Mitä elitistit katsovat

JaJa ( 3.2.2010 08:50)

24. J.P. Valkepää: Muukalainen (2008)

Pitkästä aikaa hyvää suomesta. En muista milloin viimeksi on suomalaisessa elokuvassa nähty näin kaunista kuvausta. Tarina olisi saanut olla syvempi, toivottavasti Valkeapää panostaa siihen enemmän ensikerralla. Onkohan Valkeapään lyhytelokuvia saatavilla mistään... ****-

En tiedä, onko lyhäreitä saatavilla muualta kuin KAVAlta, mutta Keinu näytettiin Kinokoplassa viime vuonna jonkun elokuvan alkukuvana. Visuaaliselta ilmeeltään ja joiltain teemoiltaan Muukalaisessa ja Keinussa on selviä yhtymäkohtia, mutta siinä missä Muukalaisessa kerronta on sujuvaa ja lähes moitteetonta, on Keinu raakilemainen ja hivenen kömpelö oppilastyö. Kuvallisen kerronnan lisäksi tämä näkyy melko naiivissa tarinassa.

Sturges:

Satan Bug **

Tahmea katastrofijännäri.



Cukor: A Star Is Born ***

Tarina unelmatehtaan toimintaperiaatteista varjopuolineen on näppärä, mutta kestoa ja musiikkinumeroita on liikaa.



Lee: Summer of Sam ***

Berkowitzin jättäminen taustavaikuttajaksi toimii, vaikkei hahmoa ole rohjettu pitää täysin näkymättömissä. Toinen rohkea veto on ollut tehdä mieshahmoista uskomattoman noloja tapauksia, joiden seuraaminen on pahimmillaan todella piinaavaa. Tästä huolimatta juoni pitää mielenkiinnon yllä, vaikka Leen kerronta onnahtelee ja tuloksena on vajaaksi jäävä Scorsese-pastissi.



Hirschbiegel: Der Untergang ****

Vaikuttavaa jälkeä. Sihteerin kautta pyöritetty usean näkökulman vaihtelu pelaa hienosti.



Chandrasekhar: Club Dread **

Kiitettävän vakavalla naamalla tehtyä parodiaa, mutta kliseiden kierrätyksessä ei ole paria sopivasti yli ammuttua kohtaa lukuun ottamatta takana todellista oivallusta.



Franco: Sie tötete in Ekstase ***

Kiero ja taatusti ohjaajansa näköinen Morsian pukeutui mustaan ‑variaatio.



Weiss: Vampires: The Turning *

Amerikkalaisturisti tappelee vampyyrien kanssa Thaimaassa. Kuulostaa asialliselta, mutta surkea räpellyshän tämä on. Ja pääosaa näyttelee aivan luokaton Tom Cruise ‑klooni.

Joitain poimintoja:

Cukor: A Star Is Born (1954) ****½

– Klassikko.



Cameron: Avatar (2009) ***(*)



Iliadis: Hardcore (2004) ***

– Ei onneksi samalla tavalla paatoksellinen kuin esimerkiksi Lilja 4-ever, mutta ei tämä juurikaan mitään uutta tarjonnut vastaavanlaisiin kuvauksiin prostituutiosta.



Morel: Taken (2008) **½

– Kliseiden ympärillä pyörivä ja niitä vain vaivoin välttelevä kostodraama. Olisi kaivannut ylilyöntejä.



Fleischer: Zombieland (2009) **

– Kliseinen zombie-komedia, jonka paras vaihe oli ohitse alkutekstien jälkeen.



Ritchie: Sherlock Holmes (2009) **

– Kliininen elokuva, visuaalisesti ja miljöön kuvauksena onnistunut, mutta rakenteeltaan kuiva. Henkilöhahmot jäivät etäisiksi ja persoonattomiksi.



Hughes: Hunter's Blood (1986) **

– Kökköä kasari-deliverancea. Muutama yksittäinen otos nosti pisteitä.

