryyttämisestä. Hyvä. Käyttäytyminen tuntuu aidolta, mikä lienee oleellisinta tällaisessa. Ihan loppu vähän turhan dramatisoitu. ****



Seitsemäs sinetti

Sivistysaukkojen paikkailua. En mä mitään suuria kiksejä saanut, mutta ihan hyvä kuitenkin. ***



Behind Enemy Lines

Ah, suosikkimiljööni. Sodanaikainen Jugoslavia. Peruspätevää Hollywood-sotatoimintaa, joka on mustavalkoisuudessaan liki 80-lukulaista. Owen Wilson yllättävän jees. ***



Book of Blood

Parempi kuin odotin. ***



Santo vastaan marsilaiset

Mikäköhän Teeman Santo-leffa olikaan oikealta tai jenkkinimeltään? Sitä mitä odotin eli periaatteessa hupaisaa, mutta loppupeleissä armottoman tylsää. Jotenkin tällaiselle naureskelu ei ole kovin elitististä. **



Looking for Eric

"I'm not a man, I'm Cantona." Ilman Cantonaa en olisi varmaan jaksanut tätä katsoa, eikä varmaan olisi kannattanutkaan. Muuten pikkukivaa draamaa, mutta Cantonan mukaanotto on nerokas idea. ***



Constantine

Siedettävä, mutta odotin tältä enemmän. Constantine ei vedä J&B:tä vaan Ardbegia, hyvä valinta. Prophecy on parempi, tietenkin. **



Battle at the Bulge

Perinteisempää viihteellisempää sotimista, jossa modernin kasvottomuuden sijaan periaatteessa kyseessä on kahden miehen välinen mittelö. ***



What?

Sietämätön. Jätin kesken reilun tunnin kohdalla. Voi Polanskia, jonka oma rooli oli ainoa valopilkku.



Kolmea viimeistä yhdistää yksi seikka. Elokuvan aiheen / taustan tuntemisen vaikutus katselukokemukseen. Liisa Ihmemaassa ei ole minulle tuttu sen enempää kuin raamatun tarinat. Tästä syystä multa menee täysin ohi se, että What? on Liisan aikuisversio (voin toki lukea tämän asian) eikä vain merkityksetöntä sekoilua, ja Constantinen pitäisi pystyä kertomaan asiansa eikä luottamaan siihen, että tiedän kuka joku arkkienkeli Gabriel on. Hassusti molemmista tulee olo, että katson elokuvaa, joka on tehty ja tarkoitettu eri kulttuurin edustajille, vaikka periaatteessa näin ei olekaan. Sama homma, miksi katolilaisten ongelmista kertovat leffat menee ohi, koska en pysty samaistumaan siihen syyllisyyteen. Toisaalta taas Battle at the Bulgessa oma (muinainen) kiinnostuneisuus syö autenttisuutta ja elokuvan uskottavuutta nörttimäisesti liikaakin. Onhan tässä selkeät ongelmansa (esim. hyökkäyksen ajankohta sään ollessa niin heikko, etteivät lentokoneet voi lentää vs kohtaukset auringon paisteessa), jotka eivät vaadi Ardennien taistelujen tai saksalaisten panssarien tietämistä, mutta "tavallisempana" katsojana tästä voisi pitää enemmän.

k-mikko ( 13.10.2010 21:21)

What?

Sietämätön. Jätin kesken reilun tunnin kohdalla. Voi Polanskia, jonka oma rooli oli ainoa valopilkku.

Ehkei kannata sitten tutustua Milo Manarankaan tuotoksiin. Itse muistaakseni pidin, mutta katselusta on jo aikaa.

Survival of the Dead

En olisi mitenkään halunnut uskoa, että Romero pääsisi Diarysta vielä alaspäin, mutta näin kävi. Sanoinkuvaamattoman huonoa huonoutta. Onneksi oli olutta, ei tätä selvinpäin olisi kyennyt katsomaan.

k-mikko ( 13.10.2010 21:21)

Santo vastaan marsilaiset

Mikäköhän Teeman Santo-leffa olikaan oikealta tai jenkkinimeltään? Sitä mitä odotin eli periaatteessa hupaisaa, mutta loppupeleissä armottoman tylsää. Jotenkin tällaiselle naureskelu ei ole kovin elitististä. **

Santo el Enmascarado de Plata vs 'La invasión de los marcianos'

Humphrey Bogart ( 14.10.2010 17:43)

k-mikko ( 13.10.2010 21:21)

Santo vastaan marsilaiset

Mikäköhän Teeman Santo-leffa olikaan oikealta tai jenkkinimeltään? Sitä mitä odotin eli periaatteessa hupaisaa, mutta loppupeleissä armottoman tylsää. Jotenkin tällaiselle naureskelu ei ole kovin elitististä. **

Santo el Enmascarado de Plata vs 'La invasión de los marcianos'

Tack!

mr_bungle ( 14.10.2010 11:09)

Survival of the Dead

En olisi mitenkään halunnut uskoa, että Romero pääsisi Diarysta vielä alaspäin, mutta näin kävi. Sanoinkuvaamattoman huonoa huonoutta. Onneksi oli olutta, ei tätä selvinpäin olisi kyennyt katsomaan.

