Mitä elitistit katsovat

sorsimus ( 26.4.2010 16:41)

Petri: La decima vittima (The Tenth Victim) Jumalaisen upeat lavastukset ja koko idea hienoja ja toimi, ajoittain laahaava kerronta ja koko elokuvaa värittänyt itsetarkoituksellinen "ihailkaa miten nokkelaa ja blaseeta leffaa me tehdään"- mentaliteetti toimi sitten vähän huonommin. Jos osan itsesäälisestä negatiivisuudesta dialogissa olis korvannu vaikka actionilla tai jotenkin kiristäny tahtia keskivaiheella niin olis ollu parempi. Toisaalta Mastroianni on aivan hirmuvedossa ja tekee ehdottomasti yhden parhaista rooleistaan (en oo koskaan miestä fanittanu). Ursula "Undress" sensijaan on tavalliseen tapaan puiseva isolla kädellä.

Hyvin puhuttu. Mullekin tämä klassikko on aina tuntunut mentaalitason alisuorittajalta maineeseen nähden. Tyylitaju taas ampuu ohi just ton Ursula A:n verran.

Parit viime viikolta:

The Curious Case of Benjamin Button. Väkisinkin tästä tuli mieleen Forrest Gump, eikä tämä muutenkaan päässyt Fincherin mestariteosten tasolle.



ööö, oli varmana muutakin.



Sitten tän katsoin pari viikkoa sitten, mutta unohdin mainita asiasta...



Kielletty hedelmä. Uskomattoman pitkäpiimäinen ja hölmö elokuva aiheesta, josta varmasti olisi voinut saada ainakin koskettavan ja aivan varmasti mielenkiintoisen nuoruuskuvauksen. Tämän ja Tummien perhosten kodin perusteella, en kyllä odota ohjaajalta enää mitään. Tosin kehuttua esikoisteosta en ole nähnyt.

Shocky ( 27.4.2010 00:25)

69. Monster Club ****+

Helmi. Vincent! Ingrid! Donald! Patrick!

Ei ollu Ingrid.

Flash ( 27.4.2010 13:38)

Shocky ( 27.4.2010 00:25)

69. Monster Club ****+

Helmi. Vincent! Ingrid! Donald! Patrick!

Ei ollu Ingrid.

Argh, Britt tietenkin.. monettakohan kertaa sekoitin.

Tamahori:

Next **

Päällisin puolin siististi tehtyä hötötrilleriä, jossa Cagekin pysyy aisoissa, mutta juoni on lähes sietämätön. Sen lisäksi että kahden minuutin esinäön hyödyntäminen on jatkuvasti epäuskottavaa, käsikirjoittajat rikkovat alussa asettamiaan sääntöjä aina umpikujan lähestyessä, ja katsojan aliarviointi vedetään huippuunsa lopputvistillä.



Slade: 30 Days of Night ***

Hyvä konsepti mutta olisi ollut suotavaa, että siitä olisi saatu irti muutakin kuin Night of the Living Deadin variointia. Ajankulkukaan ei tosiaan välity niin kuin pitäisi, mutta yksittäisten hetkien vahvuudella ihan kelvollinen esitys joka tapauksessa.



Brand: Unknown ***

Viisikon muisti palailee pätkittäin ‑mysteeri kantaa hyvin siihen asti, kunnes ryhmää aletaan jakaa joukkueisiin ja valinnoille löytyy selvät taustat. Päähahmon salaisuudessa on jänistämisen tuntua, mitä vain vahvistaa lievä pakittaminen vielä yhdellä lisäkeikautuksella. Ihan kiva kikkailujännäri, mutta tuskin kestää toista katselua.



Goyer: Blade: Trinity ***

Yllättävän hyvä. Dracula-kuvio ei tyydyttänyt täysin ja Bladen uudet apupojat oli hahmoteltu turhan nokkeliksi poskisolisteiksi, mutta toimintajaksot pelasivat kivasti eikä niiden välilläkään jääty turhan pitkiksi ajoiksi jäähdyttelemään. Olipa Jessica Biel jumpannut itsensä melkoiseen kuntoon.



