Jay Lee: Zombie Strippers! (2008)
Kristus sentään, eikö Robert Englundilla ole enää mitään painoarvoa? Ei nähtävästi, sillä mies kahlaa niin syvällä katuojassa ettei pahemmasta väliä. Komiikkaa yritetään tunkea väliin, mutta ihan oikesti: tämä on silkkaa roskaa – eikä edes kelvollista sellaista. Juonen suurin reikä on nopeasti mätänevät stripparit, jotka saavat näemmä jenkkipojat kuumenemaan vaikka tädit jo miltei puskevat horsmaa.
Luis Buñuel: L'âge d'or / Age of Gold (1930)
Upeaa katsottavaa ja ajankohtaansa nähden äärimmäisen mielenkiintoinen ääniraita, mutta turha sitä on kierrellä: en tajunnut varmasti puoliakaan Buñuelin pointeista tai tarkoitusperistä. Surrealismi rocks!
Lewis Gilbert: You Only Live Twice (1967)
Bond-elokuvien parhaimmistoa, yhä ja edelleen. Tästä enemmän Bond-elokuvien omassa ketjussa.
Todd Solondz: Happiness (1998)
Seitsemäntoista vuotta se otti, mutta vihdoin ja viimein näin sitten tämän onnen kiemuroista kertovan elokuvan, kiitos vaan sivistävälle Elitisti-ystävällle. Ja onnesta puhuttaessa: sehän on enemmän kuin suhteellista, sillä oikeastaan kukaan tarinan hahmoista ei ole onnellinen – ei ainakaan sellaisella satujen lopuista tutulla "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka" ‑kaavalla.
Solondzin ohjaama ja käsikirjoittama leffa etenee kuin katastrofidokumentti, jossa katsoja voi kyllä arvailla sen lopputuleman – mutta kuka selviää ja kuka ei, miksi ja kuinka paljon erittyy siemennestettä kun onni ottaa kimmoketta elämän laidoista? Hiljaiseksi pistivät myös eräät dialogin pätkät, jotka ovat edelleen rankkaa kuultavaa vaikka elämme nykyään mitä pahimmassa "katso kuvat ja järkyty!" ‑maailmassa. Jälkikäteen suoritettu taustatyö paljasti ettei hieno leffa saanut aikoinaan ainuttakaan Oscar-ehdokkuutta, mitä voi pitää pienoisena oikeusmurhana. Akatemia pitää kyllä ongelmien kanssa kamppailevista ihmisistä, mutta näin vasten kasvoja iskevä tarinointi oli (ja on) sille edelleen liikaaa.
Don Coscarelli: Phantasm (1979)
Todettava se on jälleen kerran: sarjan ensimmäinen elokuva toimii edelleen kuin hautaustoimiston arkkunäyttely. Viidettä osaa odotellessa oli sitäpaitsi mukava palata sinne juurille jolloin lahkeet olivat leveämpiä, säikyttelyt vähäisempiä ja musiikki oudompaa. Kuten QCinen jo yllä totesi, juonta ei selitä puhki eikä katsoja saa oikein lopusta tolkkua.
Byung-chun Min: Natural City (2003)
Lisää mainiota sci-fiä, jossa asiat vain tapahtuvat ilman sen kummempaa taustoittamista. Tästä lisää Tuoreeltaan katsottuja aasialaisia elokuvia ‑ketjussa.
