Mitä Elitisti-forumin väki katsoo 2015

syksyä kohden tahti on hidastunut todella paljon, ei taida mennä tänä vuonna edes 100 leffaa rikki.. Silti eteenpäin mennään:

60. Moyle: Pump Up the Volyme (1990) ***½

Eka puolituntinen etenee oikein mukavasti ja napakasti, mutta sitten kun leffan sanoma on kunnolla tullut selville niin pientä tyhjäkäyntiä on keskivaiheilla havaittavissa. Ei siitä silti mihinkään pääse että Pump up the Volume on varmastikin aivan ansaitusti yleensä korkealla kun listataan parhaimpia nuorisoleffoja tältä aikakaudelta.

61. Fishman: Tapeheads (1988) ****

Tässä on kyllä sellaista huumoria joka osui ja upposi omalla kohdallani, ihan överiksi ei vedetä ja satiiri musa-/musavideobisneksestä toimii. Ajoittain mieleen tulee Repo Man, jota voinee käyttää melko hyvänä vertailuesimerkkinä Tapeheadsin kohdalla. Cusack ja Robbins vetävät hyvät pääroolit, ja onhan tässä mukana monia muitakin hyviä sivuosissa. Swanky Modesin tunnaribiisi jää vääjäämättä soimaan päähän ja siinähän piisaa groovea aivan helvetisti, toimii!!

62. Poitras: Citizenfour (2014) ****½

Kuumottavaa menoa isolla K:lla. Citizenfour on dokkari tärkeästä aiheesta, ja on hienoa että tämä projekti onnistuttiin viemään maaliin saakka. Se että Snowdenin oleskelua Hong Kongilaisessa hotellihuoneessa pystyttiin seuraamaan reaaliajassa sitä mukaa kun paljastukset ilmenivät muulle maailmalle, on se juttu mikä kannattelee Citizenfouria loppuun saakka.

63. Brügger: The Red Chapel (2009) ***

Hauska ja samalla toki ajatuksiakin herättävä dokkari, vaikkakin sanoma tuleekin jo selväksi about ensimmäisen 45 minuuttisen aikana. The Ambassador upposi hitusen paremmin omalla kohdallani näistä Brüggerin dokkareista.

64. Natali: Cube (1997) ***

Ei tämä enää tällä toisella katselukerralla toiminut niin hyvin mitä ensimmäisellä. Juoni on tasaisen hyvin etenevä, mutta kyllä tässä silti jotain vielä syvällisempää pitäisi olla mukana esim. henkilöhahmojen suhteen että tämä olisi ajaton helmi. Silti Cuben pieni budjetti ei näy pahemmin vielä tänäkään päivänä, ja siitä plussat.

Jacques Tourneur: Easy Living (1949) ***


Victor Maturen esittämällä jalkapallotähdellä on ongelmina sydänvika, joka uhkaa lopettaa hänen ammattilaisuransa, ja liian kunnianhimoinen vaimo, joka ei suostu kotirouvan passiiviseen rooliin. Ihan hyvin ohjattu pikku draama.


Vittorio Cottafavi: La rivolta dei gladiatori (1959) ***½


Nimestään huolimatta ei mikään gladiaattorileffa, vaan armenialaisten taistelusta roomalaista miehittäjävaltaa vastaan kertova vauhdikas peplum. Ärsyttää kun tähänkään elokuvaan ei löydy minkäänkielisiä tekstejä netistä .


Vadim, Malle, Fellini: Histoires extraordinaires (1968) **½


Yhdyn siihen yleiseen mielipiteeseen että Fellinin episodi oli hyvä ja ne kaksi muuta aika kehnoja.


George Marshall: You Can't Cheat an Honest Man (1939) ***½


Loistavaa aivot narikkaan ‑viihdettä


Oliver Hellman: Tentacles (1977) *


Huonoa aivot narikkaan ‑viihdettä. Mustekalan hyökkäys purjehtijoiden kimppuun oli kyllä varsinainen elokuvamontaasin mestariteos.

No niin, R&A käynnistyy osaltani vasta tänään, mutta tässä jotain mitä on viime aikoina tullut tsekkailtua. Kaikki eri alueiden NF:stä.

