Komediasarjojen eliitti

Peep Show'sta tutut David Mitchell ja Robert Webb onnistuvat myös sketsipuolella. Ensimmäinen "

that Mitchell and Webb look":in kausi on suositeltavaa kamaa. Taisi tulla äskettäin myös Subilta.



Mitchellissä on se jokin, jota Kari Hietalahdessa ei ole, ja Robert Webb irrottelee muutenvaan roimasti, mielestäni parhaimmillaan metroseksuaali-irvikuvana. Pikkuisen harmittaa, että sarjan kiinteimmät hahmot, viinaan- ja miehiinmenevät snooker-kommentaattorit, ovat aavistuksen liikaa irti skandinaavitodellisuudestamme, jotta niistä saisi kaiken mahdollisen irti. Mutta paikoittaiset ohilyönnit eivät haittaa, koska sketsejä ei venytetä mahdottoman pitkiksi. Parhaimmillaan setti on nerokasta anarkismia, joka osoittaa, etteivät maailmasta koskaan sketsin aiheet lopu. Pythonit on varmasti katsottu moneen kertaan, mutta vaikutteet eivät läimi ihmebantumaisesti silmille. Ammattitaitoa nääs.



Vaikuttavinta näissä kuudessa jaksossa oli ehkäpä se, miten hemmetin monta variaatiota toimivasta perusideasta (esim. "Numberwang!") saa, kun vain halutaan.

Ja vielä päivitys Mitchell & Webb ‑tilanteeseen. Kakkoskausi oli selkästi epätasaisempi kuin ykkönen, mutta kolmonen petrasi taas. Jutut olivat hit or miss ‑osastoa, mutta missäpä sketsisarjassa ei olisi. Sketsien hauskuus perustuu taas mitä erilaisimpiin juttuihin, eli eri huumorityylit ovat mielestäni edustettuina silmiinpistävän taitavasti. Kakkoskausi tarjoaa muutaman raakileidean, mutta kolmoskauden sketsit liikkuvat mielestäni akselilla keskiverto-nerokas. Suosittelisin sarjan kausien katsomisjärjestykseksi siis 1-3-2, jossa kakkonen olkoon kuriositeetti faneja varten.

Näitä pro-jätkiä kun seurailee, niin tuntuu kyllä, että britit tarjoavat meille kunnon viihdettä maailman loppuun saakka. Tekijät vaihtuvat, mutta laatu säilyy.

The Mitchell & Webb Situation on kengännauhabudjetin sketsisarja, jonka kaverukset tekivät BBC:n kaapelikanavalle 2001. Vaikka meno on tuttuun tapaan vaihtelevaa, on sarja terveellistä katsottavaa kenelle tahansa sketsiviihteen tekemisestä kiinnostuneelle. Mitään suurta koneistoa ei toimivan sarjan aikaansaamiseksi tarvita, kun mielikuvitus ja taito tehdä huumoria arkisista aiheista ovat hallussa. Kuusi jaksoa, kuvattu 15 päivässä. Ei siis Peep Shown ja tM&Wl:n tasoa, voinette suurin piirtein kuvitella, missä mennään. Pidin kyllä. Ja opin.

Arrested Development on varsin hilpeä show. Tuli telkusta nimellä Sukuvika.

Vanhemman liiton brittikoomikko

Spike Milliganiin pystyy Playn kautta tutustumaan kuudella ja puolella eurolla, brittitekstein. Tavallaan harmi, ettei tarjolla ole juurikaan tuota BBC:n 80-minuuttista, heittelehtivää kokoelma-puolidokkaria kummempaa.



Milligan näyttää tekevän ylihilseen menemisestä taidetta, ainakin tekoajankohtanaan ainutlaatuisella tavalla. Kokoelman sketseistä suurin osa on 70-luvulta, ja "tyylillisesti" kyseessä on mielestäni Monty Pythonin ja Benny Hillin ristisiitos, uskokaa tai älkää. Juttujen taso heittelee (nykynäkökulmasta) todella paljon, tuoden mieleen takavuosina julkaistut Marty Feldman- ja Dave Allen-kokoelmat. Vanhentuneimmat hekoheko-spedeilyt voi onneksi skipata uusintakatselulla.



Milliganin meininki näyttäisi perustuvan tietoisen typerästi ylilyötyihin rooliasuihin, saksalaisten pilkkaamiseen, vapaa-assosiatiivisuuteen, nopeatempoisuuteen sekä yllättävissä väleissä vilahteleviin topless-naisiin. Ja mikä ettei! En kuitenkaan käyttäisi meiningistä välttämättä sanaa "absurdi", ehkä "kaoottinen" olisi osuvampi. Sellaista Milliganin komiikka on – hyvässä ja pahassa. Eniten häiritsee Milliganin surkea pokanpitämistaito yleisön edessä nauhoitetuissa sketseissä sekä vitsiensä alleviivaaminen virnistelemällä. Mutta silti tämä on erittäin suositeltava, ehdottoman mielenkiintoinen kuriositeetti brittikomiikan lähihistoriasta kiinnostuneille. Milligan on takuuvarmasti ollut yhtenä esikuvana monelle nykymestarille.