»
Elokuvat » Mitä Elitisti-forumin väki katsoo 2015
Mitä Elitisti-forumin väki katsoo 2015
81- Coletti: Under Ten Flags (Sotto dieci bandiere) (Kovo), Isoimman luokan eurosotaa, tällä kertaa merten aalloilla. Van Heflin on moraalista selkärankaa omaava merten natsi-sissi, joka rahtilaivaksi naamiotuneella tykkiveneellä terrorisoi liittoutuneiden laivausreittejä. Tarina perustuu amiraali Bernhard Roggen vaiheisiin, eli tosielämän kaikupohjaakin löytyy. Lopputulos on turvallista ja tekoaikaansa nähden vanhahtavaa, mutta huolella tehtyä sotamoralisointia/ seikkistä jonka katsoo kyllä vaivatta läpi vaikka jo Heflinin hyvän suorituksenkin takia. Myös Charles Laughton brittiamiraalina tyylittelee hauskasti. ***
82- Mendez: White Comance (Comanche blanco) (Kovo), Kalkkunan maineessa oleva, mutta ihan normaalin paella- westernin tasolle kiipeilevä outous, jossa William Shatner tulkitsee vihamielistä veljesparia, joista toinen on puoliverinen komanssi ja toinen puoliverinen cowboy. Uransa ehtoopuolella ollut Joseph Cotten vetää tässä aika hyvän roolin viisaana sheriffinä. Kuriositeettihan tämä on, ei siitä mihinkään pääse. Maineettoman Mendezin ohjaus on parhaimmillaan neutraalin simppeliä, pahimmillaan rasittavan staattista. **
83- Ray: Flying Leathernecks (Kovo), Viimeaikoina on tullut katseltua erinäisiä Robert Ryanin tähdittämiä leffoja, ja olen alkanut arvostaa miestä näyttelijänä enemmän ja enemmän. Siviilissäkin Ryan oli mielenkiintoinen hippi ja toisinajattelija, jolle lohkesi yleensä aina ne pahisten roolit. Tässä kun vielä toisessa pääosassa on Duke John Wayne ja ohjaajana itse Nicholas Ray (josta Godard aikanaan tokaisi: "Nicholas Ray on elokuva", olivat odotukset aika korkealla. Vaan paskan marjat, ihan turhaa perustason lentosotahehkutusta tämä olikin. Laivueen sisällä vähän riidellään, sitten sovitaan ja olosuhteista huolimatta tapetaan paljon kasvottomia japseja. Kaavamainen ja tympeä. Waynen ja Ryannin kemiat ei kohtaa ja lopputulos on muutenkin halvan ja hutaistun oloinen teelmys. *1/2
84- Bayer: Pacific Inferno (Kovo), Heikko (ilmeisesti) filippiiniläinen sukellussotavankitoiminta- leffa kiinnosta Jim Brownin takia, mutta ajanhukkaahan tämä tietysti oli. Suurin osa ajasta turistaan bambumajoissa eikä eksploitaatiosta ole millään tasolla tietoakaan. Toiminta on taattua 70-l filippiino- laatua sieltä huonoimmasta päästä. *
85- Neumann: Mohawk (Kovo), Siirtomaa- ajan inkkarilänkkäri, missä brittisiirtokunnan rauhaisaa yhteiseloa Mohawk- inkkarien kanssa uhkaavat sotaisat nuoret irokeesit ja ahne maanomistaja. Pääosassa naisiinmenevänä maisemamaalarina Scott Brady ei oikein vakuuta, itse asiassa nimettömän näyttelijäköörin valopilkku on monista tiukista noir- ja rikosleffoista tuttu yrmy vakiokasvo Neville Brand, joka tässä näyttelee äkkipikaista intiaania! Vahvalla New Yorkin aksentilla, tietysti. Ihan siedettävä kertakatsottava pätkä, mutta unohtuu parissa päivässä. **
sorsimus (17.3.2015 16:43)82- Mendez:
White Comance (Comanche blanco)(Kovo), Kalkkunan maineessa oleva, mutta ihan normaalin paella- westernin tasolle kiipeilevä outous, jossa William Shatner tulkitsee vihamielistä veljesparia, joista toinen on puoliverinen komanssi ja toinen puoliverinen cowboy. Uransa ehtoopuolella ollut Joseph Cotten vetää tässä aika hyvän roolin viisaana sheriffinä. Kuriositeettihan tämä on, ei siitä mihinkään pääse. Maineettoman Mendezin ohjaus on parhaimmillaan neutraalin simppeliä, pahimmillaan rasittavan staattista. **
Toimiiko Shatner-vehiclenä?