The Rise and Fall of a White Collar Hooligan

Paul Tanterin huligaanitrilogian avauksessa työtön giizeri ajautuu laittomaan luottokorttipisnekseen ja elämä muuttuu auvoisaksi. Rahaa, pepsiä, suikkareita. Mainio geezer-äijäly, mutta varsinaista hulinointia on vähän. Enemmän tämä oli perinteinen rikoselokuva, kuin huligaanileffa. Pääosassa Nick Nevern, joka edustaa brittiläistä lyhyttukkaista pintin tuoksuista anorakkikarsimaa parhaimmillaan.

The Rise and Fall of a White Collar Hooligan 2

Jatkaa edellisen linjoilla eikä jää jälkeen yhtään. Jos yhdistelmä kalja, stripparit, äijäily ja nyrkkitappelut lämmittävät mieltä, niin toimii.

Meet The Firm: Revenge in Rio

Trilogian viimeinen osa onkin ihan toista maata. Skeidaa kaikinpuolin. JA MITÄ v***n järkeä:

Jep, siitä eteenpäin viritelmä on ilman mitään suuntaa ja tolkkua.

The Motel Life

Willy Vlautin hienon pikkuromaanin filmatisointi yrittää toistaa alkuteoksen karhean lämmön parhaimman mukaan, mutta ei aivan onnistu siinä. Vlautin on mestarillinen esim. rakentamaan syvällisiä henkilökuvia muutamalla virkkeellä, mutta elokuva ei samaan aivan pysty. Silti, kauttaaltaan hyvin näytelty kiva pieni draama.

Raid 2

Siinä missä Evansin esikoinen oli briljantti ja tiukka toimintaveto ja yksinkertaisen idean venytys äärimmilleen, tämä jatko-osa on vain jatko-osa. Geneerinen triad/yakuza/whatever ‑tarina ei vedä millään tasolla. Toiminta on toki yhtä tiukkaa ja brutaalia kuin ensimmäisessäkin.

Nälkäpeli: Matkijanärhi osa 1

Oikeastaan diggasin kahdesta ekasta, mutta tämä alkaa olla jo höperön puolella.

Sin City 2

Sekava sillisalaatti, joka on parempi unohtaa.

Interstellar

Tykkäsin. Harmi että missasin teatterikierroksella.

Dawn Of THe Planet Of Apes

Tykkäsin. Apinat rulettaa.

Robinson Crusoe On Mars

Edellisten elokuvien synteesi. Mies, apina ja eloonjäämistaistelu kuumalla planeetalla! Mahtavaa oldschool-scifiä.

The One I Love

Mark Duplass ‑double billin eka elokuva on kuin deadpan-komediaksi hiottu twilight zone ‑jakso. Helvetin hyvä.

Creep

Herkullinen found footage -(musta) komedia. Erinomaisesti tässäkin näyttelevä Duplass elokuvan nimenmukaisena Creepinä.

The Friends of Eddie Cole

Osastoa "because we all love 70's movies". Ryöstö/vasikointi ‑jännitysdraama joka toimii just sillä viileellä tavalla kun tuon aikakauden vastaavat toimivat, vaan ei paljon enempää. Mutta se riittää.

Kraftidioten

Brutaali, koominen ja tyylikäs kosto-elokuva turskalasta, pääosassa Stellan Skarsgård.

Birdman

Ei napannut hirveästi, joskaan ei ärsyttänytkään. Pari-kolme "lopetusta" vähemmän olisi ehkä riittänyt.

David Mamet : State and Main (2000) ***

Elokuvat jotka kuvaavat elokuvan tekoprosessia tuntuvat usein sisäänpäinlämpiäviltä sisäpiirin jutuilta. Tässä elokuvassa joukko elokuvientekijöitä kokoontuu erääseen pikkukaupunkiin kuvaamaan uutta elokuvaa ja sekoittamaan ihmissuhdekiekuroita. Melko kepeä ja keskitasoinen elokuva.

Laura Poitras : Citizenfour (2014) ***

Docventures-dokkari joka ei iskenyt itselle niin kovaa mitä muihin foorumin jäseniin. Kiinnostava aihe mutta jotenkin loppua kohti mentäessä alkaa tuntua kerronnaltaan raskaalta. Snowdenille kuitenkin propsit kun uskalsi tehdä sen mitä teki.

Alex Proyas : Dark City (1998) ****

Komeasti lavastettu sci-fi jännäri jossa vahvoja film noir fiiliksiä. Viime katsomiskerrasta oli ehtinyt kulua niin pitkä aika, etten tästä juuri mitään muistanutkaan. Ei ehkä erinomainen mutta hyvä kuitenkin.