Ruben: The Sister-in-Law **

John Savage varhaisessa pääroolissa kotiin palaavana maankiertäjänä, johon iskevät silmänsä sekä kirjailijaveljen entinen vaimo että tämän uusi nuorikko. Ettei touhu menisi pelkäksi kiehnäämiseksi ja uima-altaassa lillumiseksi, on mukaan ympätty mafiabisneksiä tuomaan lisäsävyjä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Joseph Ruben ei ole osannut päättää, tehdäkö seksploitaatiota vai vakavaa esikaupunkidraamaa, joten lopputulos ei ole oikeastaan kumpaakaan. Myös musiikista vastuun kantanut Savage laulaa muuten aika hienosti.

Emile de Antonio :

In the Year of the Pig (1968) ***½

Dokumentti Vietnamin sodasta ja tehty silloin kun itse sota oli vielä käynnissä. Kohtuullisen kattava ja kiinnostavakin kokonaisuus mutta toteutuksessa on käytetty minun makuuni liikaa puhuvia päitä. Tokihan monet rankkaavat tämän parhaimpiin Vietnam-dokumentteihin.



Francis Ford Coppola : Apocalypse Now (1979) *****

Mestariteos, ei voi muuta sanoa. Viime kerralla tuli nähtyä redux-versio, nyt alkuperäinen. Kaikki osa-alueet toimii. Menee omaan top-10.



Francis Ford Coppola : Gardens of Stone (1987) ***

Ilmestyskirja nyttiin verrattuna peruskauraa. Kyseessä Vietnamissa kuolleen nuoren miehen elämä joka esitetään takaumana, tarinan alkaessa miehen hautajaisista. Coppolan pointtina tässä lienee ollut todistaa että anonyymiksi jäävällä ja tilastoissa kuolleeksi listatulla on aina takanaan oma elämäntarina ja läheiset ihmiset joiden elämään sodassa kuollut henkilö on vaikuttanut. Harmi vaan että pääosan hahmo ei ole kovinkaan kiinnostava elokuvan kannalta. Sen sijaan esim. James Caan heittää yhdessä rooleista kohtuu onnistuneen suorituksen. Coppolan ohjaus on vain turhankin paatoksellista.

Jeremias Rahunen ( 29.4.2010 18:56)

Francis Ford Coppola : Apocalypse Now (1979) *****

Mestariteos, ei voi muuta sanoa. Viime kerralla tuli nähtyä redux-versio, nyt alkuperäinen. Kaikki osa-alueet toimii. Menee omaan top-10.

Top-1 iankaikkisesti, amen.

Jeremias Rahunen ( 29.4.2010 18:56)

Emile de Antonio : In the Year of the Pig (1968) ***½

Dokumentti Vietnamin sodasta ja tehty silloin kun itse sota oli vielä käynnissä. Kohtuullisen kattava ja kiinnostavakin kokonaisuus mutta toteutuksessa on käytetty minun makuuni liikaa puhuvia päitä. Tokihan monet rankkaavat tämän parhaimpiin Vietnam-dokumentteihin.

Itse tykkään tästä paljonkin vaikkakin koko hyödyn irti saaminen vaatisi ehkä vähän laajempaa yleistietoa aiheesta. Tää on hyvällä tavalla aikansa tuote siinä mielessä, että se mikä jää sisällössä ymmärtämättä, korvautuu mustavalkoisessa rosoisuudessa mikä eroaa uudemmista dokkareista. Hieno leffa.

Osa näistä jo kuukauden takaa:

Ninja Mission

öö, luulisi että olisin tykännyt enemmänkin mutta en tiedä. Jotenkin tämä oli armottoman tylsä. Siinä vaiheessa kun lopun gorepitoiset tappelut alkoivat, ei enää oikeastaan kiinnostanut.



