Ostetut levyt

Jetron ja muiden innostuneiden iloksi:

Kirparilta 1-2 e:

Reuben Wilson: Cisco kid

THP Orchestra: Too hot for love

The Undisputed Truth: Down to earth

Pieces of a Dream: Imagine this

J. J. Mack: You can make it dancin'

T-Connection: Everything is cool

T-Connection: Take it to the limit



Jotain cd:itä interwebistä:

Black Nasty: Talking To The People

Funk Inc: Funk Inc/Chicken Lickin'

Wendell Harrison: Message From The Tribe

Oneness Of Juju: Space Jungle Luv

Patrice Rushen: Prelusion/Before The Dawn

Stuff: Right Stuff

V/A: Fresh Records Greatest 12" Mixes

Onko kenelläkään tunnuksia

http://www.discogs.com/ – tuntuu olevan paras tämän hetken listoista (oma mielipide). Ja pitäähän lista olla samaan tapaan kuin leffoistakin, turhan usein tulee mietittyä olikohan minulla tämä levy jo vai ei.

Tovrleaf ( 8.9.2009 15:26)

Onko kenelläkään tunnuksia http://www.discogs.com/ -

On.

Secondspin.comista pienen tauon jälkeen.

Leonard Cohen ~ Songs from a Room

Fusco, Giovanni ~ Music for Michelangelo Antonioni

Moonspell ~ Night Eternal

Philip Glass ~ Hours [Original Soundtrack]

Keep of Kalessin ~ Kolossus

Arcturus ~ Aspera Hiems Symfonia

Henry Mancini/Original Soundtrack ~ Victor/Victoria

Original Score ~ Mulholland Drive

Original Soundtrack ~ Man Without a Past

Original Soundtrack ~ Across 110th Street [Rykodisc]

Joe Strummer & the Mescaleros ~ Global a Go-Go

Dave Stewart & Barbara Gaskin : Green and Blue (2009) ***½

Uutta "sofistikoitunutta poppia aikuisille" Dave Stewartilta ja Barbara Gaskinilta lähes 20 vuoden tauon jälkeen. Levy jatkaa melko suoraan siitä mihin 90-luvun alussa jäätiin. Eli huolellisesti sovitettuja pitkiä kaaria (biisit ovat keskimäärin noin 7 minuuttisia) sisältäviä pop-kappaleita joissa tällä kertaa kummittelee mukana myös Stewartin (nyt ei siis puhuta siitä Eurythmics miehestä!) progemennisyys hieman aikaisempaa enemmän. Kosketinsoolojakin kuullaan Stewartilta hieman edellisiä S&G-levyjä enemmän. Etenkin levyn rokkaavin biisi musiikkiteollisuuden ahdingosta nautiskeleva Rat Circus on helppo kuvitella National Healthin soittamaksi. Gaskin on taitava laulaja, mutta jotain teennäistä hänen tulkinnasaan mielestäni on. Stewartia ja Gaskinia levylllä auttelee kitarassa Andy Reynolds ja rummuissa nykään joka toiselle progeen vivahtavalla levyllä soittava Gavin Harrison. Levyn soundit on hieman ohuet.



Dave Stewart & Barbara Gaskin : Hour Moon (2009) **½

Green And Bluen kanssa samaan aikaan julkaistu ep joka sisältää ennen julkaisemattomia kappaleita bändin uran varrelta. Ei erityisen välttämätön hankinta.



Larry Young : Lawrence of Newark (1973) ***½

Hikistä porno-urku-fuusiojazzia 70-luvulta. Varsin mainio levy.



Klaus Schulze : Mirage (1977) ***

Hyytävän helmeilevää elektronista ambient-musiikkia. Käy välillä vähän tylsäksi.



Bill Bruford's Earthworks : Heavenly Bodies (1997)***½

Tilasin Earthworksin ensimmäisen levyn, mutta sainkin tämän kokoelman.



