Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

Moreno ( 22.10.2010 00:29)

Verhoeven: Starship Troopers – Ikivihreä. Siis kaikinpuolin, en ymmärrä miten tämän CGI hakkaa vieläkin suurimman osan nykyisestä.

*****

Joo-o, katselin ST:n just kesällä muistaakseni ja ihmettelin samaa. Kai se vastaus on: toiset osaa, toiset ei.

Fabik:

Hip Hip Hora! **1/2

Yläasteella ollaan julmia kaikkihan sen muistavat. Mutta teineille tiedoksi, että samat pelisäännöt jatkuvat aikuisenakin siirryttäessä työelämään. Elokuvassa lähes kaikki draaman kliseet mitä osasin jo odottaakin. Vielä, kun mukaan olisi tempaistu väkärit, klamydia ja teiniraskaus homma olisi ollut bueno.



Vaughn: Layer Cake ****

The Long Good Friday & Get Carter ovat jo niitä klassikoita mutta kyllä Cakekin tullaan tulevaisuudessa kelpuuttamaan listalle. Daniel Craigin käyntikortti tulevaan Bond pestiin. Todella jyräävä soundtrack aina The Cultista Kylie Minogueen. Yksittäisenä kohtauksen Sienna Miller yhdistettynä Candi Statonin You Got the Love on super sexy, joka laittaa lahkeen paukkumaan.



Spottiswoode: Terror Train **

Ehkä vuonna 1980 tästä on irronnut jotain mutta 2010 ensi-iltani yhteydessä tämä ei tarjonnut muuta, kuin unilääkettä. Slasher ja ohjaaja Spottiswoode vielä lapsen kengissä. Nuori taikuri David Kuparikenttä on oikeastaan elokuvan ainut piriste.

Pistetään nyt vain pari kerrallaan kun tuoreessa muistissa.

Heavy Metal in Baghdad

Piti katsoa vain puolet ja myöhemmin loput, mutta vei mukanaan. Erinomainen, ja niin kuin kaikki ovat sanoneetki, ei elokuva oikeastaan kerro metallista, ei edes musiikista, vaan Irakista, pakolaisuudesta ja sodasta, ja siitä kuinka se voi tavallisiin ihmisiin vaikuttaa. Kun Global Metal käsitteli metallia useissa "erikoisissa" maissa, tämä keskittyi vain yhteen ja tulos on monta kertaa parempi. Elokuva onnistuu erinomaisesti välittämään niin henkilöidensä tunteita, kuin aidon vaaran tunteen, jota ei fiktiivisessä elokuvassa vastaan tule, eikä tässäkään mitään pelottavaa näytetä. Vaara on vain läsnä, ja se näkyy. *****



Black Dynamite

En oikeastaan edes kokenut tätä parodiana, vaan tribuuttina. Toki elokuva on komediallinen ja sisältää ylilyöntejä, muttei mitenkään blaxploitaatiolle naureskeleva vaan kunnioittava. Tai sitten mä olen vain degeneroitunut kuvittelemaan, että parodia on jotain Austin Powers ‑tyylistä paskaa. Niin tai näin, on 70-luvun henki saavutettu erinomaisesti, vaikka ei tämä täydestä 70-luvun teoksesta ihan menisikään. Elokuvana ***, tribuuttina *****.

Scott Pilgrim vastaan maailma

Varsin onnistunut nykyaikainen teinikomedia. Nörttimaestro Michael Cera esittää nimipäähenkilö Scottia. Scottilla on bändi ja naishuolia. Siinä oleellinen juonesta, sillä tärkeämpää on käsittelytapa. Teinikomedian formaattiin on lisätty peleistä tuttu "taistele tiesi huipulle" ‑rakenne ja ilmaisussa lainataan myös sarjakuvaa. Ja kerronta toimii kuin unelma. Scott Pilgrim on yksi parhaita tietokonepelielokuvista, vaikkei perustukaan tietokonepelille. Oliko taustalla joku sarjakuva, en muista just nyt? Jokatapauksessa aika hauskasti on hyödynnetty tietokonepelin idea. (Onko muuten Shocky vielä nähnyt tätä?)



