Ostetut levyt

Tämmösiä on tullu viime aikoina hankittua:

X-Ray Spex: Germfree Adolescents LP

The Sisters of Mercy: First and Last and Always CD

13th Floor Elevators: The Interpreter 2CD

Fields of The Nephilim: Elizium CD

Fall of Efrafa: Owsla LP

CD:

Yamatu – Shurpu Asaru

Negurã Bunget – Mãiastru Sfetnic

Deathspell Omega / Moonblood – Sob A Lua Do Bode / Demoniac Vengeance split album



viimeksi mainittu on uskomattoman tasokas ja tunkeutuva, lähes Clandestine Blaze ‑splitin veroinen. CD on bootleg sillä ainoa Moonbloodin hyväksymä formaatti oli vinyyli, jonka painos rajautui 350 kappaleeseen. Sitä en löydä mistään järkevään hintaan.

Marienbad ( 21.3.2007 01:25)

Deathspell Omega / Moonblood – Sob A Lua Do Bode / Demoniac Vengeance split album



viimeksi mainittu on uskomattoman tasokas ja tunkeutuva, lähes Clandestine Blaze ‑splitin veroinen. CD on bootleg sillä ainoa Moonbloodin hyväksymä formaatti oli vinyyli, jonka painos rajautui 350 kappaleeseen. Sitä en löydä mistään järkevään hintaan.

Minkä tasoinen bootleg tuo mahtaa olla? Lienee vinyyliltä "masteroitu"? (Ja Moonblood taisi vielä sillon esiintyä nimellä Demoniac tai sitten muistelen taas ihan omiani.)

Kaikki cdpacific

Ratt: Out of the Cellar ja Invasion of Your Privacy, nyt parin kuuntelukerran jälkeen harmittaa ainoastaan se ettei näihin tutustunut jo silloin joskus. Mutta eroa en näiden välille osaa tehdä, mainioita molemmat. Posteineen 20 usd.



Triumph, loputkin studiolevyt hyllyyn eli Surveillance, Sport of Kings, Just a Game, Rock and Roll Machine ja In the Beginning. Triumph on selkeästi 80-luvun hard rock ‑valioita mutta tietääkseni jokseenkin tuntematon Euroopassa, valitettavasti. Paketilla hintaa kohtuulliset 40 usd.

k-mikko ( 7.3.2007 18:46)

Reissun päältä tuli kannettua perussettiä kun halvalla sai: väliin jääneitä hankintoja tai tutustumiskohteita tai heräteostoksia, jotka ois saanut Suomesta tai Internetistä helpommin mut hauskempaa näin.



Rob Zombie: Educated Horses

Lamb of God: Sacrament (cd+dvd)

Caliban: The Undying Darkness

Mastodon: Blood Mountain

Atreyu: The Best of (2cd+dvd)

Isaac Hayes: Shaft

Nyt voisi jo kommentoida näitä ostoksia vähän. Atreyu menee myyntiin, luulin sen olevan heviä mutta mitä lie emopunkkia onkaan. Caliban on parasta mahdollista a-ryhmää oleva KsE-kopio. Laulajan vaihdolla menisi täydestä Killswitchinä, ja laulajakin on ihan ok; sekä puhtaat että rääkymiset menee hyvin mutta perusärinä ei oikein toimi, mutta pitäähän saksalaisille antaa vähän tasoitusta. Lamb of Godin Redneck on kyllä paras Panteran biisi, mikä on tehty Vulgar Display of Powerin jälkeen, mutta loppulevy ei ole samalla tasolla eikä ehkä ihan niin Panteraa.

Raportointia hieman jälkijunassa. Helmikuun hankinnat:

Far Corner: Endangered

Toinen levy Jenkki avant-proge bändiltä. Suurin piirtein samaa tasoa kuin hieno esikoislevy.



Area: Are(A)zione

Ihan ok livelevy italoprogen yhdeltä omaperäisimmistä yhtyeistä.



Magma: Mekanïk Destruktïw Kommandöh

Vihdoinkin tuli hommattua tämä toinen versio tästä huippulevystä. Rikkaammin sovitettu ja soundeiltaan hieman parempi kuin raaempi Mekanïk Kommandöh versio. Kummassakin on omat hyvät puolensa.



Manogurgeil: Unirytmejä

Todella hyvä debyyttilevy Manogurgeililta. Canterbury-henkisestä progesta diggaileville pakkohankinta. Napakat, mutta lämpöiset soundit kruunaa levyn. Tulee varmasti olemaan korkealla vuoden parhaat levyt listallani.



Meshuggah: Catch Thirty-Three

Aikaa tylsää jumitusta loppujen lopuksi johon kummalliset tahtilajit tuovat vain vähän helpotusta. Kamala laulaja ja rumpukone (WTF?!).



