Ostetut levyt

Igni et ferro: Amor fati 7e

Lard: The Last Temptation of Reid 10e

Corrosion of Conformity: Deliverance 5,95e

Hawkwind: Space Ritual 8,95e

Destruction: Infernal Overkill / Sentence of Death 8,95e

Dark Angel: Darkness Descends 6,95e

Exodus: Bonded by Blood 6,95e

Nuclear Assault: Game Over / The Plague 6,95e



Edit. Niin, kaks ekaa joltain tyypiltä ja loput cdonista.

Jumbu ( 25.3.2008 18:14)

Nuclear Assault: Game Over / The Plague 6,95e

Hyvä vinkki, pitänee laittaa itsekin tilaukseen.

CDONilta:

Whitesnake: Slide It In

Whitesnake: Ready An' Willing

Nuclear Assault: Game Over/The Plague

Savatage: Edge of Thorns



Hinnat väliltä 5,95-8,95



Lisäksi jälkitoimituksena tulossa Circle II Circle: Burden of Truth 10,95

Humphrey Bogart ( 3.4.2008 08:48)

CDONilta:



Whitesnake: Slide It In

Whitesnake: Ready An' Willing

Nuclear Assault: Game Over/The Plague

Savatage: Edge of Thorns



Hinnat väliltä 5,95-8,95



Lisäksi jälkitoimituksena tulossa Circle II Circle: Burden of Truth 10,95

Hansikas! Osta multa Arch Enemyä halvalla.

Antti Tohka ( 3.4.2008 11:50)

Humphrey Bogart ( 3.4.2008 08:48)

CDONilta:



Whitesnake: Slide It In

Whitesnake: Ready An' Willing

Nuclear Assault: Game Over/The Plague

Savatage: Edge of Thorns



Hinnat väliltä 5,95-8,95



Lisäksi jälkitoimituksena tulossa Circle II Circle: Burden of Truth 10,95

Hansikas! Osta multa Arch Enemyä halvalla.

Emmä tarvi! Mulla on jo kaikki mitä pitää. Ja miksi joku haluaisi luopua AE:n levyistä?

Yli pari vuotta onnistuin olemaan ostamatta käytännössä lähes lainkaan cd:tä, mutta nyt repesi Playn pääsiäisalessa (jotenkin järkeilin että kannattaa ostaa jos ei julkaistu lp:llä/cd-ekstrahärpäkettä/sikahalpa vrt. vinyyli... öhm, tai jotain, tosin tämäkin periaate tais kusta jo melko pahasti...):

€11.49:



Al Green: Green Is Blues / Gets Next To You / Lets Stay Together / I'm Still In Love With You (2CD)

Al Green: Call Me / Livin' For You / Explores Your Mind / Al Green Is Love (2CD)

Bob Dylan: Bringing It Back Home / Highway 61 Revisited / Blonde on Blonde (3CD)



€6.99 mm.:



Talking Heads: Remain In Light (Remastered CD+DVDA)

Talking Heads: The Name Of This Band Is Talking Heads (Live) (2CD)

Pixies: Complete B-Sides (Enhanced)

Pixies: Live at the BBC

The Who: A Quick One (Remastered Bonus Tracks)

The Who: Sell Out (Remastered Bonus Tracks)

Wilco: Yankee Hotel Foxtrot

Tom Waits: Bone Machine



€5.49:

Aika paljon Neil Youngia



€4.49 mm.:

The Jam: Extras

The Jam: Live Jam

Terry Callier: Occassional Rain

Daft Punk: Musique Vol. 1: 1993-2005

Lou Reed: Transformer (Digipack)



Vielä halvemmalla:



Grinderman: Grinderman €3.49

Elvis Presley: Elvis Presley & Elvis: 2 Original Albums On 1 CD €2.99



Ja vaikka mitä muuta...



CD-Wow:lta imeisen hinnoitteluvirheen ansiosta €1.90 mm.:



VA: A Christmas Gift to You from Phil Spector

Lily Allen: Allright Still

Portishead: Portishead

Van Morrison: Astral Weeks

Van Morrison: Moondance

Nirvana: Unplugged in New York

Metallica: Kill'em All

Porcupine Tree: Fear of a Blank Planet

Daniel Wylie: Ramshackle Beauty

Snoop Dogg: Tha Blue Carpet Treatment



(Ja aika paljon muitakin, ehkä puolet näistä on Despatchannut tähän hintaan, saapi nähdä perutaanko loput...)