Näyttelijöistä sen verran että Cera on... Cera. Siis 100%sti se sama rooli kuin jokaisessa elokuvassa ja tv-roolissa tähän mennessä. Vaan mikäs siinä kun homma toimii.... jos rooliin pitää saada uskottava nörttijäbä, call mr. Cera – hän toimittaa. Maailma on täynnä yhtä roolia koko uransa vetäneitä huippunäyttelijöitä, joten antaa palaa vaan samalla liekillä! Muissa osissa on suhteellisen tuoretta tavaraa, mutta kukaan ei ole heikko lenkki. Päinvastoin. Toivottavasti tähän posseen törmää jatkossakin. Mun sydämen vei kyllä tämä animemama eli Scottin rakkauden kohde. Äh, mä haluan olla 15 vuotta nuorempi, heti nyt ja tänään... hipsterit, soittakaa mulle pliiis!



Kerrankin odotukset ylittyivät. Menin elokuviin katsomaan hersyvää nörttikomediaa (tyyliin loistavat Napoleon Dynamite, Eagle vs. Shark), mutta sainkin tuoreen ja omaperäisen teinikomedian.



"We are The Sex Bob-Omb and we are here to make you think about death and feel sad and stuff."



Armadillo

Jos pitäisi valita 2000-luvun parhaat sotaelokuvat tähän mennessä, niin ensimmäinen olisi Hurt Locker ja toinen Armadillo. Ei muuta.



Sisters (syostry)

Sergei Bodrov Jr:n ohjaama draamaelokuva kahdesta sisaruksesta, jotka joutuvat pakenemaan gangsteri-isukkinsa rahoja tavoittelevia bädiksiä. Hyvä, todenmakuinen rikoselokuva, mutta mistään gangsteritoiminnasta ei ole kyse. Ikävä kyllä. Gangsterit ovat taustalla, eräänlaisena uhkaavana voimana, mikä realisoituu vain harvoin – elokuva keskittyy lapsipäähenkilöidensä pakomatkaan. Teemoiltaan Sisters on hieman kuin slaavilaisen melankolinen yhdistelmä London to Brightonia ja Winter's Bonesia: mafiahommissa sivulliset kärsivät ja lapset eritoten.



Tämä on Oksana Akinshinan eka leffa kait, ja aika vakuuttavaa jälkeä jo tässä. Upea mimmi. Hieno vähäeleinen näyttelijätär, jonka kasvoissa ja katseessa on se jokin, joka imee mukaansa elokuvaan. Tein päätöksen pistää pystyyn henkilökohtaisen Oksana Akinshina ‑retrospektiivin joskus tulevaisuudessa, mutta leffojen saatavuus ei varmaan ole kaikista iisein.



Honor Among Brothers (Kyôdai jingi 1966)

Yamashitan ohjaama romanttinen jakusadraama, jossa on pahoja jakusoja ja niitä hyviä, kunniakkaita jakusoja. Pahikset ovat ahneita, kiusaavat ihmisiä ja haluavat vallata hyvien jakusojen pelimestat, kun taas hyvis-jakusat ovat kansan palvelijoita ja pyörittävät jakusapisnestä ihmisten takia. No niin... Seuraa puolitoista tuntia genrelle tyypillisiä elementtejä: malebondingia, pateettista sankarillisuutta ja itsensä uhraamista täysin naurettavista syistä. Mutta ainahan näitä on hieno katsoa, vaikkei mitenkään ikimuistoinen lajityypissään olekaan.