Blackfield: Blackfield II

Ekaa heikompi taidepop-pläjäys Steven Wilsonilta ja Aviv Geffeniltä. Wilson yrittää ymmärrettävästi pitää tämän erilaisena Porcupine Treehen verrattuna mikä tarkoittaa sitten sitä että kitarasoolot, mielenkiintoiset koukut, ja ylipäätänsä suurempaa tyylillistä vaihtelevuutta mahdollistavat pitennöt biisit karsiutuvat pois. Loppu tulos on sitten semmoista melko mitään sanomatonta light-PT:tä.



Renaissance: Ashes Are Burning (2006 remaster)

Tulipa vihdoinkin ostettua tama monesti lainassa ollut levy omaankin hyllyyn. Yksi Renaissancen parhaita. Harmi että uudessa remasterissa on ajan hengen mukaisesti kompressoidut soundit ja osa vanhemman cd-version lämmöstä on kadonnut.



Soft Machine: Seven (2007 remaster)

Tämä sen sijaan kuulostaa oikein onnistuneelta remasterilta. Tosin vertailukohtaa ei ole kun en ole levyä aiemmin kuullut. Paschal Byrne osaa! Harmi vaan että Soft Machinen musiikin taso oli auttamattomasti jo laskusuunnassa tässä vaiheessa. Aika laimeaksi fuusijazzia, mutta on tässä hyvätkin hetkensä.



The Decemberists: The Crane Wife

Aivan perhanan hyvä levy! Loistava yhdistelmä progea ja ja indierokkia. Tätä voisi kuvailla vaikkapa Belle & Sebastianin ja Jethro Tullin yhdistelmäksi. Tarttuvia biisejä, huolellisia sovituksia ja tarpeeksi progekoukkuja pitämään mielenkiinnon yllä pitemmänkin aikaa. Jopa sanoitukset ovat mielenkiintoisia (konseptialbumi). Amerikasta tulee kyllä paljon mielenkiintoista musiikkia nykyisin.



Yes: Big Generator

Lopultakin tuli hommattua viimeinenkin hyllystä puuttuva Yes-studioalbumi. Tuttu levy toki, mutta hieman parempi kuin muistin. On tämä kuitenkin kaikin puolin aika paljon loistavaa 90125 heikompi levy.



Soundgarden: Superunknown

Aluksi kuulosti aika tylsältä, mutta kyllä useammalla kuuntelukerralla tästä paljastui hieman enemmän nyansseja miltä aluksi kuulosti. Pätevää hardrockia pienillä psykedelia-mausteilla.



Starcastle: s/t

Yes-klooni 70-luvulta. Osittain hieman naurettava tekele, mutta kyllähän tätä kuuntelee jos ei liian vakavasti suhtaudu.



Pekka Pohjola: Kätkävaaran lohikäärme

Perushyvää Pohjolaa, muttei ihan suurimpia suosikkejani.



Miles Davis: Waterbabies

Perushyvää Miles Davisia, muttei ihan suurimpia suosikkejani.



The Art Of Noise: The Best Of The Art Of Noise

Aika kauheeta kasarikuraa suurimmaksi osaksi. No on tämä ehkä hieman tavallista syntsapoppia kunnianhimoisempaa materiaalia. Tuli ostettua kun halvalla sain ja luulin että Trevor Hornilla on näppinsä pelissä tässä bändissä, mutta eipä näköjään ollut ainakaan näiden biisien aikaan.

Archgoat – Whore of Bethlehem

sunn 0))) & Boris – Altar

KCrimso ( 27.3.2007 19:15)

Yes: Big Generator

On tämä kuitenkin kaikin puolin aika paljon loistavaa 90125 heikompi levy.

...NOT! 90125 on todella nolo esitys.



Omat ostokset:



Cluster & Eno: s/t

Cluster: Zuckerzeit

Artisan ( 27.3.2007 22:41)

KCrimso ( 27.3.2007 19:15)

Yes: Big Generator

On tämä kuitenkin kaikin puolin aika paljon loistavaa 90125 heikompi levy.

...NOT! 90125 on todella nolo esitys.

Vaikea taas ymmärtää mitä päässäsi oikein liikkuu.

KCrimso ( 28.3.2007 07:47)

Artisan ( 27.3.2007 22:41)

KCrimso ( 27.3.2007 19:15)

Yes: Big Generator

On tämä kuitenkin kaikin puolin aika paljon loistavaa 90125 heikompi levy.

...NOT! 90125 on todella nolo esitys.

Vaikea taas ymmärtää mitä päässäsi oikein liikkuu.