Final Reprise

Ok. sanoin vähän aikaa sitten että Battle Ratsin pääosasuoritus on yksi kehnoimmista ikinä. No, nyt päästiin aika lähelle sitä. Final Reprisen pääosassa on joku unohdettu karatejätkä 80-luvulta, ja pökkelöinnissä ollaan ihan omissa sfääreissään. Ja kun pökkelöä näyttelemistä komppaa vielä fyysinen kankeus, on tämä Gary Adams kyllä hupaisaa seurattavaa. Ai juu, tarina: alussa ollaan Vietnamissa, jossa Adamsin johtama yksikkö epäonnistuu tehtävässään pahasti. Siirrytään viisi vuotta eteenpäin, ja Adams kouluttaa solttuja Thaimaassa, kun hänen perheensä kimppuun hyökätään. Kuka? Miksi? Siinäpä vasta pulma. Adams vannoo kostoa! 85 minuutin elokuva tarjoaa äärettömän bodikauntin, tukun toinen toistaan huonompia roolisuorituksia ja kaikkea sitä muuta skeidaa, minkä takia tämä kaakkois-aasia ‑osasto on niin ihanaa katseltavaa.



Valhalla Rising

Helvetin hyvä. Vähemmän soutamista ja enemmän tappelua ja se olisi viisi tähteä.



Violent Streets

Goshan mainio Yakuzapätkä. Enpä ole tainnut nähdäkään Goshalta mitään ei-samurai ‑elokuvia. Ehkä juoni olisi kaivannut vähän rauhallisempaa käsittelyä, nyt hypitään vähän liian nopeasti tapahtumasta toiseen.



Starship Troopers

Hauskaa hubaa. Hyvin on kestänyt aikaa.



Eagle vs. Shark

Romanttinen komedia nörttijäbästä ja hampurilaispaikassa työskentelevästä typystä. Nousee 2000-luvun ekan vuosikymmenen parhaimpien komedioiden listalle meikän punaisessa kirjassa. Ainoa miinus tulee muutamien gagien ennalta-arvattavuudesta.



Bangkok Dangerous

Siis tämä uudempi versio. Sujuva elokuva, mutta ilman mitään vibaa. 90-luvun version tarina oli muistaakseni parempi. Tätä puutetta onneksi "tasapainottaa" Nick Cage ja hänen very bad hair day. Mies tallustelee elokuvan läpi näytellen säästeliäästi: repertuaari koostuu kahdesta ilmeestä. Hymy ja vihainen irvistys. Ja hymy on näistä helvetin paljon pelottavampi.



The Mia aka. Bullet wifes

Thaimaalainen erittäin skeida toimintaelokuva. En kyennyt katsomaan loppuun, puolisen tuntia riitti. Juoni on tämä: rakastajattaret ja vaimot perustavat kilpailevat organisaatiot ja alkavat niittaamaan toisiaan. Ei, ei siinä ole mitään järkeä. Ämmätkin ovat thai-elokuvaksi harmillisen huonoluisia.

Fax Bahr; George Hickenlooper :

Hearts of Darkness: A Filmmaker's Apocalypse (1991) ****

Elämää suuremman elokuvan tekoprosessista kertova dokumentti. Osoittaa että Coppolalla ei ollut helpot päivät kuvatessa Apocalypse Now:ta. Ongelmia aiheuttivat sää, budjetin ja kuvauspäivien paisuminen, castaus ongelmat ja paikalliset olot muutenkin. Esimerkiksi elokuvassa käytetyt helikopterit lähtivät välillä taistelemaan omia sotiaan kesken kuvausten. Todistaa myös miten monet elokuvan kohtaukset joissa hahmot ovat erinäisten aineiden vaikutusten alaisena, eivät olleet aina välttämättä näyteltyjä. Välillä tuntuu että Coppola oli jollain tasolla samalla matkalla kuin elokuvan Willard.