Ensimmäinen puolisko on hieman tylsää setupin pystyttämistä, elokuva pääsee vauhtiin vasta n. puolessa välissä. Luonnollisesti myös ne vähäiset toimintakohtaukset ovat jälkipuoliskolla. Kai näitä elokuvia on tehty ainakin muutama lisää, mutta ei tämä varsinaisesti nostanut kiinnostusta koko sarjan katsomiseen. Peruskauraa, tähtiä kolme?

Pontypool



Uskomatonta, jo toinen loistava uusi kauhuleffa putkeen! Yhteen tilaan sijoittuva erilainen "zombileffa", pienelle radioasemalle alkaa tulla panikoivia puhelinsoittoja raivoavasta väkijoukosta ja kohta huomataan, että tämän taudin leviämisessä onkin vähän erilainen twisti. Stephen McHattie oli mulle uusi tuttavuus, mutta sai minusta kertaheitolla uuden fanin, miehellä oli vielä täydellisesti rooliin sopiva radioäänikin. Viihdykearvojen lisäksi elokuvassa oli vielä ihan oikeaa sanomaakin.



Imdb:n keskustelujen perusteella jakaa mielipiteet aikalailla kahtia ihastuneisiin tai pettyneisiin, suurin osa jälkimmäisistä näytti olevan joko alkuperäisen novellin lukeneita tai perusgorezombeilua odottaneita. Itse kyllä tykästyin suuresti.

139.

Stranger on the Third Floor *** Mainio esi-film noir.

140. Rubber **1/2 Kerran katsottava hölmöily.

141. Anvil: The Story of Anvil **** Erinomainen dokkari, harvasta elokuvasta tulee näin hyvälle tuulelle.

142. Trash Humpers *** Aika raskas katsomiskokemus, mutta kyllä tästä jollain kierolla tavalla diggasi.

143. Universal Soldier: Regeneration *1/2 Ankeahko tekele, toimintapuolikin oli köyhää.

144. Bad Lieutenant: Port of Call New Orleans ****1/2 Kaikin tavoin loistava ja Cage oli täydellinen roolissaan.

145. The Life Aquatic with Steve Zissou *** Periaatteessa hyvä, mutta jokin Wes Andersonin leffoissa tökkii

146. The Hard Way *** Ei se Michael J. Fox ‑tylsäily vaan Miles O'Keeffen tähdittämä mainio b-action. Keeffen johtama kova kolmikko taistelee eteläamerikkalaista huumeparonia ja tämän yksityisarmeijaa vastaan, aseet laulavat tauotta ja ruumisluku pyörii sadoissa.

147. Infestation **1/2 Hieman Shaun of the Deadia ja vastaavia muistuttava kauhukomedia jättiläisötököiden hyökkäyksestä. Katsottava, joskin aika vaatimaton ja yllätyksetön teos. Gorea on harmillisen vähän, tai ei oikeastaan lainkaan, mistä miinuksia.

148. Frozen *** Ei lukemieni hehkutusten arvoinen, kohtuullisen toimiva pikkujännäri kuitenkin.

David Fincher: The Social Network

Minua varmasti vielä muistutetaan siitä, että julistin aikanaan elokuvan idean kaikkien aikojen tylsimmäksi. Siksi on riemastuttavaa, että olin väärässä ja lopputulos on näinkin vetävä amerikkalainen draama. Suurin kiitos tulee Sorkinin mainiolle konekivääridialogille, mutta Fincherin ohajauksessakaan ei ole todellakaan mitään valitettavaa. Musiikkivalinnat, leikkaukset, näyttelijäohjaus, kaikki toimii. Hieman tietysti henkilöiden motiivit ovat yksinkertaiset ja/tai hatarat, mutta siitä huolimatta elokuva kuluu kuin siivillä. Itse koodaus kun on jätetty minimiin.