Yotsuya (17.3.2015 23:31)sorsimus (17.3.2015 16:43)82- Mendez:
White Comance (Comanche blanco)(Kovo), Kalkkunan maineessa oleva, mutta ihan normaalin paella- westernin tasolle kiipeilevä outous, jossa William Shatner tulkitsee vihamielistä veljesparia, joista toinen on puoliverinen komanssi ja toinen puoliverinen cowboy. Uransa ehtoopuolella ollut Joseph Cotten vetää tässä aika hyvän roolin viisaana sheriffinä. Kuriositeettihan tämä on, ei siitä mihinkään pääse. Maineettoman Mendezin ohjaus on parhaimmillaan neutraalin simppeliä, pahimmillaan rasittavan staattista. **
Toimiiko Shatner-vehiclenä?
No siis kyllähän ton kerran kattoo just nimenomaan Shatnerin (ja Joseph Cottenin) takia, mutta muuten kyllä aika hidas ja kaavamainen pala on. Tämähän on siis jonkinlaisessa kulttimaineessa vissiin lähinnä Shatnerin kaksoisroolin ansiosta.
29.
The Getaway (1972) ****Roska-auto kohtaus. Hillitön juonikuvio Al Lettierin ja kidnappaamansa pariskunnan välillä. Tallekelokero/junakuumotuskohtaus.
30. Terrain vague / Wasteland / Uhma ***½
Marcel Carnén tuotanto ei ole itselleni tuttua, mutta ainakin tämä 1960 nuorisojengi betonilähiössä ‑ajankuvaus oli skarppi ja toimiva. Rebel Without A Cause ‑henkeä.
31. Graverobbers / Dead Mate ***+
Bisarri twinpeaksmäinen kauhukomedia nekrofilian juhlavuodelta 1988. Dinerin tarjoilijatypy päätyy äkkiavioliittoon muukalaisen kanssa, jonka kotikylässä tapahtuu kummallisia, mm. kaikki tuntuvat olevan raatoja sähkön avulla manipuloivia nekrofilejä, ehkä myös zombeja. Japsi vhs:ssä (“Hellgrave”) ainakin oli myös goreisia visioita sydämen irrottamisesta, prätkäzombien naaman lähdöstä yms.
32. The Driver ****-
Tallekelokero/junakuumotus jakso oli ällistyttävän suoraan varastettu ohjaajan omasta tuotannosta, nimittäin (myös) Walter Hillin käsikirjoittamasta The Getawaysta. Tätäkö se “rikoselokuva” tarkoittaakin! Bruce Dern näytti ja vaikutti jotenkin Prodigyn Keith Flintiltä.
33. Samurai Cop ****½
Huhhuh! Odotukset olivat korkealla, mutta ne ylittyivät silti, etenkin dialogin osalta.
Mahtanut olla yllätys niille jotka vuokrasivat leffan tämän kannen perusteella:
Kannen inspiroinut tietenkin leffan tunnetuin näyttelijä, Robert “Maniac Cop” Z’dar. Toivottavasti jäbät saavat jatko-osan ulos pian.
34. Birdman ***+
Oudolla tavalla samaan aikaan sekä hyvä että huono. Pääosa on niin tylsä, etten muista edes hänen nimeään. Ainiin, Michael Keaton. Joo. Lisäksi hänen jutustelut ex-vaimonsa kanssa ovat katsojalle ajanhukkaa. Myös fantasiajaksot ärsyttivät. Onneksi oli Edward Norton ja vittumainen toimittaja. Elokuva tunteista puhumisesta.
35. Who’ll Stop the Rain / Dog Soldiers ****
Taas Get Carter ‑kaikuja (Nolten ja Tuesday Weldin suhde). Ihailtavan omia latuja hiihtelevä teos, ja loppujakson näyttämö mielenkiintoinen ympäristö.