Michael Mann : Thief (1981) ***½

James Caanin esittämä ammattivaras ja kassakaappiekspertti yrittää päästä tavallisen perhe-elämän viettoon samalla kun olisi tarkoitus heittää vielä yksi keikka mafian laskuun. Valitettavasti suunnitelmat eivät mene ihan näin helpolla tavalla ja ongelmia seuraa. Elokuvana vähän kaksijakoinen siinä mielessä että ensimmäinen puolisko tuntuu hieman turhankin koukeroiselta tarinan kuljetuksen osalta. Toisella puoliskolla päällä hirmu draivi, ja etenkin loppuselvittelyt on kuvattu hemmetin tyylikkäästi. Kokonaisuutena suositeltavaa katsottavaa.



Robert Luketic : 21 (2008) ***½

Varsin viihdyttävä elokuva Kevin Spaceyn esittämästä matematiikan proffasta joka rekrytoi lahjakkaita oppilaitaan salaa "kerhoon" jossa opetellaan laskemaan kortteja blackjack – pöydässä ja voittamaan kovia summia silloin kun todennäköisyydet ovat kohdillaan. Nyt porukkaan pestataan opiskelijabudjetilla ja vähän allekin elelevä uusi kasvo. Ja kun lukuvuosimaksut ovat huippuluokkaa saadaan kerhoon uusi jäsen. Kokonaisuutena aika keveää menoa ja käsikirjoitus oikoo joitain kohtia turhia selittelemättä (oikeassa elämässä ei kaikki varmasti sujuisi niin ongelmitta kuin mitä elokuvan alussa annetaan ymmärtää). Lopussa toki tulee twistiä ja ongelmia. Spacey vetää ihan ok roolin ja tämä on kevyttä mutta hyvin etenevää viihdettä. Loppu on kliseinen (ja en ymmärrä miksi ne käytti koko ajan samaa kasinoa). Monte Hall Problem

Digiboksi:

Watchmen. Toisella katsomiskerralla huomio kiinnittyi siihen, miten tässä oltiin puraistu kerralla valtava kakkupala. Kyllähän tämä kaikesta rönsyilystä huolimatta silti toimii hyvin. Olisi tietysti nasta miettiä, millainen elokuva olisi ollut, jos lähestymistapa olisi ollut enemmän 2001 ‑tyyppinen.



Eichmann. Heikosti potentiaalinsa lunastava kuulusteludraama Adolf Eichmannin ajasta Mossadin vankina.

Dmytryk: The Caine Mutiny – Hyvä edelleen.

Shankland: The Children – Tämähän oli parempi vielä kun osasin odottaa.

Araki: Smiley Face – Vittu mitä paskaa.

Malle: Ascenseur pour l'échafaud – Hyvä.

Singer: Superman Returns – Jöötiä

Eberhardt: Night of the Comet – Erittäin hyvä. Kasaritunnelma kohdallaan.

Starrett: Rece with the Devil – Harmittavan yleisen urpoilun johdota vain ok tasoa. Etenkin koko käärmespedeily ja idioottimainen autokaahailu pisti naurattamaan. Perusidea tietenkin ihan loistava.



Lostia Kaudet 1-3 – oujee

Avedis:

The Stepmother *½

Heikkohermoinen arkkitehti tappaa vaimonsa oletetun rakastajan ja alkaa pian epäillä muitakin miespuolisia tuttujaan. Lisähuolia aiheuttavat sitkeä poliisietsivä sekä aiemmasta avioliitosta siunaantunut poika, joka muuttaa saman katon alle isän ja uuden äidin kanssa. Alejandro Rey sekoilee pääosassa koko rahan edestä, mutta puuduttavan hidastempoiseen tarinaan tulee vauhtia vasta jälkimmäisellä puoliskolla. Claudia Jennings vilahtaa ja vilauttaa pienessä sivuroolissa, ja näkyypä elokuva kisanneen peräti Oscarista parhaan alkuperäiskappaleen kategoriassa.



Meyer: The Immoral Mr. Teas **

Toimii paremmin ajankuvan dokumentaationa kuin nakufilminä. Kiitosta selostuksen itseironisesta otteesta ja rakenteellisesta näppäryydestä.



