Mitä elitistit katsovat

1. Aleksi Mäkelä:

Matti (tv, 2006) *½

Vaivaannuttava. Kokoelmana sketsejä tämä nauratti välillä, mutta ei tätä oikein elokuvaksi voi sanoa. Matin voice-overit oli jotain aivan käsittämättömän hirveää. Miten kaikki suomalaiset elämäkertaelokuvat voivatkin olla niin onnettomia?



2. Quentint Tarantino: Death Proof (bd, 2007) ***½

Uusintakatselu. Tarantinon välityökin on parempi kuin useimpien ohjaajien parhaimmat pinnistykset.



3. Terry Gilliam: The Imaginarium of Doctor Parnassus (elokuvateatteri, 2009) ***

Ihan kiva aikuistensatuelokuva. Tarina on melkoista häröilyä, mutta visuaalisesti tämä on varsin kiehtova aika kököistä erikoistehosteista huolimatta. Mukavan surrealistisia hetkiä ja vahvoja viittauksia Gilliamin Monty Python-aikoihin.



4. Al Pacino: Looking For Richard (dvd, 1996) ***

Mielenkiintoinen semidokumentti Shakespearen Richard III näytelmästä. Olisi ollut mukavaa jos Richard III elokuvaosuudet olisi kuvattu kunnon eeppiseen Hollywood-elokuvatyyliin sen sijasta että ne näyttivät samalta tuhnulta kuin dokumenttijaksot. No budjetti oli varmaan pieni.

Kahakorpi:

Onnellinen mies ***

Televisioteatterin ankean videokuvauksen ja monen kohtauksen löysän toteutuksen takia elokuva vääntyy väkisinkin näyttelijä- ja hahmovetoiseksi, ja siinä mielessä se toimii erittäin hyvin. Satiiri ei yllä kerronnan ongelmien vuoksi parhaimpaansa, mutta kyllähän tämän katsoi taas kerran uudelleen.



Hu: Raining in the Mountain ****

Luostarin apottivalintaan liittyvästä lobbauksesta ja arvokkaan tekstikäärön varastamiseen tähtäävästä juonittelusta kehkeytyy tiukka jännitysnäytelmä. Harvat taistelukohtaukset eivät sykähdyttäneet, mutta murtoyritysten liikeradat ovat kohdillaan.



Scorsese: The Departed ***½

Kokonaisuutena hyvä mutta Infernal Affairs on sittenkin hitusen parempi. Jännityspuoli toimi tässäkin, ja näyttelijät hoitivat hommansa melko hyvin. Kehutut pääroolit eivät erityisemmin säväyttäneet paitsi ehkä DiCaprion osalta, vaan muikeimmat suoritukset nähtiin sivummalla Winstonen, Baldwinin ja yllättäen Wahlbergin toimesta. Pituutta oli rutkasti liikaa, mutta siltikin rytmi oli monin paikoin hukassa – alku oli melkoista poukkoilua kohtauksesta toiseen ja leikkauksen tasolla jopa kohtausten sisällä ja lopussa mentiin vastaavasti venyttelyn puolelle. Kerronnassa tökkivät lisäksi tietyt alleviivaukset ja suoranainen perseily, josta pahimpana loppukuva – olipa se sitten tarkoitettu vitsiksi tai ei.

The Departed (tv)

Hervotonta dialogia, josta parhaimmat palat kuullaan Mark Wahlbergin ja Jack Nicholsonin suusta. Myös iso musta dildo pornoteatterissa ‑kohtaus nauratti joskaan ei toiminut yhtä hyvin kuin ekalla kerralla – yllätysseksi aspekti puuttui luonnollisesti. Vera Farmigan ja DiCaprion suhde oli draamallisesti onnistunut. Kaikki muut osa-alueet ovatkin Scorsese-elokuvaksi aika keskinkertaisia. Juonessa ihmeellisiä aukkoja, teemat hukassa yms. Mutta oivaa viihdettähän tämä silti on edelleen.



Kill Bill (35mm)

Vol.1:n oon nähnyt jo liian monta kertaa, mutta kokonaispaketin näkeminen kankaalta pitkän tauon jälkeen kannatti. Varmaan aika vaikeahko/kallis toteuttaa, mutta ylivoimaisen upeata olisi, jos näiden Grindhouse ja Kill Bill double billien esityskopioista olisi hankittu ne erikoisemmat kopiot Suomeen näytille. Ts. Grindhousesta alkuperäinen jenkkiprintti ja Kill Billeistä japskiversiot. Aina saa toivoa...



