Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

Yimou Zhang:

Wo de fu qin mu qin (Matka kotiin) *****

Todella komea pienimuotoinen rakkaustarina Kiinan maaseudulta, jossa pienen maalaiskylän tyttö ihastuu kaupungista saapuvaan opettajaan. Nuorten suhde kestää yli karikoiden ja lopulta he elävät onnellisina yhdessä loppuun asti.



Sidney Franklin: Heart o' the Hills ***

Keskitason Pickfordia. Tähti esittää nuorta tyttöä, joka on päättänyt selvittää isänsä murhan ja saattaa murhaajan telkien taa. John Gilbert esiintyy sivuosassa.



Danny Steinmann: Savage Streets **

Kasaritoimintaa, olisi voinut olla parempikin, erityisesti loppuratkaisu oli löysä. Linda Blairin "paha sisko" ja Linnea Quiqleyn "hyvä sisko" oli hieman liian yliampuvaa ollakseen edes kelvollista. Nuorisokrimikset olivat hauskoja, varsinkin se jolla oli partakoneenterä korviksena. Hurjaa.



Wayne Wang: A Thousand Years of Good Prayers ***½

Ei tämäkään ollut ihan niin hyvä kuin mitä odotin. Tarina ikääntyneestä miehestä, joka saapuu tapaamaan etäiseksi muuttunutta tytärtään on ajatuksen tasolla toimiva, mutta tällä kertaa tarjottiin vain ja ainoastaan niitä kaikkein tavallisimpia ja helpoimpia ratkaisuja. Vida Ghahremamin esittämä iranilaisrouva oli piristävä lisä muuten tasapaksuun kokonaisuuteen.



Ted Wilde & J. A. Howe: The Kid Brother *****

Harold Lloydin paras komedia ja parhaita amerikkalaisia mykkäkomedioita muutenkin. Tarina karskin sheriffin nössöstä pojasta, jonka on todistettava perheelleen arvonsa ja pelastettava kylästä varastetut patorahat toimii joka osa-alueella.



Lars von Trier: Antichrist ****

Ensimmäinen näkemäni von Trierin elokuva ja todella mainio sellainen. En nyt ihan kaikkea näkemääni pitänyt tarpeellisena, mutta kokonaisuus oli kyllä todella vahva. Vuosikymmenen parhaita, tosin enpä ole niitä niin paljon nähnytkään.



Alan Crosland: The Jazz Singer *½

Käänteentekevä mykkä/äänielokuva on tolkuttoman huono. Al Jolsonin laulu on määkivää, tarina typerääkin typerämpi ja loppuratkaisu sitä itseään. Ei kannata vaivautua edes elokuvahistoriallisessa mielessä.



Phil Jutzi: Mutter Krausens Fahrt ins Glück ****½

Saksan alennustilasta kertova elokuva, jonka pääosassa on iäkäs rouva Krause. Hänen elämänsä tuntuu olevan vastoinkäymisiä täynnä ja kun tarpeeksi tulee iskuja, tekee mummo rankan ratkaisun. Alakuloinen teos.



Michael Curtiz: Doctor X **

Vincent Sherman: The Return of Doctor X *½



Andrei Tarkovski: Zerkalo ****

Mielenkiintoinen.



Matti Kassila: Elokuu ****

Tiukka alkoholismikuvaus, joka kuitenkin hajoaa loppusuoralla kertojan alkaessa selvittää elokuisen yön tapahtumia. Pääosaa esittävä Toivo Mäkelä on loistava.



King Vidor: Show People ****

Sam Wood: Beyond the Rocks ***½



F.F. Coppola: The Godfather *****

Aivan loistava, ei mitään lisättävää eikä mitään poistettavaa.



F. F. Coppola:The Godfather Part II *****

Eipä ole tässäkään moittimista. De Niro ja Pacino ovat tahoillaan erinomaisia ja kahdella aikajanalla liikkuminen onnistuu vaivattomasti.



F. F. Coppola: The Godfather Part III ****

Muistin tämän huonommaksi, mutta hyvähän tämä oli. Sopii sarjaan hienosti, vaikka se kaikkein terävin puhti onkin kenties kateissa. Sofia Coppola on huomattavasti vähemmän ärsyttävä kuin Andy Garcia, joka ainakin omasta mielestäni oli elokuvan heikoin lenkki: miehen raivonpuuskat olivat todella teatraalisia ja amatöörimäisiä.



Fritz Lang: Metropolis ****½

Nyt on viimein nähty uusi ja uljas Metropolis. Kyllähän tämä luonnollisestikin parantaa elokuvan seurattavuutta entisestään, mutta ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Metropoliksessa on liikaa Fredersenin pojan verran hölmöyksiä ollakseen Langin paras mykkäelokuva. Hyvä mutta ei loistava.