58. Liu:

36th Chamber of Shaolin ****½



59. Blomkamp: District 9 ****½



60. Nolan: The Prestige ****½

4.

The Verdict ****+

Loistavaa. Ainoastaan Charlotte Ramplingin hahmon tarina tuntui hieman pakolla mukaan ängetyltä, vaikka saikin tarinaan lisää twistiä. Sen siitä saa kun päästää Mametin käsikirjoittamaan. Eli hyvän leffan.



5. Get Carter *****½

Caine on niin helvetin cool tässä. Hoitelee muijat, tunkeilee röyhkeästi minne haluaa ja aina kun luulee että tyyppi on reilu ja päästää jonkun luuserin menemään, vielä mitä, puukkoa mahaan! Tippikulttuurin suurlähettiläs Caine tippaa paskaksi hakattua apuriaan: "here, go get yourself a karate lesson"!



6. Gilbert Gottfried: Dirty Jokes ?

Gilbert Gottfried on siis tämä Beverly Hills kyttä kakkosesta ("Sidney Bernstein") ja Ford Fairlinesta ("Johnny Crunch") muistettava käsittämättömän läpitunkevan äänen omaava, epämääräisesti aasialaiselta näyttävä heebo. Gottfriedin standup-esitys on nimensä veroinen: Ainoastaan about kaksi vitsiä ei liittynyt sukupuolinussimiseen ja muuhun irstailuun, ja nekin sisälsivät perseen pyyhkimistä kääpiöllä ja muuta likaista. Lopussa tulee sitten "The Dirtiest Joke of All Time", lähemmäs kymmenminuuttinen Aristocrats-vitsi, joka on sellaista metahuumoria että vaivaannuttaa suuresti, aivan kuten on tarkoituskin. Hypnoottinen esiintyjä kuitenkin, ja bonuksena dvd:llä on Gilbertin imitaatioita Brandosta, Karloffista ja Lugosista, sekä omituisia höpötyksiä ja törkeitä tarinoita.



7. Universal Soldier ****-



8. Zombieland **-

Itseriittoista ja epähauskaa huumoria sieluttoman pakkopulla-zombierahastuksen muodossa.



9. A Hard Day's Night ?

Mainiota sekoilua. Beatlesit vain sikailevat ja piilovittuilevat kaikille minkä ehtivät, sekä tekevät kaiken mitä päähän pälkähtää. Fiktiivinen vaari-McCartney on mainio lisä tuhotiimiin.



10. Videocracy ***

Ei mitään must-kamaa. Viihdyttävän aivotonta meininkiä, mutta Berlusconi-aspekti melkoisen turha, hohhoijaa. Tää Fabrizio Corona paparazi-cum-julkkis oli ehkäpä limaisin tyyppi ever.



11. Wanted And Desired ***+

Vain Polanski-faneille (kukapa ei olisi!). Mielenkiintoinen katsaus siihen, mitä oikeusistuntojen taustalla oikein juonitellaankaan. Hyvin linjassa The Verdictin kanssa.



12. 44500 MAX ?

Tämä oli vähintään 5D-elokuva. Sen lisäksi että yleisössä leijaili Maxin myyntipöydällä testailtuja tuoksuja, dokkari ei varsinaisesti päättynyt vaan jatkui suoraan kun ihkaelävä ja 3-ulotteinen Max Perttula nousi lavalle kertoilemaan uusista Helsinginvaltaussuunnitelmistaan yms.



13. Garapa ?

Miltei kaksituntia mustavalkokuvaa yhdestä ainoasta köyhästä ja nälkää näkevästä perheestä Brasilian takapajulassa on melkoinen kokemus; osan yleisöstä se karkoittikin pois kesken elokuvan. Trikki onkin siinä, että se pikkuhiljaa vaivuttaa jonkinlaiseen transsiin ja kun dokumentin tekijä (José "Tropa de Elite" Padilha) pitää kysymykset ja poleemisuuden minimissä, pääsee katsoja livahtamaan hyvin lähelle dokumentin kohdetta. Syvensin katsomiskokemusta vielä olemalla syömättä koko päivän ennen leffaa. Garapa siis tarkoittaa sokerilitkua, jota äidit keittävät tuolla lapsilleen kun aidosti ravitsevaa maitoa ei ole saatavilla..