Meyer: Eve and the Handyman *

Niin ankea sketsikokoelma, etteivät kaupunkimaisematkaan jaksaneet enää innostaa.



Berwick: Malibu High *½

Isän itsemurhan traumatisoima, nokkava opiskelijatyttö päättää ryhtyä kohentamaan sekä tulotasoaan että arvosanojaan seksipalveluilla. Kaavamaisesti etenevä juoni ei päätykään rellestämistä seuraavaan alamäkiopetukseen, vaan yllättää rajulla käänteellä urakehityksessä. Tällä ei sentään pelasteta koko elokuvaa, mutta loppupuoli onnistuu ällistyttämään kerran toisensa jälkeen.



Halonen: Magneettimies **½

Erittäin hyvä aihe, mutta potentiaali hukataan tuhlaamalla aikaa ohjaajan ja muiden fanien jorinoihin sekä nolostuttaviin välianimaatioihin. Streng säilyy mysteerinä tämänkin jälkeen.



Anderson: Cindy and Donna *

Crown Internationalin hullunkuriset perheet osa n. Kaappijuoppo äiti ja hyvää vauhtia alkoholisoituva isä elostelevat tahoillaan tytärten yrittäessä tulla toimeen omillaan. Donna on jo omaksunut vanhempien elämäntavan, mutta Cindy epäröi vielä päihde- ja sukupuoliasioissa. Jälkimmäisen retkahtamisen jännääminen on ainoa asia, mitä olemattomalla tarinalla on tarjottavanaan mietojen mutta runsaiden seksikohtausten lisäksi.

124.

Friday the 13th part 3 **½

‑säilyttänyt enemmän verta kuin kakkososa joten siltä osin parempi. Muuten samaa paskaa ja kameran linssissä on vähän väliä paskaa.



125. Animal Factory ***

‑normaalia positiivisempi vankilafilmi mikä ei välttämättä ole huono asia.



126. Zodiac ***½

‑vaikuttavaa ajankuvaa joskin voisi toimia paremmin lyhyempänä



127. Death Proof **

‑20 minuuttia tyhjää pulputusta veke niin voin lisätä yhden tähden



128. Valhalla Rising **

‑Hienoa kuvastoa ja äänimaisemaa harvinaisen turhassa elokuvassa.

72.

Without Warning ****+

Yes! "Lätynheittäjä", ala-asteen kauhu, on palannut. Kokemus ei ole laimentunut vuosikymmenten varrella. Tässähän on kaikki mennyt (vahingossa?) nappiin: Erikoisefektit onnistuivat ällöttämään edelleen, miltei kaikki hahmot ovat omalla tavallaan omalaatuisia ja kiinnostavia, ja monet kohtaukset onnistuvat olemaan oikeasti jännittäviä.



73. Embla (Hvíti víkingurinn dir.cut) ***

Hrafn Gunnlaugssonin viikinki-trilogian päätösosa päätyi pääasiassa julkaisuun tv-minisarjana ("Valkoinen viikinki"), josta ohjaaja myöhemmin trimmasi tämän leffaversion, Emblan. Ei ehkä hyvä idea, tarina kun tuntuu jättävän oleellisia juttuja kertomatta, mm. Valkoisen viikingin edesottamukset Islannissa (?). Sinänsä ei ole harmi, ettei tätä tyhmänä toljottavaa puunaamaa nähdä enempää, mutta nyt tuntuu että tarinasta on tehty varsinainen Embla-show tarkoituksella. Ei sekään paha juttu ole, Maria Bonnevie näyttelee hyvin villiä viikinkimorsianta ja hänen tissejään esitellään kristillisen kasteen, seksin ja jopa lypsämisen merkeissä (dvd:n takakansi hehkuttaa Marian olleen 15-vuotias kuvausten aikaan, o-ou). Muuhun trilogiaan verrattuna nyt keskitytään pettämisen, kostamisen ja ryöstelyn sijaan pakanoiden käännyttämiseen kristinuskoon ja obsessiiviseen rakkauteen. Siksi Embla on ehkä trilogian mielenkiintoisin osa, ja ainakin näyttävin: Löytyy rakennettuja settejä, on päästy ihan oikein linnaan filmaamaan, puvustus on hienoa ja nyt Norjan ja Islannin vesillä kelluu kunnollisia viikinkilaivojakin. Parhaan osan kunnia taitaa kuitenkin kuulua kakkososalle (Korpin varjo), etenkin sen loppupuoliskolle.



