Mitä elitistit katsovat

March of the penguins (DVD) *** Rankkaa on elämä pingviininä.



Kinsey **** Vastoin odotuksia varsin onnistuneen oloinen elämänkertaelokuva. Ehkä auttoi kun ei aiheesta juuri tiennyt mitään. Näennäisesti hidas, mutta ei tässä paljon tylsiä kohtia kuitenkaan ollut.



Hoodwinked * Animaatioväännös punahilkasta on typerää sekoilua ilman kohokohtia.



House of the dead * Oli pakko katsoa yksi Bölli, että tietää mistä puhutaan. Ja kyllähän se oli ihan odotusten mukainen. Itse asiassa ekat 20 minuuttia sai odottamaan vielä kohtuullista b-kauhuilua huonoine näyttelijöineen, tisseineen ja tunnelman luonteineen, mutta kun ns. toiminta alkaa, ollaan todella nopeasti aika sietämättömän elokuvan edessä. Videoklipit pelistä sai toivomaan että olisi jossain sitä pelaamassa sen sijaan että katsoi tätä.

Shocky ( 4.5.2010 16:38)

Niin joo, edellisen Orion ‑esityksen aikoihin tätä mainostettiin leikkaamattomana, mutta eilisessä printissä ainakin oli pari ranskankielistä sensuurilämiskää, tyyliin "seuraavat 18 sekuntia on poistettu jonkun viraston toimesta"? Vai olivatko ne osa elokuvaa?

2004 nähtiin suomalainen kopio, johon olin palauttanut VET:n leikkaukset. Suomalainen kopio oli kuitenkin jo niin hauraassa kunnossa, ettei sitä nyt saatu enää Orioniin kahteen esitykseen. En muista tuota sensuurilämiskää – periaatteessa ihan mahdollista, että nyt nähtävästä ulkomaisesta kopiosta olisi ehkä sensuroitu jotain mitä Suomi-kopiossa oli. Käyn katsomassa leffan huomenna uudestaan – katsotaan soittaako mitään kelloja.

034. Michael Haneke:

Caché – Kätketty (FRA jne., 2005) 10/10

Olenhan mä kuullut et tämä on hyvä, mutta yllätyin silti...



Haneke tekee trilleriä, joka siirtyy vähitellen hahmojen henkilökohtaisesta sfääristä kauemmas, yhteiskunnalliseen kommentointiin, ja pitää molemmat osa-alueensa tiukasti otteessaan.



Pidän tästä selkeästi siirtolais/maahanmuuttokysymykseen liitettävissä olevasta teemanasettelusta enemmän kuin väkivallan käsittelemisestä Haneken aikaisemmissa (enhän mä kaikkia kyl ole nähnytkään). Ihminen toistaa itsepintaisesti tiettyä avoimmuuden illuusiota, valhetta, jonka tarkoituksena on estää syyllisyyttä nousemasta tietoisuuteen häiritsemään normaalia elämää. Tuo syyllisyydentunne on kuitenkin todellisuutta, vaikkakin se kierretäänkin uskottelemalla itselleen ja ympäristölleen päinvastaista. Haneke on sen verran fiksu ettei hän yritä (tekopyhästi) moralisoida, vaan enemmänkin pakottaa ihmiset hetkeksi katsomaan itseään peilistä... hän näyttää meille jotain, jonka jo tiedämme, mutta jonka silti onnistumme verhoamaan näkyvistä.



Samalla tavalla Cachén päähenkilö Georges blokkaa tietoisuudestaan syyllisyytensä, ja jopa niin ilmeisesti, että minua alkoi katsojana vituttaa rankasti hänen venkoilunsa seuraaminen. Mutta aika helppohan se on hurskastella, kun oma pieni elämänpiiri ei ole uhattuna.



Ok, tää Haneken ihmisnäkemys on kiistettävissä, mutta mua se viehättää kaikkine defenssimekanismeineen ja itsepetoksineen.

80.

