Mitä elitistit katsovat

Stephen Frears :

High Fidelity (2000) ****

Levyjään ja eroamisiaan listaileva levykauppias yrittää analysoida miksi hänen suhteensa tuntuvat aina päätyvän eroon. Onko vika miehessä vai väärissä naisissa. John Cusack pääosassa onnistuneessa roolissa. Kuten myös Jack Black jonka rooli toimii tällä kertaa juurikin hyvin yhtenä levykaupan elitistisistä myyjistä. Moderni klassikko.



Olli Soinio : Yötuuli (1992) **

Tv-elokuva jossa Soinio ei liiku tällä kertaa niinkään kauhun vaan scifin maailmassa. Tai no onhan tällainen dystopia tietysti myös varsin painostava. Suomi on ajautunut elokuvassa vaihdantatalouteen, paperiraha kelpaa enää seinälle tapetiksi ja sotilaat hallitsevat katuja. Pääosassa oleva mies päättää perheineen siirtyä kaupungista kokonaan korpimökkiin maalle. Tarkoitus olisi selvitä hengissä omavaraisesti, koska tulevaisuuden näkymät eivät ole muutoin mitenkään erityisen kirkkaat. Jotain tunnelmaa saavutetaan mutta tarina on suurilta osin niin pitkäpiimäisesti kerrottua, että katsoja etääntyy omaan ajatusmaailmaan. Eläinsnuffista myös miinusta, vaikka onhan se liha teurastettava oikeassakin elämässä.



James Mangold : Identity (2003) ***

Hyvä casting menee pitkälti hukkaan jännärissä joka laskee liiaksi yhden twistin varaan. Puolet katsojista tykkää kyseistä twististä ja toinen puoli ei kuten Rotten Tomatoes kiteyttää. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Kolme tähteä kuitenkin perusvarmasta elokuvasta.

92.

The Island of Dr. Moreau (1977) ***

Ihan ok, mutta ehti käydä lattean tylsäksi ennen lopun hullua menoa, jossa oli ehkä vaikuttavinta eläin-vastaan ihminen matsia mitä olen nähnyt – tai ainakin eniten.



93. Magic of Spell ****-

Vähän liiankin wattafakkia menoa. Luurangoillakin on sukulaisia, jotka surevat heitä! Olikohan se tässä leffassa kun pahikset viittasivat itseensä "We, the evil ones.."



94. Dungeons And Dragons: Wrath of the Dragon God **+

En ole nähnyt pahamaineista ekaa D&D-leffaa, ja tämä oli kuuleman mukaan vielä huonompi. Kyllä tän silti pystyi katsomaan, huvittavan orjallisesti noudatettiin pelin kliseitä.



95. The Exterminator ****+

Oli päässyt unohtumaan miten älytön teos Exterminator olikaan. Selvästi tekijöiden ohjenuorana on ollut täyttää leffa toinen toistaan rajummilla ja törkeämmillä kohtauksilla, ja käsikirjoitukseen on lisätty näitä jälkikäteen tekemään pesäeroa kilpailijoihin.



96. Rivelazioni di un maniaco sessuale al capo della squadra mobile (a.k.a. So Sweet, So Dead) ***+

Tarpeeksi paljasta pintaa pitämään mielenkiintoa yllä, ja muutenkin melkoisen ok giallo.



97. Korkusuz (Rampage) ***

Turkkilainen Rambo II ‑mukaelma, jonka Dark Maze ‑dvd on harmillisesti dubattu englanniksi ja musiikit muutettu vähemmän tekijänoikeuksia rikkoviksi. Hieman tylsähkö alkua seuraa todella mahtava treenijakso, ja kunnioitusta herättää myös kohtaus jossa kiduttajan puukko ei purekaan Serdariin. Melkoisen mielisairas, mutta Çetin Inanç on tehnyt paljon paremmankin Rambon – Vahsi Kan:issa (1983) Cüneyt Arkin teurastaa pelkällä puukolla kolme kertaa enemmän porukkaa ja on muutenkin paljon bäd-äässimpi Rambo kuin loputtomasti satunnaisten tynnyreiden takaa löytyviä PLUP-raketteja ampuva Serdar.



