12.11.2006 13:39
Lokakuun hankinnat.
Rush: Presto (1989)
Remasteri. Hieman parempi kuin muistin. Silti aika keskinkertaista Rushin levyksi.
Rush: Test For Echo (1996)
Remasteri. Jatkaa Counterpartsilla alkanutta rouheampien soundien linjaa mikä sopii minulle mainiosti liian kliinisten 80-luvun lopun levyjen jälkeen. Biisien taso heittelee kyllä aika paljon.
Dream Theater : A Change Of Seasons (1995)
Tulipa ostettua kuin halvalla sai. Pitkässä nimibiisissä on hetkensä, mutta ei siitä synny minkäänlaista luontevaa kokonaisuutta. Kunhan ovat poijjaat liimailleet yksittäisiä ideoita peräkkäin. Coverbiisit ovat aika kammottavia. Ja jumalauta sitä LaJuuston mikrofoniin huokailua!
Theo Travis : Earth To Ether (2004)
Hieno soololevy mm. Gongissa ja Tangentissa soitelleelta huilisti/fonisti Travisilta. Biisit liikkuvat mielenkiintoisesti akselilla jazz ja folk. Folkimmat kipaleet laulaa hienosti Richard Sinclair. Mukana myös hauska lounge-tyylinen sovitus King Crimsonin 21st Century Schizoidmanista. Levyn kruunaa hienot soundit (miksaus Steven Wilson).
Jethro Tull: Roots To Branches (1995)
Keskimääräistä selkeästi parempi Tull-levy. Taitaa olla itse asiassa parasta sitten A:n (1980).
Heldon : Stand By (1979)
Aika mielenkiintoinen yhdistelmä King Crimsonin ja Tangerine Dreamin tyylejä tältä Richard Pinhasin johtamalta ranskalaisbändiltä. Biisit ovat pitkälti TD:mäiseen elektronisesti kuplivaan toistoon perustuvia joita Pinhas värittää imitoimalla parhaansa mukaan Frippin kitarointia.
Magma : Mythes Et Legendes Vol. 1 dvd (2006)
Aivan upea konserttitaltiointi Magmalta. Oikeastaan kaikin puolin parempi kuin Theusz Hamtaahk Trilogie dvd joka ei sekään huono ollut. Magma heittää intensiivisen setin biisejä jotka ovat peräsin pääosin kolmelta ekalta levyltä. Eli sitä hieman jazzahtavampaa matskua joissa ei vielä lopullinen zeuhl-tyyli ollut täysin kiteytynyt. Vanderin soitto on jälleen aivan käsittämätöntä luokkaa ja muu bändi pysyy hienosti mukana. Vokaaleissa Klaus Blasquiz. Soundit ovat oikein hyvät ja kuva perus digi-kuva laatua (melko hyvin valaistu ja ohjaajakin on hyvin messissä).
National Health : Playtime (79/01)
Tämä 2000-luvulla julkaistu, mutta 1979 äänitetty, livetallenne vahvistaa mielipidettäni siitä että National Health oli yksi 70-luvun jälkipuoliskon merkittävimmistä bändeistä. Uskomatonta soittoa, etenkin rytmiryhmältä Greaves/Pyle. Mukana on monta ennenjulkaisematonta biisiä ja tututkin kappaleet sovitetaan luovasti uusiksi. Improvisaatioitakaan ei kaihdeta ja niissä mennään välillä lähes Henry Cow osastolle. Kävivät perkule kuulema tällä kokoonpanolla (Dave Stewart oli tässä vaiheessa häipynyt ja Alan Gowen palannut ruotuun) ”Suomen kiertueellakin”.
Deus Ex Machina : Cinque (2002)
Hyvää, hieman monimutkaisempaa progea Italiasta hieman Arean hengessä.
Art Zoyd: u.B.I.Q.U.e. (2001)
Huoh, nyt liikutaan syvissä vesissä. Tämä on lähinnä modernia klassista musiikkia suurella kokoonapanolla (mm. 13 kitaraa!). Rock-musiikkiin tällä ei ole edes sitä vähää yhteyttä mitä Art Zoydin vanhemmalla tuotannolla. Isosta ensemblestä huolimatta musiikki on suurelta osin aika minimalistista. Musiikin tasoa en osaa vielä muutaman kuuntelukerran jälkeen arvioida lainkaan, ainakaan ei ole samalla tavalla kolahtanut kuin mahtava Le Mariage Du Ciel Et De L'Enfer.
Porcupine Tree : Arrivin Somewhere… 2 dvd (2006)
Kaikin puolin loistava konsertti-dvd jota kenelläkään PT-fanilla ei ole varaa missata.
Jakko M. Jakszyk : The Bruised Romantic Glee Club 2 cd (2006)
Jakko M Jaksyk on Level 42:ssa ja 21st Century Schizoid Bandissa soittanut kitaristi/multi-instrumentalisti. Tälle tuoreelle soololevyleen äijä on saanut haalittua mielettömän soittajakaartin vanhoja progelegendoja (mm. Mel Collins, Robert Fripp, Hugh Hopper, Dave Stewart, Ian McDonald, Ian Wallace, John Giblin ja Clive Brooks). Päärumpalina on Porcupine Treesta tutu loistava Gavin Harrison. Vaikka soittajien taso on huikea, niin levyn musiikki ei ole kuitenkaan mitään mieletöntä kikkailua, vaan lähinnä hienosti sovitettua artpop tunnelmointia David Sylvianin ja No-Manin hengessä. Hieman edellä mainittuja rokkavaammissa sfääreissä tässä kuitenkin liikutaan. Toisella levyllä coveroidaan Jakszykille tärkeitä biisejä. Tulkittavina bändeinä Henry Cow, King Crimson ja Soft Machine. Ihan kelpo versioita vaikka soundeiltaan ehkä hieman liian siloiteltuja.
Nämähän osoittavat hyvää makua.