Jep, Yes päivitti 90125-levyllä soundiaan onnistuneesti kaupallisempaan ja popahtavampaan suuntaan ja loistavien biisien lisäksi saavutti kaupallistakin menestystä. Umpipaska Big Generator on kuin huono toisinto tuosta levystä. Paljon kertoo, että levyn tunnetuimmat biisit ovat levyn avaava hölmö aikuishevirokki "Rhythm Of Love" ja rasittava leirinuotiorallatus "Love Will Find A Way".

Makuni on vain erilainen. Itse katson Yesin tuotantoa ehkä vähän eri näkökulmasta. Silloin kun aloin seurata yhtyettä, se oli juuri julkaissut uuden, loistavan levyn Going for the One (1977). Siinä vaiheessa hankin paitsi sen, myös vanhempaa tuotantoa ja ostelin uudempiakin sitten sitä mukaa kun niitä ilmestyi. Totuin siis Yesin 70-luvun tuotantoon. Kun 90125 ilmestyi vuonna 1983, se oli melkoinen järkytys. Kieltämättä aika väsyneen Draman jälkeen tarvittiin kyllä jonkinlaista muutosta, mutta ei nyt helvetti tämmöistä! Yhtäkkiä unohdettiin täydellisesti kaikki taiteellinen kunnianhimo ja tehtiin pelkkä pop-levy, jollaisia tusinaan mahtui jo tuolloin enemmänkin kuin vain 13. Minulle 90125 on Yesin diskografiassa aivan yhtä nolo suoritus kuin Invisible Touch on Genesiksen diskografiassa. En vieläkään pysty kuuntelemaan Owner of a Lonely Heartia tulematta pahalle päälle. En vieläkään omista koko levyä (vinyyli minulla joskus oli mutta vein sen divariin jo 80-luvun puolella), olen ainoastaan polttanut muutaman sen siedettävimmistä kappaleista bonusraidoiksi The Yes Albumin perään. Harvemmin niitäkään kyllä tulee kuunneltua.

Big Generator on kieltämättä sukua 90125:lle, mutta hämmentää sen konseptia uusiksi toimivilla tavoilla. Minua tuossa levyssä miellyttää etenkin Trevor Rabinin voimakas astuminen esille. Useiden kappaleiden kitarariffeissä on oikeasti munaa, tsekatkaa vaikka raidan Almost Like Love aloitus. Mitään näin jykevää ei ollut nössöllä 90125:llä. Siinä missä 90125:n kappaleista alle puolet on edes kuuntelukelpoisia, Big Generatorilla ei ole yhtään todella huonoa kappaletta – olkoonkin, ettei siellä kyllä taida olla yhtään niin hyvääkään että ne kestäisivät vertailun 70-luvun parhaiden kanssa. Kansikuva on tosin yksi musiikin historian rumimmista. Joitakin kappaleita, kuten juuri jo mainittu Love Will Find a Way, on kyllä kieltämättä mahdollista arvioida yksinkertaisiksi rallatuksiksi (kuten myös Owner of a Lonely Heartia), mutta toisaalta levyltä löytyy myös totaalisen epäkaupallinen ja aidosti monimutkainen progeraita I'm Running. Löytyykö 90125:ltä mitään vastaavaa? No ei tietenkään, se on mitoitettu kaupalliseksi levyksi ja sellainenhan siitä tulikin.

Artisan ( 28.3.2007 13:46)

Kieltämättä aika väsyneen Draman jälkeen tarvittiin kyllä jonkinlaista muutosta, mutta ei nyt helvetti tämmöistä!

Sä oot vaan niin väärässä kaikessa. Drama on aivan huippulevy. Se väsynyt albumi oli Tormato.



90125 tuotanto on niin upea että se erottuu jo pelkästään sillä 80-luvun alun keskinkertaisista pop-levyistä. Sen lisäksi kaikki biisit ovat hemmetin toimivia, tiukasti soitettuja ja tarttuvia pop-biisejä ajoittaisilla progekoukuilla. Lähes viiden tähden levy.



I Am Runningin vastike 90125- levyllä voisi olla Changes.



Invisible Touch on muuten ihan täyttä paskaa. En näe mitään yhteyttä 90125:seen.

Aivan, Tormato on loistava levy, silläkään ei ole oikeastaan yhtään huonoa kappaletta ja niiden hyvien taso on paljon korkeammalla kuin Big Generatorin. On the Silent Wings of Freedom kuuluu Yesin koko levytysuran huippuihin.

Dramalla kaksi ensimmäistä kappaletta ovat melko hyviä, loput keskinkertaista tai huonoa.

Siis Relayerin jälkeinen tuotanto nyt on ihan yks ja sama mitä siellä on. Ei ole mitään tarvetta tämmöiselle jahkaamiselle.

Lazer ( 28.3.2007 15:23)

Ei ole mitään tarvetta tämmöiselle jahkaamiselle.

Ei niin, kun proge on kakkaa muutenkin. Owner of a Lonely Heart on kyllä ihan ok-biisi.