136. Sylvester Stallone:

The Expendables (2010) 5/10

omassa ketjussaan



137. Jeremiah S. Chechik: Christmas Vacation (1989) 6/10

Jouluelokuva, jonka asemaa joudun uudelleen harkitsemaan, koska ärsyttävyys alkaa olla aika voimakasta.



138. Luc Jacquet: La marche de l'empereur – Pingviinien Matka (2005) 6/10

Vitun ranskalaiset :S Dokkarin runollinen selostus maalaa kävellessään puolelta toiselle hoippuvista kananaivoisista pingviineistä jotenkin syvän pohdiskelevaisia ja elinpiirinsä armottomaan kauneuteen henkisesti ankkuroituneita olentoja. Tuleekohan jollekin väärä kuva pingviinien sielunmaisemasta. Erittäin sympaattista kuitenkin.



139. Luc Besson: Le Femme Nikita – Tyttö Nimeltä Nikita (1990) 6/10

Esteettisesti taatun hyvää Bessonia, mutta sisältöönsä nähden armottomasti ylipitkä ja tylsä.



140. Matthew Vaughn: Kick-Ass (2010) 8/10

Hauska, vauhdikas, viihdyttävä, eheä kokonaisuus. Onnistuu yhtä aikaa sekä supersankarielokuvien parodiana että supersankarielokuvana. Sain tästä ne kicksit, mitä toivoin Machetelta ja The Expendablesilta. Toiminta on viihdyttävää ja tyylikästä, huumori toimii kautta linjan, henkilöt ovat sympaattisia, tarina vetää mukanaan. Vuoden parhaimmistoa.



141. Christopher Nolan: Inception (2010) 6/10

Joo, nyt se heräsi, tää olikin unta. Eikun se heräsi taas, se olikin unta unen sisällä. Nyt ollaan todellisessa maailmassa, vai oliko tämäkin vain unta? Missä unen ja toden raja oikeasti kulkee? Ehkä Leo Di Capriolle uni onkin enemmän todellisuutta kuin todellisuus. Vai onko todellisuuskin unta?



Keskimääräistä aika paljon haastavampi perustoimintaseikkailu. Mä en näe Inceptionia erityisen fiksuna tai näppäränä tai ajatuksia herättävänä. Nolanin ajatuskaavio leffan suhteen on toki haastava ja monitahoinen, mutta itse elokuva ei ole sitä. Se on heikkoa ja epäselvää toimintaa, komeita erikoisefektejä ja unimaisemia, dorkia henkilöhahmoja... About kaikki muu elokuvassa selvitetään kuin tutorialissa, paitsi se unen ja toden raja... eihän sitä voi selvittää, sillä onhan se nyt fiksun ja älykkään elokuvan merkki jättää katsoja ihmettelemään ja epäilemään omaa lopullista käsitystään tapahtumista.



About samaa tasoa kuin mieleen tuleva Shutter Island, tosin Shutter Island on hieman parempi.



142. Jalmari Helander: Rare Exports (2010) 5/10

Ok, 4/10 omassa ketjussaan on ehkä hieman liian alhainen.

Liian pitkä aika katsomisesta mihinkään pitkin kommentteihin.

159 Companeros

Komedialliset spagut eivät oikein toimi mulle, mutta kyllä tämä voitti lopulta puolelleen, vaikkei teemakappalettaan lukuunottamatta mitenkään suurta vaikutusta tehnyt. ***



160 One on Top of Another

Hyvä! Psykologisempaa ja hidastempoisempaa gialloa. ****



161 Bad Lieutenant – Port of Call New Orleans

Omassa ketjussaan kommentit... ***



162 Feast 2 – Sloppy Seconds

En ollut nähnyt ykköstä, mikä on ehkä huono juttu. Itsetietoista ja turhan kikkailevaa, mutta on tällä loppupuolella hetkensäkin. Piti pistää kolmonenkin tallentumaan eli ei ihan paska. **



163 Transporter 3

Kakkosta parempi. Ideassa on isompi ripaus Crankia. ***



164 She

Seikkailu-Hammeria, jonka suurin anti taisi kuitenkin olla Ursula Andress. Tuomion temppelissä ja tässä on paljon yhteistä. ***



165 Psychic

Tämä olikin yllättäen heikompi Fulcin gialloista. Vaikeuksia seurata juonta, ja tyylissä ei ollut riittävästi korvaajaa. ***



166 Tomme tönner

Norjalainen näkemys Guy Ritchie ‑elokuvasta, joka on toki mukavaa viihdettä, muttei mitään maata mullistavaa. Päähenkilö on ärsyttävä kuminaama. Paljon tuttuja näyttelijöitä (mm. Kill Buljo/Död snö ‑heebot) myös Norjan ulkopuolelta: Kim Bodnia & Slavko Labovic (siis tää tanskalaisleffojen vakiojugoslaavigangsteri). Tanskalaiset hallitsevat Oslon alamaailmaa, diilattavaa roudataan Ruotsista. Kristoffer Jonerin esittämän narkkarin hahmon nimi on "Finish" (sic). ***



