Mitä Elitisti-forumin väki katsoo 2015

202- Hitchcock: Dial M for Murder (Kovo Re-), Turhan teatterinmakuinen ja selitteleva jannari. Ray Milland ja Grace Kelly on ihan OK paapari, mutta kuten koko leffa: Hitchcock kontekstissa mennaan selkeasti kakkoskategoriassa. Siedettavaa laatumatskua toki. ***

203- Sarafian: Vanishing Point (Kovo Re-), 70-luvun tyylikkaimmin tunnistettavia kulttiklassikkojahan tama. Eika ainakaa sorru liikaan selittelyyn, pikkuvihjeiden perusteella tulee katsoja paatella mika sita Kowalskia riivaa. Upean nakoinen ja ripea aikansa kuva sortuu hieman liialliseen Charger- revittelyyn, vaikka se on toki sanottava, ettei karrya sinansa fetisoida. Westernhan tama on, mutta vielakin tarkemmin tamahan on aika liki yks yhteen version Kirk Douglasin kultti"westernista" Lonely Are the Brave. Hienoja vetoja molemmat. ****

204- Gray: We Own the Night (Kovo), Laadukkaan maineessa oleva pollarisukudraama oli kylla paha pettymys. Sentimentaalisen puolelle mennaan jo alkupuolella ja lopun kyttahypetys koettelee jo myotahapean rajoja. Joaquin Phoenix vetaa puolivaloilla ja on ihan OK. Mark Wahlberg tekee ehka uransa parhaan suorituksen ja on silti yhtalailla yhdentekeva. Turhake kokonaisuutena. *1/2

205- Kaurismaki: Helsinki- Napoli All Night Long (TV Re-?), Aika loysa ja kiltti tekele. Tuntuu vahan, etta Berliinissa kuvaaminen ja Fullerin & Constantinen lasnaolo on olli tekijoille jo riittava saavutus. Kunhan kassari on kahlattu kameran edessa lapi ja jonkinlainen leikkaus tehty, niin valmista on. Yhdentekevasti kirjoitettu, ylipitka ja selkarangaton. Yok. *1/2

206- McDonagh: The Guard (Kovo), "Tarantinomainen" rikoskomedia Irlannin lansirannikolta. Etenee Brendan Gleesonin varassa, joka leffan paras anti onkin. Komediapahikset eivat vakuuta, eli suurta jannitysta ei Guardiin rakennu, mutta dialogi on senverran viihdyttavaa pyorittelya, etta tasta kylla jopa nauttii. Lopussa mennaan heikommille jaille kun keskitytaan puolivillaisesti juonen paattelemiseen. Lisaplussaa Don Cheadlen FBI- jannusta, joka on ns. "kaukana kotoa". Sympaattinen, mutta Gleesonin ja McDonaghin tuoreempi Calvary on kypsempi ja parempi leffa. ***

sorsimus (9.10.2015 15:27)

204- Gray: We Own the Night (Kovo), Laadukkaan maineessa oleva pollarisukudraama oli kylla paha pettymys. Sentimentaalisen puolelle mennaan jo alkupuolella ja lopun kyttahypetys koettelee jo myotahapean rajoja. Joaquin Phoenix vetaa puolivaloilla ja on ihan OK. Mark Wahlberg tekee ehka uransa parhaan suorituksen ja on silti yhtalailla yhdentekeva. Turhake kokonaisuutena. *1/2

C'mon, onhan siinä nyt keskivertoa tiukempi meininki esim. fincheriläisessä takaa-ajokohtauksessa ja erityisesti venäläisten juttuihin sekaantuvassa drug-bust ‑kuumotuskohtauksessa, jota viritetään äärimmilleen. Lisäksi elokuvat, joissa korostetaan tuliaseista ja metelistä hahmolle aiheutunutta kuulovauriota (a'la Pianisti, Tule ja katso jne.) asianmukaisella äänitehosteella, ovat aina tervetulleita. Karu tehokeino etenkin teatterissa, olettaisin. Tuossa uudessa Kätilö-leffassa taitaa olla samanlainen hetki näytekohtauksen (pommituskohtaus) perusteella. Lisäksi We Own the Night menee top 2:n, mitä tulee Eva Mendesin päräyttäviin esittelykohtauksiin. Ykköspaikan vie tietysti The Place Beyond the Pines.

Mario Bava: Sei donne per l'assassino (1964) ****


Ja taas on yksi ammottavista elokuvasivistyksen aukoista paikattu. Aurum Film Encyclopediasta luen: "In this film, women represent the desiring side of men, and the misogyny is a sign of male self-hatred triggered by panic at the very existence of male desire." Ehkäpä niinkin, vaikka en ymmärräkään miksi "male desire" saisi miehissä aikaan paniikkia ja itseinhoa. Ovelintahan tässä oli,

.


Teuvo Tulio: Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) ***


Komeita kuvia mutta tarina oli jotenkin ei-tuliomainen.


Raffaello Matarazzo: La schiava del peccato (1954) ***½


Prostituoitu yrittää parantaa tapansa voidakseen adoptoida junaonnettomuudessa orvoksi jääneen pikkutytön. Peruslaadukas Matarazzo-melodraama onnettomalla lopulla.