“The hippie compound at the climax was modeled on Cassady's own cabin in the redwoods in the Santa Cruz mountains of northern California, where the trees and hillside was wired for light and sound as a means to enhance LSD experiences. “
36. 50 Shades of Grey *½
Surkein räpellys aikoihin. Jos on nähnyt Nymphomaniacin tai Tokyo Decadencen, niin 50 shadesin katsominen laukaisee varman aivoinfarktin. Itsekin jouduin sairaalaan ja puolet aivoista jouduttiin poistamaan kontaminoituneina. Se mikä ei ole infantiilia fantasiaa (miljonääri ilmestyy elämään ja antaa lahjoja, on vähän jännittävä ja salaileva ja silleen, MUTTA kunnioittaa naista samalla ja luopuu “sairaista” mielihaluistaan eli Anttila BDSM Starter Kitin tasoisista kinkyilyistä naisen niin halutessa), on saarnaa turvaseksin ja myöntymisen tärkeydestä joka käänteessä äärifeministisen agendan mukaan. Mietityttää että meneekö tämä oikeasti läpi edes siitä kohdeyleisöstään (eli 15v teineistä, 30+ naiset – joita luulin kohdeyleisöksi – eivät varmasti niele tällaista).
27. Kill theory (netflix) ** Äärimmäisen epäuskottava teinit mökillä – kauhu, jonka pelastaa hivenen omaperäinen idea. No pelastaa ja pelastaa, eihän tämä millään mittarilla hyvä ole, mutta huonompiakin on nähty. Paremman tekemisen puutteessa.
28. The Punk Singer (Yle Areena) ***½ Alkupuolella hyvinkin kiinnostava dokumentti Riot Grrl Kathleen Hannasta. Pakko myöntää etten ollut kuullutkaan Bikini Killista tai muista hänen projekteistaan, vaikka Hannan tekemiset vahvasti linkittyy grunge-aikakauden alkuun. Hiton kiinnostavia livepätkiä tuolta aikakaudelta. Loppua kohti vähän homma venyy ja vanuu ja kiinnostavuus laskee, mutta kaikenkaikkiaan oikein hyvä dokumentti.
29. 300 – The Rise of an Empire (netflix) ** Eka 300 oli hölmöydessäänkin jokseenkin piristävä ja omana aikanaan siinä oli jotain uutta. Saman toistaminen vieläkin typerämmällä juonella ja aivan loputtomalla CGI-verellä- uh, ei hyvä idea. Ihan kuin videopeliä katsoisi. Ajanhukkaa.
37.
Ashik Kerib ***1/2Lopussa vasta alkaa ryhdistäytymään, mutta kauttaaltaan hienoa katseltavaa toki – Paradjanoviin voi luottaa.
38. The Outfit (1973) ****
Robert Duvall vs. Chicagon mafia. Rankka ja nappiin castattu
39. Straight Time ****-
Hoffmanni pääsee linnasta ja kohta meneekin vituiksi. Hahmo aluksi esitellään sympaattisena, mutta näppärästi loppuun mennessä on selvinnyt, että olikin alusta asti patologinen kusipää.
40. American Sniper ****-
Allahu akbar. Kuumottava, tarkka-ampujaelokuvat usein ovat. Ihmeen kritiikitön ja häpeilemätön armeijan rekryleffa odotuksiin nähden. Tosielämän aineksista on luotu juoneltaan erehdyttävän b-actionmaista menoa, ja löytyypä siten överiksi vedettyjä pahiksiakin. Mustafan esikuva olikin tiedossa, ja eiköhän sille “Teurastajallekin” löydy joku oikean maailman inspiraatio, sen verran sikkiä on meno tuolla suunnalla. Allahu akbar.