167 Capitalism a Love Story

Moore toistaa elokuvallisia maneereitaan ja epäonnistuu muutenkin. Toimivaa on keissi lainsäädännöstä, mutta "kapitalismi = kaikki mitä Ameriikassa tapahtuu" ampuu metsään, ja Mooren tallentamat esimerkit pankkien kusettamista average joeista kaipaavat vähän tarkempaa taustaa: jos pankki vie lainan takuutena olleen asunnon, niin kyllä mua kiinnostaisi tietää mihin sitä lainaa on edes päätetty ottaa. Sicko taitaa jäädä väliin. **



168 Stepmother

Hikmet Avedis (etusivun Teacherin & They're Playing with Firen ohjaaja) ja elokuvan nimi Stepmother. Yllättäen koko elokuvan nimi ei tunnu liittyvän koko elokuvaan millään lailla. Lopulta päähenkilön poika saapuu pariin surmaan sortuneen isänsä luo, eikä aikaakaan kun saa nuori poika vanhempaa naista. Tympeä trillerin kaltainen. *



169 Reptile

Suht by-the-book Hammer ilman nimekkäitä näyttelijöitä ja vähän hölmöllä hirviöllä. ***



170 Hancock

Tämä alkaa hyvin, mutta muuttuu sitten oikeasti supersankarielokuvaksi, mikä ei kiinnosta lainkaan. Smithin parta lähtee ja mielenkiinto katoaa. **



171 Life of Brian

En ole mikään Monty Python ‑fani, enkä nähnyt tätäkään aiemmin. Joku aika sitten jäin jumiin tv:n eteen, kun sieltä tuli MP-dokkari ja sopivasti vähän ajan päästä LoB tv:stä. Dokkari spoilasi kaikki parhaat vitsit, eikä tämä nyt mulle niin hyvin toiminut. ***



172 Thing

Carpenterin Thing, hieno yhdistelmä efektikauhua ja hienovaraisempaa menoa. *****



173 Public Enemies

No ei. Ongelma on se, että koko homma on yhdentekevää. Harvoin kuitenkaan elokuvassa tulee kiinnitettyä näin paljoa huomiota lavasteisiin. Hienoa jälkeä! ***



174 Something Wicked This Way Comes

****

189.

Spoorloos a.k.a. The Vanishing ****1/2

Kylmäävän erinomainen pätkä sosiopaateista, ihmishirviöistä, jotka liikkuvat keskuudessamme ilman että kukaan ymmärtää heidän erityislaatuisuuttaan ennen kuin on liian myöhäistä. Been there, done that



190. The Innocents ***

Ajan hammas on nakertanut julmasti. Naiivi, ei toimi. Muitakin näkökulmia epäilemättä on.



191. Rare Exports ***1/2

Hyvää kerrontaa, piti otteessaan. Suomikuvaa vietiin taas taaksepäin parikymmentä vuotta! Hähää. Edes lopun typerryttävän idioottimainen lapsisankariactionmeininki ei onnistunut tuhoamaan leffan hyviä viboja.



192. The End of the Animal **

Kohta lisää etusivulla.



193. State of Violence **

Kohta lisää etusivulla.



194. Confessions ****+

Kohta lisää etusivulla.



195. Norwegian Wood ***-

Kohta lisää etusivulla.



196. Bunraku ***1/2+

Kohta lisää etusivulla.



197. Back to the Future ****

Parempi kuin muistin, todella näppärä. Kakkosen voisikin nyt kerrata, kolmonen taisi olla jo täyttä tuubaa.



198. Ben-Hur *****

Eeppisistä eeppisin päätös Bristol-teatterille. Ei mitään valittamista elokuvasta.



199. Tron **1/2

Totaalisen järjetön, ei mitään teemaa, ei sanomaa, ei dramaturgiaa... edes lastenohjelmat eivät ole näin tyhjänpäiväisiä! Selitys on tietenkin se, että vuonna 1982 harva tajusi mitään tietokoneista. Ei tätä silti voi olla diggaamatta; efektit ovat superkunnianhimoisia, täytetyt vektorigrafiikat nostalgisia ja Moebiuksen ja Syd Meadin designit ajattomia. Vaikka Wendy Carlosin musiikit ovatkin auttamattoman vanhanaikaiset ja maneeriset, niistä tulee hyvä mieli, samoin elokuvan äänimaailmasta, jossa on jos jonkinlaista retrosoundia. Ja tietenkin BITTI! Nerokkuutta. Paras yksityiskohta: Tietokone/työpiste, joka oli sijoitettu lasertykin eteen! DVD-ekstroista kannattaa katsoa about kaikki, mm. leffaan sopimaton, mutta visuaalisesti upea poistettu kohtaus Yorin kämpillä.