Magma: 1001° Centigrades (1971) ****

Magman toinen studioalbumi. Magman todellinen "zeuhl"-tyyli oli vasta muovautumassa ja tällä levyllä ollaan vasta siirtymässä jazz-rockista (hyvin eurooppalaisesta jazzrockista) kosmisempaan suuntaan. Tämä on aika hyvä aloituslevy Magmasta kiinnostuneille ummikoille. Hienoa musiikkia.



Miriodor: Avanti! (2009) ****

Miriodor on jo parikymmentä vuotta vaikuttanut kanadanranskalainen yhtye, mutta tämä bändin uusin levy on minulle ensimmäinen kosketus bändiin. Miriodorin musiikki on vauhdikas yhdistelmä instrumentaalista RIO-tyyppistä avant-progea ja Gentle Giantin sointia. Sekaan on sotkettu vielä sellaista kieroutuneen kuuloisia tivolitunnelmia. Erittäin monimutkaista varmasti soittaa, mutta kuuntelijalle kohtuullisen helposti lähestyttävää musiikkia. Hyvä levy.



Gustav Mahler: 1. Symphony ****

Vienna Philharmonic Orchestra Lorin Maazelin johtamana.



OSI: Blood (2cd, 2009) ***½

OSI jatkaa pitkälti viimelevyllä tutuksi tulleella progemetallin ja elektronisen musiikin yhdistelmällä. Jim Matheos paahtaa raskaita riffejä, Kevin moore säestää piippailevilla syntetisaattoreillaan ja laulaa monotonisesti, mutta samalla kumman karismaattisesti päälle. Rumpalina tällä kertaa on Porcupine Treen Gavin Harrison. Mikael Åkerlund vierailee laulajan yhdessä kappaleessa. Hyvää musiikkia, mutta etenkin levyn loppupuolella alkaa kuulostaa hieman siltä että enkö jo kuullut tämän aiemmin. Seuraavalle levylle kaipaisi hieman uusia temppuja.



IQ: Frequency (special edition cd+dvd, 2009) ****

IQ kuulu näihin progebändeihin jota ei koskaan ole voinut pitää aidosti kovin progressiivisena. IQ:n musiikillinen kivijalta on selkeästi luotu jo 70-luvulla genren alkuperäisten titaanien toimesta. Siltikin IQ on lähes tasaisesti kehittynyt omien melko kapeiden parametriensä sisällä ja tehnyt vuodesta toiseen laadukasta ja melodista musiikkia joka useimmiten vaikutteistaan huolimatta on kuulostanut riittävän omalta. Edellinen levy Dark Matter oli mielestäni pieni notkahdus laadullisesti , mutta tämä uusi albumi onkin sitten parasta IQ:ta levyjen Seventh House ja Subterrania ohella vaikkei todellakaan sisällä mitään sinänsä uraauurtavaa uutta. Levy on täynnä upeita melodioita, Peter Nichols laulaa ehkä paremmin kuin koskaan, Mike Holmesin kitarasoolot täynnä tunnetta. Levyn tuotanto on myös ehkä bändin toistaiseksi onnistunein. Täyteläinen, mutta ei ylituotetun kuuloinen. Bändin uudet jäsenet pärjäävät myös varsin mainiosti. Uusi rumpali Andy Edwards (Frost*) on taivampi kuin edeltäjänsä Paul Cook (tosin jos olen oikein ymmärtänyt Paul Cook on taas palannut bändiin...), mutta toisaalta sortuu paikoitellen lievään ylisoittamiseen. Martin Orfordin korvannut kosketinsoittaja Mark Westworth (Darwin's Radio bändistä) on aivan mainio lisä bändiin. Sen lisäksi että hän on teknisesti taitava soittaja ja kuulostaa tarvittaessa riittävän samalta kuin Orford, on hänellä on myös ehkä parhaat syntsasoundit mitä pitkään aikaan on tälläisessä traditionaalisessa progebändissä kuultu. Special edition julkaisuun kuuluu myös dvd jossa täysimittainen konserttitaltiointi vuodelta 2007

Mötley Crüe: Dr. Feelgood 20th Anniversary Edit.

