Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

Tuntui että olisi aika tällaiselle uudelle ketjulle foorumin uudistuttua.

Itselläni päällä piiitkä sairasloma joten saldon purkaminen lienee paikallaan:



Polanski: Chinatown – Mitäs tästä nyt voi sanoa muuta kun että toimii aina ja ikuisesti.

*****



Eastwood: Mystic River – Oma ehdoton suosikkini veteraaniohjaajalta. Tätä katsoessa sitä tajuaa kuinka hyvin asiat ovat itsellä loppupeleissä. Kylläpäs olisentimentaalista..

*****



Petersen: Shattered – Aivan uskomattoman hienoa kuvastoa ja juuri sitä oikeaa jopa naiiveja sfäärejä hipovaa jännää synkkyyttä. Petersen on esikuvansa tähän mukaan maalannut.

*****



Boorman: Deliverance

****



McGuigan: Lucky Number Slevin – Ei tämä nyt ihan kaikkien kehujen arvoinen ollut, mutta eipä päässyt ajatuskaan harheilemaan. Perusmukavaa juonisolmuviihdettä.

***



Aronofsky: Pi – Eraserhead matikalla, turha taiteellisuus paistoi silmään. Tunnelmat kuitenkin kohdillaan, sisältö täyttä höpöä.

***



Pakula: Presumed Innocent

****



Lynn: Trial and Error – Michael Richards on vaan niin loistava ettei tätä voi täysin kehnoksi haukkua kaikesta pahvisuudestaan huolimatta. Sympatiatähtiä

***



Polanski: Repulsion – Ahdistava ja piinaava

****



Brest: Midnight Run – Helkkarin hauska paikoitellen, muuten melko turha.

**



Griffith: Up from the Depths – Koin parhaat WTF-naurut aikoihin alkukohtauksessa, jossa nainen hyppää veneestä sukeltamaan ja joutuu ison fisun raatelemaksi. Veneessä odottava miekkonen huomaa punaisena poreilevan veden veneen vieressä, ottaa juomalasiin veristä merivettä katsellen sitä ja jää sitten vain mietteliäänä nojailemaan veneeseen. Priceless.

*

Laitetaanpa viimeisimpiä:

Damnation Alley (1977). Melkoisen tylsää post-apocalypse kökköilyä, torakkakohtaus oli hieno. **



Jäniksen vuosi (1977). Hieno leffa. ****



Nekromantik (1987). Hieno häiriintynyt tunnelma ja musiikit. Välillä vähän puuduttavaa menoa mutta lyhyen keston takia ei oikein pääse haittaamaan. ***



Nekromantik 2 (1991). Vielä puuduttavampaa menoa ja puoli tuntia pitempi kuin eka, ei ole hyvä juttu. Krapulassa alkoi välillä vituttamaan. Loppu oli hyvä. **

47. Paul Greengrass:

Green Zone (elokuvateatteri, 2010) ***

Bourne goes to war. Heiluvaa kameraa, rakeista kuvaa, salamaleikkauksia ja Matt Damon joka etsii identiteettinsä sijasta joukkotuhoaseita ja totuutta Irakista. Aihe on kiinnostava, mutta jotain tästä jää puuttumaan. Osa ongelmaa on ainakin se että tässä ei ole oikein minkäänlaista inhimillistä aspektia mukana kuten vaikkapa Hurt Lockerissa. On vain Damonin hahmon tehtävä. Elokuva kärsii myös jonkinmoisesta identiteettikriisistä. Tuntuu hieman siltä että Greengrass ei ole ollut varma että onko tekemässä vakavaa ja "tärkeää" sotaelokuvaa vaiko vain hieman syvempää toimintaelokuvaa. Lopun pitkässä toimintakohtauksessa Greengrassin hektinen "dokumentaristinen" tyyli pettää taas (kuten hetkittäin myös Bourne-elokuvissa) pahasti eikä tapahtumista meinaa saada oikein mitään tolkkua kameran heiluessa pimeässä niin maan perkeleesti. Kiinnostava, mutta lopulta suutariksi jäävä leffa.