French Connection (dvd)

8

Halloween ***** uusinta

Liittyy TCM:n jaetulle kärkipaikalle elokuvista, jotka olen nähnyt useimmalta formaatilta (4). Nyt blueraylta, mikä oli jossain määrin englanniksi "revelation". Olin todella väsynyt, ja elokuva meni pilkkiessä osittain, mutta onhan tämä hyvä.



9 Hellboy 2 **

Piti katsoa neljässä osassa, koska eihän tämä mukaansatempaava ole. En itseasiassa edes muistanut, että nämä on Guillermo del Toron, ja mietiskelin, että tuleepas mieleen hiljattain katsomani Pan's Labyrinth mieleen. Hirveästi kaikkea, josta osa on kiinnostavaa ja efekteiltään ihan huippuluokkaa, mutta mikään ei pärjää ykkösosan ainoalle hyvälle seikalle eli sille natsille.



10 Dolan's Cadillac **

Perustuu Stephen Kingin tarinaan, minkä havaitsee muutamasta hahmosta ja dialogista, ja selkeästi vielä novelliin, eikä paukkuja riitä alle 90 minuuttiinkaan. Myös elokuvan genre on vaikea määrittää, kauhusta ei ole kyse eikä oikein jännityksestäkään. Elokuvan sijaan tästä olisi voitu tehdä jakso Alfred Hitchcock esittää ‑sarjaan. Näyttelijöistä ei kenestäkään oikein saada mitään irti. Kokeneempi Slater tippuu samaan harmaaseen massaan Wes Bentleyn ja Emmanuelle Vaugierin kanssa



11 Nosferatu ***** uusinta

Herzogin versio. Mun top-3:ssa kun puhutaan Dracula-filmatisoinneista. Todella hieno, ja paikoin mainion realistinen, mitä rikkoo hollantilaiskaupunki, jossa jokin mättää. Kinski vetää hyvin, ja kontrasti Harkerin patsasteluun toimii.

Ohara:

New Story of a Woman Condemned to Hell *

Muutama hieno tatuointi sekä Downtown Boogie Woogie Bandin välittömästi tunnistettava score eivät onnistu sähköistämään Koyu Oharan laiskasti ohjaamaa wip-elokuvaa. Ei silti aivan lajityyppinsä pahinta pohjasakkaa.



Fukasaku: New Battles without Honor and Humanity ***

Uusi tarina, vanhat näyttelijät, sama tunnusmusiikki. Fukasaku rauhoittaa hieman kerrontaansa ja nostaa yakuzan lojaaliusdilemmat tarinan keskiöön. Linnassa perheensä nimissä isutunut Bunta Sugawara ja klaanin uusi nousukas Tomisaburo Wakayama ovat hyvä vastapari, mutta vanha pomo Nobuo Kaneko uhkaa heittää homman läskiksi turhalla komedialla. Reiko Ike pääsee hieman näyttelemään sivuroolissa.



Schrader: Mishima: A Life in Four Chapters ***½

Paul Schraderin visuaalisesti huikea arthouse-elokuva Yukio Mishimasta. Jokainen kappale kuvittaa yhden päähenkilönsä näytelmistä, reaaliaikaisen kerronnan soljuessa taustalla ja keskittyessä Mishiman viimeiseen päivään elävien kirjoissa. Nokkela tapa luoda kuva päähenkilöstä ilman yletöntä historiikkia tai paatosta.



Mishima: Patriotism **

Yukio Mishiman 27 minuuttinen dialogiton mustavalkoelokuva toimii lähinnä historiallisena kuriositeettina. Kovin veriseksi se kyllä yltyy harakiri-kohtauksessaan.



Shinohara: School Day of the Dead **

Aivan ensimmäiseksi pitää varoittaa, että School Day of the Dead on todella tyhmä elokuva. Pokerinaamainen hölmöys uhkaa välillä naurattaa ääneen. Heti perään on kuitenkin todettava, että Kyoko Fukada on tässä elokuvassa todella hurmaava. Hänen ansiostaan elokuvan katsoo mielellään loppuun. Kummituskauhuun lopen kyllästyneille / rakastuneille on ehkäpä hyvä kertoa ennakkoon, että School Day of the Dead

Michael Tuchner :

Fear Is the Key (1972) ***½

Alistair MacLeanin romaaniin pohjautuva elokuva miehestä, joka päättää kostaa ja selvittää lentokoneen mereen syöksyn aiheuttaneen tapahtumasarjan. Barry Newman pääosissa ja alun hieno takaa-ajo tuo mieleen Vanishing Pointin. Muutenkin hyvät 70's vibat elokuvan tunnelmassa.