14. The Sins of My Father **½

Lähtökohtaisesti mua kiinnostaa suuresti kaikki kolumbialaiset huumesodat, sandinistat, nicaragualaiset kuolemanpartiot, CIA:n operaatiot Guatemalassa ja kaikki muu (etenkin 70-luvun) lattarikiihkoilu, mutta tällä kertaa aihe oli vähän ohi tuosta ydinjutusta. Pablo Escobarista tuli asiallinen kuvaus, mutta aivan liikaa aikaa kulutettiin näihin triviaaleihin "sori että mun faija tappoi sun faijan", "joo saat anteeksi, et sinä ole isäsi"", "nyt mennään kohti parempaa tulevaisuutta" jorinoihin. Manuel Noriegasta olisin toivonut lisää läppää. Hyvä tukidokkari Cocaine Cowboysille.



15. Sweet Sweetback's Baaadaaasss Song ****+

Tykkii settii. Jive, nigga. Ei todellakaan tylsä! Editointi (myös Melvin van Peeblesin aikaansaannosta) oli tajutonta, koskaan ei tiennyt mihin seuraavaksi siirrytään (aika usein johonkin random deekuun), värikokeilut olivat hyvinkin makean näköisiä. Pari tylsempää vaihetta (esim. loppujaksossa) rokottavat pisteitä hieman. n. 75% kohdalla meno oli niin totaalisen huimaa että voisi sanoa että Peebles ei pelkästään aloittanut genreä vaan veti sen surrealistisimmat ja törkeimmät temput kehiin myös. Odotin jotain tylsähköä rikosdraamaa, sain mieletöntä Kenneth Anger ‑tyyppistä arvaamatonta ja hienoa fiilistelyä.



16. Ninja Assassin ****½

Miksei kukaan painottanut, että tämä on oikeasti asiallinen tuotos?! Oli hyvin lähellä etten missannut kokonaan teatterissa. Jo alkukohtaus oli muotovalio, ja muutenkin leffa pysytteli turvallisesti 80-lukulaisessa juonessa ja ultraväkivallassa, sisältäen kuitenkin muutamia yllätyksiäkin. Kunnollinen treenijakso. Sho Kosugi oli supervittumainen, aivan mahtavaa. Varmaan hänen läsnäolonsa ansiosta myös ninjailuyksityiskohdat olivat kunnossa. Ainoa mistä kehtaan valittaa on muutaman tappelun liiallinen matrix-silppueditointimeininki. Onneksi lopun massatappelu, joka muutenkin oli melko järjenvastainen, pääsi yllättämään:

En nyt muista varmaan kaikkia mutta menkööt:

Address Unknown

Toinen katselukerta. Ki-dukin uran alkupään leffoista parhaita.



Bad Guy

Toinen katselukerta. Muistin että olisi ollut parempi. On tässä hetkensä, mutta kokonaisuutena vähän tönkkö.



Tulitikkutehtaan tyttö

Oon joskus muksuna nähnyt tän viimeksi joten muistikuvia ei juurikaan ollut. Hyvä ja erittäin synkkä, mutta, nojoo, juntisti sanottu mutta puuduttavakin paikoin. Aki Kaurismäen musiikin käyttöä on pakko ihailla vaihteeksi.



