Mitä elitistit katsovat

Jaakko Pakkasvirta :

Ulvova mylläri (1982) ***½

Komppaan Sorsimusta. Kyllähän tämä lukeutuu niihin parempiin kotimaisiin elokuviin. Tunnelmallinen.



John Dahl : Kill Me Again (1989) ***

Val Kilmer yksityisetsivänä, jonka täytyy lavastaa erään naisen murha koska naisen ja tämän pöllimien rahojen perässä tulee hänen psykopaatti poikaystävä. Keskitasoinen jännäri. Olisi kaivannut ohjaukseen vähän enemmän särmää. Kuvaus paikoin varsin hyvää.



Taavi Kassila : Petos (1988) ***

Tämäkin jää hieman puolitiehen. Suomalainen jännäri rosvoista jotka varastavat pankista rahat ja yrittävät tämän jälkeen piilotella poliisilta. Pohjautuu tositapahtumiin ja on välillä myös komediallinen. Osa roolisuorituksista on taasen tahattoman koomisia.



Peter Avanzino : Futurama: The Beast with a Billion Backs (2008) **½

Annoin Bender's Big Scorelle kolme tähteä ja tämä jää mielestäni siitä hiukan. Ihan katsottava mutta ei kuitenkaan kovinkaan kiinnostava. Johtuu ehkä siitä, että olen jo ehtinyt hiukan kyllästyä koko Futuramaan.

Jeremias Rahunen ( 2.1.2010 13:02)

Peter Avanzino : Futurama: The Beast with a Billion Backs (2008) **½

...ei kuitenkaan kovinkaan kiinnostava. Johtuu ehkä siitä, että olen jo ehtinyt hiukan kyllästyä koko Futuramaan.

Tai sit ihan vaan siitä että kyseessä on väsynyttä paskaa. Todella heikko leffa, siinä missä Benders Big Score oli ihan ok.

Alkuvuosi:

35mm:



Zombieland



The Yellow Handkerchief. Simppelin tarinan sisään on saatu rakennettua koskettava roadmovie, jota WIlliam Hurtin karu roolisuoritus kannattelee.



DVD:



Ring of Fire/Cowboy Up. Yllättävän suuren budjetin rodeo-elokuva. Komeita rodeokohtauksia, mutta muuten tyhjänpäiväistä ihmissuhdelöpinää.



Rocknrolla. Guy Ritchie "elokuva". Ideoiltaan keskitasoa. Tämän jälkeen osaa taas arvostaa Revolverin mielettömyyttä ja Lock, Stockin joitakin kohtauksia enemmän.

Vuoden alusta.

Tod Browning: The Blackbird ****

Lontoon köyhälistökortteliin sijoittuva kolmiodraama, jossa kaksi roistoa kisailee saman tytön suosiosta. Lon Chaney tekee hienon kaksoisroolin, eikä Renée Adoréekaan huono ole. Juoni ei ole paras mahdollinen, mutta Browning pitää tapahtumat tiukasti otteessaan eikä tunnelmassakaan ole valittamista. Keskitasoa parempi Chaney-Browning ‑kaksikon työ.



Stanley Donen & Gene Kelly: Singin' in the Rain *****

Äänielokuvan läpimurtoaikaan keskittyvä musikaali on todellinen hyvän fiiliksen leffa. Muistelin että loppua kohden meno hyytyisi, mutta mitä vielä. Tanssinumerot ovat hienoja ja hauskoja ja Gene Kelly on vahvassa vireessä.



Edward Dmytryk: Murder My Sweet ***½

Philip Marlowe saa tehtäväkseen ratkaista kadonneen kaulaketjun arvoituksen. Murhia, väkivaltaa, kieroilua – mutta jotenkin viimeinen silaus jää uupumaan.



Jean Renoir: Le caporal épinglé ***½

Toiseen maailmansotaan sijoittuva kertomus ranskalaiskorpraalista, joka yrittää päästä vankileireiltä vapauteen hinnalla millä hyvänsä. Näyttelijät ovat hyviä, tarina toimii, mutta silti tästäkin puuttuu jotakin – tai ainakin minä missasin sen ensimmäisellä katselukerralla.