200. The Social Network ****1/2

Erittäin katsottava teos, Fincherin top-3:ssa. Mahtavat näyttelijät, joista about kaikki Napster-jäbää lukuunottamatta jopa näyttivät aivan esikuviltaan. Hieman olisi voinut kontekstiakin huomioida, nyt näytti siltä että FB käveli voittoon ilman mitään taistelua kilpailijoita vastaan. Ja tosiaan, sisarteokseksi kannattaa ehdottomasti katsoa Dylan Kiddin ohjaama Roger Dodger (2002), jossa Jesse Eisenberg jo valmistelee webbisivuja ja muutenkin leffa nojautuu samalla lailla loistavaan dialogiin.



201. Tron: Legacy *1/2

Ensinnäkin, todella paska leffa. Ykkösen vielä jaksoi katsoa kun kesti vain 1,5 tuntia, mutta 2 tuntia täysin aivotonta ja päätöntä cgi-actionia = aivan liikaa. Nyt puhutaan siis jo Transformers 2 / Final Fantasy: Spirits Within tason paskuudesta. 3D:tä ei ole juuri nimeksikään. Pääosajäbä tekisi mieli kuristaa jo muutaman minuutin jälkeen. Juonta ei kannata lainkaan miettiä, muuten mieleen tunkee raivostuttavan korkea kasa miksi miksi miksi ‑kysymyksiä. Esim. miksi Tron, jota ei muutenkaan leffassa käsitelty kunnolla, yllättäen päättääkin taas että "I fight for the users!". Miksi Clu voi hypätä esim. 10 metriä, mutta ei 15 metriä, vaikka on pitkälti itse rakentanut maailman? Miksi tietokoneohjelmat tarvitsevat "täydellisessä maailmassaan" yökerhon, jossa on aivan helvetin nolo ja surullinen yritelmä "kulttihahmoksi" (eli Zuse)? Daft Punkin scorekaan ei ole mitenkään erityisen tajunnanräjäyttävä. Pisteet kuitenkin kohtuuhienosta vektorilookista (etenkin ohjelmien hajoamisefekti oli nätti – tässä olisi pitänyt käyttää 3D:tä, lähettää pomppivat kuutiot yleisön päälle), Gem ja Quorra beibeistä sekä ällistyttävän hyvin tietokoneella nuorennetusta Jeff Bridgesistä.



202. Watari the Conqueror ***1/2

Näitä japanilaisesta Masked Ninja Red Shadow – tv-sarjasta leikattuja ja dubattuja jenkkileffoja. Ninjat taistelevat swastika-klaania vastaan, ja meno on kuin 60-luvun Batman olisi napannut samoja pillereitä kuin "Turkish Star Warsin" tekijät. Pahisten ja hyvisten jatkuva, maaninen hekotus ajaa katsojaa hulluuden partaalle.



203. Enter the Void (Director's cut) ****+

Karmivaa tuo uusi matsku, mutta en menisi pelkästään sen takia katsomaan uusiksi – vain, jos muutenkin tuntuu siltä että tämän haluaa kokea uusiksi (kuten nyt tuntui). Btw, EtV:ssä on muuten historian pahaatekevin autokolarikohtaus



204. Tropa de Elite ****1/2

Piti katsoa sen kunnniaksi että poliisit saivat viimein vallattua Rion pahamaineisimmat favelat. Kaksi vallattu, enää 598 jäljellä!

Paul Greengrass:

Green Zone (2010) **½

– Matt Damon hoh-hoijailee tylsähkössä sotaleffassa etsimässä joukkotuhoaseita Irakissa. Ohjaajakaan ei tunnu oikeen osanneen päättää, että mitähän sitä oltaisiin oikein tekemässä, löytyykö niitä aseita vai ei ja jälki on sen mukaista.

Uskomattomalta tuntuu se että leffan budjetti on ollut 100 miljoonaa taalaa...



Ivo Caprino: Flåklypa Grand Prix (1975) ***

– Pilvikallion Vauhtikisat...aika oli vähän kullannut muistoja, mutta ei tämä huonokaan ollut. Hitaasta temmosta johtuen natiaiset pitivät tätä hieman pitkäveteisenä ja kiinnostus meinasi lopahtaa kesken kaiken.

Aika näyttävää jälkeä on saatu aikaiseksi jo ‑70 luvulla.



Edgar Wright: Scott Pilgrim vs. the World (2010) *

– Ei naurattanut vaan lähinnä vitutti koko leffa ja se pyöreäpäinen pääosanesittäjä. VMP!



Scott Silver: The Mod Squad (1999) *½

– Vanhasta TV-sarjasta kyhätty leffaversio, joka on juuri niin paska kuin suomennettu nimikin Teinikytät. Ainoa edes etäisesti kiinnostava hahmo oli siistit viikset omistava Dennis Farina.