Haarautuvan rakkauden talo

Alku vaikuttaa erittäin lupaavalta ja nostaa odotukset korkealle. Leffa kuitenkin suorastaan tuhotaan loppua kohden ja menee täydeksi tahattomaksi farssiksi. Knihtilän ja Björkmanin keskinäinen työskentely toimii erinomaisesti ja näiden kahden väliset tappelut ovat elokuvan parasta antia ja tuntuvat oikeasti jotenkin pahalta. Rytmi komedian ja draaman välillä on kuitenkin poukkoilevaa ja joihinkin kohtauksiin ei katsoja oikein edes tiedä miten suhtautua. Elokuvan pahimmaksi ongelmaksi muodostuukin genrejen sekamelska ja lopulta se koituu leffan uskottavuuden kohtaloksi kokonaan. Tästä elokuvasta tekisi mieli tykätä niin paljon! HRT on hyvä esimerkki siitä, miten yksinkertainen on kaunista ja väkinäiset sivuteemat, joita ei pohjusteta kunnolla eikä viedä loppuun vetävät maton helposti alta.

(p.s. Kannattaa katsoa devarilta vaihtoehtoinen (alkuperäinen) loppu, jonka levittäjä halusi muuttaa. Vaikka syyt olivatkin taloudelliset eivätkä taiteelliset, olen tässä tapauksessa levittäjän puolella.)

8.

Bad Santa ***

Kohtuuhauska ja sympaattinen.



9. Dead End Drive-In **

Lähitulevaisuudessa huligaanit ja työttömät nuoret suljetaan vankilaksi muutettuun drive-in-leffateatteriin. Melko vähäpätöinen aussi-kasariscifi.



10. Daybreakers **1/2

Aika mitäänsanomattomaksi tämäkin jäi, vaikka ihan sujuvaa katsottavaa olikin.



11. Drag Me To Hell **

Sam Raimi fiilistelee vaihteeksi hieman Evil Deadien tyyliin, kuitenkin laimeasti ja PG-13-tasoisesti. Muutama huvittava gagi ja söpö Alison Lohman eivät pelasta tätä täydeltä keskinkertaisuudelta.

009. Paul Morrison:

Little Ashes (UK/SPA,2008) 6/10

Salvador Dalín myöhemmän iän paljastusten innoittama indiedraama, joka kertoo Dalín, Federico Garcia Lorcan ja Luis Buñuelin välisestä kolmiodraamsta ennen sisällissodan syttymistä 20- ja 30-luvun Madridissa. Kolmikon välinen "ystävyys" oli leffan mukaan merkittävänä moottorina jokaisen taiteellisen uran liikkeelle lähdössä. Dalí (Twilightin Robert Pattinson homostelemassa) on autistisia piirteitä omaava friikki, jonka muutenkin neuroottisena alkanut elämä alkaa ottaa yhä surrealistisempia piirteitä. Garcia Lorca on yliherkkä romantikko, joka tarvitsee suuren henkilökohtaisen ristiriitansa kyetäkseen tuottamaan parasta materiaaliaan. Uhmakkaalle ja seikkailunhaluiselle Buñuelille jää oikeastaan kolmannen pyörän rooli, Dalín ja Lorcan homostellessa...



Pieni leffa ei tarjoa niin paljon ajankuvaa kuin olisin toivonut (vaikka eihän tarina sitä edellytäkään). Olisin halunnut tunnistaa edes Residencia de Estudiantesin. Voisi sanoa että leffan vahvuus ja vetovoima lepää mielenkiintoisessa aiheessa ja henkilöissä... muuten aika latteata ja katkonaista, kun kolmen taiteilijan monivuotisia edesottamuksia yritetään kuvata alle kahdessa tunnissa.

Werner Herzog:

Paha poliisi – Määräsatama New Orleans ****+

Hieno elokuva. Musa toimii oivallisesti, loppuratkaisut eivät kaikki täysin.



Sidney Lumet: Before The Devil Knows You´re Dead ***½

Pätevästi varsin synkkä. DVD-esittelyteksti on parasta välttää.



Bigas Luna: Kinkkua, kinkkua! ***

Onhan tässä hetkensä. Traileria ei kannata katsoa etukäteen.



Lisa Siwe: Kattona tähtitaivas ***

Perushyvä draama.



Jason Reitman: Up in the Air ***+

Alkaa lupaavasti. Naiset eivät olleet makuuni.