Lisäksi lyhäreitä mm. Kärklek och journalistik (Mauritz Stiller), La petite marchande d'allumettes (Jean Renoir), Pikovaja dama (Jakov Protazanov) sekä Milstonen Early Russian Cinema ‑sarjan loput osat.

Viime vuoden päätti

Land of the Dead (HD-DVD) ** Ei valitettavasti ole lähelläkään alkuperäistä trilogiaa, mitä ei kai kukaan odottanutkaan. Pääzombin älykkyys on tietty loogista jatkumoa, mutta jotenkin ei tunnu silti käyvän järkeen.



Tämä oli ilmeisesti vuoden 104. elokuva, epäilen etten sataa ole saanut rikki moneen vuoteen.



Vuoden aloitti



The Ingredibles (DVD) *** Ihan hyvä mutta on teemoiltaan ja toteutukseltaan niin aikuisille suunnattua että oli ehkä virhe katsoa nelivuotiaan kanssa.



Departed (HD-DVD) **** TV-esityksen kunniaksi katsoin HD-DVD:n. Todella vahva muttei täydellinen.

Jos vähän ryhdistäytyisi kirjottamaan tänne jotain.

Polanski: Cul-De-Sac

Joo, hyvähän tää oli.



Miyazaki: Nausicaä

Vankkaa tasokasta Ghibliä, alkupuolella meinaa pää räjähtää, kun päähenkilö toistaa monologissa kaiken, mitä tekee.



Herzog: Nosferatu: Phantom der Nacht

Erinomainen remake. Mitähän fiksua tästä nyt kirjottaisi. No vaikka että Kinski on ihana.



Zwigoff: Bad Santa

Ei oikein jaksanut enää kolmatta kertaa kantaa.



Mäkelä: Matti

Paria vähän hymyilyttänyttä pikkujuttua lukuunottamatta kamalaa paskaahan tää nyt oli. Voi helvetti että taas vituttaakin, vitun vittu! Jasper Pääkkönen tosin oli välillä oikeestaan aika hyväkin että siitä yks pojo.



Damiano: Deep Throat

No olihan tää nyt hyvä ja söötti, pakko myöntää. Näin pitkään olen lykännyt tän pokeklassikon kanssa ja nyt se on sitten nähty. Olin kasvattanut turhaan ennakkoluuloja, osittain Boremanin väittämien pohjalta, joita en ainakaan kaikkia edelleenkään lähde kyseenalaistamaan, vaikka Inside Deepthroatin perusteella vähän ehkä yksinkertaiselta ressukalta vaikuttikin. "Tunnaribiisi" oli mainio. Tätä tsiigaillessa tuli kyllä vähän surkea fiilis siitä, millasta pornoteollisuus tänään on, vaikka ei se mitään ruusuista pitsiunelmaa ollut ennenkään. Höpsöä ja kömpelöä nussintaa että ei varsinaisesti erötillismielessä katsottavaksi ja pojat ja muut pellet matonnuolijat älkää pliis ottako ainakaan Cunnilingus-ohjeita tästä!

Inside Deep Throat-dokkarikin tuli katsottua heti perään ja se oli jees.



Misumi: Goyôkiba (aka. Hanzo the Razor: Sword of Justice)

Pikkutuhmaa samurai-exploitaatiota, jossa lähinnä odottaa mitä hauskaa veriefektiä tai kuulustelupanemista seuraavaksi on luvassa, koska tarina on tylsä kuin perseenreikä. Kohtaus, jossa , on aivan mahtava, ja hyvä esimerkki siitä miten olennaista on se mitä ei näytetä, tän sortin katsojan mielikuvituksen käyttö tekee aina hyväntuuliseksi. Harmi että omat kokemukset virkavallan kanssa jäivät softiin WIP-pusutteluun, eivätkä johtaneet vastaaviin kuulustelutoimiin.