Eric Karson: Angel Town (1990) *½

– Olivier Grunerin esittämä "opiskelija" lähtee USA:n kouluun ja kämpän saaminen siellä osoittautuu hieman haasteelliseksi. Asunto löytyy, mutta se sijaitsee niin rankoilla hoodeilla, että naapuritkin

asuvat linja-auton romussa toisella puolella katua. Asunnon vuokrannut yh-äiti on pulassa kun paikallinen latinojengi yrittää värvätä pojan joukkoihinsa ja poikaa ei nyt oikein napostele.

Pian OG onkin vastentahtoisesti sotkettu perheen ja jengin väliseen kiistaan ja siitähän ei hyvää seuraa. Tossu nousee ja äijää kaatuu.

Tosin tossu nousee niin heikosti ettei elokuvakaan nouse oikein edes B-luokkaan, toimintakohtaukset ovat hutaisten tehtyjä ja yksipuolisia.

Leffa tosin sisältää monta hykerryttävää WTF-kohtausta, joista ensimmäinen on heti alussa. OG on hautausmaalla nyyhkimässä hautakivellä ja tyttöystävä pamahtaa paikalle pelkkä turkki yllään.

Eukko vilauttaa ykkös- ja kakkospesää ja vaikutus on niin vahva, että OG pistää samantien muijan selälleen siihen haudan viereen ja se kaunein tapahtuu!



John Mark Robinson: Roadhouse 66 (1984) ***

– Judge Reinholdin esittämä jantteri kiertelee maakuntia ja joutuu takahikiällä paikallisten pahisten kiusanteon kohteeksi. Kaiken näköistä sattuu ja tapahtuu ja sankari joutuu jäämään puoliväkisin muutamaksi päiväksi

tuppukylään auton hajottua. Willem Dafoe näytti nuorenakin omituiselle ja toinen naispääosan esittäjä, Kate Vernon on aika hotti! Leffassa on muuten hienoja autoja! Lopun kilvanajo tapahtuu näyttävästi lähes kavelyvauhtia...



Rodrigo García: Passengers (2008) **

– Jännäri terapeutista, joka auttaa lento-onnettomuudesta selvinneitä uhreja. Jokainen muistaa onnettomuuden eri tavalla ja huolestuneen näköinen Anne Hathaway rupeaa selvittämään moista mysteeriä.

TV-elokuvamainen, aivan helvetin tylsä ja loppu kliimaksi oli lämmintä ilmaa ja pullanmuruja.



Mike Mitchell: Shrek Forever After (2010) **½

– Shrek 4:n ei ole aikaisempien leffojen tasoinen. Synkähkö tarina ja vähälle jäävä huumori meinasi olla liian pelottavaa katseltavaa nassikoille.



Lee Unkrich: Toy Story 3 (2010) ****

– Päivän toinen animaatio olikin sitten jo parempi. Tarina oli sopivan jännittävä ja hauska, joten nassikat katsoivat tämän kaksi kertaa peräkkäin. Laatu kamaa!



Albert Hughes, Allen Hughes: The Book of Eli (2010) *½

– Joulun viimeisestä Jeesus(telu) annoksesta vastasi Hughes brossin apokalyptinen tarina raamattua kanniskelevasta yli-ihmisestä. Muutama hyvä toimintakohtaus ja siinähän ne tärkeimmät sitten taisikin olla.

Loppu olikin, ulkomuistista siteeraamisineen, uskomatonta paskaa!

Riccardo Freda :

Murder obsession (Follia omicida) (1981) **½

Myöhäisajan giallo näyttelijämiehestä joka tappoi lapsena isänsä veitsellä puolustettuaan äitiään jonka kimpussa isä tuolloin oli. Nyt mies naisystävänsä kanssa on matkustanut tapaamaan äitiään salaperäiseen taloon jossa on myös paikalla pelottava palvelijamies. Myöhemmin alkaa tapahtua lisää puukotuksia. Jännitystä ja lopuksi jo suoranaista kauhua yhdistävä elokuva toimii paljolti käsikirjoituksensa ja parin ohjaajan luoman unikuvan ansiosta. Kaikkiaan meno on kuitenkin liian jäykkää ja goretehosteissa paistaa liiaksi läpi feikit. Myöskään näyttelijät eivät suuremmin innosta elokuvassa.



