Mitä elitistit katsovat

C.W. Leadbeater ( 2.6.2010 15:52)

Rantala ( 2.6.2010 12:11)

160. Hitman **

‑Norris vs. Satan asetelma unohtuu perus buddy-kyttäkohelluksen jalkoihin. Ei mitään näkemystä tekijöillä miltä tällainen titaanien taisto näyttäisi ja tuntuisi.

Tarkoittanet Hellboundia?

Aaaargh, joo siis juu Hellbound. Menee sekaisin näissä kun kansikotelot vielä on samasta puusta repästy.

Jakel ( 2.6.2010 12:46)

Yoshua Ben Yosef ( 31.5.2010 01:29)

Hienoa kuitenkin huomata, että nallepuhit, jotka elokuvan alussa eivät edes pääse alas mättäältä ilman nostoapua pystyvät päihittämään Keisarin armeijan.

Ehkäpä elokuva onkin kasvukertomus karvaisten kääpiöiden piilevästä potentiaalista? Ewokit olivat varmaan kysyttyjä sotilaista ympäri galaksia taistelun jälkeen.

Tähän olisi tosiaan voitu keskittyä enemmän, kuten sic-lauseessani totesin.

Dick Clement :

Water (1985) ***

Komedia jossa Michael Caine esittää kuvitteellisen Cascara nimisen valtion kuvernööriä, joka kasvattaa pilveä ja viettää muutenkin rentoa elämää saarella. Maa on brittien siirtomaa, jonne öljyn perässä tulevat liikemiehet löytävätkin lopulta kalliin mineraalivesiesiintymän. Maan tulevaisuus on vaakalaudalla erinäisistä ulkopuolisista syistä johtuen. Paikallinen kahden miehen vapautusrintama yrittää saada maata vielä itsenäisemmäksi kuin mitä se nyt näyttää olevan. Kokonaisuutena heppoinen mutta yksittäiset kohtaukset ja näyttelijätyö on ihan ok. Radio Suomesta yritin toivoa elokuvamusiikin iltaan soitettavaksi elokuvan Freedom – kappaletta.



George Huang : Swimming with Sharks (1994) ***½

Kevin Spacey ylivittumaisena Hollywood studiopomona, joka saa uuden avustajan jota hän sitten pompottaa olan takaa. Tarinaa kerrotaan takaumina ja samaan aikaan "nyky"ajassa Spaceyn hahmo on köytettynä tuoliin ja avustajan kiduttamana. Miten tähän tilanteeseen on ajauduttu ja miten siitä jatketaan paljastuu pikku hiljaa elokuvan edetessä. Pienimuotoinen, näyttelijävetoinen ja kohtuullisen kiinnostava draama.



Joe Alves : Jaws 3-D (1983) **

Kesän kunniaksi uusinta 13 vuoden takaa. Onhan tämä aika heppoinen kuten muistikuvat antoivat ymmärtää. Etenkin tehosteet jotka ovat todennäköisesti olleet edustavampia 3-D muodossa aikoinaan teatterissa mutta näyttävät nyt ihmeen kököiltä (mm. hai törmää lasiseinään ja pysähtyy paikalleen ). Sinänsä vedenalainen kompleksi ei ole hullumpi idea toimiakseen miljöönä tapahtumille mutta siitäkään ei ole pelastusta elokuvalle.

Don Siegel :

Hell Is for Heroes (1962) ***½

Sotaelokuva jossa kourallinen jenkkisotilaita yrittää hämätä Saksalaisia uskomaan että jenkkien puolustusasemassa on kokonainen komppania miehiä. Tällä yritetään pitää Saksalaisten vastahyökkäykset kurissa samaan aikaan kun asemiin odotetaan täydennystä. Mm. Steve Steve McQueen ja James Coburn mukana remmissä. Tarina on aika köykäinen jos sitä tarkastelee lähemmin mutta sotiminen toimii elokuvassa varsin mainiosti. Myös alkupuolella ollut huumori oli aikamoista spedeilyä. Mutta kokonaisuutena silti varsin hyvää menoa.