41. Garuda Power: The Spirits Within ***½
Kiinnostava katsaus indonesialaisen actionleffan historiaan ja nykyisyyteen. Parasta tietenkin hullut ja nostalgiset klipit, ja ehkä nähdä haastattelussa Barry Prima vanhana, muttei todellakaan vaatimattomana! Toivottavasti tulee myös sisarteos, jossa käsitellään sitten magia/kummitusleffat, joihin tämä siis ei puutu.
42. Fires on the Plain (2014) ***½
Surkeassa kondiksessa olevat japanilaiset sotilaat vetäytyvät sodan lopussa Filippiineillä. Perustuu samaan kirjaan kuin vuoden 1959 mustavalkoklassikko. Ruma digikuva pelästyttää aluksi, mutta hyvin pian homma alkaa toimia oivasti. Shinya Tsukamoto näyttelee itse pääroolin ja hyvä niin. Vaikka supermatala budjetti näkyy läpi, Chu Ishikawan päällekäyvä musiikki ja Tsukamoton fiksut ratkaisut kompensoivat. Sopisi hyväksi double featuren alkupuoliskoksi Koji Wakamatsun Caterpillarin kanssa. Siinä olisi melkoinen annos sodan gloriaa.
43. Dragon Gate Inn (1967) ****-
King Hu:lla on mahtava tyyli, sehän on selvä. Vartin pahimpia jumituksia leikkaamalla olisi käsissä timantti. Pidin 1992-vuoden versiosta, mutta kyllähän tämä parempi on. Ableistista vittuilua bad-ass eunukille!
44. Mad Max *****-
“Cundalini wants his hand back”. En ollut tähän päivään mennessä ymmärtänyt mitä järkeä tyypillä on heittää ketju kaasuttelevaan autoon, mutta nyt ymmärsin: ei mitään. Toecutterin porukkahan suorastaan kilpailee sillä kuka tekee tyhmimpiä tempauksia, jopa Bubba Zanetti, joka vaikuttaa olevan jotenkin eniten tilanteen tasalla mogaa lopussa oudosti: “Easy.. I know what I’m doing...” *BAM*.
Shocky (19.3.2015 15:30)44. Mad Max *****-
“Cundalini wants his hand back”. En ollut tähän päivään mennessä ymmärtänyt mitä järkeä tyypillä on heittää ketju kaasuttelevaan autoon, mutta nyt ymmärsin: ei mitään. Toecutterin porukkahan suorastaan kilpailee sillä kuka tekee tyhmimpiä tempauksia, jopa Bubba Zanetti, joka vaikuttaa olevan jotenkin eniten tilanteen tasalla mogaa lopussa oudosti: “Easy.. I know what I’m doing...” *BAM*.
Vuonna 2010 järkätty Toecutterin, Fifin ja muun Mad Max ‑originaalijengin (Gibson ei ollut mukana) reunion vaikuttaa olleen hauska tilaisuus:
https://www.youtube.com/watch?v=lUn6ViBn79g
Bad Rain (19.3.2015 16:55)Vuonna 2010 järkätty Toecutterin, Fifin ja muun Mad Max ‑originaalijengin (Gibson ei ollut mukana) reunion vaikuttaa olleen hauska tilaisuus:
Hyvä meininki ja hyvät anekdootit, etenkin tuo Fifin "I've read that I looked a little bit kinky, I looked a bit, you know, gay, with the leather shorts or whatever they were, but I never gave it a thought at the time" ja tuo että miten ovat yrittäneet luoda futuristista lookkia :D
Jännät päivät Mad Max faneille kun uusi leffa tulossa. Olen jo pidempään kytännyt erästä tapahtumaa jenkeissä.. tänä vuonna taitaisi olla aika mennä: http://wastelandweekend.com/
Larry Charles: Borat – Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan (2006)
Pitihän se joskus nähdä, joten miksipä ei nyt? Helvetillistä sekoilua ja nolostuttavia tilanteita, höystettynä raskaalla määrällä anglo-amerikkalaista ylenkatsontaa.
