Mitä Elitisti-forumin väki katsoo 2015

234- Sembene: Xala (Kovo), Tämä on ollu katselulistalla jo vuosikausia, aina siitä saakka kun opiskeluaikana luin Laura Mulveyn esseen leffasta, mutta vasta nyt pääsin herkkuun käsiksi. Ihan ensiksi on todettava, että yleisellä tasolla sitä tulee katseltua ihan liian vähän kolmannen maailman elokuvia vaikka aihealue muuten kyllä kiinnostaa. Xala on kyllä klassikkomaineensa ansainnut, viiltävä satiiri post- kolonialistisesta liikemiehestä, jonka on kolmannen avioliittonsa solmukohdassa (ei siis peräkkäin, vaan kolmatta edellisten rinnalle naidessaan) kohdattava henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia menneisyyden ja nykyajan demoneja. Sembene valottaa hienosti sitä hämmennystä, jonka varjolla pieni taloudellinen yläluokka otti Senegalin kansantalouden haltuunsa, mutta samalla sitä kulttuurista hämmennyksen tilaa, minkä siirtymävaihe lähes poikkeuksetta luo. Hauska ja nokkela leffa, ajoittain julmakin: Sembene ei piilottele vasemmistolaisia sympatioitaan kuvatessaan korruptoituneen poliitikon arkea. ****

235- Audiard: Rust and Bone (De rouille et d'os) (Kovo), muistaakseni laimeahkon vastaanoton saanut köyhistelydraama oli positiivinen yllätys. Jos nyt yllätyksenä voi pitää sitä, että yksi parhaista aktiivisista ohjaajista tekee hyvän leffan. Vaikka tästä puuttuu suoraan alamaailman ja rikoksen vaikutus (mikä Profeetassa ja Sydämenlyönnissä tietty rulettaa) on Rust and Bonen pääpari kuitenkin vain yhden askeleen päässä niistä maailmoista. Audiardille tyypilliseen tapaan Alain on elokuvan alussa tyhjä taulu, jonka arvaamattomat reaktiot normaaleihin ja epätavallisiinkin tapahtumiin muokkaavat loppua kohden pojasta miehen. Lopun tapahtumien melodramaattinen paatos syö hieman leffan tehoa, mutta onhan tämä kuitenkin suuren ohjaajan huolella tehty teos, joskaan ei edellä mainittujen kaltainen mestariluomus. Vaikuttaa kuitenkin niiltä leffoilta, jotka kestävät aikaa ja joiden lopullinen arvio tulee suorittaa hieman myöhemmin. ****

236- Ritchie: Snatch (Kovo), Aukon paikkaus tämäkin. Suurehkosta henkilögalleriasta ja mutkikkaasta juonesta huolimatta varsin sujuva pulp- henkinen rikosleffa, josta paistaa läpi tekemisen riemu. Tuskin tällä mitään kulttuurihistoriallista arvoa Lontoon alamaailman kuvituksena on, mutta Richien maalaama maailma on silti kiehtova ja vakuuttava, ja siihen haluaa uskoa. Harmi, että mies "myi itsensä" ja on Rock n rollan jälkeen tehny pelkästään sieluttomia tusina- actioneitä vieraalla maaperällä. Plussaa vielä siitä, että leffan pubikuvaukset oli tehty hienossa ja historiallisessa Old Mitre- pubissa Holbornilla, suositeltava juomapaikka Lontoonreissuilla. (Ei auki viikonloppuisin). ****

237- Cattet & Forzani: Amer (Kovo), Heikko giallopastissi. Ymmärrän kyllä tekijöiden pointin, "gialloissa ei ole sisältöä ja kaikki on kimallusta". Mutta kun tässä mennään pelkästään visuaalisen kikkailun puolelle. Hyvä giallo palkitsee monella tapaa juonenkin tasolla, Amer ei millään, etenkin kun tyyliin kyllästyy jo ensimmäisten minuuttien aikana. *1/2

238- Siegel: Edge of Eternity (Kovo), Heikko Arizona- jännäri missä Cornel Wilde jahtaa aavekaupungissa riehuvaa murhamiestä/ kultavarasta. Komeaa cinemascope- kuvausta on kyllä, ja jonkin verran jännitettä Siegel pystyy luomaan vaikeista lähtökohdista: heikko kässäri (tässä olisi ollut saumaa mennä hieman Sirkin Tuuleen kirjoitetun alueelle ja analysoida vanhan rahan turmelevaa voimaa, mutta ei), huonot näyttelijävalinnat ja totaalinen ennalta-arvattavuus pudottavat tämän aika lailla pohjamutiin. Plussaa siedettävästä kestosta ja lopputaistelusta. **

239- Hawks: The Big Sky (Kovo), Hyvä "turkiswestern", missä Kirk Douglas kavereineen tekevät matkaa Missouri- joen yläjuoksulle nahkakaupoille inkkarien kanssa. Vastassa isompi korporaatio, joka haluaa estää yrittelijäiden sankarien pyrkimykset hinnalla millä hyvänsä. Hawksille tyypillisesti draama ei tule niinkään ulkoisista uhista (kapitalistit, inkkarit...) vaan ryhmän sisäisistä jännitteistä. Erimielisyyksistä huolimatta vain yhtenäinen yritys kerää lopussa voitot. Ei ihan Hawksin parhaita, välillä mennään hieman liikaa postikorttimaisen matkakertomuksen puolelle, mutta parahimmat kohtaukset tässä on kyllä ihan rautaa. ***1/2