Mitä muistatte kotimaisesta sarjasta Mustapartainen mies, josta on julkaistu dvd? Onko katsomisen arvoinen?

http://www.imdb.com/title/tt1076595/



http://www.dvdnet.fi/catalog/product_info.php?products_id=11133

Joskus penskana ainakin diggasin Mustapartaisesta miehestä, olisinko ollut ehkä yläasteella... En tiedä sitä nykyhetkestä, silloin se mustapartainen mies vaan vaikutti niin salaperäiseltä ja sarjassa oli joku jännä fiilis joka kiehtoi. Noin niinku muisteltuna parinkytä vuoden takaa.

Armstrong & Millerin tuore kakkoskausi katsottu. Perushyvää, heittelehtivää komiteamietintökomediaa, jossa käsikirjoittajia on tiun verran. Samoilla linjoilla jatketaan kuin ykköskaudella, välillä saattaisi jopa kuvitella, että molemmat kaudet on kuvattu samaan aikaan. Parivaljakon oivalliset näyttelijäntaidot pelastavat monta keskinkertaista juttua, ja jotkut ykköskauden vakiohahmot ovat jo auttamatta puhkikulutetut. Saattaapi peräti olla, että koko "jaksoista toiseen jatkuva vakiohahmo" ‑ajattelu on aikansa elänyt, minkä vuoksi esim. Mitchell & Webb tuntuu hyvin tuoreelta. Vakiohahmojen esittämät musiikkinumerot sietää juuri ja juuri, kun taas eräs sketsikomiikan universaali sääntö pysyy edelleen: luolamiehistä ei saa aikaan toimivia sketsejä. Oletteko te muut nähneet koskaan oikeasti hauskaa luolamies-sketsiä?



Armstrong ja Miller ansaitsisivat tinkimättömämmän, älykkäämmän shown. Sensuuntaisen kuin ne 90-luvun puolivälin kaksi ekaa kautta, joita edelleen dvd:lle kaipailen. Jos hommaa jatketaan tällaisena, kolmas kausi tulee olemaan jo turha.

Täältä myös kehusanoja Mitchell & Webb parivaljakolle. Parin viime viikon aikana tuli ahmittua kolme kautta "That Mitchell & Webb Look":ia ja 5 kautta "Peep Show":ta ja täytyy kyllä sanoa että kyseessä on tämän hetken nerokkaimmat koomikot.

That Mitchell & Webb Look oli (kuten mainittu) etenkin 1. ja 3. kauden osalta nerokasta materiaalia, mutta kaksikon varsinainen päätyö Peep Show vasta pankin räjäyttääkin. Kyseessä on ehkä parhaiten kirjoitettua ja näyteltyä komediaa mitä olen vähään aikaan nähnyt. Itseäni on aina viehättänyt kuinka brittiläinen pidättäytyvyys kääntyy hienosti komedian ainekseksi ja tässä se tulee erinomaisesti esiin Mitchellin hahmon muodossa. Onneksi kummelityyppisestä meuhkaamisesta ei ole tietoakaan vaan mielenliikkeitä pystytään alleviivaamaan myös hienovaraisilla ilmeilläkin. Ihailtavaa on myös se että pääosakaksikko säilyttää sympaattisuutensa vaikka käyvätkin läpi melkoisen kipeitä päähänpistoja jaksosta toiseen.



Sarjan POV-tyylikin toimii yllättävän hyvin, vaikka alkuun tuntuikin vähän kikkailulta. Nopeasti tyylin kuitenkin omaksuu eikä pian tajuakaan että sarja todella on kokonaisuudessaan "silmistä kuvattua".



Onko kuutoskauden nähneitä? Jatkuuko sarjan taso edelleen hyvänä?



Lisäksi tuli katsottua Flight of the Conchords:n ensimmäinen kausi. Sarja ei ollut aivan niin hauska kuin muistelin, mutta silti ihan sympaattinen luuserihuumorikuvaus. Sarjan paras hahmo taisi olla groupie-Mel ja tämän hahmon oma jakso "New Fans" taisikin olla kauden paras ja hauskin. Musiikit olivat hyvät.

Nyt lähti uusintakierrokselle

'Allo 'Allo, eli Maanalainen armeija iskee jälleen. Yhdeksän kauttahan tuota tehtiin, enkä koskaan nähnyt tuota loppuun saakka, mutta kyllä tämä sarjan alkutaival ainakin on upeaa katsottavaa. Brittien koominen perspektiivi II maailmansotaan ja sen stereotyyppeihin on yksinkertaisesti täydellistä. Castingista ei heikkoa lenkkiä löydy, ja tällä katselulla huomio kiinnittyi monipuolisuuteen. Sarjassa on onnistuttu sekoittamaan kadehdittavan toimivasti vanhan liiton nokkela vitsikkyys, myöhemmän ajan perverssi bennyhill-meininki ja absurdit lisämausteet. Sarja käy myös gagien varioinnin oppitunnista.



