29.8.2010 19:16
Etusivu nyt
Matsui: Noisy Requiem *½
Ishii: Gonin ***½
Etusivu tulevaisuudessa
Fukasaku: 3D Maid pehmo-PORNO
Kato: I, the Executioner **½
Yakuzamestari Tai Katon eksploitatiivinen mutta loppujen lopuksi radikaaliutta lähentelevä ja nokkela sarjamurhaajakuvaus. Yllättävän raju vuoden 1968 mustavalkoiseksi elokuvaksi, joskin puolivälin tuntumassa hidastellaan hieman likaa. Trimmaus olisi tehnyt gutaa. Loppuratkaisusta ja hienoista musiikeista ei silti voi olla vakuuttumatta.
Tanaka: Night of the Felines *½
Tämä on taas näitä tarinattomia slice of life Nikkatsu arthouse pinkkejä, tavallaan lähempänä Kumashiroa kuin Tanakaa. Kohtuu hyvin näytelty ja sisältää muutamia hienoja Shinjuku-kohtauksia. Yhtä yliammuttua nuorisoahdistuksen kuvausta lukuun ottamatta ei suurempaa valitettavaa. Vielä kun jaksaisi jotenkin kiinnostua. Jotkut jaksavatkin – leffa on mukana Kinema Junpon kaikkien aikojen parhaat japanilaiset elokuvat top 200 –listalla.
Toyoda: Blue Spring ****
Miiken onneton Crowz Zero näki kaapin paikan jo ennen valmistumistaan. Japanilaiset lukiopojat kukkoilevat toisilleen vuosikymmenen kovimpiin kuuluvan hard-rock-soundtrackin soidessa taustalla. Elokuvan kovinta kohtausta varten yksi näyttelijä seisoi ilmeisesti 16 tuntia katolla kameran kuvatessa hänen taustallaan tapahtuvaa yön laskeutumista ja uuden aamun sarastamista. Jos nyt ei äijäelokuva niin ainakin poikaelokuva; naishahmoja nähdään elokuvassa kaksi, heistä toisella on jopa muutama repliikki… muistaakseni. Traileri.
Ishii: Gonin 2 ***½
Todella surkeasti alkava (huonot henkilöesittelyt, ekasta leffasta pöllityt musiikit ja alkuteksti-design) mutta sittemmin erittäin tunnelmalliseksi kehittyvä jatko-osa. Ishiin kuvallinen ja äänellinen neo-noir –tyylittely eroaa melko lailla ensimmäisen elokuvan rajusta realismista, mutta ei välttämättä huonossa mielessä.
Hyams: Universal Soldier: Regeneration **½
Mukava nähdä teatterissa, vaikka elokuva hieman puolitiehen jääkin. Positiivista on old school –asenne: ei tietokone-efektejä, ei salamaleikkausta, ainoastaan suoraviivaista ampumista ja pieksämistä. Toimintaa masentaa harmaa kontrasti-boost ulkoasu sekä lähes koko elokuvan sijoittuminen yhteen tehtaaseen. Ludgrenillekin olisi kaivannut 10 minuuttia enemmän ruutuaikaa. Ei huono, mutta voisi olla parempi.
Matsui: Noisy Requiem *½
Ishii: Gonin ***½
Etusivu tulevaisuudessa
Fukasaku: 3D Maid pehmo-PORNO
Kato: I, the Executioner **½
Yakuzamestari Tai Katon eksploitatiivinen mutta loppujen lopuksi radikaaliutta lähentelevä ja nokkela sarjamurhaajakuvaus. Yllättävän raju vuoden 1968 mustavalkoiseksi elokuvaksi, joskin puolivälin tuntumassa hidastellaan hieman likaa. Trimmaus olisi tehnyt gutaa. Loppuratkaisusta ja hienoista musiikeista ei silti voi olla vakuuttumatta.
Tanaka: Night of the Felines *½
Tämä on taas näitä tarinattomia slice of life Nikkatsu arthouse pinkkejä, tavallaan lähempänä Kumashiroa kuin Tanakaa. Kohtuu hyvin näytelty ja sisältää muutamia hienoja Shinjuku-kohtauksia. Yhtä yliammuttua nuorisoahdistuksen kuvausta lukuun ottamatta ei suurempaa valitettavaa. Vielä kun jaksaisi jotenkin kiinnostua. Jotkut jaksavatkin – leffa on mukana Kinema Junpon kaikkien aikojen parhaat japanilaiset elokuvat top 200 –listalla.
Toyoda: Blue Spring ****
Miiken onneton Crowz Zero näki kaapin paikan jo ennen valmistumistaan. Japanilaiset lukiopojat kukkoilevat toisilleen vuosikymmenen kovimpiin kuuluvan hard-rock-soundtrackin soidessa taustalla. Elokuvan kovinta kohtausta varten yksi näyttelijä seisoi ilmeisesti 16 tuntia katolla kameran kuvatessa hänen taustallaan tapahtuvaa yön laskeutumista ja uuden aamun sarastamista. Jos nyt ei äijäelokuva niin ainakin poikaelokuva; naishahmoja nähdään elokuvassa kaksi, heistä toisella on jopa muutama repliikki… muistaakseni. Traileri.
Ishii: Gonin 2 ***½
Todella surkeasti alkava (huonot henkilöesittelyt, ekasta leffasta pöllityt musiikit ja alkuteksti-design) mutta sittemmin erittäin tunnelmalliseksi kehittyvä jatko-osa. Ishiin kuvallinen ja äänellinen neo-noir –tyylittely eroaa melko lailla ensimmäisen elokuvan rajusta realismista, mutta ei välttämättä huonossa mielessä.
Hyams: Universal Soldier: Regeneration **½
Mukava nähdä teatterissa, vaikka elokuva hieman puolitiehen jääkin. Positiivista on old school –asenne: ei tietokone-efektejä, ei salamaleikkausta, ainoastaan suoraviivaista ampumista ja pieksämistä. Toimintaa masentaa harmaa kontrasti-boost ulkoasu sekä lähes koko elokuvan sijoittuminen yhteen tehtaaseen. Ludgrenillekin olisi kaivannut 10 minuuttia enemmän ruutuaikaa. Ei huono, mutta voisi olla parempi.