Mitä elitistit katsovat

KCrimso ( 28.6.2010 17:30)

Rantala ( 28.6.2010 16:38)

biitsillä kännykästä rästileffoja:

Siinä vasta elämys!

Toimii! Aika rientää siivillä

Jos Rantala ei ole

36th Chamber of Shaolinia vielä nähnyt niin siinä olisi treenileffa. Muistaakseni myös Shaolin Martia Arts tarjoaa tasokasta treenausta.



Martial arts ‑mätön ohella voisit myös testata muuutamia muita genrejä, kuten kauhua (oma suosikkini on gorea, tissejä ja voodoota Thai-maisemissa tarjoava Bewitched), viehättävän tyylikästä 60-luvun agenttiseikkailua (Wang Yun tähdittämä Asia-pol), sekä modernia toimintaelokuvaa (elitistien yksimielisesti rakastama raju rikos/toimintaelokuva Men From the Gutter on ehdottoman suositeltava).



Ja pakkohan tässä on vielä palata miekkamiesleffoihin ihan siksi, että tuhottoman bodycountin omaava The New One-Armed Swordsman on kaikkien aikojen suosikkejani. Kauhuelokuvia ohjanneen Kuei Chih Hungin Killer Constable on myös hieno ja erityisen nihilistinen teos.

92.

Kick-Ass ****

Erinomaista feelgood-viihdettä. Supersankarimeiningin parodioinnistakin saadaan vielä jotain irti. Heikoin puoli tässä ovat itseään toistavat toimintakohtaukset: Hit-Girl lahtaamassa tusinoittain pahiksia on aluksi hauskaa, mutta pidemmän päälle mäiske alkaa puuduttaa.



93. Defendor ***1/2

Aihe on samankaltainen Kick-Assin kanssa mutta itse elokuva hyvinkin erityylinen. Pienimuotoinen, lämminhenkinen ja koskettavakin draama jälkeenjääneestä miehestä, joka kuvittelee itsensä supersankariksi. Näyttelijät ovat erinomaisia, erityisesti Woody Harrelson Arthur "Defendor" Poppingtonina. Hyvä elokuva, josta ei kuitenkaan loppupeleissä jää hirveästi käteen.



94. Cabin Fever 2 *1/2

Hutiloiden tehty turha jatko-osa. Pari kohtausta jaksoi törkeydessään huvittaa, mutta muuten aika onneton kurppa.



95. Be Kind Rewind ***

Mukava mielikuvituksen ja yhteishengen ylistys. "Sweded"-leffojen kuvaus oli paikoin hillitöntä seurattavaa.



96. In Bruges **

Tätä ovat monet tutut kehuneet, mutta meitsiin ei iskenyt. Coen-henkinen lakoninen kerronta ei oikein napannut mukaansa eikä musta huumori jaksanut huvittaa. Paikoin hyvää dialogia & Gleeson ja Farrell olivat hyvä pari.



97. Karhu ****

Sydäntälämmittävä pikkuklassikko ja eläinohjauksen mestarinäyte.



98. Forgetting Sarah Marshall ***1/2

Miten nyt onkin sattunut samaan satsiin näin monta lämminhenkistä elokuvaa. Anyway, aidosti hauska hyvän tuulen leffa sympaattisine hahmoineen. Romanttisten komedioiden parhaimmistoa.



99. Keskiyöllä otan sielusi ****

Hämmästyttävän kova leffa joka jaksaa säväyttää vielä 2010-luvullakin. Coffin Joe on todella julkea ja ainutlaatuinen pahishahmo. Jose Mojican elokuvista luin jo aikoinaan siitä hienosta Gorehound-artikkelista, mutta en ole vieläkään onnistunut hankkimaan niitä käsiini – kiitos taas Teemalle ja Kino Innolle elokuvasivistyksen aukkojen paikkaamisesta.



100. Thunder Squad **

Lenzin tuntemattomampaa myöhäistuotantoa, hyvin keskinkertainen viidakkoramboilu.



101. Best In Show ***1/2

Christopher Guest ei petä. Ei samaa tasoa Spinal Tapin ja Might Windin kanssa, silti todella hyvä.

Hung Fist ( 30.6.2010 14:35)

Jos Rantala ei ole 36th Chamber of Shaolinia vielä nähnyt niin siinä olisi treenileffa. Muistaakseni myös Shaolin Martia Arts tarjoaa tasokasta treenausta.