Robert Fuest: The Abominable Dr. Phibes (1971)
Robert Fuest: Dr. Phibes Rises Again (1972)
Näistä kahdesta pikku aarteesta Vincent Pricen omassa ketjussa.
Clint Eastwood: Flags of Our Fathers (2006)
Iwo Jiman taistelu oli eräs suurimmista lihamyllyistä Tyynen valtameren teatterilla ja Eastwood porautuu (kirjaimellisesti) pahamaineisen saaren mustiin hiekkoihin. Todellisuus ei vastaa usein markkinavoimien tahtoa ja se ikoninen kuvakin lipun pystytyksestä oli sitten eräänlainen feikki, mutta mikä on lopulta totta ja ketkä ovat sankareita? Siinä pari kysymystä jotka nousevat esiin. Hieno elokuva, amerikkalaisella tavalla.
Fred F. Sears: Earth vs. the Flying Saucers (1956)
Legendaarisesta avaruusvalloittajien hyökkäyksestä avautumista Atomimörköjä, mutanttihirviöitä ja ulkoavaruuden valloittajia ‑ketjussa
Joe Davison: Experiment 7 (2009)
Tässäpä tuhti annos halpaa sci-fi kauhua, jossa kannen mainostama "Mad Max kohtaa Dawn of the Dead"in on aika vahvasti sanottu. Maailma on toki täynnä zombieiden kaltaisia olentoja, jotka ovat tappavia, nopeita ja rumia, mutta loikka Maxin maailmaan on aika ylimitoitettu. Siinä missä Max on ultimaalinen selviytyjä on vuosi 2022 täynnä totaalisia idiootteja, jotka eivät ymmärrä vaaroista mitään vaikka asiat ovat menneet päin sitä itseään jo kymmenen vuoden ajan ja radioaktiivisen veden takia lopuillakaan elollisilla ei mene niin kovin lujaa.
Experiment 7:n hahmojen tyyliin kuuluu luonnollisesti se, että vaikka suurin osa maailman populaatiosta on mennyttä ja yksikin purema on varma tiketti (elävään)kuolemaan, ottavat kaikki typeriä riskejä ja heittäytyvät uskomattoman rohkeasti kuoleman vietäviksi. Genren opit on siis omaksuttu harmillisen tehokkaasti. Elokuva onkin täynnä töksähtelevää dialogia, haparoivaa näyttelyä sekä selvästi matalan budjetin tuomia rajoituksia, mutta kovalla yrityksellä ja tiukalla visiolla päästään pitkälle. Ja ovathan soundtrackin parhaimmat palat messevää kuultavaa, jota rouheat äänitehosteet vain buustaavat. Slits, släts ja plörts!
86- Hathaway: 23 Paces to Baker Street (Kovo), Technicolor ja Cinemascope- jännärimysteeri vähän Hitchcockin tyyliin missä mulkero näkövammainen käsikirjoittaja koittaa estää epäiltyä rikosta tapahtumasta ex-akkansa ja hovimestarinsa avulla. Visuaalisesti taidokas leffa kaatuu epäuskottavuuteen ja itse asiassa jännityksen puutteeseen. Pääpaino on liikaa ylpeän vammaisen itsesäälissä vellomisessa. Ajoittaiset hyvin tehdyt jännärikohtaukset toimivat kuitenkin hyvin ja vanhan ajan Lontoon maisemia on kiva kattella (btw saa olla 23 aika pitkää askelta jos haluaa harppoa leffan asunnosta Baker Streetille... **1/2
