Mitä elitistit katsovat

Sherlock Holmes

Viihdyin.



Paha poliisi: määräsatama New Orleans 9/10



Le Corbeau 10/10



I love you, man

Pelkäsin pahinta eli jonkin sortin chick flickiä, mutta tämähän oli aika hauska. Melkein parempi kuin moni Apatow'n kehnoimmista.

Yleensä hyvät elokuvat ovat parempia kuin kehnot.

Universal Soldier 3** tätä uutta nyt hirveästi kehuttu mutta aika tylsä oli vauhdikkaan aloitusjakosn jälkeen.



Unknown**** Ai että oli hieno kokemus. Iltakasilta oli vielä mukaflunssaa ja ei inspannut lähteä pakkaseen kohti Orionia. Onneksi vaimo pakotti kerta liput ostettu ennakkoon. Browningin kuvaustyylissä on sitä jotain. Jälkikäteen vituttaa että samana iltana mennyt Korppi jäi kokematta.



What's new pussycat*½ Paskaa, 60-luvun swing meininkiä.. Muutamat siistit puitteet ja etenkin automallit, muuten oikein sovinstihuumori ja nuori neuroottinen Woody Allen jaksaneet kiinnostaa.



Plague of the zombies *** Nyt vasta tuli tämäkin Hammer katsottua. Alussa aika laahaava, mutta loppua kohden meno parani. Zombien maskeihin olisi voinut Hammerin väki hiukan enempi panostaa. Kuumottava hautuumaakohtaus ja helmi pääpahis bulareineen.



Ray**½ Unknown näytöksen jälkeen kolmoselta. Tätäkään aiemmin nähnyt, Foxx mainio Rayna. Jotenkin vaan pintapuolinen ja takaumat ei oikein toimineet. Myös synkkaus muutamissaa lauluosuuksissa (etenkin hit the road Jackissa) yllättävän huonoja.

Disco Studd ( 25.1.2010 13:05)

Yleensä hyvät elokuvat ovat parempia kuin kehnot.

En ole nähnyt yhtään Apatow-elokuvaa, joka olisi ollut kehno – ainoastaan kehno Apatow'n elokuvaksi.

Sekiguchi: Survive Style 5+

Ties kuinka mones uusintakatselu ja toimii vieläkin.



Gaup: Kautokeinon kapina

Ihan perus. Komeat on lapin maisemat, mutta eipä tää nyt mitenkään erityisemmin koskettanut tai maailmaani muuttanut.



Bayona: El Orfanato

Pläh, petyin koska tätä oli minulle kehuttu. Leffasta paistoi sen "esikoisuus" ja sen myötä oli helppo antaa asioita anteeksi. Kaikki kauhuelokuvakliseet varmaan tuli käytettyä ja eipä nää "nokkelat" lapsi-näkee-kuolleita-leffat tuo oikein enää mitään uutta. Loppu oli ihan paska, tai siis tässähän oli neljä loppua. Olisivat nyt vittu osanneet päättää.



Kaurismäki: Kolme viisasta miestä

Kiva katsoa pitkästä aikaa hyvää kotimaista elokuvaa ja vielä suomalaisesta miehestä. Torikan, Heiskasen ja Sveholmin kemia toimii älyttömän hyvin. Olihan tässä jotain puutteitakin kuiteskin, esim. Riitta Havukaisen monologin tarpeellisuutta en ihan ymmärtänyt ja Björklundin hahmo ei ihan skulannut. Leffa olisi kyennyt kantamaan ja koskettamaan helposti pelkästään päähenkilökolmikon latautuneisuuden ja pienten nyanssien voimin, ellei sitten ideana ollut että nainen pilaa miesten jutut... Tää ei olisi kaivannut yhtään mitään ylimääräistä. Hieno leffa kuitenkin näinkin.

Xialong ( 23.1.2010 07:08)

Lännen vaarallisin mies (Return of Ringo, 1965) ****½



Lähestulkoon täydellinen spagettiwestern. Giuliano Gemma elämänsä vedossa, Morriconen musiikit iskevät tajuntaan, kuvaus ja leikkaus huippuluokkaa. Nieves Navarro seksikkyyttä tihkuvana Rositana, josta myös kuvaaja ottaa kaiken irti. Tällaisia naisia ei enää tehdä, täytyypä ottaa rouvan muut leffat uudelleenkatseluun. Epävirallista ykkösosaa Ringo – tappajaa (1965) ei taida kasettina löytyäkään, mutta mitenkäs DVD-julkaisujen laita?

Eka Ringo ei vedä vertoja loistavalle Returnille mutta ihan kohtalainen se toki on.

033.