Vince Neill: Exposed



Mötiköiden levy toki löytyi vinyylinä sekä alkuperäisenä CD:nä mutta tää on niitä mahtavimpia kokonaisuuksia mitä hard rockin rintamalla on koskaan tehty ja ansaitsee tämänkin päivityksen. Vincen levy oli taasen aivan uusi tuttavuus.

Lazer ( 8.9.2009 14:38)

Tovrleaf ( 8.9.2009 15:26)

Onko kenelläkään tunnuksia http://www.discogs.com/ -

On.

Miten toi levylistaus käytännössä toimii?

Antti Tohka ( 25.9.2009 06:48)

Lazer ( 8.9.2009 14:38)

Tovrleaf ( 8.9.2009 15:26)

Onko kenelläkään tunnuksia http://www.discogs.com/ -

On.

Miten toi levylistaus käytännössä toimii?

Tehdään käyttäjätili jonka jälkeen etsitään levyjä. Oikean levyn kohdalla klikataan 'Add to collection'. Julkaisuja voi tosin olla moniakin samasta levystä, esim http://www.discogs.com/Nine-Inch-Nails-The...ile/master/3930 tai jos julkaisua ei löydy – voi sen lisätä itse johon löytyy melko kattava ohjeistus kuinka se tehdään.

Oho, kuukauden sisällä on tullut ostettua enemmän musiikkia, kuin viimeiseen pariin vuoteen.

Keri Hilson: In A Perfect World

Parin vuoden valmistelun jälkeen Keri sai vihdoin soololevynsä ulos. Tulos on aivan yhtä ihana, kuin laulajakin. Valovoimaisimmat biisit Knock You Down feat. Kanye West and Ne-Yo ja Energy ovat tämän hetken parhautta omalla rintamalla. Henkilökohtaisesti olen retkahtanut Energyyn ja varsinkin sen videoon jolle Keri antaa kyllä uskottavuutta, tolta on naisen näytettävä.

Energy



Mötley Crüe : Live: Entertainment or Death

Juuri julkaistu Mötiköiden uusi tuplalive. Napit kaakkoon tai nasta lautaan! Wild Side.

Goose ( 30.9.2009 10:42)

Mötley Crüe : Live: Entertainment or Death

Juuri julkaistu Mötiköiden uusi tuplalive. Napit kaakkoon tai nasta lautaan! Wild Side.

Juuri julkaistu? 1999.

k-mikko ( 30.9.2009 20:45)

Goose ( 30.9.2009 10:42)

Mötley Crüe : Live: Entertainment or Death

Juuri julkaistu Mötiköiden uusi tuplalive. Napit kaakkoon tai nasta lautaan! Wild Side.

Juuri julkaistu? 1999.

Tässä kävi sillai, että tämä Live: Entertainment or Death oli mulle entuudestaan tuntematon levy ja tsekkasin sen myötä ainoastaan julkaisu vuoden 2009, josta vedin sen pitemmittä puheitta johtopäätöksen sen olevan upouusi. Tälläistä faktaa löysin tästä uusintapainoksesta:

This is an Enhanced CD, which contains both regular audio tracks and multimedia computer files.Entertainment Weekly (12/3/99, p.103) – "...finds the band at their brattiest best but even the tamer '90s tracks prove Nikki Sixx to be a fine writer of pop songs." – Rating: A-

Prince & The Revolution: Music from Purple Rain

Sokoksen alelaarista 3 eurolla.

David Bowie: Station To Station (cd, 1976, 1999 remaster) ***

Keskitason Bowie-levy. Tässä ei ole mitään kovin ikimuistoisia kappaleita, mutta ei toisaalta mitään pahoja floppejakaan. Kappaleet tuppaavat olemaan kyllä hieman liian pitkiä. Tätä levyä seurannut "Berliini-trilogia" on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuultavaa.



Franz Ferdinand: You Could Have It So Much Better (cd, 2005) **½

Tässä on muutama aika tehokas ralli, mutta vasta painoksi aivan liian monta tylsää ja yhdentekevää rokkirenkutusta. Nuoriso varmaan tykkää.