Komppaan. Tämä meininki on vajonnut jo suorastaan Böll-tasolle ja Romeroltahan tällainen on varsin luvatonta. Myötähäpeää riitti ja ihan oikeasti itse löin avarilla refleksinomaisesti otsaani joka kerran kun näytettiin joku todella vammainen tietokone-gore joka näytti siltä kuin se olisi vain piirretty frameen photarilla..



Argento ja Romero ovat näillä näkymin kokonaan jo toivottomien kauhuveteraanien listalla, Carpenterin paluuleffaa odotellessa..

House Of Bamboo (aka. Tokion alamaailma)

Aloitetaas vaikka sanomalla että olipas tässä kivoja naamoja. Ensinnäkin, Robert Ryan on iskussa vinkurana gangsteripomona. Ja sitten, sivuroolissa skitsoilee aina päräyttävä Cameron Mitchell ja onpi mukana myös Star Trekin lekuri. Pääosan vetäää Robert Stack ja on aikalailla se oma yksi-ilmeinen itsensä – ei paha, ei hyvä.



Juoni? Ihan ok. Stackin esittämä MP soluttautuu Tokion alamaailmaan, tarkoituksenaan saada Ryanin esittämä pomo nalkkiin.



Siinä ne elokuvan hyvät puolet suunnilleen olivatkin. Kerronnassa ei ole juurikaan imua (muutamaa näyttelijävetoisen hetkeä lukuunottamatta) ja Tokio on kovin ulkokohtainen ja laimea. Ilman sielua. Fuller ei ole omissa maisemissa ja se näkyy ja tuntuu. Elokuva on hirveän valju, jopa tylsä. Viikkoa aikaisemmin nähdyn Fixed Bayonetsin napakkuus loistaa poissaolollaan. Kun tarina loppua kohden hieman tiivistyy ja juoni huipentuu, rullaa elokuvakin iskevämmin. Mutta sitten taas munataan, kun hyvän potentiaalin omannut loppukohtaus tuhotaan turhalla venyttämisellä. Tuloksena epäonnistunut top of the world ma! ‑jäljitelmä, tjsp.



Jossain tästä puhuttiin rikoselokuvan klassikkona. No, aika ei ole kohdellut hyvin tätä klassikkoa.



Equateur

Gainsbourgin Equateur on elävä todiste uhanalaisesta lajista eli naisten kainalokarvoista. Kyllä! Tällä filmillä näytetään toteen että jumalauta, naisilla on joskus kasvanut karvoja kainaloissaan, niin ihmeelliseltä kun se kuulostaakin. Tämän biologishistoriallisen evidenssin ohella Equateur todistaa muutakin: Afrikka on vitunpaskapaikka.



Equateur on nimittäin kivasti rähäjäinen tulkinta ranskalaisesta kolonialismista. Äijät tärisevät hikisissä vaimonhakkaajapaidoissaan, milloin dengue-kuumeessa, milloin krapulassa, milloin muuten vaan. Välillä keekoillaan siirtishattu päässä ja kivääri kädessä – ehkä heilutellaan ruoskaa ja kiusataan alkuasukkaita. Ollaan Gabonissa ja joku poju on tapettu ja hei, nyt voitais pistää tähän yksi seksikohtaus, kuvataan se vaikka sillee taiteellisesti harson takaa! Tissejä

elokuvassa näkyy vähintään joka viides minuutti, viinaa juodaan joka kolmas.



Mikä se sana olikaan? Siis se sana, jolla kuvataan lähes juonetonta elokuvaa, jossa ei tapahdu mitään, mutta joka tuntuu tylsimpienkin hetkien aikana jotenkin ihmeellisesti tavoittavan olennaisen aiheestaan? Ai juu: elokuvaessee. Afrikka on vitunpaskapaikka.



Ninja In Geheimer Mission 2 – Russian Terminator (aka. Neukku Ninja)

Tää oli hirveätä tuubaa. Suurin vitutuksen aihe on se, ettei tämä edes ole ninja-leffa.



Bottleshock

Kun kannessa lukee, "kuin Little Miss Sunshine ja Sideways," alkaa epäilyttämään. Meinaan, mitä näillä kahdella elokuvalla on yhteistä? Se, että ne ovat elokuvia?



No, Bottleshock kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan siitä kuinka Napasta tuli viinimaailman napa, eli kuinka Napa Valleyn viinit päihittivät sokkotestikisoassa ranskalaisten nirppanokkatuotokset. Tämä historiallinen merrkitapaus, joka on about yhtä tärkeä maailmassa kuin vedenkeittimien keksiminen, ei kuitenkaan käänny elokuvaksi hirveän kiinnostavasti. Bottleshock on kohtuullisen tylsä ja kohtuullisen mitään sanomaton ja kohtuullisen unohdettavasti näytelty ja kohtuullisen kohtuullinen. Alan Rickman, kiitos vinksahtaneen perushabituksensa, sentään on ihan hauskaa seurattavaa brittinä joka made it happen.