The Ninth Legion ****

‑Hyvä venäläinen tuntematon sotilas Afganistanissa



034. The Tournament -

‑Ei arvosanaa kun näin jonkun vitun Saksan k-13 leikatun version, mutta ei kauhean hyvä varmaan uncuttinakaan



035. Daybreakers ***



036. The Patriot * ½ (Roland Emmerich)

‑Paikoin näyttävää toimintaa. Paikoin raivostuttavan imelää kliseklimppiä



037. Seven ****

‑Ei edes lukuisat halvat kopiot pysty heikentämään tämän loistavuutta

Rantala ( 25.1.2010 18:12)

034. The Tournament -

‑Ei arvosanaa kun näin jonkun vitun Saksan k-13 leikatun version, mutta ei kauhean hyvä varmaan uncuttinakaan

Kova se on uncuttina. Päät räjähtelee ja luodit repii raajoja irti.

Hung Fist ( 25.1.2010 18:43)

Rantala ( 25.1.2010 18:12)

034. The Tournament -

‑Ei arvosanaa kun näin jonkun vitun Saksan k-13 leikatun version, mutta ei kauhean hyvä varmaan uncuttinakaan

Kova se on uncuttina. Päät räjähtelee ja luodit repii raajoja irti.

Jeps, väkivalta-arvoilla ratsastaa, mutta komeasti. Itseäni miellyttivät eniten Olaf Ittenbach-henkisesti kappaleiksi räjähtelevät ihmiskehot. Muut elokuvalliset arvot tosin ovat luokkaa "öhhöhhööö".

008. Fernando Di Leo:

La Mala Ordina (ITA, 1972) 9/10

Jos Milano Calibron alun rahankuljetuskohtaus on maineikas... niin La Mala Ordinan vimmainen takaa-ajokohtaus autolla ja jalan on eräs kovimmista mitä olen nähnyt! Ei ehkä ihan yhtä hieno kuin Calibro, mutta silti todella tyylipuhdasta crimeä! (anti)Sankarina Mario Adorfin Luca Canali on enemmän kieli poskessa kuin Gastone Moschinin jylhä Ugo Piazza. Adorf oikeasti näyttelee aika antaumuksella, täydet pisteet miehelle.

Kill Bill 1 8/10



Training Day 8/10



Visions of Light 6/10

Kohtalainen kuvaajadokkari.



Friends of Eddie Coyle 9-10/10

Kova ja katu-uskottava vasikkaelokuva 70-luvulta. Robert Mitchum ja Peter Boyle erinomaisia mutta tiukin hahmo on asekauppias nimeltä Jackie Brown. Veikkaan että autoleffojen ystävät diggaa.



The Road 8/10

Useasta kohtauksesta mietin miten tämä voi olla niin pitkäpiimäinen. Sitten tajusin että niissä oli taustalla jotain geneeristä sellonvingutusta. Muuten niin hyvä kuin odotinkin.



Territory/Rogue 6/10

Hyvää krokokauhua erinomaisilla tehosteilla.



Voi juku mikä lauantai



Public Enemy No 1 8/10



Bitter Tea of General Yen 6/10

Alkupuolella kiehtovaa eksotiikkaa ja aikalaisnäkemystä Kiinan sekasorrosta 30-luvulla. Draama ei ikävä kyllä oikein tiivisty kunnolla siinä vaiheessa kun olisi sen aika, syynä lähinnä nimiosaan vinosilmämaskeerattu länkkäri. Capra panostaa kiitettävästi Barbara Stanwykin kasvoilla fiilistelyyn.



Universal Soldier 8/10



The Unknown 9/10

Mykkäelokuvan nerokkaimpia klassikoita. Kylmäävimmät hetket saavat epäilemaan että ehkä Flicker ei ollutkaan ihan pelkkää fiktiota. Crawford oli vielä 20-luvulla uskomattoman kaunis ja Chaney toki kauhutähtenä omaa luokkaansa.



Ronin

Muistelin että Ronin lähtee kiinnostavasti käyntiin ja lässähtää keskinkertaiseksi toiminnaksi. Uusintakatselua jaksoin 30 minuuttia ja huonohan tämä oli alusta alkaen.



The Rock 6-7/10

Ei sinänsä tylsää hetkeä mutta sisältöönsä nähden pahasti ylipitkä.



42nd Street 8/10

Musiikkinumerot eivät Busby Berkeleyn huimimpia mutta biisit olivat hyviä ja leffa symppis.