240- Howard: In the Heart of the Sea (Leffassa 3D), Heikko valaanpyyntiseikkis Moby Dickin hengessä. Kaavamaista menoa joka suhteessa ilman yllätyksiä suuntaan taikka toiseen. Perusleffateatterin 3D "elämys" ei vakuuttanut, salin takaosasta katsellessa tuntui välillä kuin olisi kattellu heikkolaatuista Youtube- klippiä. Samaan tapaan kuin keskimmäisessä Hobitissa, CGI- kalastajakylä on hienosti renderöity. Mutta merellä ei oikein ole mitään, minkä takana piilotella köykäistä tarinaa ja tympeitä hahmoja. **

241- Wood: For Whom the Bell Tolls (Kenelle kellot lyövät) (Kovo), Aikansa megaspektaakkeli ja kestostaan huolimatta siedettävä filmatisointi Hemingwayn klassikkoromaanista. Gary Cooperin karisma puree ja nuori Ingridkin on söpö kynityssä tukassaan. Vaikka Ernest ei arvostanutkaan kirjojensa Hollywood versioita, tavoittaa FWtBT silti jotain alkuteoksen idealismin ja fatalismin sekoittavasta kiehtovasta ilmapiiristä. Iso plussa WIlliam Cameron Menziesin trikkiefekteille. ****

242- Pakula: The Parallax View (Ansa) (DVD Re-), Edelleen omia kaikkien aikojen suosikkeja, monitasoinen ja kiehtova poliittinen jännäri, missä Warren Beautty ottaa yhteen kasvottoman murhaorganisaation kanssa varsin 70-lukulaisin seurauksin. Parhautta. *****

243- Barnet: By the Bluest of Seas (Kovo), Hutaistun oloinen ja pintapuolinen romcom Kaspianmeren rannalta. Kuriositeettinahan tämän katsoo, 30-luvun neuvostoelokuvaa harvemmin näkee. Parasta tässä on välittömän rehellinen tunnelma ja merimaisemat. **

244- Considine: Tyrannosaur (Kovo), Warp filmsin hienon sarjan brittileffaa. Parhaimmillaan. Näyttelijä Considinen esikoispitkä vakuuttaa joka tasolla. Kahden rikkinäisen keski-ikäisen ihmisraunion suhteen kehittyminen on hienoa katsottavaa. Considinen maailma on hienosti liioiteltu ja burleski, mutta henkilöt vioistaan huolimatta vaivattomasti samastuttavia. Taitava pieni elokuva tämä. *****

245- Sandrich: Follow the Fleet (Kovo), Astairen ja Rogersin yhteispeliä on aina ilo katsella, etenkin Sandrichin ohjauksessa. Tarina on taas mitä on, mutta kun mukana on klassiset "I'm Putting All My Eggs in One Basket" ja "Let's Face the Music and Dance" on sillä saralla klassikonpaikka ansaittu. Leffana keskitasoa,eikä Ginger ole tässä parhaimmillaan (legendan (Wikipedia...) mukaan Sandrich ja Ginger eivät koskaan tulleet toimeen, mikä saattaa selittää osaltaan. Plussaa Randolph Scottista roaming Romeona. **1/2

246- Curtiz: White Christmas (Kovo), Joululeffaklassiko yllätti "militarismillaan". Crosby ja (aina surkea) Danny Kaye tässä Broadwayn (ja 2. Maailmansodan) veteraaneina keräämässä rahaa ahdingossa olevalle entiselle kenraalille. Samalla hoidetaan rakkausasiat kuntoon omalla rintamalla Rosemary Clooneyn (loistava laulaja) ja Vera Ellenin (loistava tanssija) kanssa. Tanssinumeroista jää kuitenkin jotain puuttumaan, koska kumpikaan Crosby eikä Kaye ole tanssimiehiä. Ihan OK schmaltzia kuitenkin. ***

247- MacKendrick: High and Dry (The Maggie) (Kovo), Hauskan ja traagisen rajalla tasapainotteleva komediadraama skotlantilaisen rannikolaivan rahtireissusta Glasgowsta länsirannikon saarille. Kulttuurien ja sukupolvien, kaupungin ja maalaisuuden yhteentörmäyksiähän tässä päivitellään ja itse asiassa varsin onnistuneesti. Ei aivan Whisky Galoren veroinen tämä ole, mutta samalla tavalla kiinnostava ja taiten tehty dramedia kuitenkin Ealingiltä. ****

87. Cosmatos: Beyond the Black Rainbow (2010) ***

Visuaalisesti hyvinkin tyylikästä katseltavaa, esimerkiksi Mario Bavalta oli kyllä selkeästi otettu mallia tähän leffaan. On siksikin harmi ettei itse juonesta saa oikein mitään erityistä irti, eli sen osalta homma jää puolitiehen. Sen sijaan soundtrackista plussat.

88. Fellini: 8½ (1963) ***½

Toimi ehkä hitusen paremmin tällä katselukerralla, mutta en pysty vieläkään tälle esim. täysiä tähtiä antamaan. Ehkä tällä kertaa leffan huumoripuoli toimi paremmin kuin viimeksi.

89. Kurosawa: Throne of Blood (1957) ***-

Ei ehkä Kurosawaa sieltä parhaimmasta päästä, sillä ainakin omalla kohdallani yllätyksetön juoni syö tästä tehoja. Toisaalta visuaalisesti tämä on Kurosawaa sieltä parhaimmasta päästä.