John McLaughlin & Chick Corea: Five Peace Band (2cd, 2009) ***

Kahden fuusiojazz-legendan kohtaaminen livekonsertissa. Taustalla myös kovia nimiä kuten Kenny Garret ja Vinnie Colaiuta. Vierailevana tähtenä kuullaan myös Herbie Hancockia. Levyn ensimmäinen kappale on mukavan rouhea ja tuo hieman jopa Mahavishnu Orchestran mieleen. Hyvän aloituksen jälkeen musiikki hiipuu vähän särmättömäksi pimputteluksi. Taitavaa, mutta liian usein myös tylsää.





Peter Hammill: Thin Air (cd, 2009) ***½

Tämä Peter Hammillin 30. soololevy on suurinpiirtein samaa tasoa kun kaksi edellistäkin. Eli hyvää perus-hammillia. Se jokin tästä puuttuu joka tekee Hammillin parhaista levyistä niin maagisia. Muutamassa kappaleessa on mukavia Angelo Badalamenti/David Lynch-viboja. Tyylilllisesti levy on kohtuu helppoa laskea osaksi The Future Now/ph7-jatkumoa.



Beardfish: Sleeping in Traffic: Part One (mp3, 2007) ***½

Ruotsalainen nuorehko bändi Beardfish sotkee soundissaan vaikutteita niin soulista, progesta, Zappasta, hardrockista kuin ruotsalaisesta kansanmusiikista. Lopputulos on laskettavissa selkeästi retroprogeksi, mutta vaikutteiden tulleessa niin monelta erilaiselta taholta bändi kuulostaa varsin omaperäiseltä. Laulajalla on parhaimmillaan varsin miellyttävä ääni ja hammondit soivat levyllä mukavan tulisesti. Albumin ehdoton kohokohta on 12 minuuttinen Roulette joka on kahta levyä myöhemminkin yhä Beardfishin hienoin kappale.



Beardfish: Sleeping in Traffic: Part Two (cd, 2008) ***

Partakalan neljännellä levyllä soittotaidot ovat entisestään parantuneet ja soundit muhevoituneet. Valitettavasti biisinteko taidot eivät ole kehittyneet. Kappaleet ovat vähän sellaisia tilkkutäkkejä joissa eri kohdat seuraavat toisiaan ilman sen suurempaa punaista lankaa. Viihdyttäviä hetkiä toki onneksi riittää.



Frost*: Milliontown (mp3, 2006) **½

Frost* on musiikkia pop-tähdille työkseen tekevän kosketinsoittaja Jem Godfreyn terapiaprogeprojekti. Avukseen hän on pestannut lahjakkaita, mutta melko persoonattomia muusikoita brittiläisestä neoproge-scenestä. Frostin musiikki on vauhdikasta ja paikoin hyvinkin viihdyttävää, mutta myös aika ylituotettua ja muovisen kuuloista poppi-progea. Semmoine liiallinen pro-tools-fiilis leijuu levyn yllä jatkuvasti eikä hetkeksikään tule tunnetta että tässä soittaa nyt oikea bändi yhdessä. En tiedä onko Frost koskaan soittanut yhtään livekonserttia, mutta olisi mielekiintoista kuulla miltä bändi keikalla kuulostaisi.



Karmakanic: Who's The Boss In The Factory (mp3, 2008) ***

Mahtipontista progea The Flower Kingsin (Karmakanicin pääjehu on Kukkakunkkujan basisti Jonas Reingold) hengessä. Ihan ok vaikka välillä mennäänkin vähän korneihin jopa Euroviisumaisiin tunnelmiin. On tämä joka tapauksessa parempi kuin The Flower Kingin levyt viimeisen 10 vuoden aikana.

Adrian Belew Power Trio: Live Overseas (mp3, 2009) ***½

Belew livenä parikymppisten Slickin sisarusten kera. Settilista koostuu lähinnä Side One-Three-levyjen materiaalista ja muutamasta King Crimsonin kappaleesta. Hyvä meinikihän tässä on, mutta Side Four nimellä julkaistu livelevy on ehkä huolellisemmin miksattu/äänitetty ja siten suositeltavampi hankinta kuin tämä vain digi-tiedostona myynnissä oleva levy.