The Fog (1980) ***

Eipä tämä koskaan ole ollut Carpenterin top tenissä, mutta jotenkin salaa toivoin että teatterissa Usva olisi päässyt säväyttämään, mutta... ei. Muutamat säikyt ja kauhukohtaukset ovat esimerkillisen toimivia, mutta miten kukaan voi olla missään pakokauhun vallassa vain, koska joku radioääni huutaa jotain "Usva etenee Mannerheimintietä pitkin! Paetkaa Johanneksen kirkkoon!"



81. Christiane F – Wir Kinder vom Bahnhof Zoo ***½

Todellinen pahanolon elokuva. (Lahjakkaiden) lapsinäyttelijöiden käyttö vie elokuvan tehot aivan uusille tasoille verrattuna johonkin Requiem For a Dreamiin tai Trainspottingiin, mutta toisaalta kurjuuden spiraali ei sinänsä ole niin mielenkiintoista katsottavaa. Leffa pakottaa katsojan ottamaan osaa skidien vieroitusyritykseen ja retkahtamiseen, ja lyö ilmat pihalle aina uudestaan ja uudestaan. Elokuvallinen katsojan pahoinpitely, aivan kuten Martyrs!



82. Ghost Writer ****

Hyvä leffa, Brosnanilla on hieno ökykämppä, Polanski osaa luoda jännittäviä kohtauksia. Ei mitään spessuu kuitenkaan tällä kertaa.

Flash ( 5.5.2010 15:08)

Shocky ( 4.5.2010 16:38)

Niin joo, edellisen Orion ‑esityksen aikoihin tätä mainostettiin leikkaamattomana, mutta eilisessä printissä ainakin oli pari ranskankielistä sensuurilämiskää, tyyliin "seuraavat 18 sekuntia on poistettu jonkun viraston toimesta"? Vai olivatko ne osa elokuvaa?

2004 nähtiin suomalainen kopio, johon olin palauttanut VET:n leikkaukset. Suomalainen kopio oli kuitenkin jo niin hauraassa kunnossa, ettei sitä nyt saatu enää Orioniin kahteen esitykseen. En muista tuota sensuurilämiskää – periaatteessa ihan mahdollista, että nyt nähtävästä ulkomaisesta kopiosta olisi ehkä sensuroitu jotain mitä Suomi-kopiossa oli. Käyn katsomassa leffan huomenna uudestaan – katsotaan soittaako mitään kelloja.

Nyt nähtiin ranskankielinen versio ja muistelen, että KAVA:n suomalainen kopio olisi (ainakin osin) englanninkielinen versio – voin kyllä muistaa väärinkin. Planssit soittivat sen verran kelloja, että muistin joskus lukeneeni, että naistähti Carole Laure olisi vaatinut jotain kohtia (eli juuri noita plansseilla peitettyjä) poistettavaksi: varmaan koskettelee niissä lisää penistä tai sitten on muuten vaan liian lähellä Otto Muehlin ja kumppanien meininkejä. Voi olla, että kohdat ovat mukana englanninkielisessä versiossa tai sitten eivät, mutta mitään muistettavinta pervoilua ei nyt nähdystä kopiosta KAVA:n sensuroimattomaan kopioon verrattuna puuttunut. Enemmän häiritsi John Vernon ‑jaksojen ranskankielisyys.

Leo McCarey:

Make Way for Tomorrow ****½

Ozun Tokyo Storyn tapainen kertomus kahdesta vanhuksesta, jotka menettävät talonsa ja majoittuvat lastensa luo. Ongelma on, ettei kukaan lapsista voi majoittaa molempia, joten vanhukset joutuvat eroon toisistaan. Elämä lasten nurkissa ei helppoa senkään vuoksi, että vanhukset tuntevat olevansa aina tiellä – ja sitähän he usein ovatkin. Hillitysti toteutettu ja näytelty draama, joka ei kuitenkaan sorru olemaan millään muotoa liian siirappinen. Loppukohtaus on yksinkertainen ja tyylikäs.