Zulawski: Possession

Huh, varsinainen deittileffa. Mikäli katsojalla on mitään kokemusta vaikeasta parisuhteesta ja sen kyytipoikana tulevista metkuista kuten mustasukkaisuudesta, uskottomuudesta, syyllisyydestä, vihasta, erosta ynnä muusta pienestä kivasta, niin pääsee kyllä syvälle tämän leffan syövereihin, synkimpiä pohjia myöten. Oikeestaan vähän pelotti tsiigata ylipäätään koko leffaa, koska tässä on viimeaikoina paininut sen sortin demonisten hermoromahduspelkojen kanssa että samaistuminen Isabelle Adjanin loistavasti tulkittuun Annaan oli vähän liiankin helppoa. Tuli kyyneleet silmiin muuten ainakin neljässä-viidessä eri kohtaa ihan vaan kun tuskastutti. AIVAN VITUN HYVÄ.

Uusvuosi...

1. Deuce Bigalow: Male Gigolo • Jonkin verran parempi kuin mitä osasin odottaa mutta ei tätä siltikään voi miksikään komediaklassikoksi sanoa. Ei Rob Schneider mua juurikaan ärsytä, jos nyt ei aiheuta fiiliksiä toiseenkaan suuntaan. **½



2. The Sword in the Stone – Ei varmasti klassisinta Disneya mutta ihan sujuvasti katsottavaa silti. ***



3. The Terminal - Kaikki Spielbergit täytyy tsekata (tosin Häivähdys purppuraa on silti katsomatta..) Yleensä saa mitä odottaa, tässäkin tapauksessa. Joka suhteessa toimivaa viihde-elokuvaa, joka tässä(kin) tapauksessa kuorrutettiin liialla sentimentaalisuudella. Onneksi lopussa ei valittu sitä kaikista ällöttävintä ratkaisua, nytkin ihmiskunnan hyvyyttä saatiin jo liiaksi todistettua. Lisäksi Hanks ei ehkä ollut paras valinta näyttelemään osaa... Zeta-Jonesia kyllä jaksaa katsella. ***



4. Talladega Nights: The Ballad of Ricky Bobby • WILL FERRELL ON HAUSKA! Ja elokuvakin oli varsin hauska, mutta ei kirkkaimpaan kärkeen aivan yllä. Pituutta olisi voinut hiukan karsia ja yllättäen Sasha Baron Cohenin hahmo ei ollutkaan ihan parhaimmasta päästä. Paljon loistavia vitsejä, mutta myös vähemmän naurattavia. Niin kuin useimmissa 2000-luvun komedioissa tuntuu olevan. Alkupuolen ruokapöytä-kohtaus oli aika legendaarista kamaa. Ferrellin parhaimpana komediana pysyy edelleen Anchorman, Ferrellin elokuvista yleensä myös Stranger Than Fiction on loistavaa kamaa. ***½



5. W. – Oliver Stone parantaa reippaasti WTC:sta ja Alexanderista. Oikeastaan tämä on paras Stone sitten U Turnin. Yllättäen Stone antaa aika inhimillisen kuvan Bush nuoremmasta, toki melko yksinkertaisen mutta myös kovien paineiden alla elävän ja perheen maineen taakkaa kantavan miehen muotokuvan. Joka on kaikenlaisten taustapirujen johdateltavissa. Ei tässä Bushille olla mitään vastuuvapautta antamassa, mutta siihen nähden minkälaista politiikkaa Stone kannattaa niin ymmärrystä Bush saa aika runsaasti. Josh Brolin on ehkä tämän hetken kiinnostavimpia näyttelijöitä, parin viime vuoden aikana on tullut aika kova putki mielenkiintoisia roolisuorituksia ja Bush on hyvin tehty työ myös. Thandie Newtonia en edes tunnistanut ennen kuin lopputeksteistä luin naisen tässä näytelleen Condoleezza Ricea. Jeffrey Wright oli myös asialla Colin Powellina eikä tässä valittamista ole muissakaan näyttelijöissä. Scott Glenn, Richard Dreyfuss jne. Oikein viihdyttävä elokuva, pari tuntia meni aika sutjakkaasti. Lisäksi Stone on onneksi ainakin toistaiseksi luopunut paikoin varsin väsyttävästä leikkaus/kuvaus-tyylistä, joissa kohtaukset poukkoilevat levottomasti nopeilla leikkauksilla ja välillä väristä mustavalkoiseen kuvaan sun muuta "jännää". ****

1. Cooper:

King Kong (TV) ****



2. Chaffey: Jason and the Argonauts (TV) ***½



3. Ellis: Final Destination 2 (TV) ***½

– Onhan tämä mainio vaikkei aivan niin hyvä ollutkaan kuin muistelin. Parempi kuin ykkönen.