Gary Nelson : The Black Hole (1979) **½

Tämäkin oli uusinta. Ei ainakaan parane uusilla katsomiskerroillla, enemmänkin päinvastoin. Onhan tällaiset 70-80-lukujen avaruus sci-fit aina tietyllä tapaa sympaattisia, niin kuin tämä The Black Holekin, joka on myös melko hidastempoinen ja aikoinaan kehutut tehosteet jo sanalla sanoen nykysilmään turhankin kankeita. Tämähän oli muistaakseni Star Warsia puolet kalliimpi mutta silti nykyään puolet halvemmalta näyttävä.

George Roy Hill : Butch Cassidy and the Sundance Kid (1969) ****

Pääosapari Newman ja Redford huokuu karismaa ja heidän välinen kemia toimii elokuvan kannalta hyvin yhteen. Ikimuistoisia kohtauksia kuten pyörälläajo mutta myös toisaalta sen 10 minuuttia liian pitkä ja siitä johtuen paikoin hitusen verkkainen. Mutta hyvä toki edelleen. Tällä kertaa sinisäteeltä katsottuna.

78. Annabelle (netflix) ***½ Conjuring prequel on ihan toimiva kummittelu, jos nyt ei mikään mestariteos eikä Conjuringin tasolle yllä. Mutta on tässä muutama varsin intensiivinen kohtaus ja vaikka niitä hyppysäikkyjäkin on, niin kuitenkin niiden suhteen ollaan suht maltillisia. Ja vielä plussaa ettei tämä ole mikään Chucky-tappajanukke, vaikka niinkin voisi luulla. Jos kummittelusta tykkää, niin katsomisen arvoinen.

79. Take Shelter (netflix) *** Miehen mieli hajoilee-vai hajoileeko? Tätä sitten ihmetellään 2 tuntia. Ei tämä huono ole, mutta tolkuttoman hidas tempo ei saa pidettyä mielenkiintoa yllä läpi elokuvan.

80. Along came Polly (tv) ** ”Unohduin” TV:n ääreen katsomaan taas yhtä Stiller hömppää joka olikin alkuun yllättävän roisi, mutta taantuu sitten kovin perinteiseksi ja tylsäksi romcomiksi. Alkupuolesta pisteet. Philip Seymor on todella hyvä, kuten aina.

81. Friday the 13th (2009) (netflix) *½ Hyväähän tässä oli se että oikeastaan yksi leffa vedettiin läpi jo 20 minuutissa – siihen olisikin katsominen kannattanut lopettaa. Ihan turha. Joku Hatchet jatko-osineen on ihan tätä samaa, mutta vaan paljon hauskempaa, kun ne eivät ota itseään niin tosissaan. Onneksi tähän ei (kai) ole jatko-osia sentään viritelty.

Alive (25.9.2015 12:05)

81. Friday the 13th (2009) (netflix) *½ Onneksi tähän ei (kai) ole jatko-osia sentään viritelty.

no ei jatkoa mutta itsenäinen tv-sarja

Parempihan tuo on kuin moni varsinaisista jatkiksista.

Conan Troutman (25.9.2015 20:24)

no ei jatkoa mutta itsenäinen tv-sarja

Näin vastaavan otsikon jossain ja oletin automaattisesti, lukematta itse uutista, että olisivat uudelleenlämmittämässä tätä kasarikauhusarjaa -> Friday the 13th: The Series. Mutta eipä ollutkaan.

Tuottajana/tekijänä tossa kasarisarjassa oli myös Frank Mancuso, joka vastasi myös (leffa) Friday 13th:n jatkiksista.

R&A 2015:

French Blood

Tiukka kasvutarina skinijäbästä, joka vuosien saatossa järkevöityy ja muuttuu tavalliseksi jampaksi. Höyry hieman loppuu tarinasta mitä pidemmälle mennään, mikä on sinänsä aika ymmärrettävää, koska ensimmäisen kolmanneksen adrenaliinin ja väkivallan täyteiset skinimeiningit ovat suhteellisen energistä tavaraa. Myöskään n. 30 vuoden pituinen ajallinen kaari ei ole ihan ongelmaton, kun päähenkilö näyttää elokuvan lopussa edelleen n. 25 vuotiaalta. Mutta joo, hieno, ajankohtainen ja puhutteleva elokuva ja mahtava startti festarille omalta osaltani.