Carl Th. Dreyer: Mikaël ****

Jostain syystä muistelin, että tämä olisi raskas ja paikoin tylsäkin elokuva, mutta onneksi muistikuvat osoittautuivat vääriksi. Benjamin Christensen esittää kuuluisaa taidemaalaria, joka nautiskelee elämästään nuoren miesmallinsa kanssa. Kun köyhtynyt venäläinen ruhtinatar pyytää taiteilijaa maalaamaan hänestä taulun, kaikki muuttuu: ruhtinatar vamppaa taitelijan miesmallin, minkä seurauksena siveltäjä alkaa liukua kohti kuolemaansa. Komean näköinen elokuva ja Christensenkin on pääosassa oikein pätevä, mutta paikka paikoin elokuvaa vaivaa jähmeys. Kokonaisuus on kuitenkin hieno.



Shark Attack, Shark Attack 2, Shark Attack 3 * – *½

Ensimmäinen tylsä ja todella huono, toinen vähän viihdyttävämpi ja aavistuksen verran parempi, kolmas kaikkein paras (megahai oli niin komea). Pitihän nämä katsoa, kun työkaveri suositteli.



Akira Kurosawa: Rashomon ****½

X-Men ‑maraton:

034. Bryan Singer: X-Men (2000) 7/10

Mutantit ja ihmiset elävät sekaisin maailmassa (USA:ssa), mutta erilaisuuden pelko lietsoo vihaa, ja sitä kautta ksenofobiaa. Osa mutanteista reagoi syrjimiseen ja jopa tuhoamisyrityksiin diplomaattisemmin (Dr. Xavierin joukko), ja osa taas uskoo sotaan (Magneto). Xavierilla on oma mutanttien koulu, jonka alla pyörii hieman kunnianhimoisempikin salaorganisaatio. Organisaation alaisuudessa toimivia mutantteja kutsutaan X-Meneiksi. Menneisyyttään metsästävä Wolverine liittyy myös joukkoon, vaikka on tietenkin yksinäinen susi.



Mä muistelin että olen katsonut tämän, mutta ilmeisesti en kuitenkaan, ainakaan en muistanut mitään leffasta. Mutta ehdottomasti hyvä sarjan aloituselokuva, joka ei kärsi paljoa ensimmäisten osien yleisistä vaikeuksista, kun täytyy yhtä aikaa pistää koko saaga alulle, ja vielä yrittää kertoa koherentti tarina. Toki tässäkin monissa kohdissa mennään hieman mutkia oikoen, ja 1h40min on yllättävän lyhyt kesto... 10-20min olisi varmasti voinut lisätä ilman hyytymistä, hieman lihaa luiden ympärille.



035. Bryan Singer: X2 (X-Men 2) (2003) 6/10

Myös hyvä. Samasta jatketaan, eli ihmiset eivät oikein halua jakaa planeettaansa (USA:ta), ja nyt mutantit ovat jo alkaneet harjoittamaan poliittista terroria. Ihmiset laittavat hieman kovempaa vaihdetta silmään paholaismaisen tiedemiehen William Strykerin johdolla, ja Xavierin salapaikka paljastuu ja mutantit joutuvat pakosalle. Wolverine etenee menneisyytensä selvittämisessä, ja Magneto vihaa yhä ihmiskuntaa.



X2:ssa kohtaukset tuntuvat useammin hieman teennäisiltä ja muottimaisilta, siinä missä ensimmäinen oli suht luonteva. Kolmiodraama Wolverine-Pheonix-Cyclops velloo hieman vaivaannuttavana ja Halle Berry on seksikkäämpi kuin ekassa (ainakin ensimmäisessä kohtauksessa). Eniten rasittaa teini X-Menien teinidraama kun teini ei voi suudella rakastaan ja buhuhuuu; sekä aloitusosassa selväksi tehtyjen asioiden rautalankamainen toistaminen (joka on tietenkin toisaalta ymmärrettävää). Kesto on tässä osassa venytetty 2h10minuuttiin, mutta tämä ei näy ainakaan negatiivisessa mielessä.