87- Bunuel: The Diary of a Chambermaid (Le journal d'une femme de chambre) (Kamarineidon päiväkirja) (DVD Re-), Bunuelia ihan parhaimmillaan jos ei ilmeisimmillään. Jos ei ole leffassa päiväkirjaa niin ei ole tyylillisiä tai muita taiteellisia ylilyöntejäkään. Ja ehkäpä juuri sen ilmeisen "Bunuelilaisuuden" puuttuessa KP on jopa vähän väheksitty teos. Hillitty ilmaisu ei tässä todellakaan tarkoita hillittyä sisältöä, Bunuelin kuvaus kahden kerroksen väen suhteista on juuri sillä tasolla, mitä ehkä vain Bunuelilta voi odottaa. Uuden aallon ensi pyyhkäisyn mainingeissa tehty leffa muistuttaa paljon Truffautin draamoja (cinemascope ja upea mv- kuvaus) mutta sisältä on puhdasta mestaria itseään. Raadollisten tapahtumien kautta tässä edetään kylmäävään loppupäätelmään matkalla jonka mausteina on fetissit, pedofilinen veriteko ja kaikkialla läsnä oleva antisemitismi. Hieno leffa. *****
88- Smight: The Secret War of Harry Frigg (Kovo), Laiska ja tympeä ylemmän tason sotavankikomedia Hollywoodin heikolta 60-luvulta. Joskus harmittaa Paul Newmanin kannalta, ettei mies ollut n.10 vuotta vanhempi ja enemmän esillä 50-luvun leffoissa. Sylvia Koscina on tietty ihq italialaisena kreivittärenä, mutta kyllä tämä on aiheesta unohdettu. **
89- Arnold: Red Sundown (Kovo), Myöhemmin klassisia b-kauhuja ohjannut Jack Arnold tässä hevosoopperan puikoissa. Lopputulos on arvattava keskitien lännenkaupunkidraama, missä karismattoman Rory Calhounin pyssysankari löytää omantuntonsa ja päättä alkaa pistää kaupungin asioita kuntoon. Jotain hajanaisia "piikkilankoja preerialla"- vihjeitä tässä on, mutta teelmyksen eetos on ollut halvalla nopeasti ja huonoa. *1/2
90- Nam: Story of Ricky (Riki-Oh: The Story of Ricky) (Lik Wong) (DVD), Hauska pieni tunnelmapala sangen erikoisen vankilan muurien varjosta. Uusi poika Ricky pistää vastahakoisesti kovan kovaa vastaan ja veri ja suolethan siinä pärskyvät kun pannaan (kirjaimellisesti) se iso mylly pyörimään. Tämä on kyllä esimerkillinen pikkuleffa, tehdään omaa juttua omalla tavalla, mutta pidetään "tarinassa" vauhti päällä, kuvakulmat ja leikkaukset skarppeina ja lyödään katsojan silmille aimo annos silkkaa hulluutta ilman turhaa rasittavaa kohkaamista. ****
Mad Maxista unohtui laittaa pari kommenttia ekaa kertaa leffaa katsoneelta neidiltä. Ilmeisesti leffan nimi herättää tiettyjä odotuksia, mutta muihin hahmoihin verrattuna itse “Hullu-Max” onkin se selväjärkinen...
“Koska tosta tulee Mad Max?”
“Tää Mad Max ei vieläkään oo tarpeeks hullu”
45. Teeth **½
Kait tällaisen leffan pitää olla olemassa. Pikkukiva, mutta olisi kaivannut jotain lisätasoja vielä. Broidi (John Hensley) oli sentään kiitettävän häiritsevä hahmo.
46. Pixote ****
Raffii matskuu São Paulon ja Rion kaduilta, enemmän tulee mieleen Christiane F kuin jotkut siloitellut City of Godit.
47. From Russia With Love ****
Monipuolinen Bond, mutta tunnaribiisi on yksi surkeimpia. Junavaunutappelu oli yllättävän realistisen oloinen kärhämä. Sisältää yhden parhaista Bond-quoteista ikinä:
“Tatiana: The mechanism is... Oh James, James... Will you make love to me all the time in England?
James Bond: Day and night. Go on about the mechanism.”