48. Oliver Stone: U Turn (dvd, 1997) ****½

Uusintakatselu. Suurelokuvien tehtailun välissä Oliver Stone ohjasi tämän pienimuotoisemman neo-noirin. Tarina on brutaali, kiero, mutta myös ennenkaikkea äärimmäisen hauska. U Turn on tavallaan välityö ja lomaa Stonelle vakavammista aiheista ja ehkä juuri siksi niin vapautuneen ja energisen oloinen. Sean Penn on mainio pääosassa pikku huijarin roolissa ja Jennifer Lopez tekee femme fatalena toistaiseksi uransa parhaaksi jääneen suorituksen. Välillä shown meinaa varastaa nimekäs sivuosakaarti (mm. Billy Bob Thorton, Nick Nolte, Jon Voight, Joaquin Phoenix erittäin mehukkaissa rooleissaan. Todella viihdyttävää katseltavaa vielä näin kolmannellakin kerralla.



49. Richard Kelly: The Box (dvd, 2009) **

Kyllä se on nyt pakko uskoa että mainio Donnie Darko oli onnekas vahinkolaukaus Kellyltä. Tämä on kuin surkea Twilight Zonen jakso elokuvan pituiseksi venytettynä. Alkuasetelmasta ei saada mitään kiinnostavaa aikaiseksi. The Box on huonosti ohjattu, leikattu ja näytelty. Cameron Diaz vaikuttaa kokoajan jotenkin vaivautuneelta. Ja ihan syystä.



50. Tim Burton: Alice In Wonderland (3d elokuvateatteri, 2010) **½

Onhan tämä nätti, mutta valitettavasti myös kovin tylsä ja ontto. 3d ei tuonut tähän paljoa lisää. Avatar oli huomattavasti vakuuttavampi sillä(kin) saralla.

Pitkästä aikaa kahden leffan reissu...

Roman Polanski: The Ghost Writer

Kyllä tämä varsin korkeat odotukset täytti. Polanski on yhä skarppi jätkä. Mutta Polanskin jännäriksi kuitenkin yllättävän seesteinen. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen, tosielämää peilaava ja Polanski ottaakin siitä kaiken irti. Jenkkeja sivalletaan surutta! Ghost Writer onnistuu minusta siinä missä esimerkiksi vaikka tuo Green Zone, vaikka onkin ihan eri lajityypin leffa, ainakin osittain epäonnistui. Käsittelemään melko loppuunkaluttua aihetta kiinnostavasti ja sekoittamaan siihen saumattomasti fiktiivisiäkin asioita. Leffa on sivuosia myöten roolitettu todella pätevällä porukalla. McGregor on aina luotettava. Olivia Williams on vakuuttavan hyvä ja Brosnan on ehkä uransa parhaassa roolissa. Kyllä leffa piti sen verran otteessaan että



**** /5



Jacques Audiard: Un prophète

Korkeat odotukset täyttyivät tässäkin. Hieno rikosdraama. Kyllä tämä on ihan täyden pistepotin kamaa kaikin puolin.



***** /5

Kaikki DVD:ltä.

Lynch: Surveillance (2008) * 1/2



Ei vaan jaksa näitä twistileffoja juuri tällä hetkellä. Se kyttäkaksikko oli ihan huvittava. Kovasti kai Lynch yritti uusiksi faijansa Blue Velvetiä tässä tehdä, mutta ei kun ei.



Cronenberg: Alaston Lounas (1991) *** 1/2



Aiheen huomioiden yllättävän leppoisa katselu; trademark-pervoilut Cronenbergin tyyliin toimivat ja se Julian Sandsin kohtaus oli aidosti häiritsevä. Tuntuu vaan että näistä huumeleffoista täysin nauttiakseen pitäisi katsella edes kännissä, että pääsisi tunnelmaan. Mutta kun ei huvita, niin jää vähän ulkopuolelle. Vähän samaa vikaa kuin Fear & Loathing in LV:ssakin.