Michel Boisrond: La parisienne (1957) *


Häpeämättömän seksististä BB-hömppää.

65. Barker: The Thread (2015) ***½

Kelpo dokkari mielenkiintoisesta aiheesta. Tämä kolahti omalla kohdalla ehkä senkin takia hyvin, sillä Bostonin pommittajan/pommittajien ajojahtia tuli keväällä 2013 seurattua netistä melko intensiivisesti.

66. Lean: Doctor Zhivago (1965) **½

Tuulahdus niiltä ajoilta kun eeppiset elokuvat olivat todellisia koko illan spektaakkeleja ja kokemuksia. Kyllä tämä(kin) järkäle silti tuntuu omalla kohdalla nykyään pitkältä kuin nälkävuosi. Tästäkin huolimatta hienoille kuvausympäristöille ja visuaaliselle tyylikkyydelle pitää antaa plussaa, eli tunnelmaa on riittämiin.

67. Malle: Ascenseur pour l'échafaud (Elevator to the Gallows) (1958) ***½

Ulkoasultaan pirun tyylikästä film noiria, soundtrack on toki genrensä parhaimmasta päästä myös. Juonessa on silti vähän liikaa tyhjäkäyntiä, tai ehkäpä suurempi dramatiikka tästä uupuu. On tässä kuitenkin monia hienoja kohtauksia genren ystäville ilman muuta.

68. Herzog: Aguirre, The Wrath of God (1972) ***½

Tunnelmansa puolesta mielenkiintoista katseltavaa. Klaus Kinski kannattelee loput elokuvasta maaliin saakka. Ilmeisen kovista kuvausolosuhteista myös plussaa, tässä ei paljoa CGIsta ole tietoakaan.

69. Gibney: Going Clear: Scientology and the Prison of Belief (2015) ****½

Päräyttävää sekä tunteita herättävää matskua, hienoa että tällainen syväluotaava dokkari saatiin aikaiseksi Skientologiasta.

70. Broomfield: Tales of the Grim Sleeper (2014) ***

Kelpo dokkari, vaikkakin pituutta on hieman liikaa. Sanoma tulee kyllä selville jo ekan tunnin jälkeen.

71. Castle: The Night Walker (1964) ***

Melko veikeä kauhutrilleri William Castlelta. Toki kyllä tässä omat heikkoudet on kuten Castlen leffoissa yleensä, mutta toisaalta kokonaisuuden puolesta plussalle jäädään. On kyllä ihme ettei tästä ole saatu kunnon DVD-julkaisua ulos, onhan tämä sentään Robert "Psycho" Blochin käsikirjoittama ja pääosassa häärii (ja kirkuu) itse Barbawa Stanwyck.

72. Siodmak: The Killers (1946) ***-

Keskivertoa hitusen parempaa film noiria, mutta ei lopulta sen kummempaa. Ava Gardner on kyllä vaikuttava ilmestys naispääosassa, siitä pienet bonarit. Tunnelma on varsin hyvä (mitä voi yleensä Siodmakin noireilta odottaa), mutta juoni maistuu liian kuivalta ja loppuratkaisua ei olisi tarvinnut vääntää rautalangasta katsojalle.

Marienbad (10.10.2015 23:40)

sorsimus (9.10.2015 15:27)

204- Gray: We Own the Night (Kovo), Laadukkaan maineessa oleva pollarisukudraama oli kylla paha pettymys. Sentimentaalisen puolelle mennaan jo alkupuolella ja lopun kyttahypetys koettelee jo myotahapean rajoja. Joaquin Phoenix vetaa puolivaloilla ja on ihan OK. Mark Wahlberg tekee ehka uransa parhaan suorituksen ja on silti yhtalailla yhdentekeva. Turhake kokonaisuutena. *1/2

C'mon, onhan siinä nyt keskivertoa tiukempi meininki esim. fincheriläisessä takaa-ajokohtauksessa ja erityisesti venäläisten juttuihin sekaantuvassa drug-bust ‑kuumotuskohtauksessa, jota viritetään äärimmilleen. Lisäksi elokuvat, joissa korostetaan tuliaseista ja metelistä hahmolle aiheutunutta kuulovauriota (a'la Pianisti, Tule ja katso jne.) asianmukaisella äänitehosteella, ovat aina tervetulleita. Karu tehokeino etenkin teatterissa, olettaisin. Tuossa uudessa Kätilö-leffassa taitaa olla samanlainen hetki näytekohtauksen (pommituskohtaus) perusteella. Lisäksi We Own the Night menee top 2:n, mitä tulee Eva Mendesin päräyttäviin esittelykohtauksiin. Ykköspaikan vie tietysti The Place Beyond the Pines.

Onhan tässä monta tehokasta kohtausta, etenkin alkupuolella. Mutta musta oli huomattavan epäuskottavaa ja kässärissä perustelematonta, miten päähenkilön urakehitys tarinan puitteissa etenee. Sentimentaalista kakkaa.