Shocky (23.3.2015 17:04)
47. From Russia With Love ****
Junavaunutappelu oli yllättävän realistisen oloinen kärhämä
Jep, ja kun muistaa vielä, että tämä on tehty samana vuonna kuin The Beatles löi läpi, niin siinähän sitä riittää ihmeteltävää. Pitääkin varmaan ottaa seuraavaksi Bondiksi br-katsonnassa.
30. The Resident (netflix) * Ihan mielenkiinnosta piti tsekata Suomen toisen Hollywood (?) ohjaajan esikoisteos, johon on onnistuttu saamaan mukaan jopa pari niminäyttelijää, Hilary Swank ja Christopher Lee etunenässä. Lähinnä kyllä hävettää heidän puolestaan, niin kliseinen ja turha koko elokuva on, todellinen kalkkuna. Leen koko rooli on käsittämätön ja täysin hukkaan heitetty. Tämä ei kyllä ainakaan mikään käyntikortti ole mihinkään.
31. Godzilla (netflix) *** Jännä juttu miten ohjaaja Edwards teki lähes nollabudjetilla varsin tunnelmallisen hirviöleffan ja sitten mega(?)budjetilla tällaisen… sanotaan nyt vaikka enemmän visuaalisuuteen perustuvan. Hirviöt, varsinkin Godzilla on kyllä vaikuttavan näköinen (ja kuuloinen), juoni on kömpelö ja kovin epälooginen, mutta jotenkin tämä puolelleen voittaa.
32. Jakten (Jahti) (netflix) ****½ Kylmäävä draama. Tanskalaiset osaavat nämäkin hommat, Mads Mikkelsen on loistava ja elokuva huokuu epämiellyttävää tunnelmaa. Kertakaikkisen hieno.
33. Risto Räppääjä ja Sevillan saituri (teatteri) * Oho, kävin vapaaehtoisesti, tosin etukäteen tietämättä, katsomassa Timo Koivusalon elokuvan. No, lapsille tämä on tarkoitettu ja lapsethan tykkää, aikuiselle tässä ei kyllä ole mitään tarttumapintaa.
34. Room 237 (tv-tallennus) ***½ Vau, aika mielenkiintoisia teorioita on Hohdosta kaivettu esiin. Ehkäpä jotkut niistä on jopa jotenkin päteviä, mutta päällimmäisenä mieleen kyllä jää että joillain ihmisillä on vaan liikaa aikaa… mutta kiinnostava dokkari joka tapauksessa.
Drew Goddard : The Cabin in the Woods (2012) ***½
Mökkikauhua ja hieman myös komediaa sekoitteleva kahuelokuva jossa joukko nuoria päätyy yöpymään mysteerimökille jonka salaisuus on hilpeän överiksi menevä salaliittosydeemi. Elitistiä viihdyttävää settiä ja goreakin on aikalailla.
Stanley Kubrick : Spartacus (1960) ***
Spartacus niminen gladiaattori halajaa vapauteen. Kirk Douglas nimikkoroolissa tekee varsin hyvän roolisuorituksen ja kokonaisuus on työvoitto, mutta mitään Kubrick-lisää elokuva ei ansaitse, sillä tämä on kuitenkin melko peruskauraa ja kolme tuntia keston puolesta alkaa olla jo siinä rajoilla. Toki näissä aikalaisissa vastaavissa on kestoa aina vähintään kaksi tuntia. Spartacus ei juurikaan erotu muista vastaavista saman ajan historiallisista eepoksista. Peruskauraa siis.
Joseph Losey : The Assassination of Trotsky (1972) ***
Trotskin viimevaiheista Meksikossa kertova tarina jossa pääosassa nähdään Richard Burton ja murhaajana Alain Delon. Tätä ei voi oikein spoilata historiaa tunteville ja kyseessä onkin eräänlainen dramatisoitu "rekonstruktio". Loseyn ohjaus rinnastaa härkätaistelun härän viimeiset vaiheet Trotskin vastaaviin.