€3.80 (24h Sale) mm.:



Jimi Hendrix: A Band of Gypsys

Mastodon: Blood Mountain

The Streets: Original Pirate Material

The Streets: A Grand Don't Come for Free

Richard Swift: Dressed Up for the Letdown

NIN: Year Zero

The Replacements: Don't You Know Who I Think I Was: The Best of

...jne



Kröhöm, en viitsi edes listata mitä on näiden lisäksi tullut tilattua, nolottaa kun postiluukusta kolisee jatkuvasti ovienväli tukkoon ruskeita kuoria...

Spiritual Boxer ( 3.4.2008 12:42)

nolottaa kun postiluukusta kolisee jatkuvasti ovienväli tukkoon ruskeita kuoria...

Sama homma. Mä luulen että mun posteljooni vihaa mua.

Siirtykää downloadeihin, postipojat tykkää.

Eipä silti, ei meidänkään posteljoonit kauheasti ole innoissaan kun hd-levyjä tulee koko ajan useita paketteja päivässä. On jo oppineet etteivät edes yritä tunkea luukusta vaan soittavat suoraan ovikelloa.

Mercyful fate – Melissa LP

Voivod – Killing Technology LP

Hirax – Hate, Fear and Power LP



Topi Sorsakoski & Agents – Besame Mucho C-kasetti

Leevi and the Leavings – Kadonnut Laakso C-kasetti

Äsken tarttui mukaan vielä Sepultura – Beneath the Remains LP

Immortal – Blizzard Beasts

Dark Funeral – Secrets of the Black Arts

Impaled – Death After Life

Behemoth – Thelema 6

Cannibal Corpse – The Bleeding

Autopsy – Mental Funeral

Obituary – Slowly We Rot / Cause of Death

Ismo Alanko – Kun Suomi Putos Puusta

Deströyer 666 – Phoenix Rising

Sentenced – North From Here

Suffocation – Effigy of the Forgotten

Nile – In their Darkened Shrines

Cryptopsy – Whisper Supremacy

Cryptopsy – None so Vile

Baphomet – The Dead Shall Inherit





2 ekaa kaverilta halvalla loput Playtrade/keltainen jäänsärkijä/Anttila

Tiamat: Prey Anttila 8€

Yksi perus-Tiamat hyllyyn, koska tätä ei vielä ollut.



Poison: Best of Anttila 8€

Aivan mahtavaa, mukana vielä musiikkivideo-dvd, jossa ei valitettavasti ole kaikkia biisejä. Tämä tulee pyörimään kalsarikännejä vedettäessä Mötley Cruen dvd:n kera. Vielä kun saisi jonkun hyvän tukkahevivideokokoelmadvd:n niin avot, ja ehkä Twisted Sisteriltä jotain. Cd:lläkin alkaa olla suht kattavasti kaikki meikkiklassikot. Toisaalta tämän kokoelman takia ei tule ikinä ostettua Flesh & Bloodia cd:nä, mikä on vääryys.



Fear My Thoughts: Vulcanus Anttila 8€

Tämän ostin pelkästään mainoslauseen, In Flamesin, Soilworkin, Arch Enemyn ja Mastodonin faneille, takia. Aikaa kaukaa haettuja verrokkeja. Laulajan äänestä johtuen mieleen tulee enemmän At The Gates, vaikka musiikki onkin melodisempaa. Puhtaita osuuksia ei kuitenkaan tungeta joka biisiin. Ja on seassa Mastodonmaisia "progehidastelujakin". Ihan ok, saksalaiset on aika eteviä tekemään kopioita muiden lanseeraamista ideoista.



In Flames: A Sense Of Purpose Platekompaniet 159NOK

No joo, vaikka oma In Flames ‑kuuntelu alkoi vasta Soundtrack To Your Escapesta (mikä sai tutustumaan vanhaan ja omat suosikit ovat Colony ja Clayman), ja ura oli noususuhdanteinen mahalasku Reroute To Remainsista hyvään Come Clarityyn, niin nyt In Flames tömähtää mutapohjaan ja syvälle. Paskoja biisejä ja laulaja-Anders kuulostaa entistäkin hapettomammalta. Ajaisi parran pois, ehkä ääni palaisi.