****



Gabé Ibanéz: Hierro



Visuaalisesti hieno elokuva. Äidin epätoivoinen matka pahuuden ytimeen poikansa löytämiseen on hienosti kyhätty yhä ahdistavammaksi käyvän rantamaisemakuvaston avulla. Juonessa ei toki sikäli ole mitään ihmeellistä, mutta olipahan silmille karkkia.



*** 1/2



David Slade: 30 Days of Night



Ihan kelpo, mutta tätä vaivaa ihan törkeä ylipituus. Puolentoistatunnin rykäisynä tässä olisi ainesta vaikka mihin, nyt välillä kiinnostus lipsuu. Kiva, että välillä vampyyreissäkin on välillä vielä mystisyyttä, kuten omituinen kieli ja I Am Legend ‑tyylinen järjestäytyminen. Myös ihmisten puolella ei kerrankin erityisesti toivonut kenenkään kuolemaa, vaikkeivät hahmot nyt kovin läheisiksikään tulleet. Mutta olihan tässä onneksi myös veritykitystä ja joku tippui lihamyllyyn.



***



Rob Schmidt: Wrong Turn



Toinen ihan mukiinmenevä jenkkikauhu. Tämähän toistaa tietysti piljoonia kliseitä heti teinien loman pilallemenosta ja pahoista peräkorpelaisista lähtien, mutta ohjauksessa on tiettyä dynaamisuutta, jonka ansiosta tuttua pullaakin nautiskelee mielikseen. Ja Trash Humperin näköiset pahikset ovat hihkumiseenkin sopivan ylilyötyjä voittamattomuudessaan.



***



George A. Romero: Zombi – Dawn of the Dead



Vaihteeksi klassikon euroversion uusintakatselu. Enempi veri ja vähempi huumori toimii vähintäänkin yhtä hyvin kuin perusversiossa. Ainoa, mitä tuli ikävä oli sitä helikopterin roottorille pään yläosansa menettävää zombia.



*****



Andrerw Currie: Fido



Edellisen leffan vuoksi zombileffat yleensä laahustelevat aika tuttuja latuja, joten on aina virkistävää nähdä vähän tuoreempia ideoita, kuin aina niitä läpilahonneita. 50-luvun amerikkalinen pikkukaupunkimiljöö tulee maukkaasti satirisoiduksi, henkilöhahmot kutkuttavat nauruhermoja (naapurin lieron puuhastelut zombityttöstävänsä kanssa herättänevät näin epämääräisinä enemmän vaivautuneisuutta) ja itse zombit ovat todella söpöjä. Parasta leffassa on varmaankin sen hälläväliä-suhtautuminen satunnaisten ihmisten kuolemaan. Moinen jaksaa alati naurattaa allekirjoittanutta.



****



Jay Lee: Zombie Strippers



Onneksi tämä oli zombi-leffaillan viimeinen, joten oli jo kahden leffan etumatka humaltumiseen. En suosittele katsottavaksi selvin päin. Mutta kökköydestä huolimatta känni päällä retardi vitsailu saattaa naurattaakin. Suosikkihahmoksi kohosi ilmiselvän valkoisen näyttelijän tiimarin tarraviiksissään vetämä meksikolainen siivooja Paco, joka toistaa elokuvan aikana jokseenkin jokaisen Yhdysvaltain märkäselkäin stereotypian. Näin epäkorrektilla menolla ansaitsee aina turhan paljon tähtiä elokuvan laatuun nähden.



** 1/2



Mel Gibson: Apocalypto



Ohjaajansa ansiosta tätä on alettu jo kutsua retroaktiivisesti rasistiseksi elokuvaksi. Aihepiirinsä puolesta Gibsonin lähestymistapa on minusta suhteellisen perusteltu. Mayojen eloa on turha kiillotella, kun heillä kuitenkin veri vuosi. Tosin Gibson tietysti korostaa villiensä raakalaismaisuutta eikä näytä sivistyksen rippeitäkään sekä pitää joistain väkivaltakohdistaan niin paljon, että ne on pakko näyttää täysin samanlaisina moneen kertaan. Myös varsin tavanomainen pakotarina luottaa turhan tarkasti onnekkaisiin sattumiin. Tintti sentään pystyi aikanaan itse valitsemaan teloituspäivän auringonpimennyksen aikaan. Myös hämmennystä aiheuttaa tietty kikkelihuumori varsinkin alussa. Tulee ihan jotkut Hongkong ‑actionit mieleen.