Antti Peippo : Ihmemies (1979) **½

Suomalainen sci-fi elokuva miehestä joka on käynyt Amerikassa asti saamassa "aivohoitoa" ja on nyt ihmemies. Melkoinen wtf-leffa niin hyvässä kuin pahassa. Sisältää aikamoisen määrän metafilosofista dialogia.



Sam Dunn; Scot McFadyen : Global Metal (2008) **½

Metal: A Headbanger's Journeyn jatko-osa. Valitettavasti aihealueeksi valittu globaali metalliskene ei oikein näin käsiteltynä jaksa kiinnostaa. Jossain välissä koko metallimusa unohdetaan ja keskitytään maailman parantamiseen.



Tom Kuntz; Mike Maguire : Onion Movie (2008) **½

Sketsikooste joka ei saanut kunnollista levitystä valmistumisvuotenaan ja joka sitten myöhemmin vuosien päästä meni suoraan dvd-levitykseen. Vertailukohteina voisi olla Kentucky Fried Movie tai Amazon Women on the Moon. Tällä kertaa kehyksenä toimii Onion niminen tv-kanava ja sen uutiset. Sketsejä tulee tasaista tahtia ja parhaimmillaan ollaan esim. Steven Seagalin Cock Puncher-sketsissä. Kokonaisuutena kuitenkin aika vaisua ja halvannäköistä menoa. Suurin osa sketseistä menee heko-heko osastoon.



Alfonso Cuarón : Children of Men (2006) ****

Vaikuttava sci-fi elokuva lähitulevaisuudesta jossa ihmisten lisääntyminen on päättynyt. Tai ainakin melkein. Ainoa raskaana oleva nainen tarvitsee apua päästäkseen synnyttämään. Michael Caine ja Clive Owen varsin pätevissä osissa. Hyvä kokonaisuus, joka ei kuitenkaan nouse erinomaiseksi. Tuntuu myös että tarina ja perusidea ei ole aivan aukoton.

005. Jonathan Dayton & Valerie Faris:

Little Miss Sunshine (USA, 2006) 8/10

Hauska draama-komediallinen road movie, jossa dysfunctional (mikä tää on suomeksi?) perhe matkaa paskalla VW-pakulla Kaliforniaan viemään perheen nuorimmaista pikkutyttöjen kauneuskilpailuihin. Alkaa ihan ok, vaikkakin vaikuttaa hieman vaisulta. Loppua kohti homma alkaa toimia niin kuin pitää, ja hienon musiikin saatteleman leffan loppu on jo aika huikea. Hyvin kirjoitettu, hyvin näytelty; dorkaltakin vaikuttavasta komediasta siirrytään aika vaivihkaa oikeaan pointtiin. Tai sit mä en vaan missasin pointin alkupuoliskon aikana.

edit. niin, ilman sitä faktaa et diggasin lopusta aika paljon, tää olis ollut "vain" ihan hyvä, 6/10

012.

Scrooged ***

‑En ollut aikasemmin nähnyt. Ihan kiva aikuisten satu.



013. Delta Force 2 ‑The Columbian Connection *****

‑Tuli annettua ykköselle neljä tähteä niin pitää tälle antaa korkeammat tähdet koska on vielä ykköstä kevyesti parempi. Oikeastaan pitäisi antaa 8 tähteä viidestä.



014. The Crazies ****

‑Gengrensä ehdotonta eliittiä. Mitähän ne saa aikaan remaken kanssa...



015. The Shadow Boxer **

Rantala ( 8.1.2010 11:20)

013. Delta Force 2 ‑The Columbian Connection *****

‑Tuli annettua ykköselle neljä tähteä niin pitää tälle antaa korkeammat tähdet koska on vielä ykköstä kevyesti parempi. Oikeastaan pitäisi antaa 8 tähteä viidestä.

Tähdityksistä en tiedä mutta tosiaankin tämä kakkonen on tylsää edeltäjäänsä (jossa Lee Marvin meni täysin hukkaan ) parempi.

13. Lean:

Doctor Zhivago ****

Hieno klassikko jonka katsomista olen pantannut pitkään. Tämä olikin sujuvampi kuin mitä odotin.



14. Eastwood: The Outlaw Josey Wales ****

Niitä parempia amerikkalaisia westernejä. Kuvaukseltaan hienoa jälkeä.