98. Death Ring ***-

Ihmismetsästysleffojen alempaa keskikastia. Kesti liian kauan ennen kuin lähti kunnolla käyntiin, sikäli pettymys. Mike "Chuckin poika" Norris on melkoinen pällinaama ja miltei pilaa leffan, onneksi Billy Drago ja Don "Patrickin veli" Swayze tuijottelevat ja luimistelevat kokemuksen takaisin plussan puolelle.



99. Ghoulies ***+

Mainiota kasari nukke-efektikauhua. Suosikki-ghoulieni oli se kauhistuneen näköisenä eri suuntiin tuijotteleva isosuu.



100. Taxi Hunter ***+

Herman Yau, Anthony Wong, 1993.. kaiken piti olla kunnossa, mutta leffa jäi jotenkin vähäpätöiseksi. Noh, nilkkien taksikuskien murhaamista katsoo kyllä aina mielellään!



101. Breaking And Entering ***

Ihan jees draama, jossa oikealla tavalla vaivaannuttavia kohtauksia. Relevant to my interests



102. Inception ***-

Pettymys, kerronta ei toiminut lähellekään yhtä hienosti kuin Nolanin Dark Knightissa. Kunnianhimoisesta yrittämisestä pisteet, mutta Inception on rytmitetty jotenkin ihan päin helvettiä: Aina kun mielenkiintoinen meno on saatu viritettyä käyntiin, tuleekin taas pitkä jakso ala-arvoista DiCaprion ja ex-vaimonsa dialogia jonka en usko kiinnostavan yhtään ketään missään. Muutenkin unimaailma on pettymys, pomppiihan se eri tasoilla unimaisesti, mutta odotin jotain vaikuttavampia visioita trailerin perusteella. The Cell oli ehkä vielä heikompi leffa, mutta katsoisin sen koska tahansa mieluummin uudestaan jo visuaalien takia. Paras ja toimivin aihetta käsitellyt leffa on tietenkin Dreamscape.

208.

Big Trouble in Little China **

‑Vähän liikaa vedetty läskiksi Carpenterilta



209. Ghostbusters ****

‑Yksinkertaisesti toimiva joka tasolla + nostalgiaa



210. Inception ***

‑Turhan nokkela perusidea ja vesitetty liialla toistolla ja selittämisellä. Pysyy kuitenkin jotakuinkin kasassa ja toimintakohtaukset on hienoja ja paikoin kekseliäitä



211. The Wild Angels **½

‑Cormanin halpis. Loppukohtauskaan ei oikein säväytä



212. In the Mouth of Madness **

‑Hengetön Carpenterin välityö. Muutama ihan ok väristys



213. The Stone Killer ***

‑Viihdyttävää teurastusta



214. Framom främstä linjen / Etulinjan edessä **

‑Yksi tähti lisää lopputeksteistä jossa lukee minun nimi yhtenä erikoistehosteassistenteista. Muuten tämä on kyllä parhaimmillaankin kammottavaa kesäteatteria, mitä tuskin voi suurinkaan isänmaan ystävä kieltää.

David Cronenberg :

The Brood (1979) ***½

Samaan aikaan kun eräs nainen on psykiatrin erikoisterapiassa, alkaa hänen lähipiirissä tapahtua kuolemantapauksia joista vastaavat mutatoituneet lapset. Cronenberg hänelle tuttujen teemojen parissa. Ihan pätevää säikyttelyä mutta ei vielä mitään mestariluokkaa kuitenkaan.