Martial arts ‑mätön ohella voisit myös testata muuutamia muita genrejä, kuten kauhua (oma suosikkini on gorea, tissejä ja voodoota Thai-maisemissa tarjoava Bewitched), viehättävän tyylikästä 60-luvun agenttiseikkailua (Wang Yun tähdittämä Asia-pol), sekä modernia toimintaelokuvaa (elitistien yksimielisesti rakastama raju rikos/toimintaelokuva Men From the Gutter on ehdottoman suositeltava).



Ja pakkohan tässä on vielä palata miekkamiesleffoihin ihan siksi, että tuhottoman bodycountin omaava The New One-Armed Swordsman on kaikkien aikojen suosikkejani. Kauhuelokuvia ohjanneen Kuei Chih Hungin Killer Constable on myös hieno ja erityisen nihilistinen teos.

Kiitoksia vinkeistä! 36 kammion olen katsonut ja kolahti kyllä. Parhaimmistoa katsomistani Shaweista. Jatko-osat myös oli ihan ok (huumoria vain oli lisätty liikaa minun makuuni). Human Lanterns, Super-Inframan sekä The Oily Maniac on myös katsastettu, nämähän menevät hiukka perinteisen kungfun ulkopuolelle.

Miranda July :

Me and You and Everyone We Know (2005) ***½

Hyviä ideoita sisältävä draamakomedia, jossa ihmiset kamppailevat rakkauden ja toisaalta myös seksin kiemuroissa. July ohjaa varsin "runollisesti" ja sortuu välillä tekotaiteellisuuden ansaan mutta roolihahmot ovat kauttaaltaan kutkuttavan mainiosti kuvattu. Paras yksittäinen juttu oli tämä: ))<>(( Ymmärrätte kun katsotte elokuvan.



John Guillermin : Guns at Batasi (1964) ***

Sotaseikkailu jossa Afrikassa brittisotilaat yrittävät pitää yllä järjestystä heidän hallitsemalla saarella paikallista vallankumousryhmittymää vastaan. Ei mitään kunnon sotimista vaan enemmänkin hilpeähköä seikkailua. Tämä onkin eräs elokuvan heikkous. Homma tuntuu välillä liiankin kepeältä . Onnistuneita roolisuorituksia tässä kuitenkin nähdään ja kokonaisuus on sellainen mukiinmenevä.

Etusivu:

Ishii: Detonation! Violent Riders ***

Ishii: Detonation! Violent Games ***½

Ishii: Season of Violence **

Kohira: Detonation! 750CC zoku ***

Naito: Hell's Angels: Crimson Roar **½



Mori: Ninja: Iron Castle (Shinobo no shu) ***

Yakuza-elokuvista parhaiten tunnettu Hiroshi Matsukata tähdittää tyylikkään mustavalkoisena kuvattua ninjaseikkailua. Toimintakohtaukset jäävät vaatimattomiksi, mutta tunnelma on kohdallaan muutamaa aneemisen arkista ja ”70-lukulaista” ulkoilmakohtausta lukuun ottamatta. Kohtalokkaassa metsässä on tosin aitoa elokuvakulissien taikaa. Juoni seuraa tiukasti vartioituun ja ansoitettuun linnoitukseen murtautumista yrittäviä pimeyden sotureita.



Tanaka: Woman on the Night Train *

Nikkatsun epätasainen arthouse-ohjaaja Noboru Tanaka menee metsään tylsällä taidepinkillään, joka kartanonäyttämöineen ja viulu/piano-soundtrackeineen muistuttaa lähes klassista murhamysteeriä. Tarinan keskiössä on aristokraatti-siskosten välinen mustasukkaisuus. Tanakan ohjausta on vertailu mm. Luis Bunueliin Roger Vadimiin. Kuvaus on periaatteessa A-luokkaa, mutta ei mitenkään erityisen mukaansatempaavaa tai energistä. Ainostaan lopetuksessa on hieman imua.



Japanilaiset: Evangelion 2.22: You Can (Not) Advance ***

Remake-elokuvien toinen osa ei ainakaan alkuperäistyötä tuntemattomalle kolahda yhtä kovaa kuin mainio 1.11. Alussa tylsiä mecha-taisteluja vyöryttävä tarina rauhoittuu hienosti edetessään, mutta aitoa syvyyttä ei oikein löydy, eikä soundtrack ole edeltäjänsä veroinen. Poikkeuksena viimeksi mainittuun tosin upea kohtaus uuteen aamuun heräävästä Tokiosta, taustanaan The Man Who Stole the Sunin teemamusiikki. Sarjan kolmatta osaa jää joka tapauksessa odottamaan toiveikkaana.