John Sturges : The Great Escape (1963) ***½

Onhan tämä tullut nähtyä jo monta kertaa mutta silti olin jo unohtanut että tässä on myös James Garnerkin mukana. Kuuluu klassikko-osastoon vankileiri / vankilapako elokuvissa. Tällä kertaa tosin joutuu hieman vähentämään tähtimäärää johtuen elokuvan liiallisesta hilpeydestä. Etenkin alussa meno menee liian komedialliseksi. Ja toki tiedän ettei tässä olekaan kyse sataprosenttisesta vankileiriautenttisuudesta vaan viihteestä, mutta silti jotain on pielessä jos pakenijoita piikkilankaan ampuvat natsit pitävät leirillään höllempää kuria kuin meillä intissä kasarmilla. Muuten elokuva toimii hyvin ja all-star casting on joka nimensä veroinen. Bronson kovana tunnelinkaivajana, Pleasence väärentäjänä ja Garner tämän kämppäkaverina sekä tietysti myös McQueen ja James Coburn unohtamatta loistavaa Richard Attenboroughia. Kestoltaanhan tämä on aika pitkä ja ehkä jostain olisi voinut karsiakin. Mutta kyllähän tässä koko ajan tapahtuu ja lopussa on hienoa moottoripyöräkaahailua. Itse tunnelinkaivuuprojekti on tietysti parhautta.



Billy Wilder : The Spirit Of St. Louis (1957) ***½

Charles 'Slim' Lindberghin New York – Pariisi lennosta kertova elokuva on suositeltavaa katsottavaa lentokoneista kiinnostuneilla ja miksei muillekin poikamaisesta viihteestä pitäville. Pääosassa James Stewart. Elokuva kuvaa ajanjakson aina matkaan valmistautumisesta, koneen rakennuksesta ja tietenkin itse lennosta. Tietty kerronnallinen ongelma on siinä että matkan aikana joudutaan kuuntelemaan Stewartin monologeja omista ajatuksistaan. Välillä hän puhuu, välillä puhe kuuluu kertojaäänenä. Sitten näytetään myös takaumia tämän nuoruudesta. Myös se, että itse matka on aika vähädramaattinen, muodostuu elokuvalle heikkoudeksi. Kokonaisuutena jäädään kuitenkin voiton puolelle.

169. Louie Psihoyos:

The Cove (digiboksi, 2009) ****

Hieno, hieman trillerimäiseen muotoon puettu dokumentti delfiinien ahdinkosta.



170. Stephen Hopkins: Predator 2 (digiboksi, 1990) **

Uusintakatselu. En muistanutkaan että tämä oli tälläistä kasariurpoilua. Tyhmää huumoria ja paskasti ja totaalisen tyylittömästi ohjattua toimintaa. Danny Glover ei oikein vakuuttanut toimintasankarina ja Bill Paxton koomisena sidekickinä oli jotain aivan uskomattoman noloa. Pettymys.



171. Pete Riski: Dark Floors (digiboksi, 2008) *

Pitkästyttävä ja kaikin puolin turha tekele.



172. Mel Gibson: Braveheart (dvd, 1995) ****½

Uusintakatselu. Hieno ja brutaali spektaakkeli terrorismista Mad Meliltä. Sylettää kyllä helvetisti että nykyolosuhteissa Mel tuskin pääsee tekemään kaavailemaansa viikinki-eeposta.



173. Peter Jackson: The Lord of the Rings: The Two Towers (dvd, extended edition, 2002) ****

Uusintakatselu. Pieteetillä tehty fantasialeffa. Ihan mukavasti toimi vielä kolmannellakin katselulla.



174. Ben Affleck: The Town (elokuvateatteri, 2010) ***

Hieman köyhän-miehen-Heat-fiilikset tästä jäi, mutta ihan kelvollinen toimintajännäri kuitenkin Plussaa Boston-miljööstä, kohtuullisen elämänmakuisista henkilöhahmoista ja muutamasta intensiivisestä toimintakohtauksesta. Ei tätä kyllä uudestaan tarvitse nähdä.



175. Samuel Maoz: Lebanon (bd, 2009) **½

Lebanonin kikkana on kuvata sotaa panssarivaunun miehistön näkökulmasta pitäen kameran tiukasti tankin sisällä. Valitettavasti omaperäisestä ideasta ei saada kovinkaan paljoa irti ja lopulta elokuva ei oikein tarjoa muuta kuin vanhan tutun sanoman: sota on vittumaista. Pettymys.



176. Nimród Antal: Predators (bd, 2010) **½

Kohtuullista kertakatseluviihdettä. Oli tämä hieman parempi kuin Predator 2 ja nämä AvP-räpellykset.



177. Nicolas Winding Refn: Valhalla Rising (bd, 2009) *

Hehheh, ei hemmetti miten naurettavaa taidepatsastelua. Naurattaa vieläkin ihan saatanasti kun ajattelee tätä. Ilmeisesti koko homma on improvisoitu kännissä yhdessä viikonlopussa. Valhalla Risingin ulkonäköä on muistaakseni hehkutettu, mutta minusta tämä oli itseasiassa aika hiton ruman näköinen elokuva. Köyhän näköistä digikuvaa jota on sitten välillä säädetty nupit kaakkoon tyylillä vaihtelevalla menestyksellä. Toistuvat kasvojen digitaaliset vaalennukset pimeissä kohdissa olivat erityisen ikävää katseltavaa.