036. Brett Ratner: X-Men: The Last Stand (2006) 4/10

Ei enää hyvä lainkaan. Singer läksi projektista erimielisyyksien takia ja ohjaajaksi Ratner, tässä vaiheessa on jo selvää ettei ainakaan parempaan suuntaan olla menossa. Lisäksi Stormia esittävä Halle Berry suostui jatkamaan roolissaan vain jos hänen hahmonsa saisi isomman roolin, ja kokisi ns. "hahmonkehitystä". Tämä "hahmonkehitys" mikä käsikirjoitukseen on sullottu, onkin sitten väkinäisyydessään sitä tasoa, että luulisi Hallea itseään hävettävän koko elokuvan puolesta.



No, mutta nyt ihmistiedemiehet ovat löytäneet "parannuskeinon" mutanttiuteen, ja tätä Magneto ei tietenkään voi hyväksyä. Hän tulkitsee lääkkeen kansanmurhayritykseksi (ja niin, onhan se nyt eettisessä mielessä ihan sama kuin löydettäisiin parannuskeino homouteen, save the mutants sanon minä!) ja aloittaa sodan ihmisiä, ja lääkettä, vastaan. X3:ssa nää mutantit alkaa jo olemaan kuin Pokemoneja erityiskykyineen ja leveleineen... toiminta on sekavaa ja päämäärätöntä, varsinkin lopetus haisee pahasti homolle. Wolverine on jo löytänyt itsensä, ja hän voi keskittyä naiseensa Pheonixiin. [saattaa olla spoileri]



Yhdessä välissä olin jo toiveikas, kun superseksikäs Rebecca Romijn (Mystique) laski sinisen suomupeitteensä ja näytti omalta seksikkäältä itseltään, mutta valitettavasti muija on kuitenkin lähes täysin unohduksissa Last Standissa.



Harmi että tää viimeinen on niin paska... pisteitä tulee lähinnä siitä, että saaga kuitenkin saatetaan jonkinasteiseen päätökseen, kiinnostus tarinaa kohtaan teki tästä siinä mielessä ihan katsottavan.



edit. hieman hienosäätöä

61

Milk

Jos kyseessä ei olisi Sean Penn, pitäisi tätä puhtaasti Oscarin kalasteluna. Suomalaisittain Milk ei ole kovinkaan kiinnostava henkilö, ja lähinnä homma toimiikin poliittisena draamana kuin kiinnostavana henkilökuvana.



62 Quick and the Dead

Guilty pleasure meitsille tämä suht tylyllä taustatarinalla varustettu viihdewestern. Mielenkiintoinen casting, ja Raimi osaa tehdä visuaalisesti kiinnostavaa elokuvaa.



63 Challenge of the Tiger

Alku on aivan nerokasta kamaa, maailman parasta elokuvaa ikinä, mutta sitten lässähtääkin valitettavasti.



64 Vengeance of the Zombies

Kaikenlaista mahdollista tungettu mukaan Naschyn toimesta, mutta ei viihdyttävyydessään mitenkään kummoinen. Naschy kolmessa eri roolissa, joista paras sarvipäinen saatana. Intialaiseksikin muuntuminen onnistuu silmämeikillä ja kastimerkillä.



65 Cyborg

Jotain hienoja kohtauksia, mutta aika avuton kokonaisuutena. Positiivisesti tästä tuli mieleen kuitenkin italovedätykset.



66 Taken

Olin saanut käsityksen, että tämä on joku brutaali vigilante-elokuva, mutta tämähän olikin B-toimintaelokuva A-luokan näyttelijällä. Alkuhan on uskomattoman löperöä, mutta loppu timmiä. Vaikka Neeson on uskottava, olisin silti halunnut nähdä tämän esim. Seagalilla, jotta tähän olisi saatu silloin lisätaso.



67 L'interior

Turhan överiksi menee lopussa, ja parhaiten toimivat alun jännityskohtaukset, jotka ovat erinomaisen piinaavia. Hyvähkö silti kokonaisuutenakin. Olisi pitänyt katsoa tämä joulun tienoilla viime vuonna.



68 Superfly

Arvostelu etusivulla



69 Next

Eihän tältä mitään voinut odottaa. Elokuvan ideaa käytetään sekä yllättävän hauskasti (kahvilakohtaus Biehlin kanssa), että oletettavan typerästi (loppu). Kohtaus, jossa Cage demonstroi kuinka rakastettua katsotaan, taitaa mennä Cage Top-5:een.