Tsukamoto: Tokyo Fist ****

Jumalaton vitutus kun flunssan takia missasin Tsukamoto-festivaalin alun, eli Tetsuot. Tokiossa ja muissa isoissa kaupungeissa on esitetty täyspitkää retroa, Sapporoon tuotiin karsittu kuuden leffan kokoelma. Ja valitettavasti se on ymmärrettävää. Tokyo Fististä oli 9 näytöstä, ja perjantai-iltana salissa oli tasan kaksi ihmistä. Ikävää, ettei laadun päälle ymmärretä täälläkään, joskin Tsukamoto on aina kuulunut siihen omituisten miesten kerhoon, joita ei kotimaassaan liiemmin arvosteta. Tetsuotkin taidetaan tuntea paremmin Suomessa kuin täällä.



Tsukamoto: A Snake of June ***½

”Isshoni, jigoku ni ikimashou” (Yhdessä, menkäämme helvettiin). Tsukamoton kauniisti musta-valko-sinisenä kuvattu eroottinen painajainen kiinnosti peräti neljää ihmistä. Kun huomioidaan, että elokuvasta järjestettiin ainoastaan 3 näytöstä, lienee kokonaiskatsojamäärä noussut kymmenen tuntumaan. Masentavaa. Itse elokuva on kuitenkin hyvä, ja ohjaajan päätös käyttää kapeaa 1.33:1 kuvasuhdetta tukee hienosti päähenkilöiden ahdistusta. Tehokas on myös ohjaajan ratkaisu jättää useat avainkohtaukset kokonaan näyttämättä, ja paljastaa ne ainoastaan dialogissa taikka valokuvien kautta.

jumalattoman hieno traileri (vaiko fanivideo?):

http://www.youtube.com/watch?v=ecJDauxcu1U

Robert Aldrich:

Kiss Me Deadly ****½

Amerikkalaisen Yön avajaiselokuva. Tämä toimi toisella katselukerralla paremmin, ja tässä on tullut katsastettua välissä muitakin film noirin merkkiteoksia. Naiset eivät olleet aivan minun makuuni.



David Lynch: Mulholland Dr. *****

Viides katselukerta ja jokainen niistä elokuvateatterissa. Silti jokaisella katselukerralla tästä löytää uusia juttuja.



Michelangelo Antonioni: Blow Up – erään suudelman jälkeen ***½

Sivistyksen DVD-paikkailua, vaikka kyllä tämän olisi mielellään katsonut teatterissakin. Enpä ihmettele Cannes-palkintoa.



Juan José Campanella: Katseeseen kätketty ***½

Onhan tälle helppo antaa Oscar-palkinto.



Eric Rohmer: Le genou de Claire (Claire's Knee) ****+

Hieno.



Joonas Berghäll, Mika Hotakainen: Miesten vuoro **½

Ei täyttänyt odotuksia.



Roger Vadim: Barbarella ****+

Tämähän on helvetin hyvä, nyt harmittaa kun aikoinaan missasin arkiston esityksen.



Fred Zinnemann: Täältä ikuisuuteen ***+

Aikansa tarina, vaikka tästähän on tehty remake ja TV-sarja 1970-luvun lopulla.



Sergio Corbucci: Django ***½

Asenne paikallaan.



Joonas Neuvonen: Reindeerspotting ***+

Lapsena mulla taisi olla jonkinlainen piikkikammo, neuvolassa oli vielä karsea tuoksu. No eniten tämän katsomista kaipaavat ne lasten vanhemmat, jotka ajattelevat Suomea vielä lintukotona.



Matthew Vaughn: Kick-Ass ****

Olipas yllättävän hyvä supersankari-teini-yhdistelmä.



Emmett Malloy: The White Stripes Under Great White Northern Lights ***½

Kuulostaa ja näyttää hienolta, mutta nuppeja olisi saanut vääntää kaakkoon musiikkiosuuksissa, tyylilaji vaatisi enemmän meteliä.



Todd Solondz: Life During Wartime ***½

Kelvollinen jatko-osa Happinessille. Ei oikein toimi itsenäisenä elokuvana, jos ei ole nähnyt Happinessiä.



Neil Jordan: Ondine ***

Kertakatsottava draama.



Jaco Van Dormael: Mr. Nobody ***½

Ehdottomasti nähtävä elokuvateatterissa. Hieman liian pitkä, hieman liian hollywoodimainen.