Riverside: Anno Domini High Definition (cd+dvd, 2009) ****

Riverside on neljännellä levyllään kääntänyt nupit kaakkoon ja siirtynyt askeleen lähemmäs proge-metallia. Musiikki on nopeampaa, raskaampaa ja hitaista pinkfloydmaisista (usein aika tylsistä) tunnelmoinneista on luovuttu oikeastaan kokonaan. Ilahduttavasti tästä huolimatta kosketinsoittimet ovat saaneet entistä enemmän tilaa ja ne soivatkin usein tasaveroisesti kitaroiden ja Mariusz Dudan murisen basson rinnalla. Selkeästi Riversiden paras levy toistaiseksi. Mukana ihan laadukas noin tunnin mittainen livekonsertti dvd:llä viime levyn ajoilta.



The Syn – Big Sky: A Chance to Get It Right (cd, 2009) **½

Chris Squire on jättänyt bändin ja pelkästään Steve Nardellin johdossa musiikki on 60-lukulaisen proto-progen sijasta muuttunut enemmän puhtaaksi singer-songwriter tyyppiseksi matskuksi. Taustalla on kuitenkin onneksi muutama mainio muusikko kuten Frank Dunnery ,(It Bites, Tom Brislin (Yes) ja Paul Ramsey (Echolyn). Show on kuitenkin Nardellin ja muutamista hyvistä melodioista huolimatta levy jää aika tylsäksi eikä vähiten Nardellin melko puuduttavan lauluäänen takia.



Crimson Jazz Trio: King Crimson Song Book Volume 2 (cd, 2009) ****½

Jatkoa 2005 ilmestyneelle ensimmäiselle King Crimsonia jazzmuodossa tarjoinneelle levylle. Projektin keulahahmo rumpali Ian Wallace kuoli vuonna 2007 helmikuussa ja hieman ennen tätä valmistunut levy julkaistiin vasta tänä vuonna. Tämä kakkos-osa on tasollisesti aivan yhtä huikeaa kaliiberia kuin ensimmäinen vaikka biisillisesti kermat kuorittiinkin ehkä jo debyyttijulkaisussa. Sovitukset ovat entistä rohkeampia ja alkuperäisistä biisi aihioista lähdetään irrottelemaan rohkeammin. Mel Collins vierailee saksofonistina kahdessa kappaleessa. Levyn suurimpia yllätyksiä tarjoilee hieno sovitus (ja levyn ainoa laulettu kappale) Inner Gardenista. Tuo Thrakilla alunperin ollut pieni eteerinen välisoitto kasvaa Crimson Jazz Trion käsittelyssä ihan oikeaksi biisiksi. Uskon että tästä levystä nauttivat sekä King Crimsonista tietämättömät jazz-musiikin yhtävät yhtä lailla kuin jazzista kiinnostuneet Crimson-fanit. Harmi ettei tätä herkkua ole luvassa lisää. Ainakaan Ian Wallacen upeasti rumpaloimana.



Travis & Fripp: Thread (2009) ***

Kohtalainen ambient-levy Robert Frippiltä ja huilisti Theo Travisilta. Ilmeisesti kokonaan improvisoitua matskua.

Vaihdoin vinyyliin ja hankin klassikoita, törkeään hintaan:

Iron Maiden: Live after death Tämähän on tunnetusti livelevyjen kuninkuusluokkaa. Nyt tarvitaan vielä Scorpionsin World Wide Live



The best of Rainbow



Whitesnake: Live... in a heart of a city



Led Zeppelin: IV



Lisäksi löytyi porukoilta muuton yhteydessä mm. 5 levyä elvistä, Beatlesin Help, Godfather-soundtrack, Paul Ankaa, Tom Jonesia, Viktor Klimenkoa, Tapani Kansaa, Frediä ja kummallisia kokoelmia (Top of the Pops ‑71!).



Edit:



Lisätään tohon vielä divarista haettu uutuuttaan kiiltävä



Black Sabbath: Vol.4