90. Amirpour: A Girl Walks Home Alone at Night (2014) ***½

Kaipa tämän voi laittaa vuoden positiivisten yllättäjien joukkoon, vaikkei aivan 5/5 kamaa olekaan kyseessä. Tyylikkäästä visuaalisesta ilmeestä ja tarttuvasta soundtrackista ehdottomasti plussat. Tässä on sopiva sekoitus esim. 60-luvun italolänkkäriä, vanhaa kunnon film noiria ja kasarileffoja. Juoni olisi voinut ehkä olla hieman yhtenäisempi, siitä ainoa miinus.

91. Abrams: Star Wars: The Force Awakens (2015) ***

Oli kyllä mukava nähdä vanhoja tuttuja kasvoja tässä, siitä plussat. Toisaalta uutta sukupolveakin ajettiin sisään ihan kelvollisesti. Leffan kompastuskivi on kuitenkin lukematon vanhojen ideoiden naamioiminen ns. uusiksi ja niiden kierrätys. Myös pahikset tuntuvat liian helposti kukistettavilta tässä. On tämä kaikenkaikkiaan kelpo nostalgiatrippi mutta juoneen olis kaivannut enemmän yllätyksellisyyttä ja mielikuvitusta.

92. Konchalovsky: Maria's Lovers (1984) **½

Aivan OK sotadraamaleffa Konchalovskylta, Nastassja Kinski toimii ehkäpä kantavana voimana tässä.

93. Castle: The Tingler (1959) ***

Castlen tyylille ominaista b-leffahassuttelua ja pääosassa kaiken lisäksi itse Vincent Price, kokonaisuudessa varsin kepeää ja mukavaa katseltavaa.

94. Penn: Into the Wild (2007) ****½

Muutamien vuosien tauon jälkeen oli mukava katsastaa tämä uudelleen. Into the Wild toimi omalla kohdallani edelleen varsin hienosti, vaikkakin leffan kesto onkin melko pitkä. Toisaalta esim. erinomainen soundtrack ja Alaskan upeat maisemat vievät kyllä mennessään.

Sen enempää ottamatta kantaa kyllä mä Kayen tanssimieheksi laskisin.

Tämä siis sorsimukselle, ei tuu quoteista nyt mitään.

Koston käsi (25.12.2015 12:18)

Sen enempää ottamatta kantaa kyllä mä Kayen tanssimieheksi laskisin.

Tämä siis sorsimukselle, ei tuu quoteista nyt mitään.

Tässä kun mietin, niin aika vähän loppujen lopuksi on tullu DK:n leffoja katteltua. Arvio perustui siihen, että White Christmasissa mies ei tanssi paria pientä pyörähdystä lukuunottamatta ollenkaan. Ja isommissa musikaalinumeroissa Vera-ellenin parina on aina joku balleriina, jolle ei reploja ole kirjoitettu. :)

248- Dearden: The Blue Lamp (Kovo), On nyt tullu muutama Basil Deardenin Ealingille ohjaama draama katseltua, ja alkaa valjeta, että jonkinlaisesta aliarvostetusta tekijästä taitaa olla kyse. Kulttimiehethän muistavat Deardenin kauhuklassikko Dead of Nightista, mutta pienellä otannalla nämä miehen Lontoo- draamat vaikuttavat kiinnostavilta. Blue Lamp on reportaasi- crimeä, missä tuodaan aitojen tapahtumapaikkojen ja realististen kertomusten avulla tosielämän maustetta genreen. Blue Lampia on kritisoitu liian lempeästä poliisi- kuvauksestä, koska possut kuvataan tässä ihmisinä eikä väkivaltakoneiston pampunheiluttajina, ja kieltämättä Deardenin sävy on aika "sininen". Mutta kyttien kuvaus pysyy sentään rehtien paskahommaa tekevien duunarien linjalla, mitään sentimentaalista hehkutusta tässä ei ole. Ealing- draaman vakiokasvo Jack Warner tekee tässä sen "elämänsä roolin", joka iski kipinää yleisössä siihen malliin, että hahmo sai oman pitkäkestoisen TV sarjan Britanniassa, joka sinetöi Warnerin uran Dock Greenin Dixoniksi. Roistopuolella hyvän nilkkiroolin vetää nuori Dirk Bogarde, mutta pääosassa tässä on männäajan Lontoo. Positiivinen ylläri. ****

249- Capra: It's a Wonderful Life (Ihmeellinen on elämä) (TV HD Re-), Jokajouluinen helmi tulee tsekattua takuulla oli sitten Suomessa tai Lontoossa. Todella upea käsikirjoitus, mahtava roolitus ja humaani asennehan tässä aina vakuuttaa. *****

250- Levesque: Werewolves on Wheels (Kovo), Heikko biker- kauhuiluhaahuilu, missä prätkäjengi sotkeutuu satanistien verkkoon ja eihän siitä seuraa muuta kun päätöntä chopperikruisailua autiomaassa. Tylsä leffa, ei toimi bikerina eikä kauhuna. *1/2

251- Dearden: The Square Ring (Kovo), Viikon toinen draamahelmi Ealingiltä/ Deardeniltä, tällä kertaa seurataan kulisseista reaaliajassa viiden pugilistin menestystä yhden nyrkkeilyillan aikana. Mukana on vast'alkajia, leipääntyneitä nyrkkiduunareita, nouseva tähti sekä has been entinen mestari. Kaikilla on tietysti kehän ulkopuolella omat draamansa siihen päälle. Takahuoneen seremoniamestarina häärii vakiokasvo Jack Warner. Hyvin kirjoitettu, hyvin ohjattu laatudraama josta huokuu samaan aikaan aitous sekä männävuosien nostalgia. ****