207- Argento: Deep Red (BD Re-), Tulipa kerrattua vähän gialloklassikkoa, tällä kertaa ohjaajan versiona ja italiankielisellä ääniraidalla Arrow- filmin bd:ltä. Leffana edelleen mainio, taisin tykätä tällä kertaa jopa aavistuksen verran enempi. Argento hallitsee tässä kameranliikkeet suhteessa ihmisiin ja miljöihin todella hienosti. Tarinassakin riittää koukkuja ja goreakin on riittävästi, joskaan ei liikaa. Tyylikäs ja kiehtova oman genrensä mestariteos. ****

208- Kurzel: Macbeth (Leffassa), Heikko ja turha Shakespeare- päivitys, tällä kertaa perinteisellä tyylillä. Metodinäyttelijöiden muminaan hukkuvasta dialogista ei saa selvää kirveelläkään, loputtomat tyylitellyt hidastukset ovat todella rasittavia. Lopputulos jää ulkokohtaiseksi ja pääosassa on mahtavan tekstin sijaan rasittava tyylikeinoilla pelleily. Lopputulos näyttää Kitamuran ohjaamalta black metal videolta. Yök. *

209- Stevens: Swing Time (Kovo), Astairen ja Rogersin maineikkaimpiin kuuluva pätkä ei aivan yltänyt odotusten tasolle. Jos verrokkina pitää huikeaa Top Hat:iä, niin ST jää sille nimenomaan käsikirjoituksen löyhyydessä tarinoiden ollessa aika samankaltaiset. OK, tanssinumerot on Swing Timessä parempia ja siinä on toki kolme Jerome Kernin mahtavaa laulua, mutta taas toisaalta tuntuu kuin Ginger Rogers tässä näyttelijänä kyykyttäisi Frediä enemmän kuin tavallisesti. Silti ihan siedettävä 30-l musikaali, mutta George Stevensiltä oli kyllä lupa odottaa tiukempaa vetoa. ***

210- Villeneuve: Sicario (Leffassa), Tekijämiehen maineessa oleva D. Villeneuve ei tässä oikein lunasta kaikkea hypeä. Alkupuoli on kiehtova ja hektinen kuvaus CIA:n operaatiometodeista rajan molemmilla puolilla ja tämän kamera tallentaa kiehtovasti. Mutta lopussa paukut loppuvat ja kerronnan yksinkertaistuessa loppuu kaikenlaisen moraalisen vastuun puinti instituutiotasolla ja leffa taantuu tympeäksi juonivetoiseksi jännäriksi. Pettymys. Josh Brolin CIA mulkkuna vetää hyvin. Siitä pari pointia. **1/2

211- Ford: Wagon Master (Rajarosvojen voittaja) (Kovo), Ison aukon paikkaus. Fordin ristiriitainen (mustavalkoinen mutta mittakaavaltaan eeppinen) western on hyvä, muttei Fordin omalla asteikolla nouse kovin korkealle. Plussapuolella Ben Johnsonin hyvä veto pääroolissa Fordille tyypillisenä ulkopuolisena vastuunkantajana ja hyvä kässäri, missä pohditaan "me vastaan muut"- teemoja monestakin vinkkelistä. Lopputulos on kuitenkin hieman ponneton eikä tiivisty sellaiseksi timantiksi, mitä monet muut Fordin westernit ovat. ***

212- Moore: Murder by Death (Kovo), Hölmö näytelmäinen kohkauskomedia Neil Simonin kynästä, missä maailman 5 parasta etsivää (hieman verhotut Sam Spade/ Marlowe, Poirot, Marple, Charlie Chan ja... Bulldog Drummond? on kutsuttu Truman Capoten(!) luo mittelemään paremmuudesta. Yksittäisissä irtovitseissä on pontta, mutta muuten kokonaisuus on jossain heikon kesäteatteriesityksen ja Murhasta tuli totta- jakson välillä. Edes huomattavan laadukas roolitus (David Niven, Peter Falk, Maggie Smith, Peter Sellers, James Cromwell) ei tätä pokälettä pelasta. *

213- Gavron: Suffragette (Leffassa), Heikko historiasploitaatio, missä kunnioittavalla ja jälkiviisaalla otteella osoitetaan palvontaa naisten äänioikeustaistelijoille. Mikään tässä dramaattisesti latteassa TV draamamaisessa (tuottajina melkein kaikki Euroopan silmäätekevät TV firmat...) ei jää mieleen. Kaikki on harmonisen vakavaa tai ylevää. Poliitikot on vanhoillisia, poliisit on julmia, aviomiehet on väärässä paisti jos ovat hissukoita. Sadan vuoden takaista historiaa nykykynän mutkat suoriksi kirjoittamina. **

sorsimus (18.10.2015 21:07)

207- Argento: Deep Red (BD Re-), Tulipa kerrattua vähän gialloklassikkoa, tällä kertaa ohjaajan versiona ja italiankielisellä ääniraidalla Arrow- filmin bd:ltä. Leffana edelleen mainio, taisin tykätä tällä kertaa jopa aavistuksen verran enempi. Argento hallitsee tässä kameranliikkeet suhteessa ihmisiin ja miljöihin todella hienosti. Tarinassakin riittää koukkuja ja goreakin on riittävästi, joskaan ei liikaa. Tyylikäs ja kiehtova oman genrensä mestariteos. ****