4. Sommers: Deep Rising (TV) ***

– Sommersin paras. Merihirviöleffat on aina kova juttu mutta tässä oli sorruttu siihen perinteiseen Hollywood-höttöön eli lonkerot olivat liian nopeita ja hirviö itse tekemällä tehty "pahaksi". Leviathanissa tämä oli hoidettu paljon mallikkaammin.



5. Hyams: Outland (DVD) ****

– Pääsi yllättämään vaikka kehujen vuoksi tämän levylle ostinkin.



6. Golam: Over the Top (DVD) **½

– Yksi varhaisimmista nuoruuden muistoista. Todella hämmentävää settiä kauttaaltaan. Jopa pennun nimi oli tökerö: Mike Hawk, ei vittu. Lopussa odotin Rockyn voittotunnaria.



7. Russel: The Blob (DVD) ***½

– Suosikki. Lasken tämän muiden 80-luvun sci-fi remakeiden (Fly, Thing jne) kastiin vaikkei yhtä hyvä noiden kanssa olekaan.



8. Campbell: Casino Royale (DVD) ****½

– Uusinta. Toimii edelleen melkein täysillä.



9. Siegel: Two Mules for Sister Sara (DVD) **½



10. Malick: Thin Red Line (DVD) ****

– Ihan jees, mutta tässäkin tökkii se mikä Malickin elokuvissa yleensä: kertojaäänet olisi saanut jättää pois. Sama vaivasi myös The New World:iä joka olisi ilman kertojaääniä viiden tähden elokuva. Malickeista Badlandista on parhaat muistikuvat, tosin sen näkemisestä on jo muutama vuosi. Jeesuksen näyttelijän naama on todella ärsyttävä.



11. Scorsese: The Departed (DVD) ****

– Kuten edellä mainittiin, mainio muttei täydellinen. Hienoja rooleja kauttaaltaan.



12. Costner: Dances With Wolves (DVD) ***½

– Hyllyn läpikäymistä. Ihan toimiva kasvutarina ja ymmärrän kyllä miksi tätä niin palkittiin aikoinaan. Ei kuitenkaan se paras näistä 90-luvun intiaanieepoksista.

1

Operation Valkyrie ****



2 Sweet Sweetback Baad Asss Song ***

Vasta puolessa välissä ymmärsin lopettaa juonen seuraamisen ja ryhtyä seuraamaan pelkästään van Peeblesin yllättävän kokeellista kuvaa ja ääntä. Toiminee varmasti päihtyneenä. Aloituskohtaus oli kyllä varsin "kiistanalainen."



3 Zack and Miri Make a Porno ****

Alku on todella hyvä, pornon tekemisestä ei saada mitään uutta irti, ja loppu on jo varsin ankea. Kokonaisuutena kuitenkin niitä parempia komedioita. Seth Rogen on mainio tässäkin.



4 Blade in the Dark ***

Idea tarjoaisi mahdollisuuden kikkailla metatasoilla huomattavasti enemmän kuin mihin Bava Jr. ryhtyy. Ihan toimivia jännityskohtauksia ja etenkin toinen murha on todella ilkeä, mutta varsinaisen juonen harhautukset ja käänteet ovat jopa giallo-asteikolla uskomattoman typeriä.



5 Robocop **** uusinta

Ilman estotonta väkivaltaa tämä olisi aika keskinkertainen, mutta se paikkaa paljon. Pitäisi kuunnella varmaan kommenttiraita tms (dvd:llä taisi olla) ja kuunnella, mitä tekijät sanovat, koska tässähän olikin ihan erilainen sanoma kuin muistelin.