Just Jim

Näpsäkkä musta komedia Submarine-hemmolta. Jos diggaa hassuista ihmisistä ja hyperrealistisuudesta niin mikä ettei. Viihdyin.

The Fool

Balabanov on kuollut, kauan eläköön Bykov! Yuri Bykovin kolmannessa elokuvassa ollaan jälleen sodassa koko maailmaa vastaan, eikä ihme: sillä Bykovin kuvaamassa äärinihilistisessä venäjän maassa korruptio ja gangsterit jylläävät, eikä toivoa ole. Ei aivan yhtä vahva veto kuin miehen edellinen (The Major), mutta kyllä tässä aika vakuuttavaa uraa mestarin jalanjäljillä tehdään. Ehkä pieni tiivistys olisi silti ollut paikallaan? Kaikkea kun ei tarvitse vääntää rautalangasta ja kertoa kahta kertaa.

Why Me?

Sitten vuorossa romanialaista korruptiota. Tositapahtumiin perustuvassa lakimies-juonittelussa märkäkorvainen syyttäjä vedetään isojen poikien peliin, jossa kellään ei ole puhtaita jauhoja pussissa. Tasapaksuudelta ja sekavuudelta ei ikävä kyllä vältytä, eikä elokuvan potentiaali oikein koskaan toteudu. Silti, varsin kylmäävä tositarina ja olisin ehkä digannut enemmänkin, ellen olisi juuri aikaisemmin nähnyt enrgiatasoltaan aivan toista maata olevan Bykovin korruptiotarkastelun.

No One’s Child

Allegorisessa elokuvassa susilapsi löytyy metsästä ja Jugoslavia hajoaa kappaleiksi, koska ihmiset eivät osaa enää kommunikoida. Homo homini lupus. Vahva debyytti serbialaisohjaajalta.

NH10

Punaniskakauhua garam masalalla maustettuna. Delhiläinen juppipariskunta todistaa murhan ja joutuu hippasille takametsien junttien kanssa. No, johan alkaa ruumita putoamaan. Kunniattomuusmurhajakso oli kuumottavinta matskua mitä olen varmaan tänä vuonna kankaalla nähnyt. Muu elokuva ei ihan samaan intensiteettiin yllä. Hyvä, vaikka epätasainen, genrepiissi kuitenkin.

Green Room

Mustana bändikomediana alkava elokuva eskaloituu kuin vaivihkaa väkivaltaiseksi hippajännäriksi. Aivan Blue Ruinin tasolla ei ihan ylletä, paitsi goren puolesta – joka menee reippahasti pidemmälle, mutta tyylillä ja taidolla. Kerrankin kovat odotukset palkittiin.

Hyena

On likainen poliisi ("who gets the job done"), on sisäinen tutkinta, on rikollisjengien välienselvittely, on huumeita, on money train. Ei näin puhkikalutuista palikoista voi enää mitään kiinnostavaa rakentaa, eihän? Väärin.


Gerard Johnson toistaa kliseet tuoreesti ja väkevästi ja tuloksena on yksi viime vuosien tiukimmista syoksykierteen kuvauksista. Erikoismaininta tunnelmalliselle äänisuunnittelulle ja The The:n soundtrackille.

Men & Chicken

Jensenin paluu ohjaajan pallille kymmenen vuoden jälkeen on mahdollisesti vuoden räävittömin, häiriintynein ja hauskin elokuva.

Dope

Ysäriestetiikkaan nojaava hoods-komedia piti hyvällä tuulella lähes koko mittansa ajan. Vähän olisi kaivannut tiivistämistä loppuvaiheissa ja muutamat tarpeettomat siirapit olisi voinut jättää pois.

Sunrise

Kyttä etsii tytärtään Bombayn(?) sateisessa yössä. Unenomainen trilleritrippi herättää enemmän kysymyksiä ja ajatuksia, kuin antaa vastauksia. Hyvä niin.


Muut:

The Drop

Bullhead-jampan ensimmäinen jenkkielokuva ja Gandolfinin viimeinen elokuva. Hienot näyttelijät, ovela tarina – eipä sitä muuta tarvita.