15. Tarantino: Inglourious Basterds ****½

Mitä tästä nyt sanoisi muuta kuin niitä jo todettuja asioita: Lando elokuvan parasta antia, Roth huonointa. Aluksi juuri tuo dialogin Tarantinomaisuus ärsytti kun jokaisen hahmon tilalle olisi voinut kuvitella herran itsensä avautumaan monologeillaan milloin mistäkin mutta tästä pääsi yli nopeasti.



16. Nishimura: Tokyo Gore Police ****½

Pakko näistä japanilaisten ideoista on olla innoissaan. Huumori toimii ja efektit olivat mukavan kasarihenkisiä. Ehdoton piristysruiske viimeaikoina. Huvittavinta on ehkä se että tämä leffa oli Homeenterin kuukauden kauhu yhdessä Inglourious Basterdsin kanssa.

Alfredson:

Låt den rätte komma in / Ystävät hämärän jälkeen

Oikein hyvä.



Flynn:

Out for Justice



Dexter Season 1&2



Siegel:

Dirty Harry

Klassikko



Post:

Magnum Force

Ihan jees. Harrylla on tässä sarjan parhaan näköinen bööna, joten pehmeämpi asenne ei ole ihme.



Miyazaki:

Gake no ue no Ponyo

Symppistä Miyazakia vaikkei tietysti Totorolle pärjääkään.



Bay:

The Rock

Ysäritoiminnan klassikko, jonka jaksaa katsoa aina silloin tällöin uudestaan.



Nolan:

Batman Begins

Onhan tämä paljon Burtonin Batmaneja parempi, mutta vähän kylmäksi jätti.



Joku:

Raid

Heikko esitys. Rumia hahmoja ja ihmisiä.

Mukana myös keharitason yksityistämiskritiikkiä.



Satô:

Tokyo Zombie

Ok, mutta potentiaalia olisi ollut paljon parempaanin.

Zombie MMA matseista plussaa.



Coenit

Burn After Reading

Toimi edelleen.



Tarantino:

Reservoir Dogs

Pulp Fiction

Toimivat edelleen.



Inglorious Basterds

Parasta Tarantinoa vuosiin.



Herrington:

Road House

Parasta tässä on muutama loistava repliikki: "pain don't hurt".



Miike:

Crows 0

Kyllähän tämä kestonsa ajan viihdytti.



Oshii:

Sky Crawlers



Newman:

Fanboys

Suht. sympaattiset SW nörtit päättävät murtautua Lucasin ranchille ja varastaa Episode I:n printin.

Muutamat hyvät vitsit ja cameot.



Robert De Niro:

The Good Sheperd

Aiheeltaan erittäin mielenkiintoinen, mutta ei oikein jaksa kantaa loppuun asti.

Ja Matt Damon näyttää lähes samalta koko elokuvan ajan.



Tony Jaa, Panna Rittikrai

Ong-Bak 2

Ihan hyvää toimintaa.



Faqua:

Training Day

Mr. LA:n suosikki elokuva on ihan jees kyttäfilmi.



Morel:

Taken

6. Cameron: Avatar • ihan jees ***½



7. Judge: Office Space – Loistava leffa! Kai tähän pystyy jokainen joka on edes vähänkin tehnyt jonkinsortin toimistoduunia hyvin samastumaan. Tää leffa pitäisi näyttää kaikille vitun konsulteille ja pikkupomoille, vaikka eihän ne mitään tajuaisi saatikka oppisi. Omakin kaupunki palkkaa koko ajan jotain konsultteja kovalla rahalla kertomaan jotain päivänselviä asioita ja kaupungin työpaikoilta löytyy kaiken maailman pikkujohtajia jotka eivät tee mitään. No, enhän mäkään paljon tee mutta ei mulle paljon vittu maksetakaan. Loistavia hahmoja mutta voiton vie kyllä Gary Colen esittämä Lumbergh. Ei helvetti, toisen kerran tuli tämä nyt jo katsottua ja olin jo unohtanut kuinka hermoille käyvä mutta samalla niin hauska hahmo on kyseessä, mjeeaah. Milton toki hauska tapaus myös. Tää olis pitänyt olla aikoinaan leffateattereissa yllätyshitti, mutta eihän ihmiset tajua. ****½



8. Jordan: The End of the Affair • hyvä. Eihän tää tyylilaji oo täysin mun juttu, mutta kun se tehdään tarpeeksi hyvin niin miehinen mieskin voi saada näistä jotain irti. Kun Neil Jordan ohjaa ja näyttelijöinä Rea, Moore ja Fiennes niin ei siinä täysin metsään voi mennä. Loppuun asti pidetään taso ilman väkisin väännettyä nyyhkydraamaa. Julianne Mooren tissit saavat paljon näkyvyyttä. ****

17. Cameron:

True Lies ***

Vaikka tämä olikin (kai) aikoinaan yksi kalleimmista elokuvista ikinä, välityön makua tässä oli Cameronilta. Ilmeisesti petasi budjettia tulevalle Titanicilleen. Silti ihan viihdyttävä ja totuusseerumikohtaus on edelleen hauska.



