Turun Sanomat 10.8.2018
Päivän Kuva:
Tuosta voi itse kukin tutkailla omaa tyyliinsä kerätä. Itse en henkilökohtaisesti ainakaan anna mitään arvoa jollekin DVD- / BD-peltirasialle, jos sisältö on sama kuin normijulkaisussakin. Ja oma lukunsa ovat myös nämä Hollywoodin suuret leffat, jotka myydään aina uudestaan ja uudestaan kuluttajille uutena parempana formaattina ja paremmilla ekstroilla. Oikeastaan nykyään ainut syy päivittää joku vanha versio uudempaan voisi olla se, että se sisältäisi pidemmän version elokuvasta (näissäkin tapauksissa tosin toivoisi myös alkuperäisen version kuuluvan samaan pakettiin). TSH-trilogia tosin opetti jo sen, ettei perusversioita kannattanut edes ostaa heti, kun tiedossa oli, että pidemmät julkaisut tulevat myöhemmin.
Todellista harvinaisuutta edustaa siis mielestäni tässä kehyksessä nimenomaan jotkut vanhat vuokrakasetit, joista osa on niin harvinaisia, ettei niitä ole yhdelläkään keräilijällä, eikä edes mahdollisesti enää jäljelläkään. Superharvinaisuus taas voisi olla kasetti, joka löytyy ehkä muutamalta keräilijältä ja voi olla, ettei sellaiselle julkaisulle löydy hintaa, jolla toinen keräilijä siitä luopuisi vs. mitä toinen siitä voisi maksaa. Itselläni on yksi tällainen kasetti, ja olen mielessäni ajatellut, ettei se vaihda omistajaa ainakaan alle 3000 euron, mutta sitä hintaahan tuskin kukaan siitä maksaisi, joten saatte vain arvaillla, mikä se olisi. Ylipäänsäkin vanha vuokrakasetti on formaattina pikkuhiljaa katoava kummajainen nykymaailmassa, minkä takia jopa ennen varsin yleisistä kaseteista alkaa tulemaan harvinaisia tänä päivänä. Esselten ja varsinkin Warnerin perusjulkaisut olivat ihan bulkia vielä 10 vuotta takaperin, mutta nyt saa jo niistäkin olemaan valmis maksamaan sievoisen summan. DVD-levyjen tulon myötä elokuvat, mitkä formaatissa julkaistiin menettivät nopeasti arvonsa kasettimuodossa. Nyt on tästäkin kulunut jo tarpeeksi aikaa ja nostalgiakärpäsen pureman myötä näitäkin julkaisuja metsästetään kissojen ja koirien kanssa, esimerkkinä nyt vaikkapa vanhat Bond-julkaisut, Bronsonit ja Clintit. Myös se ihme on nähty, että DVD-levyillekin on joissain tapauksissa kehittynyt ostohintaansa suurempi jälleenmyyntiarvo. Nämä julkaisut saattavat myös arvonsa pitää, koska niitä tuskin enää uudempaa kertaa suomiteksteillä julkaistaan. Mainitaan nyt esimerkkinä tällaisesta vaikkapa Rosemaryn murhaaja, minkä kasettikeräilijätkin haluavat hyllyynsä, koska Videotragen julkaisu oli torsoksi leikelty.