Tämä on kyllä niitä sarjoja, jotka on pakko katsoa teksteillä: näyttelijöiden sammakonsyöjä-aksentti oli ainakin itselleni hankala ymmärtää, kun tekstittämätöntä Playbackin 1-2 ‑kausiboksia yritin pari vuotta sitten katsella...

The Day Today-, Brass Eye- ja Jam-dvd:t katseltu läpi, ja mahtavaa kamaahan ne ovat sketsien pienestä epätasaisuudesta huolimatta. Erityismaininta pitää antaa Jamin näyttelijöille, jotka sisäistävät kipeiden hahmojen pienetkin nyanssit täydellisesti. Suurin osa tyypeistä on tuttuja monista muistakin brittikomedioista, mutta mielestäni kaartin hauskin oli mm. tohtoria esittävä David Cann. Täydellisen lämminhenkinen, luottamusta herättävä ja lupsakka olemus yhdistettynä outoon/mielipuoliseen käytökseen jaksaa huvittaa joka kerta.

Extrasin molemmat kaudet tuli hankittua myös, ja tarkoituksena oli ensialkuun katsastaa vain aiemmin tv:stä näkemättä jääneet jaksot. Mutta niin siinä vain kävi että koko sarja tuli tuijotettua läpi parilla istumalla. Todellista komediasarjojen eliittiä.

theremin ( 17.4.2010 11:04)

Mitchell & Webb Look":ia ja 5 kautta "Peep Show":ta ja täytyy kyllä sanoa että kyseessä on tämän hetken nerokkaimmat koomikot.

Onko kuutoskauden nähneitä? Jatkuuko sarjan taso edelleen hyvänä?

Peep Show'n kuutoskausi läpikäyty. Jatkui jopa parempana kuin mitä ainakin itse olisin voinut kuvitella. Toimivia pitemmän linjan juonia yhdistettynä upeaan käsikirjoittamiseen. Huomasin monessa kohtaa ottavani rewindiä muutaman sekunnin taaksepäin vain kuullakseni uudestaan tietyn, nerokkaan repliikin. Erinomaisen taitava ratkaisu on myös "ulkoistaa" hiukan passé:iksi käyneet pop-kulttuuriviitteet symppikseen (nais)sivuhenkilö Dobbyyn.



En näe mitään syytä, miksi tästä kaudesta ei pitäisi, jos aiemmat kaudet ovat tehneet vaikutuksen.

Kappas,

Mutapainin ystävätkin oli livahtanut dvd:lle. Nyt, noin kolmannella uusintakatselulla, mietteet olivat samat kuin aiemminkin. Kokonaisuutena mainio sarja, joka otti tietoisesti etäisyyttä suursuosion saaneeseen Velipuolikuuhun. Sen kohdalla on kyllä totta, etteivät ne kaikki jutut nyt niin hyviä olleet, mutta silti mielestäni Mutapainin huonot sketsit ovat tylsyydessään ja jaarittelevassa ylipituudessaan paljon huonompia kuin Velipuolikuun huonot sketsit. Laulut ovat kestäneet aikaa hyvin, ja Kati Bergman on ihana. Kari Heiskasen ulkoministeri on klassikko. Harmi vain, etten koskaan tule tottumaan niihin Tapi ja Arde ‑välijuontoihin: ne vaan ovat yksinkertaisesti ärsyttäviä ja harvoin hauskoja.



No, Best Of ‑periaatteella katsottuna kuningaskamaa silti. ****

Vähän off-topic, mutta koska meinasin nyt hankkia vihdoinkin näitä saamiani suosituksia, niin onko nykyään muuta varteenotettavaa tilauspaikkaa britti-dvd-bokseille kun Amazon UK ja vanha kunnon Play? Aikaisemmin Amazonilla taisi olla halvemmat boksit, mutta mitä nyt tarkistin niin esim. tuo Peep Show seasons 1-6 ‑boxi on jopa Amazonia halvempi Playlla (17,99 puntaa posteineen.)

Marienbad ( 25.7.2010 01:21)

Vähän off-topic, mutta koska meinasin nyt hankkia vihdoinkin näitä saamiani suosituksia, niin onko nykyään muuta varteenotettavaa tilauspaikkaa britti-dvd-bokseille kun Amazon UK ja vanha kunnon Play? Aikaisemmin Amazonilla taisi olla halvemmat boksit, mutta mitä nyt tarkistin niin esim. tuo Peep Show seasons 1-6 ‑boxi on jopa Amazonia halvempi Playlla (17,99 puntaa posteineen.)

Amazon.co.uk:n ja Playn ohella brittijulkaisuja tulee tilailtua TheHutista. Hinnat ovat aikalailla samaa tasoa Amazonin kanssa, mutta usein löytyy myös kivoja tarjouksia.