Deep Redissä on kyllä elokuvahistorian pelottavin nukke. Ja mitkä MUSAT. :o

--

Sorrentinon La Grande Bellezza osoittautui pieneksi pettymykseksi, mikä on harmi, sillä mielestäni This Must Be the Place on omaperäinen mestariteos. Bellezzan ongelmana on, että lupaava ja hyvä tarina (vanhenemistaan tutkaileva ja siihen heräilevä tyyppi joutuu huomaamaan elämänsä tyhjyyden) pitkitetään järkyttäviin mittoihin kerronnallisen suunnan (lue: juoni) puuttuessa täysin. Elokuvan ollessa tällainen "juoneton-haahuilu-viisastelevalla-dialogilla" on 135min pituus täysin käsittämätön ratkaisu. Ei tosiaankaan sovellu vähänkään väsyneenä katsottavaksi, mikä on ironista, koska elokuva kertoo vanhenemisesta.

Näille "muotovapaille" juonettomille fiilistelyille pitäisi asettaa kansainväliseksi pituusrajaksi 95min ja kaikki sen yli menevät saisivat osakseen jonkun julkisen buuaus- ja mielenosoitushetken Cannesissa. Kuinka on mahdollista, että Bergman pystyy kertomaan saman ja enemmän alle 100 minuutissa?


Elokuvassa on toki hemmetin hienoja hetkiä ja oikeastikin hauskaa ja oivaltavaa dialogia, mutta liikaa täytekohtauksia, joissa itse päähenkilökin alkaa lähinnä ärsyttää. Biletyskohtauksia on liikaa, kaiken olisi voinut esittää tiiviimmin. Alun kirkuva akka kauniin merenrantamaiseman ja kuorolaulun jälkeen odottamatta on aika vittumainen leikkaustekninen ratkaisu tekijöiltä, mutta ainakin sellainen herättää ensimmäiset nukahtaneet katsomossa.

Brittilehdistössä (?) on kehittynyt termi 'arse bandit' ylipitkille elokuville, ja tämä täyttää aika hyvin kriteerit. Se on vähän sääli, sillä parhaiden kohtausten osalta tämä olisi varmaan huikea. This Must Be the Place on paljon paremmin tasapainossa itsensä ja päähenkilönsä kanssa ja myös visuaalisesti kiinnostavampi. La Grande Bellezzassa alkavat ne loputtomat historialliset kartanot, ruhtinattarien pokeripöydät ja arvoituksia lausuvat vanhat pyhimysmummot lähinnä vituttaa teennäisyydessään.


Saatan katsoa tämän silti uusiksi 5 vuoden sisällä, mutta kokonaisuutena jäi pahasti jälkeen potentiaalistaan. On myös sellainen olo, että edes Sorrentino ei aina täysin tiennyt, mitä oli tekemässä. Paperilla parempia juttuja kuin filmillä? Pitäisi kai katsoa vähän Felliniä uusiksi, että saiko se samanlaisen pölöttelevän haahuilun paremmin toimimaan. Erityismainintana kuorokohtaukset ja lopputekstit ovat upeat!

Mitäs muut sanovat tästä ulkomaisen oscarin ja useiden muiden pystien voittajasta? Searchilla löysin vain Shockyn samankaltaisen tuomion kuin omani: tähtikielellä 2,5 tai enintään 3.

Tales of the Grim Sleeper oli kovaa kamaa. Dokumentaarinen vastine kaikille niille fiktioelokuville, jotka sijoittuvat samoille "häijyille kaduille" Los Angelesissa. Köyhä musta väestö vihaa ja halveksii poliisia, mikä johtaa toisaalta myös törkeisiin välinpitämättömyyden ilmenemismuotoihin, kun asioista ei edes yritetä ilmoittaa viranomaisille. Konteksti köyhimpien keskuudessa on kuitenkin eri kuin Beverly Hillsissä ja vihalle on olemassa vahvat perusteet. Tässä oli sitä samaa kadun karua raakaslangia kuin David Ayerin leffoissa (esim. End of Watch), True Romancen alussa (Samuel L. Jackson motellihuoneessa) tai Lee Danielsin Precious-leffan rakastavissa sanoissa, jotka äiti osoittaa tyttärelleen. Muutamassa kohdassa voi aistia kuvatun tilannematskun yllättäneen jopa itse Broomfieldin heidän ajaessaan randomina kadulla esim. prostituoituja jututtaen.

Oletetun sarjamurhaajan ja pääepäillyn, "hyvä tyyppi" Lonnie Franklin silmissä on karu meininki. Ne elävät ja liikkuvat aivan itsenäisesti muusta kehosta, katseessa on jotain kontrolloimatonta, kahlitsematonta ja sairaalloisen voimakasta.