178. Gregor Jordan: Unthinkable (dvd, 2010) ***

Kohtuullisen omaperäinen, mukavan pienimuotoinen (vaikka ydinpommiuhasta onkin kyse) ja tiukka trilleri jossa pohditaan kidutuksen oikeutusta. Michael Sheen tekee hyvän roolin terroristina, mutta Samuel L. Jackson salaperäisenä kiduttajana ei oikein vakuuta. Kiinnostavuudesta huolimatta toteutus on sen verran rutiiniosastoa että tämä jää lopulta kertakatseluviihteeksi.



179. Oliver Stone: Platoon (dvd, 1986) ****

Uusintakatselu.



180. Michael Haneke: Das weiße Band (dvd, 2009) ***

Kiinnostava ja omalaatuinen elokuva joka jätti kuitenkin hieman kylmäksi. Tuntui myös hieman ylipitkältä.

KCrimso ( 30.12.2010 21:59)

170. Stephen Hopkins: Predator 2 (digiboksi, 1990) **

Uusintakatselu. En muistanutkaan että tämä oli tälläistä kasariurpoilua. Tyhmää huumoria ja paskasti ja totaalisen tyylittömästi ohjattua toimintaa. Danny Glover ei oikein vakuuttanut toimintasankarina ja Bill Paxton koomisena sidekickinä oli jotain aivan uskomattoman noloa. Pettymys.

Alkuperäinen versio oli varmasti aivan loistava kaikessa graafisuudessaan. Lopullinen nössöleikkaus jätti oikeastaan vain sellaisen olon, kuin olisi katsellut Bond-elokuvaa, jossa James on lomalla ja pääosan agenttihommissa häntä tuuraakin hänen uskovainen homo hippiveljensä.

Moreno ( 30.12.2010 23:22)

KCrimso ( 30.12.2010 21:59)

170. Stephen Hopkins: Predator 2 (digiboksi, 1990) **

Uusintakatselu. En muistanutkaan että tämä oli tälläistä kasariurpoilua. Tyhmää huumoria ja paskasti ja totaalisen tyylittömästi ohjattua toimintaa. Danny Glover ei oikein vakuuttanut toimintasankarina ja Bill Paxton koomisena sidekickinä oli jotain aivan uskomattoman noloa. Pettymys.

Alkuperäinen versio oli varmasti aivan loistava kaikessa graafisuudessaan. Lopullinen nössöleikkaus jätti oikeastaan vain sellaisen olon, kuin olisi katsellut Bond-elokuvaa, jossa James on lomalla ja pääosan agenttihommissa häntä tuuraakin hänen uskovainen homo hippiveljensä.

Mikä alkuperäinen versio?



ps. Tosta pökäleestä ei olisi konvehtia tullut gorea lisäämällä.

KCrimso ( 31.12.2010 10:29)

Moreno ( 30.12.2010 23:22)

KCrimso ( 30.12.2010 21:59)

170. Stephen Hopkins: Predator 2 (digiboksi, 1990) **

Uusintakatselu. En muistanutkaan että tämä oli tälläistä kasariurpoilua. Tyhmää huumoria ja paskasti ja totaalisen tyylittömästi ohjattua toimintaa. Danny Glover ei oikein vakuuttanut toimintasankarina ja Bill Paxton koomisena sidekickinä oli jotain aivan uskomattoman noloa. Pettymys.

Alkuperäinen versio oli varmasti aivan loistava kaikessa graafisuudessaan. Lopullinen nössöleikkaus jätti oikeastaan vain sellaisen olon, kuin olisi katsellut Bond-elokuvaa, jossa James on lomalla ja pääosan agenttihommissa häntä tuuraakin hänen uskovainen homo hippiveljensä.

Mikä alkuperäinen versio?



ps. Tosta pökäleestä ei olisi konvehtia tullut gorea lisäämällä.

Se joka sai automaattisesti ensimmäisenä elokuvana NC-17-lätkän, ja jouduttiin sittemmin leikkaamaan uudestaan peräti 20 kertaa ennen kuin R irtosi. Eli periaatteessa kaikki se gore, silpominen ja nastyt nyljetyt ruumiit yms. mikä oli oleellista Predator-meininkiä, poistettiin.

Moreno ( 31.12.2010 11:36)

Se joka sai automaattisesti ensimmäisenä elokuvana NC-17-lätkän, ja jouduttiin sittemmin leikkaamaan uudestaan peräti 20 kertaa ennen kuin R irtosi. Eli periaatteessa kaikki se gore, silpominen ja nastyt nyljetyt ruumiit yms. mikä oli oleellista Predator-meininkiä, poistettiin.