70 American Pie

En ole tätä alkuperäistä nähnyt sitten ilmestymisen videolle/dvd:lle. Ja myönnettävä on, että kakkonen on ykkönen. Stiffler jää turhan pimentoon muiden henkilöiden kuitenkin ollessa ihan turhia, vaikka kyllähän myötähäpeää saadaan muuallekin kuin nimen piirakan ympärille. Heh, kertonee mun degeneroitumisesta, mutta IMDB-pisteeni tuplautuivat liki vuosikymmenen takaiseen verrattuna.



71 Exorcist II – Heretic

Osittain syrjäsilmällä, että sain digiboksin kovalevylle tilaa. Aika turha, itselleni toimi oikeastaan vain maisemakuvaus. Ei yhtään parempi kuin joskus muinoin.



72 Wing Commander

Oletettavan paska filmatisointi klassikkopelistä, jossa olisi potentiaalia hyväänkin rymistelyyn. Ei kuitenkaan ihan by-the-book, mistä plussaa, ja onhan mukana asiallisiakin näyttelijöitä, vaikka pääosakaksikko (Lillard & Prinze Jr) ovatkin totaalisen aivot pellolle ‑tasoa. Luojan kiitos nämä häiskät jäivät 90-luvun slasherbuumiin.



73 Frontiers

Kehno Texas Chainsaw Massacre ‑kopio, johon on pitänyt väkisin keksiä ideoita ja yököttävyyksiä niin, että kokonaisuus kärsii. Toisaalta ok esimerkki Ranskan nykykauhusta. Asiaa auttaisi, jos päähenkilöt olisivat vähän sympaattisempia.



74 Demons of the Mind

Enpä ihmeemmin diggaillut. Juoni turhan sekava, ja kuitenkin loppujen lopuksi noudattaa tuttua Dracula-formaattia. Hammer kuitenkin osaa tehdä hyvän näköistä elokuvaa budjetin rajoitteista huolimatta niin kuin aina, ja onhan mukana brutaaleja kohtauksia, esimerkkinä loppu.



75 Pieces

Nerokas elokuva. Olen ilmeisesti nähnyt aiemmin leikatun version, ja sekin on viiden tähden elokuva. Tällä kertaa arvostin ehkä eniten hienoja feikkisäikkyjä, millaiseksi voi kai laskea kung fu ‑opettajankin.

k-mikko ( 8.5.2010 09:28)

66 Taken

Olin saanut käsityksen, että tämä on joku brutaali vigilante-elokuva, mutta tämähän olikin B-toimintaelokuva A-luokan näyttelijällä. Alkuhan on uskomattoman löperöä, mutta loppu timmiä. Vaikka Neeson on uskottava, olisin silti halunnut nähdä tämän esim. Seagalilla, jotta tähän olisi saatu silloin lisätaso.

Mä olen myös sitä mieltä, että Taken on malliesimerkki siitä, kuinka Seagal-elokuvaa pitäisi tehdä.

Cache *** En päässyt tässä kyllä oikein mihinkään fiiliksiin. Jotenkin köykäiseksi ja kaukaiseksi jää. Päähenkilö on tosiaan ruikutuksessaan todella ärsyttävä.



Sleeping Beauty Blu-ray, 50v-juhlajulkaisu. Tarina on tietysti itselle niin tuttu, ettei siitä mitään superfiiliksiä enää irtoa, mutta nelivuotiaan ensikosketus Ruususeen (elokuvana) oli suorastaan liikuttavaa katsella. Tytöltä siis täydet viisi tähteä. Ja itseä ilahduttaa blu-rayn käsittämättömän hieno kuva, on todella mahdoton uskoa katsovansa 50-vuotiasta elokuvaa. Myös suomenkielinen puhe on onnistunut, erityisesti Hannele Lauri Pahattarena on mainio. Hieno paketti, Anttilassa oli samaan hintaan kuin tupla-dvd, eli 14.95.