John 'Bud' Cardos : Kingdom of the Spiders (1977) **½

William Shatner kaljaan ja naisiin menevänä lehmipoikaeläinlääkärinä pikkuisessa jenkkikaupungissa. Ongelmia aiheuttavat kämmenen kokoiset hämähäkit joilla on oma yhdyskunta erään maatilan alueella. Ja kyseinen yhdyskunta tuntuu vaan koko ajan kasvavan. Alun henkilöiden esittelyvaihe on oikeastaan aika kuivakka mutta mitä enemmän hämähäkit alkavat vyöryttää, sitä paremmin elokuva alkaa toimia. Sellainen tyylilleen uskollinen 70-luku eläinkatastrofielokuva ilman all-star castingiä ja kunnon budjettia.



George Armitage : Grosse Pointe Blank (1997) ***

Hienon High Fidelityn jälkeen katsottuna jonkinasteinen pettymys. Vaikka näyttelijätyöskentely toimiikin jälleen ihan ok, niin en oikein pystynyt sulattamaan tätä yhdistelmää palkkatappajasta luokkakokouksessa. Kaikki oli vähän turhankin over the top tarinan puolesta. Muutama hyvä luokkakokousvitsi mutta kokonaisuutena ei ihan vakuuttanut.



Antonio Margheriti : La Coda dello scorpione aka Case of the Scorpion's Tail (1971) ***

Perintörahat johtavat murha-aaltoon genrelleen tyypillisessä giallossa. Vaikka murhat on kuvattu parissa kohtaa hienosti, ei tämä minulta kolmea tähteä enempää saa. Annoin esim. Naked You Dielle ***½ ja kyllä siitä jäi näin jälkikäteen ansioituneempi kuva kuin Case of the Scorpion's Tailista.

Oma viikko

DVD:



Vihollisen läheisyydessä. Algerian sotaa ranskalaisen sotilasjoukon silmin seuraava jylhän näköinen ja mukavan ankea oloinen sotaelokuva. Homma pysyy paketissa hyvin lähes loppuun asti.



The Firm (remake). Olipa käppäinen versio jalkapallohuligaanien kulta-ajasta. Rahat tulivat varmaan lähinnä Filalta, Addulta ja ST:ltä.



Transporter 3. Ei kakkosen veroinen, mutta varsinkin lopussa homma lähtee kunnolla nousuun.



Vallan piiri. Olin tämän varmasti aiemminkin nähnyt, mutta mitään en siitä muistanut. Ensimmäinen tunti on mukavan intensiivistä ranskispoliisitoimintaa, mutta sitten järkyttävät epäuskottavuudet pudottavat fiiliksiä.



We Were The Soldiers. Taistelujaksoiltaan intensiivinen, mutta muuten erittäin nolo Vietnam-elokuva. Mel Gibson on kuin suoraan jostain komediasta.



Blank City. Mielenkiintoinen dokkari New Yorkin 70- ja 80-lukujen ug-leffaskenestä. Mittava lista mielenkiintoisia haastateltavia + usual suspect Waters, Jarmusch, Thurston Moore. Erityistä hilpeyttä herätti Michael Oblowitz panos. En olisi ihan heti uskonut, että kyseessä on joku ug-elokuva guru.

187. Lumet:

12 Angry Men ****

Tiukka elokuva edelleen, vaikka en ollutkaan täysin tyytyväinen elokuvan juoneen/järkeilyyn:



188. Friedkin: Sorcerer ****

Katsoin tämän saksaksi ilman minkäänlaista tekstitystä, silti toimi lähes täysillä. Tämä taisi olla parjattu "lyhyt" versio, mutta mielestäni toimi silti hienosti. Etenkin Kassemin takauma oli todella hienosti leikattu mukaan elokuvaan. Täytyy vielä ohimennen kehua Saksan televisiota ja sen elokuvatarjontaa. Tämä ja To Live and Die in L.A. tulivat parin päivän sisään, lisäksi tarjolla oli vielä Alucarda ja italialaisia uuno-komedioita (esmes Bingo Bongo) muutamia mainitakseni. Vapun aikaan tarjolla oli Kinskin spaguja...