Oblivion

Hell is for Heroes

82. The Thread (yle areena) *** Bostonin maratonpommit ja netin voima... Tällä kertaa ruoditaan Redditin hutkitaan ennen kuin tutkitaan- kirjoittelua terrori-iskun jälkimainingeissa. Ihan vakavaa asiaa, valtavan nettiyhteisön voima on, kuten on huomattu, yllättävän suuri ja aina tuntuu olevan niitä jotka ovat valmiit ottamaan sen askeleen liian pitkälle. Ja loppujen lopuksi kovasta oman hännän nostamisesta huolimatta Reddit ei löytänyt terroristeja vaan ihan poliisi/FBI. Kiinnostavaa toisaalta myös perinteisen median täysin kädettömästä suhtautumisesta tähän ilmiöön.

83. Reservoir Dogs (tv) ****½ Todennäköisesti puolen tusinaa kertaa nähty, mutta edellisesti kerrasta voi hyvinkin olla 10 vuotta. Yllättävän vähän tätä on aika puraissut. Eniten ehkä nyt tökkii aiemmin ihastuttanut Tim Rothin (ja muidenkin) lievä ylinäytteleminen ja tietysti sataan kertaan kuullut populaarikulttuuriin jo juurtuneet Tarantinon mukanokkelat sanailut. Mikä ei tietysti ole tämän elokuvan vika. Mutta leffa on juuri oikean mittainen, se sekoittaa nerokkaasti kronologiaa ja tunnelma on koko ajan kohdallaan. En ihmettele että tämä räjäytti aikoinaan potin ja omankin tajunnan aika tehokkaasti.

84. Four Horsemen (yle areena)****Aka ”talouden madonluvut” mikä ei ole erityisen osuva nimi, koska tässähän käsitellään montaa muutakin aihetta kuin taloutta. Vaikka siihen kaikki lopulta kietoutuu. Kyllähän nämä aika kylmääviä mutta uskottavia teorioita esittää maailman menosta. Romahdus tulee, nyt vaan odotellaan koska ja kuinka raju. Tämä on ollut Areenassa vissiin jo pitkään, mutta ajattelin tämän olevan hyvää pohjustusta The Forecasterille.

85. The Forecaster (yle areena) **** Sitten henkilödokumentti, jonka aihe on pitkälle sama. Sääli että viesti vähän jää näiden uskomattomien ennustusten varjoon. Toisaalta 30.9, kun uuden romahduksen piti alkaa, taisi Venäjä alkaa pommittaa Syyriaa. Coincidence? I don’t think so (hymiö). On vähän järkyttävää ajatella että maailmantalous on suuri Ponzi-huijaus. Ja jenkit on kyllä aika pelottava oikeusvaltio mm. tämän ja Citicen Four ‑ohjaajan kokemusten perusteella.

86. Punisher : War Zone (netflix) ***½ Sitten jotain ihan muuta. Tällainen aika matalalla profiililla levinnyt Punisher reboot löytyy netflixistä. Ilman mitään odotuksia tämä yllättäen oli viihdyttävin näistä 2000-luvun Marvel-filmatisoinneista mitä olen nähnyt. Ei toki elokuvana hyvä, mutta sanotaanko ”vakavasti kieli poskessa”-tehty. Hyvät näyttelijät pääsevät vetämään sopivasti yli (ei sentään Batman Forever-pahasti) ja jotenkin tuntuu että tätä tehdessä on ollut hauskaa. Todella verinen myös. Mieluummin tällaista katson kuin jotain superrasittavaa Thoria. Lähin vertailukohta ehkä uusi Judge Dredd (niin hyvä tämä ei ole).

Luc Besson : Angel-A (2005) ***½

Kurttunaamainen, jatkuvasti valehtelemalla eteenpäin luoviva ja korviaan myöten veloissa oleva mies päättää paeta velkojiaan itsemurhan avulla. Juuri ennen hyppyä Seine-jokeen, hän kohtaa yllättäen seksikkään Angelan, joka myös hyppää Seineen ja jonka hengen mies pelastaa. Tästä eteenpäin kaksikko ystävystyy ja mystinen nainen alkaa auttamaan miestä niin velkojien kanssa kuin ylipäätään elämän perimmäisten kysymysten äärellä. Hyvillä näyttelijöillä varustettu pienimuotoinen draamaelokuva.

Brad Anderson : Session 9 (2001) ***½

Ehkä tämän hartioille oli lastattu liian kovat odotukset mutta ei mielestäni niin hyvä kuin ennakkoon odotin. Näyttelijät olivat tässäkin hyviä mutta odotin pelottavampaa vaikka tiesinkin ettei tämä turvaudu yksittäisiin shokkeihin vaan psykologiseen kauhuun. Mutta monestihan juuri psykologiset kauhuelokuvat ovatkin niitä jännittävimpiä, tämä ei. Kelpo elokuva kyllä muuten.