252- Romero: Survival of the Dead (Kovo), Aika yössä alkaa vanha mestari olemaan. Näistä post- Day of the Dead zombeiluista puuttuu mestarin kädenjälki. Ja tilalla huokuu tusinatuotteen tavanomaisuus. Ei näitä enää edes odota. Nuorempi polvi taitaa tehdä jo näitäkin paremmin. Tyylikin oli tässä hakusessa, niin monta myötähäpeällistä kohtausta ja juonenkäännettä tässäkin oli. Harmi. **

253- Dominik The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford (DVD), Todella rankasti ylipitkä ja tekotaiteellinen kerronta Jessen lopunajoista. Pitt ja (oma suosikki) Casey Affleck toki hyvässä vireessä, mutta pointti olis tulli selväksi alta kahdenkin tunnin. Etenkin keskivaiheen tunti on aika turhaa samanlaisesta dialogista toiseen harhailua. Harmi, sillä tässä on toki muitakin palikoita kohdillaan, etenkin Roger Deakinsin hieno kuvaus. Ja lavastuskin sattui silmään, vaikka kokonaisuutena Dominikin villi länsi on aika kliininen ja steriili paikka. Caven ja Ellisin musatkin tuntui olevan väärässä filmissä. Harmittavasti ison potentiaalin hukkaava kiinnostava esitys oli tämä. **

254- DeToth: Man in the Saddle (Kovo), Aika perustason karjaparoni vs naapurit- subgenren western. Randolph Scottin oma tuotantoyhtiö paransi juoksuaan loppua kohden Budd Boetticherin tullessa ohjaajan pallille. Huonoja eivät varsinaisesti ole nämä alkupäänkään leffat, mutta kauttaaltaan keskinkertaisia yleensä parilla väläytyksellä. Tarvittiin Boetticher haastamaan Scott tuomaan itsestään sen jäyhän harmaantuvan cowboyn joka klassikon asemassa syystä onkin. **1/2

255- Girdler: Grizzly (Kovo), Hupaisa Tappajahai- kopio viihdyttää hölmöydellään, mutta ei tietenkään nouse esikuvansa kastiin. Jaeckel ja Christopher George kyllä hyvässä vedossa metsänvartijana ja hippidosenttina. Vaikutti, että vilkaistu versio oli saksittu, mikä ei tietenkään kokemusta parantanu. Tosin viime aikoina on tullu aika vähän tsekkailtua näitä, joten nautinto oli kaikesta huolimatta suuri. **

sorsimus (27.12.2015 19:52)

Koston käsi (25.12.2015 12:18)

Sen enempää ottamatta kantaa kyllä mä Kayen tanssimieheksi laskisin.

Tämä siis sorsimukselle, ei tuu quoteista nyt mitään.

Tässä kun mietin, niin aika vähän loppujen lopuksi on tullu DK:n leffoja katteltua. Arvio perustui siihen, että White Christmasissa mies ei tanssi paria pientä pyörähdystä lukuunottamatta ollenkaan. Ja isommissa musikaalinumeroissa Vera-ellenin parina on aina joku balleriina, jolle ei reploja ole kirjoitettu. :)

Wonder Manissa Kaye näyttää just Vera-Ellenin rinnalla kieltämättä himpun verran kömpelöltä, vaikka ihan kohtalainen tanssija onkin: https://www.youtube.com/watch?v=4gTDtZlexIU

Yotsuya (28.12.2015 19:33)

sorsimus (27.12.2015 19:52)

Koston käsi (25.12.2015 12:18)

Sen enempää ottamatta kantaa kyllä mä Kayen tanssimieheksi laskisin.

Tämä siis sorsimukselle, ei tuu quoteista nyt mitään.

Tässä kun mietin, niin aika vähän loppujen lopuksi on tullu DK:n leffoja katteltua. Arvio perustui siihen, että White Christmasissa mies ei tanssi paria pientä pyörähdystä lukuunottamatta ollenkaan. Ja isommissa musikaalinumeroissa Vera-ellenin parina on aina joku balleriina, jolle ei reploja ole kirjoitettu. :)

Wonder Manissa Kaye näyttää just Vera-Ellenin rinnalla kieltämättä himpun verran kömpelöltä, vaikka ihan kohtalainen tanssija onkin: https://www.youtube.com/watch?v=4gTDtZlexIU

Aivan loistava klippi! Kiitos. Ja ihan komeastihan ne askellukset Dannyltä sujuu. Mutta Vera-ellen todellakin oli tanssijana aika mahtava. Harmi, ettei näytteleminen ollu taas hänen fortensa. (Tähän nyt tietenkin joku neropatti linkittää klippiä missä VE vetää jotain Nukkekotia Säynätsalon kesäteatterin matineassa. Ja mikäs siinä, antaa tulla vaan!)

Hal Ashby : Harold and Maude (1971) ***½

Nuori miehenalku on pahasti äitinsä tossun alla ja kuluttaa väsyneet päivänsä tekemällä itsemurhaperformansseja. Myöhemmin hän kohtaa vanhan mummon, joka kapinoi yhteiskuntaa vastaan ja joka on hippihenkinen ja omituinen parivaljakko ystävystyy. He alkavat kuluttaa aikaa yhdessä erinäisten tempausten merkeissä. Elokuvan pääpointtina on, että nauti elämästä vielä kun ennätät ja älä anna muiden sanella tekemisiäsi. Sisältää varsin hyvän Cat Stevensin soundtrackin.


Frank Miller, Robert Rodriguez : Sin City: A Dame to Kill For (2014) ***

Ei niin hyvä kuin ykkönen mutta silti mielestäni riittävän hyvää elokuvaviihdettä.