189. Zucker: First Knight **½

Aika surkea. Olisivat edes pahikseksi valinneet jonkun karismaattisemman tyypin.



190. Aronofsky: The Fountain ****

Visuaalisesti upea ja tarina pienoisessa yksinkertaisuudessaan tehosi ainakin tällä katselulla. Jackman ja Weisz tekevät hienot roolit.



191. King: Sex and the City **

Huono tämäkin. Kärsii eniten järjettömästä pituudestaan.



192. Nolan: Inception ***

Pettymys. En tiedä mitä Nolan oli ajatellut tätä tehdessä. Aiempien elokuviensa lähes täydellinen rytmitys ja näyttelijöiden ohjaus puuttui täysin. Ainoastaan DiCaprio ja Murphy saivat näyteltyä ajoittain hyvin olematta täysin puusta veistetty (mikä hitto sitä kolmas kivi auringosta ‑kaveriakin oikein vaivasi?). Paljon asioita myös jätettiin jotenkin puolitiehen (toteemit, Ariadnen taidot unimaailmassa...). Vaatii kai uusintakatselun mutta tällä hetkellä elokuva ei sitä ainakaan ansaitse.



193. Nispel: Friday the 13th **

Tämä oli ryssitty täysin. Kärsii samasta ongelmasta kuin Freddy vs. Jasonkin, eli stoner-huumorista ja epäsympaattisista näyttelijöistä. Hyvät tissit tässä kyllä vilahti. Nispelin TCM oli tyylikkäämpi kokonaisuus.



194. Hackford: An Officer and a Gentleman ***

Parempi kuin odotin.



195. Kershner: Never Say Never Again **

Voi luoja... ei tässä ollut oikein mitään hyvää. Tunnari oli varmaankin surkein Bond-teemoista, Connery näyttelee väsyneesti ja puhuu oudosti. Elokuva muutenkin matelee todella hitaasti kohti loppuaan. Klaus Maria Brandauerista plussaa.

theremin ( 2.8.2010 20:47)

187. Lumet: 12 Angry Men ****

Tiukka elokuva edelleen, vaikka en ollutkaan täysin tyytyväinen elokuvan juoneen/järkeilyyn:

Spoileri

valamiehet järkeilevät että on mahdollista että murhaaja on joku muu joten syytetty on tietenkin syytön.

Red Right Hand ( 2.8.2010 21:03)

theremin ( 2.8.2010 20:47)

187. Lumet: 12 Angry Men ****

Tiukka elokuva edelleen, vaikka en ollutkaan täysin tyytyväinen elokuvan juoneen/järkeilyyn:

Spoileri

valamiehet järkeilevät että on mahdollista että murhaaja on joku muu joten syytetty on tietenkin syytön.

Spoileri

Sille on ihan nimikin: Reasonable doubt ja se on suunnilleen amerikkalaisen oikeudenkäynnin kulmakiviä. Vähän niinkuin äänestäminen demokratiassa tai homoilu homoilussa. Miksi näin on? no sen takia että vaihtoehto sille olisi sitten huomattavasti ikävämpi "musta tuntuu että tää voisi ehkä olla syyllinen".

OK, mutta

theremin ( 2.8.2010 21:42)

Red Right Hand ( 2.8.2010 21:03)

theremin ( 2.8.2010 20:47)

187. Lumet: 12 Angry Men ****

Tiukka elokuva edelleen, vaikka en ollutkaan täysin tyytyväinen elokuvan juoneen/järkeilyyn:

Spoileri

valamiehet järkeilevät että on mahdollista että murhaaja on joku muu joten syytetty on tietenkin syytön.

Spoileri

Sille on ihan nimikin: Reasonable doubt ja se on suunnilleen amerikkalaisen oikeudenkäynnin kulmakiviä. Vähän niinkuin äänestäminen demokratiassa tai homoilu homoilussa. Miksi näin on? no sen takia että vaihtoehto sille olisi sitten huomattavasti ikävämpi "musta tuntuu että tää voisi ehkä olla syyllinen".