Terry Gilliam: The Imaginarium of Dr Parnassus ***½

Tästä jäi tunne että parempaankiin olisi ollut eväitä.



Spike Jonze: Hassut hurjat hirviöt ***

Hirviöt symppiksiä, mutten taida olla varsinaista kohdeyleisöä.

22. Jason Reitman:

Up In The Air (elokuvateatteri, 2009) ***

Ihan viihdyttävä, mutta eipä tämä nyt sen kummemmin sykähdyttänyt.



23. John Boorman: Hope and Glory (digiboksi, 1987) ****

Viehättävä elokuva jossa kuvataan sota-aikaa (toinen maailmansota) Englannissa nuoren pojan näkökulmasta. Perustuu käsittääkseni vahvasti John Boormanin omiin lapsuusajan kokemuksiin. Mitään suurta draamankaarta tässä ei kyllä oikein synny. Kunhan vain kuvataan melko humoristiseen sävyyn yksittäisiä hetkiä (Boormanin muistoja?). Se on jossain määrin piristävääkin. Isoisä oli aika riemastuttava hahmo.



24. Clive Barker: Nightbreed (digiboksi, 1990) *

Voi jeesus mitä paskaa.

Norifumi Suzuki :

Sukeban gerira aka Girl Boss Guerilla (1972) ***

Japanilainen tyttömoottoripyöräjengi selvittelee välejään toisen jengin ja myöhemmin Yakuzan kanssa. Mieleen tulee Teemalta nähty Stray Cat Rock – sarja mutta tässä on meno sleazympää. Sisältää myös pari huumorikohtausta ja coolia 70's muotia.



Apu Nahasapeemapetilon : Signs (2002) **½

Ei säväyttänyt millään tavalla. Shyamalan tuntuu jakavan porukan kahtia (kuten täälläkin omassa ketjussaan) mutta itse henkilökohtaisesti rankkaan miehen tuotokset **½-***½ tähden sisään (pari vikaa näkemättä). Gibsonin roolisuoritus oli paikoin hemmetin tahattoman koomista ja tällainen hitaasti etenevä ja vakailmeinen toteutus toimi pääosin itseään vastaan. Alienit ja niiden maailmanvalloitus plan olivat kyllä tarpeettomia hupsuja. Kyllähän tämän katsoi mutta on Shyamalan pystynyt parempaakin.



Olivier Assayas : Boarding Gate (2007) **

Asia Argento ja Michael Madsen tylsässä jännärissä joka näyttää halvalta tv-tuotokselta ja ei tempaa mukaansa oikein millään. Käsikirjoitus tuntuu ihmeen sekavalta ja hahmoista ei saa mitään otetta. Unilääkettä.

Hurt Locker

Todella hyvä ja intensiivinen. Vaikka elokuvassa ei ole mitään suurta tarinaa, toisin kuin yleensä sotaelokuvissa, pitää se otteessaan alusta loppuun. Tai ehkä syy on juuri siinä.



The Shepherd: Border Patrol

Van Damme liittyy rajavartiostoon taistelemaan uusia, kovempia otteita käyttävään huumerikollisia vastaan. Sujuvaa, mutta särmätöntä tusinatavaraa. Van Dammekin näyttelee poikkeuksellisen laiskasti. Pahisroolit jäivät mieleen, Scott Adkins etunenässä. Juoneen oli ympätty kaikenlaista joista ei sitten revitty mitään kiinnostavaa: medialla ratsastavaa poliitikkoa, myyrää ja pupujussia. Taisteluliikkeiden kuningas, hiekkaa silmille, on käytössä. Automaattinen tähtibonari, goes without saying.



Universal Soldier: Regeneration

Tykkäsin ja en tykännyt. Van Damme astuu oikeastaan kehiin vasta n. puolessa välissä ja Dolpan screentime jää muutamaan kohtaukseen ja yhteen (liian lyhkäseen) tappeluun. Harmi, sillä Dolppa varastaa joka kohtauksen missä esiintyy. Tämä on fakta. Päätähtien vähäisistä rooleista huolimatta, kokonaisuus on onneksi sen verran tiukkaa "itäeurooppalaista" halpistoimintaa että vesirajan yli kyllä päästään.