Laajassa kontekstissa masentavia ajatuksia ja havaintoja (Yhdysvaltain kaltaisen) yhteiskunnan vaietummista realiteeteista: kuinka moni äijä oli nähnyt "jotain", kuten verilammikoita pakun tavaratilassa, ilman että ilmoitti asiasta/epäilyistään minnekään? "Tein vain työtäni"; "Hän oli aina vähän omaperäinen" jne. Tai se yksi hutsu, joka itse ensin oli säikähtänyt Lonnien käytöstä, mutta alkoi silti toimittaa tälle "muita tyttöjä", koska "hän maksoi siitä minulle." Moraali on meidän hyväosaisten itsetyytyväisyyttä varten, se ei koskaan kanna kaduille asti yhtä suurena. Valkoisille opetettu moraali kuuluu: "suojelkaa omaisuuttanne", muiden: "ansaitse rahasi keinolla millä hyvänsä tai kuole, oma valintasi."

Pormestarin ja poliisijohdon selittelyt murhien jatkuttua yli 20v olivat irvokkuuden huippu.

Broomfieldin dokkarin myötä tuli mieleen katsoa Buñuelin Los Olvidados uusiksi. Leffa joka on aika heviä shittiä.

87. Sel8nne (tv) ** (tv) Fanidokkari, eipä oikein jaksanut olla kiinnostava. Littidokkari taisi olla parempi. Selänne on niiiiin kunnollinen että vaikeehan näihin on mitään särmää saada.

88. Going Clear: Scientology and the Prison of Belief **** Olipa kuumottavaa, vaikka ei kai scientologia sinänsä eroa mistään muustakaan kulttiuskonnosta kuin superjulkkisjäsenentensä ansiosta. Aina se ihmetyttää mitä kaikkea sontaa ihmiset voi saada uskomaan.

89. The Lego Movie (netflix) **** Toinen katselukerta tiputtaa hiukan pisteitä lähinnä tylsähkön keskiosan vuoksi, mutta kyllähän tämä silti on hauskimpia ja riemastuttavimpia animaatiota all-time.

90. The Place behind the Pines (netflix) *** Kehuttukin episodimainen rikosdraama ei nyt ihan jackpottiin yllä. Alkupuoli vetää, mutta ajan kuluessa kiinnostavuus valitettavasti tippuu. Alku on kuitenkin jo yksistään niin hyvä että kannattaa katsoa.

91. Interstellar (netflix) ***½ Vajaan kolmen tunnin leffaan mahtuu väkisin jos jonkinmoista tyhjäkäyntiä. Mutta kyllähän tämä tavallaan puolelleen voittaa tietystä sentimentaalisuudesta huolimatta. En tiedä jaksaisinko uudelleen kuitenkaan koskaan katsoa.

92. Alpha Dog (netflix) *** Ihan toimiva tosipohjainen rikosdraama, jossa teinirikolliset menevät vähän niin kuin puolivahingossa liian pitkälle. Yllättävää kyllä, Justin Timbelake vaikuttaa olevan varsin ok näyttelija.

93. Tales of Grim Sleeper (tv) ****½ Broomfieldin tyyli tehdä dokumenttia voi joko ärsyttää tai sitten ei, mutta tässä se ainakin toimii. Todella kuumottavaa kamaa ja hämmästyttävää oikeusvaltiomenoa taas Ameriikasta. Maailmassa on todella monta puolta.

94. Bangkok Dangerous (netflix) ** Cage-versio. Kovin on tylsä ja käsikirjoitus ihan susi.

95. Precios (netflix) **** Teemoiltaan sopii ton Broomfeldin dokkarin seuraan. Karua menoa Harlemissa. Sattumalta näköjään Marienbadkin ottanut tämän esiin tässä yhteydessä.

Mark Goldblatt : The Punisher (1989) ***

Tuli katsottua jo ennen kuin tässä topicissa alettiin hetki sitten puhumaan Punisher-elokuvista ja uudemmat versiot ovat itseltä vielä näkemättä. Tämä Dolpan kasaritulkinta on kyllä edelleen varsin mainio ja Dolpan roolisuoritus vähintäänkin hämmentävä. Toimintaa vyörytetään silmille hyvää tahtia ja viihdyttävä pläjäyshän tämä on.

Dan Gilroy : Nightcrawler (2014) ***½

Elämän sivuraiteille joutunut mies päättää alkaa tienaamaan kuvaamalla rikos- ja onnettomuuspaikkoja hieman ennen poliisin ja pelastuslaitoksen paikalle saapumista ja myymällä kuvaamansa pätkät televisiokanavalle, jonka uutisista vastaava ei pelkää näyttää rankempaakaan materiaalia. Varsin onnistunut jännäridraama, jonka öiset kaupunkikuvat ovat hienoja ja elokuvassa nähtävän auton moottorin murina korvia hivelevää.

Francis Ford Coppola : Rumble Fish (1983) ***

Kertomus nuorista katujengiläisistä joiden päähahmo Rusty James on jäänyt auttamattomasti legendaarisen isoveljensä varjoon. Unenomainen ja kulttielokuvalta vaikuttava kokonaisuus on kuvauksen, ohjauksen ja näyttelijäsuoritusten osalta hyvä, mutta tarina sen sijaan ei ole riittävän kiinnostava, että kokonaisuus nousisi keskitasoa korkeammalle.

