Mitä elitistit katsovat

Du Levande on ainoa Roy Andersonin leffa mitä olen nähnyt ja pidin kyllä kovasti. Omaperäistä kamaa.

Enemy of the state *** Ihan mukaansatempaava joskaan ei kovin uskottava paranoia-thrilleri.



Inside *** ja ehkä puoli. Aika raadollista menoa, joskin loppua kohti aletaan mennä niin överiksi että väkivalta alkaa puuduttamaan. Onnistuneesti epämiellyttävä.



Cutthroat island ** Ehkä tän suurin ongelma ei ole Rennyn ohjaus, vaan onneton käsikirjoitus ja täysin törpöt henkilöhahmot.

67. Hanson:

L.A. Confidential ****



68. Romero: Land of the Dead **½

Olisi saanut jäädä trilogiaksi tämäkin sarja. Mitäänsanomaton elokuva jossa onnistuneinta taitaa olla zombiefektit. Big Daddy oli typerä, varsinkin Day of the Deadin Budiin verrattaessa.



69. Coenit: No Country for the Old Men ****



70. Peckinpah: The Wild Bunch ****

Ei aivan niin hyvä kuin muistin, varsinkaan kun tällä kertaa tuli verrattua muihin Peckinpahin elokuviin. Taitaa se Pat Garrett & Billy the Kid olla herran paras western.



71. Hooper/Spielberg: Poltergeist ***

Harmittavan epätasainen, hienojen kohtausten vastapainoksi on aivan liikaa perseilyä ( esmes).

010. Pete Docter & Bob Peterson:

Up (2009) 9/10

Todella hyvä ja jonkin verran hauskakin piirretty. Ei perseilyä, vaan aika kunnianhimoisesti tehty animaatio, joka kulkee jatkuvasti yllättäviä (tai ainakin piristäviä) polkuja. Siitä isosta kanasta on aika pienellä vaivalla tehty ihan vitun symppis ja hauska.



011. Mario Bava: Sei donne per l'assassino – Blood and Black Lace (1964) 7/10

Tokalla katsannolla pidin tästä enemmän kuin ensimmäisellä. Murhakohtaukset visuaalisesti todella hienoja, ja kun miettii suhteessa siihen mitä tästä elokuvasta "olisi pitänyt tulla", myös riemastuttavia. Pidän fiiliksestä, joka tässä giallon esiasteessa on... ollaan jossain giallon tyylittelyn ja perinteisen (tusina)murhamysteerin välimaastossa. Mut itse tarina on tosiaan aika mielenkiinnoton tusinatuote, varsinkin loppu on mälsä.

25. Shari Springer Berman & Robert Pulcini:

American Splendor (digiboksi, 2003) ***

Uusintakatselu. Mielenkiintoinen näytelmäelokuvan ja dokumentin sekoitus sarjakuvakirjoittaja Harvey Pekarista. Paul Giamatti on loistava pääosassa.



26. Ted Kotcheff: First Blood (bd, 1982) ***½

Ainoa Ramboista joka tuntuu oikealta elokuvalta eikä pelkältä pikkupojille ja muuten lapsenmielisille suunnatulta pullistelulta.

21. Erik Gandini: Videocracy 3/5

‑hämmentäviä asioita italialaisten maasta. Ei niin päräyttävä mitä DocPointin ennakkohype hehkutti (yllätys yllätys).



22. Irvin Berwick: Hitchike to Hell 2/5

‑periatteessa tässä ei ole mitään erikoista: tapahtumat ovat suurimmaksi osaksi istuskelua ja jahkailua ja leffan tempo hidas. Mutta päähenkilö on viihdyttävän typerä, jopa sympaattinen, ja se tekee tästä katsomisen arvoisen.



23. Todd Phillips: Kauhea kankkunen / The Hangover 3/5

‑junttihuumoria älykkäästi tehtynä. Miesporukan yhteishenki ja toisistaan välittäminen ei tunnu kornilta, vaan leffa on lämminhenkinen olematta imelä tai typerä.



24. Robert Cannon, Corinna McFarlane: Three miles north of Molkom 2/5

‑hipit rautaa. Stereotyypit ovat yllättäviä tosia tässä hauskassa, mutta liian pitkässä dokkarissa.



25. Jason Friedberg: Disaster movie DVD 1/5



26. Steven Spielberg: AI ‑Artificial Intelligence 2/5

‑tässä on esitetty vertauskuvallisesti koko vitun ihmiskunta. Henkevästä ja diipistä sanomasta huolimatta tästä jäi lähinnä mieleen ärsyttävä pikkujannu ja sympattinen nalle.



27. Jake West: Pumpkinhead: Ashes to ashes 0/5

‑käsittämättömän paska.