Cavalera Conspiracy: Inflikted Platekompaniet 149NOK

Cavalerat sen sijaan näyttävät, että vanhatkin jaksaa. Vaikea sanoa onko tämä parasta Cavaleraa Sepultura-yhteistyön jälkeen. Soulfly oli kuitenkin tasavarmaa suoritusta, enkä Sepulturaa ilman Maxia ole juurikaan kuunnellut, mutta hyvä levy tämä on. Etnoilut on jätetty kokonaan, paikoin sahataan huolella ja yhden biisin riffit voisivat olla Beneath The Remainsilta tai Ariselta, mutta muuten ollaan aika samoilla linjoilla kuin Soulflykin. Ehkä tämä on se huono juttu, Igorin paluu ei juurikaan levyllä kuulu.

Massive Attack: Protection (1994)

Kyllähän tämä trip-hop-klassikko toimii edelleen. Tässä on pari aivan loistavaa (mm. Spying Glass ja Heat Miser) biisiä, mutta harmi että levyn loppuun on pitänyt lätkäistä aivan hirveä Light My Fire-coveri.



Radiohead: I Might Be Wrong – Live Recordings (2001)

Mainio, vaikkakin lyhyt, livelevy.



Porcupine Tree: We Lost The Skyline (2008)

Ihan okei semiakustinen kahden miehen (Wilson/Wesley) in-store-esiintyminen. Pakkohankinta tämä 33 minuuttinen ep ei kuitenkaan ole kuin kovimmille Porcupine Tree faneille.



Absoluuttinen nollapiste: Iiris (2007)

Yllättävän köyhä levy Absolta. Ei ilmeisesti bändiä enää paljoa kiinnosta, kunhan virkamiesmäisellä asenteella väännetään joka toinen vuosi jonkinlainen levy markkinoille. Pari edellistä levyä eivät paljoa kiinnostaneet, mutta tämä on jo aikamoinen pohjanoteeraus. Ei yhtään erityisen onnistunutta biisiä, sanoituksissa ei ole mitään mielenkiintoista ja osa on jopa hävettävän kömpelöä lätinää. Sounditkin on omituisen muovista kopinaa.



Béla Bartók : Concerto For Orchestra/Music For Strings, Percussion & Celesta (2001)

Sir Andrew Davisin ja Jukka-Pekka Sarasteen johtamana. Hieno musiikkia, mutta odotin kaiken Bartókista lukemani perusteella että tämä olisi ollut vähän radikaalimman kuuloista. Ehkä yli 60-vuotta sitten sävelletyn musiikin on vaan vaikea "järkyttää" etenkin jos on sekoittanut päätään aktiivisesti avant-progella.



Camel: Breathless (1978)

Melkoisen laimea Camel-levy. Bändin kehnoin 70-luvulta. On tässä kuitenkin paikoin ihan hienoa soittoa ja etenkin Richard Sinclairin bassottelu miellyttää.



Asia: Alpha (1983)

Ensimmäinen Asian levy on omassa melko nolossa genressään (AOR) varsin onnistunut tapaus. Tiukasti soitettua mahtipontista rokkia hyvillä kertosäkeillä. Valitettavasti bändin alamäki alkoi jo varsin jyrkkänä tämän toisen levyn myötä. Meno on velttoa ja biisit ärsyttävän sokerisia, jopa soundit ovat huonommat vaikka Mike Stone on yhä tuottajana. Bändissä on Steve Howen ja Carl Palmerin kaltaiset virtuoosit, mutta eipä se lopputuloksessa juuri kuulu. Etenkin Palmer on kuin varjo itsestään tasaista komppia hakatessaan. Wetton nyt ei UK:n jälkeen ole vaivautunut soittamaan bassolla mitään mielenkiintoista. Levyn alkupuolisko on aivan elotonta skeidaa, mutta onneksi loppupuolella on sentään muutama siedettävä raita.



Caravan: s/t (1968)

Caravanin parhaat ajat olivat vielä edessä, mutta onhan tämä silti oikein komeaa psykedeelistä rokkia/protoprogea.



The Orb: U.F.Orb (1992)

Todella tylsää hippiambientia. Liian hapokasta, ei pysty.



10cc: Deceptive Bends (1977)

Ihan kivaa 70-luvun poppia, mutta ei nyt ehkä ihan mun juttu. Mikäs näiden paras levy on?