Epäilyksen varjossa

Sinänsä kait hyvä dokumentti, koska katsoin kiinnostuneena loppuun asti vaikka asia ei kiinnostanut pätkääkään ja Rusikin on aina musta ollut sellainen ärsyttävä nillittäjä. Jotkut tyylilliset jutut olivat ehkä vähän outoja, mutta parempi sekin kuin ettei yrittäisi tehdä mitään. Ahtisaari pitäisi sulkea jonnekin osastolle, pliis.



DocPoint 2010:

Tarkemmat läpät omassa ketjussa ja vielä enemmän blogissa.



Videocracy

Hauska mutta pointless.



The Most Dangerous Man In America

Eritäin hyvä.



Kill The Referee

Mainio. Jakaa festareiden kakkossijan edellisen kanssa.



21 Below

Festareiden paras.



Google Baby

Kiinnostava.



Sins Of My Father

Epätasainen.



Bassidji

Kiinnostava mutta tylsä.



The Red Chapel

Hillitön.

27

Black Shampoo



28 Burn After Reading ***

Aika turha elokuva, mutta meni sujuvasti, vaikka suht monimutkainen juoni suurimmaksi osaksi avattiin dialogin kautta. Alkaa tuntua siltä, että loppujen lopuksi Coenien osumaprosentti on aika heikko.



29 For Your Height Only ***

Loistava high concept, jonka lisäksi aika vähän on tarjolla ja samaa juttua toistetaan. Mutta se konsepti onkin sen verran kova, että tämän jaksaa kevyesti läpi.



30 Death Wish 4 **

En nyt muista sitä vitosta (paitsi ettei ole hyvä), mutta onhan tämä nyt kevyesti huonompi kuin kolme ekaa. Suurin ongelma on, että eihän tämä ole vigilante, vaikka Paul Kerseylle sukua oleminen uusperheenkin kautta on hemmetin vaarallista. Riittävän överiksi kuitenkin mennään välillä, ja vaikka lopetus ei ihan kolmosen singolle pärjää, niin kyllä raketinheittimelläkin oikeaa jälkeä saadaan aikaan.



31 The Mist **** uusinta

Tokalla kerralla toimi paremmin. En Punisheria katsoessa muistanut, että Thomas Jane on tässäkin, ja osaa jopa näytellä, vaikka Marcia Gay Harden varastaa shown todella rasittavalla hahmollaan. Loppu on hieno, eikä edes "etninen ulina" pilaa lopun synkkää fantasiakuvastoa. Selväähän on, että tämä perustuu novelliin, ja hommaa joudutaan snadisti venyttämään, eli perinteinen 1,5h 2h sijaan olisi ollut hyvä valinta.

31. Jin-Won Kim:

The Butcher (2007)

Arvostelu etusivulla. **½



32. Mario Imperoli: Canne Mozze (1977)

Ei kovinkaan hyvä crime varsinkaan kohtuuhyvän alkupuolen jälkeen. Siinä vaiheessa juututaan kämppään sahaamaan haulikkoa. Ei vedä millään tasolla vertoja viihdyttävälle Come cani arrabbiatille, jonka Imperoli ohjasi vuotta aiemmin. **+



33. Mario Caiano: Eye in the Labyrinth (L'occhio nel labirinto) (1972)

Hyvä giallo, jonka voisi katsella jo piankin uusiksi. ***½



34. Mario Andreacchio: Fair Game (1986)

Peruslaadukasta ozploitaatiota. Arvostelu tulossa joskus. ***+



35. F. Gary Gray: Law Abiding Citizen (2009)

Sujuvaa kertakatseluviihdettä. ***



36. Scott W. Mckinlay: Gag (2006)

Kyllä tälle olisi halunnut vähintään *½ arvosanaksi antaa, mutta ei pysty. Viihteenä tämä saattaisi toimia porukalla nousuhumalassa katsottuna. *