214- Tartakovsky: Hotel Transylvania (Kovo), Kohkausta täynnä oleva piirrosleffa, missä Dracula pitää retriittiä taviksia pelkääville klassikkohirviöille. Lomakylän harmoniaa saapuu rikkomaan surffarihenkinen ennakkoluuloton reppumatkailija ja tottakai kiellettyä romanssia on ilmassa kreivin teinityttären kanssa. Alkupuoli on turhauttavaa ja hengästyttävää sekoilua, mutta loppupuolella hieman paranee kun (kliseinen) juoni alkaa vetämään tarinaa eteenpäin. **

215- Sturges: Sullivan's Travels (Nauru kahleitten takana/ talossa) (DVD Re-), Komediakeisari Sturgesin mestariteos on niitä harvoja Hollywood- mestariteoksia joita voi luonnehtia epiteetillä uniikki. Sotien välisen ajan laman ryssimää sielunmaisemaa valottava humaani komedia on niitä kiehtovia leffoja, missä keveän tarkkanäköisyyden kautta panoraama syvenee aidosti merkityksellisen sosiaalisen havainnoinnin puolelle. Sturges ei myöskään pelkää tehdä johtopäätöksiä esillepanemastaan vaan tuo vahvasti omat mielipiteensä esille. Suuren tähdenlento- ohjaajan suurin elokuva. *****

216- Ulmer: Detour (DVD), Ison aukon paikkaus, Ulmerin surrealistinen unimaailma on kuin jatkuvaa synekdokeeta missä yksityiskohdat ja esineet lavastavat varjomaailman kokonaisesta kulttuurista joka tuntuu aina olevan nurkan takana. Rosoinen tekninen toteutus luo outoa realistista kontrastia fantastisten hahmojen ja tapahtumien keskelle. Kiehtova kauttaaltaan, mutta lyhyestä kestostaan huolimatta aika raskas katsoa. ****

217- Sollima: Revolver (DVD Re-), Italocrimeä sieltä kantaaottavammasta päästä. Visuaalisesti "pohjoisen Etelä- Euroopan" syksy on vaikuttavaa katsottavaa, Reedin ja Testin kemia mahtavaa ja loppuratkaisu ja siihen johtava kehitelmä tyyppillistä ja parasta Sollimaa. Dramaattisesti ajoittain hieman tasainen, mutta saa valtavaa voimaa Morricone/ Nicolai akselin huippumusiikeista. Genreklassikko. ****

218- Houston: Shogun Assassin (Kovo Re-), Amerikan markkinoille väännetty Babycart- kollaasi on mitä mainiointa viihdettä. Jalkapallon maalikoosteen tahtiin viihdettä tarjoava pläjäys on visuaalista ilotulitusta parhaimmillaan ja voi vain ihailla, miten taitavasti kirjoitetulla kertojanäänellä irrallisista osista saadaan aikaan itsenäinen ja toimiva action pätkä. ****

219- Kubrick: 2001: A Space Odyssey (2001 Avaruusseikkailu) (Kovo HD Re-), Maailman paras elokuva. BBC:n HD on ihana asia. *****

220- LeRoy: Little Women (Pikku naisia) (Kovo HD), ‑49 versio LM Alcottin klassikkokirjasta on tasavarma laatufilmatisointi joka loistaa teknisillä ansioillaan. Upea technicolor värimaailma toimii todella hyvin sisällissodan kotirintamakuvauksessa. Todella kova roolitus (June Allyson, Peter Lawford, Mary Astor, Elizabeth Taylor & Janet Leigh) jää filmatisointiluonteen takia hieman kuriositeetin asemaan ja muutenkin loppupuolta kohden uskollisuus alkutekstille tekee lopputuloksesta hieman hajanaisen ja tuhoaa intensiteettiä. Silti, aikakautensa laatuleffaa parhaimmillaan puutteineenkin. ***1/2

221- Peckinpah: Ride the High Country (Viheltävät luodit) (Kovo Re-), Pekkiksen eka mestariteos briljeeraa erityisesti kahdella rintamalla: todella tiukka kässäri ja loistava roolitus. Pekkis itse tuo mestoille tässä kaksi tyypillistä teemaansa, aikakauden lopun ja siihen liittyvän nostalgian jota kuitenkin värittää ahneuden ja ihmisen eläimellisen puolen avoimen raadollinen kuvaus. Klassikko, joka määritti genren tulevaisuutta. ****1/2

222- Fisher: Dracula (Kovo HD), En nyt varmana muista oliko tämä ensikatselu vaiko oliko tämä joskus pentuna maikkarilta katsottu. Joka tapauksessa Fisherin versio klassikkotarinasta kärsii tienraivaajan taakaasta: sama tarina on myöhemmin kerrottu paremmin tahi viety pitemmälle muiden toimesta. Teknisesti hienon näköinen, mutta varsinkin alkupuolella (ainakin tarinen tuntevalle) tuskallisen hitaasti käynnistyvä ja tunkkainen filmatisointi. Loppupuolella meno paranee kun Michael Goughin ja Peter Cushingin yhteispeli paranee. Christopher Lee kyllä määrittelee tässä Draculan ulkoisten mittojen standardin mitä vastaan kaikkia myöhempiä on tavattu verrata, mutta hahmona kreivi jää tässä kovin ohueksi. Mitä etenkin myöhemmissä verisioissa on tavattu paikata. **1/2

73. Polsky: Red Army (2014) ***½

Melko odotetulla kaavalla tämä dokkari etenee, mutta oli tämä kuitenkin varsin hyvin rakenneltu ja samalla sujuvasti etenevä kokonaisuus.