David Cronenberg : Crash (1996) ***½

Katsojan etäännyttävä, sanoisiko kompromissiton elokuva ihmisistä, jotka kokevat seksuaalista vetoa liittyen autokolareihin. Elokuvan paras osio oli mielestäni James Dean kuolonkolarin demonstraatio. Vaikea pala, ei mielestäni lukeudu Cronenbergin parhaimpiin elokuviin.

Jim Jarmusch : Coffee and Cigarettes (2003) ***

Tämän ymmärtää hyvin kulttielokuvaksi. Joukko mm. näyttelijöitä ja muusikoita kahvin ja tupakan äärellä. Lyhyistä fragmenteista koostuva elokuva, jonka osiot ovat epätasaisia. Osa ihan jees, osa hieman tylsiä ja osa leppoisia. Ei kolahtanut oikein suuntaan eikä toiseen.Vähän yhdentekevä fiilis tästä jäi itselle.

Alive (2.10.2015 12:17)

86. Punisher : War Zone (netflix) ***½ Sitten jotain ihan muuta. Tällainen aika matalalla profiililla levinnyt Punisher reboot löytyy netflixistä. Ilman mitään odotuksia tämä yllättäen oli viihdyttävin näistä 2000-luvun Marvel-filmatisoinneista mitä olen nähnyt. Ei toki elokuvana hyvä, mutta sanotaanko vakavasti kieli poskessa-tehty. Hyvät näyttelijät pääsevät vetämään sopivasti yli (ei sentään Batman Forever-pahasti) ja jotenkin tuntuu että tätä tehdessä on ollut hauskaa. Todella verinen myös. Mieluummin tällaista katson kuin jotain superrasittavaa Thoria. Lähin vertailukohta ehkä uusi Judge Dredd (niin hyvä tämä ei ole).

Itse sorruin perustavaa laatua olevaan virheeseen tuhlatessa leffan blu-ray:hin. Vastaavaa vieraantuneisuutta muistaa myötähäpeältä koetun viimeksi 'Perjantai 13 päivä' uusinta filmauksen yhteydessä. Roolitus on mielestäni hela hoidon heikoin lenkki, jota alemmas onnistuu limboamaan ainoastaan ohjaajan suoranainen kyvyttömyys käsitellä koko kuviota sille arvoisella tyylillä. Vertailukohta Dredd ‑elokuvaan, johon lopussa viittaat, on jotain, mitä ainakaan itse en hyvällä tahdollakaan saa fokusoitua omaan okulaariini. Myöskään mitään "todella veristä" en elokuvassa nähnyt. Tätä vasten Jonathan Hensleigh'in väliteos vuosikertaa '04 näyttäytyy milteipä mestariohjauksena.


Lopuksi siteeraisin Ilja Rautsia; "Dolppa on ainoa oikea Punisher, eikä sinun tule palvoman vääriä jumalan kuvia."

Neon Maniac (5.10.2015 00:15)

Alive (2.10.2015 12:17)

86. Punisher : War Zone (netflix) ***½ Sitten jotain ihan muuta. Tällainen aika matalalla profiililla levinnyt Punisher reboot löytyy netflixistä. Ilman mitään odotuksia tämä yllättäen oli viihdyttävin näistä 2000-luvun Marvel-filmatisoinneista mitä olen nähnyt. Ei toki elokuvana hyvä, mutta sanotaanko vakavasti kieli poskessa-tehty. Hyvät näyttelijät pääsevät vetämään sopivasti yli (ei sentään Batman Forever-pahasti) ja jotenkin tuntuu että tätä tehdessä on ollut hauskaa. Todella verinen myös. Mieluummin tällaista katson kuin jotain superrasittavaa Thoria. Lähin vertailukohta ehkä uusi Judge Dredd (niin hyvä tämä ei ole).