37. Bruckman/Keaton: The General (1926)

No joo, olihan tämä viihdyttävä. Ei vastannut silti odotuksia. ***



38. Sami Haavisto: Rites of Blood (2004)

Alkupuolen keskiaikainen meininki oli hyvää, mutta nykyaikaan mentäessä lässähti pahasti. S/M-klubin ruoskintasessioista hieman plussaa. **



39. George A. Romero: Diary of the Dead (2007)

Onhan tämä ihan hyvä. ***



40. Hellfire/Smack: Duck! The Carbine High Massacre (1999)

Tästä enemmän artikkelin yhteydessä jossain vaiheessa. **½

26. Caruso: Taking Lives – melko keskinkertainen sarjamurhaaja-trilleri, jonka kuitenkin ihan kivuttomasti katsoi läpi. Ehkä kolmekin tähteä on liikaa, mutta menköön nyt, kun ei tämä kuitenkaan ärsyttänyt kummemmin ja näyttelijät vetivät ihan asiallisesti roolinsa läpi. Tcheky Karyo ja K. Sutherland menivät kyllä rooleissaan aika hukkaan, mutta Ethan Hawke ja Jolie olivat ihan hyvässä vedossa ja jostain syystä Angelina oli tässä aika hottis. Ehkä se puku teki viimeisen silauksen. Tissitkin näkyivät pikaisesti, ilmeisesti jossain unratedissa näkyy vähän enempi. Alku elokuvassa oli oikeastaan aika hyvä ja lupasi paljon, mutta sitten taannuttiin melko perinteiseen trillerimeininkiin ja käytettyihin kliseisiin. Ja miten kukaan suostuu jenkeissä ottamaan kuuntelulaitteita puvun alle, kun ne aina alkavat rätisemään ja katkeilemaan... Toista kertaa ei varmasti tule katsottua. ***



27. Ritchie: Sherlock Holmes – kyllä SH kaikista epäilyista poiketen osoittautui varsin hyväksi. Etukäteen oli kyllä todella ristiriitaiset odotukset, kiinnostus Ritchien ohjauksiin ja etenkin siihen tyyliin on ollut aika vähäistä viime aikoina, osittain kyllä kaikkien näiden Ritchien tyylin matkijoidenkin takia. Ja ihan ns. alkuintro lupasi huonoa, nopeita leikkauksia ja kuvallista kikkailua tappeluiden ollessa sekamelskaa, mutta onneksi elokuva paransi rutkasti tämän jälkeen. Kyllähän Ritchien tyyli oli esillä lopunkin elokuvan ajan, mutta tuntui siltä kuin hiukan meno olisi rauhoittunut ja pahimmat kuvalliset kikkailut jätettiin rauhaan, kohtauksistakin sai paremmin tolkkua ja loppujen lopuksi sanoisin että kuvalliset temput palvelivat varsin hyvin tarinankerrontaa. Tai sitten siihen vain tottui. Ja todeta täytyy että visuaalisesti elokuva oli komeaa katsottavaa ja musiikkikin loi hienosti lisätunnelmaa. Downey Jr.n ja Lawn kemiat natsaavat todella hyvin kohdalleen ja kerrankin voi sanoa että elokuvan roisto jää karismassaan selkeästi sankareiden jalkoihin. Elokuvaa on kritisoitu siitä, että Holmesin päättelykyky jää actionin varjoon, mutta mun makuun elokuva tarjosin kyllä ihan kiitettävästi sitä ns. normi etsivätyötäkin. Toki voi sanoa, että toiminta oli verrattuna elokuvan tarjoamaan aikakauteen aika megalomaanista, mutta no... kyllä se mulle toimi. Ei suurempaa valittamista, ja toisin kuin uskoin... jatko-osaa odottaa mielellään. ****