The Tangent: Not As Good As The Book 2CD (2008)

Jälleen mainio levy The Tangentilta. Kokonaisuutena ei ylletä ehkä ihan edellisen levyn tasolle, mutta toisaalta kakkoslevyn pari kaksikymmentä minuttista eeposta saattavat hyvinkin olla parasta musiikkia bändiltä toistaiseksi. Levyn mukana tulee n. 100 sivuinen sci-fi-novelli jossa proge on hyvin keskeisessä roolissa (Yesin levy aiheuttaa maailman lopun...). Ihan hauskaa luettavaa.



Univers Zero: Heatwave (1987)

Ei ihan niitä parhaita UZ-levyjä. 20 minuuttisen The Funeral Plainin loppupuolisko on kyllä mahtava. Kokonaisuutena levy on vähän liian hillitty.



Talk Talk: Laughing Stock (1991)

Talk Talk jatkoi tällä levyllä entistä syvemmälle taidemusiikin suuntaan Spirit Of Edenin viitoittamalla tiellä. Akustista ja vähäeleistä minimalismia toteutettuna suurella ja monopuolisella intsrumenttivalikoimalla. Luultavasti lähinnä vielä vähäisestä kuuntelumäärästä johtuen tämä ei ole kolahtanut vielä aivan yhtä paljon kuin mahtava Spirit Of Eden.



Frank Zappa: Waka/Jawaka (1972)

Pari pitkää, varsin mainiota biisiä Zappan omaperäistä fuusiojazzia ja välissä kaksi kevyempää raitaa. Periaatteessa hemmetin miellyttävää musiikkia, mutta jotenkin tästä ei jaksa täysillä innostua. Ehkä vähän munatonta ja sielutonta musiikkia. No ainakin tältä levyltä puuttuu se sietämätön huumoripaska jota Zappa usein viljelee. The Grand Wazoo on samankaltainen levy, mutta pidän siitä kyllä enemmän.



The Alan Parsons Project: Eye In The Sky (1982) (2007 remaster)

Hyvää pop-levy vaikka mukaan on pari ankeampaakin raitaa mahtunut. Silence And I on sen sijaan yksi TAPP:n parhaista biiseistä. Täydellinen yhdistelmä mahtipontisuutta ja melankoliaa.



David Gilmour: Remember That Night – Live at the Royal Albert Hall DVD (2007)

Teknisesti huippuluokkaa ja muutenkin vaikuttaa hyvältä, mutta runsaat puolet konsertista ja kaikki extrat ovat vielä katsomatta.



Mike Oldfield: Music Of The Spheres (2008)

Puolivillaisten elektronica-räpellysten jälkeen Oldfield on tehnyt täyskäännöksen ja säveltänyt ensimmäisen täyden albuminsa orkesterimusiikkia. Lopputuloksena on odotetusti parasta Oldfieldia vuosiin. Lopputulos ei ole erityisen omaperäistä orkesterimusiikkia vaan mieleen tulee usein Hollywood-elokuvamusiikki. Sävellykset ovat kuitenkin todella kauniita, emotionaalisia ja kaikenkaikkiaan hyvin oldfieldmaisia vaikka toteutus tapa onkin aivan toinen kuin Oldfieldin normaaleissa yhden-miehen-orkesterilevyissä. Oldfield itse soittaa levyllä akustista kitaraa vain muutaman lyhyen pätkän. Oldfieldin sävellykset on orkestroinut Karl Jenkins, entinen Soft Machinen muusiikko, mutta sittemmin paremmin tunnettu Adiemuksesta. Jenkinsin sovitukset ovat toimivia, melko simppeleitä ja pelkistettyjä mikä parhaimmillaan luo jopa Philip Glass tunnelmaa (tätä korostaa toki Oldfieldin mieltymys Glassin tavoin musiikillisten teemojen lähes hypnoottiseen toistoon), mutta heikoimmillaan tuntuu hieman liian viihteelliseltä tai helpolta. Negatiivisin asia levyllä on kuitenkin aivan puhtaasti Oldfieldin omaa syytä. Tälläkään kertaa hän ei ole nimittäin malttanut pysyä erossa Tubular Bellsistä vaan sen pääteemaa varioidaan pariinkin otteeseen. Levyllä vierailee pari klassisen musiikin supertähteä, sopraano Hayley Westenra ja pianisti Lang Lang. Toivottavasti Oldfield jatkaa säveltäjänä orkesterimusiikin parissa. Tosin ilman Tubular Bellsia ja ehkä rohkeammin kokeilevalla linjalla.