Itse sorruin perustavaa laatua olevaan virheeseen tuhlatessa leffan blu-ray:hin. Vastaavaa vieraantuneisuutta muistaa myötähäpeältä koetun viimeksi 'Perjantai 13 päivä' uusinta filmauksen yhteydessä. Roolitus on mielestäni hela hoidon heikoin lenkki, jota alemmas onnistuu limboamaan ainoastaan ohjaajan suoranainen kyvyttömyys käsitellä koko kuviota sille arvoisella tyylillä. Vertailukohta Dredd ‑elokuvaan, johon lopussa viittaat, on jotain, mitä ainakaan itse en hyvällä tahdollakaan saa fokusoitua omaan okulaariini. Myöskään mitään "todella veristä" en elokuvassa nähnyt. Tätä vasten Jonathan Hensleigh'in väliteos vuosikertaa '04 näyttäytyy milteipä mestariohjauksena.


Lopuksi siteeraisin Ilja Rautsia; "Dolppa on ainoa oikea Punisher, eikä sinun tule palvoman vääriä jumalan kuvia."

Sulta jäi tuolta huomaamatta lause "ei toki elokuvana hyvä". Sattui vaan sopivaan hetkeen / tunnelmaan, jolloin viihdytti oivasti. Jonain toisena hetkenä olisi voinut olla kahden tähden jöötiä, mutta niin se elokuvan katselu on subjektiivista toimintaa.

Alive (7.10.2015 09:48)

Neon Maniac (5.10.2015 00:15)

Alive (2.10.2015 12:17)

86. Punisher : War Zone (netflix) ***½ Sitten jotain ihan muuta. Tällainen aika matalalla profiililla levinnyt Punisher reboot löytyy netflixistä. Ilman mitään odotuksia tämä yllättäen oli viihdyttävin näistä 2000-luvun Marvel-filmatisoinneista mitä olen nähnyt. Ei toki elokuvana hyvä, mutta sanotaanko vakavasti kieli poskessa-tehty. Hyvät näyttelijät pääsevät vetämään sopivasti yli (ei sentään Batman Forever-pahasti) ja jotenkin tuntuu että tätä tehdessä on ollut hauskaa. Todella verinen myös. Mieluummin tällaista katson kuin jotain superrasittavaa Thoria. Lähin vertailukohta ehkä uusi Judge Dredd (niin hyvä tämä ei ole).

Itse sorruin perustavaa laatua olevaan virheeseen tuhlatessa leffan blu-ray:hin. Vastaavaa vieraantuneisuutta muistaa myötähäpeältä koetun viimeksi 'Perjantai 13 päivä' uusinta filmauksen yhteydessä. Roolitus on mielestäni hela hoidon heikoin lenkki, jota alemmas onnistuu limboamaan ainoastaan ohjaajan suoranainen kyvyttömyys käsitellä koko kuviota sille arvoisella tyylillä. Vertailukohta Dredd ‑elokuvaan, johon lopussa viittaat, on jotain, mitä ainakaan itse en hyvällä tahdollakaan saa fokusoitua omaan okulaariini. Myöskään mitään "todella veristä" en elokuvassa nähnyt. Tätä vasten Jonathan Hensleigh'in väliteos vuosikertaa '04 näyttäytyy milteipä mestariohjauksena.

Lopuksi siteeraisin Ilja Rautsia; "Dolppa on ainoa oikea Punisher, eikä sinun tule palvoman vääriä jumalan kuvia."

Sulta jäi tuolta huomaamatta lause "ei toki elokuvana hyvä". Sattui vaan sopivaan hetkeen / tunnelmaan, jolloin viihdytti oivasti. Jonain toisena hetkenä olisi voinut olla kahden tähden jöötiä, mutta niin se elokuvan katselu on subjektiivista toimintaa.

Ei jäänyt huomaamatta, vaikka vähän tylytin, joskin mielestäni täysin aiheesta. Mutta kuten mainitsit, liikutaan näissäkin asioissa aina niin subjektiivisella rintamalla, että liukumiinaan astuminen lienee enmmän sääntö kuin poikkeus.


Pysyäksemme aiheessa:

Up The Creek – Jokiralli (1984) Mittavan uran tv-tuotantojen parissa luonut ohjaaja Robert Butler näyttää Delta-jengille närhen munat. Kasarikomedia on voimissaan vielä yli kolmen vuosikymmenen jälkeen, ja jaksaa naurattaa alusta loppuun. Magnum, P.I.:sta tuttu, loistava John Hillerman tekee mainion pikkuroolin kampuksen vittuuntuneena dekaanina aivan elokuvan alku metreillä.

Mitä lätinää, Punisher: War Zone on erinomainen elokuva ja paras Punisher-filmatisointi. Ja Dolpan versio on nähty.