18. Besson: The Fifth Element ****

Todella hienoa, uskottavaan tulevaisuuteen sijoittuvaa sci-fiä.



19. Parker & Stone: Team America ****

Edelleen yksi hauskimmista tämän vuosikymmenen elokuvista.



20. Sollima: Revolver ****

Testin ja Reedin show. Paikoitellen turhan hidas mutta syttyy aina etenkin Reedin ollessa kuvissa.



21. Peckinpah: Bring Me the Head of Alfredo Garcia ****

Hieno semi-western, vaikkei sitä parasta Peckinpahia olekaan.



22. Peckinpah: Straw Dogs ****½

Ruma ja anteeksiantamaton. Jätti nyrkillälyödyn olon, jota harvemmin saa elokuvaa katsoessa tuntea. Peckinpahin parhaita.



23. Besson: Léon *****

Mestariteos.

1- Furukawa:

Kenju zankoku monogatari (Cruel Gun Story) (DVD), Kolmas veto Nikkatsu noir boksista ja meno senkun paranee! Mukavan pulp gangsteriactiondraama. Pääosassa tällä kertaa homososiaalinen lojaliteetti ja sen kääntöpuoli eli selkäänpuukottaminen. Jälleen kerran huolella tehty pieni helmi. Jo Shishido on aika äijä. ****



2- Ozu: Shukujo to hige (The Lady and the Beard) (Leffassa), Mykkis tapakomedia Ozun varhaisvuosilta. Kiinnostavampi sisällön puolesta enemmän mitä elokuvallisilta ansioiltaan valottaessaan sotien välisen Japanin arvomaailmaa ja tapakulttuuria. Sujuva juoni ja pari mainiota gagia jaksoi kyllä helposti kantaa tän maaliin saakka. ***



3- Resnais: La guerre est finie (Sota on loppunut/ The War Is Over) (DVD), Pätevää poliittisen zeitgeistin kuvaa haahuiluleffojen kuninkaalta. Trilleriksin tätä aika ajoin sanotaan, mutta kyllähän tää ihan suoraa poliittista draamaa enemminkin oli. Kovalla kiihkolla selvästi tehty mutta aika läheltä aihetta tätä on väännetty ja näkökulma ja se pelätty message jäi ainakin mulle vähän pimentoon. Näyttelijäpuoli kunnossa, Montand hehkuu coolia angstia anti-Francolaisena (Fransesco, ei Jesus) agenttina, Thulin tyttöystävänä luo painetta ja nuori Genevieve Bujold tuo peliin vaihtoehtoa. Ihan jees. ***1/2



4- Haggis: In The Valley of Elah (Blu- ray), Huono, hidas ja tyyyyyylsä. Yök. Ja lässähtää lopussa kyllä todelliseen antikliimaksiin. Yök. Plussapuolella Roger Deakinsin huikea kuvaus. Silti: *



5- Clouzot: Les Diaboliques (Pirulliset) (Leffassa), Aukkojen paikkailua tämäkin. Hyvä oli ja maineensa veroinen toki. Mutta olikohan vuosien odottelu nostanu jälleen paineet aika korkeelle kun ei tää nyt niiiiin hyvä ollu mitä usein kerrotaan. Tosin enhän mä kyl ees tykänny Wages of Fearista. Eli nähdyistä Clouzoteista paras on selkeästi Korppi. Diaboliques on hieman hidas puolivälin paikkeilla. Clouzotin kuivakka musta huumori tosin pelastaa taas paljon. Ja onhan se loppu legendaarinen. ****

016.

Battlestar Galactica ‑The Plan ****

‑Pisteytykset oikeastaan koko sarjalle. Eräs parhaimmista scifisarjoista ikuna. Hyvä lisäosa päätöksen jälkimaininkeihin.



017. Gremlins 2 ****

‑Onhan tämä aika vastustamaton sekoilu



018. Get Carter ***½

‑Michael Caine tylyttää kunnolla. Vitun digiboxi oli taas katkaissut nauhotuksen ennen loppua!



019. Golgo 13: Kowloon Assignment ***½

‑Sonny Chiba kyllä osaa pistää porukkaa halki poikki ja pinoon!