David O. Russell : The Fighter (2010) ****

Hyvä nyrkkeilydraama, jossa Bale ja Walhberg tekevät onnistuneet roolisuoritukset, eikä muissakaan rooleissa nyt valittamista ole.


Phil Alden Robinson : The Sum of All Fears (2002) ***

Venäjällä kuohuu ja välit Yhdysvaltojen kanssa heikkenevät kun maat joutuvat yllättäen konfliktiin. Apuun tarvitaan Ben Affleckin esittämä Jack Ryan. Kohtuu jees mainstreamjännäri. Ei nyt mitenkään erikoisen realistinen mutta etenkin ensimmäisen tunnin jälkeen varsin viihdyttävä.


David Fincher : Gone Girl (2014) ***½

Trilleri, jossa miehen vaimoa katoaa jättäen jälkeen veriset jäljet. Mies joutuu median silmätikuksi ja epäillyksi murhasta. Ammattitaidolla tehtyä draamajännäriä, muttei nyt kuitenkaan mene vuotensa parhampiin. Ei mielestäni yllä Fincherin parhaimpien elokuvien tasolle.

Eipä sitten mennyt sata rikki tänä vuonna. :(

95. Weir: The Last Wave (1977) ***½

Mielenkiintoinen, joskin melko verkkaisesti etenevä trilleri Weirilta. Soundtrack on pääosin täyttä rautaa, ja sieltä suurin osa leffan hyvästä tunnelmasta myöskin kumpuaa. Leffan tyylikkäästä lopetuksesta myös plussat.

96. Polonsky: Force of Evil (1948) ***½

Tyylikäs ja sopivan nopeasti etenevä noir, John Garfieldille ja aina vaikuttavalle Marie Windsorille lisäpropsit.

97. Castle: The House on the Haunted Hill (1959) ***

Perus säikyttelyä ja kummittelua William Castlen tyylillä höystettynä. Vincent Price on hyvä pääroolissa ja on tässä pari näppärää twistiakin mukana.

Päätelläänpä vuosi 2015:

256- Russell: Joy (Leffassa), Ostoskanavamagnaatti Joy Manganon yksityiselämää dramedisoiva pätkä sortuu kaikessa sujuvuudessaankin kliseisiin. Paatoksella ihaillaan ja jalustalle nostetaan Manganon sisukkuus VALTAVIEN vastoinkäymisten tiellä. Tää on sitä amerikkalaista menestymisen kultin palvontaa, joka mulle ei kategorisesti uppoa. J-law vetää kyllä hyvin pääosassa ja paikoitellen, etenkin alkupuolella on väläyksiä I Heart Huckabeesin anarkismistakin. Ihan mukiinmenevää viihdettä kutenkin. ***

257- Boorman: Hope and Glory (Kovo), Brittimaestron "Amarcord", sotavuosien Lontoon ja Thamesin laakson lapsuusaikoja muisteleva välillä nostalginen ja välillä nostalgiaa piikittelevä kiinnostava omaelämäkerrallinen leffa on hienosti ja rahalla tuotettu. Töksähtävää loppua lukuunottamatta Boormanin ikkuna menneisyyteen tunttu uskottavalta lainehtiessaan suuren tragedian ja kepeän komedian välillä. ****

258- Sandrich: Gay Divorce (Kovo), Sandrich- Astaire- Rogers troupen vankka komedia on sukua Top Hatille juonen huolellisessa rakentamisessa, mutta aivan samoille kierroksille ei tässä äidytä. Tanssinumeroista Continental on harvinaisen suurellisesti lavastettu ja muistuttaa jopa B. Berkeleyn aikalaisnumeroita. Taattua laatua. ***1/2

259- Campbell: My Name is Bruce (Kovo), Sympaattinen itseironinen ja itsetietoinen kulttikauhukomedia oli tämä. Bruce on toki aina Bruce, ja tämän ohjaaja Bruce on hienosti ymmärtänyt lähestymistapaa kulttistara- Bruceen miettiessään. Jos leffasta ottaisi tämän gimmickin pois, ei jäljellä olisi juuri mitään, eli tämä nousee ja kaatuu yhden idean varassa. Mutta kaikessa kieliposkisuudessaankin tykkäsin. ***

259 on ihan hyvä määrä, reflektoi hyvin sitä, että on tullu oltua paljon kotosalla viime vuonna...

101 .Beasts of no nation (netflix) ***½ Netflix original –elokuva on kyllä kiinnostava ja erittäin hyvin näytelty, mutta ehkä sittenkin turhan hidas ollakseen ihan napakymppi. Katsomisen arvoinen kyllä ehdottomasi, Idris Elba on todella hyvä.

Statsit 2016

Yhteensä 101 elokuvaa, parinkymmenen leffan pudotus viime vuodesta. Marras-joulukuussa sain katsottu yhteensä 3 elokuvaa, siihen asti tahti oli "normaali".

Netflix 70

Teatteri 4

DVD 2

bd 1

lentokone 4

Yle areena 11

TV 9

Kokonaiset tv-sarjakaudet: 17, tosin siinä on 6 kautta Archeria, jonka kausi on 13 n. 20 minuutin jaksoa. Silti melkoinen lisäys tv-sarjojen katselussa – leffojen kustannuksella.

Parhaat 4½-5 *: St.Vincent, Jakten, Only God Forgives, Mad Max 4: Fury Road, Reservoir Dogs, Going Clear: Scientology and the Prison of Belief, Hymyjen maa.