74. W.R. Organismien mysteerit (W.R. – Misterije organizma) ***½

Asenne kohdallaan!



75. Minority Report ****

Mielenkiintoinen, mutta kokonaisuutta haittasi hieman ylipituus ja siihen kontribuoivat muutamat turhan videopelimäiset ja totaalisen epäuskottavat toimintakohtaukset.



76. Tokyo Gore School (Gakkou ura saito) ***-

Battle Royale ‑ripoffina mainostettava halpis, jossa näkyy myös vaikutteita Suicide Circlestä. Kohtuullisen nokkela juoni kertoo oletetusti opetusministeriön lanseeraamasta pelistä, jossa oppilaat jahtaavat kännyköiden gps-kartoilla toisiaan, hakkaavat uhrin, ja pöllivät tämän kännykän päästäkseen nettisaitille, josta selviää näiden tietoja kuten noloja salaisuuksia. Voittaja puolestaan voi keräämillään pisteillä itse poistaa systeemistä omia tietojaan. Peli menee tietenkin lopulta hengenvaaralliseksi, kun jo valmiiksi psykoottiset koulukiusaajat väijyttävät nörtimpiä uhrejaan. Battle Royalen väkivaltaisuuteen TGS ei millään yllä, vaikka suureellinen nimi lupaakin paljon gorea. Verta näkyy oikeastaan hyvin vähän: pari hassua puukotusta, auto-onnettomuus ja vasaratappo yms. Alkuperäisnimi ("koulujen underground-intternetsaitti") kertoo enemmän – tässä on kyse painajaisvisiosta, modernin teknologian mahdollisuuksista oppilaiden välisessä taistelussa. Halpiksen hajuinen leffa saa plussaa Tokion arkisissa paikoissa tapahtuvista toimintajaksoissa, missä teinit jatkuvasti pomppivat toisiaan karkuun parkour-hypyillä ja välillä potkivat ja hakkaavat ankarasti hölmöjen, mutta huvittavien koreografioiden mukaisesti.



77. Black Karma ****

Kovaa kamaa, sanoisinko että ylivoimaisin suomalainen indie-barbaarilyhäri. Parhaat puolet ovat tietenkin Haaskan näyttelemä uskomattoman vittumainen ja ärsyttävä kuningas, nerokkaat lopputwistit, sekä yllättävän rajut ja kunnianhimoiset gore-efektit. Tästä pitäisi saada remake paremmalla äänityksellä ja vcd-laatua paremmalla kuvalla. "hän loi sinut seitsemästä soturista ja kymmenestä peurasta"



78. Sweet Movie ***½

Lupaavan jodorowskylainen alku muuntuu hieman turhankin sekavaksi menoksi, mutta toisaalta Otto Muehlin possen performanssi ei ainakaan jätä kylmäksi… Niin joo, edellisen Orion ‑esityksen aikoihin tätä mainostettiin leikkaamattomana, mutta eilisessä printissä ainakin oli pari ranskankielistä sensuurilämiskää, tyyliin "seuraavat 18 sekuntia on poistettu jonkun viraston toimesta"? Vai olivatko ne osa elokuvaa?



79. Alone in the Dark (1982) ***

Alkupuolelle kaipaisi jotain jännitettä, mutta psyko-kopla hoitaa onneksi homman lopulta kotiin ja kaikki päättyy todella asiallisiin bileisiin.