John Frankenheimer : Train (1964) ***½

Tämäkin varsin mainio WW2 – elokuva, jossa Burt Lancasterin esittämä mies yrittää suojella junaa, jonka lastina on arvokas Ranskalainen taidekokoelma. Natsit yrittävät saada junan lasteineen pois Ranskasta sodan loppuvaiheilla rahoittaakseen taideaarteella lisäjoukkoja. Lancasterin esittämä mies pyrkii huijaamaan natseja ja saamaan näin lastin turvaan. Hiukan liian pitkä kestoltaan mutta avainkohdat ovat hienosti toteutettu.



John Webster : Pölynimurikauppiaat (1993) ****

Näin tämän nyt vasta ensimmäistä kertaa. Oli kyllä mainio ja nousee Suomidokkareitten kärkipäähän. Olen eri mieltä Elitistin arvostelun kanssa siitä että murretta puhunut mies olisi ollut joukon tylsin. Pikemminkin päinvastoin, tuota murre flowta oli hauska kuunnella ja veikkaan että mies teki lopulta parhaat tilit, olkoonkin että se nainenkin taisi olla hyvässä vedossa kaupanteon osalla. Kiinnostavaa lama-ajan suomikuvaa.

051. Mark Forster:

Stranger than Fiction (2006) 4/10

Harold Crick on autistisella tavalla järjestelmällistä ja numerojen täyttämää elämää elävä verotarkastaja. Hän herää joka aamu rutinoidusti samaan aikaan ja tekee päivittäiset askareensa kellontarkasti, kuin kone. Hänen elämänsä ainoa sisältö on työ. Haroldin elämä ottaa kuitenkin täyskäännöksen, kun mies alkaa kuulla päänsä sisällä jonkun narratoivan hänen arkeaan samalla kun hän elää sitä. Harold haluaa päästä äänestä eroon, mutta sattuman oikusta juuri tuon äänen ansiosta hän tapaa elämänsä naisen, keksikahvilaa pitävän Anan.



Leffan alku vituttaa, sitten homma lähtee paremmin käyntiin keskivaiheilla vain lässähtääkseen taas lopussa kasaan. Sinällään sympaattiset ainekset jäävät melkein-nokkeluuksien varjoon. Vertaukset Kaufmaniin eivät tosiaan ole tuulesta temmattuja, samantyyppiseen elokuvan rakenteiden sekoittamiseen pyritään; tosin siinä missä Kaufman pitää langat aina ihailtavasti käsissään, Stranger than Fiction on lähinnä nolo ja kömpelö.



Ferrell ei oikein toimi, kun hänen ei anneta valjastaa koko ”koomista repertuaariaan” käyttöön, Maggie Gyllenhaal Anana on suurin yksittäinen plussa, hän on sympaattisella tavalla todella kuuma. Emma Thompsonin Karen Eiffel hahmona on niin falski että oikein oksettaa, ja tarinan keskiössä oleva Eiffelin kirjoittama kirja ei ainakaan leffan aikana kuultujen otoksien perusteella vaikuta sellaiselta virstanpylväältä mitä annetaan ymmärtää, tämäkin on yksittäisenä pointtina omiaan syömään pohjaa koko elokuvalta.



No, ajoittain symmpis-menoa kuitenkin.



052. Viktor Fleming jne: The Wizard of Oz (1939) 4/10

FFFFUUUUUUUUUUUUUU! Sitä vain toivoi, ettei seuraava lauluesitys alkaisi ihan pian, mutta niiden välissä oli vain pieniä hetkiä. Hetkiä, jotka eivät myöskään tarjonneet helpotusta. Dorothy kävelee keltaista tiilitietä pitkin etsien The Wizard of Ozia, jonka olisi tarkoitus auttaa hänet takaisin kotiin ihmemaasta. Tyttö tapaa matkallaan toinen toistaan raivostuttavampia ja ärsyttävämpiä kulkijoita (scare crow, tin man, leijona), jotka kauhukseni jokainen päättivät liittyä seurueeseen.



Wizard of Oz on välillä ihan sympaattinen ja kiva, aluksi huvittavakin, mutta suurimman osan ajasta pää meinasi räjähtää. Ei millään muotoa iskenyt minuun.



”Elokuvissa ei oltu aikaisemmin nähty mitään sellaista kuin lentäviä apinoita” oli saksalaisen elokuvafanin ihasteleva kommentti leffan jälkeen.