Miami Vice HD-DVD, *** Ei tässä nyt kauheasti Miami Vice- fiiliksiin päässyt, mutta ihan hieno rikoselokuva. Tosin välillä tipuin auttamatta kärryiltä monimutkaisissa kuvioissa, ehkä olin turhan väsynyt tallaiseen.

Tän viikon kasa brittiläistä, venäläistä, ranskalaista ja kotimaista animaatiota:

Rimminen: Some Protection

Animaatiodokumentti raiskauksen uhriksi joutuneesta Josie O'Dwyerista, joka joutuu vankilaan ”oman turvallisuutensa tähden”. Kyllä tää toimii.



Rimminen: Stain

Lyhäri pohjautuu uutiseen 80-vuotiaiden kaksosesten itsemurhasta. Perverssejä ja vaikeita perhesuhteita käsittelevä lyhäri on hyvin toteutettu ja just silleen kliffasti masentava.



Bush: Furniture Poetry

Piksalaatio-iloittelua. Leikkisää meininkiä, diggaan.



Bush: Dr Jekyll and Mr Hyde

Ihan ok.



Svankmajer: Food

Svankmajerilla on aina kiva meininki eli jees.



Walsh: Oozat

Ok



Laquione: Crossing the Atlantic

Tosipohjainen tarina pariskunnasta jotka lähtevät ylittämään soutuveneellä Atlantin valtamerta. Erittäin kaunista ja taidokasta pala-animaatiota ja riipivää eristäytymis- ja parisuhdepsykologiaa, diggaan ihan vitusti.



Norstein: Tale of Tales

Venäläinen ‑79 valmistunut runollinen ja tunnelmallinen animaatioklassikko. Valojen ja varjojen käyttö ihan törkeen hienoa.



Baker: Jolly Roger

Ihan symppis merirosvotarina.



Baker: Village

Ok, ei niin kiva kuin Jolly Roger.



Wrake: Rabbit

Ärsyttävä tyyli, tylsä tarina, en diggaa.



Russell: Feet of Song

Nojaa. Kivasti piirretty mutta jää siihen.



Hoppin & Gross: La Joie de Vivre

30-luvun ranskalaista modernismia, aivan ihana.



Hempstock: Growing

Hypnoottinen, tykkäsin tosi paljon. Loistava esimerkki siitä miten hyvä äänisuunnittelu tekee koko leffan. Tätä olis voinut tsiigaa tuntitolkulla.



Coumoyer: The Hat

Ohjaajan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva masentava ja ahdistava terapiatyö lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sen psyykkisistä seurauksista.



De Vere: Café Bar

Nojoo.



Odell: Revolver

Älyttömän siisti.



de Wit: Father and Daughter

Tän kai pitäis olla hirveän koskettava, mutta ei vaan purrut. Teknisesti tosin ei moitittavaa ja varjot/heijastukset kauniita.



Hykade: Ring of Fire

Öäh.



Hodgson: A Man with Beautiful Eyes

Bukowskin runoon pohjautuva pätkylä. Ihan jees muttei mitenkään päräyttävä, pitäs varmaan katsoa uudestaan.

037: Otto Preminger:

Fallen Angel (USA, 1945) 6/10

täällä

166. Pasolini:

Porcile ***½

Ei Pasolinin parhaimpia mutta enimmäkseen kiinnostava. Hämärä keskiaika/autiomaakuvaus oli upea ja elokuvan ehdotonta kärkeä on Mr. Klotzin ja Herdhitzen keskustelut. "I killed my father, I ate human flesh, and I quiver with joy."



167. Preminger: Anatomy of a Murder ***½

Pettymys odotuksiin nähden. Tarkemmat vuodatukset Preminger-ketjusta.



168. Anderson: The Machinist ****

Toimi paremmin nyt kuin ensimmäisellä katselulla. Brad Anderson on hienon Session 9 jälkeen tehnyt Kafkamaisen paranoiakuvauksen. Elokuvan mystisyys lisäni väsymystilan vuoksi entisestään. Moneskohan rooli tämä oli Michael Ironsidelle, missä kaverin raajat joutuvat koville?