OK, mutta

Spoileri

lähinnä jäi epäselväksi että mikä tämän lopullinen seuraamus sitten on? Oikeudenkäynti pitenee, vai kuinka painava argumentti tuo "reasonable doubt" on? Riittääkö se todentamaan syyllisen/syyttömän?

theremin ( 2.8.2010 20:47)

188. Friedkin: Sorcerer ****

Katsoin tämän saksaksi ilman minkäänlaista tekstitystä, silti toimi lähes täysillä. Tämä taisi olla parjattu "lyhyt" versio, mutta mielestäni toimi silti hienosti. Etenkin Kassemin takauma oli todella hienosti leikattu mukaan elokuvaan. Täytyy vielä ohimennen kehua Saksan televisiota ja sen elokuvatarjontaa. Tämä ja To Live and Die in L.A. tulivat parin päivän sisään, lisäksi tarjolla oli vielä Alucarda ja italialaisia uuno-komedioita (esmes Bingo Bongo) muutamia mainitakseni. Vapun aikaan tarjolla oli Kinskin spaguja...

Lyhyessä versiossa on omat hyvät puolensa, kuten tuo hyvin toimiva (mutta olennaisen sivujuonen huomiotta jättävä) takaumarakenne ja muutamat syventävät bonuskohtaukset pitkään nähden. Eniten miinusta tulee englanninkielisen version tökeröistä vesittämisistä dialogissa, joka ei välttämättä saksaversiota vaivaa. Parista katsomisesta huolimatta en ole vielä saanut täyttä sytytystä leffasta, vaikka koko ajan se kytee. Jotenkin ehkä vaikea päästä yli soundtrackin ja joidenkin kuvien ikonisuudesta. Varmasti tulee taas jossain vaiheessa uusittua.

Kesällä olen saanut aikaiseksi katsoa kaksi elokuvaa

Sex and the city 2 ** Vaimon mieliksi ja semisti kiinnosti keväisen Dubai-käynnin tiimoilta Abu Dhabi- meininki, vaikkei tätä kai siellä kuvattukkaan. Uutiset Dubaista kertovat että on siellä kiellettyjen elokuvien listalla. On tämä joistain kohtaa hauska ja varmaan tästä oltaisiin saatu ihan ok puolitoistatuntinen, mutta kaksi ja puoli tuntia puuduttaa vahvemmankin perseen ja pään. Ja aika mietoa oli kriittisyys naisten asemaan muslilmivaltiossa, vaikkakin hyvinkin todenperäistä.





No country for the old men **** Kärsi vähän huonoista katseluolosuhteista, mutta hieno elokuva.

Paha Perhe (2010) ***



Ihan jees insestidraama kotimaiseksi tuotokseksi. Abiturientti Daniel rakastuu isosiskoonsa Tildaan, jota ei ole koskaan tavannut tietoisessa tilassaan, ymmärrettyään väärin tämän sisarelliset tunteet, kasvukipuja aah!!! Mikael-isä yrittää pistää kapuloita rattaisiin tilanteeseen sukulaispoikiensa avustuksella, huolimatta psykiatrisukulaisensa neuvosta, jossa hänen kehotettiin vain tarkkailla tilannetta. Tilanteeseen päädytään Tildan ja Danielin äidin kuoleman yhteydessä, jossa sisarukset viimein kohtaavat toisensa. Heidän äitinsä oli aikanaan jättänyt isänsä narkkaripoikaystävänsä tähden, ja Mikael-isällä on vaikeuksia sopeutua kohtaamaan entisen vaimonsa kaltainen tytär aikuiseksi kasvaneena. Daniel-poika on tyypilinen kelvoton nykynuori, joka kapinoi auktoriteetteja vastaan ihan vain periaatteesta, vaikka on kasvanut hopealusikka perseessä (miinanraivausjoukkoja sodassa). Katsojalle jätetään mahdollisuuksia tulkintoihin, vaikka omasta mielestäni tilanne kallistuu loppuratkaisussa suuntaan tai toiseen alkoholin määrästä riippuen. Kannattanee katsoa kerran.