28. Jamie Blanks: Storm Warning 4/5

‑dvd:n kannessa hehkutettiin tätä Urban Legendin ohjaajan kovana paluuna. Ei luvannut paljoa, mutta tämä olikin helvetin hyvä. Täysin peruskaavalla ja perushahmoilla, mutta tyylikkäästi tehty. Leffassa on koko ajan brutaali perustwisti eikä siihen ole tarvita edes ylenmäärin överiksi vedettyjä raakuuksia, vaan ilkeä tunnelma tulee jo henkilötasolta.



29. Lew Landers: The Raven 35mm 3/5



30. Claire Denis: Trouble every day 35mm 3/5

‑taidehassuttelua ja väkivaltaa. Toimii. Vincent Gallo hurmaa kiharoillaan ja pohdiskelevan surullisilla silmillään..

Rantala ( 9.2.2010 08:57)

047. Night Of The Comet *

‑Järkyttävän paska kulttileffa, toimii kyllä unilääkkeenä.

Jep. Niitä leffoja jotka on jääneet mieleen jollain tavalla hyvinä, mutta uusintakatselu vuosien jälkeen kertoo toista. Samaa sarjaa esim. Blob:in ja Killer clowns from outer spacen kanssa.

spatter ( 13.2.2010 23:27)

Rantala ( 9.2.2010 08:57)

047. Night Of The Comet *

‑Järkyttävän paska kulttileffa, toimii kyllä unilääkkeenä.

Blob:in ja Killer clowns from outer spacen kanssa.

Blob oli vieläkin viihdyttävä, Killer Clowns taas ei toimi lainkaan.

Antonio Margheriti :

Ultimo cacciatore aka Last Hunter (1980) ***

Italovietnameksploitaatio. Kertomus sotilaasta joka lähtee omalla missiolleen. Tiukkaa menoa ja verisiä yksityiskohtia. Margheritin ohjaus ei ole sieltä innostavimmasta päästä mutta kyllähän genrediggarit saavat vastinetta rahoilleen. Ihan ok.



Ivan Passer : Cutter's Way (1981) ***½

Mies todistaa ruumiin dumppauksen ja päättää ystävineen selvittää murhaajan keksimällään kiristyssuunnitelmalla. Vaikka tämä on kasarielokuva, niin tyylillisesti enemmän viipyilevän seitkytlukulaisen oloinen. Keskitasoa parempi elokuva mutta ei ihan tasaisen hyvä. Roolit ok, tarinassa parissa kohtaa tyhjäkäyntiä.



Ethan Coen; Joel Coen : Burn After Reading (2008) ****

Varsin onnistunut komediallinen jännäri jossa CIA – miehen muistelmat päätyvät kuntosalityöntekijän käsiin. Tämä luulee sähköisessä muodossa olevaa, ilmeisesti kryptattua dataa tiedustelutiedoiksi ja yrittää kiristää rahaa levyn omistajalta. Väärinkäsitysten myötä homma karkaa täydellisesti lapasesta. Coeneitten kevyempää linjaa mutta ihan nokkela ja kompakti paketti näinkin.

Carné:

Les enfants du paradis ****

Riipaiseva melodraama, joka puristaa hyvät tehot käsittelemistään aiheista. Maineensa väärti.



Berman & Pulcini: American Splendor ****

Pienimuotoisuudessaan viehättävä henkilökuva, jonka tenhoa dramatisoinnin ja dokumentin välillä kikkailukaan ei riko.



Carpenter: Assault on Precinct 13 ****½

Muutamine puutteineenkin häkellyttävän hallittua jälkeä. Tietynlainen jännitys säilyy, vaikka filmin olisi nähnyt kuinka moneen kertaan.



Tulio: Sensuela ****½

Toinen kerta teatterissa ja hyvin toimi taas.



Herzog: Jeder für sich und Gott gegen alle ****

Kiehtova, liikuttava ja ajoittain hauskakin. Bruno S. on varsinainen löytö rooliinsa.



Périer: When Eight Bells Toll ***

Yllättävän hyvä köyhän miehen James Bond ‑mukaelma.

Nishi:

High Kick Girl **½

http://www.elitisti.net/arvostelu/2010/01/001777/high_kick_girl_2009_fuyuhiko_nishi.html



Ikeda: Evil Dead Trap ***½

Ikedan siirtyminen pinkistä kauhun pariin oli mainio veto. Energia on tallella, mutta tylsä seksi on korvattu roiskuttelulla. Kamera-ajot ovat Raimilta, goressa on Fulci-vaikutteita, ja soundtrack on ilmiselvä Goblin-kopio. Loppua vain olisi voinut hieman tiivistää, vaikka viimeinen kuva onkin hurja.



Wakamatsu: Violated Angels **

Asemies tunkeutuu sairaanhoitajien asuntolaan tositapahtumiin perustuvassa artsploitaatioelokuvassa. Hienon aloituksen ja upean lopetuksen väliin jää turhan pitkä terrorijakso, josta ei löydy riittävästi syvyyttä pelkän miehisen ahdistuksen analyysiksi. Kesto on kuitenkin armollinen: vain 57 minuuttia.