169. Colizzi: Boot Hill ***

Ristiriitainen ja pääosin epäonnistunut länkkäri. Sirkusympäristö tuo mielenkiintoisen lisän genreen, mutta kuvat roikkuvat paikoitellen turhan pitkään ja leikkauksen rytmitys on välillä todella pitkäpiimäistä. Kääppäripellet olivat todella karmaisevia, hyi hitto.



170. Aronofsky: The Wrestler *****

Elokuva, josta oli odotukset ennätyksellisen alhaalla: olihan kyseessä Aronofskyn ja pellepainin yhdistelmä. WTF? Yllätti kuitenkin mahtavasti ja taitaa olla melkeinpä ilmestymisvuotensa paras tekele. Pysäyttävä ja liikuttava elokuva. Mickey Rourke ei näyttele, vaan ON Randy. Ja Marisa Tomei



171. Reiner: Stand by Me *****

Kasvutarinoiden ehdotonta aatelia. Loppu sai jälleen liikuttuneeksi eikä menetä tehoaan useammankaan katselun jälkeen. "I never had any friends later on like the ones I had when I was twelve. Jesus, does anyone?"

038. Herbert Kline:

The Forgotten Village (USA, 1941) 6/10

John Steinbeckin kirjoittama dokudraama pienen ja perinteisen meksikolaiskylän ja modernin maailman kohtaamisesta. Pääasiallisena keskittymiskohtana kylän lapsia vaivaava tautiepidemia, johon paikallisen shamaanin kikat eivät tunnu tehoavan. Modernia lääketiedettä (rokotuksia) vierastava kylänväki haluaa pitäytyä totutuissa tavoissaan, ja vain muutama nuorempi yrittää puhua järkeä ihmisten päähän.



Elokuvaan on kirjoitettu simppeli tarina, mutta pääasiallinen tarkoitus on dokumentoida kyläläisten elämää ja traditioita dokumentaariseen tyyliin. Ainoastaan voice-overilla (aika överi spiikki) toteutetun leffan alussa kerrotaan, että esittäjinä toimivat kylän aidot asukkaat, joista suurin osa ei ole koskaan kameraa nähnytkään. Tämä on hetkittäin ehdoton vahvuus, kun ihmisten toiminta tuntuu aidosti välittömältä. Kylän noita-akka on oksettava ja kyyninen muija.



039. Alan Resnais: Nuit et Brouillard (FRA, 1955) 9/10

Voimakas elokuva ehdottomasti, mutta en panisi pahakseni pientä pituuden lisäämistä. Jos olisin/minusta tulisi historian opettaja, näyttäisin tämän jokaiselle vuosikurssille. Yö ja usva (varsinkin tietty osa kuvamateriaalista) tuo esille koko juutalaisvainon käsittämättömyyden kouriintuntuvasti.

Meyer:

Wild Gals of the Naked West ***

Alku on tahmea, mutta vauhtiin päästyään absurdi ilotulitus jaksoi huvittaa toistamiseenkin.



Meyer: Lorna **½

Pätevästä aloituksesta ei edetä kovin pitkälle, vaan ajoittaisista oivalluksista huolimatta kokonaisuus on raakilemainen ja melko tylsä. Muistin paljon paremmaksi.



Lubitsch: The Shop Around the Corner ***

Pikkusievä puolikomedia, joka kärsii pääjuonen yllätyksettömyydestä ja näytelmätaustan näkymisestä. Mukavasti rakennetut hahmot (etenkin sivu-) ja hyvin valitut näyttelijät pitävät mielenkiinnon yllä.



Meyer: Mudhoney ***½

Palaset alkavat asettua kohdilleen: tasaisen hallittua ristiriitojen kasaamista, hiostava loppuratkaisu ja Hal Hopper elämänsä roolissa. Muistin vieläkin paremmaksi.



Mack: Jennifer ***½

Yllättävän hyvä ja tehokas Carrie-jäljitelmä. Sadistisen järjestelmällinen kiusaaminen korottaa panokset niin korkealle, että pelimerkit loppuvat kesken finaalissa. Jakson surrealistisuus toimii, mutta Tunnarikin oli hyvä.