Komediasarjojen eliitti

Mitenkäs

Omid Djalili Show uppoaa? Eihän tämä iranilaisjuurinen jätkä toki mikään kaikkien aikojen paras brittikoomikko ole, mutta voitaisiinko sanoa, että tärkein, ainakin tällä hetkellä? Suvereenisti erilaiset puhetavat ja murteet hallitseva sympaattinen kyseenalaistaja läiskäisee katsojan silmille ennakkoluulot ja stereotypiat, jotka tekevät stand-upistaan nautittavan terävää. Ja muistaa myös herkullisesti tölviä "omiaankin". Pehmennykseksi nähdään perinteisempiä sketsejä, joissa taso heittelee, muttei taaskaan niin pahasti, että ihan huonon puolelle livettäisiin. Aavistuksen turhan paljon Djalili mielestäni kiljuu ja melskaa, mutta eiköhän tämän kakkoskausi silti mene tilaukseen ilman muuta. Ja eikös jokin tv-kanavakin tätä parhaillaan lähetä?



Edit: Kakkoskausi on toki sitä samaa, mutta mielestäni vähemmän epätasainen. Petraa ykköskaudesta. Parhaimmat sketsit ovat tappohauskoja. Peräti voisi jopa suositella noviiseja aloittamaan kakkoskaudesta. Mutta jos ei Djalilin kohkaaminen vain nappaa, niin minkäs sille voi.

Just tuli jakso ykköseltä. Hymyilytti vähän.

Raportoikaapa joku jossain välissä tuosta

Ketonen & Myllyrinteen kolmannesta kaudesta, joka alkaa Subilta noin puolen tunnin päästä. Kakkoskausi ei nimittäin hymyilyttänyt juurikaan, minkä seurauksena tätä kolmoskautta leimaa kohdallani lähtökohtainen antipatia sekä katsomishaluttomuus. Kakkoskausi oli typerä. Onko se muka hyvää sketsikomiikkaa, että patsastellaan, venutetaan sketsit kymmenminuuttisiksi helvetin jankkaavilla dialogeilla, toinen matkii Kari Heiskasen maneereja, ja sketsien "huipentumina" toinen sanoo pokkanaamalla sanan "vittu".



Mutta voihan olla, että vaihteeksi ylletään ykköskauden tasolle, joka sekin toki oli vaihteleva. Toivotaan parasta ja jne.

QCine ( 5.9.2010 22:05)

Raportoikaapa joku jossain välissä tuosta Ketonen & Myllyrinteen kolmannesta kaudesta, joka alkaa Subilta noin puolen tunnin päästä. Kakkoskausi ei nimittäin hymyilyttänyt juurikaan, minkä seurauksena tätä kolmoskautta leimaa kohdallani lähtökohtainen antipatia sekä katsomishaluttomuus. Kakkoskausi oli typerä. Onko se muka hyvää sketsikomiikkaa, että patsastellaan, venutetaan sketsit kymmenminuuttisiksi helvetin jankkaavilla dialogeilla, toinen matkii Kari Heiskasen maneereja, ja sketsien "huipentumina" toinen sanoo pokkanaamalla sanan "vittu".



Mutta voihan olla, että vaihteeksi ylletään ykköskauden tasolle, joka sekin toki oli vaihteleva. Toivotaan parasta ja jne.

Ykkös ja kakkoskautta tullut seurattua hyvin satunnaisesti, mutta kolmoskausi on vaikuttanut varsin hyvältä. Ainakaan sketsit eivät tuntuneet niin väkisin venytetyiltä, kuten hyvin monessa muussa suomalaisessa sketsisarjassa. Pitäisi varmaan kaivella nuo aiemmat kaudetkin ja katsastaa läpi.

Mitchellin & Webbin (+ toki Olivia Colmanin) varhaistyö

Bruiser tuli käytyä läpi. Tämä vuonna 2000 tehty kuusiosainen sketsishow-paketti toimii kouluesimerkkinä siitä, miltä tasolta brittikomiikassa lähdetään liikkeelle. Ei näissä episodeissa mitään suoranaista klassikkokamaa ole, mutta tutun vaihtelevaa on meno, ja parhaimmillaan hykerryttävää, härskiydetkin toimivat. Em. kolmikko varastaa väkisinkin shown, muut näyttelijät tuppaavat jäämään hieman kasvottomiksi, vaikkeivät toki ärsytäkään. Tämä menee sinne brittikomiikan peruselintarvike-kastiin, jossa entuudestaan ovat mielestäni jo esim. The Sketch Show, manstrokewoman sekä uudempi Armstrong & Miller ‑tuotanto.