**



Guillermo Del Toro: Cronos



Del Torolla on myös oivallinen kyky ottaa fantasia- ja kauhuelokuvien kuluneinta aineistoa ja muokata omalla tyylitajullaan niistä taas tuoretta tavaraa. Ikuisen elämän hintahan on teemana tuttu jo kauhuelokuvan alkupäivistä asti, mutta pääosan symppis papparainen saa sympaattisuudellaan uppoutumaan pohdiskeluun. Oudosta apparaatista ja valinnoista tuli The Box jotenkin mieleen, mutta tämä ei uppoa sen tavoin omaan perseeseensä vaan pysyy itse asiassa koko matkan ajan. Ja nenäleikkausta suunnitteleva Ron Perlman on tässä ihan mainio pahis! Kekseliäs, surumielinen, mutta myös sydämellinen fantasialeffa.



****

Viikonlopun "Euro" leffaputki:

Ernst Hofbauer: Frühreifen-Report (1973) **1/2

(Hauska Saksalainen Sexploitatio) Kiitos Terolle tästä!



Franco Prosperi: La settima donna (1978) ***1/2

(Mainio Italialainen Terror leffa)



León Klimovsky: Último deseo (1976) **1/2

(Aika sekava Espanjalainen roska leffa) Zombies/Post-Apocalypse/Vigilante jne...



Marcello Andrei: Il tempo degli assassini (1975) ***1/2

(Synkkä Italo Crime)



Renato Polselli: Casa dell'amore... la polizia interviene (1978) **1/2

(Tosi harvinainen pätkä mutta aika perus Polselli kama))

David Fincher:

The Social Network(2010) *****



Alexandre Aja: Piranha 3D(2010) **



Himpun verran parempi kuin Final Destination 3D.



Joan Koivusalo-Pölönen: Gainsbourg – tarina legendasta(2010) *½



Johdonmukaista jatkoa Rentun ruusulle ja Baddingille.



John Schlesinger: Saakelin sunnuntai(1971) ***



Hieno homoelokuva ja muutenkin.



Jean-Luc Godard: Film Socialisme(2010) ***



Vain Godardilla on oikeus tehdä tällaista.



Srdjan Spasojevic: Serbian Film(2010) *



Auts töks töks. Katsoin vain ne "kovat" jutut sieltä lopusta ja sitten vähän höpöttelykohtauksia sieltä täältä. Ei jaksa.



Abhishek Sharma: Tere Bin Laden(2010) **½



Semi-hauska slapstick-komedia pakistanilaisesta kaverista, joka tehtailee väärennetyn Bin Laden ‑haastattelun päästäkseen USAan. Kuin Four Lions, mutta kiltimpi.



Sylvester Tallone: Expendables(2010) *



Täysin dementoitunut tekele. Se Rourken avautuminen on kirkkaasti 2000-luvun naurettavin kohtaus.

Alan olla sitä mieltä että Matilla on foorumin oikeimmat mielipiteet

105. Kevin Smith:

Clerks. (1994) 7/10

Lakonisen hauska, mutta huumori/henkilöiden dorkuus tulee välillä läpi hieman etäännyttävän päälleliimattuna ja liioiteltuna. Asenne musiikkia myöten kohillaan.



106. David Fincher: Facebook (2010) 8-9/10

Hyvä ja mukava elokuva, Fincher kuulemma on kiinnostunut tekemään 3D ‑elokuvaa jossain vaiheessa.