Hyvin lähellä myös Dallas buyers club, Whiplash, The Forecaster

Paskimmat * Bounty Killer, Timber Falls, Preservation, Children of the Corn: Revelation (tää tosin oli viihdyttävän huono), The Resident, Risto Räppääjä ja Sevillan saituri, Boot Camp ja kyllähän tälle listalle kelpaisi monta muutakin netflixin halpakauhutarjonnasta.

Night Visionsissa tuli katsottua paljon leffoja: 

140. Deathgasm ****

Paljon velkaa Trick or Treatille (1986). Kohta tarkemmin etusivulla.

141. The Deadlands ***+

Maorien oma Apocalypto. Suppeudesta miinusta, Uuden-Seelannin pohjoissaaren luonnosta ja maorikulttuurista paljon plussaa. Kohta tarkemmin etusivulla.

142. Knock Knock ****-

Hard Candyn kopio miltei, mutta myös Haneken Funny Games ja norjalainen Naboer tulivat vahvasti mieleen. Death Game (1977) näkemättä, Knock Knock ilmeisesti on siitä jopa virallinen remake. Asia pitänee korjata, tämä on nimittäin mainiota matskuu.

143. Re-animator *****

144. The Last Border ***½

Suomen paras Mad Max ‑mukaelma. Paljon ideoita, mutta lievä aneemisuus vaivaa. Toisaalta virkistävästi pahikset eivät ole aivan övereitä – ainoastaan vaatetukseltaan. Heillä jopa on agenda ja ihmisiä jätetään tappamatta.

145. Dust Devil ****

Niin paljon hyvää. Loppujakso Kolmanskop-aavekaupungissa on upea.

146. Society ***½

Loppu”orgiat” menee jo liian perseilyksi

147. Love (Noé) ****

Fiksulla tavalla Noé kuvailee mielenliikkeitä ja tunnekuohuja. 3D-kuvaus onnistunut myös, usein kuvataan pelkkää huonetta “laatikkomaisen” eristyneesti ja siten päästään vielä lähemmäs hahmoja. No en osaa selittää.

148. Redeemer ****-

Yllättävän asiallinen low-budget mättö goreisilla high-lighteilla, olen näitä Marko Zaror pätkiä katsonut enemmänkin ja Redeemer on paras so far. Etenkin Noah Segan (Looper, Dead Girl, Brick…) loistaa roolissaan aivan liian rennosti ottavana jenkkigangsterina: Tarantino ei enää kirjoittele tällaista oikeasti hauskaa matskua, niin hyvä että joku jossain edes. Seganin palkkio luultavasti söi melkein koko budjetin, mutta oli sen arvoinen.

149. Feed the Devil ***-

Turha metsäkauhu, jossa tapahtuu liian vähän. Pääosanilkin asenteessa on kyllä jotain hienoa: hän ei anna kaikenlaisten alaskalaisten intiaani-mystikkoaavesoturien pelotella itseään. Lopussa on yksi häiritsevä kohtaus, jossa välähtää hetkeksi Feed the Devilin eksoottisen näyttämön potentiaali, mutta: too little, too late.

150. A Nightmare on Elm Street ****+

151. Yakuza Apocalypse *½

Rasittavaa paskaa, kuten nimestäkin voi jo päätellä

152. Lost Soul: The Doomed Journey of Richard Stanley’s Island of Dr. Moreau ****

Supermielenkiintoinen kuvaus siitä, miten RS murtoi paineen alla ekassa oikeasti isossa produktiossaan. Ja siitä miten Val Kilmer ja Marlon Brando eivät ole helpoimpia tyyppejä.. tosin Brandolle sympatiapisteitä asenteestaan ja ideoistaan.

153. The Wicker Man: Final Cut ******

154. Hardware *****-

R.I.P. Lemmy, hail Iggy, hail Carl McCoy, hail Richard Stanley. Shades ansaitsisi oman leffan.

155. We Are Still Here ***-

Turha kauhuelokuva. Näitä tapauksia että osaava porukka kokoontuu yhteen, hommaa budjettia, mutta mitään hyvää ideaa ei ole, joten tekevät sitten silti kliseisen säikyttelyleffan.

156. Cherry Tree ***

Vähän epäturhempi pakanakauhuleffa, koska idea on olemassa, mutta kokonaisuus ei oikein toimi. Ohjaaja David Keatingin aiempi Wake Wood oli kohtuu kiva Hammer-style brittikauhu, mutta tämä ei yllä samalle tasolle. Sympaattinen pääosa Naomi Battrick oli riittävä syy katsella.

157. Necronomicon ***½

Kivat practical effectsit, mutta ainoastaan vika episodi (Yuznan ohjaama tunneleissa lätistely) on oikeasti mukaansatempaava.

158. A Gun For Jennifer ****

Miten ysärillä on voitu tehdä jotain näin kasaria??!

159. Miami Connection *****

Friends through eternity, loyalty, honesty!

no dumpataan tänne sitten loputkin 2015 vuodelta: 

160. Punisher: War Zone ****½

Hieno teos. Domic West on kyllä 2000-luvun parhaita kusipääroolityyppejä. PWZ:n ohjaaja on saksalainen potkunyrkkeilijänainen Lexi Alexander. Leffan jälkeen kannattaa kuunnella

http://www.earwolf.com/episode/punisher-war-zone/

, jossa Lexi ja muut fiilistelevät parhailla kohtauksilla ja kertoilevat paljon anekdootteja tuotannosta.

161. Yor: The Hunter From the Future ***1/2

Antonio Margheritin Star Wars + dinot + luolamiehet + vaikkamitä. Turkin Kappadokian surrealistisissa maisemissa kuvattu, ja paikallisverta mukana: Aytekin Akkaya, eli Cüneyt Arkinin parivaljakko Turkish Star Warsista! Käsittämättömän hitaasti ja jumittavasti etenevä, musiikit välillä aivan pyllystä. Paljon hyvää, paljon pahaa.