Oma viikko:

DVD:



The Substitute 3: Winner Takes it All. Floppitason perseilyä, jossa alkuperäisen teoksen epähienovaraiset sävyt on läträtty tusinaviihteeksi, jota ei ole mitään järkeä katsoa.



The Substitute. Alkuperäinen klassikko! Tom Berenger on palkkasoturi, joka päätyy opettajaksi miamilaiseen kouluun, jossa latinoiden huumekauppa rehottaa. Vanhan hyvän ajan asenteita ja pätevää väkivaltaa. Pituutta olisi voinut vähän trimmata, sillä kyllähän 110minuuttia tällaista dorkailua on vähän liikaa, olkoonkin se hyvin toteutettua.



The Boston Strangler. Yksi kiinnostavimmista sarjamurhaajaelokuvista.



Omen IV. Käsittämätön idioottimaisuus.



Digiboksi.



The Changeling. Erittäin mielenkiintoisesta tarinasta on saatu kohtuullinen ja hyvin clinttimäinen jännitysdraama. Jolie on aivan onneton valinta rooliin, joka olisi vaatinut oikean näyttelijän.



Fifty Dead Men Walking. Jännittävä kuvaus brittejen laskuun toimineesta vasikasta, joka toiminnallaan esti valtavan määrän terrori-iskuja 90-luvun Belfastissa. Perustuu tositapahtumiin.



TV:



Infamous. Kohtuullisen kreisiä, että tästäkin aiheesta (Capote + In Cold Blood) on tehty kaksi elokuvaa samana vuonna. Toby Jonesin Capote oli paljon mielenkiintoisempi kuin Hoffmanin, mutta kumpikohan lienee lähempänä totuutta.

32

Global Metal

MIelenkiintoinen, mutta aikamoinen sillisalaatti. Ei tää jäbä mikään hyvä dokkarin tekijä ole, mutta jos/kun aiheet riittävän mielenkiintoisia, niin katsoohan näitä. Tässä olisi voitu keskittyä vain yhteen sceneen. **



33 Yes Man

Sattui tulemaan tv:stä oikeaan aikaan. Jim Carreyn aiemmista onnistumisista pyritty poimimaan osia. Liar liarista perusidea (Carreyn "pitää" alkaa sanoa jokaiseen mahdollisuuteen/tarjoukseen kyllä), Eternal Sunshinesta oikeastaan hahmo ja naamanvääntely niistä vanhimmista. Ihan katsottava opettavainen feel good ‑elokuva, joka osoittaa, että Carreyn naamataulu taipuu yhä. **



34 Chato's Land

Mustavalkoinen juoni on mahtunut tupakka-askin kanteen, mutta silti homma pysyy ihan hallussa ja kestää kiinnostavana 90 minuuttia. Pitäisi varmaan pohtia miten tämä kokonaisuutena suhtautuu Death Wishiin. Olen varmaan nähnyt tämän joskus kakarana, koska pari kohtausta tuntui tutuilta. Hieno lopetus. ***



35 8mm uusinta

Onhan tämä varsin hyvä, ja tarjoaa lisäksi muutaman Cage-hetken. Kostoteemaan ihan hyviä vivahteita. Realistisuudesta en tiedä, mutta miksi sillä olisi jotain väliä. Arabialaisvaikutteinen musiikki ei toiminut ollenkaan. Muistin sen kyllä, mutten sitä kuinka irrallaan se kaikesta on. Lopun tavallisemmat musiikit toimivat paremmin. ****



Lisäksi mainio Superbad uusintana melkein kokonaan. Noin 1,5h kohdalla voitti uni, mutta se ei ole elokuvan vika.

k-mikko ( 14.2.2010 23:04)

32 Global Metal

MIelenkiintoinen, mutta aikamoinen sillisalaatti. Ei tää jäbä mikään hyvä dokkarin tekijä ole, mutta jos/kun aiheet riittävän mielenkiintoisia, niin katsoohan näitä. Tässä olisi voitu keskittyä vain yhteen sceneen. **

Totta. Omalla kohdalla voi todeta että jos aihe ei olisi metallimusiikki, niin ei tämä ja Headbangers Journey kovin kummoisia tekeleitä olisi.

theremin ( 14.2.2010 11:32)

spatter ( 13.2.2010 23:27)

Rantala ( 9.2.2010 08:57)

047. Night Of The Comet *

‑Järkyttävän paska kulttileffa, toimii kyllä unilääkkeenä.

Blob:in ja Killer clowns from outer spacen kanssa.

Blob oli vieläkin viihdyttävä, Killer Clowns taas ei toimi lainkaan.

Juuri näin.