Nojaa, aika kesyhän alkuperäinen Predatorkin on. Hyvin toimii ilman ylenpalttisia silpomisia.

Vuoden 2010 viimeiset:

162. Valkoinen nauha ****1/2

Loistava, olisiko jopa Haneken paras.



163. The Tournament **

Ääliömäinen, mutta kohtalaisen viihdyttävä räiskintä.



164. Valhalla Rising *

Onttouttaan koliseva totaalifloppi. Ihan kuin jonkun Moonsorrow-tyylisen bändin musiikkivideo leffamittaan venytettynä.



165. Rare Exports **1/2

Pettymys – henkilöohjaus ja dialogi tökki, juoni ei edennyt hallitusti, loppukliimaksi huono. Mutta hyvä yritys.



166. Piranha 3d **1/2

Yksi eniten odottamistani leffoista tänä vuonna, ja kaikki ainekset olivat periaatteessa kohdallaan, mutta jokin kusi. Henkilöistä ei piitannut, jännittäväksi tarkoitetut kohdat eivät jännittäneet tippakaan. Lopputeurastuskin jäi jotenkin vajaaksi.



167. The Marine **

John Cena on harvinaisen karismavapaa lihaniska ja leffa muutenkin 100-prosenttisen urpo, mutta runsaista ja hienoista räjähdyksistä on pakko antaa lisäpiste.



168. Liekehtivä torni ****



169. Stardust ****

Todellinen hyvän mielen leffa, diggasin, vaikkei aivan hallittu kokonaisuus ollutkaan.



170. Prinssille morsian **1/2

Katsoihan tämän edelleen kivutta, mutta ei nyt mikään komediaklassikko.



171. Hurja joukko ****



172. Toys ***

Hyvällä tavalla outo suuren budjetin fantasiakomedia. Visuaalisesti aika ainutlaatuinen.



173. Marttyyrit ****

Tylympi kuin mitä osasin odottaa. Pakko kai tälle on antaa pisteitä, sen verran harvoin yksikään kauhuleffa iskee vyön alle näin kovaa.



174. Solomon Kane **

Tavanomainen ja keskinkertainen fantasiaseikkailu.



175. 13 Tzameti ***

Tunnelmallinen mutta epätasainen.

Yksi unohtui:

176. Red Planet **

Suht mitätön scifi.

Wilson Brothers:

The Wendell Baker Story ***1/2

Oikein onnistunut hyvän tuulen ja sanomankin omaava pieni elokuva. Hollywood on toinen toistaan kauniimpia naisnäyttelijöitä täynnä mutta Eva Mendes on jotain omaa luokkaansa.



Liebesman: The Texas Chainsaw Massacre: The Beginning ****

Kauhun ja terrorin G-piste. Vastenmielinen, jossa ei armoa anneta.



Ritchie: The Golden Child *1/2

Beverly Hillsin jälkeen Eddie sai tehdä mitä vaan ja tälläinen paska siitä seuraavaksi syntyi.

Aykroyd:

Nothing But Trouble – Hillbilly-trillereitä parodioiva sekamelska, jota eivät sen enempää Aykroyd ja Candy multirooleissaan, kuin Chasekaan pelasta. Nostalgia-arvoja tällä on jonkun verran, tosin olisi pitänyt jättää vain hyväksi muistoksi tämäkin.

**



Richie: Fletch – Hauskinta Chevyä, tykkään tällaisesta typerännokkelasta pelleilystä ja Fletchin kiperistä ja noloista tilanteista.

***



Cohen: A Return to Salem's Lot – Rasittava näyttelijä tuo Moriarty, leffa on muutenkin sitä itseään. Ei jaksa edes valittaa kunnolla.

*



Henenlotter: Basket Case 2 – Vihdoin tuli nähtyä tämäkin, outoa että tämä oli jäänyt koko sarjasta näkemättä. Mutta ei sillä, onhan tuo aika tuubaa kolmosen kanssa. Ykkösen rosoinen viehätys on korvattu maskeilla ja vitseillä.

**1/2



Peckinpah: Straw Dogs – Loistavampi kuin muistin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ehkäpä kaikkien aikojen väkivaltaleffa?

*****



Dowdle: Devil – Ihan tunnelmallinen, oikeastaan pidin todella paljon. Kaikki oli tehty jotenkin todella tyylikkäästi kuvakulmia ja musiikkia myöten, tarina vaan oli melko perseestä pieraistu. Hällä väliä.

***1/2



Cortés: Buried – Kylmäävä. Meinasin menettää mielenkiintoni puolivälissä mutta leffa onnistui nostamaan kierroksia hyvin. Ahdas olo tuli kyllä.

****



Badham: Nick of Time – Mainiota perusjännäriä.

***1/2



Verhoeven: Total Recall

*****



Raimi: Darkman

****