Bruce Beresford: Mao's Last Dancer *½

Ennalta-arvattavaa, omaelämänkertaan perustuvaa skeidaa.

Hiljasta on edelleen:

Creature With The Blue Hand

Uhmmm.. joo. Ei mikään huippuhyvä Edgar Wallace.



Shutter Island

Ähkypötköä, jossa ei oikein mikään toimi. Paskimpana osa-alueena nämä unijaksot, jotka ovat noloja, niitä on liikaa ja tappavat elokuvan sujuvuuden totaalisesti. Loppuratkaisu oli kyllä mainio, mutta tuli n. tunnin liian myöhään. Jos vaikka jatkossa annetaan Lehanen romaanit filmattavaksi Eastwoodille, joka tod. näk. jää eläkkeelle vasta 130 vuotiaana?



Phantom Soldiers

Alkukohtaus on yksi kovimpia sotaleffojen aloituksia ikinä. Sen jälkeen edetään perinteisemmin keinoin, isolla bodycountilla ja yleisellä mielisairaudella varustettuna toki. Kokonaisuudessaan erittäin viihdyttävä vietnamelokuva. Kerron lisää myöhemmin.



The Senator Likes Women

Pidin kyllä, mutta ei mikään kuoliaaksinaurattaja. Huoltsikkajakso oli hieno.

186.

What Doesn't Kill You ***

‑Ihan ok, joskin melko pliisu draama



187. The Day After (1983) ***

‑Tujua ydinsotakuvastoa mutta englantilainen serkkufilmi Threads on kyllä kymmenen kertaa tiukempi



188. Food Inc. ***

‑Hieman pitkälle tuntuva dokkari tärkeästä aiheesta. Shoppailen taas vähän aikaa vain kauppahallissa



189. The Book of Eli **

‑Visuaalisesti tyylikäs moderni post apo ‑pätkä mutta pakko on miinustaa yksi tähti leffan raamattusuitsutuksesta. Vitutusta



190. Ator 2 *

‑Tasapaksua nollan liiran barbaaripelleilyä. Huonolla tavalla ihan paska



191. Rumblefish ***½



192. Three the Hard Way ***½

‑Huima allstar-bläkkis casting hakkaa ja ampuu ilkeät valkoihoiset. Huima bodycount! Nousee hienosti blaxploitaatio-leffojen kärkijoukkoon.



193. Black Samson ***

‑Afrikanamerikkalainen putki kera viskin jatkuu. Hieno filmi tämäkin.



194. The Hanoi Hilton *½

‑Turhaa jaarittelua, kuvottavaa patriotismia eikä juuri mitään jännitettä. Näistä aineksista oli tämä puuduttava kaksituntinen tehty.

Richard Franklin :

Psycho II (1983) ***

Ei ollenkaan hassumpi jatko-osa Psykolle. Perkins näyttelee jälleen hienosti, Franklinin ohjaus toimii ja kuvaus tuo vahvasti lisäarvoa elokuvalle. Etenkin Batesin talo ja hotelli – ympäristö on kuvattu parissa kohtauksessa loistavasti.



Anthony Perkins : Psycho III (1986) **½

Tämä osa ei sitten toiminut aivan niin hyvin kuin edeltäjänsä. Perkins ei saa oikein nostettua elokuvaa keskivertoa paremman puolelle vaikka kyllähän tämän katsoo. Perkins on roolissaan edelleen kovassa iskussa mutta kokonaistunnelma on enemmän lähempänä jotain tusinakasaripätkää. Murhat on kuvattu enemmän kasarislasher tyylillä (kuten kakkosessakin) mutta kolmosessa vielä yksityiskohtaisemmin. En muistanutkaan että tässä oli myös Jeff Fahey.



"Konstan pylkkerö" (1994) ***

Tv-sarja joka löytyy myös dvd:llä. Pääosassa Veikko Huovisen luoma hahmo Konsta jota esittää Heikki Kinnunen. Konsta kuluttaa päivänsä metsätöissä ja maailmanmenoa pohtien. Sarjana epätasainen, osa jaksoista on vähän turhankin heppoisia, mutta parhaat hetket ovat näkemisen arvoisia (esim. kun Konsta syö ensimmäisen kerran sitruunaa tai Jussi Parviaisen esittämän saarnamiehen höpinät). Voi suositella jos pitää Huovisen ajatusmaailmasta.

DVD:

Lakeview Terrace



Kiinnostavasta aiheesta on kässärissä hypätty yli aidan matalimmasta kohdasta.