053. David Fincher: Se7en (1995) 9/10

Varsinkin Freeman loistaa ja puhaltaa henkeä sinällään tavanomaiseen eläkkeelle-jäävä-etsivä-hahmoonsa. Pitt on hyvä aisapari, ja muutenkin hienon sarjamurhaajaelokuvan lopetus on varmasti hienoimpia ikinä. Muistelin, että leffa olisi ollut kokonaisvaltaisesti ahdistavampi ja jännittävämpi, mutta muistikuva perustunee juuri tuohon jäätävään kliimaksiin, joka heijastaa varjonsa myös aiempaan elokuvaan.

165.

Nine And ½ weeks **

‑Ei ihan mun leffa



166. Mars Attacks **½

‑Aika hönö leffa mutta on tämä nyt sentään parempi kun Independence Day



167. 28 Weeks Later ***½

‑Tämähän oli reippaasti parempi kun muistin!

173. Chadwick:

The Other Boleyn Girl ***

Ei tässä oikein tarttumapintaa tuntunut olevan ja käteen jäi luontaantyöntävä katselukokemus (pääosin). Tarina oli taas näitä tämän hetken "tulivuori purkautuu/meteoriitti iskee maahan/alienit hyökkää" kamaa, eli moneen kertaan monelta taholta lyhyessä ajassa tehtyä, joten mitään yllättävää ei elokuvassa ollut. Elokuva taisikin olla periaatteessa Tudors-sarjan pikakelaus tapahtumien osalta.



174. Radford: 1984 ***

Pettymys odotuksiin nähden. Kirja on suht onnistuneesti käännetty elokuvaksi mutta ei tämä niin kauhean hyvin kuvallisena toimi.



175. von Trier: Riget ****½

176. von Trier: Riget II ****

Näiden katsomista olin pantannut pitkään mutta kun tulivat cdon.com:n tarjouksessa vastaan n. 3€/kpl, päätin ostaa. Ja hinta-laatu suhteeltaan ehkä kaikkien aikojen osto olikin. Näissä toimii melkein kaikki, tanskalaista huumoria myöten, ja von Trierin dogmamainen kamerantyöskentely oli aikaansa paljon edellä. Sarjassa ei ollut kai yhtään huonoa hahmoa ja sisäisen logiikan lapsekas toteutuminen jaksoi viehättää (Sigrid Drussen hahmon myötä). Sarjan ehdoton valopiste oli kuitenkin Ernst-Hugo Järegårdin Stig Helmer.



Ensimmäiset neljä jaksoa toimivat jotensakin täydellisesti aina ns. montun auki jättävään loppuun asti. Neljännen jakson viimeiset 15 minuuttia ovatkin tilannekomiikkaa parhaimmillaan WTF-hetkillä höystettynä. Ennakkoluulojen vastaisesti sarjassa oli huumori ja kauhu saatu hienosti tasapainotettua.



"Jatko-osa" ei toiminut aivan niin hyvin kuin ensimmäinen puolisko, mutta parasta televisiotuotantoa tämäkin silti on. Sarjassa on kuitenkin niin paljon mahtavaa materiaalia, ettei tästä voi olla pitämättä. Harmi ettei kolmas osa enää tule toteutumaan.



177. Greenaway: The Draughtsman's Contract ***

Aika heikko. Vaikka elokuva olikin tarkoituksella tehty maalauksellisesti, teki kuvien staattisuus kohtauksista aika yksittäisiä ja tarina tuntuikin hyppivän eteenpäin nokkelasta dialogista nokkelaan dialogiin. Elokuva olisi luultavasti ollut mielenkiintoisempi mikäli juoni olisi seurannut Future Filmin dvd:n takakansitekstiä (piirtäjän ja kartanon rouvan sopimus olisi siis päinvastainen).



178. Vallée: The Young Victoria ***½

Tuli katsottua lähinnä seuran vuoksi mutta osoittautui yllättävän hyväksi. Elokuva seuraa siis kuningatar Victoria valtaannousua ja ensi tapaamista prissi Albertin kanssa. Tyylikkään näköinen ja elokuva etenee välillä liiankin vaivattomasti (juonen kannalta) eteenpäin mutta pidin silti. Martin Scorsesen nimi tuottajalistalla tuli jälkeenpäin vähän yllätyksenä.