74. Panfilov: Proshu slova (Pyydän puheenvuoroa) (1977) ***

Rutkasti pitkiä kohtauksia joissa päähahmot ovat keskiössä. Nuo pitkät kohtaukset aiheuttavat myös sen että olisi tästä voinut leikata parisenkymmentä minuuttia poiskin, niin leffa olisi edennyt sujuvammin. Silti tarpeeksi hyvin mukaansa vetävä leffa jossa 70-lukulaisuus on esillä niin hyvässä kuin pahassakin.

75. Chiodo: Killer Klowns from Outer Space (1988) *

Tätä leffaa katsoessa muistui taas mieleen että kuinka vaikeaa on tehdä hyviä kauhukomedioita. Killer Klowns ei ole ainakaan kestänyt aikaa kovin kummoisesti. Hömppähuumori ei jaksa alkuunkaan naurattaa, vaikka John Vernon onkin varsin hyvä perinteisen vittuuntuneen poliisipäällikön roolissa.

76. Kent: The Babadook (2014) ***

Ehkä hitusen arvioissa yliarvostettu moderni kauhuleffa. Psykologista kauhua olisi voitu viedä vielä hitusen pidemmälle, sillä onhan näitä "äiti ja/tai poika flippaavat" ‑tyylisiä kauhuleffoja jo nähty aiemminkin. Visuaalisesti Babadook on aivan ok.

77. Argento: Suspiria (1977) ****½

Toisellakin katselukerralla hieno kokemus. Visuaalinen kauneus on tässä niin vaikuttavaa katseltavaa, että pointseja ropisee jo senkin ansiosta. Goblinin soundtrack on kestänyt aikaa pirun hienosti. Enkkuversiossa muutamien näyttelijöiden dubbaus hieman häiritsee, mutta se on vain pieni miinus. Suspiria on edelleen omalla kohdallani Argenton uran huippukohta.

113.

Critters 4 ***
Ei pöllömpi critters-in-space. 

114. No Blade of Grass ****+
Mad Maxia ja The Walking Deadia ennakoinut varhainen (1970) britti post-apocalypse Cornel Wildeltä. Tarkemmin ajateltuna selvästi inspiroinut myös yllättävän tiukkaa BBC:n Day of the Triffidsiä (1981) tylyllä meiningillään. Helvetin hyvä leffa, katso tämä!

115. Madman (1982) ***+
Tyypillinen slasher Friday the 13th tyyliin, ei oikeastaan mitään merkittäviä omia ansioita/ideoita, mutta asiallinen toki. 

116. Sicario ****
Hermostuttava ja toimiva narco-actiondraama. Saa kuitenkin homman näyttämään turhan coolilta ja huumesodan hyvin helpolta todellisuuteen verrattuna. Uusi David Hess löytynyt, Walking Deadin Shane eli Jon “Bernthal? Samaa näköä ja arvaamatonta uhkaa, vaikka Sicariossa ei nyt revittelekään. 

117. Hell Comes to Frogtown ****
R.I.P. Roddy Piper… miksei nykyään enää ole tuollaisia tyyppejä pääosassa. Frogtown on superviihdyttävä tulevaisuusvisioineen. 

118. Dheepan ***
Jaa-a, liian laskelmoidulta tuntui Audiardin uusin jotenkin, vaikka jotain aitoutta amatöörinäyttelijät toivatkin. Dheepanista sais kyllä mainion rip-offin, eksploitaatioversion Exterminator tyyliin, jossa maahanmuuttaja sri-lankalainen talonmies lopulta saa tarpeekseen korttelin diileripaskiaisista ja käyttää tamili tiikereiden sissitaktiikoita tappaakseen kaikki. Dheepan Kills Again. 

119. The Lobster ****
Kiero. Ihme menoa, Colin Farrell lihotti itseään rooliin juomalla aamuisin aina mikrossa sulatettua jäätelöä. 

120. Electric Boogaloo: The Wild Untold Story of Cannon Films *****
Paljon parempi kuin kilpaileva Go-Go Boys, joka oli lähinnä Menahemin ja Yoramin omaa julkisuuskuvan kiillotusta. Tässä keskityttiin itse asiaan, eli katsojien näkökulmaan enemmän ja hillittömät ja juuri oikeista kohdista valitut klipit saivat päälle innostuksen katsoa parit puuttuvat cännonit. 

121. Turbo Kid ***½
Sympaattinen kanukki-retromehustelu. Pakko rispektaa tulevaisuusvisiota jossa ajellaan vain polkupyörillä. 