30 Days of Night



Erinomainen ja omaperäinen tarina. 00-luvun Dawn of the Dead, joka onnistuu siinä, missä remake ja errr. The Crazies remake osittain epäonnistuivat. Miinusta typerältä näyttävistä vampyyreista.



Creepshow 2



Ei tietenkään vedä vertoja mainiolle ykkösosalle, mutta varsinkin keskimmäisessä tarinassa on hyvä viba. Jeremy Green on poikkeuksellisen hotti. En kyllä tiennyt, että Jeremy voi olla myös naisen nimi, ehkä pimu vaihtoi myöhemmin sukupuolta, ainakin elokuvaura jäi harmittavan lyhyeksi.



Best Seller



James Woodin karisma ja kohtuullisen nihkeä "sankarihahmo" pitävät tämänkin edelleen kiinnostava elokuvakokemuksena. Muistan kun näin tämän aikoinaan elokuvissa ja elokuvan väkivalta tuntui todella rankalta.



Wolverine



X-Men sarjan toistaiseksi heikoin lenkki, mutta SILTI paikka paikoin mukaansa tempaava ja kiinnostava.

Red Right Hand ( 3.7.2010 22:45)

Phantom Soldiers

Alkukohtaus on yksi kovimpia sotaleffojen aloituksia ikinä.

Aamen!

Mick Garris :

Psycho IV: The Beginning (1990) **

Neljännessä Psykossa radion "äidinmurhaajateemailtaan" soittava Norman kertoo takaumien kautta miten kaikki sai alkunsa. Lapsuudesta paljastuu ilkeitä yksityiskohtia. Samalla Norman lupaa tappaa nykyisen naisensa joka odottaa lasta Normanille. Tässä vaiheessa homma alkaa maistua jo kulahtaneelta, eikä tämä radio- / takaumakerronta jaksa innostaa.



Robert De Niro : The Good Shepherd (2006) ***½

Hyvä mutta hehkutuksiin nähden pettymys. CIA:n historiaa ja kylmän sodan kautta käydään läpi yhden miehen näkökulmasta ja samalla näytetään kuinka tiedustelupalvelussa työskentely tekee hallaa perhesuhteille. Virassa ollaan koko ajan sidottuna työhön ja kaikki tiedot pitäisi tietysti pitää salassa myös omalta perheeltä. De Niro ohjaa hyvin mutta kerronta on vähän turhankin verkkaista ja kestoa liikaa. Perusasiat toki muuten kunnossa.



Visa Mäkinen : Pekka Puupää poliisina (1986) **

Visan kasari Puupää-elokuva. Pekka saa töitä poliisista ja parikseen hän saa naapurinsa. Molemmat toheloivat sitten erinäisissä tehtävissä. Ensin he saavat kiinni puolivahingossa sukkahousut päässä liikkuvan häirikön, myöhemmin kuviot kovenevat kun parivaljakon olisi pelastettava Bocart Co. – yhtyeen keulakuva Ressu Redford kansainvälistä rahoitusta nauttivien rikollisten kynsistä. Melkoinen puskafarssi siis kyseessä, joka jättää Pätkän roolin lähes statistin osaan. Visan tarinankerronta alkaa puuduttaa pahasti lopussa, eikä tästä muutenkaan saa hyvää kokonaiskuvaa. Sen sijaan ajankuvaa kylläkin. Dvd:n oheismateriaalina on dokumentti Mäkisen elokuvista, joissa lyhyesti käydään läpi mitä elokuvia Visa on ohjannut ja haastatellaan lyhyesti joitakin näyttelijöitä. Martti Kainulainen kuvaa Visaa ohjaajana "Helvetin visaiseksi mieheksi"

Disaster Movie (2008) - The Worst Movie Ever!!! Oli pakko keksiä jotakin katsottavaa pojan kanssa, ennen kuin tämä suostui menemään nukkumaan ja pääsin itse katsomaan Teenage Hitchhikersia. Aivan käsittämätöntä paskaa ja vieläpä jöötiä sellaista. Pää meinasi hajota tätä katsoessa, mille yleisölle tämä muka on suunnattu, jos 13-vuotias poikani on täysin samaa mieltä elokuvasta kuin minä. Elokuva tunnutaan tehneen alle kouluikäisille imbesilleille, jotka ovat katsoneet kaikki Hollywoodin hittileffat parilta aiemmalta vuodelta ja pitävät vielä tämän lisäksi alatyylisestä huumorista. Mielenkiintoinen yhdistelmä. On vaikea kuvitella edes aivonsa polttaneen narkkarin nauttivan tästä. Laulukohtaukset oli pakko kelata ohi, eikä tätä kyllä kovin tarkkaan katsonut enää ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. Ostakaa tämä leffa ihmiselle, jota salaa vihaatte.