Ja hei, eihän sukurutsassa mitään väärää ole, jos molemmat osapuolet sitä haluavat, kunhan eivät ala lapsia hankkimaan. Vaikka toisaalta saavathan jälkeenjääneetkin tässä maassa lisääntyä, huolimatta geeniperimästään ja jos menee vituiksi niin mitäs siitä, valtio maksaa viulut.



The Perfect Killer (1977) *½



Ennalta-arvattava italotekele, joka kuitenkin jaksaa viihdyttää kestonsa ajan lähinnä Lee Van Cleefin karisman varassa. Edes ilkeäksi luonnehdittu pilluunampumiskohtaus ei pahemmin säväyttänyt. Kertakatselun kestävää tusinaviihdettä.

102.

The Thing From Another World ** 80-luvun tv-esitys on ensimmäisiä kauhuleffamuistoja. Nyt katseltuna vaikutti suht lattealta.

103. Cyborg Cop 2 ***1/2 LOL täysin järkiheittoa ja överihauskaa b-toimintaa. Paras näkemistäni Nu Image ‑pläjäyksistä.

104. Tänä yönä valtaan ruumiisi *** Ei vaikuttanut ihan samalla tavalla kuin ykkösosa. Hyvä silti ja helvettijakso oli kyllä upea.

105. Amarcord *** En ole Fellinin suurimpia faneja, mutta kyllä tämä silti viehätti.

106. Scum **** Tyly. Vankilaleffojen ehdotonta kärkeä – vaikka kyse taisikin olla "kasvatuslaitoksesta".

107. Waxwork *** Vahamuseon hahmot heräävät eloon suht viihdyttävässä ja gorepitoisessa kasari-kauhukomediassa. Ihan kiva oli katsoa tällaistakin pitkästä aikaa.

108. Waxwork 2 *1/2 Jatko-osa olikin sitten aika kuraa.

109. Gummo ***** Toinen katselukerta jo lyhyen ajan sisään, rakastan tätä elokuvaa.

110. Predators **1/2 Keskinkertainen tribuutti ykkös-Predatorille. AvP-leffoihin verrattuna tietysti mestariteos.

111. The Crazies **1/2 Leffa vedettiin tylsästi peruszombeiluksi vaikka aineksia olisi ollut muuhunkin. Kliseisiä säikyttelyshokkeja oli myös rasittavan paljon. Ok kuitenkin.

112. X – The Unknown **1/2 Radioaktiivinen limamöykky terrorisoi maaseutua. Katsottavaa brittiscifi/kauhua Quatermassien hengessä.

113. Tommy ***1/2 Selkeästi love/hate ‑osastoa. Itse nautin Russellin camp-tykityksestä, mutta ei ehkä ihan heti tee mieli katsoa uudestaan...

114. Superbad **** Hieman ylipitkä, mutta 2000-luvun komedioiden parhaimmistoa anyway.

115. Four Lions ***1/2

116. Inception *** Ei lisättävää elitistin arvioon.

117. Johnny Got His Gun ***1/2 Omalla tavallaan vaikuttava protestidraama.

118. Death Ring * Ihmismetsästys-aiheinen toimintasonta. Äksöniä on minimaalinen määrä ja sekin vähä nollatasoa.

119. Splice **1/2 Katsottava, hieman Cronenberg-henkinen scifi, mutta eipä tässä mitään ihmeellistä ollut. Loppu"huipennus" oli suorastaan tylsä.

120. Sherlock Holmes (uusin) Aineksia viihdyttävään seikkailuun olisi ollut, mutta leffa ei temmannut missään vaiheessa kunnolla mukaansa.