162. Besieged Fortress *****

Aliens-henkinen ja dramaattinen tarina muurahaisheimojen taistelusta. Ikinä en tule ymmärtämään, miten luonnossa on voitu kuvata näin tarkkaan ja selvästi tällaisia asioita. Muurahaisleffojen top-3:ssa Phase IV:n ja The Hellstrom Chroniclen kanssa. Sotaelokuvanakaan ei huono.

163. Roar *****

Joku kriitikko kuvaili katsomiskokemusta näin: “kuin leijona pitäisi stilettiä kurkullasi koko elokuvan ajan”. Huhhuh. Ehkä kovin juttu jota näin herran vuonna 2015.

164. Battlestar Galactica *****

Fucking awesome. Sodan epätoivo on saatu tallennettua, ja cylonit nyt ovat coolimpia kuin stormtrooperit. Alkuosa avaruussodankäyntiä huippuefekteillä ja musiikeilla, loppuosa erittäin viihdyttävää startrek-mäistä mysteeriä. Teatterikokemuksena autuas.

165. The Black Hole **

Ja nyt sitten Star Wars rip-off ilman hyvää ohjausta. Disneyn kallis eepos ei osaa lainkaan päättää mihin suuntaan menisi. Osa efekteistä todella näyttäviä (punaiset asteroidit esim.) ja concept artistit ovat vääntäneet pelottavan näköisiä robottipukuja, ja sitten joku on määrännyt että laittakaapa sinne myös typerä isosilmäinen disney-robotti ettei ole liian ahdistavaa. Anthony Perkinsin man crush Maximilian Schelliin on tuskaista katsottavaa, ja Ernest Borg9 munaa itsensä tahvoroolissa. Robert Forster sentään yrittää olla ammattilainen mutta tässä konkurssissa se ei paljon pelasta.

166. Brainstorm ****-

Aina tykännyt tästä, eikä tykkäämistä vähenänyt nähdä 70-millisenä teatterissa. Trumbullilla oli erinomaisen kiinnostavat näkökulmat scifiaiheisiinsa.

167. The Hunger Games: Mockingjay – Part II ***

Ei läheskään niin paskaa kuin sietämätön kolmososa. Nihilistisen oloista sotamenoa ja propagandaa. Näissä kahdessa vikassa osassahan ei ole varsinaista Nälkäpeliä enää, which is a bummer, mutta uusimmassa on sentään muutama näyttävä ansa. Viemäritunneleissa meno menee aivan alienssiksi. Pahin ongelma kaikissa osissa on Peeta-hahmo, totaalisen pyllystä.

168. Battle Beyond the Stars ****

Mukavan Star Trek meets Star Wars meno, ja täynnä scifistisiä villejä ideoita.

169. Lumikuningatar (1986) ****

Upean näköinen ja tunnelmallinen, harmi ettei Suomessa ole paljoa tällaista matskua.. Rauta-aika tulee ekana mieleen.

Ja vielä viimeiset: 

Star Warsit, “machete järjestyksessä”:

170. Star Wars ep. 4: A New Hope ********

Näistä orkuista katsottiin teräväpiirtoiset “HARMY de-specialized versiot”, jotka olivat todellakin erinomaisen hyvin tehty. Ei ole mitään syytä katsoa mitään muita versioita.

171. Star Wars ep. 5: The Empire Strikes Back ********

172. Star Wars ep. 2: Attack of the Clones *1/2

It’s more cgi than film… twisted, and evil.

173. Star Wars ep. 3: The Revenge of the Sith **1/2

Lopussa tavoitetaan jo jotain tunnetta, mutta eijumalautamitäpaskaa siihen asti.

Machete orderista: Ei kannata. Dramaturgisesti järjestys toimii aika hyvin (paitsi että RotS:n lopussa Amidala spoilaa nimeämällä viimeisillä sanoillaan toisen lapsensa Leiaksi), mutta ESB:n mahtavuuden jälkeen kun katsoo AotC:n niin järkihän siinä jättää, tason romahdus on niin totaalinen. Phantom Menacea ei todellakaan jää kaipaamaan. Kuten eräällä toisella foorumilla joku sanoi: “

No amount of mental gymnastics can make the Phantom Menace not suck donkey dick.”

174. Caravan of Courage – An Ewok Adventure **½

Ewokeilla on aitauksessa LAAMA. Heillä on myös joku HILLERI, ja PÖLLÖ ja HEVONEN. Tämä kertookin jo elokuvan ongelman, ei se kuulu SW-universumiin. Oudon vanhahtava muutenkin, muistuttaa kökköine jättiläishämähäkkeineen muineen enemmän Ray Harryhausen ‑spektaakkeleita kuin Star Warsia.

175. Star Wars: The Force Awakens ****+

Jees. Hyvin uskollinen OG-trilogialle. Plussaa: Kylo Renin ääni, coolit visuaalit, Oscar Isaac on kyllä kova jäbä, eikä huonosti vedä toinenkaan Ex Machina näyttelijä eli Domhnall Gleeson. Vähän oli päälleliimattua “tarvitaan vahvoja naishahmoja, mustaa pääosaa… unohdettiinko jotain.. ainiin, voi paska, aasialaiset? laittakaa sinne jotain.. joku jengi, nimetkää vaikka Ching-chongs? tai Kanjiklub?”