Peter Hammill: Sitting Targets (1981) (2007 remaster)

Loistavia biisejä tälläkin Hammill-levyllä. Kaipa ne kaikki 40+ on kerättävä. Kolmisenkymmentä taitaa vielä puuttua omasta hyllystä...



Van Der Graaf Generator: Trisector (2008)

Toinen VdGG levy sitten 2005 tapahtuneen paluun pitkän tauon jälkeen. Nyt bändi on kutistunut varsin kummalliseksi trioksi fonisti David Jacksonin saatua kenkää porukasta. Formaattina on rummut, koskettimet ja kitara. Asia mutkistaa entisestään se että vaikka bändin kaksi muuta jäsentä ovat virtuuoseja niin monet eivät tahtoisi edes kutsua Peter Hammillia kitaristiksi. Ja eihän Hammill kummoinen soittaja ainakaan proge-standardeilla ole, mutta ihan mukavaa meteliä hän saa aikaiseksi. Vaikka Jaxon jättikin suuren aukon niin erityisesti Hugh Banton tekee koskettimissa loistavaa työtä täyttääkseen sen. Ehkä juuri koskettimien kasvaneen roolin ansiosta Trisector kuulostaa hieman progemmalta kuin edellinen levy. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus koska toisaalta levyllä on monta huomattavan yksinkertaista biisiä. Vastapainoksi löytyy kuitenkin muutama kunnon progeralli jotka ovat selkeästi monimutkaisempaa matskua kuin mikään Presentiltä. Kaikenkaikkiaan nämä kaksi viimeisintä levyä ovat aika tasavahvoja tapauksia vaikka Trisector ainakin juuri nyt tuntuu aavistuksen mielenkiintoisemmalta. Hyvää musiikkia veteraaniyhtyeeltä vaikkei 70-luvun kovimmille suorituksille pärjätäkään. Hammill laulaa erittäin hyvin, mutta vähän enemmän purevuutta ja draamaa ääneen olisi kaivannut. Ulkopuolinen tuottaja olisi myös ollut paikallaan. Pieni annos moderniutta soundeihin ei olisi tehnyt pahaa. Nyt levy kuulostaa kauniisti sanottuna livemäiseltä ja rumasti sanottuna demomaiselta. Aivan kuten edeltäjänsä Presentkin. Niin ja levyn kansi on aivan kammottavan näköinen. Ei perkele jotain rajaa. Sisäkansissa olevaa liitutaulu-teemaa kehittämällä olisi syntynyt varmasti paljon mielenkiintoisempi ja tyylikkäämpi kansi.



After Crying: Megalázottak és megszomorítottak (1992)

Tämän unkarilaisen bändin musiikki on lähempänä klassistamusiikkia (kamarimusiikkia?) kuin varsinaista progea. Eikä tätä rokiksi voi kutsu mitenkään. Hienoa hidasta kehittelyä, minimalismia ja toisaalta myös oikein rikasta äänimaisemaa. Erityisesti levyn aloittava 22 minuuttinen eepos on aivan loistava.



Overhead: Zumanthum (2002)

Overhead: Metaepitome (2005)

Ihan mukavaa musiikkia nuorelta kotimaiselta progebändiltä. Overhead tasapainoilee jossain neoprogen ja retroilun ja toisaalta sinfonisen progen ja avaruusrockin välimaastossa. Taitavasta soitosta ja monista ihan hienoista hetkistä huolimatta se jokin viimeinen kipinä kuitenkin puuttuu joka tekisi yhtyeen musiikista todella omaperäistä ja innostavaa. Ehkäpä seuraavalla levyllä (tulossa kai tänä vuonna?).

KCrimso ( 12.4.2008 14:55)

10cc: Deceptive Bends (1977)

Ihan kivaa 70-luvun poppia, mutta ei nyt ehkä ihan mun juttu. Mikäs näiden paras levy on?

How Dare You!

Anttilasta:

Kamelot: Ghost Opera – ollut ostoslistalla iät ajat

W.A.S.P.: Dominator – kuulosti ekan kuuntelun perusteella kyllä ihan hyvältä



Kummatkin 14,95



King Diamond: The Eye 7,99 – päivitystä taas c-kasetista ceedeeseen.