179. Snyder: 300 ****

Ensikatselu. Itse perustarina on kiinnostanut jo pidemmän aikaa ja elokuva olikin suhteellisen hyvä adaptaatio. Gerard Butlerin ylinäyttelyä olisi tosin voinut välillä vähän hillitä mutta muuten ei suurempaa valittamista. Pari tuntia meni suht nopeasti tämän kanssa. Onnistunut harjoittelu Snyderille ennen Watchmenia, joka olikin sitten paljon toimivampi ja hienompi.

Teague:

Cujo **½

Perhedraamana menettelevä, kauhuksi turhan mieto. Kivasti kuvattu.



Cozzi: Contamination ****

Hulppea italosplatterin ja 50-luvun maanvalloitus-scifin risteytys. Alku lupaa vähän liikoja ja loppuhuipennusta kalventaa tehostekassan niukkuus, mutta kaiken kaikkiaan erittäin viihdyttävä.



Aldrich: Attack ****

Kitkerä sotadraama, jossa amerikkalaiskomppania jää mottiin kunnianhimoisen ja epäpätevän kapteenin töppäilyjen vuoksi. Näytelmäpohja on häivytetty taitavasti, vaikka tapahtumat rajautuvat muutamaan tilaan, ja roolijako on erinomainen. Eddie Albert kerää vihat heikkohermoisena opportunistina, Jack Palance kärsii ahtaalle ajettuna luutnanttina hoidellen siinä sivussa korkkarimaisiin sfääreihin yltävät sankarihommat ja Lee Marvin yrittää selvitä sotkusta kuivin jaloin alaistensa puuhia valvovana everstinä.



Dekker: The Monster Squad ***

Paljon hyviä kohtauksia ja mojovia yksityiskohtia, mutta kokonaisuutena ei kuitenkaan aivan nappiosuma. Olisi ollut varmasti kova juttu 12-vuotiaana.

Viime viikko:

DVD:



For Your Eyes Only. En ollutkaan nähnyt tätä aiemmin. Melkoisen tönkköä ja eritoten onnettomasti leikattua ja äänimiksattua käppäbondeilua. Muutamat hienot takaa-ajot.



Eipä tuukkaan muuta mieleen...

Volver *** Ei parasta Almodovaria, mutta ok. Penelope on kyllä yhä vaan enemmän ja enemmän maailman täydellisin nainen. Huomaa että hän on näissä espanjankielisissä elokuvissa enemmän kotonaan kuin hollywoodissa.



Flightplan * tuskastuttava tekele. Toivoin että Jodie olisi hullu.



Cyborg * Ei tämä nyt vaan oikein lähtenyt. Ja ne takaumat, argh.

Russell Mulcahy :

Blue Ice (1992) ***

Michael Caine esittää entistä salaisen palvelun miestä joka viettää nyttemmin aikaansa jazz-klubilla. Hän kohtaa puolivahingossa naisen johon ihastuu ja sotkeutuu samalla laittoman asekaupan verkkoon. Elokuvassa on alussa kovinkin neo-noir fiilikset ja lopussa sitten enemmän toimintapitoista menoa. Kannattaa katsoa jo pelkästään surrealistisesti kuvatun kohtauksen takia, jossa Cainen esittämää miestä kidutetaan tämän ollessa huumattuna. Muuten kokonaisuutena sellainen keskitason jännäri josta ei paljoa jää mieleen.



Michael Moore : Sicko (2007) ****

Moore ruotii jenkkin terveydenhuoltojärjestelmää ja sen ongelmia eli lähinnä systeemin aiheuttamia kustannuksia potilaille ja sairausvakuutuksen kiemuroita. Jenkkien nykymallia Moore vertaa ensin eurooppalaiseen tapaan (etenkin Ranskalaiseen). Lopussa jopa Kuubasta saadaan parempaa hoitoa kuin kotimaasta käsin (tosin en tiedä saavatko Kuubassa kaikki tarvitsevat noin hyvää hoitoa kuin dokumentissa kuvattiin. Toki hyvä juttu jos saavat). Sicko osoittaa aika karmivalla tavalla jenkkien systeemin heikkoudet, joissa henkilö joka on köyhä (tai vaikka keskituloinen) ja ilman sairausvakuusta, voi joutua henk.koht. konkurssiin maksaessaan omasta pussista hoidostaan aiheutuvia suuria kuluja. Voimme siis Suomessa olla ihan tyytyväisiä täällä vallitsevaan systeemiin.