Huonoa:

-Supreme Leader Snoke kuulostaa nimenä tyhmältä, joltain jar-jar/watto läppähahmolta. Snoke. Toisaalta, olihan Mad Maxissakin poliisipäällikön nimi Fifi. Silti, toinen näistä toimi, toinen ei. Snoke myös näytti joltain harrypotter cgi-efektiltä.

-Musiikit eivät nyt olleet mitenkään muistettavat vanhoja biisejä lukuun ottamatta

-“Emo-kid” oli vähän liian luuseri rooliinsa, tai oikeastaan paljonkin. Ensin pysäyttää laserin Voimalla ja sitten onkin seudun heittopussi??

-Kanjiklub

-Solon aluksessa ryntäilevät cgi-lonkerohirviöt, koko kohtaus juuri sitä post-1984 lucastyyliä mitä ei tarvittaisi

176. Spaceballs ****½

Tullut katsottua nyt viime aikoina miljoona biljoonaa Star Wars leffaa ja pelailtua pelejäkin joten alkaa riittämään. Spaceballs on parasta terapiaa SW-krapulaan.

177. Burrowers ***

Yllättävän painajaismainen western-horror maan alta uhkaavista “inkkareista”.

178. The Neverending Story ***½

Jostain käsittämättömästä syystä näin vasta nyt, herran vuonna 2015. Onhan tässä oma oldschool-viehätyksensä. Sfinksijakso on upea.. ja hevosen kohtalo yllättävän karu.

179. The Humanoid ***+

Samurai Darth Vader (Ivan Rassimov) johtaa Darth Vadereista koostuvaa armeijaa. Ja ampuu sormistaan sinisiä säteitä. Ydinohjuksia, tiibetiläinen jedikakara, Richard Kiel ja hellyyttävä, ankan lailla ääntelevä robokoira. Morriconen score on sarjaa “Ennio my man, ehditkö säveltää alle viikossa scoren? ai et? no oisko sulla pöytälaatikossa jotain käyttämättä jääneitä muista leffoista?” Om mani padme hum!

180. The Devil’s Rain ****+

Monta kertaa enemmän naamansulamisia kuin Street Trashissa ja Body Meltissä yhteensä! Vuoden vika leffa oli myös yksi kovimpia, ja herätti kysymyksen siitä miksei tämäkään saatananpalvontatekele ole tunnetumpi, vaikka mukana ovat William Shatner, Ernest Borgnine ja John Travolta. Ja Ida Lupino. Ja Anton Szandor LaVey. Välillä sitä pelkää, että on jo tietoinen kaikista maailman palkitsevimmista leffoista, mutta sitten tuleekin vastaan Devil’s Rain, Roar tai No Blade of Grass ja kaikki on taas hyvin.

2015 oli hyvä vuosi. Leffateatterissa tuli nähtyä huima määrä klassikoita, Interstellarit yms. puhuttelivat myös. Sarjapuolella katsoin viimeinkin kehutun Breaking Badin, ja olihan se nerokas alusta loppuun. Narcos toimitti myös. Ja The Walking Dead, The Strain ja Game of Thrones. Ja Black Mirror, ja Sherlock. 4-5 tähden kamaa kaikki. Kuuden tähden kamaa oli j-drama puolella Liar Game, jonka leffaversioita olen täällä ennenkin kehunut. Katsottavissa mm. Crunchyroll-streamauspalvelussa (laillinen). Kiitos 2015. 

Matthew Vaughn : Kingsman: The Secret Service (2014) ***½

Salainen vakoilujärjestö rekrytoi uutta ja nuorta väkeä joukkoihinsa, samalla kun taistelee maailman rauhaa uhkaavia tahoja vastaan. Agentit ovat hieman James Bond-tyylisiä ja muistuttavat ulkonäöltään 60-70-lukujen Michael Cainea (joka myös nähdäänkin elokuvassa). Over the top-actionia ja ei ihan aina hyvässä mielessä. Elokuvan jälkipuolisko toimii alkua paremmin. Viihdyttävä toki.

John Guillermin : Death on the Nile (1978) ***

Agatha Christie-filmatisointi, jossa Niilin matkalla eräs rikas perijätär murhataan ja reissun laivan matkustajista suurin osa siirtyy samalla epäiltyjen listalle.

Peter Ustinov Poirotina joka saa apua ystävältään, jota esittää itse David Niven. Muissakin rooleissa on kovia nimiä. Sellainen keskikastin kokonaisuus kyseessä.


Mike Hodges : The Terminal Man (1974) **

Eräs mies on kärsinyt hieman epilepsiakohtauksen tyylisistä sairaskohtauksista, joiden aikana hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti. Tästä toivuttuaan hän päättää osallistua erikoiskokeeseen, jossa miehelle asennetaan aivoihin mikrosiru, jonka toivotaan parantavan hänet. Yllätys, yllätys, homma menee pieleen ja seuraukset ovat toivottua päinvastaiset. Unettava Crichton-"jännäri", joka ei oikein toimi millään tavalla.


Oliver Stone : Alexander (2004) ***

Aleksanteri Suuren vaiheista kertova Oliver Stonen ohjaama eeppinen elokuva. Ei ollenkaan niin huono kuin mitä ennakkoon pelkäsin, olkoonkin ettei nyt mitenkään erityisen hyväkään ja Elitistin pääsivun arvostelussa mainitut heikkoudet on helppo allekirjoittaa. Mutta kyllähän esim. lavastus ja taistelukohtaukset ovat tehty sen verran yksityiskohtaisesti, että tämän parissa viihtyy, eikä tätä vaivaa osalle nykyajan elokuvista tyypillinen kliinisen näköinen cgi-grafiikka.