107. Wes Anderson: Fantastic Mr. Fox (2009) 9/10

Toisella kertaa hauskempi kuin ensimmäisellä, johtuen osin paremmasta katsomisseurasta. Hauskin hahmo on isänsä huomion täydelliselle serkulleen Fredrikssonille menettänyt pikkukettu Ash, jolle kohdistettu nauru sekoittuu pieneen säälin tunteen aiheuttamaan omantunnon pistoon. Eläimet on toteutettu tarkoituksellisen simppelisti ja kömpelösti, mutta silti ne heräävät henkiin... harvoin animaatiohahmojen pienetkin eleet ja ilmeet on saatu vaikuttamaan näin välittömiltä ja tarkoilta.



+Seinfeld 4. tuotantokausi 9/10 Lähes täydellistä, mutta seassa on muutamia vaisumpia jaksoja. Siis vaisumpia suhteessa muuhun neloskauteen, vaisuimmillaankin ollaan kuitenkin selkeästi plussalla.

134. Noah Baumbach:

Greenberg (dvd, 2010) ***

Kohtalainen ihmisuhdekomedia. Ben Stiller selviää kohtuullisesti harvinaisesta vakavasta (no suhteellisen vakavasta) roolistaan.



135. Jaco Van Dormael: Mr. Nobody (elokuvateatteri, 2009) ***½

Omaperäinen elokuva. Visuaalisesti todella hallittua työtä. Terävyysalueella leikittely oli onnistunutta ja aivan vastaavaa ei kovin usein näe. Käsikirjoitus on kunnianhimoinen. Ehkä hieman liiankin kunnianhimoinen. Ideoita ja tavaraa on valtavasti ja elokuva pursuilee vähän yltiöpäisesti sinne tänne. Mr. Nobody on lähes jatkuvasti kiinnostava, mutta emotionaalisesti se ei oikein kosketa.



136. Clint Eastwood: Million Dollar Baby (dvd, 2004) ***½

Uusintakatselu. Hieman epätasainen draama. Välillä tuntuu aivan loistavalta, mutta sitten seassa on joitakin todella pahoja hairahduksia. Kuten nyrkkeilijätytön perhe joka olisi kuulunut johonkin aivan toiseen elokuvaan.



137. Ridley Scott: Robin Hood (dvd, 2010) **½

Turpea ja iloton, rakenteeltaan turhan monimutkainen spektaakkeli. Visuaalisestikaan tässä ei ollut oikein mitään kiinnostavaa mitä ei olisi nähty jo Gladiatorissa paremmin tehtynä. Marc Streitenfeldin musiikit olivat todella valjua kamaa. Hans Zimmeriä olisi kaivattu. Ridley Scottin työmoraalia ei voi moittia, mutta ihmetyttää kyllä hieman että miksi hän vanhoilla päivillään jaksaa puurtaa tasaiseen tahtiin näin keskinkertaisia elokuvia. Black Hawk Downin jälkeen mieheltä ei ole nähty oikein mitään todella innostavaa.



138. Nanette Burstein & Brett Morgen: The Kid Stays in the Picture (digiboksi, 2002) ***½

Kiinnostava dokumentti 70-luvun supertuottaja Robert Evansista. Toteutustapa oli aika poikkeuksellinen. Dokkari eteni Evansin oman kertojaäänen mukana kronologisesti ilman muita haastatteluja.



139. George P. Cosmatos : Cobra (digiboksi, 1986) *

Uusintakatselua. Juuri niin paska kuin muistinkin. Kömpelöä ja totaalisen tylsää kuraa alusta loppuun asti. George P. Cosmatos oli kyllä aivan helvetin huono ohjaaja.