Ajankuvauksessa elokuva epäonnistuu, koska mitään illuusiota 70-luvusta ei onnistuta rakentamaan. Ei edes hetkeksi. Joo, yhdellä kaverilla on typerän näköinen peruukki ja autot ovat vanhoja ja sitten puhutaan Grateful Deadista. Voi herran jestas, siinä sitä 70-lukua kerrassaan.



Komediaksikin tätä väitetään, mutta kun silloin sen pitäisi olla hauska! Toimii korkeintaan viinihistorian oppituntina.



D.E.B.S



Enpä jaksanut katsoa loppuun tällä kertaa. Ihan kiva agenttiparodia, jonka tehot laimenevat uusintakatseluiden myötä. Toimi kyllä aikanaan hyvin bissen kyytipoikana festareiden myöhäisnäytöksessä. Tällä kertaa keskityin lähinnä kuolamaan muijien perään, (ah, Devon, Devon, Devon...) mutta ei sitäkään nyt jaksa loppuun asti tehdä. Ja aina. Mies tarvitsee muutakin kuin pillunkuvia elääkseen.

Martin Campbell:

Edge of Darkness (2010) ***½

Hyvä jännäri Mel Gibsonilta jossa oli muutama mukavasti säväyttävä kohtaus. Loppu oli tosin aikamoista skeidaa



Gregor Jordan: Unthinkable (2010) **

Muka "rankka" kuvaus kidutusta kuulusteluissa käyttävistä amerikkalaisviranomaisista, jotka eivät osaa päättää koko elokuvan aikana että mikä on kuulusteluissa

sallittua ja mikä ei. Mielipiteiden jatkuva vaihtaminen oli erittäin ärsyttävää, eikä Jacksonin roolihahmon ylimielisyys ollut sen helpompaa seurattavaa.

Jack Bauer tekee saman paremmin eikä kysele.



Ernie Barbarash: Hardwired (2009) *

Uran käännyttyä laskusuuntaan, on Cuba Goodingin ja Val Kilmerin ollut näemmä pakko ottaa vastaan kaikki tarjotut roolit. Pikku budjetilla kokoon kyhätty

sci-fileffa joka on totaalista jöötiä.



Joonas Neuvonen: Reindeerspotting (2010) ***

Huumehörhöjen arkipäiviä seuraava dokkari jota oli välillä vaikea seurata huonon äänen takia.



Isaac Florentine: Undisputed 3: Redemption (2010) ****

Nyt oli kovaa settiä! Tälläistä ei enää oikein kukaan tee ja se on harmi. Asiallista turpaanvetoa hidastettuna ja juoni on seitin ohut,

joten sen ymmärtämiseen ei tarvitse uhrata enää jo valmiiksi tuhoutuneita aivosoluja. Täydellistä tavaraa sunnuntain lepopäivän ratoksi.



Jonathan Kesselman: The Hebrew Hammer (2003) **

Adam Goldbergin tähdittämä leffa joka kertoo kovimmasta juutalaista ikinä. Homman juonena on pelastaa hanukka kun joulupukin poika rupeaa sekoilemaan.

Muutama hauska vitsi mutta muuten aika tylsähkö komedia. Jos pitää ‑70 luvun blaxploitation-leffoista niin saattaa kolahtaa.

"Shabbat shalom, motherfuckers!"



Samuel Bayer: A Nightmare on Elm Street (2010) *

Alkuperäinen leffa hakkaa tämän pökäleen 100-0. Uusi Freddy on huokailuineen ja uudella naamalla ihan paska!

Toivottavasti tähän ei tule enää yhtään jatko-osaa.



Neil Marshall: Centurion (2010) **

"Hei, hakataan kaikilta päät irti ja lisätään siihen CGI-verta et se näyttää siistiltä..." ei muuten näytä! Puuduttavaa katseltavaa.



Paul Verhoeven: Starship Troopers (1997) ***

Uusinta katselu pitkästä aikaa. Hyvää toimintaa ja siistejä öttiäisiä, mutta enää sykähdytä niinkuin ennen.



Phil Tippett: Starship Troopers 2: Hero of the Federation (2004) *½

Ainoa syy katsoa tämä on boobs-by-Kelly Carlson. Ei yllä lähellekkään ensimmäista SST:a.



Edward Neumeier: Starship Troopers 3: Marauder (2008) *

VMP!



Michael Bay: Transformers: Revenge of the Fallen (2009) ***

Uusintakatselu. Tuntui paremmalta kun ekalla kerralla mutta olisi voinut olla huomattavasti lyhyempi



Daniel Mann: Our Man Flint (1966) ***

James Bondin ja Nikke Knattertonin yhdistelmä Derek Flint pistää kampoihin ekoterroristeille. Flintin sytkäri missä on 83 eri toimintoa oli säväyttävä.



Steve Carver: Bulletproof (1988) **

Gary Busey on oma itsensä Frank "Bulletproof" McBainiä. Kasaritoimintaa paskalla juonella ja paskoilla tehosteilla.

Niin ja onhan tässä mukana "maailman epärehellisimmän näköinen ihminen" Henry Silva. Snoop Dogg on muuten se toinen...