Playlla oli

Spitting Imagen viitoskausi tarjouksessa, josta ei voinut kieltäytyä. Kakarana ne rumat nuket olivat maailman hauskimpia. Mutta oletteko muut vahdanneet tuota myöhemmiten? Luulisi, että tästä jos mistä aika on ajanut pahasti ohi? Naurattaako enää 2000-luvulla, jääkö kuriositeetiksi?



EDIT: Ei täysin, vähemmän kuin luulin. Suurin osa sketseistä on toki pöljiä, aikaansa sidottuja, tai kumpaakin. Tekstityksiäkin olisin kaivannut. Mutta ainakin nämä 1988 tehdyt vitoskauden jaksot ovat sen verran hektisiä ja nopeatempoisia, ettei kelausnappuloihin tule tartuttua. Satiiri on suorasukaista, ja nukkeja on paljon enemmän kuin mitä muistin. Ja ne ovat myös niin henkeäsalpaavan mestarillisia ihmisen rumuuden estetiikan ilmentymiä, että niihin hypnotisoituu, eikä pian edes jaksa kiinnittää muuhun sisältöön huomiota.



Olisi jotenkin hieno asia, jos Spitting Image palaisi nyt ruutuihin. Aiheet eivät ainakaan loppuisi.

Curbin 7-kausi. Historiallisen erinomainen.

30 rock on aika hauska ja sympaattinen sarja. 1. tuotantokausi on tosin vielä hieman epätasaista (10 jaksoa katsottuna), mutta meno kuulemma paranee huomattavasti tulevissa kausissa. Alec Baldwin on yllättävän kova komediaroolissaan, nautinnollista katsoa.

Yoshua Ben Yosef ( 20.12.2010 16:04)

30 rock on aika hauska ja sympaattinen sarja. 1. tuotantokausi on tosin vielä hieman epätasaista (10 jaksoa katsottuna), mutta meno kuulemma paranee huomattavasti tulevissa kausissa. Alec Baldwin on yllättävän kova komediaroolissaan, nautinnollista katsoa.

Näin (huonosta) ulkomuistista niin kakkonen ja kolmonen ovat parhaat kaudet ja kolmosessa plussana Salma Hayek. Neloskausi epätasainen mutta ainakin Michael Sheen tekee neloskaudella ehkä sarjan parhaimman vierailuroolin. Viitoskausi ei ole kyllä enää samallalailla naurata kuin aikaisemmat kaudet ja oisko jopa lopun alkua ilmassa.

Operation Good Guys elikkäs "Operaatio hyvä yritys". Saman tyylinen kuin konttori mutta sijoittui poliisilaitokselle. Yle tätä esitti joskus ja muistan että lähetysajat olivat aivan perseestä. Tuli alkuiltapäivästä tai helvetin myöhään joten monelta jäi varmasti huomaamatta.



http://www.imdb.com/title/tt0134257/

That Mitchell & Webb look:in neloskaudesta jäi vähän semmoinen vaikutelma, että kaverit haluaisivat siirtyä jo muihin kuvioihin. Mukana on paljon häikäilemättömän omituista kamaa, jonka ei välttämättä ole tarkoituskaan naurattaa vatsanpohjasta saakka. Huumorin "vakavuus" on kuitenkin hallittua ja tyylitajuista. Moni kunnianhimoisempi sketsi, esim. kauden vaikuttava Sherlock Holmes ‑huipennus, satsaa parivaljakon näyttelijän- ja muuntautumiskykyihin, jotka ovat kieltämättä huikeat. Sitä perinteisempää brittikomiikkaa tai edes ykköskauden meininkiä odottavat saattavat pettyä tähän esityskauteen. Itse kyllä pidin, ja hiukankin elitistismielisemmälle sketsiviihteen ystävälle uponnee ilman muuta.



Vaan missä viipyvät Suomen mitchellit ja webbit?

Tsekkasiko QCine Jimiltä Teststeriilin?

Piti lievän kiinnostuksen vuoksi tarkistaa mutta eipä tuo nyt kummempia naurunremakoiti synnyttänyt. Pari ihan onnistunutta sketsiä mikä ei tuossa määrässä ole kovin hyvä tulos. Kun joskus Ketonen & Myllyrinteellä sketsit tuntuvat venyvän liian pitkiksi niin tässä ne olivat usein turhan lyhyitä jolloin niitä yhteen jaksoon mahtui ihan liikaa.