Lester: Class of 1984 (1982) ****



Helvetin hyvä leffa. Ei ole kyllä ikääntynyt pätkääkään.

51. Stanley Kubrick:

2001: A Space Odyssey (bd, 1968) *****

Uusintakatselu. Esteettisesti todella sykähdyttävää työtä. Kuvaus, lavasteet, design, erikoisefektit, musiikinkäyttö. Kaikki mestarillista työtä. 2001 on yksi visuaalisimmista elokuvista koskaan (kuvanlaatu on muuten Blu-Raylla upea 1968 vuoden elokuvaksi). Kaikki tapahtuu pitkälti kuvan ehdoilla. Ensimmäiset dialogin pätkätkin kuullaan vasta puolen tunnin kohdalla eikä tässä muutenkaan turhia lätistä. Ollaan lähellä mykkäelokuvaa. Stanley Kubrickin viipyilevä, hidas tyyli sopii juuri tähän elokuvaan täydellisesti. Vaikka 2001: A Space Odyssey on enemmän visuaalista tunnelmointia kuin varsinainen juonielokuva niin tausta olla suuria asioita. Elokuvan mystinen, filosofinen ja jopa kosminen tarina jaksaakin kiehtoa sekin yhä. Stargate-osuus on edelleen ainoa pätkä elokuvaa joka ei minua täysin tyydytä. Se on aivan liian pitkä ja värikäsitellyt helikopteriotokset maanpinnasta oli aika typerä idea. No tämä on pieni miinus muuten täydelliselle elokuvalle jonka nostan minä päivänä hyvänsä omaan top-kymppiini.



Mielenkiintoista muuten katsoa tätä nyt kun vuodesta 2001 on kulunut kohta jo melkein vuosikymmen. Useat elokuvan ennustukset menivät toki pieleen, mutta se ei vähennä teoksen arvoa lainkaan tai häiritse katselukokemusta. 2001: A Space Odyssey piirtää kuitenkin uskottavan kuvan vaihtoehtoisesta "tulevaisuudesta" joka olisi hyvinkin voinut toteutua jos tietyt asiat olisiva menneet hieman eri tavalla (esim. jos avaruuskilpailu olisi palanut tasaisesti yhtä suurella liekillä millä se oli 60-luvulla). Ja tärkeintähän aina jokaisessa elokuvassa on elokuvan oman maailman sisäinen loogisuus ja uskottavuus. Nämä asiat 2001 on kunnossa. Niin ja 2001: A Space Odyssey ennusti myös iPadin: http://i41.tinypic.com/2ch6upt.png



52. James Marsh: Man On Wire (tv, 2008) ***½

Mielenkiintoinen, mutta rakenteeltaan ehkä turhan monimutkaiseksi rakennettu dokumentti trapetsitaiteilijasta joka tasapainoili luvatta WTC tornista toiseen.



53. Jake Kasdan: Orange County (dvd, 2002) **½

Kohtalainen teinikomedia ontosta elämästä Kalifornian Orange Countyssa. Jotain syvempääkin sanomaa yritetään saada läpi, mutta melko huonolla menestyksellä.

Crazy Heart (35mm)

Jeff Bridges tekee elämänsä roolisuorituksen sopivasti huumoria ja draamaa yhdistävässä henkilöhahmossa. Alkoholisoitunutta country-legendaa esittäessä Bridges saa sanotuksi niin paljon elekielellään, että jokseenkin kaavamaiseen tarinaan tulee yllättävän paljon eloa. Kohtaukset itsessään ovat hienosti kirjoitettuja ja soljuvat eteenpäin vaivattomasti pitkälti hienojen roolisuoritusten vuoksi. Crazy Heart on aidosti koskettava aikuisten elokuva ja selkeästi parempi kuin viime vuosien Oscar-palkitut näyttelijävetoiset elokuvat (Milk, The Reader, The Queen, The Last King of Scotland...)