11- Audiard:

Un prophete (Leffassa), helposti viime vuosikymmenen paras elokuva. Tarina linnareissulle lähtevästä tabula rasa- jannusta ison talon rattaissa on skaalaltaan ihan kummisetä kakkosen luokkaa. Ei tästä oikein löydä mitään kritisoitavaa, loppukuva ja etenkin loppulaulu kiteyttää koko Eurooppalaisen rikosdraaman tähänastisen kehityksen. Loistavaa on myös Audiardin tapa käyttää huumoria niinkuin se luontevasti karussa ympäristössä toimii. Mestariteos. *****



12- Moreno: El tren fantasma (Leffassa), Harvoja säilyneitä Meksikolaisia mykkäleffoja. Ja ihan hirveetä torttua. Kahdella Pesolla takapihoilla ja pelloilla kyvattu innoton ja olematon kyhä. Armollista oli että tästäkin on 1 kela matkan varrella tuhoutunut... Eikä sitä nimessä luvattua kummitusjunaa koko leffasta edes löydy. Tai sitten se on menny rotkoon sen kelan mukana. *



13- Borzage: Lucky Star (DVD), ihan hävettää tunnustaa, että tämä oli kyllä allekirjoittaneen eka Borzage. TODELLA hyvin kirjoitettu, näytelty, ohjattu ja etenkin lavastettu pieni punaniskakomediamelodraama. Janet Gaynor aivan hirmuvedossa. Gaynorin ja Farrellin kemia toimii vertautuen aina jonnekin Bogart- Bacall akselille. Aivan Amerikkalaisen mykkäelokuvan parhaimmistoa. *****



14- Borzage: Liliom (DVD), luokattoman heikko varhainen äänielokuva Borzagelta. Lavastus tässäkin ihan järjettömän hienoa, ikään kuin Hollywoodin mittakaavassa toteutettua Caligaria. Mikä toki Elokuvaan sopii, onhan tarinan taustalla vanhaan Saksaan sijoittuva satunäytelmä. Ärsyttävintä tässä on tökerö näyttelijäntyö mitä varhaiselle äänielokuvalle tunnusomainen yliselkeästi ja hitaasti lausuminen korostaa. Vaikka Tuskin Borzage tässä mitään naturalismia on tavoitellutkaan. Etäännyttävä näytteleminen vaan tekee tarinaan ja henkilöihin eläytymisestä niin vaikeaa, että jäljelle jää lavastuksen ja trikkien ihmetteleminen. Toki viimeinen 20 minuuttia on aika ainutlaatuista wtf- kamaa, mutta kokonaisuus silti harmittavasti vaisu. **



15- Ritchie: Sherlock Holmes (Leffassa), todella turha ja tylsä kliseekimppu. Minkäänlaista kontaktia mihinkään Conan Doyle- kiinnostavaan ei synny ja lopputuloksella ei Sherlock Holmesin kanssa ole enempää tekemistä mitä jollain Shanghai Knightsilla mikä on joka rintamalla parempi elokuvakin. Ritchien mahdolliset ohjaajanlahjat menee kyllä näissä neutraaleissa blockbustereissa ihan hukkaan, koska minkäänlaista visuaalista särmää mies ei onnistu onttoon ja sekavaan tarinaan liittämään. Näyttelijöiden välillä ei ole minkäänlaista kipinää, Jude Law luonnollisesti ja Downey ehkä yllättäen ovat ihan karismattomia huonosti kirjoitettujen rooliensa karsinoissa. Ennenkaikkea tässä nyt kuitenkin jurppi se miten umpitylsä ja innoton koko paketti oli. *

Ehetyz ( 19.1.2010 15:54)

Arvasin että joku tuohon tarttuu. Omasta mielestäni paria lyhyttä pätkää lukuunottamatta oli vaikea uskoa, että musiikit ovat Nick Caven käsialaa. Pääosin elokuvan musiikki on aneemista, ja tuo mieleen jonkun kirjasto/arkistomusiikin.

Pakko kysyä ihan ammatillisesta mielenkiinnosta: mitä on kirjastomusiikki?

Ommo ( 27.1.2010 12:05)

Pakko kysyä ihan ammatillisesta mielenkiinnosta: mitä on kirjastomusiikki?

Tuotantomusiikki, arkistomusiikki, kirjastomusiikki – mitä nimeä nyt halutaankin käyttää. Eiköhän tässä sitä valmishuttua tarkoiteta, jota asiaan erikoistuneiden yritysten kautta on saatavilla esim. elokuva- ja TV-tuotantoihin.

Bad Rain ( 27.1.2010 14:11)

Ommo ( 27.1.2010 12:05)

Pakko kysyä ihan ammatillisesta mielenkiinnosta: mitä on kirjastomusiikki?

Tuotantomusiikki, arkistomusiikki, kirjastomusiikki – mitä nimeä nyt halutaankin käyttää. Eiköhän tässä sitä valmishuttua tarkoiteta, jota asiaan erikoistuneiden yritysten kautta on saatavilla esim. elokuva- ja TV-tuotantoihin.

Kirjastomusiikki on sellaista mitä kukaan mieleltään terve ihminen ei ostaisi kotia mutta josta kirjastot joutuvat(?) maksamaan ison summan ja mitä kukaan ei todellakaan halua lainata. Kirjoillakin sama homma.