96. Circle (netflix) *½ Cube-versiointi, joka häviää selkeälle esikuvalleen aika lailla 100-0 joka osa-alueella. Miksi Julie Bentz on tällaisessa elokuvassa? Ringissä seisovien ihmisten seuraaminen on väkisinkin tylsää ja käytös epäuskottavaa.

97. Hymyjen maa (yle areena) ****½ Kyllähän mä tiedän että ”jos juo vuoden joka päivä, niin eihän se hyvää tee”, mutta kun tämän dokkarin päähenkilö Tuomas sanoo sen suoraan kameraan, niin se meneehän uskottavuudessa uudelle levelille. Koskettava dokkari.

98. Horrible Bosses 2 (netflix) ***½ Ihan hauska jatko-osa ihan hauskaan leffaan. Pääkolmikon kemia toimii ja sivuhahmot on tässäkin toimivia – vaikka ovatkin samat kuin ekassa.

122.

Victoria ***-
Yhdellä otoksella Berliinin yössä kuvattu ryöstödraama. Toimi paljon paremmin kuin mitä olisi luullut, mutta silti käteen ei jää oikein mitään syvällisiä ajatuksia tai esteettisiä kokemuksia, nostalgisia tuntemuksia yöhengailusta kuitenkin. Ja tokihan tällainen tuntuu “todemmalta” kuin muut elokuvat, se on hieno tunne välillä. Toivottavasti näitä yhden otoksen leffoja en enää enempää nyt tarvitse tehdä. Timecode teki jo saman aiemmin neljällä kameralla yhtä aikaa, jokainen kamera tuottaen neljäsosatähden arvosanaan. 

123. Eden ****-
Hyvin rullaava draama jäbästä joka ei pysty sitoutumaan mihinkään eikä pääse eteen päin elämässään, vaikka vieressä kaverit (Daft Punk lähinnä) menestyvät. Soundtrackilla toki DP:tä ja Joey Beltramia ja muuta huolella valikoitua. 

124. Whispering Star ***+
Uusi Sion Sono on eksistentiaalinen tunnelmointi, jossa androidi kuljettelee postia ympäri galaksia hiljaisuuden vallitessa, vain seonnut tietokone välillä höpisee omiaan. Kaikki dialogi käydään kuiskutellen, koska "yli 30 desibelin äänet tappavat planeettojen asukkaat". Varsin hyvä omassa "genressään". 

125. Extraordinary Tales *½
Ei tässä ollut mitään oikein. Geneeriset animaatiot ja liian tutut tarinat, ei pelastanut edes nimekkäät äänet (Christopher Lee, Julian Sands, Bela Lugosi, Guillermo del Toro...)

126. Green Room ***½
Punk-bändi vankina green roomissa. Patrick Stewart neonazi johtajana, mutta piristävästi ei hyvänä tai edes ovelana sellaisena! Muutamat gorekohtaukset saivat yleisössä monet irvistelemään ja suojaamaan silmänsä. 

127. 808 ***
Perusdokkari legendaarisesta rumpukoneesta nokkelalla lopulla. 

128. Legacy of Soma: Aonoran **-
Mainiot näyttelijät, mutta itse en pitä ajatuksesta katsoa teatterinäytelmien taltiointia. 

129. The Ceremony *½
No ei nyt oikein yhtään toiminut, päästettiin haastateltavat pölisemään omiaan pitkät pätkät vaikkei mitään erityisen kiinnostavaa sanottavaa ollut. Dramatisoidut jaksot s/m sessioista olivat kuitenkin hienoja. 

130. Dead Heat ****
Olin unohtanut että tässähän on Vincent Price!

131. Everest 3D ****
Huhuh, eka leffa joka PITÄÄ katsoa 3D:nä. Kamera kiertelee ilmassa rotkoja ja riippusiltoja, ja 3D-syvyysvaikutelma vuoristossa tuo lisäarvoa. Ei tartte uskoa. Itse elokuva on mainio myös. Veikka Gustafssonin mukaan Everestin huippu näytti täysin aidolta, ja tuli tässä muutenkin harvinaisen vahva fiilis että on itse nyt käynyt tuolla. 

132. salainen ***½

133. The Martian ****
Erinomainen kusisen tilanteen selvittämisleffa. Matt Damon on tympeä ja epähauska itsensä, muttei pysty upottamaan leffaa. Mielenkiintoisempi kuin Gravity, mutta ei samalla lailla stimuloi mielikuvitusta kuin Interstellar, joten: Interstellar > The Martian > Gravity, kaikki mainiota katsottavaa toki. Näytöksessä oli paikalla ilmatieteen laitoksen mars-porukkaa, jotka olivat suht. tyytyväisiä tieteeseen, paitsi siihen että Marsin ohuessa ilmakehässä muka olisi lennellyt kiviä kuten alun myrskyssä. 

Shocky (5.11.2015 14:27)

130. Dead Heat ****

Olin unohtanut että tässähän on Vincent Price!

Sama oli unohtunut myös itseltä, kun jokin aika sitten tuli tämä aukko sivistyksessä paikattua sinisäteeltä. Varsin mainio kasarisekoilu.