Sex and the City (dvd)

OMG täs oli niinq tuotesijotteluu! Niin taisi olla sarjassakin. Eihän tämä missään nimessä hyvä ollut, mutta ei niin kauhea kuin odotin.



Kohtaamisia (35mm)

Hieno elokuva, jossa on paljon epämiellyttäviä, mutta realistiselta tuntuvia kohtauksia. Hieno äänimaailma ja hyviä musiikkivalintoja. En tiedä johtuiko siitä bussilastillisesta mummoja joiden kanssa elokuvaa katsoin, mutta Anneli Saulin viimeinen kohtaus sykähdytti.



Rosetta (35mm)

Juuri niin hyvä kuin toivoinkin.



Fear X (35mm)

No eihän tämä kovin kaksinen kyllä ollut. Sääli.



Yöportieeri (dvd)

The Rules of Attraction (dvd)

Nemesis (1993). Parit hienon hauskat toimintakohtaukset ja muuta mukavaa, mutta eipä tämä muuten juuri loista. ***

The Dead Pit (1989). Alkaa hitaana slasherina ja lopussa tulee ihan mukavaa zombeilua. Pahiksen punaisena hehkuvat silmät oli typerät ja samaa voisi sanoa tästä ihan yleisestikin. **



Killer's Kiss (1955). Alkuaikojen Kubrickia. Hienoa kuvausta ja lopputaistelu oli mukava, mutta muuten aika keskinkertainen. Onneksi lyhyt. ***



Baby Blood (1990). Ranskalaista raskauskauhua. Lopussa hienoja splatter-kohtauksia ja muutenkin aivan hauskaa kamaa. ***



Forbidden World (1982). Parempi kuin Galaxy of Terror. Satunnainen kasarimusiikkimontaasi nauratti. ***



Rawhead Rex (1986). Alkuperäinen sarjis oli paljon siistempi, tämä nyt oli vähän tämmönen. Itse Raakapää oli tosi kökkö. **



Fitzcarraldo (1982). Paljon helvetin hienoja kohtauksia. Aguirren jälkeen parasta Herzogia. Ehkä vähän ylipitkä, mutta ei silti päässyt tylsistymään. *****

54. Roman Polanski:

The Ghost Writer (elokuvateatteri, 2010) ***

Hyvin vanhanaikainen poliittinen trilleri. Polanski pitää hyvin jännitettä yllä vaikkei paljoa tapahdu ja saa aikaiseksi mainion paranoidisen tunnelman. Elokuva kuitenkin hieman hyytyy muutamaan aika kankeaan juonelliseen ratkaisuun ("It's on the internet") ja muutenkin tuntuu että tekijät ovat luulleet olevansa nokkelampia kuin ovatkaan. Käsikirjoitus olisi kaivannut reippaasti lisää työtä. Ewan McGregor ja varsinkin Pierce Brosnan pienessä roolissaan tekevät hyvää työtä. Brosnan on luultavasti uransa parhaassa roolissa. The Ghost Writer on mainiosti kertakatselun ajan viihdyttävä elokuva, mutta ei tätä uudestaan katselisi.



55. Matthew Vaughn: Kick-Ass (elokuvatearreri, 2010) ****

Ilahduttavan tärähtänyt ultraväkivaltainen supersankariparodia. Etenkin alkupuoli toimii upeasti. Keskivaiheilla on vähän tyhjäkäyntiä ja loppupuolelle uraudutaan sitten hieman liikaa perinteisen toimintaelokuvan/sarjakuvaleffan alueelle. Siltikin Kick-Ass on lähes kokoajan erittäin viihdyttävä. Ja onhan ne toimintakohtaukset hienoja! Mainio musiikinkäyttö ansaitsee erityismaininnan. Siitä ja hieman elokuvan tyylistä muutenkin tulee Tarantinon jutut mieleen. Erityisesti Kill Bill. Nic Cage on loistava Big Daddyna ja Chloe Moretz loistava löytö 11-vuotiaaksi palkkatappajaksi.