Michael Moore : Capitalism: A Love Story (2009) ***½

Edellistä vähän tylsempi Mooren isku Yhdysvaltain kapitalismia ja asuntoluottokriisiä vastaan. Kritiikkiä saavat osakseen niin pankit kuin koko järjestelmäkin, joka suosii liikaa maan varakkainta vähemmistöä. Dokumentissa kerrotaan kuinka Reaganin ajoista lähtien jenkkien tuottavuuden kasvu nuosi kymmeniä prosentteja, kun samaan aikaan palkat vain vähäisiä prosenttimääriä ja yksityinen kulutus pelasi velkarahalla. Nyt sitten myöhempien lisätöppäysten ansiosta jenkit ovat saaneet taloutensa järkyttäviin velkoihin. Tämä ja Sicko eivät anna kovinkaan ruusuista kuvaa Yhdysvaltain nykytilanteesta.

Oliskohan oma viikko kasassa...no enhän mä taaskaan mitään muista.

DVD:



The Shout. Jerzy Skolimowskin omituinen ja tunnelmallinen kuvaus miehestä, joka osaa tappaa huutamalla. Aika vaikea tätä on tiivistää, koska kokoajan mennään suhteellisen oudoissa sfääreissä.



Convoy. Peckinpahin viimeinen edes kohtuullisesti toimiva elokuva. Käsikirjoitus on täysi susi, mutta casting huippuluokkaa ja onhan tällainen Rekka Autoilu aina kliffaa seurattavaa.



The Last Yellow. Jostain syystä hyllyyn eksynyt obskuuri britti"komedia". Ohjaaja on myöhemmin tehnyt mm. jenkki-Officea, minkä henkeä tässäkin oli.



Hollywood Boulevard. Epäonnistunut ja tylsä, muutamalla dollarilla rehty satiiri Hollywoodista. Joe Danten esikoisohjaus.

Transporter 2 *** Älytön mutta viihdyttävä, ihan niin kuin ekakin osa. Tällaista katsoo ihan mielellään kerran. Statham on kyllä kovin nyky-toimintastara.



We own the night ** Tässä taas kurkotellaan taivaisiin, mutta jumitetaan tylsyyteen.



Vacancy * Turhaa ja typerää muka-kauhua.

168.

Clash of the Titans ***

‑Yksi tähti lisää Harryhousenin klassisista efekteistä ja onhan tässä leffassa hyvää seikkailumieltä jota ei nykyään osata. Teräväpiirto ei ole kovin armollinen leffan efekteille...



169. Going to Pieces ***

‑Melko jenkkipainotteinen eikä tarjonnut hirveästi uutta tietoa mutta kuitenkin aika päräyttävä best of ‑kooste kasari slashereistä.



170. Ghoulies 2 ***

‑Huomattavasti Ghoulies ykköstä parempi filmi kenties miljöönsä (tivoli) takia



171. Ronin ***

‑Huipputason takaa-ajoja ranskalaisissa maisemissa. Vanhan ajan jännäri joka tuntui hivenen liian pitkältä varsinkin loppuosassaan.



172. Sukiayaki Western Django ***

‑Odotin ihan kurahousufilmiä, mutta tämähän oli ihan katsottava kela. Hyvä Miike, mutta Tarantinon osuus oli kyllä ihan jälkeenpäin päälleliimatun oloinen.



173. The Anchorman **

‑Sangen epähauska komedia. Hymähdytti muutaman kerran kestonsa aikana. Will Ferrell on köyhän miehen Chevy Chase



174. The Wrestler ****

‑Mickey Rourke ON The Ram. Puoli pinnaa lisää olisi tipahtanut jos tytär olisi vähemmän kliseinen



175. The Outlander ***

‑Ainesta parempaankin olisi mutta oli tämä sentään R-filmi vaikka helpolla voisi olla PG-13



176. The Prestige ***

‑Hyvää elokuvaa kaikin puolin mutta ei iske. Aihe ei vaan ollut minulle kiinnostava

Rantala ( 15.6.2010 10:51)

174. The Wrestler ****

‑Mickey Rourke ON The Ram. Puoli pinnaa lisää olisi tipahtanut jos tytär olisi vähemmän kliseinen

Voi olla, mutta puoli pinnaa tulee takaisin kasarihevimeiningistä kuten baarikohtauksesta jossa Ram hoilottaa mukana Rattin 'Round and Roundia'