140. Michael Winterbottom: The Killer Inside Me (elokuvateatteri, 2010) ***

Kiinnostava ja varsin brutaali psykopaattikuvaus joka perustuu Jim Thompsonin kirjaan. Winterbottom on loihtinut The Killer Inside Men tunnelmasta onnistuneen piinaavan. Väkivallan uhka vaanii jatkuvasti. Valitettavasti tarinassa oli vähän liikaa epäuskottavia hetkiä ja "sopivia sattumuksia" että kokonaisuus olisi tuntunut täysin eheältä. Casey Affleck teki kylmäävän hienoa työtä pääosassa. Affleckista on tulossa vauhdilla nilkkiroolien erikoismies.



141. Marc Webb: (500) Days of Summer (dvd, 2009) ****

Mainio ihmissuhdekomedia. Tässä oli muutamia todella hienoja kohtauksia. Nokkela ja hyvin kirjoitettu sekä hyvin näytelty leffa. Visuaalisesti myös huomattavasti pätevämpää työtä kuin "tämän" tyyppiset elokuvat yleensä. Marc Webb taitaa olla ihan lupaava ohjaaja.



142. Paul Haggis: Crash (dvd, 2004) ****

Uusintakatselu. Hieno eeppinen draama Los Angelesista ja rasismista. Jotkut kohtaukset/hahmot ovat vedetty hieman överiksi, mutta kokonaisuus toimii.



143. David Fincher: The Social Network (elokuvateatteri, 2010) ****½

David Fincher ja käsikirjoittaja Aaron Sorkin onnistuvat upeasti elokuvassa joka olisi vähäpätöisimmissä käsissä saattanut jäädä valjuksi tv-elokuvamaiseksi lakitupadraamaksi. Aaron Sorkin tykittää loistavaa konekivääridialogia, joista näyttelijät (erityisesti loistava Jesse Eisenberg) selviävät upeasti Fincherin tehokkaan, mutta turhia kikkailemattoman ohjauksen myötäavustukselle. Välillä kankaalle ladattiin järisyttävä määrä dataa, mutta kaikki tuntui jatkuvasti silti selkeältä. Tai ainakin riittävän selkeältä. Elokuvan kruunaa Atticus Rossin ja Trent Reznorin elektroninen musiikki joka saa mukavan paljon tilaa. Ihan yhtä mestarillista työtä tämä ei ole kuin David Fincherin kaksi hienointa elokuvaa Se7en ja Fight Club, mutta kohtuullisen lähelle päästään. Etenkin kun huomioi että aihe tässä ei ole läheskään yhtä ilmeisen päräyttävä kuin edellä mainituissa. Ehdottomasti yksi vuoden parhaimmista elokuvista toistaiseksi.

KCrimso ( 27.10.2010 19:23)

George P. Cosmatos oli kyllä aivan helvetin huono ohjaaja.

Mitä hittoa? Of Unknown Origin on miehen paras, Leviathan hyvä scifi-kauhu, Cobra ja Rambo II katsottavia kasaritoimintaleffoja, Escape to Athena oli myös paikoitellen hyvä ensemble-seikkailu. Tombstonen ohjaajakrediiteistä on tunnetusti kiistaa mutta hyvä sekin on.

theremin ( 27.10.2010 19:41)

KCrimso ( 27.10.2010 19:23)

George P. Cosmatos oli kyllä aivan helvetin huono ohjaaja.

Mitä hittoa? Of Unknown Origin on miehen paras, Leviathan hyvä scifi-kauhu, Cobra ja Rambo II katsottavia kasaritoimintaleffoja, Escape to Athena oli myös paikoitellen hyvä ensemble-seikkailu. Tombstonen ohjaajakrediiteistä on tunnetusti kiistaa mutta hyvä sekin on.

Of Unknown Origin ja Escape to Athena näkemättä (tietääkseni). Tombstone on kehnohko ja muut todella huonoja.

Kaikki tuntevat Escape to Athena ‑elokuvan paremmin sen huomattavasti tykimmällä suomalaisella nimellä

Pääkalloprikaati.