KCrimso ( 17.4.2010 21:40)

Nic Cage on loistava Big Daddyna ja Chloe Moretz loistava löytö 11-vuotiaaksi palkkatappajaksi.

Big Daddy taitaa käyttää sitä pimua ihan palkattomana lapsitappajana. Mitä tekevät lastensuojeluviranomaiset ja ammattiliitto?

pseudonyymi ( 17.4.2010 23:19)

KCrimso ( 17.4.2010 21:40)

Nic Cage on loistava Big Daddyna ja Chloe Moretz loistava löytö 11-vuotiaaksi palkkatappajaksi.

Big Daddy taitaa käyttää sitä pimua ihan palkattomana lapsitappajana. Mitä tekevät lastensuojeluviranomaiset ja ammattiliitto?

Isi luo parempia välejä tyttäreensä ottamalla tämän mukaan harrastuksiinsa?

Sairausloma jatkuu:

Schlesinger: Marathon Man – Koko näyttelijäkaarti on erinomainen, mutta erityisesti Olivier vetää huippuroolin varsin uhkaavana natsina.

*****



Ridley: The Reflecting Skin – Vaikka tätä onkin ylistetty lähes mestarilliseksi, on pakko sanoa että hädin tuskin jaksoi loppuun katsoa. Tässä oikein osannut odotella mitä tuleman pitäisi, ja aika alkoi heti alkuminuuteilla käydä pitkäksi yrittäessäni hahmottaa leffan luonnetta. Silmänkantamattomiin jatkuva peltomiljöö ja eristäytyneisyys eivät toimineet niinkään ahdistavana elementtinä kuin tympäännyttävänä. Samoin pikkupojan vääristynyt todellisuudentaju vain ärsytti.

*



Brand: Unknown – Odotukset Saw-kloonin tasolla, mutta sopivan erilainen takauma-soppa tämä oli. Ei mitenkään jäänyt tosin mieleen, varmaan loputkin muistikuvat kaikkoavat viikon sisään.

**



Jonze: Being John Malkovich – Hölmö mutta herkullinen.

****



Tamahori: Mulholland Falls – Oikein viihdyttävää ja kauniisti toteutettua nostalgiaa. Harmi että kaikista muista puitteista huolimatta tarina hieman laahaa, eikä sisällä ihan kaikkia tarvittavia paukkuja tehdäkseen tästä täydellistä.

***



Spottiswoode: Shoot to Kill – Epätasainen buddy-toiminta. Jotenkin Berengerin ja Poitierin kemia toimii vain paikoitellen ja välillä läppä on turhan teennäistä ja lapsellista. Molemmat sortuvat vielä ylinäyttelyyn.

**



Lieberman: Remote Control – Ääliömäistä kasariscifiä, mutta hellyttävää sellaista.

**



Sonnenfeld: Get Shorty

***



Ramis: Groundhog Day

****

Prachya Pinkaew:

Chocolate [Blu-Ray]

Aloin katsoa tätä vähän varautuneena kun en ole mikään martial art ‑leffojen fani ja edellinen lajityypin leffa jonka katsoin oli samaisen ohjaajan The Protector, joka oli minusta ihan helvetin tylsää monotomista one-on-one mättöä. Mutta tämä olikin ihan mainion paketti. Päähahmo ja toiminnan motiivitkin oli jotenkin sympaattisempia ja uskottavampia kuin norsunsa perään itkevä aikuinen mies. Kieltämättä tässäkin aika samalla kaavallahan mentiin rahan haku reissusta toiseen mutta ihan kivasti oli saatu vaihtelua mukaan. Loppuvääntö alkoi ehkä vähän vaisustu niiden pahislikkojen kanssa mutta oli lopulta aika pärayttävä. Pikkasen kyllä mietitytti toi että tollasta fyysistä toimintaa voisi muka oppia pelkästään katsomalla.