Oliko

Party Down jo mainittu? En ainakaan huomannut. Kertoo catering-firmasta Hollywoodissa, jossa työskentelee epäonnistuneita näyttelijöitä ja muita hörhöjä. Mainio hahmogalleria ja hyvät läpät. Kaikin puolin toimivaa ja hyvin rytmitettyä komediaa, jota katsoo mielellään.

The Office on ilmeinen esikuva. Kaksi kautta tehty, kolmatta ei vissiin tule.



Pari klippiä

http://www.youtube.com/watch?v=8rChLGkUcPw

http://www.youtube.com/watch?v=RKzb8W0O3UY&feature=related

Täytyypi antaa tuolle Testosteriilille jossain välissä mahdollisuus. Kyllähän kotimaistenkin kohdalla tärppää silloin tällöin...

Tässä välissä pitää hehkuttaa Peter Serafinowicz Show'ta. Sivurooleista ja Look Around You ‑pseudodokkarisarjasta tuttu, hiukan Stephen Fryn mieleentuova koomikko on myös ääninäyttelijä ja imitaattori, mikä näkyy näissä vallan hulvattomissa mediaparodioissa. Serafinowicz ansaitsee oman shownsa ilman muuta: medialukutaitoa ja ‑yleissivistystä vaativa materiaali on todella hykerryttävää jopa tällaisen intertekstuaalisiin pop-kulttuuriviitteisiin ähkyyntyneen kyynikon mielestä. Imitoinneissa ei sorruta spedeilyyn, tyylikkyysrima pysyy mukavan korkealla kautta linjan. Tässä liikutaan melkolailla samoilla absurdismin linjoilla kuin Look Around You:ssa. Äärimmäisen pöljät ideat vedetään läpi ja loppuun täysin pokkanaamalla, jalon "There's nothing wrong being silly" ‑periaatteen mukaisesti. Kiinteissä sketsijatkumoissa pahin toisto onnistutaan välttämään, ja jouluspeciaalikin on herkullinen, sopivasti joulusta irrallaan.



Kun tässäkin viestissä tekisi mieli spoilata sarjan parhaat sketsi-ideat, niin luulenpa, että se on huomionarvoisen erinomaisen sarjan merkki. Suosittelen lämpimästi. "Call now!"

Kymmenen vuoden ikäisen

The Mind of the Married Manin 1.kausi oli uusintakatselussa. Sarja esitettiin tuoreeltaan Suomessa nimellä "Aina mielessä". Kaksi kautta tuota tehtiin, toista ei vissiin edes saa dvd:nä. Mike Binderin aivoituksiin perustuvaa ihmissuhdesarjaa mainostettiin "miesten Sinkkuelämää":nä, muttei moinen vertailu oikein istu. Binder itse esittää ihan siedettävästi häsläävää peruspallinaamaa, joka valehtelee ympäriinsä niin, että kärpäsistä muodostuu härkäsiä. Sitcomin vire on pohjalla, mutta henkilöt otetaan liian vakavasti, mikä tekee lopputuloksesta tyhjänpäiväisen, yhdentekevän. Muutama timanttisen hauska irtoheitto löytyy, mutta kyllä tämä silloin 10 vuotta sitten tuntui hauskemmalta. Varmaan siksi, että silloin sarjassa oli se HBO-uutuudenviehätys. Nyt katsottuna HBO-rankistelu, kaavamaisiksi sekä ennalta-arvattaviksi yltyvät pikkutuhmuudet ja pöljät kerrontaratkaisut (mm. kertojaäänen kuvitus, välillä soivat pop-hitit) ovat enää melkolailla hohhoijaa'a. Ei tämä huonoksi äidy missään vaiheessa, mutta kauden jälkipuolisko sameni pikkukivaksi viihteeksi, jonka näkemisen jälkeen ei ihmettele, miksi kolmatta kautta, joka Binderillä oli jo valmiiksi kirjoitettuna, ei enää tehty...



Ja jos on Sonya Walgerin näköinen eukko kotona, niin kyllähän päähenkilön käytös vähintäänkin ihmetyttää. Sama juttu oli Fatal Attraction ‑leffassa. Kun kotona hyöri Anne Archer, niin miten ihmeessä Glenn Close onnistui viettelemään päähenkilön?