Teenage Hitch-Hikers (1975) ** Olin nähnyt tämän joskus kymmenen vuotta sitten suomikasetilta, ja muistikuvat olivat positiiviset. Jonkinlaisena Late Night Benny Hill Showna, tämä oli kuitenkin pettymys. Parempi kuitenkin, että katseli suht edullisen DVD-version, kuin että olisi joutunut suomikasetista pulittamaan maltaita. Pinta-arvoiltaan hyvä.



Harold & Kumar Escape from Guantanamo Bay (2008) ** Joo taas yksi leffa, mikä piti katsella pojan kanssa. Kansista ei olisi arvannut kuinka härski leffa oli. Jotenkin tyypillistä, silloin kun haluaisit katsoa hyvän Hollywood seksikomedian, löydät K-15 leffoistakin vain tylsiä tissikomedioita, tässä kannet taas antoivat kuvan melko viattomasta pössyttelyhuumorista. No tämä oli oikeinkin alatyylinen leffa. Pillujuttuja, pilluja, perseitä, tissejä, seksiä, huumeita, väkivaltaa ja pölöä huumoria. Onneksi ei eukko katsonut tätä kanssamme, muuten katselukokemus olisi saattanut olla melko vaivaannutttava.



The Strangers (1969) **½ Ok, pienen miljöön eurotrilleri.



Doctor Justice (1975) *½ Harvinaisen huono VideoRama-elokuva, en meinannut melkein edes loppuun asti jaksaa katsoa. Oliko loppuratkaisun tarkoitus olla yllättävä katsojalle, toivottavasti ei.



Quand la ville s'éveille (1975) ** Jotenkin pölö perusidea tässäkin oli, mutta rullasi kuitenkin iloisesti eteenpäin. Ei mikään merkkipaalu Marc Porelin uralla.



Le Tueur (1972) ***½ Tiukka krimi, joka piti otteessaan. Fabio Testi on hyvä kuten aina, mutta hyvin vetää roolinsa Jean Gabinkin.



L'Héritier (1973) *** Jean-Paul Belmondo miljoonaperijäplayboyna tässä hitaasti jännitystään kasvattavassa elokuvassa. Leikkaukset eri aikoihin, oli jotenkin amatöörimäisesti toteutettu, vaikkeivat varsinaisesti juonen seuraamista haitanneetkaan.



Un Condé (1970) **** VideoRama-sarjan ehdotonta parhaimmistoa. Brutaalin väkivaltainen realistisella tavalla, kallonkaan murskautumista asfalttiin lienee harvoin kuvattu yhtä graafisesti. Juonellisesti pienieleisen taidokas mestariteos, josta ei paljon pahaa sanottavaa ole.

Henry Hathaway :

True Grit (1969) ***

John Waynen tähdittämä peruslänkkäri jossa kovia nimiä myös sivuosissa. Wayne esittää viinaksiin mieltynyttä lainvalvojaa, joka saa töitä nuorelta naiselta. Naisen isä on tapettu ja nainen haluaa oikeutta "silmä silmästä, hammas hampaasta" – periaatteella. Wayne saa myös apurikseen Glen "wichita lineman" Campbellin esittämän miehen. Pienissä sivuosissa vilahtaa sekä Robert Duvall että Dennis Hopper.



Dennis Hopper : Easy Rider (1969) ****

Edelleen kiinnostava road-/fiilistely-elokuva jonka pariin tulee palattua tasaisin väliajoin. Edelleenkin hemmetin hienoa nähtävää komealla soundtrackilla varustettuna.



Visa Mäkinen : Mitäs me sankarit (1980) **

Mäkisen elokuva parista poliisista jotka tunaroivat töissään, saavat potkut ja ryhtyvät yksityisetsiviksi. Seuraa sekoilua velkarahojen ja Porin Jazzin palkkarahojen perässä. Tarinankerronta toimii tällä kertaa paremmin kuin Pekka Puupää poliisina – elokuvassa, jossa oli välillä tyhjäkäyntiä. Harmi vain että Mitäs me sankarit on käsikirjoitettu ilman kunnon vitsejä tai edes kunnon toimintaa, niin kokonaisuus jää valjuksi jälleen kerran. Näyttelijäpuolella jotain kiinnostusta herättää vain Tenho Saurén.