Edit. Tämähän on muuten niitä "vammainen pystyy ihan mihin vaan" ‑leffoja!



***½ /5



Ken Loach: Looking for Eric [DVD]

Ihan kiva pikku komedia jossa suhteellisen vakava kahnaus rikollisten kanssa hoidetaan lajityyppin mukaisesti leikillisen helposti. Ei ihan nappaa toi leffan loppu kun ei ole kauan aikaa siitä kun katsoin Harry Brownin hoitavan noita juttuja vähän eri tyylillä.



*** /5



Renny Harlin: Prison [DVD]

Eihän tästä hirveesti mitään irronnut. Aika ennalta-arvattavasti homma etenee kuten Rennyn lefoissa yleensäkin. Kuitenkin paikoittain ihan kiitettävän raaka. Oisko Rennyn parhaimmisto kun leffan jälkeen ei ainakaan vituttanut.



**- /5

He kuolivat saappaat jalassa ***



Erroll Flynnissä oli tyyliä.



Titaanien taistelu 3D **



Eihän tässä ollut yhtään titaania! Rahat takaisin!



Stuartpuram Police Station ***



Chiran ‑kovempi kuin Chuck Norris ‑jeevi murskaa leukoja vaihteeksi polliisina.



High Kick Girl *



Voi surkeuksien surkeus, huonoin kamppailulajielokuva ikinä. Tehdäänkö Japanissa enää ollenkaan elokuvia, jotka eivät näytä ankeilta kotivideoilta? Pääosanesittäjätyttö ansaitsisi parempaa.



Nowhere Boy ***



Ei ollut Lennonillakaan aina helppoa.



Meat Grinder *



Tylsää thaimaalaista gorea.

The Stuff (1985). Alussa tylsä ja lopussa aivan naurettavaa poliisiopisto-tason pelleilyä, leffa ei pysy kasassa millään. Päähenkilö mumisee ihmeellisesti. *

The Killing of America (1982). Hieno dokkari USAn kasvavista väkivallanteoista. JFK:n salamurha, sarjamurhaajia ja muuta mielenkiintoista. ****



Fire and Ice (1983). Geneeristä fantasiaa, mutta Bakshin animaatiot on aina siistejä ja viihdyttäviä. ***



Precious: Based on the Novel Push by Sapphire (2009). Ei iske. Ymmärrän miksi joku Oprah tästä piti, mutta esim. päähenkilö ei ole pidettävä ja loppukin on synkkä ja typerä vaikka kai se yrittää olla inspiroiva. **



Cobra Verde (1987). Viimeinen Kinski/Herzog. Melko hidas, jäiköhän tästä jotain pois Kinskin häivyttyä kuvauksista? Loppukohtaus on todella hieno. ***



Until the Light Takes Us (2008). Vähän huonosti jäsennelty ja koottu dokumentti Norjan black metal kuvioista. Enpä tiedä onko tämä kovin informatiivinen jos ei näitä kuvioita ole muualta seurannut, ja kun on niin ei tässä mitään uutta tule. Hyviä ja viihdyttäviä haastatteluja silti. ***



Crawlspace (1986). Oli tässä jotain visiota ja "Heil Gunther!"-kohtaus oli hieno, kokonaisuutena silti todella hidas leffa. Ensimmäinen tunti on odottelua eikä viimeiset 20 minuuttiakaan loista. Kinskin viimeisimpiä rooleja ja hyvin se vetää. **



Carne (1991). Ensimmäinen Gaspar Noéni. Hienohan tämä on. ****



Seul contre tous (1998). Lisää Noéta ja nyt olen myyty. Todella hieno leffa, 90-luvun parhaita. *****