121. Sakura Killers * Samaa tasoa Joseph Lai ‑ninjailujen kanssa. Hienoa kuitenkin että Neloselle hankitaan tällaista leffamatskua.

Thrashin' – Roskajoukko (1986) ***



Turha kai tällaista elokuvaa on perinteisin kriteerein arvioida, jos pidät skeittailusta tai olet sitä harrastanut ja vielä kasarimusa iskee, niin eipä tässä leffassa pahemmin valittamista ole, vaikka juoni ennalta-arvattava Karate Kid-tarina onkin. Kalalautoja oli ilo ihailla pitkästä aikaa ja temppuja oli mukava muistella omiltakin harrastusvuosilta. Lähes kaikki alan tuolloiset huiput osallistuivat leffantekoon, joko stuntteina tai näyttelijöinä (mm. Tony Hawk, Steve Caballero, Lance Mountain). Musiikkia ei voi olla kehumatta liikaa, Transworld Videonkin stereoääniraita tykittää kiitettävää fiilistä päälle ilman alkoholiakin, erityisesti Circle Jerksin Wild in the Streets oli kuin isku palleaan. Nuoret näyttelijätkin suoriutuvat rooleistaan ihan hyvin, ilman myötähäpeän tunnetta ja vilahtaapa näiden joukossa nuori Sherilyn Fennkin. Suositeltavaa katseltavaa.

William Cameron Menzies :

Invaders from Mars (1953) **½

Jossain päin nettiä tämä oli nostettu Invasion of the Body Snatchersin ja Thing From Another Worldin tasoiseksi elokuvaksi 50-luvun tieteiselokuvien sarjassa, mikä näin jälkikäteen tuntuu liioittelulta. Invaders from Mars on pikemminkin tiivistelmä aikakauden genren kliseistä, tosin tällä kertaa pienen pojan näkökulmasta kerrottuna. Marsista tullut alus tippuu taivaalta hiekan sisään ja alkaa "imeä" ihmisiä puoleensa. Sitten ihmiset tippuvat hiekkaan ja palautuvat takaisin aivopestyinä ja verijäljet niskassa. Pienen pojan on tietysti estettävä Marsilaisten suunnitelmat ja hommattava apua. Kokonaisuutena ei pärjää noille kahdelle muulle mainitulle elokuvalle johtuen siitä, että tarina on välillä aika puuduttavasti kerrottua ja lopun Marsilaiset ovat liiaksi tahattoman koomisia jopa tuon ajan standardeilla mitattuna. Tästä jää myös aikalailla kalkkunan maku suuhun.



John Carpenter : The Fog (1980) ***

Ihan ok kauhuelokuva. Aavemainen sumu saapuu pieneen kalastajakylään ja sumun sisällä lymyää joukko aikoinaan kuolleita ja nyt eräänlaisina zombeina hortailevia tappajia joilla on oma missio meneillään. Carpenter osaa luoda tunnelmaa ja kylän eristyneisyys sekä etenkin majakan ympäristö saadaan kuvattua toimivasti. Muuten ei elokuvana oikein noussut sinne Carpenterin kovimpien töiden joukkoon.



Spike Jonze : Adaptation. (2002) ****

Charlie Kaufmanin ammattitaitoisesti käsikirjoittama tarina sekoittaa faktaa ja fiktiota onnistuneella tavalla elokuvassa, jossa kerrotaan elokuvan käsikirjoitusprosessista. Lähtökohdiltaan ei välttämättä mikään helppo aihe saada toimivaa elokuvaa aikaiseksi, joten täytyy antaa kiitosta Kaufmanille. Keskiössä Charlie Kaufmania ja tämän fiktiivistä kaksoisveljeä esittää Nicolas Cage. Cagekin tuntuu olevan yhdessä parhaista rooleistaan ja Jonzen ohjaus toimii myös hyvin. Silti jotain jää uupumaan että tämä nousisi erinomaiseksi. En osaa oikein eritellä että mitä.