6 Inferno **** uusinta

Onhan tämä Suspiriaa paljon huonompi, myös musiikeiltaan. Emersonin kappaleet parhaimmillaan hyviä, mutta heikoimmillaan voisivat olla Turhapurosta. Suurimmat ongelmat ovat juonessa, eli siinä millä ei ole juuri merkitystä, mutta mielenkiintoisesti päähenkilöä vaihdetaan sujuvasti moneen otteeseen. Alun sukelluskohtaus on uskomattoman hyvä.



7 Häjyt **** uusinta

Jep, kaikkien elitistien suosikki! Edellisestä kerrasta pitkä aika, mutta yhä tämä toimii, mutta mä olenkin maalainen, mikä tunnelma saavutetaankin hyvin. Oikeastaan näyttelijöiden murre ja toistuva teemabiisi häiritsivät. Vaikka huumoria on mukana, niin silti on maltettu tehdä ilman turhan monia humoristisia hahmoja.

Vuosi 2010 alkaa erittäin vahvasti.

1. Kill Bill Vol.1 *******

Naurattaa ja säälittää ne, ketkä meuhkaavat että Tarantino vain kopioi ideoita muilta. He ovat joko vasta alkumetreillä elokuvaharrastuksessaan, tai mieleltään rajoittuneita. Tarvitaan nimittäin yli-inhimillistä nerokkuutta keräilemään näin paljon ominaisuuksia genre-elokuvan parhaista saavutuksista ja yhdistämään ne saumattomaksi, harmoniseksi eepokseksi. Tarantino is the man.



2. Kill Bill Vol.2 ******

Pakko nostaa arvosana kuuteen tähteen. Ehkä johtuu siitä että katsoin molemmat osat putkeen, tai ehkäpä loppukohtauksen nyanssit erottuivat aiempaa paremmin.



3. The Road *****½

Ah, yksi suosikkifantasioistani taas kerran elokuvamuodossa. Laimean elitisti-vastaanoton johdosta en odottanut mitään erikoista, mutta jotenkin tämä iski aivan täysillä. Sisarteokseksi The Roadille sopii hiljattain katsomani The Day After (1983), jossa maailma on vähintään yhtä tuhkainen ja kurja, mutta näkökulma paljon toiveikkaampi – ihmiset eivät ole vajonneet läheskään yhtä alas kuin The Roadissa, vaikka kilpailevatkin resursseista. Tuhon jälkeinen maailma ja sen implikaatiot on kuvitettu hyvin, mutta koska mitään ei tapahdu, ei leffasta jaksa innostuakaan. The Road taas oli äärimmäisen laadukas ja intensiivinen elokuva, joka jättää juuri oikeat asiat katsojan mielikuvituksen varaan. Itse diggailin myös Nick Caven scorea, josta olen kuullut puhuttavan pahaa "internetseissä".

Pelkästään hyviä leffoja täälläkin.

Sollima: The Big Gundown ***

Potentiaalisesti kovaotteinen juoni meinaa levitä käsiin typerien käänteiden takia. Lee Van Cleef vakuuttaa silti, ja Morriconen soundtrack on mahtava.



Sollima: Revolver ****

Jos edellinen elokuva haparoikin juonensa kanssa, niin Revolverin käsikirjoitus on täyttä timanttia. Lajityypin konventiot käännetään ylösalaisin, ja kortteja riittää niin paljon, ettei niitä kaikkia edes paljasteta katsojalle. Oliver Reed on huippuvedossa (ja ilmeisesti kännissä) eikä Morriconekaan anna aihetta valittamiseen. Toiminnan vähäisyys ei haittaa, sillä juonen sekä hahmojen jännitettä voisi leikata juustoveitsellä.



Margheriti: The Last Hunter ***½

Hieman vaisua lopetusta lukuun ottamatta erinomaisen viihdyttävä ja bruutaali viidakko-action, josta löytyy ruudinkäryn lisäksi mainiota hahmoja sekä pikkuklassikon tasolle nouseva kookospähkinäkohtaus.



Stiller: Tropic Thunder ***½

Olin kuvitellut, että kyseessä olisi pg-13 elokuva, mutta tämähän onkin R:rrä. Hauska ja hyvin kirjoitettukin. Stillerin pojot nousivat kertaheitolla, samoin kusipääroolissaan loistavan Cruisen.



Cameron: Avatar ***

CGI:n ja live actionin naittaminen on onnistunut saumattomasti. Viihdyttävä ja parhaillaan henkeäsalpaava seikkailu, jota omaperäisyyden puute sekä jotkin vaivaannuttavan huonot kohtaukset (smurffiromantiikka, jestas...) heikentävät.



Neveldine/Taylor: Crank 2: High Voltage ***

Vitsi menettää parhaan teränsä puolivälin jälkeen, mutta lopetuskuva on aivan mahtava.



EDIT: niin joo, viime vuoden leffasummaksi muodostui 217. Viimeisellä neljänneksellä romahti, kun tuli katselutua vain 6-12 leffa kuussa.

Kokeilen jos malttaisin tänä vuonna pysyä tässä leikissä mukana:

1. Reservoir Dogs ****



2. The People That Time Forgot ***



3. District 9 ***½

‑Ennakkoluuloista poiketen ihan mukava, CGI-ölliäiset näyttävät joka otoksessa vakuuttavilta.



4. Lone Wolf McQuade ***

‑Musiikit ja jotkut kuvakeinot hienosti kopioitu Leonen lännestä. Harmillisen veretöntä toimintaa.



5. The Delta Force ****

‑80-luvulla osattiin tehdä avoimesti tiettyä kansakuntaa ja uskontoa kohtaan vihamielisiä elokuvia. Chucki vetää terroristit sadistisesti nauttien lakoon ja lopuksi kulauttaa Budweiseria kurkkuun!



6. Tentacles ****

‑Kalkkunatähditys. Vakavasti ajatellenhan tämä olisi uskomattoman urpo ja typerä paska



7. The Departed ****

‑Viimeistä puolituntistä olisi voinut hioa niin klassikkokamaa voisi olla



8. Der Unterwall / Perikato ****

pirihuora ( 4.1.2010 13:51)

ja pojat ja muut pellet matonnuolijat älkää pliis ottako ainakaan Cunnilingus-ohjeita tästä!

Damn, nyt meni viikonloppusuunnitelmat uusiksi.

002. Brad Bird:

Ratatouille (USA, 2007) 8/10

Varmasti aikuiseen makuun(kin) kelpaava animaatio, josta on minimoitu lapsekas huumori ja kohellus. Tuli hieman mieleen Wallace & Gromit.



003. Todd Phillips: Hangover (USA, 2009) 7/10

Hauska. Loppua kohti kasataan odotuksia ja jännitteitä, jotka valitettavasti lässähtävät... antikliimaksi prkl.



004. Víctor Erice: El Espíritu de la Colmena – Spirit of the Beehive (SPA, 1973) 9/10

Tarina pienessä espanjalaiskylässä asuvasta pikkutytöstä, joka sekoittaa karuun perhearkeensa fantasiaelementtejä näkemästään Boris Karloffin Frankensteinista. Francon yhä eläessä tehdyn leffan rivien välistä voi lukea niin paljon vaivihkaista yhteiskuntakriittisyyttä kuin vain haluaa. Kuvallisesti erittäin kaunis.

009.

Disciples of the 36th Chamber **½

‑rillumarei mutteria on väännetty isommalle edellisiin osiin nähden ja kiinalainen irvistely ja naamanvääntely on paikoin sietämätöntä katsottavaa. Ihan hyvät kähyt ja reenit silti.



010. The Ghost Galeon **

‑Vaikka tapahtumapaikaksi on tällä kertaa valittu mielenkiintoisesti kummituslaiva niin vähemmän gorea kuin edellisissä eikä yhtään tissiä ovat anteeksiantamattomia tyylirikkoja.



011. Night at the Museum -

‑Vittu en anna edes arvosanaa näin idioottimaiselle lastenelokuvalle. Ihme kun edes katsoin loppuun asti